Browsing by Subject "koheesio"
Now showing items 1-20 of 33
-
-
-
(2001)Tutkielma tarkastelee Euroopan parlamentin puolueryhmien toimintaa demokraattisen edustuksellisuuden mandaattiteorian näkökulmasta. Parlamentin sisäistä koalitionmuodostusta on tarkoitus verrata ryhmiä vastaavien ideologisten puolueperheiden muodostamaan poliittiseen karttaan. Lisäksi puolueiden kykyä yhtenäiseen poliittiseen toimintaan tarkastellaan tutkimalla puolueiden koheesion kehitystä sekä käytetyn lainsäädäntömenettelyn ja puolueiden keskinäisen kilpailun vaikutusta koheesioon. Mandaattiteoria edellyttää toisaalta, että koalitionmuodostus heijastelee puolueperheitä erottavia ideologisia ulottuvuuksia myös Euroopan parlamentin sisällä ja toisaalta että ryhmät ovat riittävän yhtenäisiä poliittisten päämääriensä toteuttamiseen. Mandaattiteorialla tarkoitetaan tässä tutkielmassa oletusta ideologisesta yhteydestä ja mandaatista äänestäjien ja lainsäätäjien välillä. Edustajien oletetaan toteuttavan äänestäjäkuntansa kanssa jakamiaan poliittisia päämääriä lainsäädäntötyössään. Demokraattisen edustuksellisuuden nähdään toteutuvan äänestäjien ja edustajien preferenssien yhtenevyydestä. Tutkimuksen metodit kuuluvat ns. roll-call -analyysin piiriin. Roll-call -analyysi on löyhä yhteisnimike erilaisille tilastollisille metodeille, joilla nimenhuutoäänestysten tuloksia voidaan kvantitatiivisesti tutkia. Tässä työssä käytetään yksittäisinä analyysimetodeina mm. faktorianalyysiä, ryhmittelyanalyysiä sekä riippumattomien ryhmien t-testiä. Puolueiden koalitionmuodostus näyttää analyysien tulosten perusteella selvästi heijastelevan taustalla olevia poliittisia konfliktiulottuvuuksia. Ryhmät jakautuvat selkeästi oikeisto- ja vasemmistoblokkeihin sekä toisaalta integraaatiomyönteisiin ydinpuolueisiin ja integraatiovastaisiin ääripuolueisiin. Puolueet ovat keksimäärin myös suhteellisen yhtenäisiä, ja etenkin suuret puolueet ovat pystyneet lisäämään sisäistä koheesiotaan jäsenpuolueiden lukumäärän kasvusta huolimatta. Yhteispäätösmenettely näyttää hieman heikentävän puolueiden yhtenäisyyttä. Poliittisen kilpailun lisääntymisellä kahden suuren puolueen välillä ei kuitenkaan näytä olevan yhteyttä näiden puolueiden koheesioon. Kaiken kaikkiaan Euroopan parlamentin puolueryhmät täyttävät hyvin mandaattiteorian niille asettamat vaatimukset. Puolueet näyttävät koalitionmuodostuksensa perusteella kilpailevan erilaisten poliittisten ohjelmiensa toteuttamisesta. Euroopan parlamentti saattaa tämän tutkimuksen perusteella tarjota areenan demokraattisen edustuksellisuuden toteutumiselle Euroopan unionissa.
-
-
(Helsingin yliopisto, 2017)Vertailen tutkielmassani fiktiivisiin henkilöhahmoihin viittaavia subjekteja Maylis de Kerangalin romaanissa Réparer les vivants ja sen suomennoksessa Haudataan kuolleet, paikkaillaan elävät. Teoksen ovat suomentaneet Ville Keynäs ja Anu Partanen. Ranskankielisessä teoksessa on käytetty paljon pitkiä virkkeitä, joiden sisältämien lauseiden subjektit muodostavat henkilöhahmoihin viittaavia referentiaalisia ketjuja. Tutkin näihin hahmoihin viittaavissa subjekteissa käytettyjen viittauskeinojen eroja lähtötekstin ja suomennoksen välillä ja selvitän, millaisissa konteksteissa muutoksia on tehty. Tutkin myös, miten nämä muutokset voivat vaikuttaa korrelaattina toimivien henkilöhahmojen identiteetin rakentumiseen. Lähestyn tutkimuskysymystä syntaksin, tekstilingvistiikan ja kirjallisuudentutkimuksen näkökulmista. Luokittelen hahmoihin viittaavat subjektit Hallidayn ja Hasanin koheesiokeinojen jaottelumallin pohjalta laatimani luokittelun mukaan anaforisiin pronomineihin, ellipsiin ja leksikaalisia sidoskeinoja edustaviin subjekteihin. Käyn lähtötekstin ja käännöksen välisiä eroja läpi esimerkkien kautta kartoittaen niitä ympäristöjä, joissa muutoksia on tehty ja arvioin näiden muutosten vaikutusta tekstin ja hahmojen tulkintaan. Analyysin perusteella suomennos pyrkii noudattamaan lähtötekstin viittauskeinoja mahdollisimman tarkasti. Muutoksia esiintyy eniten sellaisissa kohdissa, joissa joko kielten rakenteelliset erot, viittaussuhteiden yksiselitteisyys tai tekstin sujuvuus ja hyväksyttävyys sitä edellyttävät. Osa tutkitun suomennoksen viittauskeinojen muutoksista aiheuttaa kuitenkin tulkintaeroja. Ranskankielinen lähtöteksti käyttää sidoskeinoista eniten anaforista pronominia, kun taas suomennoksessa on suosittu eniten ellipsiä. Variaatiota löytyykin enimmäkseen juuri anaforisten pronominien ja ellipsien välillä. Leksikaaliset sidoskeinot on suomennoksessa sen sijaan hyvin pitkälti säilytetty. Tulosten perusteella vaikuttaa siltä, että mitä enemmän ja tarkempaa informaatiota subjekti antaa tarkoitteestaan, sitä epätodennäköisemmin sen viittauskeinoon tehdään muutoksia.
-
-
(2000) -
-
Koheesio aikuisten suomi toisena kielenä -oppijoiden narratiivisissa ja argumentoivissa teksteissä (Helsingin yliopisto, 2019)Tutkin pro gradu -työssäni suomi toisena kielenä -oppijoiden tekstien koheesiota. Analysoin eurooppalaisen viitekehyksen taitotasoille A1, A2 ja B1 asetettujen kirjoittajien tekstejä sekä kvantitatiivisin että kvalitatiivisin menetelmin. Käytän tutkielmani pääasiallisena teoreettisena viitekehyksenä Hallidayn ja Hasanin teoksessaan Cohesion in English (1976) hahmottelemaa koheesiokeinojen jakoa kieliopillisiin ja leksikaalisiin koheesiokeinoihin. Keskeisin tutkimuskysymykseni on, miten milläkin taitotasolla oleva kirjoittaja luo tekstiinsä koheesiota. Lisäksi etsin vastauksia siihen, onko S2-oppijoiden luoma koheesio jotenkin erilaista eri tehtävänantoihin kirjoitetuissa teksteissä. Lähestyn eri tehtävänantoihin kirjoitettuja tekstejä tekstityypin käsitteen avulla, ja luokittelen tekstit narratiivisiin ja argumentoiviin teksteihin Werlichin (1976) tekstityyppiluokitusta mukaillen. Aineistoni koostuu Testipisteessä vuosina 2012–2015 teetetyistä kirjoitustaidon testisuorituksista. Testipiste on aikuisten maahanmuuttajien kielitaidon arviointikeskus, jossa teetettyjen alkutestien perusteella maahanmuuttaja ohjataan hänelle sopivaan kotoutumiskoulutukseen. Valitsin tutkielmani aineistoksi satunnaisotannalla yhteensä kuusikymmentä S2-oppijan vastaustekstiä siten, että taitotasoilta A1.3, A2.2 ja B1 on valittu kultakin kaksikymmentä eri kirjoittajan laatimaa vastaustekstiä – kymmenen narratiivista tekstiä ja kymmenen sähköpostiviestiä. Analysoin jokaista taitotasoa erikseen ja teen päätelmiä siitä, miten koheesiokeinojen käyttö muuttuu taitotasolta toiselle siirryttäessä. Tutkimustulosteni perusteella näyttää siltä, että aloitteleva kielenkäyttäjä luo tekstiinsä koheesiota pääosin leksikaalisilla elementeillä: A1-tason teksteissä jopa yli 90 % kirjoittajien käyttämistä koheesiokeinoista on leksikaalisia. Kieliopillisten koheesiokeinojen osuus kasvaa kielitaidon kehittyessä, ja B1-tasolla kieliopillisia kaikista koheesiokeinoista on jo noin 30 %. Kielitaidon kehittyessä diversiteetti kasvaa niin kieliopillisissa kuin leksikaalisissa koheesiokeinoissa, vaikka yksilölliset erot ovat huomattavia kaikilla taitotasoilla. Taitotason lisäksi tekstityypillä näyttää olevan jonkin verran vaikutusta siihen, millaisia koheesiokeinoja tekstissä käytetään. Havaintojeni mukaan argumentoivissa teksteissä käytetään enemmän kieliopillista koheesiota kuin narratiivisissa teksteissä. Lisäksi sekä kieliopillinen että leksikaalinen koheesio on argumentoivissa teksteissä monipuolisempaa kuin narratiivisissa teksteissä.
-
-
-
(1990) -
Koheesiokeinojen määrälliset muutokset Alzheimerin tautia sairastavan henkilön päiväkirjateksteissä (Helsingin yliopisto, 2017)Alzheimer’s disease is the most common type of dementia in Finland. Very early on, it can impair the linguistic and cognitive abilities. Dysgraphia, the disorder in writing, is a common symptom in Alzheimer’s disease. There has been little research on dysgraphia and texts written by people suffering from dementia in Finland, and presumably no research has been done previously regarding the cohesion of written texts. The aim of this study is to examine, if the number of cohesive devices, the linguistic devices creating cohesion, changes in the diary entries written by a person with Alzheimer’s disease as the disease progresses, and if it is possible to see the outset of the possible changes. The data of this study were the diaries written by a person with Alzheimer’s disease during the years 1967–2012. The diary entries written in June 1986, 1991, 1996, 2001, 2006, 2008, 2010 and 2012 were selected for the analysis. The number of grammatical and lexical cohesive devices as well as the number of exophoric pronouns or the pronouns referring to the extralinguistic situation in the diary entries was counted. The IBM SPSS Statistics 24 program was used for the quantitative analysis of the data. A scatter diagram of the number of the cohesive devices was created, and a line of best fit was added to the diagram in order to demonstrate the temporal changes. The correlation between the number of cohesive devices and years was measured with Spearman’s rho or Spearman’s rank correlation coefficient. The study showed that the number of all grammatical cohesive devices, exophora, anaphora or the expression that depends upon an antecedent expression and reiteration seemed to have increased as time passed by. The number of all lexical cohesive devices, collocation or the semantically related words and ellipsis or the omission of words seemed to have decreased. The results were not statistically significant. The changes seemed to have begun year 2001, but the result was inaccurate, because the data varied considerably. The writing style of the person with Alzheimer’s disease resembled note taking, which influenced the occurrence of cohesive devices. Examining the spontaneously written texts by people with dementia provides more knowledge of the effects of dementia on the linguistic abilities and the possibility to develop diagnostic tools for the speech-language pathologists.
-
(1989) -
-
-
-
(Helsingin yliopisto, 2020)Pro gradu -tutkielmassani tutkin piirityöskentelyä vaihtoehtoisena muotona IT-organisaation kokouksessa. Tutkimuksen tavoit-teena oli tutkia piirityöskentelyn kokemusta organisaatiokontekstissa. Tutkimuskysymykseni oli miten osallistujat kuvaavat koke-muksiaan toteutuneista piireistä, kun tietyt soveltamani piirin elementit ohjaavat vuorovaikutusta. Kokoukset tapahtuvat usein tietyllä tutuksi tulleella kaavalla, ja tämä tutkimus sai alkunsa siitä ajatuksesta, mitä perinteinen piiri voisi tuoda mukanaan. Ihmiset ovat kokoontuneet kautta aikojen keskustelemaan piiriin erilaisista asioista. Puhetta on ohjailtu esimerkiksi puhe-esineellä, joka antaa puheoikeuden ja kiertää henkilöltä toiselle. Tutkielmani edustaa sosiaalipsykologista pienryhmätutkimusta. Taustateorioiksi valitsin sosiaalipsykologisista peruskäsitteistä normit, konformisuuden, avautumisen ja koheesion, koska ne tulivat esille piiriin liittyvissä aikaisemmissa tutkimuksissa. Toteutin tutkimukseni IT-organisaatiossa, jossa piiri järjestettiin neljä kertaa tavallisen viikkokokouksen sijasta. Moderoin yhdessä kokouksen vetäjän kanssa piirimuotoiset kokoukset. Empiirinen tutkimusaineisto koottiin keräämällä kirjalliset palautelomakkeet piirimuotoisen kokouksen jälkeen sekä haastattelemalla myöhemmin neljää osallistujaa. Tutkimuksen analyysimenetelmä on laadullinen sisällönanalyysi. Analyysi soveltaa aineistolähtöistä lähestymistapaa, ja sen avulla tutkin ihmisten kokemusta ja tulkintaa yksittäisistä piirityöskentelykerroista. Tutkimustuloksissa tuli esille viisi pääluokkaa: hallittavuus, vuorottelu, osallistuminen, asioiden käsittely sekä inhimillinen yhteys. Kaikissa pääluokissa näyttäytyi sekä niihin liittyvä myönteinen ulottuvuus että niiden vastaulottuvuus. Piirityöskentely koettiin monelta osin helpottavan kokouksen käytännön etenemistä. Osallistujat pääsivät puhumaan ja piiri rohkaisi osallistumaan. Piiri koettiin myös hyväksi tavaksi kohdata toisia osallistujia ja käsitellä hankalia asioita. Vastaulottuvuudet toivat tässä tutkimuksessa ilmi piiriin liitettyjä epämukavia tuntemuksia sekä heikkouksia. Piirityöskentely koettiin osin hitaaksi, epäkäytännölliseksi ja tällaiseen IT-kontekstiin epäsopivaksi tavaksi kokoustaa. Puheen vuorottelu aiheutti joillekin jännittämistä, ja osallistuminen koettiin osin pa-kottavaksi. Koettiin myös, että on muitakin keinoja käsitellä asioita, ja avautuminen eli asioiden paljastaminen itsestä muille saatettiin kokea haavoittavaksi. Vertailin tuloksia aikaisempiin tutkimuksiin piirityöskentelystä käytännön tasolla. Suhteutin tuloksia niihin sosiaalipsykologian käsitteisiin, jotka tutkimuksessani näyttäytyivät. Näiden pohjalta muodostin tutkimuksen tuloksista johtopäätökset. Reflektoin työni lopuksi tuloksia myös hieman laajemmin liittyen siihen, miten piirityöstelyä voisi hyödyntää tukemaan organisaation vuorovaikuttei-suutta ja dialogisuutta. Piirityöskentelyllä on olemassa omat norminsa ja ideaalinsa. Osallistujille on tärkeää sanoittaa ja sopia niistä asioista, joilla voi-daan lisätä piirin turvallisuutta. Organisoimattomana piiri voi johtaa kielteisiin kokemuksiin. Piirityöskentelyn moderaattorin osaamisella ja keskustelun säännöistä sopimisella voidaan todennäköisesti vähentää jännitystä aiheuttavia tekijöitä sekä lisätä turvalli-suudentunnetta. Näin saadaan työskentelymallin parhaat puolet esille. Tutkimuksen pohjalta voidaan todeta, että piirityöskentely on yksi vaihtoehtoinen muoto toteuttaa yhteisöllisyyttä lisäävä työyhteisön kokoontuminen. Tässä tutkimuksessa esiin tullut tieto on hyödyllistä niille, joita kiinnostaa piirityöskentelyn soveltaminen business-kontekstissa ja toisaalta joita kokousten vuorovaikutukseen liittyvät asiat kiinnostavat yleisemminkin.
-
-