Browsing by Subject "kivikausi"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 438
  • Helsingin yliopisto, kulttuurien tutkimuksen laitos, arkeologia (Helsingin yliopisto, kulttuurien tutkimuksen laitos, arkeologia, 2002)
  • Peltola, Sanni (Helsingin yliopisto, 2019)
    In recent decades, ancient DNA recovered from old and degraded samples, such as bones and fossils, has presented novel prospects in the fields of genetics, archaeology and anthropology. In Finland, ancient DNA research is constrained by the poor preservation of bones: they are quickly degraded by acidic soils, limiting the age of DNA that can be recovered from physical remains. However, some soil components can bind DNA and thus protect the molecules from degradation. Ancient DNA from soils and sediments has previously been used to reconstruct paleoenvironments, to study ancient parasites and diet and to demonstrate the presence of a species at a given site, even when there are no visible fossils present. In this pilot study, I explored the potential of archaeological sediments as an alternative source of ancient human DNA. I collected sediment samples from five Finnish Neolithic Stone Age (6,000–4,000 years ago) settlement sites, located in woodland. In addition, I analysed a lakebed sample from a submerged Mesolithic (10,000–7,000 years ago) settlement site, and a soil sample from an Iron Age burial with bones present to compare DNA yields between the two materials. Soil samples were converted into Illumina sequencing libraries and enriched for human mtDNA. I analysed the sequencing data with a customised metagenomics-based bioinformatic analysis workflow. I also tested program performance with simulated data. The results suggested that human DNA preservation in Finnish archaeological sediments may be poor or very localised. I detected small amounts of human mtDNA in three Stone Age woodland settlement sites and a submerged Mesolithic settlement site. One Stone Age sample exhibited terminal damage patterns suggestive of DNA decay, but the time of deposition is difficult to estimate. Interestingly, no human DNA was recovered from the Iron Age burial soil, suggesting that body decomposition may not serve as a significant source of sedimentary ancient DNA. Additional complications may arise from the high inhibitor content of the soil and the abundance of microbial and other non-human DNA present in environmental samples. In the future, a more refined sampling approach, such as targeting microscopic bone fragments, could be a strategy worth trialling.
  • Wallenius, Jesper (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tässä pro-gradu -tutkielmassa yhdistän rakennusarkeologisen tutkimuksen sekä museologisen näyttelyanalyysin luodakseni kokonaiskuvan Saarijärven ja Kierikin kivikausikylien asumusennallistuksista museoesineinä. Tutkimuskysymyksinä ovat: kuinka arkeologinen perustutkimus esitetään konstruktioiden avulla sekä kuinka tieteellinen tulkinta tuodaan esiin ja perustellaan kyseisissä ulkoilmamuseoissa. Molemmissa ulkoilmamuseoissa on esillä useita kivikautisten asumusten täysikokoisia malleja, joissa museovieras voi myös käydä sisällä. Suomesta löytyneiden kivikautisten asumuspaikkojen konkreettiset löydöt ovat kuitenkin usein tulkinnanvaraisia ja ennallistusten ulkonäköön on lainattu vaikutteita aiemmasta tutkimuksesta sekä kansatieteestä. Alankomaissa on havaittu tutkijoiden lainanneen kaivauslöytöjä selittääkseen malleja aiemmista esihistoriallisista ennallistuspiirroksista. Vertailemalla kaikkia Saarijärven ja Kierikin kivikausikylien ennallistuksia keskenään voi hahmottaa, kuinka ennallistusten piirteet siirtyvät usein seuraaviinkin ennallistuksiin. Tein näyttelyanalyysin kummassakin tutkimuskohteessa kesällä 2017 ja kuvasin samalla jokaisen konstruktion. Tutkielma jakautuu kahteen osaan. Ensin esittelen jokaisen ennallistuksen peruspiirteet sekä historian ja sen jälkeen arvioin ennallistuksia rakennuksen elinkaaren kolmen perusvaiheen kautta. Nämä vaiheet ovat: rakentaminen, käyttö ja käytön päättyminen. Näyttelyanalyysin sekä rakennusarkeologisen analyysin jälkeen voi huomata, että monet ennallistusten piirteet on lainattu muista ennallistuksista. Osa piirteistä on puhtaasti nykyajan tuotteita ja museonäyttelyssä on täytynyt ottaa huomioon vierailijoiden turvallisuus sekä yleiset rakennusmääräykset. Ennallistuksissa voi nähdä myös kivikautisen asumisen tutkimuksen yleisen kuvan muutoksen. Arkeologista perustutkimusta ei erityisemmin esitellä ennallistusten kautta. Ennallistukset toimivat enemmänkin sekä kokeellisen arkeologian tutkielmina että visuaalisina museoesineinä. Tieteellistä tulkintaa ei myöskään erityisesti korosteta vaan ennallistukset esitellään kivikautisten asumusten esimerkkeinä.
  • Kunnas-Pusa, Liisa (2021)
    Archaeological concepts of prehistory and the Stone Age are rooted in nineteenth-century scientific discoveries, which extended the human past much further back in time than was previously thought. Without this deep past, the disciplines of archaeology and history would not be what they are today. However, when the division of prehistory into the ages of stone, bronze, and iron was introduced in 1836, it was already an old idea. Stone Age artefacts and the initial phase of human history were discussed in the eighteenth-century academic world, even though the periodisation of history was constructed differently. In the philosophy of the Enlightenment several ideas surfaced which were essential to the formation of archaeology as a scientific practice, and which still affect the way the prehistoric past is imagined. This article examines the concept of a prehistoric, furthest past in Finnish scientific texts, within the framework of eighteenth-century Swedish traditions of science and historiography. How did the scholars in the Academy of Turku view Stone Age artefacts that had a multi-faceted nature in the antiquarian tradition? In what way did their visions of the earliest phase of the Nordic past set up later nationalistic narratives about prehistory?
  • Eranti, Olli (Helsingin yliopisto, 2020)
    Geochemistry of stone tools and sources remains largely unknown in Finnish archaeology, but the potential is promising. Most formal Finnish stone tools beside quartz are made from ground metamorphic stone, which often has a specific source of collection. Geochemistry can reveal compositional and trace element links between the sources and tools found in various Stone Age settlement sites. Discoveries about technological properties of the stone types can be a helpful comparison, since many geochemical methods can produce data that has inconsistencies. In this thesis both geochemical and technological aspects of two lithic material sources are examined. Samples were collected from two lithic material sources: Rakkaviita and Rieskapaikka in Tervola, Southern Lapland. The 62 collected samples were measured with a Bruker S1 Titan portable x-ray fluorescence device as a preliminary method. Three samples from Rakkaviita and two samples from Rieskapaikka were chosen for the primary method, which was the PANalytical Axios mAX 4 kW, Wavelength Dispersive X-Ray fluorescence spectrometer in the Department of Geosciences in the University of Helsinki. The data from these measurements is evaluated and plotted to reveal geochemical properties of the stone. In this study, the properties of these stone materials are documented for the first time, so it can also be considered as a mapping study. The measurements revealed differentiation between methods, especially on the SiO2 percentages. The WD-XRF measurements are done without sample specific calibration, which obscures the quantitative proportions of some elements. The content of the stone revealed various components in different proportions. The result of major components was a coarsely qualitative definition of stone from both sources, which can be used in further material studies of stone tools. The trace element comparison between yttrium (Y) and strontium (Sr) revealed clear similarity between sources, excluding one sample that had significantly different tool production properties than others. According to this study, methods that handle trace elements well like ICP-MS are best suited for provenance studies on this type of stone. With trace elements it’s likely that these types of stones can be successfully sourced by geological region. The technological properties of the material are studied to find out the potential of the raw material as a stone to make and use tools with. Differences in the technological properties of the two sources is reflected in the composition and formation differences. Rieskapaikka included more mafic, porphyritic and fine-grained samples while Rakkaviita stones were more foliated and deteriorated.
  • Helsingin yliopisto, kulttuurien tutkimuksen laitos, arkeologia (Helsingin yliopisto, kulttuurien tutkimuksen laitos, arkeologia, 2002)
  • Helsingin yliopisto, kulttuurien tutkimuksen laitos, arkeologia (Helsingin yliopisto, kulttuurien tutkimuksen laitos, arkeologia, 2002)
  • Helsingin yliopisto, kulttuurien tutkimuksen laitos, arkeologia (Helsingin yliopisto, kulttuurien tutkimuksen laitos, arkeologia, 2002)
  • Helsingin yliopisto, kulttuurien tutkimuksen laitos, arkeologia (Helsingin yliopisto, kulttuurien tutkimuksen laitos, arkeologia, 2002)
  • Helsingin yliopisto, kulttuurien tutkimuksen laitos, arkeologia (Helsingin yliopisto, kulttuurien tutkimuksen laitos, arkeologia, 2002)
  • Helsingin yliopisto, kulttuurien tutkimuksen laitos, arkeologia (Helsingin yliopisto, kulttuurien tutkimuksen laitos, arkeologia, 2002)
  • Helsingin yliopisto, kulttuurien tutkimuksen laitos, arkeologia (Helsingin yliopisto, kulttuurien tutkimuksen laitos, arkeologia, 2002)
  • Helsingin yliopisto, kulttuurien tutkimuksen laitos, arkeologia (Helsingin yliopisto, kulttuurien tutkimuksen laitos, arkeologia, 2002)
  • Helsingin yliopisto, kulttuurien tutkimuksen laitos, arkeologia (Helsingin yliopisto, kulttuurien tutkimuksen laitos, arkeologia, 2002)
  • Helsingin yliopisto, kulttuurien tutkimuksen laitos, arkeologia (Helsingin yliopisto, kulttuurien tutkimuksen laitos, arkeologia, 2002)
  • Helsingin yliopisto, kulttuurien tutkimuksen laitos, arkeologia (Helsingin yliopisto, kulttuurien tutkimuksen laitos, arkeologia, 2002)
  • Helsingin yliopisto, kulttuurien tutkimuksen laitos, arkeologia (Helsingin yliopisto, kulttuurien tutkimuksen laitos, arkeologia, 2002)
  • Helsingin yliopisto, kulttuurien tutkimuksen laitos, arkeologia (Helsingin yliopisto, kulttuurien tutkimuksen laitos, arkeologia, 2002)
  • Helsingin yliopisto, kulttuurien tutkimuksen laitos, arkeologia (Helsingin yliopisto, kulttuurien tutkimuksen laitos, arkeologia, 2002)
  • Helsingin yliopisto, kulttuurien tutkimuksen laitos, arkeologia (Helsingin yliopisto, kulttuurien tutkimuksen laitos, arkeologia, 2002)