Browsing by Subject "koettu terveys"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-11 of 11
  • Vaaranen-Valkonen, Nina (Helsingfors universitet, 2012)
    Tutkimuksessa selvitettiin kuinka yhteneväisiä ovat kahdeksasluokkalaisten nuorten ja heidän vanhempiensa arviot nuorten terveydestä ja hyvinvoinnista. Lisäksi tarkasteltiin nuoren sukupuolen merkitystä arviointien yhteneväisyyteen ja tutkittiin sosiodemografisten tekijöiden vaikutusta nuorten terveyden ja hyvinvoinnin arviointeihin. Tutkimuksessa painotetaan sukupuolinäkökulmaa ja teoreettisena viitekehyksenä toimii sosialisaatioteoria. Aiemmat tutkimustulokset osoittavat, että vanhempien ja nuorten arviot nuorten terveydestä ja hyvinvoinnista ovat ristiriitaisia (Upton, Lawford, Eiser, 2008). Vanhemmat tekevät käytännössä usein päätökset nuorten terveydenhoitoon liittyvissä asioissa. Erot nuorten terveyden ja hyvinvoinnin arvioinneissa voivat pahimmillaan pitkittää nuoren subjektiivista kärsimystä ja viivyttää avun saamista. Tutkimuskysymykset muodostettiin aiemman tutkimustiedon pohjalta seuraavasti: 1. Ovatko vanhempien arviot nuorten terveydestä ja hyvinvoinnista optimistisempia kuin nuorten omat arviot? 2. Eroavatko vanhempien arviot nuorten terveydestä ja hyvinvoinnista tyttöjen ja poikien osalta? ja 3. Vaikuttavatko sosiodemografiset tekijät (vanhempien siviilisääty, koulutustaso ja perheen taloudellinen tilanne) nuorten ja vanhempien arvioihin nuoren terveydestä ja hyvinvoinnista? Tutkimusaineisto liittyi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen toteuttamaan Lasten ja nuorten terveysseurannan kehittämishankkeeseen (LATE 2006–2011) ja hankkeessa toteutettua tutkimusta vuosina 2007–2009 (N= 6509). Tutkimusaineisto oli osa LATE-hankkeessa vuonna 2007 kerättyä aineistoa ja kohderyhmänä olivat suomalaiset kahdeksasluokkalaiset nuoret (N= 1002) ja heidän vanhempansa (N= 1002). Tutkimuksen otos analyyseissä koostui 994 vanhempi-lapsi parista. Otoksesta oli tyttöjä 53 prosenttia. Aineiston analysoinnissa käytettiin PASW18 tilasto-ohjelmaa ja kvantitatiivisia menetelmiä. Nuoren terveyttä ja hyvinvointia mitattiin kolmen indikaattorin kautta, jotka olivat koettu terveys, mieliala ja somaattiset oireet ja vaikeudet. Arvioiden yhteneväisyyttä ja yhteneväisyyden voimakkuutta tutkittiin korrelaatiokertoimien (Pearson) kautta ja lisäksi korrelaatioiden yhtä suuruutta tarkasteltiin nuorten sukupuoliryhmien välillä. Ryhmätasolla arviointien yhteneväisyyksiä ja eroavuuksia tutkittiin Studentin t-testillä ja ristiintaulukoinnin sekä χ²-testien kautta. Sosiodemografisten tekijöiden yhteyttä vanhempien ja nuorten arvioihin tarkasteltiin yksisuuntaisella varianssianalyysillä (ANOVA). Kaikissa analyyseissä huomioitiin nuoret sukupuoliryhmittäin. Tutkimuksen päätuloksena oli, että poikien eriasteinen somaattinen oireilu ja vaikeudet jäävät niin äideiltä kuin isiltäkin helpommin huomaamatta. Vanhempien heikompi kyky tunnistaa poikien kuin tyttöjen oireilua ja vaikeuksia sekä mielialaa voi pahimmillaan johtaa tilanteeseen, jossa ongelmat kasautuvat ja poikien pahoinvoinnin tunnistaminen ja avun saanti viivästyvät. Lisäksi perherakenteiden muutokset ja perheiden sosioekonomisen tilanteen heikkeneminen näyttävät heijastuvan nuorten arvioihin heikompana terveytenä ja hyvinvointina. Tutkimustulosten mukaan kahdeksasluokkalaisten nuorten terveyden ja hyvinvoinnin arvioinneissa tulee ensisijaisesti kuunnella nuorten omaa arviota. Lisäksi poikien omaan arvioon tulee kiinnittää erityistä huomiota. Näin voidaan vähentää nuorten subjektiivista kärsimystä ja luoda myönteisemmät edellytykset aikuisiän parempaan hyvinvointiin.
  • Junna, Liina (Helsingfors universitet, 2017)
    Self-rated health (SRH) is a frequently used survey indicator of general health. It is periodically utilised in the study of educational health disparities. Several researchers have, however, suggested that systematic population sub group differences in health self-ratings (reporting heterogeneity) may results in SRH reflecting a different health status, or aspects of health, for different educational groups. Previous studies imply that the associations between SRH and other indicators of health may be strengthened by higher education. However, the studies disagree on the strength and the scope of the interaction effect. Comparability is also an issue due to, for example, the variation in the selected health indicators by which SRH is assessed. No such studies have so far been conducted in Norther Europe. The purpose of this Master’s thesis is to address educational SRH reporting heterogeneity. Using quantitative methods, this thesis analyses which aspects of health are included in dichotomised poor or very poor SRH ratings, and whether education moderates the relationship between SRH and the indicators of health. The selected health indicators represent five health dimensions identified in previous studies: clinical health, functional health, health behaviours, mental health and bodily symptoms and experiences. The analyses are conducted using logistic regression and regression –based nonlinear decomposition methods. The study utilises the Health 2000 data (n= 5586) for the household and institution dwelling population over the age of 30 residing in mainland Finland. The data is nationally representative and consists of a clinical- and mental health examination, and survey sections. Overall, a high volume of somatic complaints was found strongly associated with poor self-rated health for all educational groups. Other significant contributors were functional health, diagnosed mental health conditions, and to some extent diagnosed diseases. An educational interaction effect was found for cardiovascular disease, subjective functional limitations in everyday tasks, and high volume of somatic complaints. In all cases education strengthened the association. However, for the majority of the indicators, SRH was associated with, no interaction effect was found. Compared to those respondents with a higher education, those with lower educational attainments more often reported poor SRH, but the selected health indicators and demographic variables explained virtually the whole difference. The study then, to some extent, concurs with earlier findings of higher education strengthening some of the associating between poor SRH and other indicators of health. However, the effect was statistically significant only when comparing basic education to higher educational attainments, and it was less systematic than some of the previous studies have suggested.
  • Puranen, Taija (Helsingfors universitet, 2010)
    Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää kotona asuvien 65-84 -vuotiaiden ruoankäyttöä ja ravintoaineiden saantia. Tarkasteltavana olivat miesten ja naisten väliset erot sekä koulutuksen, siviilisäädyn, asumismuodon (yksin/muiden kanssa) ja koetun terveydentilan yhteydet ruoankäyttöön ja ravintoaineiden saantiin.Tutkimuksen aineistona oli Terveys 2000 –tutkimukseen osallistuneet 65-84 -vuotiaat 1195 henkilöä, joista miehiä oli 467 (39 %) ja naisia 728 (61 %). Terveys 2000 -tutkimuksen ravintokysely toteutettiin käyttäen validoitua frekvenssikyselylomaketta. Naisilla oli paremmat ruokatottumukset kuin miehillä. Naiset käyttivät miehiä enemmän kasviksia ja hedelmiä. Naiset myös saivat ravinnostaan miehiä enemmän monityydyttymättömiä rasvahappoja, kuitua, A-vitamiinia, folaattia ja C-vitamiinia. Miehillä vehnän ja pastan kulutus oli runsaampaa kuin naisilla ja he saivat ravinnostaan enemmän suolaa ja alkoholia. Laskennallinen energian saanti oli miehillä keskimäärin 2418 ja naisilla 2318 kilokaloria vuorokaudessa. Hiilihydraattien osuus kokonaisenergiasta oli suomalaisia ravitsemussuosituksia vähäisempää, rasvan ja etenkin tyydyttyneen rasvan osuuden ollessa suosituksia suurempi. Muilta osin energiaravintoaineiden osuudet kokonaisenergiasta vastasivat suosituksia. Kuidun saanti oli riittävää ja sakkaroosin sekä alkoholin osuudet kohtuullisia molemmilla sukupuolilla. Vitamiinien saanti oli riittävää D-vitamiinia lukuunottamatta. Yksin asuvien miesten ja leskimiesten folaatin saanti jäi hieman alle suositusten. Suolan saanti oli suosituksiin nähden runsasta sekä miehillä että naisilla. Korkea koulutus oli miehillä yhteydessä runsaampaan kasvisten kulutukseen ja suurempaan C-vitamiinin saantiin. Matalamman koulutustason omaavilla miehillä vehnän ja pastan kulutus oli muita suurempaa. Korkea koulutus oli naisilla yhteydessä vähäisempään tyydyttyneen rasvan saantiin. Naimisissa tai avoliitossa olevat miehet käyttivät muita miehiä enemmän kasviksia ja saivat ravinnostaan enemmän proteiinia. Myös heidän C-vitamiinin saantinsa oli muita miehiä runsaampaa. Naisilla siviilisäädyn yhteys ruoankäyttöön oli erilaista kuin miehillä. Naimattomien naisten ryhmään kuuluvat söivät eniten hedelmiä. Naimisissa olevien ja naimattomien naisten kuidun saanti oli muita runsaampaa. C-vitamiinin saanti oli suurinta eronneilla ja naimattomilla naisilla. Yksin asuvat miehet käyttivät jonkun kanssa asuvia vähemmän kasviksia ja saivat ravinnostaan vähemmän proteiinia. Naisilla asumismuodolla ei ollut yhteyttä ruoankäyttöön, mutta yksinasuvat naiset saivat ravinnostaanenemmän kalsiuimia kuin ne, joiden talouteen kuului useampia henkilöitä. Oman terveytensä huonoksi arvioivat miehet käyttivät vähemmän ruista kuin muut. Naiset, jotka kokivat terveytensä huonoksi käyttivät muita vähemmän hedelmiä ja alkoholia. Sekä miehillä että naisilla huonoksi koettu terveydentila oli yhteydessä runsaampaan suolan saantiin.
  • Hyvönen, Elisa (2005)
    Tämän tutkimuksen kohteena oli naisen kolmoisrooli työntekijänä, puolisona ja äitinä. Tavoitteena oli selvittää erilaisten työ- ja perheroolien yhteyttä koettuun terveyteen ja psyykkiseen hyvinvointiin. Roolien lukumäärän lisäksi huomiota kiinnitettiin niiden ominaisuuksiin ja laatuun. Myös työ- ja perheroolien yhteensovittamisen suhde koettuun terveyteen ja psyykkiseen hyvinvointiin oli tutkimuksessa erityisenä kiinnostuksen kohteena. Pyrkimyksenä oli lisäksi määrittää sosioekonomisen aseman merkitystä yhteyksiin vaikuttavana tekijänä. Tutkimuksen aineisto pohjautuu useiden sosiaali- ja terveysalan tahojen yhteistyössä toteuttamasta Terveys 2000 -tutkimuksesta ja erityisesti sen 30 vuotta täyttäneiden osatutkimuksesta (N=8028) saatuihin tietoihin. Tätä tutkielmaa varten muodostettiin 30-49 -vuotiaat naiset kattava osa-aineisto (N=1667). Koska tarkoituksena oli kuvata ryhmien välisiä eroja ja arvioida niiden taustalla vaikuttavia prosesseja, tilastollisina menetelminä käytettiin ristiintaulukointia ja logistista regressiota. Kaikilla tutkituilla elämänalueilla havaittiin merkittäviä eroja rooleissa toimimisen suhteen. Palkkatyö oli erityisen voimakkaasti yhteydessä hyvään koettuun terveyteen, mutta myös psyykkiseen hyvinvointiin. Tärkeimmiksi työhön liittyviksi piirteiksi osoittautuivat vaatimukset sekä vaikutusmahdollisuudet työssä. Parisuhteessa eläminen ja kumppanilta saatu tuki määrittivät voimakkaasti koettua terveyttä ja vielä vahvemmin psyykkistä hyvinvointia. Äitiys oli yhteydessä hyvään koettuun terveyteen, mutta toisaalta samalla lisääntyneeseen psyykkiseen oireiluun. Kaiken kaikkiaan moniroolisuuden terveysseuraukset olivat positiivisia, ja huono terveys oli yleisempää harvoissa rooleissa toimivien joukossa. Sosioekonomisten tekijöiden vaikutuksen havaittiin kautta linjan olevan vahvempaa koetun terveyden kuin psyykkisen hyvinvoinnin suhteen.
  • Lindroth, Tanja (Helsingfors universitet, 2011)
    Koettu terveys on subjektiivinen mittari, jota voidaan käyttää objektiivisten mittareiden ohella kunnan sosiaali- ja terveyspolitiikan onnistumisen arviointiin sekä ohjaamaan palveluiden järjestämistä. Tutkimuksessa selvitettiin mahdollisuuksia tuottaa pienalue-estimointimenetelmillä tietoa Espoon eri alueiden 20–64 -vuotiaan väestön kokemasta terveydestä. Erityisesti työ keskittyi selvittämään; kuinka pienille Espoon alueille voidaan tuottaa luotettavaa tietoa käytettävissä olevasta otosaineistosta ja miten käytetty mallitaso sekä otoskoon kasvattaminen muiden pääkaupunkiseudun asukkaiden vastauksilla vaikuttaa estimointitulokseen? Tutkimusaineistona käytettiin vuoden 2008 aikana Helsingin sosiaalialan osaamiskeskuksen keräämän Pääkaupunkiseudun hyvinvointitutkimus -aineiston lisäksi Aluesarjat-tilastotietokannasta sekä Tilastokeskuksen Väestötilastopalvelusta saatavaa tietoa. Pienalue-estimointimenetelminä käytettiin malliavusteista GREG-estimointia sekä malliperusteista EBLUP-estimointia. Sekä Espoon että koko pääkaupunkiseudun otosaineistosta muodostettujen yksikkö- ja aluetason mallien parametrien ja Espoon eri alueiden 20–64 -vuotiaaseen väestöön liittyvän tiedon avulla tuotettiin alue-estimaatteja Espoon pien-, tilasto- ja suuralueille. Koetun terveyden aluekeskiarvon estimointi onnistui kaikilla aluetasoilla kyseisen aluetason malliin perustuvalla EBLUP-estimaattorilla. GREG-estimaattori onnistui vain suuraluetason estimoinnissa, muilla aluetasoilla alueiden pienet otoskoot huononsivat GREG-estimaatin tarkkuutta. Yksikkötason sekamallin huono selitysvoima ja mallista puuttuva selittäjä huononsivat siihen perustuvan EBLUP-estimaattorin tarkkuutta. Estimoinnin kannalta mallitasoa tärkeämmäksi osoittautui mallin hyvyyden toteutuminen. Voiman lainaaminen kohdejoukon ulkopuoliselta otokselta heikensi satunnaisvaikutuksen merkitsevyyttä ja alue-estimaattien välistä vaihtelua sekä lisäsi estimaattien tarkkuutta. Pienaluetiedon tuottaminen onnistuu EBLUP-estimaattoreilla jopa 85 pienalueelle noin 800 havainnon otosaineistosta, mikäli käytössä on luotettavaa lisäinformaatiota ja hyvä malli. GREG-estimaattori sallii huonomman mallin käytön, mutta edellyttää suurempia pienalueittaisia otoskokoja kuin EBLUP-estimaattorit. EBLUP-estimaattoreiden etuna on alueittaisen otoskoon lisäksi mahdollisuus perustaa estimointi sekä yksikkötasoiseen että aluetasoiseen malliin. Pienalue-estimointimenetelmät lisäävät otosaineistojen hyödyntämismahdollisuuksia. Onnistumisen takaa menetelmiin sisältyvien, aineistoon ja malliin kohdistuvien vaatimusten huomiointi tiedonkeruun suunnitteluvaiheessa mm. kysymysten asettelussa. Pienalue-estimointimenetelmien käyttö edellyttää tilastollista osaamista, kriittisyyttä saatuja tuloksia kohtaan ja vastuullisuutta tuloksia julkaistaessa. Laatuvaatimukset täyttävät pienalue-estimaatit soveltuvat hyvin päätöksenteon tueksi, kun halutaan vertailla alueita ja kohdentaa resursseja tarvelähtöisesti.
  • Välivehmas, Riikka-Maaria (Helsingin yliopisto, 2021)
    Koettu terveys tarkoittaa henkilön subjektiivisesti kokemaa terveydentilaa. Tämän tutkielman tavoitteena on tarkastella koettua terveyttä, ja sen määrittelyyn ja muodostumiseen liittyviä tekijöitä. Sosiologisessa tutkimuksessa koettua terveyttä tarkastellaan usein sosioekonomisesta näkökulmasta. Tutkielmassa tarkastellaan, miten sosioekonomiset sekä sosiodemografiset tekijät ilmenevät koetussa terveydentilassa, ja miten ihmisten kokemukset omasta terveydentilastaan muodostuvat. Tutkimuksessa tarkastellaan myös, miten tutkielmaan osallistuneiden vastaajien sosioekonominen tausta ja sosiodemografiset tekijät ilmenevät terveyspalveluiden käytössä ja heidän kokemuksissa terveyspalveluista. Lisäksi pyritään yhdistämään nämä teemat pohtimalla, ilmeneekö koettu terveydentila vastaajien kokemuksissa terveyspalveluista ja vaikuttaako taas terveydenhuolto heidän koettuun terveyteen. Tutkielman aineisto kerättiin laadullisella kyselylomakkeella. Kyselyyn vastasi 38 anonyymia henkilöä. Vastaajilta kysyttiin heidän terveydentilaa ja terveyspalveluita koskevia kysymyksiä monivalintakysymyksillä sekä avoimen vastausvaihtoehdon kysymyksillä. Aineistoa käsiteltiin sekä sisällönanalyysin että sisällön erittelyn keinoin. Tutkimuksessa on käytetty Mixed Methods Research (MMR) -lähestymistapaa ja aineistoa on analysoitu teoriaohjaavan sisällönanalyysin periaatteiden mukaisesti. Tutkielman tuloksissa korostuvat sosiodemografisten taustamuuttujien merkitys vastaajien kokemuksissa. Elämäntilanteen vaikutus koettuun terveyteen ja kokemuksiin terveyspalveluista oli merkittävä. Eri elämäntilanteissa olevilla vastaajilla oli elämäntilanteeseen liittyviä kokemuksia koetusta terveydestä ja terveyspalveluista - erityisesti opiskeluaikaan liittyi epävarmuustekijöitä ja taloudellisia rajoitteita.
  • Rahomäki, Anna (Helsingin yliopisto, 2019)
    The aim of this study was to investigate how 6th graders’ self-rated health, physical activity and sleep disruptions are related to schoolwork engagement. In more detail it was examined what kind of groups 6th graders can be divided into according to self-rated health, physical activity and sleep disruptions. Furthermore, it was studied if these groups are differently related to sex, sleep duration, the quality of sleep and schoolwork engagement. The aim is to gain better understanding about the factors which might have a strengthening effect on the adolescents' schoolwork engagement. The data was collected by the Mind the Gap –project in Helsinki in the spring 2013. The 6th graders (N = 761) from 33 different schools answered a questionnaire. The variables that were used for this study measured adolescents’ self-reported schoolwork engagement, health, physical activity, sleep disruptions, the quality of sleep and sleep duration. K-means cluster analysis was used to sort ado-lescents to groups by the variables of self-rated health, physical activity and sleep disruptions. When interpreting the contents of groups, an analysis of variance was used. The differences of these formed groups with sex, sleep duration, the quality of sleep and schoolwork engagement were ex-amined with the cross tabulation, analysis of variance and Kruskal-Wallis test. The 6th graders were divided into four groups regarding experienced health, physical activity and sleep disruptions. These groups were named healthy movers, movers with sleep and health prob-lems, non-movers with sleep problems and non-movers with health problems. In the group of healthy movers adolescents was slept longer and had more schoolwork engagement than in the other groups. In the groups of healthy movers and non-movers with health problems had better qual-ity of sleep than in two groups in which sleep disruptions were experienced. The self-rated health, the physical activity and the paucity of sleep difficulties together were connected to sufficient sleep duration and schoolwork engagement.
  • Miettinen, Sari; Rättö, Hanna; Reiterä, Tuomas; Vadén, Veli-Matti (Kela, 2021)
    Kuntoutusta kehittämässä
    Kelassa on käytössä usean vuoden kehittämisen tuloksena rakennettu kuntoutuksen hyödyn arvioinnin malli. Kelan mallista erityisen tekee systemaattinen tiedonkeruu sekä arvioinnin perustana käytettävän aineiston monipuolisuus. Tietoa kerätään toiminta- ja työkyvyn muutoksesta kuntoutuksen aikana sekä sen jälkeen kuntoutuksen asiakkailta ja palveluntuottajilta ja niihin liitetään tietoa eri rekistereistä. Mallin kautta saatavaa tietoa käytetään tällä hetkellä Kelassa kuntoutuksen kehittämiseen sekä kuntoutusta koskevassa tilastoinnissa. Kuntoutuksen uudistamiskomitea on ehdottanut Kelan mallin soveltamista myös Kelan ulkopuolella. Nykyinen malli on rakennettu Kelan lähtökohdista, mutta laajan ja systemaattisen tietojen keräämisen perusajatusta ja mallin perusrakenteen osia voi soveltaa myös muualla. Mallissa on käytössä neljä mittaria. Kuntoutuksen tavoitteiden toteutumisesta kerätään tietoja GAS-menetelmällä, kuntoutujien elämänlaadusta WHOQOL-BREF-mittarilla ja heidän mahdollisista masennusoireistaan BDI-21-mittarin väestöversiolla. Lisäksi erillisellä lomakkeella kerätään sekä asiakkaalta että palveluntuottajalta asiakkaan työkykyyn liittyviä tietoja. Mittaukset toteutetaan kyselylomakkeilla. Mallissa on tunnistettu sen onnistuneen toiminnan ja laajemman soveltamisen kannalta keskeisiä ominaisuuksia. Ensimmäiseksi, mallin rakenteen ja sen ylläpitämisen selkeyttämiseksi kuntoutuksen hyödyn arvioinnille on Kelan sisällä määritelty selkeä toimintaa ohjaava tavoite. Toiseksi, mallin mukainen toiminta on edellyttänyt monitahoisen tiedonkeruu- ja raportointikokonaisuuden rakentamisen ja sen ylläpitämisen. Kolmanneksi, tiivis yhteistyö palveluntuottajien kanssa on kerättävän aineiston kattavuuden kannalta keskeinen tehtävä. Neljänneksi, kuntoutuksen hyötyä koskevan tiedon prosessi asiakkailta tiedon hyödyntämiseen, sisältää monta vaihetta ja monia tiedon liikkumisen rajapintoja. Tiedon tulee liikkua rajapinnoilla sujuvasti. Viidenneksi, mallin useat toimijat ja vaiheet muodostavat laajan verkoston, jossa tarvitaan tiivistä yhteistyötä sekä aineiston muodostamisen ja kehitystarpeiden koordinointia.
  • Salow, Olga-Tuulia (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tässä tutkielmassa esitetään logistisen regressiomallin teoriaa sekä havainnollistetaan sen soveltuvuutta terveystieteelliseen tutkimukseen. Tutkielman tarkoituksena on tarkastella logistisen regressiomallin parametrin estimaattien tulkintaa. Mallin estimaatteja voidaan tulkita kolmen eri metriikan avulla mutta usein tarkastelut rajoittuu vain yhteen. Tutkielmassa käydään läpi kaikki kolme metriikkaa, eli todennäköisyys-, logit- sekä ristisuhdemetriikka ja tarkastelaan näitä teorian ja empiirisen esimerkin avulla. Esimerkissä käytetty aineisto koostuu THL:n Kouluterveyskyselyyn vastanneiden vantaalaisten 8. ja 9. luokan oppilaiden vastauksista ja on tehty yhteistyössä Vantaan kaupungin kanssa. Tutkielman analyysit on tehty Stata ohjelmistolla minkä käytöstä esitetään muutama esimerkki. Tutkielman alussa käydään läpi logistisen regressiomallin teoriaa kuten yleistettyjen lineaaristen mallien teoriaa sekä mallin sovitus suurimman uskottavuuden menetelmällä. Tämän jälkeen käydään läpi metriikan valintaa ja tulkintaa sekä nostetaan esiin myös mallin yhteisvaikutustermin tulkintaan liittyviä huomioita. Tutkielman lopussa havainnollistetaan logistisen regressiomallin soveltuvuutta laadullisiin tutkimuskysymyksiin. Analyyseissä keskitytään tarkastelemaan ilmeneekö terveyden kokemuksessa eroja ulkomaalaistaustaisten ja suomalaistaustaisten nuorten välillä ja muuttaako perheen resursseihin ja elintapoihin liittyvien muuttujien lisääminen malleihin näitä havaintoja. Mallin kolmen eri metriikan teoreettinen sekä empiirinen tarkastelu osoittavat, että tulkinta on riippuvainen metriikan valinnasta mutta tehtävät johtopäätökset eivät välttämättä ole riippuvaisia metriikasta. Erityisesti laadullisen tulkinnan kannalta on haastavaa muuttujien yhteyksien suuruuden tulkinta sekä tilastollisen merkitsevyyden toteamisessa ilmenee eroja. Vaikka tulkinta on riippuvainen metriikan valinnasta oli tutkielmassa laadulliset johtopäätökset kuitenkin lopulta samankaltaiset. Logistisen regressiomallin analyysit toivat siis esiin samankaltaiset päätelmät, riippumatta käytettävästä metriikasta. Analyysit osoittavat, että Vantaalla nuoren ulkomaalaistausta ei ole vahva selittävä tekijä nuoren terveyden kokemukselle. Kuitenkin sukupolvien välillä ilmenee merkitseviä eroja suomalaistaustaisiin nuoriin verratuna. Nuorten kokemus perheen huonosta taloudellisesta tilanteesta sekä arkeen kuuluvien terveyteen positiivisesti vaikuttavien elintapojen puuttuminen selittivät merkitsevän osan nuorten terveyden kokemuksesta.
  • Roine, Tiina (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tausta: Eurooppalaisista nuorista lähes joka viides on työelämän ja koulutuksen ulkopuolella. Näiden nuorten ajatellaan olevan syrjäytymisvaarassa, ja heistä käytetään termiä NEET (Not in Education, Employment or Training). Vaikka NEET-vuodet ovat nuorilla yleisiä, niiden on havaittu lisäävän riskiä myöhempiin toimeentulo- ja hyvinvointiongelmiin. Alempi sosioekonominen asema on yhdistetty muun muassa lyhyempään eliniänodotteeseen, terveydelle epäedullisiin elintapoihin sekä heikompaan arvioon omasta terveydestä. NEET-nuorten elintavoista on vain vähän tutkimustietoa. Tavoitteet: Tämän tutkimuksen tavoitteena oli lisätä tietoa syrjäytymisvaarassa olevien nuorten syömistottumuksista ja koetusta terveydestä sekä näihin yhteydessä olevista tekijöistä. Lisäksi tavoitteena oli selvittää, onko tavoitteellisen toiminnan ryhmämallilla mahdollista vaikuttaa nuorten syömistottumuksiin tai koettuun terveyteen. Aineisto ja menetelmät: Suomen Syöpäyhdistyksen terveyden edistämisen hankkeeseen osallistui vuosina 2016-2018 työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevia 1531-vuotiaita nuoria (N=92). Nämä NEET-nuoret täyttivät Hyvä päivä -toiminnan aikana kolmesti kyselylomakkeen, jossa kartoitettiin ateriarytmiä, käytettyjä elintarvikeryhmiä sekä koettua syömisen terveellisyyttä ja terveyttä. Aineistoa tulkittiin kuvailevasti ja regressioanalyysien avulla tutkittiin sosiodemografisten sekä elintapataustamuuttujien yhteyttä ateriarytmin säännöllisyyteen, elintarvikesummamuuttujiin, koettuun syömisen terveellisyyteen sekä koettuun terveyteen. Ajallisia muutoksia tutkittiin ei-parametrisillä menetelmillä (n=24). Tulokset: Osallistujista 60 %:lla oli säännöllinen ateriarytmi. Ateriarytmi oli todennäköisemmin säännöllinen vanhempien kanssa asuvilla ja toisen asteen koulutuksen käyneillä. Terveellisinä pidettyjä elintarvikkeita käytettiin useammin kuin epäterveellisinä pidettyjä. Vanhempien kanssa asuvat, säännöllisesti liikkuvat, raittiit ja naiset käyttivät useammin terveellisiä elintarvikkeita. Epäterveellisiä elintarvikkeita käyttivät useammin kuntoliikuntaa harrastamattomat ja harvemmin naiset sekä lukion käyneet. Osallistujista 34 % koki ruokavalionsa terveelliseksi ja 39 % terveytensä hyväksi. Vanhempien kanssa asuvat kokivat terveytensä paremmaksi ja syömisensä terveellisemmäksi, puolison ja kämppäkaverin kanssa asuvat kokivat syömisensä epäterveellisemmäksi. Koettu syömisen terveellisyys ja terveys paranivat toiminnan myötä. Ateriarytmin säännöllisyys ja terveellisten tai epäterveellisten elintarvikkeiden käyttötiheys ei muuttunut toiminnan myötä. Johtopäätökset: NEET-nuoret kokivat terveytensä vertailuaineistojen opiskelevia nuoria huonommaksi. Erityisesti yksin asuvien ja vain peruskoulun käyneiden NEET-nuorten elintapoihin tulisi kiinnittää huomiota. Terveellisemmät elintarvikevalinnat näyttivät yhdistyvän muihinkin terveellisiin elintapoihin ja naissukupuoleen. Hyvä päivä -toiminnan myötä koettu terveys ja koettu syömisen terveellisyys paranivat, mikä tukee ajatusta toimintamallin toimivuudesta nuorten hyvinvoinnin parantamiseksi.
  • Glebov, Egor (Helsingfors universitet, 2016)
    Earlier studies have shown that during school transition, the needs of children change and the meaning of peer increases. Transition from elementary school level to secondary school is an important time for young people. Both parents and teachers have trouble in meeting the changing needs of children both inside and outside school context. Changes can be seen in decreased school engagement, increased school burn-out and decreased self-rated health. Physical exercise during spare-time decreases and also quitting hobbies is common. The aim of this study was to find out how much and in what degree 6th and 7th graders in Helsinki are physically active during their spare-time. The research also indicates whether sport is their main interest and how do they rate their health status. The study also examined how physical exercise during spare-time, interest towards sports and self-rated health interrelate and explain the students' school engagement and burn-out. Moreover the aim of this study was to find out, what kind of changes the students experienced during the transition from elementary to secondary school, and are the changes related or explained by the students' interest towards sports, spare-time physical activity or self-rated health. This study is a part of the Mind the Gap - project (2013–2017, no. 265528) funded by the Finnish Academy. The data for this study were collected by questionnaire in two parts; the first time from 6th graders during spring of 2013 and the second time when they moved to 7th grade in fall of 2013. The correlation analysis and paired samples t-test were used to investigate changes in school engagement and burn-out, amount of physical exercise during spare time, self rated health and the form of involvement in hobbies. The participants were divided into groups based on differences in physical activity during spare time, self rated heath and interest toward sports. The differences in physical activity and self-rated health were studied with one-way ANOVA and the interest toward sports with t-test. The changes in physical activity and self-rated health were analyzed with repeated measures ANOVA. The results showed that the 6th graders who rated their health as good exercised more during spare time, were more engaged and felt less burned out in school than the other participants. In 7th grade the self-rated health did not explain engagement in school. The physical activity of 6th graders did not explain school engagement or burn out of students. In 7th grade the students who exercised more felt more engaged and less burned out in school. In 6th grade the students who were interested in sports felt more burned out in school than others. In 7th grade the interest in sports did not show any affect on burn out in school. During transition from 6th to 7th grade, school engagement and spare time physical activity decreased, informal hobby participation increased and formal participation in hobbies decreased nearly significantly (p=.054). Self-rated health and burn-out in school did not change. The research showed that participants, who did not change their habits in physical activity, felt the least decrease in school engagement. The students who did not change their interest towards sports, felt the least changes. According to this study, changing interest towards sport and physical activity has a negative effect on school transition. Adult should converse with adolescent about the attitude towards sports and physical activity during spare-time, in order for adolescent to be conscious of their part of decision-making and reasons to do so.