Browsing by Subject "kodit"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-2 of 2
  • Bäckström, Anna (2001)
    Tutkielmassa tarkasteltiin emootioita ja selviytymiskeinoja sekä niiden välistä yhteyttä homekotien asukkaiden vaikeassa elämäntilanteessa. Kodin homeongelma näyttäytyy yksilötasolla vakavana ja monitahoisena elämänkriisinä vaikuttaen niin terveyteen, taloudelliseen tilanteeseen kuin sosiaalisiin suhteisiinkin. Yksilön ja ympäristön suhdetta heijastava arviointi on avainasemassa sekä emootioiden että selviytymiskeinojen ymmärtämisessä. Emootiot määrittyvät kohteensa perusteella intentionaalisiksi. Selviytymiskeinoin vaikutetaan sekä yksilö-ympäristösuhteeseen että sen henkilökohtaiseen merkitykseen. Tutkielman taustalla kuljetettiin Richard Lazaruksen ja Susan Folkmanin (1984) transaktionaalista teoriaa, jonka osuvuutta arvioitiin aineiston perusteella. Tutkimukselle asetettiin neljä tehtävää: emootioiden laadun ja niiden kohteiden hahmottaminen, emootionarratiivien rakentaminen, emootioiden ja selviytymiskeinojen suhteen määrittäminen sekä emootioita korostavan selviytymisen luonnehtiminen. Aineiston keruumenetelmänä oli laadullinen teemahaastattelu, jonka yhteydessä haastateltavat piirsivät emootioviivan. Haastateltavina oli kaksitoista homekodin asukasta. Litteroidun haastatteluaineiston luokittava analyysi oli lähtökohtana aineiston tulkinnalle, jossa pyrittiin muodostamaan kokonaiskuva emootioiden ja selviytymisen yhteenkietoutuneisuudesta. Emootioviivojen tulkinnassa käytettiin tarinallista lähestymistapaa. Emootiot määrittyivät aineistossa kohteensa perusteella. Kohteet olivat koti, itse, muut, terveys ja oikeus. Sosiaalinen ympäristö odotti kotinsa ja terveytensä menettäneiltä ihmisiltä normatiivisesti negatiivisia emootioita. Normatiivisten odotusten vastustus näyttäytyi rationaalisuuden korostamisena. Emootioviivojen pohjalta rakennettiin kolme emootionarratiivia: uhritarina, romanttinen tarina sekä sankaritarina. Selviytymisstrategioiden valinta riippui siitä, minkälainen rooli emootioille annettiin selviytymistarinassa. Emootioita korostavan selviytymisen ehtona oli, että emotionaalisuus nähtiin elämää muutenkin jäsentävänä tekijänä. Selviytymiskeinojen ja emootioiden sisäinen mielekkyys ilmeni yksilön elämänlogiikan kannalta aina yhdenmukaisena. Emootioiden painotuserot riippuivat siitä, minkälaisen elämäntarinan ja -arvojen osaksi selviytyminen homekotikriisistä asettui. Aineiston perusteella voidaan sanoa, että Lazaruksen ja Folkmanin (1984) teoria soveltuu melko hyvin kuvaamaan pitkäaikaisistakin elämänvaikeuksista selviytymistä edellyttäen, että yksilö on sitoutunut odotettuihin emootio- ja selviytymismalleihin. Tärkeimmät lähteet olivat Lazarus, R. S. & Folkman, S. (1984). Stress, appraisal, and coping; Lazarus, R. S. (1991). Emotion and adaptation ja Hänninen, V. (1999). Sisäinen tarina, elämä ja muutos.
  • Schwanck, Iina (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkin asumista ja koteja neuvostoliittolaisissa elokuvissa Afonja (1975), Pyydän puheenvuoroa (1976), Syysmaraton (1979) ja Teema (1979, hyllyttämisensä takia se sai ensi-iltansa Neuvostoliitossa vasta 1986). Missä, millaisissa rakennuksissa ja asunnoissa elokuvissa asutaan? Miten ne on sisustettu ja millaisia esineitä niissä on? Lisäksi tarkastelen kussakin elokuvassa yhtä asumiseen liittyvää teemaa. Afonjassa tarkastelen asumisen sosiaalista ulottuvuutta ja päähenkilö Afonjan rempallaan olevaa asuntoa, Pyydän puheenvuoroa -elokuvassa naisnäkökulmaa asumiseen sekä "nainen ja koti -yhdistelmän" merkityksiä, Syysmaratonissa kulttuurikotia kulttuurikaupunki Leningradissa ja Teemassa asumista vanhassa puutalossa maailmanperintökohdekaupunki Suzdalissa. Kotien representaatiot elokuvissa saavat merkityksensä suhteessa aikakauden oikeisiin koteihin ja asumisihanteisiin. Hruštšovin ajalla alkanut valtava asuntojen rakennushanke jatkui Brežnevin ajalla, jolloin tutkimani elokuvat ovat valmistuneet, ja muotiin tuli Hruštšovin ajan askeettisen ja rationaalisen modernismin jälkeen runsaampi, vanhanaikaisempi ja yksilöllisempi sisustus. Kodit ja sisustus ilmensivät vallan vaihtumista. Afonjassa nimihenkilö asuu Jaroslavlissa uudessa, vireässä ja viihtyisässä lähiössä, mutta ei viihdy asuinympäristössään ja rempallaan olevassa asunnossaan. Syysmaratonissa kaunokirjallisuuden kääntäjä Andrei Buzikin asuu Vasilinsaarella uudessa, mutta jo hieman rapistuneessa lähiössä kirjojen, koriste-esineiden ja taiteen täyttämässä asunnossa. Pyydän puheenvuoroa -elokuvassa työlleen omistautuva kaupunginjohtaja Jelisaveta Uvarova perheineen asuu kuvitteellisessa Zlatogradin kaupungissa mahdollisesti Stalinin aikaisessa, modernistisesti sisustetussa kerrostalossa. Teemassa näytelmäkirjailija Kim Jesenin matkustaa Suzdaliin aistiakseen tunnelmaa uutta, Venäjän historiaa kuvaavaa näytelmäänsä varten. Vierailun ajan hän asuu vanhassa puutalossa. Tutkimusmateriaalielokuvani kodit sijoittuvat syrjäisiin, pieniin ja vanhoihin kaupunkeihin, etäämmälle autoritaarisuudesta. Sijaintipaikka lisää elokuvien päähenkilöiden vapautta ja tavallisuutta. He ovat ihmisiä, jotka kokevat myös ristiriitoja ja epäonnistumisia. Sekä asuntojen järjestys että sotkuisuus ovat elokuvien kodeissa merkityksellisiä, mutta myös problemaattisia. Myös yksityistyminen tulee esiin. Elokuvissa käsitellään hahmojen yksityiselämää ja keskimäärin yli puolet elokuvien ajasta, 53,27 %, ollaan kodeissa. Tutkimusmateriaalielokuvieni koti- ja asumiskuvaus on kekseliästä, vivahteikasta ja osittain jopa uskaliasta, mutta ei osoittelevaa tai yksiselitteistä.