Browsing by Subject "koira-avusteinen"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-2 of 2
  • Vähä-Aho, Vilja (Helsingfors universitet, 2017)
    Eläinavusteista työskentelyä on Suomessa jonkin verran, mutta se on vielä pienimuotoista ja hakee paikkaansa. Kasvavasta kiinnostuksesta huolimatta aihetta on tutkittu vähän. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on analysoida ja jäsentää, mitä koira-avusteinen työskentely lastenkodissa on ja miten lastenkodissa asuvat lapset ja lastenkodin työntekijät kokevat koira-avusteisen työskentelyn. Tarkastelun kohteena ovat myös koira-avusteisen työskentelyn perusedellytykset, ongelmakohdat ja mahdollisuudet lastenkotikontekstissa. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys muodostuu ihmisen ja eläimen välisen suhteen, lastenkotityön sekä ammatillisen koira-avusteisen työskentelyn tarkastelusta. Koira-avusteinen työskentely tässä tutkimuksessa tarkoittaa ammatillista ja tavoitteellista työskentelyä. Koiran ohjaajalla on sekä sosiaalialan että koira-avusteisen työskentelyn koulutus. koira on osallistunut koulutukseen ja testattu työhön soveltuvaksi. Tutkielmaan on vaikuttanut etnografinen tutkimusperinne, ja sen tarkoituksena on tarjota tiivis kuvaus koira-avusteisesta työskentelystä lastenkodissa. Tutkimusaineisto on tuotettu kenttätyössä yhdessä lastenkodissa helmi-huhtikuussa 2016. Aineisto koostuu pääasiallisesti havainnointimuistiinpanoista ja haastatteluista, joita täydentävät satunnaiset muut materiaalit, kuten esitteet ja valokuvat. Havainnointitunteja kertyi yhteensä noin 60. Viittä lasta, koira-avusteista ohjaajaa sekä yksikön esimiestä haastateltiin yksilöhaastatteluissa, ja sen lisäksi lastenkodin työntekijöitä haastateltiin kahdessa ryhmähaastattelussa. Aineiston analyysissa keskeistä oli eri aineistotyyppien asettaminen vuoropuheluun keskenään. Tutkimukseen osallistuneista osalle eläimet olivat merkityksellisempiä kuin toisille, ja joillakin lapsilla oli myös traumaattisia kokemuksia suhteessa eläimiin. Sekä lasten että työntekijöiden mielestä koira toi positiivisen lisän lastenkodin arkeen. Koirasta puhuttiin omahoitajana ja sen koettiin kuuluvan työyhteisöön. Tässä tutkimuksessa koira-avusteinen työskentely lastenkodissa jäsentyy kolmen ulottuvuuden kautta: toiminnallisuuden läsnäolon ja vuorovaikutuksen. Toiminnallisuudessa tekeminen rakennetaan koiran ympärille tai vaihtoehtoisesti koira otetaan toimintaan mukaan. Läsnäolossa korostuu arkisuus, ja se ilmentää erityispiirteenä nimenomaan lastenkodissa tapahtuvaa koira-avusteista työskentelyä, sillä koiraa viettää pitkiä yhtäjaksoisia aikoja lasten kotona. Lisäksi koira-avusteisuus oli monin tavoin osa lastenkodissa tapahtuvaa vuorovaikutusta, se oli muun muassa mukana aikuisten ja lasten välisissä kohtaamisissa ja toi oman lisänsä lastenkodin ilmapiiriin. Tunteiden peilaamista ja sanoittamista koiran kautta tapahtui lastenkodissa paljon, ja työntekijät kokivat, että Koira paransi yhteistyömahdollisuuksia lasten kanssa. Perusedellytyksiä ammatilliselle koira-avusteiselle työskentelylle ovat eettinen arviointi ja suunnitelmallisuus, joista työskentelyn ohjaajalla on suuri vastuu. Lapset eivät tuoneet esille asioita, joita koira-avusteisessa työskentelyssä kokisivat ongelmallisiksi. Työntekijät nostivat ongelmakohtina esille vaaratilanteet, ristiriidat vanhempien kanssa sekä allergiat ja pelot. Ongelmakohtiin ratkaisuina esitettiin avointa keskustelua, selviä pelisääntöjä sekä ennakoimista. Koiran tuomilla pienillä, arkisilla asioilla nähtiin olevan suuri merkitys lastenkotityössä. Ihmisen ja eläimen suhde voi olla sekä positiivinen että negatiivinen suhteen molemmille osapuolille. Lastensuojelussa lemmikkieläimet tulisi huomioida osana perhesysteemiä, koska lemmikit usein mielletään perheenjäseniksi. Sosiaalityön tulisi nykyistä paremmin ymmärtää ja tutkia ihmisen ja eläimen välistä suhdetta niin hyvässä kuin pahassa, sillä eläimet ovat osa monen ihmisen elämää. Eläimen mukaan ottaminen lastensuojelutyöhön sisältää monia mahdollisuuksia. Eläinavusteinen työskentely, erityisesti sosiaalityön kontekstissa, tulee kuitenkin suunnitella hyvin niin, että otetaan huomioon sekä eläimen että asiakkaiden hyvinvointi. Parhaimmillaan työskentely hyödyttää sekä eläintä että asiakasta.
  • Vainio, Iris (Helsingfors universitet, 2016)
    In this study my aim was to find out if students' spontaneous communication changes when a therapy dog is present. People with ASD have challenges in communication which appear already early in the childhood. The challenges in communication reach also the area of spontaneous communication and at worst, a person with ASD can lack the ability to spontaneous communication altogether. An assistant dog placed in a family has been documented to improve and increase the communication of a child with ASD. In addition, animal assisted education has been proposed to improve the social skills of children with ASD. Animal assisted interventions have been researched in different kinds of clinical studies and therapy situations. It has been stated that the presence of a dog can increase the inter-action of the person with ASD, first with the dog and later on with humans as well. My research is a qualitative Master's thesis, where my target group was a class of six students of different ages, four of whom had been diagnosed with ASD and two with features of ASD. A therapy dog works in the classroom. For my thesis I filmed video data on four different days when the dog was present and on four days when she wasn't. I wrote transcripts of the data, and searched them for verbal initiations in communication. Based on those findings I did a content analysis and finally counted how many initiations were represented in different classes. I examined the amount of the initiations, to whom they were directed and how the communicative functions could be divided according to the criteria defined by Wetherby and Prizant (1993). I examined first the class as a whole, and later each student individually. The results showed that the presence of the dog increased the spontaneous communication of the students. The spontaneous communication nearly doubled. The spontaneous communication was most often directed to the teaching assistants when the dog was absent. When she was present, more initiations in communication were made towards the whole class. The presence of the dog clearly influenced most of the students in the class. The results show that the amount of spontaneous communication of at least four students increased when the dog was present. In addition, the quality of spontaneous communication enhanced for at least three students when the dog was present. Only one of the students was seemingly unaffected by the support of the dog when it came to spontaneous communication. The results indicated that the communicative functions were divided differently depending on the presence of the dog. In both situations, joint attention was presented most out of all the initiations. When the dog was present the amount of social interaction was increased significantly; when she was absent there was nearly none. The amount of behavior regulation was approximately the same, but when the dog was absent, there was a relative increase in protest towards an object or action. There were also differences when it came to joint attention: When the dog was present, the children commented more on the action, but when she was absent they shared more of their emotions and delight. The subcategory of emotion sharing also includes refusal and expression of negative interest. The greater amount of the initiations related to those explains their growth when the dog was absent.