Browsing by Subject "kivunhoito"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-12 of 12
  • Suomen Kivuntutkimusyhdistys ry (1988)
  • Suomen Kivuntutkimusyhdistys ry (1999)
  • Suomen Kivuntutkimusyhdistys ry (1999)
  • Suomen Kivuntutkimusyhdistys ry (2000)
  • Suomen Kivuntutkimusyhdistys ry (2000)
  • Suomen Kivuntutkimusyhdistys ry (2001)
  • Suomen Kivuntutkimusyhdistys ry (2001)
  • Suomen Kivuntutkimusyhdistys ry (2002)
  • Suomen Kivuntutkimusyhdistys ry (2002)
  • Pakarinen, Iina (Helsingin yliopisto, 2021)
    Eläimen kivun arviointi ja hoito on keskeinen osa eläinlääkärin työtä. Kissan kivun merkit ovat hienovaraisia, ja voivat jäädä helposti huomaamatta. Osittain tästä syystä kissan kipu jää usein alihoidetuksi. Akuutin postoperatiivisen kivun riittävä hoito parantaa kissan elämänlaatua ja ehkäisee patologisten kiputilojen syntymistä. Ylimitoitettu kipulääkitys toisaalta lisää lääkehoidon haittavaikutuksia ja riskejä. Kissan kipulääkityksen tarpeen arviointia helpottamaan on kehitetty erilaisia kivunarviointityökaluja. Niiden avulla pisteytetään kissan käyttäytymistä, eleitä tai ilmeitä, ja mitä enemmän pisteitä kissa saa, sitä kovemmasta kivusta sen voidaan olettaa kärsivän. Mikäli työkalussa määritetty lisäkipulääkityksen pisteraja ylittyy, kissalle tulee antaa kipulääkettä. Kivunarviointi tulee toistaa myös lisäkipulääkityksen annon jälkeen, jotta voidaan varmistua lääkkeen vaikuttaneen kissan kipuun. Kaikki lääkeaineet eivät vaikuta tehokkaasti kipuun kaikilla yksilöillä. Kivunarvioinnissa on huomioitava, että jotkut lääkeaineet ja kissan pelokkuus voivat virheellisesti nostaa kipupisteitä. Kissan akuutin kivun arviointiin on validoitu tällä hetkellä kolme kivunarviointityökalua: UNESP-Botucatu Multidimensional Composite Pain Scale, Glasgow Composite Measure Pain Scale -Feline ja Feline Grimace Scale. Tässä kirjallisuuskatsauksessa perehdytään siihen, kuinka kissa ilmaisee kipua ja kuinka sen akuuttia kipua arvioidaan kivunarviointityökalujen avulla. Työssä käsitellään myös kissan akuutin postoperatiivisen kivun lääkkeellistä hoitoa. Postoperatiiviseen kipuun voidaan vaikuttaa jo pre- tai perioperatiivisesti annetuilla lääkkeillä. Kivunhoidossa tulisi huomioida multimodaalisuus eli eri tavoin vaikuttavien lääkeaineiden yhdistäminen mahdollisimman turvallisen ja tehokkaan analgesian aikaansaamiseksi. Multimodaalisessa kivunhoidossa kipuradan eri kohtiin vaikutetaan eri tavoin, ja hoitoon voidaan yhdistää myös lääkkeettömiä hoitoja kuten akupunktiota. Puudutteet ovat myös tärkeä osa multimodaalista kivunhoitoa. Työssä esitellään kissalle kirjoitushetkellä Suomessa rekisteröidyt tulehduskipulääkkeet: meloksikaami, robenakoksibi ja karprofeeni. Lisäksi käsitellään tavallisimmin kissan akuutin kivun hoidossa käytettyjä opioideja: metadonia, buprenorfiinia, fentanyyliä ja tramadolia. Muita kipulääkkeitä, kuten gabapentiinia ja ketamiinia esitellään myös hieman.
  • Vänskä, Arto (Helsingin yliopisto, 2020)
    Nielurisaleikkaus on toimenpide, johon usein liittyy kovaa leikkauksen jälkeistä kipua. Se ohittuu yleensä muutamassa viikossa. Kipu on usein kuitenkin niin kovaa, että sen hoidossa tarvitaan opioidilääkkeitä. Opioidit ovat tehokkaita leikkauksen jälkeisessä kivunhoidossa, mutta voivat aiheuttaa riippuvuutta. Opioidien väärinkäyttö ja siihen liittyvät haitat ovat lisääntyneet 1990-luvulta lähtien ja Pohjois-Amerikassa on alettu puhua opioidiepidemiasta. Keinoksi hillitä epidemiaa on ehdotettu tiukempaa kontrollia opioidien määräämisessä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää lisääkö nielurisaleikkauksen yhteydessä määrätty opioidilääkitys myöhempää opioidien käyttöä. Tutkimukseen sisällytettiin kaikki HUS Korva-, nenä- ja kurkkutautien klinikalla vuonna 2017 nielurisaleikkauksessa olleet yli 16-vuotiaat potilaat. Heidän leikkauksensa jälkeisen hoidon tarvetta seurattiin kuukausi leikkauksen jälkeen ja lääkeostoja seurattiin vuoden 2018 loppuun saakka. Näitä 599 potilasta koskevat tiedot kerättiin sairauskertomusmerkinnöistä, reseptikeskuksesta sekä toimenpidettä ennen täytettävästä esitietokaavakkeesta. Tutkimuksessa havaittiin, että 107 (17,8 %) potilaalle määrättiin opioidilääkettä seurantajaksolla, joka alkoi kuukausi operaation jälkeen ja päättyi 31.12.2018. Voidaan olettaa, että opioidien määrääminen ei tällä seurantajaksolla enää liittynyt nielurisaleikkauksen hoitoon. Opioidilääkkeitä tarvinneiden määrää voidaan pitää suurena huomioiden, että opioidit eivät ole ensilinjan kipulääke. Tällä tarkastelujaksolla käytettyjen opioidien määrä vaikutti korreloivan potilaan korkeamman iän, perussairastavuuden, mielialasairauksien ja tupakoinnin kanssa. Lisäksi havaittiin, että nielurisaleikkauksesta kotiutuessa määrätty parasetamoli-kodeiiniyhdistelmälääkkeen määrä, jota potilaat eivät noutaneet apteekista, kasvoi suhteessa määrättyyn lääkemäärään. Suurempi reseptilääkemääräys ei kuitenkaan vähentänyt tarvetta leikkauksen jälkeiselle sairaalassa annettavalle kivunhoidolle. Tätä havaintoa voidaan hyödyntää nielurisaleikkauksen jälkeistä kivunhoitoa suunniteltaessa.
  • Paavonen, Anna-Marie; Karinkanta, Saija (Kela, 2021)
    Työpapereita
    Pitkäaikaisella kivulla tarkoitetaan kipua, joka on kestänyt vähintään kolme kuukautta tai pidempään kuin sairauden tai vamman aiheuttaman kudosvaurion paraneminen tavallisesti kestää. Pitkittyneessä kivussa ajallinen yhteys kivun aiheuttaneeseen tekijään on usein hävinnyt. On arvioitu, että joka viides suomalaisista työikäisistä kokee pitkittynyttä kipua. Erityisesti voimakas tai laaja-alainen pitkäaikainen kipu kuluttaa usein merkittävästi henkilön voimavaroja. Tuki- ja liikuntaelinperäinen kipu on myös yleinen työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisen syy. Kela järjestää kuntoutuskursseja esimerkiksi tuki- ja liikuntaelisairauksia sairastaville aikuisille. Saattaa olla, että Kelan järjestämällä kuntoutuksella voitaisiin tukea pitkäaikaista kipua kokevien aikuisten työ- ja toimintakykyä nykyistä enemmän. Tämän kirjallisuuskatsauksen tavoite oli selvittää, millaisia interventioita pitkäaikaista kipua kokevien aikuisten kuntoutuksessa käytetään ja millaisia niiden hyödyt ovat. Erityisesti tarkasteltiin sitä, millaisilla interventioilla voidaan tukea pitkäaikaista kipua kokevien työkykyä ja työssä selviytymistä. Tutkimuksen tilasi Kelan lakiyksikön kuntoutusryhmä. Kerätyn tiedon perusteella on tarkoitus arvioida Kelan mahdollista roolia kipukuntoutuksen järjestäjänä tulevaisuudessa. Kirjallisuuskatsaus toteutettiin kartoittavana kirjallisuuskatsauksena (scoping review). Mukaan otettujen tutkimusten julkaisuajankohta oli 2016–2021. Osana kirjallisuuskatsausta haastateltiin neljää kipukuntoutuksen asiantuntijaa Suomessa. Kirjallisuuskatsauksessa tarkasteltiin 57 systemaattista kirjallisuuskatsausta, meta-analyysiä tai suositusta pitkäaikaisen kivun hoidolle ja kuntoutukselle. Systemaattisissa kirjallisuuskatsauksissa ja meta-analyyseissä tarkasteltiin psykologisia, fysioterapeuttisia, liikuntaharjoitteluun perustuvia ja moniammatillisia interventioita. Tutkimuksissa tiedon antamisella ja kognitiiviseen viitekehykseen perustuvilla interventioilla on havaittu enemmän vaikutuksia kipuun ja toimintakykyyn kuin esimerkiksi tavanomaisella hoidolla. Liikuntaharjoittelulla ja fyysisellä aktiivisuudella on havaittu enemmän vaikutuksia kipuun ja toimintakykyyn kuin jos henkilö ei harjoita liikuntaa. Kansallisissa ja kansainvälisissä suosituksissa pitkäaikaista kipua kokevien kuntoutuksessa suositellaan käytettävän kestävyys- ja lihasvoimaharjoittelua sekä psykologisia menetelmiä. Suosituksissa korostetaan myös toimivan vuorovaikutuksen tärkeyttä kivun hoidossa ja kuntoutuksessa. Tutkimuskirjallisuuden ja haastattelujen perusteella työkykyä tukevan kipukuntoutuksen tulisi todennäköisesti olla moniammatillista ja työhön kytkettyä. Työllistymistä edistävä kuntoutus voisi perustua IPS-toimintamalliin. Pitkäaikaista kipua kokevien aikuisten hoitoon ja kuntoutukseen ohjautuminen on ollut Suo-messa sattumanvaraista. Palvelujärjestelmässä ei ole esimerkiksi riittävästi tietoa pitkäaikaisen kivun biopsykososiaalisesta luonteesta eikä kuntoutuspalveluita ole tarjolla riittävästi. Palvelujärjestelmässä voisi olla tarvetta Kelan järjestämälle kipukuntoutukselle. Uusi kuntoutuspalvelu voisi olla esimerkiksi ohjattua kipupsykologista ja -fysioterapeuttista ryhmäkuntoutusta. Palvelun kohderyhmä voisi olla myös henkilöt, joiden kipuongelma on vaikea tai laaja-alainen tai jotka ovat työelämässä tai joiden työstä poissaoloaika on verrattain lyhyt.