Browsing by Subject "kokeellinen tutkimus"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-5 of 5
  • Pajula, Laura (Helsingfors universitet, 2015)
    Making leather includes multiple phases and there are several options when executing each phase. The selected tanning method affects most to the properties of finished leather. In literature there are lots of descriptions about the methodology of how to tan furs and skins in a traditional way, but there are only a little information about the properties of these naturally tanned fur skins. The aim of this study is to analyse different kinds of traditional and environmentally friendly tanning methods to be able to make durable leather of a good quality. The research problems of this study are to find the most practical method for tanning wild furs and to analyse if it is possible to make high-quality leather by using natural ways of tanning leather. A review of the literature inspired the idea of comparing single-component tannages against a combination of two conventional tannages. The most practical methods were chosen from the traditional and the easiest ways of tanning furs. Chosen methods were tanning with tealeaves, willow (salix), sour porridge, urine, Novaltan Al and Pretanix C. The data was collected from three red foxes, which were tanned in 11 different ways: six single-component tannages and five combinations of two tannages. Fur skin properties were investigated for tear strength, elongation, water vapour permeability, shrinkage temperature, hair fastness and surface structure. The data collected was mostly numeric and it was analyzed by Spearman's rank-correlation. Scanning electron microscopic photos were taken from the leather surface and the results were compared against numeric data. This study shows that thinner leathers had better tear strength and relative elongation. Water vapour permeability results analyzed with SEM-pictures revealed that aluminium-based Novaltan Al made the leather surface smoother allowing water vapour to pass through it. Meanwhile, other tannages made the surface more spongy, possibly soaking moisture into leather. Plant based tannages had higher shrinkage temperature than any other tannages. The results showed that using two conventional tannages made the leather properties better compared to single-component tannages. The best and probably most practical tanning method according to this study was combination tanning by using tealeaves and Novaltan Al. It's important to think of the desired properties for the leather, and then choose the tanning method that makes wanted properties possible.
  • Ojala, Anna (Helsingin yliopisto, 2020)
    Työn taustaongelmana on kaupunkimetsien kuluminen, jota aiheuttaa esimerkiksi metsiin kohdistuva virkistyskäyttö. Yksi mahdollinen ratkaisukeino kulumisvaurioiden torjumiseksi on maahan kaadettujen puiden eli maapuiden jättäminen maastoon, jolloin ne ehkäisevät maaston kulumista ja lisäävät paikallisesti metsän rakenteellista ja pienilmastollista monimuotoisuutta. Tämä työ on osa Kaupunkiekologisen tutkimusryhmän tutkimusta. Työssä selvitettiin puun kaatamisen ja maahan jättämisen vaikutusta metsän pohjakerroksessa elävään eläimistöön käyttäen mallieliölajina maakiitäjäisiä (Coleoptera, Carabidae). Tutkimuksen maastotyöt tehtiin Helsingissä 18 eri koealalla. Koealat valittiin mustikkatyypin metsistä, joiden valtapuulajina oli kuusi ja puuston ikä yli 80 vuotta. Koejärjestelyssä 12 arvotulla koealalla kaadettiin puu syksyllä 1998: kuudella alalla kaadettu puu jätettiin paikoilleen (maapuukäsittely), kuudella alalla puu poistettiin (pienaukkokäsittely) ja kuudella alalla ei tehty mitään toimenpiteitä (kontrolli). Maakiitäjäisaineisto kerättiin kuoppapyydyksin ensimmäisenä ja kolmantena kesänä puun kaatamisesta. Maakiitäjäiset luokiteltiin kirjallisuuden perusteella erilaisiin ekologisiin ryhmiin, jotta niitä voitaisiin käyttää metsäelinympäristössä tapahtuvan muutoksen mallieliöinä. Maakiitäjäiset ryhmiteltiin metsä-, avomaa- ja yleislajeiksi ja luokitusta tarkennettiin vielä lajien suosiman pienelinympäristön perusteella. Hypoteesin mukaan varjoisia ja puolikosteita-kosteita pienelinympäristöjä suosivat maakiitäjäislajit hyötyisivät maapuusta, ja valoisia ja kuivia-puolikosteita pienelinympäristöjä suosivat lajit hyötyisivät latvuskerrokseen muodostuneesta valoaukosta. Maapuun ja latvuskerrokseen muodostuneen aukon vaikutuksen tutkimisessa maakiitäjäislajien yksilömääriin käytettiin lineaarista sekamallia (LME). Yhteensä 12 maakiitäjäislajia analysoitiin. Käsittelytyyppien lajimäärä arvioitiin tilastollisella rarefaktiomenetelmällä. Maakiitäjäisten lajimäärä oli suurempi maapuu- ja pienaukkokäsittelyssä kuin kontrollissa ensimmäisenä tutkimusvuotena, mutta toisena tutkimusvuotena lajimäärissä ei havaittu eroja. Maapuu- ja pienaukkokäsittelyllä näytti olevan vain pieni vaikutus maakiitäjäisten lajikoostumukseen, eli niissä metsä-, avomaa- ja yleislajien osuudet olivat melko samankaltaisia. Maapuukäsittelyllä ja pienaukkokäsittelyllä oli vaikutusta tutkittuihin maakiitäjäisiin, mutta vaikutus riippui sijaintipaikasta käsittelyssä ja tietyillä lajeilla myös tutkimusvuodesta. Tutkimuksessa asetettu hypoteesi, jonka mukaan maakiitäjäisten vaste maapuuhun ja valoaukkoon riippuisi johdonmukaisesti niiden pienelinympäristön kosteus- ja valoisuuspreferenssistä, ei saanut tukea. Verrattuna kontrolliin maapuulla ja latvuskerrokseen muodostuneella valoaukolla ei näyttäisi olevan eroa tai niillä oli negatiivinen vaikutus yksilömäärään suurimmalla osalla tutkituista maakiitäjäislajeista molempina tutkimusvuosina. Pienaukkokäsittely näytti olevan suurimmalle osalle tutkituista maakiitäjäislajeista haitallinen toimenpide verrattuna kontrolliin. Myöskään maapuukäsittely ei näyttänyt hyödyttävän lajeja kontrolliin verrattuna, mutta toisaalta maapuun jättämisestä ei näyttänyt olevan haittaa suurelle osalle tutkituista maakiitäjäislajeista. Tutkimustulosten perusteella voidaan todeta, että maakiitäjäisten kannalta parempi vaihtoehto on, ettei kaupunkimetsän latvuskerrokseen tehdä aukkoja poistamalla yksittäisiä puita. Olemassa olevat maapuut voi sen sijaan jättää maastoon. Kaupunkimetsissä kannattaa edistää luontaisten rakennepiirteiden, kuten maapuiden säilymistä. Tällä kokeellisella tutkimuksella saatiin tietoa maapuu- ja pienaukkokäsittelyn lyhytaikaisvaikutuksesta maakiitäjäisten lajikoostumukseen ja yksilömääriin, ja jatkoseurantaa tarvitaan, jotta saataisiin myös tietoa niiden merkityksestä lajiston monipuolisuuden kannalta pidemmällä ajanjaksolla.
  • Tikka, Aleksandr (Helsingin yliopisto, 2019)
    Konsekutiivitulkkaus eli peräkkäistulkkaus asettaa haasteita tulkin muistitoiminnoille kuormittaen niitä tehokkaasti. Muistin tukena monet konsekutiivitulkit käyttävät työssään muistiinpanovälineitä. Kaikki eivät kuitenkaan muistiinpanoja käytä, ja osa tulkeista tulkkaa yksinomaan muistinvaraisesti. Tässä tutkielmassa tutkitaan muistiinpanojen vaikutusta konsekutiivimenetelmällä tuotettuihin tulkkeisiin. Tarkastelussa huomio kiinnittyy tulkkien käyttämien tulkkauspuheenvuorojen lukumäärään, rakenteeseen ja esitystapaan. Tutkimusmenetelmänä oli kokeellinen tutkimus. Muistiinpanojen vaikutusta tulkkaussuoritukseen tarkasteltiin tulkkauskokeiden avulla. Tutkimuksen yhteydessä järjestettiin kaksi tulkkauskoetta, joihin osallistui kuusi konsekutiivitulkkia. Tutkimusmateriaalina toimi kaksi äänitettyä dialogia, joita kävivät viranomainen ja asiakas. Tulkkauskokeiden aikana koehenkilöt kuuntelivat molemmat materiaalit, joista toisen he tulkkasivat muistiinpanojen avulla ja toisen ainoastaan muistinsa varassa. Tulkit tulkkasivat molemmat materiaalit molempiin kieliparinsa suuntiin. Tulkattavat kielet olivat suomi ja venäjä. Koehenkilöiden tulkkaussuoritukset äänitettiin, litteroitiin ja analysoitiin. Tutkimustuloksista käy ilmi, että tulkatessaan muistiinpanojen avulla tulkit käyttävät vähemmän tulkkauspuheenvuoroja kuin tulkatessaan saman sisällön muistinvaraisesti. Aidossa muistinvaraisessa tulkkaustilanteessa suurempi määrä tulkkauspuheenvuoroja näyttäytynee suuremmalla määrällä puhujan keskeytyksiä tulkin toimesta. Muistiinpanoilla ja muistinvaraisesti tuotetut tulkkeet eroavat toisistaan myös mieteäänien ja miettimistaukojen lukumäärässä. Tulkatessaan muistiinpanoilla tulkki pitää vähemmän miettimistaukoja, mutta tuottaa enemmän mieteääniä. Pienempi määrä miettimistaukoja tekee tulkkauspuheenvuoroista rakenteeltaan eheämpiä ja lyhyempiä. Tutkimustulosten perusteella mieteäänet vaikuttavat olevan muistiinpanoista lukemisen lieveilmiö. Tulkin käyttämien tulkkauspuheenvuorojen lukumäärä, mieteäänet ja miettimistauot ovat kaikki merkittäviä löydöksiä, sillä aidossa tulkkaustilanteessa niillä on vaikutuksia molempien ensisijaisten puhujien kielelliseen käyttäytymiseen.
  • Hannukainen, Jenni (Helsingfors universitet, 2016)
    Tutkimus tarkastelee, miten narratiivisella virittämisellä voidaan vaikuttaa elokuvan katsojan moraaliarvioon (havaitun toiminnan oikeutukseen ja hyväksyttävyyteen) sekä katsojan sympatian ja jännitteen kokemiseen. Narratiivinen virittäminen, eli valikoidun tarinamuotoisen tiedon antaminen etukäteen, on tehokas keino vaikuttaa tiedonprosessointiin ja havainnointiin kognitioiden sekä tunteiden kautta. Tämä oletus perustuu kognitiivisen sosiaalipsykologian ja psykologian aiempiin tutkimuksiin sekä teorioihin. Sosiaalipsykologisten kiinnostusten lisäksi tutkimuksen tavoite oli kerätä tietoa myöhemmille samaa elokuvamateriaalia käyttäville käyttäytymis-tieteellisille ja kognitiivisen neurotieteen tutkimuksille sekä suunnata niihin liittyviä tutkimuskysymyksiä. Tutkimukseen osallistui 55 18-40 –vuotiasta naista. Koehenkilöt tasattiin kahteen koeryhmään ja yhteen kontrolli-ryhmään esikyselyllä mitatun empatiataipumuksen perusteella. Koetilanteessa koeryhmiin kuuluvien henkilöiden tunteita ja kognitioita manipuloitiin kirjallisella taustatarinalla joko mies- tai naispuolisesta roolihenkilöstä. Kaikki koehenkilöt katsoivat saman tutkimuskäyttöön käsikirjoitetun lyhytelokuvan ja vastasivat online-kyselylomakkeen suljettuihin ja avoimiin kysymyksiin. Monimenetelmällisesti toteutetun tutkimuksen kvantitatiivinen aineisto analysoitiin ei-parametrisella Mann-Whitney U –testillä. Kvalitatiivinen aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällön analyysillä, mistä saadut tulokset kvantifioitiin. Kvantitatiivisten ja kvalitatiivisten tulosten yhdistäminen perustui tavoitteeseen tuottaa moniulotteista tietoa samaan tutkimuskysymykseen narratiivisen virittämisen vaikutuksesta moraaliarvioon sekä siihen liittyvän sympatian ja jännitteen kokemiseen elokuvakontekstissa. Tulosten yhdistäminen toteutettiin rinnakkaisella monimenetelmäanalyysillä (paraller mixed method analysis). Tutkimuksessa käytetyt taustatarinat (narratiivinen virittäminen) eivät vaikuttaneet roolihenkilön sympaattisuuden arvioon. Narratiivinen virittäminen ei myöskään vaikuttanut arvioitavan roolihenkilön koko elokuvan aikaisen toiminnan oikeutukseen eikä yksittäisten tekojen hyväksymiseen, kun arvioitavia tekoja ja niiden taustalla olevia motiiveja pidettiin yksiselitteisesti moraalinormien vastaisina. Sen sijaan narratiivinen virittäminen lisäsi vastoin moraalinormeja olevan toiminnan (epäsopiva suutelu) hyväksyttävyyttä ja arviossa käytettävien perusteluiden monipuolisuutta, kun vastuu toiminnan toteutumisesta jakautui kahden henkilön välille. Katsojan jännitekokemusta narratiivinen virittäminen lisäsi erityisesti elokuvan kohtauksessa, jossa taustatarinan tiedot eivät selittäneet havaittua odotusten vastaista toimintaa (epäsoveliaan suhteen jatkaminen). Johtopäätöksenä todettiin, että narratiivinen virittäminen ei itsessään lisää havaitun käyttäytymisen moraaliarvion monipuolisuutta ja toiminnan hyväksyttävyyttä vaan ensisijaista on toiminnan laatu suhteessa moraalinormeihin. Narratiivinen virittäminen on kuitenkin keino lisätä moraaliarviossa käytettäviä selityksiä, joiden kautta ei yksiselitteisesti moraalinormeja vastoin olevan käyttäytymisen hyväksyminen voi lisääntyä. Moraaliarviossa jännitteeseen vaikuttavien tekijöiden kuten hyväksyttävyyden sekä jännitteen ja jännityksen suhteen selventämiseksi jatkotutkimuksissa olisi hyvä yhdistää subjektiivista kokemusta mittaavat itsearviomittarit ja objektiivisempaa tietoa tuottavat psykofysiologiset mittarit. Tutkimus toteutettiin yhteistyössä Aalto-yliopiston Neurotieteen ja Lääketieteellisen tekniikan laitoksen, Aalto-yliopiston Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun Median laitoksen sekä Helsingin yliopiston Sosiaalitieteiden laitoksen kanssa. Kokeet suoritettiin Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun käyttäytymistieteellisessä laboratoriossa The Aalto Choice Tank (ACT) -tiloissa.
  • Kukkonen, Kasper (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkimuksen tavoitteena on selvittää hyllysijoittelun kysynnällisiä vaikutuksia tonic-vesien myyntiin. Alakysymyksenä on, voidaanko hyllysijainnin vaikutusta hyödyntää tuoteryhmän määrittelemisessä. Lähtökohtana tutkimusasetelmalle on tonic-vesien ja ginien keskinäinen käyttöyhteys, mitä halutaan tarkastella tuoteryhmäjohtamisen näkökulmasta. Tutkimus toteutetaan yhteistyössä Alkon kanssa. Alkon erityisasemaan liittyvien tasapuolisuuden ja syrjimättömyyden edellytysten sekä siitä seuraavien yhteistyörajoitteiden vuoksi tutkimus rajataan vähittäiskaupan näkökulmasta toteutettavaksi. Tutkimuksen teoriaosuudessa tarkastellaan vähittäiskaupan kehitystä tuoteryhmäjohtamisen näkökulmasta sekä tuoteryhmäjohtamisen käsitteellistä laajuutta, minkä jälkeen esitellään tuoteryhmäjohtamisen kahdeksanvaiheinen prosessi ja tutkimuksessa hyödynnettävä jatkuva prosessi. Prosessinäkökulmasta siirrytään tuoteryhmäjohtamiseen linkittyvien valikoiman- ja tilanhallinnan teorioiden tarkasteluun, mistä syvennytään tutkimuksessa keskeisiin aikaisempiin hyllysijainnin tutkimuksiin. Teoriaosuuden viimeisinä näkökulmina tarkastellaan käyttöyhteyttä ja ristiin ostamista kuluttajien ostopäätöksiin vaikuttavina tekijöinä. Kokeellinen tutkimus toteutettiin kenttäkokeena kahdessa Alkon pääkaupunkiseudun myymälässä ja näytteeksi muodostui otannan ajanjaksolla asioineet asiakkaat. Aineisto kerättiin tammi-maaliskuussa viikkojen 5-12 aikana niin, että yhden asetelman kesto oli kaksi peräkkäistä viikkoa. Menetelmänä oli ABAC-reversaaliasetelma, missä kokeellinen kontrolli muodostetaan palaamalla takaisin lähtötilanteeseen (A) ja selittävää tekijää kokeillaan kahdella eri asetelmalla (B ja C). Tutkimuksen tuloksia tarkasteltiin luotettavuuden parantamiseksi tonic-vesien prosentuaalisina osuuksina miksereiden myynnistä. Tarkastelutavan takia tutkimuksen aineisto muodostui pieneksi, minkä vuoksi tuloksia tarkasteltiin varianssianalyysin parametrittomalla vastineella Kruskalin–Wallisin testillä sekä erilaisin indeksein. Tulosten perusteella eri asetelmien välillä oli eroa kysynnässä. Merkittävin kysyntä oli jaksolla, jossa tonic-vedet sijaitsivat yhdessä ginien kanssa. Jaksojen välisistä eroista huolimatta tilastollisessa tarkastelussa hyllysijoitteluratkaisujen vaikutus tonic-vesien kysyntään ei ollut riittävän merkittävää nollahypoteesin hylkäämiseksi. Tuloksissa ei myöskään havaittu tonic-vesien ja ginien ristiin ostamiselle selkeää indeksiin perustuvaa ja siten käyttöyhteyttä tukevaa suhdelukujen vaihtelua. Asetelman viimeisen C-jakson tuloksien osalta maailmanlaajuinen COVID-19-pandemia muodostuu sekoittavaksi tekijäksi. Koronapandemian ajankohdalle sijoittuvan C-asetelman aikana mitattiin tonic-vesien merkitsevin osuus miksereiden myynnistä. Tätä ei kuitenkaan pystytä osoittamaan hyllysijainnista johtuvaksi ilman perusteltua epäilystä, sillä pandemian mahdollisia vaikutuksia kuluttajiin ei tutkimuksessa pystytä arvioimaan muutoin kuin kysyntätrendin muutoksien osalta. Tutkimuksen tulokset ja kokeellinen asetelma jättää lukuisia kysymyksiä, joihin voidaan myöhemmissä tutkimuksissa vastata. Tutkimuksessa ei pystytä vastaamaan, miten kuluttajat suhtautuvat ginien ja tonic-vesien keskinäiseen käyttöyhteyteen ja miten käyttöyhteys vaikuttaa kuluttajien tarvelähtöiseen valikoimamielikuvaan? Toinen näkökulma liittyy tutkimuksen ajalliseen kestoon, jossa kysymyksenä on, olisivatko tutkimuksen tulokset yhteneväiset, mikäli tutkimuksen ajallinen kesto olisi pidempi? Kolmas näkökulma liittyy valikoiman- ja tilanhallinnan teorioiden ja käytäntöjen välisen kuiluun. Aihealueiden keskinäisen etäisyyden takia mahdollisia jatkotutkimusaiheita tässäkin tutkimuksessa esitetyistä lähtökohdista olisi useita jo pelkästään kokeellisena käytäntöön vietynä tutkimuksena.