Browsing by Subject "kognitio"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 20
  • Dimitropoulos, Irene (Helsingfors universitet, 2016)
    Tietoisuuden tutkimus taiteissa on alati kehittyvä poikkitieteellinen tutkimusalue, jonka kentälle pyritään pro gradu -tutkielmassa tuomaan kiinnostavia näkökulmia Eeva-Liisa Mannerin (1921–1995) varhaistuotannon poeettisuuden (saks. ʻPoetizitätʼ) erikoispiirteitä tarkastellessa. Tutkimusaineisto muodostuu Mannerin lyriikasta ja lyyrisestä proosasta runokokoelmista Tämä matka (1956), Orfiset laulut (1960) ja Kirjoitettu kivi (1966) sekä novellikokoelmasta Kävelymusiikkia pienille virtahevoille (1957). Kaunokirjallisen tekstin ja esteettisen havainnon kognitiivisia ulottuvuuksia pyritään tutkimaan yhdistämällä filosofista ja psykologista tutkimusta kirjallisuustieteisiin ja estetiikkaan. Tekstiä käsitellään tässä yhteydessä mentaalisen representaationa. Mannerin poeettisuus perustuu eri tietoisuudentasojen ja aistihavaintojen tekstuaaliseen ilmentämiseen. Etenkin Antonio Damasion käsitteitä ʻcore consciousness’ ja ʻextended consciousness’ käytetään lyyrisen minuuden analyysissä ja tutkiessa, miten eri tietoisuuden tasot yhdistyvät lyyrisessä äänessä. Tutkielmassa kehitettyä esteettis-lyyrisen tietoisuuden käsitettä täydennetään John R. Searlen ja Daniel C. Dennettin tutkimusten avuin. Työlle keskeisiksi teeseiksi muodostuvat Searlen käsitys ajatusten kvalitatiivisuudesta sekä mentaalisten tilojen ja fyysisen maailman yhteydestä. Dennettin kehittämää ja Alan Palmerin narratologiselle tutkimukselleen omaksunutta käsitettä ʻsituated cognition’ käytetään Mannerin estetiikan intentionaalisuutta tutkiessa. Intentionaalisuus Mannerin teoksissa liittyy verbaaliseen, visuaaliseen ja auditiiviseen havaintoon sekä todellisuuden ja runouden suhteeseen: runous ja todellisuus sekä aistihavainto ja kielen konseptit ovat vuorovaikutuksessa toisiinsa esteettis-lyyrisessä tietoisuudessa. Mannerin estetiikka pohjautuu tietoisuuden eri tasojen ja prosessien havainnollistamiseen, minkä teksti saavuttaa sen median rajoja ylittäessä esimerkiksi nojaamalla myös ei-verbaaliseen, visuaaliseen ja auditiiviseen kerrontaan, joilla on yhteys aistihavaintoihin. Kerronta näyttäytyy kielellisessä, kuvataiteita jäljittelevässä tilan strukturoinnissa ja musiikin vaikutuksessa ajan ja liikkeen esittämisessä, joita lähestytään tutkielmassa muun muassa skeemateorian kautta. Mannerin teoksissa on usein kyse siitä, miten tietoisuuden eri tasot luovat kokonaiskuvaa maailmasta ja millä tavalla eri tasot ovat yhteydessä aistihavaintoihin ja taiteiden eri ilmaisukeinoihin. Päämäärä on havainnollistaa, miten esteettis-lyyrinen tietoisuus ja havainto toimivat.
  • Sokka, Laura (University of Helsinki, 2017)
  • Ketvel, Laila (Helsingin yliopisto, 2021)
    Objective: Both stress-related exhaustion and depression have previously been associated with a decline in cognitive performance, but there is a lack of evidence on whether these conditions have different associations with different cognitive domains and whether they have additive effects on cognitive performance. Furthermore, very little is known about the cognitive effects of chronic stress-related exhaustion. Consequently, the aims of this study were to 1) examine the associations between current stress-related exhaustion and cognitive performance, 2) investigate whether different developmental trajectories of stress-related exhaustion are differently associated with cognitive performance, 3) compare the association between stress-related exhaustion and cognitive performance to the relationship between depressive symptoms and cognitive performance, 4) examine if individuals with comorbid stress-related exhaustion and depression have lower cognitive performance than individuals with at most one of these conditions (i.e., whether clinical stress-related exhaustion and clinical depression might have additive effects on cognitive performance). Methods: The data used in the study was a Finnish population-based sample of six cohorts born between 1962 and 1977 from the Cardiovascular Risk in Young Finns Study. Stress-related exhaustion was assessed using the Maastricht Questionnaire, depressive symptoms with the Beck Depression Inventory, and cognitive performance with four subtests of the Cambridge Neuropsychological Test Automated Battery, measuring visuospatial associative learning, reaction time, sustained attention, and executive functions. Cognitive performance and depressive symptoms were assessed in 2012, and stress-related exhaustion in 2001, 2007, and 2012. Participants were 35 to 50 years old in 2012. Linear associations between stress-related exhaustion and cognitive performance (N = 905) and depressive symptoms and cognitive performance (N = 904) were examined by conducting multivariate regression analyses. Age, sex, socioeconomic status, and parents’ socioeconomic status were controlled in the regression models. Additionally, multivariate analyses of variance were performed to investigate the different developmental trajectories of stress-related exhaustion and their relation to cognitive performance (N = 541) and the associations of comorbid stress-related exhaustion and depression with cognitive performance (N = 1273). Results and conclusion: The main finding was that high stress-related exhaustion is associated with slower reaction times, but not with performance in spatial working memory, visuospatial associative learning, or executive functions. Ongoing, chronic stress-related exhaustion was more strongly associated with slower reaction times than short-term exhaustion experienced years ago. Compared to depressive symptoms, high stress-related exhaustion was associated with slower reaction times also when subclinical cases were included, whereas only clinical levels of depressive symptoms had an association with slower reaction times. There were no differences in cognitive performance between individuals with only stress-related exhaustion or depression and those with comorbid stress-related exhaustion and depression, which supports the notion that these conditions do not have additive effects on cognitive performance. These findings add to the existing evidence of the cognitive effects of stress-related exhaustion in the general population and have several practical implications. Further research is needed on the topic, preferably with longitudinal designs, more comprehensive cognitive measures, and clinical assessment of the psychiatric symptoms.
  • Linnoinen, Maaria (Helsingin yliopisto, 2019)
    Objectives. Perinatal risk factors, e.g. low birth weight, can increase risk for depression. Whether perinatal risks are linked to received treatment and rehabilitation of depression and cognitive deficits in depression is largely unknown. The aim of the study was to examine the use of antidepressants, received rehabilitative psychotherapy and cognition among adults with lifetime depressive symptoms by comparing whether they differ in the perinatal risk group and in the control group. Methods. The study is part of a longitudinal birth cohort research project examining long-term ef-fects of perinatal risk factors. The present sample included 67 adults with perinatal risk factors and 20 control adults. All of the participants (n = 87) had experienced lifetime depressive symptoms. Lifetime depressive symptoms were assessed by lifetime depression and/or current depressive symptoms (DEPS ≥ 9). The use of antidepressants and received rehabilitative psychotherapy were compared between groups by χ2-tests. Cognition was assessed with several neuropsychological tests and compared between groups by t-tests. The effects of the most prevalent perinatal risk fac-tors and education on cognition was controlled by separate analyses of variance. Results and conclusions. The use of antidepressants was indicatively more prevalent in the perinatal risk group, although no statistically significant difference was observed. No difference between groups was found in received rehabilitative psychotherapy. Processing speed and visual perceptual performance was significantly poorer in the perinatal risk group compared to the control group. Low birth weight was linked to poorer cognitive performance in the perinatal risk group. Furthermore, lower level of education in the perinatal risk group explained difference in cognitive performance. The results suggest that perinatal risk factor may be linked to more prevalent use of antidepressants, which may reflect more severe lifetime depressive symptoms compared to controls. Perinatal risk factors do not seem to be linked to received rehabilitative psychotherapy and cognitive performance among adults with lifetime depressive symptoms.
  • Niskanen, Ilkka (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tämän tutkielman lähtökohtana on kysymys, miksi apokalyptiset uskomukset nykyisen maailmanjärjestyksen päättymisestä toistuvat huomattavan samankaltaisina ajasta ja kulttuurista toiseen. Tutkielmassa kysymystä lähestytään ihmisen kognition ja erityisesti sen narratiivisuuden näkökulmasta. Teoreettisesti kognition ei katsota rajoittuvan pelkkään yksilön informaationkäsittelyyn, vaan sijaitsevan suurelta osin yksilöiden aivojen muodostamissa kulttuurisissa verkostoissa. Narratiivi on ihmisen lajityypillinen tapa jäsentää todellisuutta. Tutkielmassa pyritään osoittamaan, että apokalyptisten narratiivien vetovoima on niiden kyvyssä tehdä maailman tapahtumia ymmärrettäväksi. Teoreettisen lähestymistapansa tutkielma ammentaa sekä narratiivi- että apokalyptiikkatutkimuksesta. Narratiivien merkitystä todellisuuden rakentumisessa tarkastellaan erityisesti Jerome Brunerin kognitiivisen psykologian teorian avulla. Teoreettinen pohja apokalyptiikkaan puolestaan tulee ennen kaikkea Richard Landesilta, jonka kehittämän mallin avulla tutkielmassa hahmotetaan apokalyptiikan eri muotoja. Narratiivi- ja apokalyptiikkateorioiden pohjalta määritellään seitsemän prototyyppisen apokalyptisen narratiivin peruselementtiä, jotka muodostavat pohjan tutkimuksen analyysille. Peruselementit toimivat teoreettisina käsitteinä, joiden avulla tutkimusaineisto koodataan ja analysoidaan sisällönanalyysia käyttäen. Keskeisimpiä näistä käsitteistä ovat narratiivin konflikti ja konfliktin luoman jännitteen purkava sulkeuma. Analyysin tavoitteena on osoittaa, että eri apokalyptiset narratiivit sisältävät toistuvia elementtejä, jotka ovat keskeisiä todellisuuden narratiivisessa hahmottamisessa. Tutkimusaineistona ovat Valkoisen talon entisen päästrategin Stephen Bannonin, äärijärjestö Isisin sekä sähköautovalmistaja Teslan toimitusjohtajan Elon Muskin apokalyptiset narratiivit. Lähtökohtana analysoitavien narratiivien valinnalle on pyrkimys toisaalta antaa riittävän kattava kuva apokalyptiikan monimuotoisuudesta, toisaalta taas pystyä osoittamaan yhteneväisyydet eri narratiivien välillä. Analysoitava aineisto koostuu Bannonin ohjaamasta Generation Zero -dokumentista ja kahdesta videoidusta puheesta, Isisin propagandalehden Dabiqin neljästä ensimmäisestä numerosta sekä kahdeksasta videoidusta Muskin haastattelusta. Analyysi osoittaa, että määritellyt peruselementit toistuvat kaikissa kolmessa tarkasteltavassa narratiivissa. Samalla esiin nousee myös apokalyptisten uskomusten alatyyppi, joka ei täysin istu Landesin esittämään jaotteluun. Analyysin johtopäätöksenä esitetään, että luomalla visioita mahdollisista tulevaisuuden maailmoista apokalyptinen narratiivi toimii kognitiivisena välineenä, jonka avulla yksilöiden ja ryhmien on mahdollista tulkita maailmaansa ja sen tapahtumia sekä omaa suhdettaan niihin. Prototyyppinen apokalyptinen narratiivi sisältää tulevaisuuteen sijoittuvan narratiivisen sulkeuman, joka tekee nykyhetkessä koetun konfliktin ymmärrettäväksi ja auttaa suuntaamaan omaa toimintaa konfliktin ratkaisemiseksi toivotulla tavalla.
  • Kunvik, Susanna (Helsingin yliopisto, 2015)
    Hyvä ravitsemustila ylläpitää ikääntyneiden toimintakykyä, terveyttä ja elämänlaatua ja lisäksi se luo edellytykset kotona asumiselle. Ikääntymiseen liittyy kuitenkin monia kognitiivisia sekä sosiaalisia ja psyykkisiä tekijöitä, jotka voivat vaikuttaa ravitsemustilaan. Virheravitsemuksen takia huonontunut terveys voi heikentää toimintakykyä ja lisätä kaatumisen riskiä. Pro gradu-tutkielman tavoitteena oli tutkia kotona asuvien, viimeisen vuoden aikana kaatuneiden, ikääntyneiden ravitsemustilaa ja sen yhteyttä kognitioon sekä sosiaaliseen ja psyykkiseen hyvinvointiin. Tavoitteena oli lisäksi selvittää, oliko tutkimushenkilöiden kaatumistausta yhteydessä ravitsemustilaan. Poikkileikkaustutkimus koostui Porissa vuosina 2003–2005 toteutetun Pysy Pystys -tutkimuksen kotona asuneista ikääntyneistä (n=554). Pysy Pystys -tutkimuksessa tutkittiin viimeisten 12 kuukauden aikana kaatuneiden, 65 vuotta täyttäneiden, porilaisten kaatumisten vaaratekijöitä. Tutkimushenkilöiden ravitsemustila arvioitiin MNA-testillä (Mini Nutritional Assessment), kognitiiviset taidot MMSE-testillä (Mini Mental State Examination) ja psyykkiset sekä sosiaaliset tekijät GDS-testillä (Geriatric Depression Scale) sekä strukturoiduilla kyselylomakkeilla. Tässä poikkileikkaustutkimuksessa tarkasteltujen tekijöiden yhteyksiä tutkittiin normaalissa ja heikentyneessä ravitsemustilassa olevien ryhmien välisinä eroina Khiin neliötestillä ja Mann-Whitney U-testillä. Lisäksi logistisella regressioanalyysillä etsittiin tekijöitä, jotka ovat yhteydessä heikentyneen ravitsemustilan todennäköisyyteen. Tutkimushenkilöiden keski-ikä oli 73 vuotta ja suurin osa heistä (83 %) oli naisia. Heikentyneessä ravitsemustilassa (MNA ? 23,5) oli 10,8 prosenttia. Heikentyneessä ravitsemustilassa olleet olivat kaatuneet useammin kuin normaalissa ravitsemustilassa olevat. Psyykkisistä tekijöistä elämään tyytymättömyys, masennus ja turvattomuuden kokeminen lisäsivät heikentyneen ravitsemustilan todennäköisyyttä. Alkoholin viikoittainen käyttö puolestaan vähensi todennäköisyyttä. Sosiaalisista tekijöistä yksinäisyys, vähäinen toisten luona vieraileminen ja keskustelukumppanin puute lisäsivät heikentyneen ravitsemustilan todennäköisyyttä. Kognition ja ravitsemustilan välillä ei ollut yhteyttä. Havaituista yhteyksistä erityisen merkittäviä olivat elämään tyytymättömyyden, yksinäisyyden ja turvattomuuden kokemisen yhteydet, sillä näiden kolmen tekijän läsnä ollessa ikääntyneellä on yli 70 prosentin todennäköisyys olla heikentyneessä ravitsemustilassa. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että elämään tyytyväisyys, yksinäisyys ja koettu turvattomuus tulisi ottaa huomioon ikääntyneiden ravitsemustilaa arvioitaessa. Lisäksi kaatuneiden ikääntyneiden ravitsemustilaan olisi syytä kiinnittää huomiota.
  • Takkinen, Pasi (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tässä tutkielmassa esittelen enaktivistisessa mielenfilosofiassa esitettyjä itseyden malleja ja niiden filosofisia ongelmia. Itseyden ongelma ei enää ole nykyisen enaktivismin keskiössä, vaikka se oli varhaisen enaktivismin keskeinen teema. Tutkielmasta käy kuitenkin ilmi, että itseyden ongelma on enaktivismissa yhä vailla ratkaisua. Olen valinnut aineistooni sellaista enaktivistista kirjallisuutta, jossa on selkeä pyrkimys käsitellä itseyden filosofisia ongelmia tai muodostaa enaktivistinen itseys-malli. Aineistosta käy ilmi, että enaktivistien kannat itseyteen vaihtelevat melko paljon ja ettei enaktivismi muodosta yhtä yleisesti hyväksyttyä, koherenttia ja ristiriidatonta mallia itseydestä. Jotta aineistosta nousisi esiin toisiinsa vertailtavia itseys-kantoja, olen muotoillut tätä tutkielmaa varten seitsenosaisen kysymyssarjan, jota vasten tulkitsen aineistoa ja jonka mukaan tutkielmani jäsentyy: 1) tiedon intressi, 2) tiedon mahdollisuus ja tutkimuksen metodi, 3) itseyden ontologinen luonne, 4) itseyden ja fenomenaalisen kokemuksen erottamattomuus, 5) itseyden pysyvyys muutoksessa, 6) itseyden tasot ja erilaiset itseydet ja 7) itseyden solipsismi ja intersubjektiivisuus. Esittelen aineistoni näitä kysymyksiä vasten. Varhaiset enaktivistit pitävät arjessa ilmenevää fenomenaalista itseyttä illuusiona, jonka syntymekanismin he pyrkivät selittämään. Myöhemmät enaktivistit eivät sitoudu illusionaariseen kantaan, vaan he pyrkivät hahmottelemaan itseydelle uskottavan ontologisen statuksen: itseyden on oltava jotain todellista, mutta ei liian staattista, sillä muuten se ei säilyisi jatkuvan kehollisen ja mentaalisen muutoksen keskellä. Enaktivistit sitoutuvat empiirisiin tutkimusmenetelmiin, joihin he lukevat paitsi tieteellisen empirian (biologia ja neurotiede), myös kokemuksellisen empirian (fenomenologia ja buddhalainen mielentutkimus). He kritisoivat metafysiikkaa ja mielikuvituksellisia ajatuskokeita itseyden tutkimisen menetelminä. Enaktivistit pitävät lähtökohtaisesti itseyttä ja kokemusta erottamattomina: kaikki itseys on koettua ja kaikki kokemus ilmenee itseydelle. Tämä yleistys ei kuitenkaan päde kaikissa tapauksissa. Osa enaktivisteista katsoo, että minimaalinen itseys, kuten bakteerin itseys, ei voi olla koettua tai tietoista. Itseyden ja kokemuksen erottamattomuus kyseenalaistuu myös silloin, kun inhimillinen kokemus eräissä tilanteissa ilmenee vailla itseydeksi tunnistettavaa rakennetta. Itseyden pysyvyyden ja muutoksen ongelman enaktivistit selittävät materiaalisesta näkökulmasta organismin aineenvaihdunnallisena välttämättömyytenä. Mentaalisen muutoksen selittämisessä jotkut heistä tukeutuvat fenomenologiseen kokemusvirta-analogiaan, jossa kokemusvirran rakenne pysyy samana, vaikka kokemusvirran sisältö alati muuttuu. Enaktivismi luokittelee itseyden piirteet solutason autopoieettisuuteen, eläinkunnan sensorimotorisuuteen ja lopulta ihmisillä myös reflektiiviseen ja autobiografiseen. Erilainen kehollisuus mahdollistaa siis erilaisen itseyden. Keskeinen haaste enaktivismin itseysmalleille on yhtäältä itseyden ontologinen välttämättömyys enaktivismin autopoieettiselle teorialle ja toisaalta itseyden fenomenaalinen fragmentaarisuus. Itseys on välttämätön ontologinen rakenne, jota ilman enaktivismi ei voi selittää kehollista ja elollista kognitiota. Itseys ei kuitenkaan ilmene fenomenaalisessa kokemuksessa, tai jos ilmenee niin ontologisesti heikkona ja fragmentaarisena rakenteena. Itseys on siis enaktivismille fenomenaalisesti tavoittamaton mutta teoreettisesti välttämätön. Esittelemäni itseyden ongelmat liittyvät keskeisesti enaktivistiseen kognition teoriaan, joten niiden selvittely tulevaisuudessa voi edistää enaktivistista hanketta myös yleisemmin.
  • Ketola, Katriina (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tarkastelen abrahamilaisen institutionaalisen jumalauskon kehittymistä, omaksumista ja säilymistä selittäviä kognitiivisia ja evolutiivisia mekanismeja 2010-luvun psykologisen tutkimuksen ja kognitiivisen uskontotieteen filosofien näkökulmista. Jumalauskon kehittymisen ovat mahdollistaneet seuraavat kognitiiviset tekijät: intuitiivinen ajattelutyyli, kognitiiviset vinoumat eli ontologiset kategoriasekaannukset, teleologinen ajattelu ja dualismi sekä skitsotypia. Nykyisen muotonsa jumalausko on kuitenkin saanut tuhansia vuosia kestäneen kulttuurillisen tiedon omaksumisen, säilyttämisen, muokkaamisen ja edelleen siirtämisen prosessien kautta. Yksilö omaksuu uskon jumalaan kulttuuriympäristöstään. Lisäksi yksilöllistä vaihtelua selittävät yllä eritellyt kognitiiviset tekijät. Yksilötasolla jumalauskon säilymistä motivoi eksistentiaalisen toimintakyvyn ylläpitäminen: usko toimii turvan lähteenä, maailmaa jäsentävänä mallina sekä mahdollisesti torjuu kuolemanpelkoa. Uskomiseen motivoitunut henkilö hakeutuu tilanteisiin, joissa hän kokee jumalan läsnäolon. Nämä kokemukset jumalan läsnäolosta vahvistavat uskoa entisestään. Yhteisötasolla jumalauskoa ylläpitää kyseenalaistamista vaikeuttava sosiaalinen paine, joka ilmenee epävakaissa elinolosuhteissa
  • Torvi, Anneli (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tiivistelmä - Referat - Abstract Johdanto: Elintapojen on todettu vaikuttavan kognition heikentymisen riskiin ikääntyneillä. Ravintotekijöistä mm. runsas kalan ja kasvisten käyttö, tyydyttymättömät rasvahapot sekä antioksidantit ovat olleet yhteydessä hyvän kognition säilymiseen. Kognition heikentymiseen on yhdistetty mm. tyydyttyneen rasvan runsas saanti sekä punaisen lihan runsas käyttö. Tavoitteet: Tutkimuksen tavoitteena on selvittää kalan, kasvisten ja punaisen lihan yhteyttä kognitioon 65–75-vuotiailla kotona asuvilla naisilla ja miehillä. Aineisto ja menetelmät: Tutkimus on poikittaistutkimus FlaSeCo-interventiotutkimuksen lähtötilanteesta. Tutkimukseen rekrytoitiin pääkaupunkiseudulla 65–75-vuotiaita terveitä miehiä ja naisia, joiden kognitio arvioitiin normaaliksi The Saint Louis University Mental Status:lla (SLUMS). Tutkittavien ruoankäyttöä selvitettiin kolmen päivän ruokapäiväkirjalla ja kognitiota Trail Making Testillä (TMT). Tutkittavilta mitattiin veren rasva- ja sokeriarvoja sekä arvioitiin masentuneisuutta GDS30-mittarilla ja terveyteen liittyvää elämänlaatua 15D-mittarilla. Ruokapäiväkirjoista laskettiin ruokien kulutusta sekä energian ja ravintoaineiden saantia. Tulokset: Tutkimukseen osallistui 104 henkilöä, joista 63 % oli naisia ja keski-ikä oli 69 vuotta. Osallistujat olivat pitkään kouluttautuneita, keskimäärin 14,9 vuotta. Keskimääräinen energiansaanti oli naisilla 1812 kcal (SD 392) ja miehillä 2021 kcal (SD 523) päivässä. Keskimääräinen kasvisten kulutus oli naisilla 459 g (SD 241) ja miehillä 395 g (SD 209) päivässä, kalan vastaavasti 44 g (SD 47) ja 36 g (SD 45) sekä punaisen lihan 44 g (SD 48) ja 106 g (SD90). Kalan kulutuksen perusteella tutkittavat jaettiin kolmeen ryhmään: I, n=35 (0 g/päivä), II, n=34 (3,3–51,2 g/päivä), III, n=35 (53,3–200 g/päivä) ja vastaavasti kasvisten kulutuksen perusteella: I, n=35 (44,0–311,7 g/päivä), II, n=34 (316,7–450,7 g/päivä), III, n=35 (453,3–1115 g/päivä) sekä punaisen lihan kulutuksen perusteella: I, n=34 (0–23,0 g/päivä), II, n=35 (26,3–85 g/päivä), III, n=35 (85,0–527,0 g/päivä). TMT B-osan suorittamiseen kului keskimäärin kasvisten kulutuksen luokissa I, II ja II 99,3 s (SD 45,9), 86,0 s (SD 33,4) ja 94,7 s (SD 47,2), (p=0,68), punaisen lihan kulutuksen luokissa I, II ja II 95,5 s (SD 41,1), 91,2 s (SD 36,8) ja 93,1 s (SD 49,4), (p=0,83) sekä kalan kulutuksen luokissa I, II ja II 100,9 s (SD 47,8), 96,1 s (SD 45,2), 82,8 s (SD 32,1), (p=0,062). Kalan ja kasvisten kulutuksen välillä oli positiivinen yhteys (p=0,019). Kalan ja punaisen lihan kulutuksen välillä oli lähes tilastollisesti merkitsevä negatiivinen yhteys (p=0,072). Johtopäätökset: Tutkimuksen tulosten perusteella terveillä, kognitioltaan normaaleiksi arvioiduilla ikääntyneillä henkilöillä kalan, punaisen lihan tai kasvisten kulutus ei ollut suoraan yhteydessä kognitioon. Tulokset voivat kuitenkin viitata siihen, että runsaasti kalaa sisältävä ruokavalio voisi kokonaisuudessaan olla yhteydessä hyvään kognitioon, koska enemmän kalaa syöneet söivät enemmän kasviksia ja vähemmän punaista lihaa. Kalan runsas kulutus saattaa kertoa tässä tutkimuksessa kognitiota suojaavasta kokonaisruokavaliosta.
  • Metsäranta, Monica (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tämä tutkielma käsittelee merihirviö Leviatania, joka mainitaan Vanhan testamentin teksteissä kuusi kertaa. Tekstikatkelmat ovat runollisia eikä niiden pohjalta pysty rekonstruoimaan yhtenäistä kuvaa merihirviöstä. Fragmentaarisista tekstikatkelmista voi kuitenkin päätellä, ettei Leviatania tarvinnut avata tekstien aikalaisille, vaan se oli yleisesti tunnettu. Katkelmien jännitteisyys (esim. Leviatanin ulkomuoto kuvaillaan erilaiseksi eri teksteissä) antaa syyn uskoa, että merihirviötarinoita oli liikkeellä useita erilaisia. Niiden jäljille on mahdotonta päästä, korkeintaan on mielekästä verrata merihirviötarinoita muiden kulttuureiden vastaaviin ja hahmotella sitä kautta mahdollisia lainauksia traditiosta toiseen. Suoraviivaista kehityskulkua merihirviötarinoiden välillä on kuitenkin mahdotonta tutkimuksellisesti osoittaa. Sen sijaan mielekästä on pohtia, mihin tarpeeseen merihirviötarinat vastaavat. Tässä tutkielmassa hahmottelen mahdollisia syitä Leviatanin säilymiselle suullisesta traditiosta kirjalliseen muotoon ja redaktioiden kautta aina Vanhan testamentin sivuille asti. Työssäni pyrin selvittämään, mitkä ovat Leviatanin päät eli ne tekijät, jotka saavat ihmiset kertomaan hirviöstä tarinoita vuosituhannesta toiseen. Mihin merihirviötä tarvittiin? Entä miten Leviatan-tekstejä tulisi lukea ja ymmärtää? Lähestyn kysymyksiäni luomalla katsauksen Psalmeihin, heprealaiseen runouteen sekä mereen ja sen hirviöihin muinaisen Lähi-idän kontekstissa. Tutkielman metodi on muotokritiikki. Muotokriittisen analyysin olen tehnyt Psalmin 74 jakeista 12–16. Voidakseni vastata tutkimuskysymykseeni tarkemmin, olen käsitellyt tarvetta Leviatan-tarinoille myös neljän erilaisen näkökulman kautta. Näiden elettyä uskonnollisuutta tutkivien näkökulmien avulla tutkin merihirviötä metaforana ja myyttinä sekä selvitän tarvetta merihirviötarinoille narraation ja kognition tasolla. Esitän, että Vanhan testamentin teksteissä Leviatan näyttäytyy hyvänä kielikuvana poliittisista, historiallisista ja hengellisistä vihollisista puhuttaessa, tarunhohtoista menneisyyttä vaalivana myyttikertomuksena, narraation tasolla hyvän Jumalan pahana vastavoimana sekä kognitiivisesti tarkasteltuna olentona, johon personifioituu kaaos, jota ihminen ei pysty hallitsemaan muuten kuin kertomalla siitä tarinoita.
  • Pankakoski, Maiju Annukka (Helsingfors universitet, 2011)
    Opinnäytetyössä perehdytään erilaisiin tilastollisiin menetelmiin, joilla voidaan analysoida lääkityksen vaikutusta skitsofreniapotilaiden kognitiiviseen suoriutumiseen. Analysoitava aineisto on osa laajaa perheaineistoa, joka kerättiin alun perin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimusprojektia varten. Projektin tarkoituksena on selvittää vakavien mielenterveyshäiriöiden geneettistä epidemiologiaa. Keskeiset työssä käsiteltävät menetelmät ovat lineaarinen regressioanalyysi, faktorianalyysi ja rakenneyhtälömallinnus. Potilaiden kognitiivista suoriutumista on mitattu neuropsykologisella testipatteristolla, joka koostuu useasta eri testistä. Lääkityksen ja kognition välisiä yhteyksiä tutkitaan aluksi lineaaristen regressiomallien avulla, joissa lääkityksen vaikutusta jokaiseen kognitiotestiin arvioidaan erikseen. Testit kuitenkin korreloivat keskenään kohtalaisen voimakkaasti muodostaen erilaisia alaryhmiä. Analyyseissa sovelletaan täten myös rakenneyhtälömallia, jossa yksittäisten testimuuttujien sijaan tarkastellaan eräänlaisia laajempia kognitiota edustavia ulottuvuuksia. Toisaalta aineistossa voidaan ajatella olevan riippuvuutta myös havaintojen tasolla. Tutkimusaineisto on kerätty hyödyntäen perhetason otantaa, joten otoksessa saattaa olla useampi samaan perheeseen kuuluva henkilö. Tällaista monitasoista aineistoa ei suoraviivaisesti voida analysoida kaikkein yleisimmin käytetyillä tilastollisilla menetelmillä, jotka yleensä on tarkoitettu satunnaisotannalla kerätyn riippumattoman aineiston analyysiin. Monitasoisuus tullaan huomioimaan analyyseissa käyttäen ns. satunnaistekijä- ja marginaalimallinnusta. Tarkastelujen tavoitteena on ennen kaikkea kokeilla erilaisten menetelmien sovellettavuutta tässä aineistossa. Huomionarvoiset seikat liittyvät toisaalta yksittäisten regressiomallien ja rakenneyhtälömallin välisiin eroihin ja toisaalta siihen, mitä merkitystä aineiston monitasoisuuden huomioimisella on. Aluksi mallinnukset suoritetaan siten, että perherakennetta ei lainkaan huomioida. Työn myöhemmässä vaiheessa samoja menetelmiä käytetään uudelleen, tällä kertaa kuitenkin olettamatta havaintoja riippumattomiksi. Otanta-asetelman huomioiminen estimoinnissa ja toisaalta erilaiset monimuuttujamenetelmät ovat tunnettuja ja yleisesti sovellettuja. Kuitenkin menetelmät, jotka yhdistävät nämä kaksi aluetta, ovat vasta melko hiljattain vakiinnuttamassa asemaansa tutkimuksessa. Työn loppuosassa perehdytään jo melko monimutkaiseen analyysitapaan, kun sovelletaan monitasoista rakenneyhtälömallia. Eri menetelmillä saadut tulokset ovat hyvin samankaltaisia, eikä monitasoisuuden huomioiminen merkittävästi muuta analyysien tuloksia ja tulkintoja tässä aineistossa. Kokeilut antavat kuitenkin hyvän ja perusteellisen kuvan lääkityksen ja kognition välisistä suhteista ja auttavat ymmärtämään eri menetelmien välisiä suhteita.
  • Pitkälä, K; Savikko, N; Pöysti, M; Laakkonen, M-L; Kautiainen, H; Strandberg, T; Tilvis, R (Kela, 2013)
    Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää satunnaistetulla,kontrolloidulla asetelmalla liikunnallisen harjoittelun vaikuttavuutta kotona asuvien, Alzheimerin tautia sairastavien toimintakyvyn eri ulottuvuuksiin, heidän omaishoitajiensa elämänlaatuun sekä molempien palveluiden käyttöön ja niiden kustannuksiin vuosina 2008–2011. Tutkimukseen osallistui 210 pariskuntaa, joista toinen puoliso oli muistisairaan omaishoitaja. Pariskunnat randomoitiin kolmeen yhtä suureen ryhmään: 1) ryhmäkuntoutusryhmään (liikuntaharjoittelua neljä tuntia kaksi kertaa viikossa päiväkeskuksessa vuoden ajan), 2) kotikuntoutusryhmään (tunti kaksi kertaa viikossa kotona vuoden ajan fysioterapeutin ohjauksessa) ja 3) vertailuryhmään (tavallinen kunnallinen hoito). Tutkimushoitajan haastattelut tehtiin lähtötilanteessa sekä 3:n, 6:n, 12:n ja 24 kuukauden kohdalla. Päätulosmuuttujat olivat muistisairaan ihmisen toimintakyky (mitattiin FIM-toimintakykymittarilla) sekä liikuntakyky (mitattiin Guralnikin liikuntakyky- ja tasapainotesteillä = SPPB). Kotona annetulla räätälöidyllä kuntoutuksella voidaan hidastaa muistisairaiden fyysisen toimintakyvyn (mitattu FIM-mittarilla) heikkenemistä merkitsevästi. Liikuntatesteissä (SPPB) ei ollut eroja ryhmien välillä. Myös kognitiossa näkyi myönteinen muutos toiminnanohjauksen osalta kellotestillä mitattuna kotikuntoutusryhmässä. Ryhmäkuntoutuksessa palveluiden kokonaiskustannusten säästöt olivat merkittävät, joskaan muutokset toimintakyvyssä eivät saavuttaneet tilastollista merkitsevyyttä. Omaisten elämänlaadussa tai muissa mittareissa ei ollut merkitseviä eroja interventioryhmien ja vertailuryhmien välillä. Kaatumiset vähenivät molemmissa interventioryhmissä. Kuolemanvaara näytti pienentyneen kotikuntoutusryhmässä. Tutkimuksessa luotiin kuntoutusmalli, joka parantaa Alzheimerin tautia sairastavien toimintakykyä lisäämättä sosiaali- ja terveyspalveluiden kokonaiskustannuksia.
  • Kantele, Oona (Helsingin yliopisto, 2020)
    Epilepsy surgery is an effective treatment in drug-resistant epilepsy and in addition to seizure reduction, surgery also seems to improve employment among epilepsy patients. While seizures and many psychosocial factors predict the employment outcome after epilepsy surgery, not all changes in employment observed over time can be attributed to these factors. This study investigated whether the level of cognitive functions or changes in cognitive functions predicted employment two years after the surgery. Furthermore, the study investigated whether changes in epileptic seizures, employment and cognitive functions could be observed after the surgery in comparison to pre-surgery level. For this registry study, data of 46 epilepsy surgery patients was acquired from medical reports and neuropsychological test records of HUS Neurocenter Neuropsychology unit. Predictors of postoperative employment were analyzed with univariate and multivariate logistic regression analysis. In this study 83% of the patients were seizure-free two years after the surgery. Employment status improved statistically significantly and 13 % of the patients not working preoperatively were employed or studying after the surgery. No change or only small changes were observed in cognitive functions after the surgery when compared to preoperative level. None of the changes in cognitive functions predicted employment after the surgery, but of the postoperative cognitive functions verbal reasoning (Similarities) and verbal fluency were significant predictors of postoperative employment, even though only verbal reasoning remained statistically significant in multivariate analysis. Seizure frequency was not associated with employment two years after the surgery. Of psychosocial factors employment pre-surgery and the number of antiepileptic drugs used were the strongest predictors of employment after the surgery. This study supports the earlier observations that good seizure outcome is not alone sufficient to explain the employment outcome after the surgery, but other predictors are likely to have an influence on employment as well. However, cognitive functions do not appear to have a significant effect on postoperative employment two years after the surgery, instead postoperative employment is best explained by preoperative employment and the number of antiepileptic drugs used.
  • Föhr, Juha (Helsingin yliopisto, 2018)
    Stereotyyppi tarkoittaa kirjapainoissa painolevyä, jonka avulla voidaan tehdä suuri määrä vedoksia. Yhdysvaltalainen journalisti, kirjailija ja mediakriitikko Walter Lippmann lanseerasi kirjassaan Public Opinion (1922) stereotyypin käsitteen tarkoittamaan ”päissämme olevia kuvia”, jotka eivät perustu omakohtaiseen kokemukseen tai tieteelliseen tutkimukseen, vaan ne tulevat päihimme sosiaalisesti, ympäröivän kulttuurin tuotteina ja perustuvat ensi sijassa tunteisiin. Stereotyypit ovat eräänlaista ”yleistä tietoa”. Sosiaalitieteet tuntevat nämä ”kuvat päissä” ennakkoluuloina, jotka paitsi ovat vahvoja, mielissämme tiukasti pysyviä, myös säätelevät aivoissamme kognitiivisia prosesseja kuten havainnointia, ajattelua ja muistia. Ennakkoluulomme siis vaikuttavat jo siihen, miten valitsemme tietoa: näemme, mitä haluamme nähdä. Ennakkoluulot välittyvät pääasiassa kielen kautta, ja on jopa esitetty, ettei niitä voi olla olemassa ilman kieltä. Kielessä ennakkoluulot edustuvat kielellisinä stereotyyppeinä. Erotuksena esim. kliseistä strereotyypit ovat nimenomaan ihmisiä tai ihmisryhmiä koskevia kaavamaisia ja usein tunnepitoisia yleistyksiä. Stereotyypit voivat olla myönteisesti tai kielteisesti arvottavia tai hyvinkin neutraaleja. Stereotyyppejä voidaan käyttää moneen eri tarkoitukseen; esim. ”suomalaiset matkustavat mielellään lämpimiin maihin” voi olla tilastollisia tutkimustuloksia elävöittävä uutisotsikko, kun taas toisessa ääripäässä stereotyyppejä voidaan jopa luoda viholliskuvien rakentamiseksi. Stereotyypit ovat tärkeitä kulttuurienvälisessä kommunikaatiossa, ja esim. kouluopetuksessa, etenkin vieraiden kielten, ne ovat oiva tapa kuvata vaikka Saksan ja Suomen välisiä kulttuurieroja elävällä ja kiinnostavalla tavalla. Stereotyypit vain pitää aktiivisesti tunnistaa ja tiedostaa stereotyypeiksi. Näin niiden tulee olla opetuksen nimenomaista sisältöä, ei vain vältettäviä asioita. Tässä työssä luodaan läpileikkausta siihen, millaisia kansallisia stereotyyppejä eri vuosikymmenten suomalaisten saksan kielen oppikirjojen sivuilta voidaan löytää. Vanhimmat kirjat ovat 1920-luvulta, jolloin oppimateriaali aiheineen sekä opetus- ja oppimismenetelmät olivat hyvin toisenlaista kuin nyt. Kansallisia stereotyyppejä on läpi käytyjen saksanoppikirjojen sivuilla pääsääntöisesti vähän: runsaankin maankuvauksen (Landeskunde) keskellä on ilmeisen selvästi vältetty maan ihmisten kuvaamista kokonaisuutena. Poikkeus ovat tietyt opppikirjat erityisesti 1990-luvun alun paikkeilta, jolloin kansallisten stereotyyppien jopa äkillinen mutta ilmeisesti ohimenevä yleistyminen näyttää liittyvän kulttuurienvälisen lähestymistavan (interkulturelle Ansätze) painottumiseen laajemminkin.
  • Kurkinen, Karoliina (Helsingin yliopisto, 2019)
    Semantics is a study of meaning in language and basis for language comprehension. How these phenomena are processed in the brain is still unclear especially in naturalistic context. In this study, naturalistic language comprehension, and how semantic processing in a narrative context is reflected in brain activity were investigated. Subjects were measured with functional magnetic resonance imaging (fMRI) while listening to a narrative. The semantic content of the narrative was modelled computationally with word2vec and compared to voxel-wise blood-oxygen-level dependent (BOLD) brain signal time courses using ridge regression. This approach provides a novel way to extract more detailed information from the brain data based on semantic content of the stimulus. Inter-subject correlation (ISC) of voxel-wise BOLD signals alone showed both hemispheres taking part in language comprehension. Areas involved in this task overlapped with networks of mentalisation, memory and attention suggesting comprehension requiring other modalities of cognition for its function. Ridge regression suggested cerebellum, superior, middle and medial frontal, inferior and medial parietal and visual cortices bilaterally and temporal cortex on right hemisphere having a role in semantic processing of the narrative. As similar results have been found in previous research on semantics, word2vec appears to model semantics sufficiently and is an applicable tool in brain research. This study suggests contextual language recruiting brain areas in both hemispheres and semantic processing showing as distributed activity on the cortex. This activity is likely dependent on the content of language, but further studies are required to distinguish how strongly brain activity is affected by different semantic contents.
  • Dannenberg, Anna (Helsingfors universitet, 2004)
    Puhutun kielen segmentointiin ei ole olemassa kaikkiin tarkoituksiin sopivaa, yleisesti hyväksyttyä ja toimivaa menetelmää - kirjoitettu kieli segmentoituu lauseiksi ja virkkeiksi, mutta puhetta segmentoidaan monin eri tavoin tilanteesta ja tarkoituksesta riippuen. Tähän on vaikuttanut kirjoitetun kielen keskeinen asema kielitieteellisessä tutkimuksessa: kirjoitusta on tutkittu enemmän ja kauemmin kuin puhetta, ja lisäksi kirjoitettu kieli vaikuttaa ihmisten kielikäsityksiin myös tiedostamattomalla tasolla, joten puhetta on vasta viime aikoina alettu tarkastella sen omista lähtökohdista käsin. Pro gradu -tutkielmassani vertaan keskenään kolmea puhutun kielen segmentointitapaa, jotka perustuvat erilaisiin teorioihin puheen luonteesta. Ensimmäinen on pohjoismaiseen Talsyntax-projektiin perustuva puhtaasti syntaktinen analyysimalli, jonka mukaiset segmentit ovat syntaktisesti itsenäisiä makrosyntagmoja. Toinen on Wallace Chafen ajattelua mukaileva kognitiivisperustainen segmentointitapa, jossa puheen katsotaan koostuvan ihmisen kognition toimintaa heijastavista ajatusyksiköistä. Kolmas malli perustuu David Brazilin teoriaan, jossa intonaatio ja kommunikaatio liittyvät olennaisesti toisiinsa, ja tämän mallin mukaan puhe segmentoituu kommunikaation kannalta merkityksellisiksi intonaatiojaksoiksi. Mallien vertailupohjana toimii erilaisista puhetilanteista koostuva 15 minuutin puhekorpus, jonka olen segmentoinut kaikkien kolmen mallin mukaisesti ja verrannut segmentointituloksia toisiinsa. Tutkimukseni osoittaa, että intonaatioon, kognitioon ja syntaksiin pohjautuvat segmentointitavat tuottavat hyvin samantapaisia tuloksia: segmenttien rajakohdista suurin osa on kaikkien kolmen segmentointitavan mukaisia. Erityisesti intonaatioon ja syntaksiin perustuvien analyysien tulokset ovat hyvin samankaltaisia, kun taas kognitiivispohjaisen segmentointitavan mukaiset tulokset eroavat muista enemmän ja se on myös tulkinnanvaraisempi. Kun puhuttu teksti segmentoidaan sekä intonaatiojaksoiksi että makrosyntagmoiksi, syntyvistä segmenteistä on molempien segmentointitapojen suhteen yhteneviä noin 85 % ja niihin kuuluu kaikista tekstin sanoista lähes 60 %. Eri segmentointitapojen suhteen yhteneviä segmenttejä ovat tyypillisesti minimipalautteet ja muut lyhyet puheenvuorot, ja lisäksi yhtenevyys on tyypillistä kysymyksille sekä puhujan ja puheenaiheen vaihtumiskohdille. Epäyhtenevyyttä puolestaan esiintyy lähinnä tilanteissa, joissa sama henkilö on pitkään yhtäjaksoisesti äänessä: mitä pidempi yhtenäinen puhejakso, sitä vaikeampi puhujan on hahmottaa sitä kokonaisuutena, joten sellaisiin muodostuu helpommin intonationaalisia tai syntaktisia epäjohdonmukaisuuksia. Tuloksista voidaan päätellä, että intonaatio ja syntaksi sekä jossain määrin myös kognitio liittyvät olennaisesti toisiinsa puhutussa kielessä. Jos tarkoituksena on löytää yleisesti hyväksyttävä ja toimiva puhutun kielen segmentointitapa, intonationaalis-syntaktinen segmentointi vaikuttaisi olevan hyvä lähtökohta.
  • Sariola, Raimo (Sibelius-Akatemia, 2011)
    This thesis is part of the Doctor of Music degree in the Artistic Study Program at the Sibelius Academy. The aim of the study was to examine the possibilities of modeling of the cognitive processes in cello playing. This performance practice related phenomenon was investigated by finding alternative paradigms in the motor skill, schema and production theories and artificial intelligence programs carried out computer simulations, and on the other hand by developing a hypothetical descriptive model of the cognition of cello playing. The cognitive function refers to human cognitive processes, which are related to perception, learning, remembering, thinking, problem solving and decision-making. Modeling in turn, aims to describe the reduction of the phenomenon through the processes of functional and structural aspects. In cognitive sciences the phenomenon modeling, simulations are based on computer analogy. Cognitive functions of their knowledge status are thought to be only roughly, approximately or hypothetically true. The starting point of the study is located in realm of the pre-phase of the player's physical performance – the phase, in which he already has an intention of a sound-image, but has not yet decided how to implement it on his instrument. Thus the focus is on the cognitive processes in the preparation of action strategies. Their goal is to provide at any given time an optimal choice among the potential implementation options in relation to the sound-image. My interest in the subject arose as a performing cellist from the relationship between the sound-theoretical intent, and generally available knowledge of implementation options based on player's own expertise. I noticed that each of the audio-intentions has always a finite number of possible theoretical and practical options for implementation, and that they seemed to be affected among others by the structure of the instrument, player's learning history and level of expertise as well as player's own physical dimensions. To be able to describe the relationship between the theoretical sound intentions and their implementation alternatives in players action chain I defined a simple implication: IF the sound-intent is x, THEN the implementation is denoted by y. Next I defined the criteria that guide the selection process in execution. As a result of the analyze process a hierarchical four-level system consisting of fifty-two classes was created. John Anderson's Production Theory (ACT*-Theory, Anderson 1983) was applied to describe the structure and functioning of the developed cognitive model. The research goal has primarily been to survey background information of the cognitive processes of cello playing for future cognitive and motor research in the field of performance practice.
  • Etholén, Antti (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tavoite: Poikittaistutkimuksissa unettomuusoireilla on todettu riski heikentyneeseen kognitioon. Pitkittäistutkimuksia näistä yhteyksistä erityisesti eläkkeellä jäämisen jälkeen on niukasti. Tutkimuksessamme pyrimme löytämään piileviä unettomuusoireiden kehityspolkuja Latent Class Linear Mixed model -analyysilla (LCMM) ja tutkimaan, minkälaisia yhteyksiä erilaisilla kehityspoluilla on muistiin, oppimiseen ja keskittymiseen eläköitymisen jälkeen. Menetelmät: Tutkimus on asetelmaltaan prospektiivinen ja sisältää neljän eri kyselyn tuloksia Helsinki Health Study -aineistosta Helsingin kaupungin työntekijöiltä vuosilta 2000-2017 (n=3748, 55-77v, 80% naisia). Unettomuusoireet kerättiin jokaisessa kyselyssä Jenkinsin unikysely-mittarilla (the Jenkins Sleep Questionnaire). Itsearvioitua kognitiota koskeva tieto kerättiin viimeisessä kyselyssä. Multinomiaalisella logistisella regressiolla analysoitiin unettomuusoireiden kehityspolkujen ja heikentyneen kognition välisiä yhteyksiä. Malleissa vakioimme sosiodemografiset, elintapa sekä sairauksiin liittyvät taustatekijät. Tulokset: Vanhuuseläkeläisillä löysimme kolme unettomuusoireiden kehityspolkua: tasaisesti matala ryhmä (hyvä uni), laskeva ryhmä (unettomuusoireita ennen eläköitymistä) sekä nouseva ryhmä (unettomuusoireet lisääntyvät eläköitymisen jälkeen). Työkyvyttömyyseläkeläisillä havaitsimme yhden ylimääräisen piilevän kehityspolun: tasaisesti korkea ryhmä (unettomuusoireet jatkuivat yleisinä eläkkeelle siirtymisestä huolimatta). Riski heikentyneeseen kognitioon kasvoi unettomuusoireiden lisääntyessä (annos-vaste-suhde). Työkyvyttömyyseläkkeelle jääneillä oli enemmän sekä uni- että kognition ongelmia kuin vanhuuseläkkeellä olevilla. Johtopäätökset: Tuloksiemme perusteella pitkäaikaisilla unettomuusoireilla ja heikentyneellä kognitiolla on selkeä yhteys. Varhainen puuttuminen unettomuusoireisiin olisi mahdollinen interventiokohta, jolloin voitaisiin sekä parantaa unen laatua että ehkäistä kognition heikentymistä myöhemmällä iällä. Interventiotutkimuksia tarvitaan.
  • Lindholm, Emilia (Helsingin yliopisto, 2020)
    Objective: Survivors of critical illness often experience a prolonged cognitive impairment, but the etiology remains unclear. According to previous research poor cerebral oxygenation might contribute to cognitive impairment after critical illness. However, this has not been examined before. The aim of this study was to examine the relationship between cerebral oxygenation during critical illness and cognition after critical illness. Also, the age of the patient was examined as a risk factor. Methods: The subjects were eight (8) circulatory shock patients between the ages of 25 to 74. 50 % of the patients were men and 50 % women. Near-infrared spectroscopy (NIRS) was used to measure cerebral oxygenation during critical care and the Montreal Cognitive Assessment -test to measure cognition at the time of transfer to a regular ward. Linear regression was used to analyze the relationship between cerebral oxygenation and cognition. Both independent relationship and relationship when the effect of age and gender was controlled was examined. Results and Conclusions: Cerebral oxygenation during critical illness was associated with cognition after critical illness so that when the cerebral oxygenation levels were lower, the cognition was more likely to be impaired. With this sample the association was not statistically significant and there was no association when the effect of age and gender was controlled. The elderly patients had both lower cerebral oxygenation levels and more impaired cognition after critical illness. More research is needed with a bigger sample size and with the effect of age controlled.
  • O'Connor, Peppi (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tämän tutkielman tavoitteena on soveltaa kahta kognitiivista rituaaliteoriaa Vanhan testamentin tekstin Numeri 5:11–31 tutkimukseen – arvioiden samalla kyseisten teorioiden suhdetta ja antia muinaisten tekstien tutkimukselle. Tämä tavoite nousee osittain kognitiivisten näkökulmien lisääntyvästä käytöstä raamatuntutkimuksessa. Hyödynnän R. N. McCauleyn ja E. T. Lawsonin rituaalien kompetenssiteoriaa sekä P. Boyerin ja P. Liénardin teoriaa mielen varojärjestelmistä peilaamalla niitä tekstiin Num. 5:11–31, kyseistä tekstiä koskevaan aiempaan tutkimukseen, muinaista Lähi-itää koskevaan aineistoon sekä kognitiotieteistä, psykologiasta ja kognitiivisesta uskonnontutkimuksesta nouseviin laajempiin näkökulmiin. Tekstissä Num. 5:11–31 kuvataan aviorikoksesta epäillylle vaimolle suoritettavaa monivaiheista rituaalia, jossa uhrataan Jahvelle, vannotaan vala sekä juotetaan naiselle rituaalivettä, jonka on määrä vaikuttaa hänen sukupuolielimiin ja hedelmällisyyteen jollain tavoin. Tekstiin liittyy lukuisia teksti- ja lähdekriittisiä kysymyksiä. Nämä ovat johtaneet osan tutkijoista esittämään, että tekstissä Num. 5:11–31 kuvattaisiin useampaa rituaalia tai että siinä olisi yhdistelty erillisiä rituaalikuvauksia. Tekstissä Num. 5:11–31 voidaan myös havaita monia yhtäläisyyksiä muualla Vanhan testamentissa ja muinaisen Lähi-idän teksteissä kuvattuihin rituaaleihin sekä avioliittoa, aviorikosta ja naisia koskeviin kuvauksiin. Tuon työssäni esille, miten ruumiillisten prosessien, tunteiden ja näihin pohjaavan ajattelun voidaan katsoa vaikuttaneen oleellisesti tekstissä Num. 5:11–31 esiintyviin teemoihin ja käsityksiin. Numerin 5:11–31 ja sen taustalle monesti oletetun rituaalin suhdetta on syytä problematisoida, sillä rituaaliteorioiden ja kognitiivisten lähestymisten valossa vaikuttaa todennäköiseltä, että rituaalit eivät ainoastaan vaikuta teksteihin, vaan tekstit vaikuttavat myös rituaaleihin ja nämä prosessit ovat keskenään monimutkaisessa vuorovaikutuksessa. Rituaalikäyttäytymisen yhteydessä esiintyvä ajattelu ei myöskään aina vastaa teologisesti oikeaoppiseksi miellettyjä tai ylöskirjattuja käsityksiä. Tuon esille, miten tekstillä Num. 5:11–31 on mahdollisesti pyritty vaikuttamaan sekä rituaalikäytänteisiin että Jahveen ja tämän tunteisiin. Arvioin kriittisesti käyttämiäni kognitiivisia rituaaliteorioita ja kognitiivisia lähestymisiä raamatuntutkimukseen tuoden esille, miten ne voisivat hyötyä mm. automaattisten ja kontrolloitujen ajatteluprosessien välisten erojen tarkemmasta huomioinnista, muinaisten ja modernien ihmisten aivojen kasvu- ja kehitysympäristöjen erojen perehtyneestä pohdinnasta sekä tekstien ja lukutaidon kognitiivisten ja kulttuurillisten vaikutusten selkeämmästä esiintuonnista.