Browsing by Subject "kognitiivinen kielentutkimus"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-9 of 9
  • Saloheimo, Roosa (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tässä tutkielmassa tarkastellaan adessiivin käyttöä tunnekausatiivilauseen kokijan sijana. Tarkastelu kohdistuu sekä tunteita että tuntemuksia ilmaseviin tunnekausatiiviverbeihin. Adessiivimuotoisesta kokijasta käytetään tutkielmassa nimitystä adessiivikokija. Tutkimuksen teoreettisena lähtökohtana toimii kognitiivinen kielitiede. Sen näkemys kaikkien kielenainesten osallisuudesta merkityksen rakentajina toimii lähtökohtana adessiivimuotoisen kokijan syntaktis-semanttiselle tarkastelulle. Tutkielman välineinä hyödynnetään kognitiivisen kieliopin sekä kieliopillisen tutkimuksen käsitteitä, kuten semanttisia rooleja ja aktiivisen vyöhykkeen käsitettä. Adessiivimuotoisen kokijan käyttö on laaja-alaisinta suomen pohjoisilla murrealueilla, mikä kytkee tutkielman myös murresyntaksin tutkimusperinteeseen. Adessiivimuotoista kokijaa tarkastellaan Suomi24-keskustelualustalta kerätyssä korpuksessa. Esiintymistä ja esiintymismääriä tarkasteltaessa huomio kohdistuu adessiivikokijan esiintymiin koko korpuksessa. Lähempää tarkastelua varten korpuksesta on rajattu pienempi 450 virkkeen aineisto. Tutkielman analyysi jakautuu kvantitatiiviseen ja semanttis-syntaktiseen analyysiin. Kvantitatiivisessa analyysissa selviää, että adessiivi on huomattavasti yleisempi tuntemusta kuin tunnetta kuvaavien kausatiiviverbien kokijan sijana. Syntaktis-semanttinen analyysi paljastaa, että adessiivimuotoista kokijaa käytetään hyvin laaja-alaisesti. Se voi esiintyä kaikkien persoonien ja kaikkien tempusten yhteydessä. Persoonapronominien lisäksi kokija voi olla nominilauseke tai muu pronomini. Tempuksista yleisin on preesens ja persoonista yleisin on yksikön ensimmäinen persoona. Lisäksi havaitaan, että adessiivimuotoisen kokijan yhteydessä esiintyy partitiivimuotoista kohdeobjektia. Vastaava ei ole mahdollista yleiskielen tunnekausatiivilauseessa, jossa partitiivi merkitsee kokijaa. Analyysissa kiinnitetään huomiota myös aineistosta esiin nousseeseen mahdollisuuteen ilmipanna kokijasta tuntemuksen tai tunteen tarkempi ala, jotamerkitään useimmiten partitiivilla. Yleiskielessä tunnekausatiivilauseen kokijaa merkitään tyypillisesti partitiivilla, jolloin sekä kokemuksen alaa että kokijaa ei voida välttämättä ilmaista samassa lauseessa. Adessiivimuotoisen kokijan yhteydessä se tulee mahdolliseksi. Kokemuksen alan ilmipaneminen on selkeästi yleisempää tuntemusta kuin tunnetta ilmaisevien tunnekausatiivien yhteydessä. Kokijan adessiivi ilmaisee datiivista merkitystä. Tämä tutkimus tuokin uuden näkökulman ulkopaikallissijojen datiiviisuutta koskevaan tutkimukseen. Adessiivin funktion on havaittu muuttuneen lähisukukielissä datiiviseen suuntaan. Tämän tutkielman aihe nostaa esiin uuden näkökulman adessiivin funktion mahdolliseen muuttumiseen suomen kielen osalta.
  • Erkkilä, Riku (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tutkielmani käsittelee kahta ersän kielen paikallissijaa: illatiivia ja latiivia. Aiemman tutkimus esittää, että nämä sijat ovat merkitykseltään identtisiä tai lähes identtisiä. Tutkimuksessani selvitän, onko sijojen merkityksessä tai käytössä eroja ja jos on, niin minkälaisia nämä erot ovat. Tutkimuksen pohjana on korpusaineisto, josta olen kerännyt 200 esiintymää sekä illatiivista että latiivista. Käytän tutkimuksessani kognitiivisen kielentutkimuksen metodeja ja käsitteitä, erityisesti prototyyppisyyden käsitettä. Sen mukaan minkä tahansa kielen elementin, tämän tutkimuksen tapauksessa sijan, voi esittää joukkona esiintymiä, jotka ovat enemmän tai vähemmän läheisessä suhteessa toisiinsa. Tällaisen joukon kaikista tyypillisintä edustajaa kutsutaan prototyypiksi. Prototyypin määrittelyyn on kehitetty erilaisia keinoja, joita tutkimuksessani hyödynnän. Toinen tärkeä kognitiivisen kielentutkimuksen käsite, jota käytän, on skemaattisuus. Skemaattisuus tarkoittaa sitä, että yhdellä kielen tasolla yhtenäinen kategoria voi olla alemmalla skemaattisella tasolla jaettavissa osiin. Osoitan, että sekä illatiiville että latiiville voidaan sijan tasoa alemmalla skemaattisella tasolla määrittää eri merkityksiä. Nämä merkitykset selittävät sen, minkä takia eri konteksteissa illatiivi- tai latiivimuotoinen sana tulkitaan eri tavoin. Tutkimukseni perusteella määritän illatiiville kuusi ja latiiville viisi merkitystä. Nämä merkitykset ovat yhtä illatiivilla esiintyvää lukuun ottamatta samat molemmilla sijoilla, ja sijojen merkitysten ero onkin pääasiassa esiintymisfrekvenssissä. Tutkimukseni mukaan merkityksiä tärkeämpi ero illatiivin ja latiivin välillä vaikutaakin olevan kuvattavan tilanteen käsitteistys ei se, miten kielenkäyttähahmottaa tilanteen ja puhuu siitä. Kun kielenkäyttäjä käyttää illatiivia, hahmottaa hän toiminnan tapahtuvan loppuun asti tai johonkin tiettyyn paikkaan, kun taas latiivia käytettäessä toiminnan loppukohta ja loppuun saattaminen taka-alaistetaan, eli ne eivät ole yhtä kielenkäyttäjän mielestä yhtä tärkeitä kuin illatiivia käytettäessä. Sen sijaan latiivia käytettäessä korostuu se, että tapahtuvalla toiminnalla on jokin tietty suunta, jota kohti se etenee.
  • Partanen, Aino (Helsingfors universitet, 2016)
    Tutkielmassa tarkastellaan metaforisuuden ilmenemistä teatteritaiteessa – sen kielessä, näyttämöllä ja vuorovaikutuksessa. Samalla pyritään vastaamaan kysymyksiin, millainen työkalu metafora on inhimilliselle ajattelulle ja etenkin miten se ohjaa taideteoksen tulkintaprosessia. Tutkimusaihetta lähestytään teksti- ja esitysanalyysin kautta. Aineistona käytetään suomalaisen näytelmäkirjailija-ohjaajan Laura Ruohosen näytelmää Kuningatar K (2002). Aineistoon kuuluu sekä näytelmäteksti että tallenne Ruohosen itsensä Suomen Kansallisteatterille vuonna 2003 ohjaamasta esityksestä. Näytelmän nimikkohahmo pohjautuu historialliseen henkilöön, Kuningatar Kristiinaan, joka hallitsi Ruotsia vuosina 1632–1654. Historiallisesta kontekstista ammentaen Ruohonen luo näytelmän fiktiivisen maailman, jossa mielikuvien monitasoinen verkosto avaa pääsyn vallan, sukupuolen ja vapauden teemoihin. Näytelmän keskeisimmät metaforat motivoituvat linnan kaivosta löytyneen ankeriaan ja Kristiinan välisestä suhteesta. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä on George Lakoffin ja Mark Johnsonin kognitiivisen metaforateorian käsitys metaforan kokonaisvaltaisuudesta: metafora ei ole vain kielellinen tehokeino vaan inhimilliselle hahmotuskyvylle välttämätön kognitiivinen rakenne. Abstraktin ajattelun voidaan nähdä toteutuvan metaforisina siirtyminä konkreettisilta käsitteistyksen aloilta, jotka perustuvat ruumiilliseen kokemukseen ja havainnointiin. Lisäksi analyysissa hyödynnetään mentaalisten tilojen teoriaa sekä kirjallisuudentutkimuksessa käytettyjä tekstimaailmoja. Dialogin analyysiin on yhdistetty keskustelunanalyysin metodista mm. vuorottelujäsennyksen ja preferenssin käsitteitä. Työssä luodaan myös lyhyt katsaus metaforan historiaan kielitieteissä sekä teatterintutkimuksessa. Teatterintutkimuksesta keskeiseksi nousee Eli Rozikin metaforanäkemys. Työhön on poimittu näytelmäkokonaisuudesta esimerkkikatkelmia, joita käsitellään kolmesta eri näkökulmasta. Ensin keskitytään tekstiin: kielenanalyysin, tekstimaailmojen ja blendin käsitteen avulla havainnollistetaan, kuinka ankeriasmetafora rakentuu näytelmän edetessä. Seuraavaksi rajataan huomio dialogiin ja käytetään keskustelunanalyysin välineitä apuna osoittamaan, miten henkilöhahmojen väliset valtasuhteet on kirjoitettu vuorovaikutukseksi. Kolmantena nostetaan esille esityksen näyttämöllisiä metaforia, jotka syntyvät lavalla nähtävän toiminnan ja esityksessä käytetyn rekvisiitan kautta. Tulkinta teoskokonaisuudesta syntyy näiden kaikkien tasojen kutoutuessa katsojan mielessä yhteen. Tutkielma osoittaa, kuinka teatteri voidaan nähdä juuri metaforisille suhteille perustuvana ilmaisukeinona. Käsitellyssä näytelmässä tulkintojen syntymiselle ja abstraktien kokonaisuuksien hahmottamiselle on välttämätöntä hallita yhtä aikaa useita kognitiivisia alueita ja teoksen synnyttämiä maailmoja. Näiden tietorakenteiden samanaikaisen ylläpitämisen lisäksi on katsojan osattava muodostaa niiden välille järkeviä suhteita ja tunnistettava niistä rakenteellisia samankaltaisuuksia. Verkosto saa alkunsa kielen konventionaalisimmista elementeistä ja jatkuu uudempien ilmausten, dialogin, näyttämöllepanon ja tarinan rakenteen kautta siihen, minkälaisia vastaavuussuhteita teoskokonaisuuden ja sitä ympäröivän todellisuuden välille voidaan hahmottaa eli millä tavoin näytelmän teema rakentuu. Työn tarkoituksena on tavoittaa teatterin – ja metaforan – luonteesta olennaisia piirteitä kielen, vuorovaikutuksen ja esitysanalyysin keinoin. Samalla se on keskustelunavaus kielitieteitä, kognitiotieteitä ja taiteentutkimusta yhdistelevälle tutkimukselle.
  • Krok, Maarit (Helsingin yliopisto, 2021)
    Pro gradu -tutkielmani käsittelee kuitenkin-partikkelin merkitystä osana Helsingin Sanomien kotimaan uutisia ja niitä koskevia lukijakommentteja. Kuitenkin-partikkeli on prototyyppisesti luokiteltu konsessiiviseksi konnektiiviksi, mutta tietyissä tilanteissa se vaikuttaisi synnyttävän tulkinnan korrektiivisesta suhteesta. Kuitenkin-partikkelin korrektiivista käyttöä ei kuitenkaan ole tuotu aiemmin esiin sen merkitystä ja tehtäviä kuvattaessa. Tutkielmani tavoitteena on selvittää, millaisissa yhteyksissä kuitenkin-partikkeli tuottaa asiantilojen välille konsessiivisen suhteen ja millaisissa korrektiivisen. Tavoitteenani on selvittää myös, mitkä kielelliset elementit tuottavat tulkinnan konsessiivisesta ja korrektiivisesta kuitenkin-partikkelista. Tutkimuksessani hyödynnän kognitiivisen kielentutkimuksen tutkimusmenetelmiä ja käsitteistöä. Aineistoni luokittelu pohjautuu erityisesti Mitsuko Narita Izutsun (2008) tutkimukseen konsessiivisuudesta, korrektiivisuudesta ja kontrastiivisuudesta. Tutkielmani aineisto koostuu korpuksesta, johon on koottu Helsingin Sanomien Kotimaa-osaston uutisia ja niihin liittyviä lukijakommentteja. Lopullisessa aineistossani on yhteensä 183 esimerkkiä, joista uutistekstejä on 39 ja lukijakommentteja 144. Tutkielmani vahvistaa tulkinnan siitä, että kuitenkin-partikkeli on prototyyppisesti konsessiivisen suhteen ilmaisin. Aineistoni uutistekstien kuitenkin-ilmauksista kaikki ovat konsessiivisia ja kommenteissakin lähes 74 prosenttia. Valtaosa aineiston konsessiivisista ilmauksista tuottaa suoran konsessiivisen suhteen. Sekä uutisteksteissä että etenkin lukijakommenteissa on havaittavissa myös epäsuoraa konsessiivista suhdetta. Aineiston perusteella odotuksenvastainen elementti esiintyy aina kuitenkin-partikkelin jälkeen. Reilu neljännes aineistoni kuitenkin-ilmauksista tuottaa korrektiivisen suhteen. Kaikki korrektiiviset ilmaukset esiintyvät aineistoni lukijakommenteista, eli uutistekstien kuitenkin-ilmauksissa korrektiivista kuitenkin-partikkelin käyttöä ei aineistoni perusteella ole. Korrektiivisia kuitenkin-ilmauksia on tyypillisesti argumentatiivisissa teksteissä joko kirjoittajan oman argumentoinnin sisällä tai osana useamman henkilön vuorovaikutusta. Korrektiivinen suhde muodostuu aineistoni perusteella useimmiten laajempaan argumentatiiviseen kuvioon. Tässä tutkielmassa argumentatiivisia kuvioita ovat kilpailevien väitteiden kuvio, myönnyttelykuvio, kiistävä kuvio ja käänteinen konsessiivinen kuvio. Kuitenkin-partikkeli voi näissä retorisissa kuvioissa saada konsessiivisen ja korrektiivisen tulkinnan. Yksittäiset lauseenjäsenet eivät selitä tulkintaa, vaan semanttinen tulkinta vaatii laajemman kontekstin tarkastelua. Kuitenkin-partikkeli näyttäisi olevan konsessiivinen erityisesti myönnyttelevissä jaksoissa ja korrektiivinen kiistävissä jaksoissa tai kirjoittajan muotoillessa uudelleen alkuperäistä väitettään. Korrektiivinen tulkinta syntyy usein myös kirjoittajan evaluoivan mielipiteenilmauksen yhteydessä. Tutkimukseni perusteella näyttää siltä, että konsessiivisuus ei yksinään riitä kuvaamaan kuitenkin-partikkelin tehtävää osana vuorovaikutusta.
  • Aarni, Olli (Helsingfors universitet, 2016)
    Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan ihmistä kuvaavia lintumetaforia kalevalamittaisessa suullisessa kansanrunoudessa. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys perustuu kognitiiviseen kielentutkimukseen – erityisesti kognitiiviseen metaforateoriaan – minkä lisäksi työssä hyödynnetään folkloristiikan käsitteitä, kuten parallelismia, formulaa ja teemaa. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten runoissa esiintyvät ihmisen ja linnun väliset metaforat toimivat, millaisissa yhteyksissä niitä käytetään ja millaisia merkityksiä niiden avulla tuotetaan. Tutkimuksen aineisto on peräisin Suomen kansan vanhat runot -verkkokorpuksesta. Aineisto on rajattu ajallisesti siten, että se käsittää mahdollisimman pitkälti suullisesti elänyttä kansanperinnettä ja minimoi kirjallistumisen vaikutusta tutkittavissa ilmiöissä. Tutkimuksessa tarkastellaan suullista kirjallisuutta ja sen erityispiirteitä, kuten muistiteknisiä keinoja ja variaatiota, sekä sitä, kuinka metaforia käytetään tämänkaltaisessa kielellisesti erityislaatuisessa kontekstissa. Aineisto on kerätty verkkokorpuksen sanahakua hyödyntäen. Kerätystä aineistosta on valikoitu analysoitavaksi mahdollisimman laajasti erilaista metaforisuutta sisältäviä runoja sekä joissakin tapauksissa useampia toisintoja samoista runoista, mikäli ne täydentävät toisiaan ihmisten ja lintujen välisten metaforien osalta. Joidenkin kiteytyneiden säkeiden ja jaksojen levinneisyyttä erilaisiin konteksteihin ja käyttötarkoituksiin tarkastellaan myös useampien eri runojen kautta. Teoreettiselta viitekehykseltään tutkimus perustuu pitkälti George Lakoffin, Mark Johnsonin, Mark Turnerin ja Zoltán Kövecsesin ajatuksiin kognitiivisesta metaforasta sekä Lakoffin ja John R. Taylorin ajatuksiin kategorisoinnista. Lisäksi tutkimuksessa hyödynnetään folkloristiikan käsitteitä kuten parallelismia ja formulaa Lauri Harvilahden esittämien ajatusten mukaisesti. Kalevalamittaisen kansanlyriikan erityispiirteiden kuvaus nojaa pitkälti folkloristi Senni Timosen ajatuksiin. Analyysiosion ensimmäinen puolisko käsittelee runon puhujan itseensä viittaavia metaforia sisältäviä runoja. Tässä luvussa sivutaan myös runon minästä erillisiin henkilöihin viittaavia metaforia, sillä molempia esiintyy toisinaan samoissa runoissa. Analyysiosion toinen puolisko käsittelee sellaisia runoja, joissa linnun ja ihmisen välistä metaforaa käytetään vain viitattaessa johonkuhun itsestä erilliseen henkilöön. Tämä osio on edelliseen verrattuna suppeampi, sillä tällaisia runoja aineistossa on selvästi vähemmän. Tutkielmassa analysoidaan yhteensä 36:ta eri runoa, joista on joissakin tapauksissa poimittu analysoitavaksi ainoastaan tarkasteltavien metaforien kannalta oleelliset kohdat. Tämä tutkimus osoittaa, että ihmisen ja linnun välisiä metaforia voidaan käyttää lukuisilla erilaisilla tavoilla, jotka eivät ole välttämättä keskenään johdonmukaisia. Metaforan avulla voidaan ilmaista esimerkiksi etäisyyttä muihin ihmisiin, deminutiivisuutta ja hellittelevyyttä. Ihmistä kuvaavat lintumetaforat voivat toistua runosta toiseen varsin kiteytyneissä muodoissa, mutta toisaalta niitä käytetään myös luovasti varioiden.
  • Siljander, Saana (Helsingin yliopisto, 2020)
    Pro gradu -tutkielmani käsittelee suomen kielen avoimia persoonaviittauksia se tunne, kun x -konstruktion yhteydessä. Tutkimukseni tavoitteena on kuvata nollapersoonan ja avoimen yksikön 2. persoonan käyttöä määrällisesti sekä analysoida näiden persoonien merkitystä puhetilanteiden ja intersubjektiivisuuden rakentumisessa. Lisäksi kuvaan tutkimuksen aineistosta nousseita kielellisiä ilmiöitä sekä persoonavaihdoksia ja pohdin aineistossa nähtäviä persoonavalinnan konventioita sekä tutkimieni persoonien ominaisuuksia se tunne, kun x -konstruktion konventioiden ylläpitämisessä. Tutkielman näkökulma on sosiaalisen median kielellisessä vuorovaikutuksessa, joka on luonteeltaan asynkronista. Tutkielman aineisto perustuu sosiaalisessa mediassa julkaistuihin teksteihin, jotka alkavat meemitaustaisella konstruktiolla se tunne, kun x. Aineistoon kuuluu yhteensä 331 tekstiä, jotka koostuvat se tunne, kun x -konstruktiosta ja sitä seuraavasta tekstikontekstista. Tutkielma nivoo yhteen kognitiivista kielentutkimusta sekä vuorovaikutuslingvistiikkaa. Konstruktion se tunne, kun x skemaattinen luonne ja käytön kiteytyneet konventiot linkittävät tutkimusaiheen kognitiiviseen kielentutkimukseen, erityisesti yksittäisten kielenkäyttäjien kykyyn muodostaa kielestä merkityksiä ja yhdistää merkitysyksiköitä yleisiin tietorakenteisiinsa. Vuorovaikutuslingvistiikkaan konstruktion käytön ja sosiaalisen median tekstit ylipäätään linkittää niiden kauttaaltaan vuorovaikutuksellinen ja intersubjektiivinen, kielenkäyttäjienvälinen luonne: tekstien tulkinta on aina kontekstisidonnaista ja riippuvaista paitsi tekstien tuottajasta myös niiden tulkitsijasta ja kielessä vallitsevista vuorovaikutuksen normeista. Muu tutkielman teoriatausta nojaa vahvasti aiempaan suomen kielen yleistävien persoonaviittausten tutkimukseen. Tämän tutkielman kontekstissa tulokset osoittavat, että nollapersoona ja avoin yksikön 2. persoona ovat selkeästi kaksi runsaimmin käytettyä persoonaa se tunne, kun x -konstruktion yhteydessä. Molemmat persoonat näyttävät luovan teksteihin vahvaa intersubjektiivisuutta ja affektiivisuutta, ja yksistään se tunne, kun x -konstruktion käyttö virittänee kielenkäyttäjiä vuorovaikutukselliseen tulkintakehykseen. Nollapersoonan ja avoimen yksikön 2. persoonan mahdollisuudet rakentaa avoimuutta ja intersubjektiivisuutta ovat monilta osin samankaltaiset, ja kummatkin persoonat käyttäytyvät aineistossa puheaktipersoonien kaltaisesti. Toisaalta nollapersoona enimmäkseen kielellisillä keinoilla korostaa kuvattua toimintaa ja avoin yksikön 2. persoona taas toimijuutta ja kokijuutta. Nollapersoona on myös avointa yksikön 2. persoonaa ankkuroimattomampi ja sillä kuvataan usein modaalisuutta sekä etäännyttämistä vaativia rakenteita. Nollapersoona onkin monesti tulkittavissa hypoteettisena tai mahdollisena. Avoin yksikön 2. persoona taas syntaktisesti ilmipantuna puheaktipersoonana tulkitaan vahvasti henkilöidenvälisenä kokemusten jakamisena ja nollapersoonaa jossakin määrin konkreettisempana vuoropuheluna. Molemmat persoonat saavat kuitenkin empatiahakuisen ja vuorovaikutuksellisen tulkinnan. Tutkimukseni valossa näyttää siltä, ettei nollapersoonan ja avoimen yksikön 2. persoonan välillä ole kovinkaan paljon pragmaattisia eroavaisuuksia. Tutkimus osoittaa myös, että se tunne, kun x -konstruktiota koskevien persoonakonventioiden voi sanoa monesti purkautuvan virkerajalla; tämän seurauksena aineiston teksteissä on monia esiintymiä erityisesti avoimesta yksikön 1. persoonasta. Tekstiensisäiset persoonavaihdokset eivät kuitenkaan näytä vaikuttavan tekstien intersubjektiivisuuteen tai muuttavan niiden tulkintaa. Intersubjektiivisuus vaikuttaakin olevan persoonista jossakin määrin riippumaton sosiaalisen median tekstilajikonventio, johon jo se tunne, kun x -konstruktion käyttö itsessään ohjaa lukijaa.
  • Jeshoi, Anniina (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tutkielmassa tarkastellaan verbejä pudota, tippua ja tipahtaa ja niiden polysemiaa. Tutkimuskysymykset keskittyvät verbien jakamiin merkityksiin ja verbien ilmaisemien liikeprosessien muuttujien ominaisuuksiin: Millaisia erilaisia merkityksiä verbeillä pudota, tippua ja tipahtaa on? Millaisia rajoitteita verbit asettavat liikkeessä olevalle oliolle? Työssä pyritään lisäksi löytämään eroja verbien välillä ja muodostamaan kuva niiden tyypillisistä käytöistä. Aineisto on koottu Kielipankin Korp-palvelimen Suomi24-internetfoorumikeskustelujen kokoelmasta ja se koostuu yhteensä 300 esiintymästä. Aineiston kieli on vapaamuotoista kirjoitettua puhekieltä. Teoreettisena viitekehyksenä toimivat kognitiivinen kielentutkimus, Langackerin kognitiivinen kielioppi ja Goldbergin konstruktioteoria. Lisäksi tutkielmassa hyö-dynnetään kognitiivisen kielentutkimuksen teorioita polysemiasta, metaforista ja voimadynamiikasta. Työssä osoitetaan, että verbien merkitykset voidaan jakaa viiteen pääryhmään: ’liikkua painovoiman vaikutuksesta alaspäin’, psykofyysinen asennonvaihdos alaspäin, ’metaforisesti liikkua alaspäin vastaanottajan luo’, statuksen muutos eli ’metaforisesti liikkua alaspäin ryhmästä toiseen’ ja arvon metaforisesti alaspäin suuntautunut muutos. Päämerkitykset voidaan jakaa kahteen ryhmään liikeprosessin luonteen mukaan. Merkitysten esiintymislaajuus vaihtelee verbeittäin. Tutkielmassa selviää myös, että pudota on verbeistä neutraalein, tippua suosii abstraktisen ja subjektiivisen liikkeen merkityksiä, ja tipahtaa esiintyy yleensä objektiivisen liikkeen merkityksessä. Tutkielman tulokset osoittavat, että kieli muuttuu ja merkitykset kehittyvät. Aineistossa esiintyy useita sellaisia merkityksiä, joita ei ole 1960-luvun sanakirjan tai tuoreimman Kielitoimiston sanakirjan määritelmissä. Lisäksi aineistosta käy ilmi, että 2000-luvun vaihteessa pelätty ”kielenhuolto-ongelma” eli verbien käyttö laajentuneessa merkityksessä on levinnyt 2010-luvun kieleen, jossa ilmiö elää vahvana. Tutkielma antaa lähtökohdat jatkotutkimukselle, jossa tarkoituksenmukaista olisi tutkia verbien käyttöä muissakin kielimuodoissa.
  • Lipsanen, Johanna (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkielmassa tarkastellaan katsojaan suuntautuvaa puhetta Yleisradion televisiouutisissa kuudella vuosikymmenellä. Huomion kohteena on se, minkälaisin kielen keinoin uutistenlukija ja toimittajat kuljettavat katsojaa lähetyksessä ja kuinka katsojalle tarjotaan samastumismahdollisuus. Lisäksi selvitetään, onko vuosien varrella eroa siinä, kuinka katsojalle puhutaan. Aineisto koostuu neljästätoista Yleisradion illan tv-uutislähetyksestä vappupäivältä 1.5. ja itsenäisyyspäivältä 6.12. Tarkasteluvuodet ovat 1967, 1975, 1977, 1987, 1997, 2007 ja 2017. Työssä käytetään muun muassa keskustelunanalyysin ja kognitiivisen kielentutkimuksen metodeita. Siinä hyödynnetään myös uutisoppikirjoja ja kulttuurisen uutistutkimuksen traditiota. Analyysissa tukeudutaan myös morfologian ja syntaksin käsitteisiin. Tarkasteltavia kielen keinoja ovat tervehdykset, epäsuorat kehotukset, siirtymälauseet, monikon ensimmäinen persoona, geneeriset ihmisviitteiset substantiivit, nollapersoona ja passiivi. Lisäksi analysoidaan katsojan roolia uutistenlukijan ja muiden toimittajien välisessä keskustelussa. Työssä osoitetaan, että siirtymälauseet ovat merkittävin keino kuljettaa katsojaa lähetyksessä. Niillä myös jäsennetään lähetystä: päävastuu tästä on uutistenlukijalla. Uutistenlukijan ja toimittajan katsojaan kohdistamassa puheessa on muitakin eroja. Uutistenlukija tervehtii katsojaa ja hyvästelee tämän. Kielen keinoista hän käyttää erityisesti verbittömiä lausumia ja dialogista passiivia. Nollapersoona taas on toimittajan väline tarjota katsojalle samastumispaikkaa. Monikon ensimmäinen persoona ja geneeriset ihmisviitteiset substantiivit ovat molempien käytössä. Vuosien varrella suurimmat muutokset uutislähetyksen rakenteessa ovat tapahtuneet juttujen sisällä. Kuvakerronta nopeutuu, haastattelut lyhenevät ja haastateltavia on aiempaa enemmän. Näkyvin muutos katsojalle kohdistetussa puheessa on stand-up-osuuksien ja suorien osuuksien tulo uutislähetykseen. Suurin osa kielellisistä keinoista on käytössä jokaisella vuosikymmenellä, mutta jotkin niistä toistuvat tiettyinä vuosina muita useammin. Vappupäivän ja itsenäisyyspäivän lähetyksissä on eroa -mme-omistusliitteen käytössä. Sitä käytetään itsenäisyyspäivinä selvästi vappua enemmän, ja vaikuttaisi siltä, että itsenäisyyspäivän lähetyksissä rakennetaan me-henkeä kielen tasolla. Tv-uutisten metapuhe on monin osin samankaltaista tv-keskustelujen metapuheen kanssa. Tv-uutisissa uutistenlukijat ja toimittajat eivät kuitenkaan korosta sanomaansa (lyhyesti sanottuna) kuten tv-keskustelussa. Toinen erottava tekijä on vuorojen kommentointi. Toisin kuin tv-keskustelussa, tv-uutisissa on tavallista, että toimittaja kommentoi haastateltavan edellä sanomaa.
  • Tarkela, Mia (Helsingfors universitet, 2016)
    Tässä pro gradu -tutkielmassa analysoin Yhdysvaltain suosituimpien naisille ja tytöille suunnattujen lehtien verkkosivuilla esiintyviä naismetaforia. Näitä naismetaforia analysoimalla voidaan tarkastella sitä kuvaa naiseudesta, jota metaforilla aktiivisesti konstruoidaan. Vaikka naistenlehtien naismetaforien konstruoima naiseus kytkeytyy yhteiskunnan näkemyksiin naiseudesta, sillä on tulosteni mukaan myös omat erityispiirteensä. Kognitiivisen metaforateorian mukaan metaforat ovat keskeisiä ajattelun välineitä. Metaforia tarkastelemalla voidaan paljastaa niiden taustalla toimivia ideologioita, sillä kieli kantaa kulttuuriin kuuluvia arvoja ja asenteita. Lisäksi tutkimukset osoittavat, että kieli vaikuttaa ajatteluumme silloinkin kun emme ole siitä tietoisia. Metaforien välittämät arvot ja asenteet ovat erityisen piileviä metaforien luonteen tähden ja siksi tutkimuksen kohteina antoisia ja tärkeitä. Aineistossani naisia ymmärretään elottomien objektien, kasvien, ruokien, eläimien, lapsien, äitien, kuninkaallisten ja yliluonnollisten olentojen kautta. Naismetaforien analysoiminen paljastaa, millaisia uskomuksia yhteiskunnallamme on naisista ja naiseudesta. Naismetaforia sekä naistenlehtiä on tutkittu paljon sekä kielentutkimuksen että feministisen tutkimuksen saralla. Niin naistenlehtien kuin naismetaforienkin on osoitettu vaikuttavan siihen, millaisena naiset ja naiseus koetaan ja nähdään. Aiemmassa naismetaforien tutkimuksessa näen ongelmallisena naiseuden universalisoimisen siten, ettei erilaisten naisten kokemusta naiseudesta ja siihen liittyvistä vaatimuksista oteta huomioon. Pyrin tässä pro gradu -tutkielmassa ottamaan naisten moninaisuuden huomioon intersektionaalisuuden teorian avulla. Koska naistenlehdet kertovat pääasiallisesti tietynlaisista naisista, kuvaavat myös tutkielman naismetaforat vain tietynlaisia naisia, pääosin valkoisia, cis-sukupuolisia, heteroita, nuoria, kyvykkäitä ja ylä- tai keskiluokkaisia. Analysoin 38 naismetaforaa Seventeen.com- ja Cosmopolitan.com -sivustoilta keräämistäni 420 artikkelista. Analyysissa vertailen keskenään sanakirjojen ja Metalude-metaforatietokannan määritelmiä käytetyistä sanoista, käytön kontekstia sekä aiempaa tutkimusta. Lisäksi pohdin metaforien kuvaamien naisten risteäviä identiteettejä intersektionaalisuuden käsitteen avulla ja vertaan analysoimiani naismetaforia yleisimpiin miesmetaforiin. Aineistossa käytetyt naismetaforat konstruoivat naiseutta, jolle keskeisiä ominaisuuksia ovat fyysinen viehättävyys, seksuaalinen haluttavuus, passiivisuus sekä tottelevaisuus. Miesmetaforat puolestaan korostavat aktiivisuutta, älykkyyttä ja seksuaalista halukkuutta. Naismetaforien korostamat ominaisuudet ovat ristiriidassa lehtien virallisesti edustaman naiskuvan sekä useiden omien artikkeleidensa sisällön kanssa. Naismetaforien ulkonäkökeskeisyyttä sekä edellä mainittua ristiriitaa saattavat selittää yhteiskunnallisten tekijöiden lisäksi lehtien mainostajien intressit, joista johtuen naistenlehdissä ulkonäkö ja menestys esitetään kuluttamisen kautta saavutettuina etuina. Naistenlehdet ja nuortenlehdet ovat keskeisiä kulttuurisia tuoteitta. Näin ollen lehdillä on valtaa vaikuttaa siihen, millaiseksi naiseus käsitetään. Jos lehtien tavoitteena tosiaan on naisten ja tyttöjen voimaannuttaminen, olisi lehtien omankin edun mukaista, että niiden käyttämä kieli tukisi tätä päämäärää. Tutkimukseni osoittaa, ettei näin ole ainakaan naismetaforien osalta.