Browsing by Subject "kohonnut verenpaine"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-4 of 4
  • Mervaala, Lauri (Helsingin yliopisto, 2020)
    Suoliston mikrobistolla on osoitettu olevan vahva yhteys useisiin suolistosairauksiin samoin kuin moniin systeemisiin sairauksiin, kuten lihavuuteen, diabetekseen ja eräisiin neurologisiin sairauksiin. Näissä tautitiloissa suoliston mikrobiston koostumus ja toiminta on häiriintynyt (dysbioosi). Uusimpien tutkimustulosten perusteella suolistomikrobiston dysbioosilla saattaa lisäksi olla merkittävä vaikutus sydän- ja verisuonitautien synnyssä. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää verenpainetaudin kokeellista tautimallia hyödyntäen, vaikuttaako kohonnut verenpaine ja ravinnon suola suolistomikrobiston koostumukseen ja toimintaan. Verenpainetaudin kokeellisena tautimallina käytettiin spontaanisti hypertensiivisiä rottia (SHR), joille verenpainetauti kohde-elinvaurioineen kehittyy geneettisistä syistä. Normaalipaineisena verrokkiryhmänä käytettiin Wistar-Kyoto rottia (WKY), joista on aikoinaan risteytyksen avulla kehitetty SHR-kanta. Koe-eläinkannat jaettiin saamaan joko normaalisuolaista tai runsassuolaista ravintoa. Verenpainetaudin kehittymistä seurattiin mittaamalla koe-eläinten verenpainetta häntämittarilla kahdeksan viikon seuranta-aikana. Suolistomikrobiston koostumus selvitettiin määrittämällä ulostenäytteistä eristetystä DNA:sta 16S sekvensoinnilla. Suolistomikrobiston toimintaa arvioitiin määrittämällä seeruminäytteistä yli 650:n aineenvaihduntatuotteen pitoisuudet UPLC-MS/MS-laitteella. Tutkimuksessa osoitettiin, että verenpainetautia sairastavien koe-eläinten suolistomikrobiston koostumus poikkesi merkittävästi normaalipaineisten koe-eläinten koostumuksesta. Lisäksi havaitsimme, että runsassuolainen ravinto muutti suolistomikrobiston koostumusta myös verenpainetaudista riippumatta. Seeruminäytteiden metabolomiikka-analyysit osoittivat, että useat suolistomikrobien muodostamat metaboliitit imeytyvät suolistosta, jolloin niitä voidaan havaita verenkierrosta biologisesti aktiivisina pitoisuuksina. Verenpainetautia sairastavien koe-eläinten seerumissa eräiden metaboliittien pitoisuudet olivat merkittävästi korkeammat normaalipaineisiin koe-eläimiin verrattuna. Havainto viittaa siihen, että metaboliittien muodostuminen on lisääntynyt suolistossa ja/tai metaboliittien läpäisevyys suoliston seinämästä on verenpainetaudissa lisääntynyt. Yksi mielenkiintoisimmista havaituista metaboliiteista oli fenyyliasetyyliglysiini, jonka veripitoisuutta sekä verenpainetauti että runsassuolainen ravinto nostivat merkittävästi. Fenyyliasetyyliglysiini on aikaisemmin yhdistetty sydänpotilaiden suurentuneeseen kuolleisuusriskiin sekä verisuonten lisääntyneeseen tukosriskiin. Kaiken kaikkiaan runsassuolainen ravinto aiheutti merkittävästi laajemmat muutokset seeruminäytteiden metabolomiikassa normaalipaineisille koe-eläimille verenpainetautia sairastaviin verrattuna. Havainto saattaa viitata siihen, että suolistomikrobien muodostamat metaboliitit osallistuvat suolaresistenssiyden muodostumiseen. Lisäksi tutkimuksessa arvioitiin suolistomikrobien ja verenpainetaudin syy-seuraussuhdetta suorittamalla ulosteensiirto mikrobivapaisiin hiiriin (”germ-free mice”). Ulosteensiirto verenpainetautia sairastavilta koe-eläimiltä kohotti verenpainetta merkittävästi enemmän kuin ulosteensiirto normaalipaineisilta koe-eläimiltä. Havainto viittaa siihen, että suolistomikrobit ja niiden muodostamat metaboliitit osallistuvat keskeisesti verenpainetaudin kehittymiseen. Tutkimuksen perusteella suolistomikrobit ja niiden muodostamat metaboliitit voisivat olla lupaavia lääkekehityksen kohdemolekyylejä kehitettäessä uusia hoitoja sydän- ja verisuonitautien ennaltaehkäisyyn ja hoitoon. (311 sanaa)
  • Vihlman, Outi (Helsingin yliopisto, 2019)
    Objective Depression and high blood pressure are becoming more common problems, but their relation remains unclear. This master's thesis studied the relation between depression and high blood pressure in the longitudinal Young Finns Study over a follow-up of four years. The aim was to examine whether 1) baseline depressive symptoms predict blood pressure over the follow-up, 2) the relation between depression and blood pressure differs among men and women, 3) health choices affect the relation, and 4) there is a relation between the duration of depression and blood pressure. Methods The participants (N=909) were about 42 years old, and 61 % of them were women. Their blood pressure and BDI-II depression scores were measured in 2007 ja 2011. Three-step regression analysis was used to predict the systolic and diastolic blood pressure based on the baseline depression score. The first model was controlled for age, gender and baseline blood pressure, the second model also for education and income, and the third model additionally for health choices. The average blood pressures of non-depressed, once depressed and twice depressed participants were compared in analysis of variance. The group comparisons were additionally controlled for age, gender and baseline blood pressure in analysis of covariance. Results and conclusions Baseline depressive symptoms did not predict blood pressure. Among women, a positive relation between depression and blood pressure was found in the first model, but not in the more controlled models. The relation between depression and blood pressure was partly explained by health choices; higher body mass index predicted higher blood pressure. Controlling for age, gender and baseline blood pressure, the duration of depression was connected to higher blood pressure; the diastolic blood pressure was higher, when the participant was depressed both in the beginning and end of the follow-up.
  • Nastamo, Sebastian (Helsingin yliopisto, 2019)
    Målet med studien är att undersöka ifall det finns ett samband mellan sömn och metabola störningar hos tidigare toppidrottare och deras kontroller. Kombinationen av sömn- och hälsodata från tidigare toppidrottare och kontroller gör det möjligt att undersöka både sömnen och motionens inverkan på hälsan. Fysisk aktivitet gör att man sover bättre. För kort (under sex timmar) eller för lång (över nio timmar) sömn ökar risken för övervikt. Metabola störningar är associerade med fysisk inaktivitet och sömnstörningar. Studien innefattar 392 tidigare manliga toppidrottare som representerat Finland mellan åren 1920 och 1965 minst en gång i Olympiska spelen, världs- eller europamästerskap eller landskamper och 207 friska kontroller som motsvarar idrottarna till hemort och ålder. De undersökta deltog år 2008 i en hälsokartläggning där de fyllde i ett frågeformulär och genomgick en hälsogranskning. I denna studie undersöks prevalensen av metabolt syndrom, blodtryckssjukdom och störningar i glukosmetabolin. Av de undersökta var idrottarna äldre men friskare och motionerade mer jämfört med kontrollerna. Bland alla idrottargrupper var också prevalensen av de undersökta sjukdomarna lägre än hos kontrollerna. Prevalensen av metabolt syndrom och störningar i glukosmetabolin var minst hos dem som sov över sex och under nio timmar. Slutsatsen är att tillräcklig sömn och motion skulle skydda mot metabola störningar.
  • Tonteri, Elina (Helsingfors universitet, 2016)
    Johdanto: Kohonnut verenpaine lisää riskiä sairastua sydän- ja verisuonitauteihin ja se on maailmanlaajuisesti merkittävin yksittäinen terveitä elinvuosia vähentävä riskitekijä. Verenpaineeseen vaikuttavat sekä perinnölliset tekijät että ympäristötekijät, kuten ravinto. Kaakaon sisältämillä flavonoideilla, flavanoleilla, saattaa olla edullinen vaikutus verenpaineeseen. Useissa kokeellisissa tutkimuksissa kaakaon ja tumman suklaan on havaittu alentavan verenpainetta. Monet aiheesta tehdyt tutkimukset ovat kuitenkin olleet kestoltaan melko lyhyitä. Tavoite: Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, onko tumman suklaan säännöllisellä nauttimisella (49 g/vrk) 8 viikon ajan vaikutusta verenpaineeseen henkilöillä, joiden verenpaine on lievästi koholla, kun suklaalla korvataan tavanomaisia välipaloja. Kontrollijaksolla tutkittavat vähensivät välipalojaan 49 g tummaa suklaata vastaavan energiamäärän verran, mutta eivät saaneet mitään vähentämiensä välipalojen tilalle. Aineisto ja menetelmät: Tutkittavat (n=22) olivat iältään 33 - 64 vuotiaita miehiä ja naisia, joiden verenpaine oli lievästi koholla. Tutkimusasetelma oli satunnaistettu vaihtovuorokoe. Tutkittavilla oli kaksi 8 viikon koejaksoa: suklaa- ja kontrollijakso. Suklaajaksolla tutkittavat nauttivat 49 g suklaata/vrk ja vähensivät välipalojaan suklaan sisältämän energiamäärän verran. Kontrollijaksolla tutkittavat ainoastaan vähensivät välipalojaan, mutta eivät saaneet mitään tilalle. Toistettujen mittausten varianssianalyysin avulla selvitettiin, oliko systolisen tai diastolisen verenpaineen muutoksessa tai tutkittavien painon muutoksessa eroa suklaa- ja kontrollijakson välillä. Kovariaatteina huomioitiin alkuverenpaine, alkupaino sekä natriumin ja kaliumin saanti. Tulokset: Tummalla suklaalla ei ollut vaikutusta tutkittavien verenpaineeseen. Suklaajakson alussa tutkittavien systolinen/diastolinen verenpaine oli 141,6 ± 11,5/ 89,5 ± 8,4 mmHg ja lopussa 141,8 ± 14,2/ 88,5 ± 9,4 mmHg. Kontrollijaksolla tutkittavien paino laski keskimäärin yhden kilon, mutta suklaajaksolla tutkittavien painossa ei havaittu muutosta. Ero painon muutoksessa kontrolli- ja suklaajakson välillä oli tilastollisesti merkitsevä (p = 0,027). Johtopäätökset: Tämän tutkimuksen perusteella välipalojen korvaaminen tummalla suklaalla päivittäin 8 viikon ajan ei vaikuta verenpaineeseen henkilöillä, joiden verenpaine on lievästi koholla.