Browsing by Subject "koherenssi"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-9 of 9
  • Ahonala, Marja Kaarina (2003)
    Tämä tutkimus käsittelee elämänhallinnan tunnetta. Elämänhallinnan tunne (sense of coherence) osoittaa, missä määrin yksilöllä on kestävä ja luottavainen tunne siitä, että hänen omat sisäiset virikkeensä ja ne, jotka elämän kulun aikana tulevat ulkoapäin, ovat selkeitä, jäsentyneitä ja selitettävissä. Tutkimusaineisto kerättiin kesällä 1995 satunnaisotannalla vuosina 1934-1974 syntyneiden Vihdin kunnan palveluksessa olevien henkilöiden keskuudessa. Otoksen kooksi valittiin 30 henkilöä, joista 24 osallistui tutkimukseen. Haastatelluista 15 oli naista ja 9 oli miestä ja heidän keski-ikänsä oli 40 vuotta. Elämänhallinnan tunteen selvittämiseksi haastateltaville esitettiin heidän perhe- ja läheissuhteisiinsa, terveyteen, työhön ja vapaa-aikaan liittyviä kysymyksiä. Haastatteluosuutta täydennettiin Aaron Antonovskyn (1987) kehittämällä elämänhallintamittarilla (SOC-questionnaire). Molempien menetelmien tuloksena oli, että elämänhallinnan tunne oli haastateltavien keskuudessa pääosin vahva. Tutkimuksessa selvitettiin elämänhallinnan tunnetta Antonovskyn (1987) teorian keskeisten käsitteiden, ymmärrettävyyden, hallittavuuden ja mielekkyyden osalta myös erikseen miesten ja naisten keskuudessa. Merkittäviä eroavuuksia sukupuolten välillä ei aineistosta noussut esiin. Antonovskyn mukaan yksilön kokemaan elämänhallinnan tunne muodostuu vuorovaikutuksesta perheen, läheissuhteiden ja ympäristön kanssa. Haastateltavat olivat yhtä poikkeusta lukuun ottamatta perheellisiä, ja tunsivat poikkeuksetta saavansa sosiaalista tukea perheeltään. Aviopuolisoaan haastateltavat pitivät itselleen läheisimpänä ja luotettavimpana henkilönä. Perheyhteyden ja perheen eheyden haastateltavat kokivat antavan elämälleen mielekkyyttä, mikä on Antonovskyn teorian mukaan merkittävin elämänhallinnan tunteen kolmesta osatekijästä. Antonovskyn elämänhallinta teorian mukaan elämänhallinnan tunteella on myös vahva yhteys terveyteen ja hyvinvointiin. Tutkimus vahvistaa tätä näkemystä, sillä lähes kaikki haastateltavat pitivät itseään terveinä mainitsemistaan sairauksista huolimatta. Tämän tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että elämänhallinnan tunteella on selkeä yhteys yksilön tyytyväisyyteen eri elämänalueilla. Vahvan elämänhallinnan tunteen omaavien yksilöiden perhesuhteet ovat kiinteät, he suhtautuvat työhönsä myönteisesti ja heidän vapaa-ajanviettonsa liittyy yhdessäoloon perheen kanssa. Läheissuhteiden merkitys elämänhallinnan tunteeseen on keskeinen. Vahva elämänhallinnan tunne tuli esille kaikkien kysymysten kohdalla sekä SOC-mittarilla analysoitaessa että haastatteluaineiston pohjalta. Tärkeimmät lähteet: Antonovsky, A. (1979). Health, stress and coping. San Francisco: Jossey-Bass. Antonovsky, A. (1987). Unraraveling the mystery of health. San Francisco: Jossey-Bass.
  • Kivimaa, Paula; Huttunen, Suvi; Hildén, Mikael; Laturi, Jani; Lehtonen, Heikki; Pohjola, Johanna; Uusivuori, Jussi; Virtanen, Yrjö (Suomen ympäristökeskus, 2012)
    Suomen ympäristö 34/2012
    Politiikkaristiriitojen vähentämiseksi ja synergioiden luomiseksi tarvitaan tietoa siitä, miten politiikkatoimet eri sektoreilla ja sektorit ylittävästi vaikuttavat kasvihuonekaasupäästöjen rajoittamiseen ja ilmastonmuutokseen sopeutumiseen: Missä määrin politiikkasektorit ovat ilmastopolitiikan kanssa koherentteja? Tässä tutkimuksessa ilmastopolitiikan koherenssia tarkasteltiin suhteessa metsäbioenergiaan ja elintarvikeketjuihin liittyviin politiikkatoimiin toimien ja toimijoiden näkökulmasta. Tarkastelu perustui kvantitatiivisiin malleihin, politiikka–analyysiin, toimijahaastatteluihin ja työpajoihin. Tutkimuksessa havaittiin puutteita ristiriitojen tunnistamisessa ja tunnustamisessa. Metsäbioenergian osalta tämä ilmeni päällekkäisinä metsien käytön tavoitteina ilman selkeää tietoa siitä, mikä on ilmastotavoitteiden suhde muihin metsienkäytön tavoitteisiin. Toimijat kokivat ongelmat politiikkakeinojen nopeina muutoksina ja eroina erilaisten bioenergiaketjujen huomioinnissa. Mallilaskelmat nostivat esiin epäsuoria ja sektoreiden välisiä vaikutuksia. Esimerkiksi puuenergian lisääntyvä käyttö nostaa energiapuun hintaa ja kuljetuskustannuksia. Tämä vaikuttaa puun ja turpeen hintasuhteeseen ja siten energialaitosten polttoainevalintaan. Markkinavaikutukset tulee ottaa huomioon esimerkiksi asetettaessa päästöoikeuden hintaan sidottuja ohjauskeinoja. Energiakäytön aiheuttama kuitupuun hinnan nousu on esimerkki ristiriidasta ilmastopolitiikan ja teollisuuspolitiikan välillä. Elintarvikeketjujen osalta ravitsemussuositukset ovat ilmastopolitiikan kanssa yhtenevät: ravitsemussuositusten mukainen kulutus vähentäisi ilmastopäästöjä. Toisaalta suositusten mukainen kulutus ei suoraan johda kotimaisen maataloustuotannon ja sen tuottamien kasvihuonekaasupäästöjen merkittävään vähenemiseen, vaan vaikutus on pikemminkin globaali. Kansallisen tason päästövähennyksiä voidaan tukea maatalouspolitiikalla. Esimerkkinä tarkasteltiin maankäytön muutoksia. Pellonraivauksen todettiin aiheutuvan vesiensuojelun ja maatalouspolitiikan yhdistelmästä, joka tilakoon kasvun ja kotieläintuotannon alueellisen keskittymisen vuoksi kannustaa pellonraivaukseen myös alueilla, joilla peltomaan raivauksesta aiheutuu suhteessa suuremmat päästöt. Koherenssin lisääminen edellyttää koherenssiongelmien parempaa tunnistamista. Tämä vaatii politiikkatoimien ja niiden vaikutusten yksityiskohtaista tarkastelua. Käytännössä tarvitaan eri tavoitteiden välisten ristiriitojen avoimempaa käsittelyä sekä tavoitteiden selkeää priorisointia.
  • Tiisala, Hanna (2003)
  • Laitinen, Kaisa (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tutkin pro gradu -työssäni suomi toisena kielenä -oppijoiden tekstien koheesiota. Analysoin eurooppalaisen viitekehyksen taitotasoille A1, A2 ja B1 asetettujen kirjoittajien tekstejä sekä kvantitatiivisin että kvalitatiivisin menetelmin. Käytän tutkielmani pääasiallisena teoreettisena viitekehyksenä Hallidayn ja Hasanin teoksessaan Cohesion in English (1976) hahmottelemaa koheesiokeinojen jakoa kieliopillisiin ja leksikaalisiin koheesiokeinoihin. Keskeisin tutkimuskysymykseni on, miten milläkin taitotasolla oleva kirjoittaja luo tekstiinsä koheesiota. Lisäksi etsin vastauksia siihen, onko S2-oppijoiden luoma koheesio jotenkin erilaista eri tehtävänantoihin kirjoitetuissa teksteissä. Lähestyn eri tehtävänantoihin kirjoitettuja tekstejä tekstityypin käsitteen avulla, ja luokittelen tekstit narratiivisiin ja argumentoiviin teksteihin Werlichin (1976) tekstityyppiluokitusta mukaillen. Aineistoni koostuu Testipisteessä vuosina 2012–2015 teetetyistä kirjoitustaidon testisuorituksista. Testipiste on aikuisten maahanmuuttajien kielitaidon arviointikeskus, jossa teetettyjen alkutestien perusteella maahanmuuttaja ohjataan hänelle sopivaan kotoutumiskoulutukseen. Valitsin tutkielmani aineistoksi satunnaisotannalla yhteensä kuusikymmentä S2-oppijan vastaustekstiä siten, että taitotasoilta A1.3, A2.2 ja B1 on valittu kultakin kaksikymmentä eri kirjoittajan laatimaa vastaustekstiä – kymmenen narratiivista tekstiä ja kymmenen sähköpostiviestiä. Analysoin jokaista taitotasoa erikseen ja teen päätelmiä siitä, miten koheesiokeinojen käyttö muuttuu taitotasolta toiselle siirryttäessä. Tutkimustulosteni perusteella näyttää siltä, että aloitteleva kielenkäyttäjä luo tekstiinsä koheesiota pääosin leksikaalisilla elementeillä: A1-tason teksteissä jopa yli 90 % kirjoittajien käyttämistä koheesiokeinoista on leksikaalisia. Kieliopillisten koheesiokeinojen osuus kasvaa kielitaidon kehittyessä, ja B1-tasolla kieliopillisia kaikista koheesiokeinoista on jo noin 30 %. Kielitaidon kehittyessä diversiteetti kasvaa niin kieliopillisissa kuin leksikaalisissa koheesiokeinoissa, vaikka yksilölliset erot ovat huomattavia kaikilla taitotasoilla. Taitotason lisäksi tekstityypillä näyttää olevan jonkin verran vaikutusta siihen, millaisia koheesiokeinoja tekstissä käytetään. Havaintojeni mukaan argumentoivissa teksteissä käytetään enemmän kieliopillista koheesiota kuin narratiivisissa teksteissä. Lisäksi sekä kieliopillinen että leksikaalinen koheesio on argumentoivissa teksteissä monipuolisempaa kuin narratiivisissa teksteissä.
  • Kivimaa, Paula; Mickwitz, Per (Finnish Environment Institute, 2009)
    The Finnish Environment 3/2009
    Tackling climate change in Finland and other industrialised countries requires major changes in production processes and consumption patterns. These changes will not take place unless climate change becomes a crucial factor in general and sector-specific policy-making. In this report climate policy integration in Finland is studied at different levels of policy-making: at the national level, regionally in Kymenlakso and the Metropolitan Area, as well as in the city of Helsinki and the town of Kotka. At the national level climate policy integration is assessed in general governmental policies, such as government programmes, budget proposal and impact assessment guidelines but also in more detail for policies, agencies and practices of transport and innovation policies.Climate change appears increasingly in the more general strategies of Finnish public administration. The latest Government Programme and indeed the 2009 Government Budget Proposal emphasise climate change mitigation and adaptation more than before. However, integration has not yet been fully reflected in the implementation of specific measures. For example, the state budget still lacks concrete climate objectives for most sectors and evaluations of the climate impacts of different budget allocations. Kymenlaakso and the Metropolitan Region as well as the city of Helsinki and the town of Kotka have increased the weighting of climate change in their strategies. In spite of some specific measures, such as increased investments in public transport, much remains to be done at the local level, for example, in energy production and land use planning. In the context of extended climate policy integration, the coherence of and conflicts between climate policy and other policy aims require attention. This requires, for example, increased availability of climate expertise in the public administration. Reducing policy conflicts may mean that other aims, such as unlimited and inexpensive mobility, must be subordinated to climate change mitigation.
  • Haataja, Anne (2010)
    Tutkielmassa tarkasteltiin opetushenkilökunnan itsearvioituun suoriutumiseen yhteydessä olevia tekijöitä. Tutkimuskysymyksenä oli selvittää, että toimivatko sosiaalisen tuen osa-alueet arvostus, esimiestuki ja työtoverituki/ilmapiiri sekä suoraan että välillisesti työn vaatimustekijöiden negatiivista vaikutusta muuntavana kuten Cohen & Wills, 1985 olettivat kehitellessään teoriaansa tuen ”stess buffering” –vaikutuksesta. Työstä suoriutuminen on käsitteellistetty Antonovskyn (1987) koherenssin (sense of coherence) ja Banduran (1986, 1997) pystyvyyden (self-efficacy) avulla. Vaatimustekijöinä, jotka voivat heikentää työstä suoriutumista, tarkasteltiin kiirettä ja työmäärää, oppilaiden heikkoa motivaatiota ja käytösongelmia sekä vanhempien kanssa tehtävää yhteistyötä. Työn piirteiden luokittelu perustuu Demeroutin ym. (2001) työn vaatimus- ja voimavaramalliin. Tutkimusaineistona oli Opetushallituksen nettisivuilla elokuusta 2007 toukokuulle 2008 hyvinvointia koskeva e-lomakekysely, jonka vastaajiksi valikoitui vapaaehtoisten koulujen henkilökunta. Poikkileikkaustutkimukseen osallistui 113 koulua tai oppilaitosta ja kyselyyn vastasi yhteensä 1753 henkilöä, jotka työskentelivät ala- ja yläkoulussa sekä toisen asteen oppilaitoksissa. Vastaajista oli naisia 1292 (74 %) ja miehiä 461 (26 %). Heidän ammattiasemaa ja koulutustaustaansa ei ole kysytty. Aineiston kouluolosuhteita, sosiaalisia suhteita ja itsensä toteuttamisen mahdollisuuksia kartoittavista muuttajaryhmistä luotiin eksploratiivista faktorianalyysia apuna käyttäen opetustyön voimavara- että vaatimustekijät. Voimavara- ja vaatimustekijöiden päävaikutuksia sekä niiden yhdysvaikutusta itsearvioituun suoriutumiseen testattiin hierarkkisen regressioanalyysin avulla. Naiset arvioivat suoriutuvansa hieman miehiä paremmin. Vakituisten ja määräaikaisten suoriutumisessa ei ollut muuta eroa kuin työsuhteen alussa, jolloin vakituiset kokivat suoriutuvansa paremmin. Organisatorisen tuen kaikki osatekijät: arvostuksen kokeminen, esimies- ja työtoverituki edistivät suoriutumista. Yhteys kuitenkin vaihteli sukupuolen ja työsuhteen mukaan. Arvostuksen kokeminen edisti vain vakituisessa työsuhteessa olevien naisten ja miesten suoriutumista. Vakituisessa työsuhteessa olevat naiset kokivat myös esimiestuen edistävän suoriutumista. Esimiestuki muunsi myös kiireen negatiivista yhteyttä naisilla silloin, kun kiire koettiin vähän tai kohtalaisesti kuormittavana. Miehillä puolestaan työtoverituki edisti suoriutumista ja vähensi oppilaiden aiheuttamaa kuormitusta. Oppilaskuormitus oli negatiivisesti yhteydessä kuormitukseen ja laski suoriutumista vakituisilla ja määräaikaisilla sukupuolesta riippumatta. Kiire ja työmäärä kuormittivat opettajia seuraavaksi eniten. Negatiivinen vaikutus ei kuitenkaan näkynyt määräaikaisilla miehillä. Tutkielman johtopäätöksenä on, että organisatoriset voimavarat edistivät suoriutumista. Sen lisäksi kiireen ja oppilaskuormituksen suoriutumista heikentävään yhteyteen voidaan vaikuttaa työyhteisöllisten voimavarojen avulla.
  • Jantunen, Jorma; Kosola, Marja-Leena (Suomen ympäristökeskus, 2011)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 17/2011