Browsing by Subject "koherenssin tunne"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-6 of 6
  • Konttinen, Hanna (2006)
    Sosiologist Aaron Antonovsky was among the first who was interested in factors that maintain and enhance health instead of risk factors for different diseases. He developed the sense of coherence (SOC) construct, which is the core concept of his salutogenic theory, to explain how some individuals stay healthy despite the numerous stressful situations they encounter during their life. Sense of coherence is a global orientation towards life that characterizes the extent to which an individual appraises his or her internal and external environments as comprehensible, manageable and meaningful. In previous studies, there has been a strong inverse association between the SOC scale and the measures of depressive symptoms and anxiety. This is in accordance with Antonovsky's theory but the size of the correlations raises the question whether the SOC scale measures similar construct to depression and anxiety measures. The aim of this thesis was to investigate what is the relationship of the SOC scale (short form) with the measures of depressive symptoms (Beck Depression Inventory) and anxiety (Spielberger's State Anxiety Scale), and if they are similarly related to health and health behaviours. The participants of the present study were 25 – 74 years old Finnish men (n=2351) and women (n=2291) from the national cardiovascular risk factor survey (FINRISK) conducted in 1997. The SOC scale had strong and inverse correlations with the measures of depression (r=-0.62 among men and women) and anxiety (r=-0.57 among men and r=-0.54 among women). In addition, sense of coherence was similarly associated with health and health behaviours as depressive symptoms (cognitive and affective) and anxiety. These results suggest that the SOC scale overlaps with depression and anxiety measures. Nevertheless, there were also small differences between these measures: education was related only to sense of coherence, and in factor analysis, items of the each scale defined their own factors. The SOC scale was more normally distributed than the measure of depressive symptoms as depression measure did not create variation among those respondents who did not have depressive symptoms. However, the low end of the SOC distribution was more important in the prediction of different health variables than the high end of the SOC distribution. This finding questions the status of sense of coherence (as measured by the SOC scale) as a protective factor for health that is qualitatively different from risk factors. It is concluded that the items of the 13-item SOC scale should be reconstructed to reflect better the SOC construct and be less confounded with negative emotional states. Most important references: Antonovsky, A. (1987). Unraveling the mystery of health: How people manage stress and stay well. San Francisco: Jossey-Bass. Relevant articles from scientific peer reviewed journals.
  • Volanen, Salla-Maarit (2001)
    Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää israelilaisen sosiaalipsykologi Aaron Antonovskyn koherenssin tunne teorian taustalla olevia voimavaroja suomalaisten miesten ja naisten keskuudessa eli selittää koherenssin tunnetta. Useimmissa terveystutkimuksissa koherenssin tunnetta on käsitelty psykososiaalisena terveyttä edistävänä voimavarana eli terveyden selittäjänä. Tutkimuksessa kartoitettiin voimavaroista lähinnä lapsuuden olojen, työelämän, perhe-elämän sekä sosiaalisten suhteiden yhteyttä koherenssin tunteeseen. Lisäksi selvitettiin iän ja koulutuksen yhteyttä koherenssin tunteeseen. Tutkimuksen erityisenä tavoitteena oli tutkia, eroavatko miesten ja naisten koherenssin tunteen kannalta tärkeät voimavarat toisistaan. Mahdollisten erojen oletettiin perustuvan työnjakoon ja sukupuolirooleihin liittyvien odotusten ja paineiden vaikutukseen. Tutkimuksen aineisto oli Tilastokeskuksen vuonna 1994 keräämä Elinolotutkimus, ELO94 (N=8650). Tämän tutkimuksen kohteena olivat työikäiset 25-64 -vuotiaat miehet ja naiset (N=6506). Aineistoa tarkasteltiin aluksi koherenssin tunteen keskiarvoja selittävien voimavaramuuttujien luokissa. Varsinaiseksi analyysimenetelmäksi valittiin ”tavallinen” regressionalyysi, josta selviää selittävien muuttujien ja selitettävän muuttujan eli voimavarojen ja koherenssin tunteen keskinäinen riippuvuus. Lopuksi malliin lisättiin interaktiotermit sen selvittämiseksi, eroavatko voimavarojen yhteydet koherenssin tunteeseen miesten ja naisten välillä tilastollisesti merkitsevästi. Tutkimustulokset osoittivat lähes kaikkien tutkimukseen valittujen muuttujien olevan yhteydessä koherenssin tunteeseen. Siten mm. koulutuksella, työllisyystilanteella ja ammattiasemalla on merkitystä koherenssin tunteen tason kannalta. Merkittävimmiksi koheressin tunteen tasoa sekä miehillä että naisilla selittäviksi voimavaroiksi kohosivat kuitenkin parisuhteen laatu, sosiaalisen tuen saanti ja siihen tyytyväisyys, työn sisällölliset tekijät sekä lapsuuden oloista erityisesti pelko perheenjäsentä kohtaan. Siten koherenssin tunne teorian kuvaama huono-/hyväosaisuus liittyy ennen kaikkea lähisuhteisiin eli niiden laatuun ja niistä saatuun sosiaaliseen tukeen, työn sisällöllisiin tekijöihin sekä lapsuusajan ongelmiin. Ainoaksi selkeäksi sukupuolieroksi muodostui se, että ilman parisuhdetta elävien miesten koherenssin tunteen taso oli vastaavassa tilanteessa eläviin naisiin verrattuna huomattavan heikko. Selvää näyttöä siitä, että esim. työ merkitsisi enemmän miesten ja/tai perhe ja lapset tai sosiaalinen tuki enemmän naisten koherenssin tunteen kannalta, ei löytynyt. Mittarina koherenssin tunne on Suomen oloissa siis sukupuolineutraali. Lisäksi miesten ja naisten koherenssin tunne oli samalla tasolla, mikä osoittaa, että viime kädessä voimavarat jakaantuvat tasaisesti miesten ja naisten välillä.
  • Pohjola, Seija (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkielman tarkoituksena on selvittää Salon seudun sosiaalipäivystyskokeiluun 1.4.1996-31.3.2001 osallistuneiden sosiaalityöntekijöiden kokemuksia vapaamuotoisena varallaolona toteutetusta sosiaalipäivystyksestä. Tutkielmassa etsitään vastauksia siihen, miten sosiaalityöntekijät ovat onnistuneet päivätyön ja sosiaalipäivystyksen yhdistämisessä, miten sosiaalityöntekijät ovat onnistuneet vapaa-ajan ja sosiaalipäivystyksen yhdistämisessä, millaisia tunteita päivystystyö herättää ja miten sosiaalityöntekijtä kehittäisivät päivystystyötä. Tutkielman aineisto koostuu lomakekyselystä, kolmesta ryhmähaastattelusta ja päivystysvuoroilla kirjoitetuista päiväkirjoista. Lomakekysely toteutettiin tammikuussa 2000, päiväkirjoja pyydettiin ajalla 14.6.2000-31.1.2001 ja ryhmähaastattelut toteutettiin marraskuussa 2000. Kysely postitettiin 24 sosiaalityöntekijälle ja sen palautti 22 sosiaalityöntekijää. Ryhmähaastatteluista kahteen osallistui neljä sosiaalityöntekijää ja yhteen viisi sosiaalityöntekijää. Päiväkirjoja palautettiin yhdeksän. Aineiston analyysissä on käytetty framework-menetelmää. Sosiaalityöntekijät kokivat vapaamuotoisena varallaolona toteutetun sosiaalipäivystyksen rajoittavan vapaa-aikaa ja vaikuttavan myös perheenjäsenten elämään. Mahdollisen tehtävän odottaminen aiheutti jännitystä. Sosiaalityöntekijät pelkäsivät erityisesti herätyksiä keskellä yötä ja tehtäviä, jotka kokivat liian vaikeiksi itselleen. Yksin tehtävän työn sosiaalityöntekijät kokivat haastavaksi. Hyvin hoidetuista tehtävistä sosiaalityöntekijät kokivat onnistumisen iloa. Sosiaalityöntekijöiden päivätyöhön sosiaalipäivystys vaikutti siten, että yöunet saattoivat jäädä vähäisiksi ja sen vuoksi päivätyössä väsytti. Myös päivystystehtävän raportointiin liittyviä tehtäviä oli vaikea sovittaa normaaliin päivätyöhön. Sosiaalityöntekijöiden kehittämisehdotuksia päivystysmallille olivat työpari, yhteinen asiakastietojärjestelmä ja aktiivityön perystuvan päivystysyksikön perustaminen. Tutkielman aineisto on kerätty vuonna 2000, joten tutkielma on paitsi sosiaalityöntekijöiden kokemuksia avaava raportti myös historiakuvaus Salon alueen sosiaalipäivystyksen järjestämisen alkutaipaleesta.
  • Kallio, Tarja (2005)
    In addiction treatment, it is important to develop clients' capacity to cope with high risk situations of substance use. Increase of clients' self-efficacy and sense of coherence and internalization of locus of control, and positive therapeutic alliance are considered important factors in treatment. These factors are, however, not much studied in Finland. This study is based on Social Learning Theory and cognitive-behavioral addiction treatment model. The general aim of the study was to open up new insights into the treatment of substance abusers. The dissertation is based on three studies. The specific aim of the Study 1 is to examine of the connection of drinking related self-efficacy and post-treatment substance use. The aim of the second study (Study II) is to study the connection of psychiatric symptoms, severity of alcohol dependence and use of primary care services. The third study (Study III) focused on the change of prisoners' sense of coherence, the change of prisoners' prison related and drug related locus of control during addiction treatment. The participants of the Study 1 were patients (N=100) of the Järvenpää addiction hospital. They were interviewed with Situational Confidence Questionnaire, General Self-Efficacy Questionnaire and Addiction Dependence Scale (ADS) at the beginning and at the end of cognitive-behavioral treatment. The follow-up information was gathered by mail after 6 and 12 months. The data was analyzed with logistic regression analysis. In the second study, the participants (N=40) were interviewed with ADS and General Health Questionnaire by the researcher in primary health care services, the participants of the third study (N=52) were prisoners in a cognitive-behavioral addiction treatment programme. The participants completed structured questionnaires with Sense of Coherence, Drug and Drinking Related Locus of Control and Prisoner's Locus of Control Scales at the beginning and at the end of treatment. According to the results, patients' drinking related self-efficacy and general self-efficacy improved significantly during addiction treatment, but no connection was found between in-treatment self-efficacy and post-treatment substance abuse. Those with most psychiatric symptoms also showed the most severe alcohol dependence and highest use of primary care services. Both prisoners' sense of coherence and drug related locus of control changed significantly during addiction treatment. There was no change in their prison related locus of control. The results gave new insights to substance abuse treatment, and showed the need of development of continuity of care and co-operation between in-patient and out-patient addiction treatment. The results are discussed from clinical point of view.
  • Lohikivi, Minna (Helsingin yliopisto, 2019)
    Mielenterveysongelmat aiheuttavat paljon taloudellisia kustannuksia sekä inhimillistä kärsimystä. Tämän vuoksi kansalaisten mielenterveyteen panostaminen on välttämätöntä. Suomen mielenterveysseuran järjestämät Mielenterveyden ensiapu 1 -kurssit (MTEA1) pyrkivät lisäämään tietoa perusmielenterveydestä sekä tarjoamaan työkaluja mielenterveydestä huolehtimiseen. Tässä tutkielmassa tarkasteltiin, vaikuttivatko MTEA1-kurssit mielenterveyden kannalta positiivisesti tunteiden säätelyn tapoihin. Tunteiden säätelyllä on havaittu olevan vahva yhteys mielenterveyteen. Tässä tutkielmassa tunteiden säätelyn keinot ovat rajattu yhteen mielenterveyden kannalta hyödylliseen keinoon (kognitiivinen uudelleenarviointi) ja yhteen mielenterveyden kannalta haitalliseen keinoon (tunnetilojen tukahduttaminen). Kiinnostuksen kohteena oli myös, onko koherenssin tunteella eli suhtautumisella elämään vaikutusta tähän muutokseen. Lisäksi tarkasteltiin Suomen mielenterveysseuran kurssille asettamia tavoitteita. Kursseille osallistuneet vastasivat kyselyyn ennen ja jälkeen kurssin. Perustietojen, kuten iän, työllisyyden, koulutustaustan ja kurssille asetettujen odotuksien lisäksi, ensimmäisessä kyselyssä mitattiin suhtautumista tunteisiin sekä koherenssin tunnetta. Toisessa kyselyssä toistettiin tunteisiin suhtautumisen mittari ja esitettiin lisäksi väittämiä kurssin tavoitteiden toteutumiseen liittyen. Kyselyihin vastasi osallistujia 17 eri kurssilta ympäri Suomea. Analyysiin hyväksyttiin mukaan 156 vastaajaa, joiden vastaukset olivat yhdistettävissä toisiinsa. Kokemukset käytetyistä tunteiden säätelyn tavoista muuttuivat kurssin aikana mielenterveydelle hyödyllisempään suuntaan. Muutokset kognitiivisessa uudelleenarvioinnissa olivat tilastollisesti merkitseviä. Muutokset tunnetilojen tukahduttamisessa olivat tilastollisesti vain suuntaa antavia. Koherenssin tunteella ei ollut vaikutusta muutoksiin tunteiden säätelyssä. Koherenssin tunne ja tunteiden säätelyn keinot olivat yhteydessä toisiinsa, joskin yhteys oli heikko. Vahvempi koherenssin tunne oli yhteydessä mielenterveydelle hyödyllisempään tapaan säädellä tunteita. Heikompi koherenssin tunne taas oli yhteydessä mielenterveydelle haitallisempaan tapaan säädellä tunteita. Kurssien koettiin lisäävän tietoa mielenterveydestä ja auttavan huolehtimaan omasta ja läheisten mielenterveydestä. Lisäksi sen koettiin auttavan ihmissuhteissa sekä jaksamaan arjessa ja työssä. MTEA1-kurssin kaltaisella interventiolla on mahdollisuus vaikuttaa ainakin siihen, miten ihmiset arvioivat tunteitansa säätelevän. Muutoksia tapahtui siitä huolimatta, että kurssi ei keskittynyt pelkästään tunteiden säätelyyn. Kurssille asetetut tavoitteet toteutuivat osallistuneiden arvioiden mukaan hyvin. Erityisesti kurssille osallistuneet kokivat saaneensa työkaluja omasta mielenterveydestään huolehtimiseen. Tunteiden säätelyn kehittymisen hyödyt voivat olla merkittäviä ihmisten mielenterveydelle, joten näitä keinoja kehittäviin interventioihin on kannattavaa panostaa. Tässä tutkielmassa keskityttiin vain kahteen tunteiden säätelyn keinoon, joten tulevaisuudessa tutkimusta olisi hyödyllistä laajentaa käsittämään myös muita tunteiden säätelyn keinoja.
  • Liukkonen, Sanni (Helsingin yliopisto, 2021)
    Maisterintutkielman tavoitteena on tutkia sitä, kuinka vuokravelkatilanteissa olleet tai olevat henkilöt itse selittävät omaan vuokravelkaansa johtanutta tilannetta. Vuokravelkoihin liittyvää problematiikkaa ei ole aiemmin juurikaan tutkittu Suomessa ja myös kansainvälinen, erityisesti sosiaalitieteellinen, tutkimus aiheesta on vähäistä. Tämän tutkielman kiinnostuksen kohteena on se, miten ihmiset selittävät vuokravelkaantumistaan ja millaisia syitä ja tapahtumia siihen liitetään. Tutkielma on laadullinen ja se on toteutettu narratiivisuuden sekä eksploratiivisen tutkimusotteen viitekehyksissä. Tavoitteena on luoda vuokravelkailmiöstä monipuolinen kuvaus sellaisena, kuin se kertojien kokemana narratiiveissa näyttäytyy. Aineisto muodostuu vuosien 2019–2020 välillä kerätyistä narratiiveista, jotka on hankittu tutkielmaa varten kohdennetulla kirjoituspyynnöllä ja yksilöhaastatteluilla. Aineistoa on lisäksi täydennetty Internetin keskustelupalstoilta poimituilla narratiiveilla. Aineisto on analysoitu temaattisen narratiivisen analyysin periaatteiden mukaisesti. Vuokravelkatilanteessa olleet tai olevat henkilöt selittävät vuokravelkaantumistaan kolmen pääteeman kautta. Pääteemojen avulla ei ole tarkoitus esittää malliesimerkkejä vuokravelkaantumisesta, vaan ne havainnollistavat ilmiön monimuotoisuutta. Selittävinä tekijöinä omalle vuokravelkatilanteelle narratiiveissa nähdään ongelmat yhteiskunnallisissa rakenteissa, haasteet elämänhallinnassa sekä kohtalon vaikutus omaan elämään. Vuokravelkatilanteet näyttäytyvät monisyisinä vyyhteinä, joiden keskellä kokemukset kumuloituneista ongelmista ovat yleisiä. Narratiivit kuvaavat tyypillisesti vuokravelkaan johtaneita tilanteita paitsi moniulotteisina, myös usein negatiivisen kierteen omaisina prosesseina. Vuokravelkaproblematiikka on narratiiveissa usein liitoksissa muuhun velkaantumiseen ja pitkittyneisiin taloudellisiin ongelmiin, kuten maksuhäiriömerkintöihin, heikkoon työmarkkina-asemaan tai sairastamisen heikentämään taloustilanteeseen. Yleinen kokemus on, että apua vuokravelkatilanteeseen ei syystä tai toisesta ollut saatavilla, ja että tilanteen kanssa jäädään helposti yksin. Yksinjäämisen kokemus koskee sekä läheissuhteita että viranomaisverkostoja. Analyysin perusteella yksinjääminen vaikean vuokravelkatilanteen kanssa pitkittää ja vaikeuttaa vuokravelan hoitamista ja tilanne myös ajautuu herkemmin kriisiin. Myös kokemukset ehdottomasta itsepärjäämisen vaatimuksesta sekä häpeä omasta tilanteesta ovat tekijöitä, jotka analyysin perusteella selittävät vuokravelkatilanteiden syntymistä.