Browsing by Subject "koirat"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-9 of 9
  • Valkeisenmäki, Iina (Helsingin yliopisto, 2019)
    Akupunktion suosio sekä ihmisten että eläinten hoitomuotona on lisääntynyt merkittävästi. Tutkimusnäyttöä akupunktion tehosta ja vaikutusmekanismeista etenkin kivun hoidossa löytyy, mutta sen hyödyntämistä kotieläinten lisääntymisongelmissa on tutkittu vähemmän. Vaikutusmekanismitutkimuksista on kuitenkin havaittu, että akupunktio voi vaikuttaa useiden lisääntymishormonien pitoisuuksiin sekä lisääntymiselimiin niin sanottujen somatoviskeraalisten refleksien välityksellä. Tämän lisensiaatin tutkielman tavoitteena oli tutkia, voiko akupunktiohoidolla olla vaikutusta narttukoirien valeraskausoireiden voimakuuteen tai kestoon. Valeraskaus on leikkaamattomilla narttukoirilla diestruksen eli jälkikiiman aikana esiintyvä fysiologinen syndrooma, jonka oireita ovat esimerkiksi nisien kasvaminen, maidon erittyminen sekä lelujen tai muiden esineiden hoivaaminen. Valeraskauteen on olemassa lääkehoito, mutta sen hoitoon on käytetty myös akupunktiota esimerkiksi koirilla, joiden omistajat eivät doping-säädösten takia halua lääkehoitoa. Aiempaa julkaistua tutkimusnäyttöä hoidon tehosta ei kuitenkaan ole. Tutkimus toteutettiin satunnaistettuna, sokkoutettuna kliinisenä kokeena, johon osallistui 13 valeraskaudesta kärsivää narttukoiraa. Akupunktioryhmän koirat saivat tutkimuksen aikana kaksi kertaa akupunktiohoitoa, kun taas kontrolliryhmien koiria ei hoidettu lainkaan. Koirien omistajat olivat sokkoutettu koirien ryhmäjaolta, eivätkä he tienneet koiransa ryhmäjakoa. Omistajat arvioivat koiriensa valeraskausoireiden kehitystä kyselylomakkeiden sekä oirepäiväkirjan avulla. Oirepäiväkirjojen perusteella ryhmien välillä ei havaittu tilastollisesti merkittävää eroa oireiden voimakkuudessa tai kestossa. Sekä akupunktioryhmän että kontrolliryhmän valeraskausoireet kestivät keskimäärin 15 päivää ensimmäisen tutkimuskäynnin jälkeen. Oirepäiväkirjojen vastauksissa ei myöskään havaittu merkittäviä eroja kaikkien oireiden keskiarvon voimakkuudessa tai yksittäin tarkastelluissa oireissa tutkimuskäyntien aikana tai sen jälkeen. Myöskään oireiden voimakkuuden muutoksissa ensimmäiseen tutkimuskäyntiin verrattuna ei havaittu ryhmien välillä tilastollisesti merkittävää eroa. Loppukyselyn perusteella 60% akupunktioryhmän koirien omistajista koki koiransa valeraskausoireiden olleen koirien aiempiin verrattuna lyhyemmät ja 40% koki oireiden olleen saman mittaiset kuin aiemmin. 100% kontrolliryhmän koirien omistajista kokivat koiransa valeraskausoireiden olleen yhtä pitkät kuin aiemmin. Ero tutkimus- ja kontrolliryhmän välillä oli tilastollisesti merkittävä (p = 0,030). Omistajien kokemuksissa koirien valeraskausoireiden voimakkuudesta ei kuitenkaan ollut loppukyselyn perusteella tilastollisesti merkittävää eroa. Tutkimuksen tulosten perusteella ei voida päätellä, tehoaako akupunktio valeraskausoireiden voimakkuuteen tai kestoon. Akupunktioryhmän omistajien kokemus valeraskausoireiden lyhyemmästä kestosta saattaa antaa viitteitä positiivisesta vaikutuksesta, mutta loput tulokset eivät tue tätä yksittäistä tulosta. Tutkimus oli kooltaan pieni, ja siinä ei mahdollisesti ollut riittävästi tilastollista voimaa tilastollisesti merkittävän eron saamiseksi. Hoitotuloksien mittaaminen osoittautui erittäin haastavaksi, ja tutkimusasetelmasta löytyi useita mahdollisia virhelähteitä. Lisää laajempia tutkimuksia tarvitaan, jotta akupunktion mahdollista tehoa valeraskauteen voidaan arvioida luotettavasti.
  • Koskimäki, Mirkka (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tämän tutkielman aiheena on koirat Rooman valtakunnassa. Tavoitteenani on muodostaa kokonaiskäsitys siitä, miksi roomalaisilla oli koiria ja millainen suhde roomalaisilla oli koiriin. Koiria on tutkittu luonnonhistoriallisesta näkökulmasta ja osana antiikin metsästämistä. On olemassa tutkimusta koirien esittelemisestä amfiteattereilla sekä triumfeissa. Koirien haudoista, hautapiirtokirjoituksista ja nimistä on tehty tutkimusta. Tavoitteenani on yhdistää usein aiemmassa tutkimuksessa erillisenä tarkastellut näkökulmat. Tutkimusaineistoni käsittää pääasiassa kirjallisuutta ja joukon piirtokirjoituksia, joita on yhteensä 16 kappaletta. Kirjallisuuslähteiden kartoittamisessa olen hyödyntänyt Thesaurus Linguae Latinae -teosta, käyttäen hakusanaa ’canis’. Tämän menetelmän etu on, että se paljastaa maininnat koirista hyvin monen tyyppisissä konteksteissa. Käsitteet ”Rooma” ja ”roomalainen” ovat tutkielmassa väljiä materiaalin fragmentaarisuuden vuoksi. Varsinaisesti koiriin ja niiden hyödyntämiseen paneutuvia kirjailijoita ovat Varro, Columella, Plinius, Nemesianus ja Grattius. Tämän kirjallisuuden lisäksi haluan tuoda esiin muissa kirjallisuudenlajeissa esiintyviä mainintoja koirista mahdollisimman kattavan esityksen muodostamiseksi. Hautapiirtokirjoitukset eroavat kirjallisuusaineistosta henkilökohtaisuudellaan ja niistä ilmenee erityisen hyvin tunneside koiraan. Johtopäätökseni on, että roomalaisten keskeisimpiä syitä koirien pitämiseen oli niiden käyttäminen metsästämisen apuna, paimenkoirina sekä vartiointitehtävissä. Lisäksi roomalaisilla oli koiria lemmikkeinä. Kysymys roomalaisten käyttämistä sotakoirista on sen sijaan kiistanalainen. Tutkimukseni osoittaa, että antiikin koirat olivat kiintyneitä ihmisiin ja ihmiset koiriin. Kiintymys ilmenee koirien nimeämisenä, jolla oli hyötyfunktion lisäksi eläintä yksilöivä merkitys. Hautaaminen, joskus myös yhdessä ihmisen kanssa, ja koirille laaditut hautapiirtokirjoitukset kuvastavat ihmisen ja koiran läheistä suhdetta sekä tuskaa koiran poismenosta. Tutkimuksen perusteella totean, että koirat esiintyvät uskollisina kumppaneina niin tarinoissa, asiaproosassa kuin hautapiirtokirjoituksissa. Osa koirista eli kadulla, mutta koira saattoi kohota hierarkiassa myös korkealle osana yläluokan elämää joko lemmikkinä tai metsästyskoirana. Aineistossa tulee selkeästi näkyviin, ettei vieraaseen koiraan ei ollut välttämättä luottaminen. Tutkimukseni osoittaa, että roomalaisen suhtautumiseen koiraan vaikutti se, oliko koira tuttu ja ystävä, vai vieras ja pelottava. Roomalaiset tiedostivat hyvin koiran alkukantaiset juuret. Tarinat ja nimet heijastavat käsitystä koirasta osittain eläimenä, joka on toisaalta kesy, toisaalta osa villiä luontoa. Varauksellinen suhtautuminen koiriin liittyi myös koirien rabiekseen, joka oli hengenvaarallinen koirien lisäksi ihmiselle.
  • Kankaanpää-Kukkonen, Viljami (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tämä tutkielma on etnografia Viipurin Koirat ry -järjestöstä ja sen aktiiveista, jotka auttavat ja tuovat adoptoitavaksi venäläisiä katukoiria Suomeen Viipurista ja Svetogorskista. Tutkielma pohtii ja syventää ymmärrystämme sukulaisuudesta, humanitarismista ja ihmisten ja eläinten välisistä suhteista. Tutkielman aineisto on kerätty monipaikkaisen etnografian menetelmällä. Kenttätyöhön sisältyi neljä matkaa yhteensä kolmelle koiratarhalle Viipuriin ja Svetogorskiin informanttien kanssa sekä yksi matka Vaalimaan rajatarkastusasemalle, minkä lisäksi työhön sisältyi vierailuja järjestön tapahtumiin ja koirien luovutustilaisuuksiin. Aineistona on myös kymmenen semistrukturoitua haastattelua, kahdeksan Viipurin koirien aktiivien ja kaksi rajaeläinlääkäreiden kanssa, minkä lisäksi aineistoon kuuluu lukuisia lyhyitä epäformaaleita haastatteluja kentältä. Tutkielmassa on myös tarkasteltu ja käytetty aineistona Viipurin Koirien nettisivuja. Tutkielma analysoi tapoja joilla Viipurin Koirien aktiivien kohtaamiset löytökoirien kanssa saavat heidät omaksumaan erityisen vastuuseen ja huolenpitoon perustuvan etiikan, joka syntyy vastauksena lukuisiin moraalisiin dilemmoihin joita aktiivit kohtaavat tarhojen rankassa arjessa. Toiminnassaan koiratarhoilla aktiivit ovat omaksuneet monia humanitaarisia käytäntöjä, kuten myötätunnon ja kärsimyksen merkityksen korostamisen, mutta he myös horjuttavat ja kieltäytyvät monista humanitarismin piirteistä, kuten sen epäpoliittisuudesta ja keskittymisestä ennen kaikkea ruumiilliseen kärsimykseen. Aktiivit sen sijaan keskittyvät hyvän elämän edellytysten luomiseen koirille. Tutkielma osoittaa miten aktiivit käyttävät humanitarismia ennen kaikkea strategisesti herättääkseen mahdollisten adoptoijien myötätunnon koiria kohtaan ja luomaan koirista adoptoijien silmissä potentiaalisia sukulaisia, mutta käytännön työssään kieltäytyvät toisintamasta humanitarismin pääpiirteitä. Tutkielma väittää että Viipurin Koirien aktiivien toiminta kokonaisuudessaan luo sukulaisuutta ihmisten ja koirien välille. Tämä sukulaisuus syntyy ruokkimalla, hoivaamalla, nimeämällä ja muilla käytännöillä, jotka muuttavat nimettömistä katukoirista suomalaisia perheenjäseniä.Tämä sukulaisuutta luova työ on analogista monien sellaisten yhteisöjen sukulaisuusjärjestelmien kanssa, joissa sukulaisuus perustuu jatkuvalle hoivatyölle, joka luo ja uusintaa sukulaisuutta toiminnan kautta. Tutkielma tarkentaa tätä analyysiä sukulaisuudesta ja humanitarismista käsittelemällä ja kuvaamalla tapahtumasarjaa joka alkoi toukokuussa 2017: Viipurin Koirien tukemilta tarhoilta ja Suomeen adoptoiduista koirista löytyi antibiooteille resistenttejä bakteerikantoja. Tutkielma kuvaa näistä löydöksistä syntynyttä julkista keskustelua, viranomaisten reaktioita ja sitä miten Viipurin Koirien aktiivit sopeutuivat muuttuneeseen tilanteeseen joka uhkasi heidän koko toimintansa jatkuvuutta. Tutkielma esittää miten aktiivit omaksuivat lääketieteellisen diskurssin perustellakseen toimintaansa, mutta joka kuitenkin oli ristiriidassa heidän sukulaisuuteen ja hoivaan perustuvan diskurssinsa kanssa. Tutkielma kuvaa miten muutos koiriin kohdistuvassa humanitaarisessa diskurssissa muutti koirat julkisuudessa kärsivistä ja viattomista yksilöistä tunkeutuviksi toisiksi, jotka uhkaavat Suomen suvereniteettia ja kansanterveyttä. Tutkielma osoittaa miten venäläisten löytökoirien tuonnissa Suomeen tulevat yhteen kysymykset sukulaisuuden luonteesta, humanitaarisen käytännön mahdollisuuksista ja rajoista sekä biopolitiikan suhteesta eläimiin.
  • Paajanen, Annukka (Helsingfors universitet, 2017)
    Tarkastelen pro gradu -tutkielmassani koiran ja ihmisen välistä suhdetta ja koiran toimijuutta koiriin liittyvän kulutuskulttuurin kontekstissa. Tutkielmani aineiston muodostavat lemmikkieläintarvikeketju Mustin ja Mirrin sekä vaatemerkki Urban Suburban Apparelin koirille ja ihmisille suunnatut vaatteet ja niiden markkinointiin liittyvät mainoskuvat ja -tekstit. Tutkielmani tavoitteena on tehdä näkyväksi sitä, miten ihminen ymmärtää koiraa kulttuurisesti ja käsitteellistää koiraa osana kulttuuria. Toisaalta haastan tutkielmassani ihmisen ja eläimen, luonnon ja kulttuurin sekä subjektin ja objektin välillä länsimaisessa ajattelussa vallitsevia dualismeja ja niihin liittyviä näkemyksiä ihmisestä ja muista lajeista suhteessa toisiinsa ja muuhun maailmaan. Teoreettisilta lähtökohdiltaan tutkielmani paikantuu osaksi posthumanistista ja queer-teoreettista tutkimusperinnettä, joita yhdistää tässäkin tutkielmassa esiintyvä essentialismin ja lukkoon lyötyjen määritelmien kritiikki sekä eettinen ja poliittinen lataus. Käsitteellistän tutkielmassani koiraa ja koira-ihmis-suhteita sommitelmina yhdistelemällä aineistooni liittyviä erilaatuisia elementtejä materiaalis-semioottisella tasolla luontokulttuureissa rakentuviksi posthumanistisiksi ihmis-ei-ihmis-pastpresent-sommitelmiksi Gilles Deleuzen ja Félix Guattarin sekä Jane Bennettin ja Donna Harawayn teorioiden innoittamana. Sommitelmien avulla pyrin kiinnittämään huomiota koiriin liittyvän kulutustoiminnan moniulotteisuuteen; koirien, ihmisten ja ei-inhimillisen materian yhteenkietoutuneisuuteen ja koiran toimijuuteen. Tuon sommitelmien avulla esiin sitä, miten ymmärrykset koirista ja ihmisistä rakentuvat tarkastelemani kulutuskulttuurin kontekstissa suhteessa toisiinsa sekä tarkastelemieni yritysten tuotteisiin ja kuvastoon ja sitä, miten tuotettu koirakuva on yhteydessä koirien ja koirien ihmisten kohteluun, asemaan ja oloihin osallistuen vuorovaikutteisesti myös itse olentojen tuottamiseen kuvien ja tekstien takana. Tarkastelemillani sommitelmilla on toimijuutta ja ne ottavat samanaikaisesti osaa sekä normien vahvistamiseen että purkamiseen – kategorisoituvien erojen ylläpitämiseen ja niiden rajoista neuvottelemiseen. Lähestymällä koiraa ja koira-ihmis-suhteita sommitelmina avautuu tutkielmassani mahdollisuus poistaa ihminen analyysin keskiöstä ja havaita myös ei-ihmiseläinten toimijuus näennäisesti puhtaan ihmislähtöisessä toiminnassa. Metodologisesti tutkielmani tarjoaa näin mahdollisuuden tarkastella ihmistä yhtenä toimijana muiden joukossa ja ajatella lajien välisiä suhteita, ihmisyyttä ja ihmisen paikkaa maailmassa tavalla, joka haastaa ajatusta ihmisen kaikkivoipaisuudesta ja ylivertaisuudesta suhteessa muuhun olevaan.
  • Anttila, Elina (1993)
  • Liimatainen, Riitta (Helsingfors universitet, 2008)
    Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli arvioida kuinka hyvin suomalaisen rottweiler-populaation luonnetesteissä arvioidut ominaisuudet vastaavat rotumääritelmää, arvioiduissa luonneominaisuuksissa olevaa geneettistä vaihtelua, ja eri ominaisuuksien välisiä geneettisiä yhteyksiä. Tutkimusaineisto koostui Suomen Kennelliitto ry:stä saaduista rottweilereiden rekisteri- ja kasvattajatiedoista sekä Suomen Rottweileryhdistyksestä saaduista luonnetestituloksista. Rekisteritiedostossa oli yhteensä 20 597 koiraa, joiden syntymävuodet ajoittuivat vuosille 1952 - 2003. Luonnetestissä oli vuosina 1980 – 2003 käynyt 1109 rottweilerurosta ja 1204 rottweilernarttua. Luonnetesteissä käyneillä rottweilereilla havaittiin puutteita toimintakyvyssä, taisteluhalussa, hermorakenteessa ja kovuudessa, sekä jonkin verran puolustushalussa. Koiran iällä oli vaikutusta toimintakyvystä, hermorakenteesta, kovuudesta ja luoksepäästävyydestä saavutettuihin pisteisiin, jotka kasvoivat iän myötä. Urokset olivat keskimäärin kovempia, toimintakykyisempiä ja terävämpiä sekä puolustus- ja taisteluhaluisempia kuin nartut. Luonnetestituomarilla oli vaikutusta kaikkien tutkittavien muuttujien fenotyyppiseen varianssiin, vaikutuksen vaihdellessa 1 – 4 %:n välillä. Testauspaikka vaikutti tutkittavien muuttujien fenotyyppiseen varianssiin, mutta osuudet olivat alhaisia (0 – 3 %) poikkeuksena laukauspelottomuus, jonka osuus oli 12 %. Kaikkien tutkittujen muuttujien periytymisasteiden arviot olivat alhaisia. Korkeimmat periytymisasteet olivat taisteluhalulla (h² = 0.16) ja kovuudella (h² = 0.14). Alhaisimmat periytymisasteet olivat puolustushalulla, hermorakenteella ja luoksepäästävyydellä (h² = 0.07). Laukauspelottomuuden periytymisaste oli poikkeuksellisen alhainen (h² = 0.08) verrattuna kirjallisuudessa esitettyihin periytymisasteen arvioihin laukauspelottomuudesta. Geneettiset korrelaatiot olivat tutkittavien muuttujien välillä pääsääntöisesti fenotyyppisiä korrelaatioita huomattavasti korkeampia. Puolustushalun ja taisteluhalun välinen geneettinen korrelaatio oli positiivinen ja hyvin korkea. Toimintakyvyn, kovuuden ja hermorakenteen väliset geneettiset korrelaatiot olivat kaikki positiivisia ja korkeita, mikä saattaa viitata näiden ominaisuuksien takana olevaan johonkin laajempaan ominaisuuteen. Korkeimmat negatiiviset geneettiset korrelaatiot havaittiin temperamentin ja luoksepäästävyyden sekä terävyyden ja luoksepäästävyyden välillä. Luonnetestin kehittämisessä paremmin koirien luonneominaisuuksien jalostustyötä tukemaan, ensimmäinen ja tärkein tehtävä olisi muokata luonnetestin arviointiasteikko eri ominaisuuksien suhteen yhdenmukaiseksi. Asteikon tulee olla lineaarinen ja ominaisuuden intensiteetin mukaan pienimmästä reaktiosta suurimpaan kasvava. Kaikissa luonnetestissä arvioitavissa luonneominaisuuksissa on rottweilereilla geneettistä vaihtelua, joten niihin voidaan vaikuttaa jalostusvalinnan kautta. Tämän tutkimuksen tulosten perusteella jalostuskoiria valittaessa pitäisi erityistä huomiota kiinnittää valittavien koirien riittävän suureen toimintakykyyn, sillä rottweileria käytetään ensisijaisesti palveluskoiraharrastukseen. Myös rottweilereiden taistelutahtoon ja kovuuteen olisi syytä kiinnittää huomiota, jotta rodun luonneominaisuudet saataisiin keskimäärin lähemmäksi ihannerottweileria.
  • Nikkonen, Terhi (Helsingfors universitet, 2009)
    Opaskoirakoulu kasvattaa itse suurimman osan tarvitsemistaan koirista. Tärkeimpinä jalostuskriteereinä pidetään terveyttä ja luonnetta, ulkomuodolla ei ole suurta merkitystä. Opaskoirakoulu testaa itse pentujen luonneominaisuuksia pentutesteillä ja koulutukseen tulevien koirien ominaisuuksia soveltuvuustesteillä. Soveltuvuustestien perusteella päätetään, jätetäänkö koira koulutukseen opaskoirakoululle vai ei. Lisäksi testien avulla pyritään valitsemaan koirat siitokseen. Tämän tutkimuksen tarkoitus oli selvittää opaskoirien soveltuvuustesteissä mitattavien ominaisuuksien periytymisasteiden arvioita ja ominaisuuksien välisiä yhteyksiä. Aineistona olivat Opaskoirakoululta saadut soveltuvuustestien tulokset vuosilta 1997-2008 (yhteensä 1682 testitulosta 465:ltä koiralta). Suomen Kennelliitosta saatiin lisäksi koirien sukulaistiedot sisältävä labradorinnoutajien rekisteritiedosto, jossa oli yhteensä 43 320 koiraa. Tutkittavia muuttujia olivat testiaineiston yksitoista eri luonneominaisuutta: temperamentti, keskittymiskyky, hermorakenne, toimintakyky, stressi, suhtautuminen toisiin koiriin, suhtautuminen ihmisiin, suhtautuminen liikenteeseen, paikka-arkuus, kovuus ja koulutettavuus. Kiinteiden tekijöiden tarkasteluun käytettiin WSYS-L- ja XWSYS - ohjelmistoja ja perinnöllisten tunnuslukujen arviointi tehtiin Restricted Maximum Likelihood -menetelmällä VCE6 -ohjelmaa käyttäen. Ympäristötekijöistä luonneominaisuuksiin vaikuttivat merkitsevästi sukupuoli, testi-ikä, syntymävuosi, syntymävuodenaika ja testaaja. Tutkittujen ominaisuuksien toistumiskertoimet ja periytymisasteiden arviot vaihtelivat ominaisuuksittain melko paljon. Korkeimmat toistumiskertoimet olivat koulutettavuudella (r = 0,58), paikka-arkuudella (r = 0,55) ja stressillä (r = 0,53). Alhaisin toistumiskerroin oli suhtautumisella liikenteeseen (r = 0,28) eli toistuvuudet kaikilla ominaisuuksilla olivat melko alhaisia tai kohtalaisia. Korkeimmat periytymisasteiden arviot olivat koulutettavuudella ja stressillä (h2 = 0,29). Alhaisimmat periytymisasteiden arviot olivat suhtautumisella liikenteeseen (h2 = 0,07), kovuudella (h2 = 0,08) ja paikka-arkuudella (h2 = 0,09). Luonneominaisuuksien väliset geneettiset korrelaatiot vaihtelivat tässä tutkimuksessa paljon, mutta olivat suurimmaksi osaksi korkeita ja positiivisia. Korkeimmat positiiviset geneettiset korrelaatiot olivat keskittymiskyvyn ja hermorakenteen, keskittymiskyvyn ja stressin, hermorakenteen ja stressin, keskittymiskyvyn ja koulutettavuuden, hermorakenteen ja koulutettavuuden ja stressin ja koulutettavuuden välillä (rg = 0,95 - 0,99). Alhaisimmat positiiviset geneettiset korrelaatiot olivat yleisesti paikka-arkuuden ja kaikkien muiden ominaisuuksien välillä (rg = 0,05 - 0,75) sekä kovuuden ja kaikkien muiden ominaisuuksien välillä (rg = 0,35 - 0,75). Alhaisissa positiivisissa geneettisissä korrelaatioissa myös keskivirheet olivat korkeita. Temperamentti korreloi negatiivisesti kaikkien muiden ominaisuuksien kanssa (rg = -0,10 - - 0,61). Myös suhtautumisen toisiin koiriin ja kovuuden välillä geneettinen korrelaatio oli epäsuotuisa (rg = - 0,18). Alhaiset periytymisasteiden arviot voivat johtua siitä, että soveltuvuustesti ei kuvasta koiran luonneominaisuuksia. Yksi syy alhaisiin periytymisasteisiin voi olla myös se, että ominaisuuksien takana onkin jokin laajempi luonneominaisuus, josta testissä nähdään vain viitteitä eri ominaisuuksia arvioitaessa. Myös korkeat geneettiset korrelaatiot viittaisivat siihen, että eri ominaisuuksia arvioitaessa arvioidaankin yhtä ja samaa laajempaa kokonaisuutta. Soveltuvuustesteissä arvioitavissa ominaisuuksissa oli geneettistä vaihtelua, joten niihin voidaan vaikuttaa jalostusvalintojen kautta.
  • Valkonen, Merja (Helsingfors universitet, 2012)
    The main objective of this study was to estimate genetic parameters to aggression- and fear-related traits in Rottweiler-breed. We also determined which kind of variables could be useful in genetic studies. We used a questionnaire which was sent to Rottweiler owners. Genetic parameters were estimated from a data including responses from owners of 510 dogs. Analysis were carried out with Restricted Maximum Likelihood method for three different variables: owner impression, behaviour components and single behaviour guestions. Heritability estimates for different types of aggression and fear were low or moderate. Most common aggression was dog-directed aggression while owner-directer aggression was most rare. Aggressive behaviour was divided into three genetic complex: social unsureness, aggression in encounter situations and sharpness. The widest complex, social unsureness, had highest heritability estimate. Dog’s aggression in social situations was related to fear and unsureness. Owner impression –guestions and behaviour components could be useful when studying personality traits because they measure a wider complex than just a single behaviour. In this study social dogs had less aggressive and fearful behaviour. It could be possible to reduce aggression- and fear-related behaviour problems by raising dog’s sociality by breeding. This study showed that owner impressions could be used to measure dog’s sociality.