Browsing by Subject "koettu hyvinvointi"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-5 of 5
  • Hautamäki, Lotta; Vuorento, Mirkka; Tuomenoksa, Asta; Hiekkala, Sinikka; Poutiainen, Erja (Kela, 2021)
    Sosiaali- ja terveysturvan raportteja
    Aivoverenkiertohäiriöön (AVH) sairastuminen heikentää usein merkittävästi toimintakykyä ja omatoimista arjessa selviytymistä. Kelan kohdennettujen AVH-kuntoutuskurssien tavoitteena on tukea sairastuneen kävelyä, käden käyttöä tai kommunikaatiota. Tässä Kelan Muutos-hankkeen osatutkimuksessa tarkasteltiin kurssien merkitystä kuntoutujien arkielämässä ja sairauden vaikutusten hallinnassa. Tutkimuksessa kerättiin moninäkökulmainen laadullinen aineisto (haastattelut ja asiakirja-aineistot), jossa tuotiin yhteen kuntoutujien, heidän läheistensä ja palveluntuottajien kokemukset kursseista. Kelan kohdennetuista AVH-kuntoutuskursseista on hyötyä osana kuntoutujan kuntoutumisen prosessia silloin, kun palvelujärjestelmän muut osat muodostavat kurssin kanssa mahdollisimman saumattoman kokonaisuuden. Oikea-aikaisessa kurssille ohjautumisessa oli haasteita. Ohjautumisen varmistamiseksi tarvitaan terveydenhuollossa AVH:n erityistietämykseen pohjautuvaa koordinaatiota. Kursseilla otettiin hyvin huomioon kuntoutujien yksilöllinen toimintakyky, mutta ohjelman toteutus heterogeenisille ryhmille oli ammattilaisille haastavaa. Kurssien koetut hyödyt kuitenkin ilmenivät laajasti monilla eri toimintakyvyn aihealueilla, eivätkä ne rajoittuneet vain kohdennettujen kurssien teemoihin (kävelyyn, käden käyttöön tai kommunikaatioon). Kurssin myötä saavutetut kokonaisvaltaiset hyödyt kuntoutujan toimintakyvyssä säilyvät parhaiten arjessa, jos kurssin jälkeinen kuntoutus toteutuu tavoitteiden mukaan ja kuntoutuja saa tukea harjoittelun motivaation säilyttämiseen. Läheisten rooli kuntoutuksessa jäi vähäiseksi, eikä heidän voimavarojaan pystytty kurssilla riittävästi tukemaan. Läheisten jaksamisen tukemiseen tulisi kiinnittää jatkossa enemmän huomiota.
  • Lintunen, Jenni (Helsingin yliopisto, 2020)
    Most of the happiness and well-being surveys are showing that Finland is one of the happiest countries in the world. Many of the Finnish people can’t relate to these results. Neither the mental health statistics nor suicide rates in Finland are speaking for the well-being of Finnish people. The reason is that the well-being is traditionally measured by objective indicators that include only economic and social factors. The measurements are not measuring subjective well-being despite that it’s essential part for the demographic development and population health. The study investigates how the well-being measures correspond with subjective well-being in Finland years 2002-2016. The research also examines how the well-being measurements are able to measure subjective well-being of different socio-economic groups. The study is a quantitative comparison between descriptive statistics of objective well-being measures and life satisfaction. The examined wellbeing measures are HDI, HPI, SSI, Gini co-efficient, ISEW, GPI and GDP. The life satisfaction attribute data is from European Social Survey. The results of the study show that the examined well-being measures don’t correspond with the level of subjective well-being in Finland. HDI and SSI are higher than life satisfaction. HPI and Gini co-efficient are lower than life satisfaction. Only Gini co-efficient corresponds with the level of life satisfaction experienced from unemployed. Nevertheless the results show that there is some corresponding with the fluctuation of some of the well-being measures and subjective well-being. Gini co-efficient and SSI are as stable as average life satisfaction in Finland and life satisfaction experienced from students and pensioners. HDI has similar slight growth with life satisfaction experienced from laborers. HPI and GPI are more declining compared to the life satisfactions. GPI has similar fluctuation with life satisfaction experienced from unemployed. ISEW and GDP are showing significantly more increase and fluctuation compared to life satisfaction. Subjective and objective well-being are often seen as two separate dimensions. The fact is that overall well-being is formed from both of the dimensions. That is why well-being should be measured with both, subjective and objective measurements.
  • Vesa, Suvi; Santalahti, Ville; Nieminen, Ville; Nikunlaakso, Risto; Reuna, Kaisa; Niemi, Mervi; Ketonen, Eeva-Leena; Kouvonen, Anne; Lintula, Lotta; Salo, Paula; Luukkainen, Karoliina; Salenius, Maria; Oksanen, Tuula (Valtioneuvoston kanslia, 2020)
    Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja
    Tämä julkaisu on toteutettu osana valtioneuvoston selvitys- ja tutkimussuunnitelman toimeenpanoa. (tietokayttoon.fi) Julkaisun sisällöstä vastaavat tiedon tuottajat, eikä tekstisisältö välttämättä edusta valtioneuvoston näkemystä. Hankkeen tavoitteena on ollut selvittää, millä tiedoilla, toimintamalleilla ja rakenteilla sosiaalista hyvinvointia edistetään kunnissa ja maakunnissa. Hankkeen tulosten avulla annetaan toimintasuosituksia päätöksenteon tueksi sosiaalisen hyvinvoinnin edistämiseen ja seuraamiseen eri väestöryhmissä. Tutkimuksessa tehdyn systemaattisen kirjallisuuskatsauksen perustella voidaan havaita, että sosiaalinen hyvinvointi on määritelty eri tutkimuksissa monenlaisilla tavoilla, yleisimmin yksilön suhtautumisella ympäröivään yhteiskunnan toimintaan ja omaan rooliinsa yhteiskunnassa. Tutkimuksen mukaan näyttäisi siltä, ettei sosiaalinen hyvinvointi selity alueellisesti materiaalisen tai koetun hyvinvoinnin tai koetun terveydentilan kautta. Sosiaalista hyvinvointia on paljon alueilla, joissa materiaalista hyvinvointia on vähemmän. Hyvinvointikertomusten dokumenttianalyysissa havaittiin, että terveyteen liittyvät asiat ovat hyvinvointikertomuksissa usein ensisijaisia koettuun hyvinvointiin ja sosiaaliseen hyvinvointiin verrattuna. Kunnilta ja maakunnilta puuttuu laadukkaita ja ajantasaisia sosiaalisen hyvinvoinnin indikaattoreita. Tarve sosiaalisen hyvinvoinnin tutkimukselle ja niistä johdetuille indikaattoreille on suuri. Sosiaalisen hyvinvoinnin edistäminen on monimutkainen haaste, jossa kuntien, sote-kuntayhtymien ja maakuntien yhteistyön tarve korostuu. Sosiaalisen hyvinvoinnin kehittämiseksi tarvitaan riittävästi tietopohjaa, avoimia yhdyspintoja, tieto-osaamista sekä taitoa kokonaisuuden johtamiseen.
  • Mäkiniemi, Laura (Helsingin yliopisto, 2019)
    1990-luvun laman jälkeen suomalaiseen yhteiskuntaan jäi pysyväksi ilmiöksi työttömyys. Tutkielmassa kysytään, millaisia ovat työttömyyden ja eläkkeelle siirtymisen kertomukset ja millainen on eläkkeelle jääneiden pitkäaikaistyöttömien koettu hyvinvointi ja sosiaalinen identiteetti. Pohjoismainen hyvinvointivaltio on työkeskeinen, ja hyvinvointivaltio on aikanaan rakennettu työssä käymisen varaan. Työttömyydellä on monia yksilön kannalta haitallisia, sekä taloudellisia että hyvinvointiin liittyviä merkityksiä, joista monet kulkevat yksilön mukana eläkeikään asti. Eläkkeelläkin työttömyydellä on vielä yhteys koettuun hyvinvointiin ja sosiaaliseen identiteettiin. Eläköityminen on elämänkulussa keskeinen siirtymä, ja eläkkeelle siirtyvän sosiaalinen identiteetti muuttuu. Erityisesti identiteetti muuttuu siinä vaiheessa, kun työtön siirtyy eläkeläiseksi. Näyttääkin siltä, että tämä identiteetin muutos parantaa yksilön hyvinvoinnin kokemusta, koska eläköitymisen vaiheessa sosiaalinen identiteetti ja status muuttuvat yhteiskunnallista odotusta vastaaviksi. Tutkimuksessa haastatellaan jo eläkkeelle siirtyneitä entisiä pitkäaikaistyöttömiä. Vuodenvaihteessa 2017–2018 haastateltujen eläkeläisten tarinoissa erottuvat työttömyyden ja eläköitymisen mallitarinat sankaritarinoina, tragediatarinoina ja komediatarinoina. Teemahaastattelututkimuksen analyysin tutkimusote on narratiivinen, ja se hyödyntää metodeinaan juonentamista ydinepisodien avulla sekä mallitarinoita. Mallitarinoiden sankaritarinassa korostuvat työttömyydestä selviäminen ja hyväksi koettu hyvinvointi eläkeläisenä. Tragediatarinan päähenkilöt eivät ole päässeet eroon työttömän identiteetistä. Komediatarinan haastateltavat eivät anna kovin suurta arvoa työttömyydelle vaan hakevat aktiivisesti ratkaisuja arkeensa, oli se sitten työttömän tai työllisen arkea. Työttömyys ei näytä sankaritarinassa jättäneen sellaisia haavoja, jotka eläkeläisenä vielä vahingoittaisivat yksilöä, vaan työttömyydestä on lopulta noustu voittajana. Tragediatarinassa pitkään jatkunut työttömyys on jättänyt niin merkittävät taloudelliset ja myös terveydelliset vaikutukset, että työttömyyden taakka kulkee eläkkeelläkin mukana. Komediatarinalaisten itsetuntoa työttömyys ei näytä jyränneen. Työttömyyttä on ollut toistuvasti ja pitkäänkin, mutta eläkkeeltä katsoen työura näyttäytyy hyvänä ja eläkeläisen arki nautittavana. Yhteisöllisyys on antanut suojaa työttömyyden keskellä, ja yhteisöllisyys on läsnä myös eläkkeellä.
  • Hirvonen, Jenna (Helsingin yliopisto, 2018)
    Suomessa yli 65-vuotiaiden ihmisten osuuden koko väestöstä on ennustettu kasvavan 26 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä, joten ikääntyvien ihmisten hyvinvoinnin edistäminen on tulevaisuudessa entistä tärkeämpää. Julkisten palvelujen ohella myös järjestöt ja muut kolmannen sektorin toimijat työskentelevät ikäihmisten hyvinvoinnin tukemiseksi. Erilaiset ryhmätoiminnot ovat yksi järjestöjen tekemän työn muodoista, joita ei kuitenkaan ole tutkittu kovin paljon. Etenkin toimintaan osallistuvien ihmisten omista kokemuksista ja ajatuksista on olennaista saada enemmän tietoa, jotta vastaavaa toimintaa voidaan kehittää ja toteuttaa entistä paremmin myös jatkossa. Tässä pro gradu -tutkielmassa selvitetään, millaisia syitä ikäihmisillä on ollut osallistua matalan kynnyksen ryhmätoimintaan, ja mitä he kokevat siitä itse saavansa. Lisäksi tarkastellaan, minkälaisia ajatuksia heillä on yksinäisyydestä, jonka vähentäminen on usein yksi vastaavanlaisen toiminnan tavoitteista. Tutkielman aineistona on 11 yksilöhaastattelua, jotka tehtiin haastattelemalla ryhmätoimintaan viikoittain osallistuvia 71–87- vuotiaita ihmisiä kahdessa eri kaupungissa. Aineistonkeruumenetelmänä käytettiin teemahaastattelua, jota varten suunniteltiin kolme teemaa sisältävä teemahaastattelurunko. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisen temaattisen analyysin avulla. Ryhmätoiminta osoittautui tärkeäksi osaksi kaikkien haastateltavien elämää. Tärkeimpänä asiana siinä pidettiin muiden ihmisten tapaamista ja mahdollisuutta keskustella heidän kanssaan ajankohtaisista asioista. Lisäksi läheisellä sijainnilla sekä toiminnan maksuttomuudella ja vapaamuotoisuudella oli suuri merkitys siihen osallistuville. Olennaista oli myös, että toiminta on ohjattua ja monipuolista. Ryhmätoiminta koettiin viikkorytmin ylläpitäjänä ja odotettavana asiana, ja monille se oli syy poistua kotoa ja paikka mihin mennä. Suurin osa haastateltavista ei pitänyt itseään yksinäisenä, mutta muutama kertoi joskus hetkittäin kokeneensa sitä. Matalan kynnyksen ryhmätoimintaa pidettiin sopivana ja suositeltiin sellaiselle, joka tuntee itsensä yksinäiseksi. Matalan kynnyksen ryhmätoiminnan kaltaisten, kaikille avoimien kohtaamispaikkojen, olemassaolo on tärkeää ikääntyvien ihmisten hyvinvoinnin ja myös kotona asumisen tukemiseksi. Sieltä saadaan vertaistukea sekä ohjeita ja neuvontaa, jotka tuovat turvallisuuden tunnetta etenkin yksin asuvien elämään. Tällaisten paikkojen olisi hyvä sijaita lähellä ikäihmisten kotia. Lähellä kotia kokoontuva ryhmä antaa siihen osallistuvalle mahdollisuuden kokea kuuluvansa johonkin yhteisöön, ja muihin ryhmäläisiin muodostuu henkilökohtaisempi suhde, kun heihin saattaa törmätä myös ryhmän tapaamisten ulkopuolella. Matalan kynnyksen ryhmätoiminta tarjoaa etenkin omassa kodissaan asuville ikääntyville ihmisille helposti lähestyttävän paikan, jossa tavata muita ihmisiä ja lisätä omaa koettua hyvinvointia.