Browsing by Subject "kognitiivinen monitahoisuus"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-2 of 2
  • Paassilta, Michael (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tässä työssä tarkastelun kohteena ovat kotimaisen ns. ’hulluussarjakuvan’ ilmentämät hulluuden ja mielisairauden sosiaaliset representaatiot. Tämän tyyppinen sarjakuvakirjallisuus heijastelee viimeaikaisia trendejä, joissa omakohtaiset vaikeat kokemukset puetaan yhä useammin sarjakuvan ilmaisukieleen. Käytän hulluuden käsitettä eräänlaisena ilmiön kokonaiskenttää kokoavana kansanomaisena kattokäsitteenä eikä sitä tässä yhteydessä ole tarkoitus ymmärtää leimaavassa tarkoituksessa. Teoreettisesti työ asettuu Serge Moscovicin (1961) kehittämän sosiaalisten representaatioiden teorian viitekehykseen, joka kuvaa arkiajattelun sosiaalisia muodostumisprosesseja. Tieteenteoreettisesti työ edustaa maltillista konstruktionismia. Tutkimus keskittyy hulluuden sosiaalisten representaatioiden historialliseen jatkuvuuteen ja vakauteen liittyviin tekijöihin sekä erityisesti representaation kokonaiskenttää jäsentävään syväkerrostumaan ja sen vaikutuksiin. Käytännössä tämä tarkoittaa sarjakuvakerronnassa rakentuvien sosiaalisten representaatioiden ydinaineksen kartoittamista ja representaation syväkerrostuman teorialähtöistä analyysiä. Varsinaiset tutkimuskysymykset kiteytyvät siihen, a) millaisia hulluuden figuratiivisia ytimiä aineistosta on tunnistettavissa, ja b) onko aineistosta tunnistettavissa sosiaalista representaatiota jäsentävä kantateema. Eksplisiittisiä tutkimuskysymyksiä ylemmällä meta-tasolla tutkimus tiivistyy pohdintaan representaation kokonaiskenttää jäsentävän syväkerrostuman (käsitteellisellä tasolla representaation kantateema) mahdollistamasta liikkumatilasta – tai toisin sanottuna – miten voimakkaasti kantateema rajoittaa erilaisten vaihtoehtoisten representaatioiden ilmentämismahdollisuuksia tämänkaltaisissa erityisen ilmaisuvoimaisissa kulttuurituotteissa. Tutkimusaineiston osalta tutkimus liittyy osaksi visuaalisia aineistoja hyödyntäneiden sosiaalipsykologisten tutkimusten verrattain harvalukuista joukkoa. Aineisto koostuu kolmesta 2010-luvun aikana julkaistusta sarjakuvaromaanista (kokonaislaajuus noin 1712 sarjakuvaruutua). Analyysi jakaantuu kahteen vaiheeseen, jossa ensimmäinen perustuu teorialähtöiseen laadulliseen sisällönanalyysiin ja toinen teorialähtöiseen avainkäsitteiden operationalisointiin ja niistä johdettavaan päättelyyn. Tutkimuksen tulokset tukevat aiemman tutkimuskirjallisuuden esittämää käsitystä, jonka mukaan hulluuteen liitetyt mielikuvat näyttävät olevan historiallisesti katsoen hyvin vakaita – toisintaen joiltain osin jopa keskiajalle ulottuvia hulluuskäsityksiä. Ainoa selkeästi aiemmasta tutkimuksesta eroava havainto liittyi yhden teoksen ilmentämään tieteisfiktiiviseen ainekseen. Kantateeman osalta voi todeta, että tämän aineiston ilmentämää hulluutta näyttää jäsentävän toiseuttava minän ja toisen väliseen antinomiaan (self/other) perustuva kantateema. Aiemmin hyödyntämättömän aineistotyypin ja verrattain vähän teoretisoidun ja tutkitun teoreettisen konstruktion empiirisestä tarkastelusta johtuen tutkimusta voi kuvata eksploratiiviseksi, eli uutta kartoittavaksi ja mahdollista jatkotutkimusta pohjustavaksi. Tutkimuksen tulokset tarjoavat kantateeman osalta lähinnä alustavia suuntaviivoja ja perusteellisemman kokonaiskuvan muodostaminen vaatii jatkotutkimusta.
  • Häkli, Timo (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkielmassa tarkastellaan lihansyöntiin liitettäviä merkityksiä videomuotoisten mainosten välittäminä. Lihansyönnistä on tullut enenevissä määrin poleeminen aihe ympäristö- ja terveyskysymysten sekä lihatuotannon eettisyydestä käytävän kriittisen yhteiskunnallisen keskustelun seurauksena. Tutkielmassa selvitetään, millaisiin sosiaalisesti jaettuihin merkitysjärjestelmiin lihansyönti kiinnitetään ja millaisille sosiaalisen todellisuuden olettamille merkitykset rakentuvat. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä käytetään sosiaalisten representaatioiden teoriaa, jonka mukaan arjessa kohtaamamme asiat tai ilmiöt saavat merkityksensä sosiaalisina representaatioina: sosiaaliset representaatiot tarjoavat ihmisille jaetun tavan ymmärtää maailmaa ympärillään. Sosiaalisten representaatioiden teorian mukaan ihmisten arkitieto, asenteet tai mielikuvat eivät ole luonteeltaan yksilöllisiä, vaan tietyn yhteisön kollektiivisesti tuottamia rakennelmia: sosiaalisten representaatioiden kiinnostuksen kohteena onkin sosiaalisesti jaettu ja rakennettu arkitieto sekä niitä tuottava ja toisintava kieli ja kommunikaatio. Tutkielmassa hyödynnetään erityisesti sosiaalisten representaatioiden dialogista luonnetta painottavaa näkökulmaa, jonka mukaan ajattelun dikotomioihin pohjautuvat kantateemat ohjaavat sosiaalisten representaatioiden syntymistä. Tutkielman aineistona käytetään HKScanin videomuotoisia mainoksia, joiden katsotaan sosiaalisten representaatioiden teorian näkökulmasta heijastelevan suomalaisten sosiaalisia representaatioita lihansyöntiin liittyen ja osallistuvan lihansyönnin merkitysten määrittelyyn: aineisto koostuu kymmenestä mainoksesta. Videoaineistossa kaikki moodit, kuva, kerronta, teksti ja ääni, ovat potentiaalisesti yhtä tärkeitä tekstin merkityksen rakentumisen kannalta: analyysia varten videon yksittäiset elementit litteroitiin auki, samalla säilyttäen mahdollisuus tarkastella moodeja niiden alkuperäisessä kontekstissaan. Aineisto analysoitiin multimodaalista diskurssianalyysia, semioottista analyysia sekä dekonstruktiivista luentaa hyödyntäen. Aineistosta tunnistettiin kolme kantateemaa, jotka ohjaavat lihansyöntiin liittyvien sosiaalisten representaatioiden syntymistä. Syötävä-syömäkelvoton-kantateeman pohjalta lihansyönti kiinnitetään luonnollisuuteen: mainoksissa toisinnetaan sosiaalista representaatioita, jonka mukaan lihansyönti on ihmiselle luonnollista. Me-muut-kantateeman pohjalta lihasyönti yhdistetään osaksi suomalaista kulttuuria, suomalaista maataloutta ja käsityöläisyyttä sekä sosiaalisuutta. Mainoksissa esitetään lihansyönnin kuuluvan osaksi suomalaista kulttuuria ja olevan osa perinteistä suomalaista maatalouselinkeinoa. Mainoksissa lihansyönti esitetään myös sosiaalisena, perheen ja ystävät yhteen kokoavana aktina. Lopuksi maskuliininen-feminiininen-kantateeman pohjalta lihansyönti kiinnitetään perinteisiin sukupuolirooleihin: liha kuuluu osaksi maskuliinisuutta. Mainosten sosiaaliset representaatiot tarjoavat sosiaalisesti jaetun normiston ja käsitteistön, jolla polemisoituneeseen lihansyöntiin voidaan arjessa suhtautua: mainokset legitimoivat sekä lihantuotantoa että lihansyömisen kulttuuria. Mainoksissa ei pyritä tuottamaan uusia sosiaalisia representaatioita lihansyöntiin liittyen, vaan vahvistetaan jo olemassa olevia. Myös se, mitä mainoksissa ei näytetä, on sosiaalisten representaatioiden näkökulmasta olennaista. Eläinten näyttämättä jättäminen mahdollistaa lihan ja eläimen käsitteellisen toisistaan irrottamisen, joka edelleen helpottaa lihansyöntiin liittyvistä paradokseista selviytymistä.