Browsing by Subject "kohtuullistaminen"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-6 of 6
  • Kylliäinen, Mira (Helsingin yliopisto, 2020)
    The purpose of the study was to examine blogwriters’ expressions of hurry and easing hurry. This thesis explored how bloggers express hurry and ways to ease it in their texts. Previous research and scientific literature related to research includes a discussion related to the dimensions of time, experience of time, hurry, and lack of time. The literature related to time pressures, everyday life rhythms and sequences, hurry in varying life situations and downshifting is also essentially related to the thesis. Key observations in the research literature are that time pressures are often related to family and work reunification and its challenges, work, but sometimes also leisure time. The theme of downshifting in this study is related to the aspect of easing hurry. There are many levels involved in aspects of downshifting, from lighter lifestyle changes to ethical holistic changes in life. The study used textual material obtained from the Internet, 62 separate blog posts, whose expressions related to hurry and easing hurry were examined using the membership categorization method. Membership categorization was used to give an idea of how the thoughts of bloggers can be structured. The study provided an analysis that yielded seven membership categories that bloggers settle into. These categories are emotional or emotionally responsive, responsible, centered on many tasks and issues, hurry opponents, hurry lovers, aware and resourceful, and calm and relaxed. Five of the categories consisted of expressions of hurry and two of categories consisted of expressions regarding easing hurry. The authors associated emotion in their expression of hurry, and hurry was treated with, for example, physical feelings, sense of duty, and even guilty thoughts. When in hurry, writers felt that they were living in the middle of several things and tasks. The hurry was opposed but it was also liked. The expression of hurry facilitation recognized the need to slow down the pace and presented the public various ways to ease the rush. The writings also showed that the hurry was alleviated by calm attitude, slowing down and in a relaxed way. Area for further research would be to study how junior high school students in home economics teaching experience hurry in their own life and what kind of everyday life management skills they could learn in order to ease hurry.
  • Ollila, Tuure (Helsingin yliopisto, 2021)
    Consumption in growth-based economic system from the sufficiency perspective: Qualitive and data-driven content analysis of SKS’s Kestävä kehitys -writing competition texts The master’s thesis examines overconsumption in a growth-based economic system from the perspective of sufficiency, and in particular the questions: what is overconsumption, what factors support overconsumption in Finnish society, and how could consumption be sufficient so that it does not “exceed”? The data of this study is created as a result of the Finnish Literature Society’s (SKS) archive’s Kestävä kehitys -writing competition (2018) “Pieniä ponnistuksia, Suuria saavutuksia”, which is part of the archive materials collections on Traditional and Contemporary Culture (SKS KRA). The research method is data-driven content analysis. The themes highlighted in the data are the problematic nature of the growth-based economic system, consumer criticism, the individual's ability and inability to influence change, the factors influencing overconsumption and the sufficiency of consumption. The thesis describes the opinion of respondents of different ages and from different localities about the prevailing consumer culture, what it should be like, how ready they are personally for change, and what changes are needed at the individual and structural level. The theoretical framework of the thesis is based on the critique of the growth-based economic system and the literature on the sufficient economy and the sufficiency of consumption. Overconsumption can be defined as consumption that leads to uncontrolled climate change, biodiversity loss and overexploitation of natural resources. In Finland, overconsumption is built on the demands of a growth-based market economy, where only continuous economic growth secures employment and well-being. This claim is associated with a consumer culture that supports overconsumption. The more materially wealthy the culture and, through it, the wealthier the citizens, the greater is the consumption. Cultural change is required to make consumption more sufficient. The results of the thesis emphasized the importance of changing attitudes, eco-efficiency in everyday choices and behavior, and limiting the marketing of consumer credit. Political decision-makers were called upon to dare to change consumption in a more sustainable direction through means of control. In order for consumption to be sufficient, well-being shouldn’t be based solely on economic growth, wealth, and a material lifestyle. Increasing efficiency through technology in order to reduce emissions is also not enough if consumption continues to grow and thus the use of natural resources. In a society where the economic system, an over-consuming consumer culture, a market economy, the media and the activities of businesses and consumers are all interlinked, cooperation between researchers, businesses, politicians and NGOs plays a key role in bringing about cultural change.
  • Yli-Äyhö, Helmi (Helsingin yliopisto, 2021)
    Levytyssopimus on artistin ja levy-yhtiön välinen sopimus, jonka ytimessä on artistille kuuluvien esittävän taiteilijan lähioikeuksien siirtäminen levy-yhtiölle. Tekijänoikeuden ja lähioikeuksien luovutuksesta ei ole juurikaan sääntelyä eikä oikeuskäytäntöä, minkä vuoksi nykyisellään luovutuksen ehdot ovat jääneet alan käytännön varaan. Alan käytäntö muodostuu pitkälti levy-yhtiön päättämistä sopimusehdoista, koska levytyssopimukset sisältävät usein vakioehtoja ja aloittelevat artistit ovat yleensä levy-yhtiötä heikommassa neuvotteluasemassa. Tässä lainopillisessa tutkimuksessa selvitetään, millaiset levytyssopimusten ehdot voivat olla kohtuuttomia, millä keinoilla kohtuullisuus pyritään turvaamaan ja mitä sääntelyä tulevaisuudessa tarvittaisiin, jotta levytyssopimuskäytäntö olisi kohtuullinen kummallekin sopijapuolelle. Tutkimuksessa tarkastellaan myös studiomuusikon työsopimusta ja selvitetään, voisiko työsuhteen elementeistä löytyä tukea levytyssopimusta koskevaan sääntelyyn. Levytyssopimusten kohtuuttomuus johtuu yleensä sopijapuolten välisestä epätasapainosta. Kohtuuttomuus liittyy usein rojaltiehtoihin, luovutuksen kestoon ja velvollisuuteen tehdä levy-yhtiön kanssa muitakin alan sopimuksia. Lisäksi levytyssopimuksen ehdot voivat ajan myötä muuttua kohtuuttomiksi, jos esimerkiksi sopimus koskee vielä syntymättömiä oikeuksia ja käyttömuotoja tai jos levy-yhtiö ei hyödynnä sille luovutettuja oikeuksia. Nykyään levytyssopimuksen kohtuullisuutta edistävät vain yksittäiset tekijänoikeuslain säännökset, tekijänoikeusluovutusten suppean tulkinnan periaate sekä laki elinkeinonharjoittajien välisten sopimusehtojen sääntelystä. Näistä ei ole merkittävää hyötyä artistille. Keskeisimmäksi kohtuullisuusmekanismiksi jää näin ollen tekijänoikeuslain 29 §:n sovittelusäännös, jota voi pitää oikeustoimilain 36 §:n yleistä sovittelusäännöstä täsmentävänä säännöksenä. Tekijänoikeuslain 29 § tuli voimaan vuonna 2015 ja sen tavoitteena oli edistää tekijänoikeusalan sopimuskulttuurin kehitystä kohtuullisempaan suuntaan. Säännöstä on kuitenkin sovellettu erittäin vähän eikä sillä ole ollut sopimuskäytäntöä edistävää vaikutusta, minkä vuoksi tarvitaan tekijänoikeussopimuksia koskevaa yleistä ja pakottavaa lainsäädäntöä. Levytyssopimusta koskevaa sääntelyä voisi kehittää studiomuusikon työsopimuksesta mallia ottaen. Työntekijän heikompi asema on työsopimuslaissa rakenteellisesti tunnustettu, ja samankaltaista tunnustusta tarvitsisi myös tekijän ja esittävän taiteilijan heikompi asema. Saksan tekijänoikeuslakiin sisältyy tällaista tekijöitä ja esittäviä taiteilijoita suojaavaa sääntelyä, josta voisi ottaa Suomessakin mallia. Hetki sääntelyn laatimiselle on käsillä, koska DSM-direktiivin implementointi on käynnissä. Direktiiviin sisältyy useita tekijänoikeussopimuksia koskevia artikloja, jotka tulisi implementoida direktiivin tavoitteita noudattaen, jotta tekijöiden ja esittävien taiteilijoiden asema saisi tehokasta suojaa. Tämän tutkimuksen perusteella käytännöllisin keino sääntelyn toteuttamiseksi olisi tekijänoikeuslakiin kirjattu velvollisuus osapuolten edustajien välisiin kollektiivisiin neuvotteluihin. Tässä mallia voisi ottaa siitä, miten studiomuusikko saa työsuhteessaan tukea työehtosopimuksesta, jossa lähioikeuden luovutuksen raameista on sovittu. Levytyssopimuksen osapuolten edustajat voisivat neuvotella sopimuspohjasta tai yleisemmistä neuvottelu- ja sopimuskäytänteistä. Tällä tavoin kullakin alalla voitaisiin luoda kumpaakin osapuolta miellyttävä hyvä sopimustapa, jossa heijastuisi myös heikomman sopijapuolen näkökulma.
  • Mankonen, Juuso (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkimuksen aiheena on oikeusturvavakuutuksen vakuutussopimukseen sisältyvät vakioehdot vakuutustapahtuman määritelmästä riita- ja hakemusasiassa sekä rikosasiassa ja useiden vakuutustapahtumien yhdistämisestä. Tutkimuksen keskiössä ovat viimeisimpiin malliehtoihin sisältyvät mainitut vakioehdot sekä markkinoilla olevien oikeusturvavakuutusten vastaavat vakioehdot, jotka ovat jonkin verran eriytyneet malliehtojen sanamuodosta. Eriytyminen on ollut seurausta kilpailun merkityksen korostumisesta vakuutusalalla. Vakuutusehtojen tulkinnan lopputulos määrittää monessa tapauksessa sen, myönnetäänkö haettuun vahinkotapahtumaan oikeusturvaetu. Oikeusturvaedulle on sitä hakevalle monessa tapauksessa suuri merkitys, sillä se mahdollistaa vakuutetun pääsyn oikeuksiinsa. Tämän vuoksi yksittäisen vakuutustuotteen vakuutusehtojen tulkinnan lähempi tarkastelu sekä näiden ehtojen tulkinnan taustalla vaikuttavien periaatteiden jäsentäminen on hyvin perusteltua. Sopimuksen tulkinnan taustalla on sopimuksen sisältöön liittyvä erimielisyys sopimuksen osapuolten välillä. Aluksi pääluvussa kaksi käsittelen sopimuksen tulkintaa yleisesti ja erityisesti vakiosopimusten tulkintaan liittyviä lähtökohtia. Näiden jälkeen siirryn tarkastelemaan vakuutussopimusten vakioehtojen tulkintaa KKO:n ratkaisukäytännön, lautakuntien ratkaisusuosituskäytännön ja oikeuskirjallisuuden avulla. Vakioehtojen osalta osapuolten yhteistä tarkoitusta ei yleensä ole mahdollista löytää, joten vakioehtojen tulkinnan lähtökohtana on usein objektiivinen ja tiukasti sanamuotoon pohjautuva tulkinta. Mikäli sanamuodon mukainen tulkinta ei riitä, on siirryttävä riskinjakotulkinnan alueelle, jossa sovellettavaksi voi tulla epäselvyyssääntö, suppea tulkinta tai oppi yllättävistä ja ankarista ehdoista. Lopulta voi tulla kyseeseen vakuutusehdon kohtuuttomuusarviointi KSL 4:1 tai OikTL 36 §:n mukaisesti. Tutkielman pääluvussa kolme tarkastelen vakuutustapahtuman määritelmän sisältävää vakioehtoa ja siihen liittyviä tulkintaongelmia. Tarkastelen omana kokonaisuutenaan riita- ja hakemusasioiden vakuutustapahtuman määritelmää ja sen sanamuotoon liittyviä tulkintatilanteita. Toiseksi käsittelen omana kokonaisuutenaan rikosasioihin liittyvää vakuutustapahtuman määritelmää ja siihen liittyviä tulkintatilanteita. Riita- ja hakemusasioiden osalta keskiössä on se, voiko vakuutettu näyttää vakuutusehdoissa määritellyn riidan syntyneen. Rikosasioissa suojataan lähtökohtaisesti asianomistajaa tämän esittäessä yksityisoikeudellisia vaatimuksia rikosprosessin yhteydessä. Sen sijaan oikeusturvavakuutus on rikosasioissa syytetyn vastaajan käytettävissä vain poikkeuksellisesti. Tarkastelussa käy ilmi, että ehdon sanamuoto ei ota huomioon riita- sekä hakemusasioiden ja rikosasioiden välimaastoon sijoittuvia tilanteita. Näissä tilanteissa ongelma ratkaistaan soveltamalla epäselvyyssääntöä vakuutusyhtiön vahingoksi. Toisaalta ongelmia liittyy myös niihin tilanteisiin, joissa vakuutustapahtuman taustalla oleva riidan tai vaatimuksen peruste täytyy paikallistaa. Neljäs pääluku käsittelee useiden vakuutustapahtumien yhdistämisen mahdollistavaa vakuutusehtoa ja sen tulkintaa. Tulkintatilanteet liittyvät tämän vakuutusehdon osalta monesti siihen, onko vakuutustapahtumat katsottava samanperusteisiksi. Samanperusteisuuden edellytyksenä on, että vakuutustapahtumien taustalla on sama oikeustoimi, oikeudenloukkaus, tapahtuma tai olosuhde. Näistä vaikeimmin määriteltävissä ovat olosuhde ja tapahtuma. Haastavissa tapauksissa merkitystä saa se, onko olosuhde tai tapahtuma riittävän yksilöity ja loogisesti yhdistettävissä vakuutustapahtumiin. Toisena merkittävänä osiona on sen selvittäminen, voidaanko kanteiden kumulaation taustalla oleva kanteiden samanperusteisuuden arviointi jotenkin yhdistää vakuutustapahtumien samanperusteisuuden arviointiin. Lyhyesti näkemykseni tähän on se, että näitä kahta arviointia ei voi yhdistää, koska ne tehdään erilaisista lähtökohdista käsin. Vakuutustapahtumien samanperusteisuutta koskevan arvioinnin sekoittaminen tuomioistuimen kumulaatiosäännösten soveltamiseen toisi tullessaan huomattavia ongelmia. Johtopäätökset sisältävässä viimeisessä pääluvussa vedän yhteen edellisten lukujen keskeisimmät tutkimustulokset. Otan viimeisessä luvussa myös kantaa vakuutuslautakunnan ratkaisusuositusten oikeuslähdeopilliseen asemaan ja oikeusturvavakuutuksen vakuutusehtojen eriytymisen ja kahden vuoden säännön väliseen yhteyteen.
  • Kilpeläinen, Arja (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tutkielman tarkoituksena on selvittää, miten minimalistinen elämäntyyli näkyy kuluttajien arjessa ja millaisia ajattelutapoja minimalistiseen elämäntyyliin liittyy. Tutkimuksen kohderyhmä kyseenalaistaa kulutukseen ja tavaroihin perustuvan elämäntyylin. He pyrkivät luonnostaan tai tietoisesti muuttamaan omaa kulutustyyliään tai ainakin tarkastelevat sitä kriittisesti. Tutkittavat ovat sisäistäneet ajatuksen minimalistisesta elämäntyylistä, mikä näkyy heidän tapanaan elää arkielämää ja tehdä valintoja yhteiskunnassa. Minimalistisen elämäntyylin voidaan nähdä olevan yksi elämäntyyliratkaisu kulutuksen kohtuullistamisen keskustelussa. Tutkimuksen laadullisena tutkimusmenetelmänä on käytetty teemahaastattelua. Tutkimusaineisto koostuu 11 haastattelusta, jotka on toteutettu joulukuussa 2017. Haastattelujen kohderyhmänä ovat minimalistiseen elämäntyyliin pyrkivät ja siitä kiinnostuneet henkilöt. Haastattelujen ja aiemman tutkimuskirjallisuuden avulla selvitetään kuluttajien näkemyksiä minimalismin ilmiöstä ja tarkastellaan kohderyhmän elämäntyyliä sekä kulutustottumuksia. Haastateltavien arjen käytäntöjen ymmärtäminen on hyödyllistä kulutustottumusten ja elintapojen muutospyrkimysten kannalta, kun tavoitteena ovat entistä kestävämmät kulutusmallit. Tutkimuksessa selviää, että minimalismi on kokonaisvaltainen elämäntyyli. Siinä arvostetaan ylimääräisen kulutuksen vähentämistä ja turhan epäjärjestyksen karsimista. Tätä toteutetaan erilaisten arjen käytäntöjen avulla. Minimalistiseksi koetut elämäntyylit vaihtelivat haastateltavien välillä järkevien kulutusvalintojen tekemisestä radikaaleihin elämäntyylimuutoksiin – aina kodin sisustusvalinnoista uusien tavaroiden ostamisen lopettamiseen. Kaiken kaikkiaan minimalismilla tavoitellaan hyvinvointia, tasapainoa ja arjen hallintaa. Tutkimus osoittaa myös, että minimalismi ei ole totaalikieltäytymistä materiasta. Tärkeäksi koettiin kuluttaa resursseja kohtuullisesti vain sen verran kuin tarvitsee.
  • Hannola, Jussi (Helsingfors universitet, 2014)
    Tutkielmassa tarkastellaan perusteita ja taustatekijöitä, jotka ovat osa-aikaisten naislääkäreiden elämänkokonaisuudessa vaikuttaneet päätökseen työskennellä osa-aikaisesti kokoaikaisuuden sijaan. Lisäksi tutkitaan, millaiseksi haastateltujen naislääkärien ilmentämä työeetos muotoutuu haastatteluaineistossa sekä arvioidaan, missä määrin naislääkäreiden osa-aikatyö asettuu osaksi kohtuullistamisilmiötä (downshifting) ja sen taustalla vaikuttavaa vapaaehtoisen vaatimattomuuden ihannetta. Laadullisen tutkimuksen aineisto koostuu 11 osa-aikatyötä tekevän tai tehneen naislääkärin puolistrukturoiduista haastatteluista, joiden analyysimenetelminä yhdistellään teemoittelua ja tyypittelyä. Tutkielman teoreettinen viitekehys rakentuu suomalaista työeetosta ja sen muutosta käsittelevästä tutkimuskirjallisuudesta sekä kohtuullistamisilmiötä tutkivasta teoriaperinteestä. Tutkimuksessa julkisella sektorilla työskentelevät naislääkärit ovat päätyneet osa-aikaiseen työsuhteeseen ennen kaikkea perhesyistä sekä terveysasemaympäristössä koetun työkuormituksen vuoksi. Naislääkäreiden osa-aikaisen työskentelyn ovat mahdollistaneet lääkäreiden korkea palkkataso, hyvän työmarkkina-aseman tuoma neuvotteluvalta ja työnantajaosapuolen joustavuus. Naislääkäreiden näkemyksissä esiin nousee perhekeskeisten ammattilaisten työeetos, jolle on keskeistä lääkärintyön merkityksellisyys sekä perheen ja läheisten priorisointi työelämää tärkeämpänä elämän ulottuvuutena. Tunnistetun eetoksen erityispiirre on haastateltavien osin ideologinen suhtautuminen julkiseen terveydenhuoltoon puolustamisen arvoisena järjestelmänä. Aineistossa naislääkäreiden osa-aikatyö näyttäytyy kohtuullistamisilmiön maltillisena ilmenemismuotona. Vaikka kulutuskulttuuriin liittyvät kestävyyden ja materialismin ongelmat tiedostetaan, ohjaavat haastateltavien kohtuullistamispäätöksiä ensisijaisesti henkilökohtaiset syyt. Osa-aikaisuudesta huolimatta verrattain muuttumattomina säilyvät elintasostandardit ja ammattitaidon ylläpitämisen vaatimus estävät toteutunutta voimakkaamman elämän kohtuullistamisen.