Browsing by Subject "kokemuksellinen oppiminen"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-9 of 9
  • Heino, Ronja (Helsingin yliopisto, 2018)
    Aims. Drama education in schools has been previously seen as an important learning tool, because the focus of drama is on communication skills, pupils enjoy it and it improves the cohesion in goup. Even though drama is mentioned 75 times in the new curriculum of 2014, it is not an independent school subject. The conception of drama education is unclear to many teachers and planning drama classes is complicated.The aim of this study is to describe novice teacher’s conceptions about the importance, specificities and challenges of teaching drama. Methodology. This study was a qualitative case study. The subject of this study was semi-structured theme interviews of five novice teachers, who all had been specialized on drama education and had been working as a teacher less than three years. The data was analyzed by using content analysis. Results and conclusions. The interviewed teachers thought drama is challenging but important way of teaching. The good qualities of drama included the positive attitude of the pupils, the diverse between drama and other school subjects, and improving communication and social skills. Drama was considered challenging and exhausting subject to teach as well. All of the interviewees considered drama valuable despite of the challenges.
  • Sydänmaa, Lilli (Helsingfors universitet, 2014)
    Metsähallituksen luontokeskukset ja -talot ovat asiakaspalvelupisteitä, joiden tehtävänä on jakaa tietoa ja neuvoa luonnonsuojelu- ja retkeilyalueille menijöitä. Tutkimuksen tavoitteena oli lisätä ymmärrystä niissä tapahtuvasta oppimisesta. Syvällisempi ymmärrys oppimisesta mahdollistaa asiakaspalvelupisteiden toiminnan ja niissä esillä olevien materiaalien kehittämisen niin, että ne tukevat paremmin kävijöiden oppimista. Tutkimus rajoittui Tunturi-Lapin alueella sijaitseviin luontokeskuksiin ja luontotaloon sekä näiden asiakaspalvelupisteiden yli 15-vuotiaisiin kävijöihin. Tutkimuksessa tarkasteltiin vain luonto-, retkeily- ja saamelaiskulttuuritietojen oppimista. Tutkimuksessa hyödynnettiin luontokeskus Kellokaan, Pallastunturin luontokeskuksen, Tunturi-Lapin luontokeskuksen ja Kilpisjärven luontotalon viimeisimpiä asiakastutkimusaineistoja. Kyseiset asiakastutkimukset on toteutettu vuosien 2004 ja 2011 välillä. Aineisto koostui yhteensä 1546 täytetystä kyselylomakkeesta. Tilastollisessa analyysissä käytettiin ristiintaulukointia ja lineaarisia regressiomalleja. Analyysi pohjautui pitkälti museo-oppimista koskevissa tutkimuksissa saatuihin tuloksiin, erityisesti Falkin ja Dierkingin museokokemusmalliin, jonka mukaan museokokemus rakentuu persoonallisesta, sosiaalisesta ja fyysisestä kontekstista sekä välittömästä toimintakontekstista. Kävijöiden neljä yleisintä syytä vierailla luontokeskuksessa olivat tiedonsaanti, näyttelyt, ostokset ja kahvila. Tiedonsaannista kiinnostuneet kävijät hakivat luontokeskuksesta ennen kaikkea luontoon liittyvää tietoa. Valtaosa kävijöistä oppi vierailun aikana luontoon ja retkeilyyn liittyviä tietoja. Kävijät myös pitivät tiedonsaantia keskimäärin hyvänä. Tietojen oppimiseen vaikuttivat voimakkaimmin elämykset sekä näyttelyn kiinnostavuus ja laatu. Mitä elämyksellisempänä kävijät kokivat vierailun ja mitä kiinnostavampana tai laadukkaampana he pitivät pysyvää näyttelyä, sitä paremmaksi he keskimäärin arvioivat tiedonsaannin. Asiakaspalvelupisteissä esitettävien video- ja diaesitysten katsominen paransi hieman kävijöiden luontotiedonsaantia. Tunturi-Lapin luontokeskuksen Vuovjjuš - Kulkijat -näyttelyyn tutustuminen lisäsi selvästi kävijöiden tietoja saamelaiskulttuurista. Tulosten perusteella luontokeskukset ja -talot onnistuvat jo nykyisellään melko hyvin tehtävässään jakaa tietoa. Kävijöiden oppimista olisi kuitenkin mahdollista parantaa panostamalla elämysten tarjoamiseen, selvittämällä kävijöiden kiinnostuksen kohteet näyttelyitä uudistettaessa, esittämällä näyttelyissä käsiteltävät asiat selvästi ja riittävän yksinkertaisesti sekä houkuttelemalla yhä useammat kävijät katsomaan video- tai diaesitys.
  • Vilja, Heikki (2018)
    Taiteellis-pedagoginen opinnäytetyöni koostuu Kallio komedibolagetissa tekemästäni stand up -sooloesityksestä sekä siihen liittyvästä kirjallisesta työstä. Kirjallisessa osiossa käsittelen stand up -komiikkaa ja sen oppimista kokemuksellisen oppimisen kautta. Stand up -komiikkaa voi oppia vain tekemällä. Erityisen stand up -komiikasta tekee se, että oppiminen tapahtuu stand up-lavalla yleisön edessä. Harvassa muussa taiteenlajissa jo ensimmäiset haparoivat askeleet otetaan julkisessa tilanteessa. Tätä oppimisen julkista prosessia sekä stand up -komiikan erityislaatuista yleisösuhdetta käsittelen työssäni. Työssäni käyn myös läpi stand up -komiikan perus- ja erityispiirteitä. Stand up -komiikka on toki esittävää taidetta ja itse näen sen eräänlaisena teatteritaiteen muotona, mutta se eroaa niistä silti huomattavasti. Työssäni pyrin avaamaan sekä alan käsitteitä, toimintamalleja että sen mitä hyvä stand up -komiikka vaatii niin tekijältä kuin esiintymispaikalta. Stand up -komiikka on Suomessa vielä varsin nuori laji ja kuvaankin työssäni alan syntyä ja nykytilaa. Lisäksi stand up -komiikka on varsin demokraattinen taiteenlaji, sillä kuka tahansa voi nousta lavalle esittämään komiikkaa. Alalle ei ole kouluja tai tutkintovaatimuksia. Työssäni pyrin kertomaan myös sen, miten loppujen lopuksi alalle on mahdollista päästä. Kokemuksellisessa oppimisessa stand up -komiikassa on kaksi eri näkökulmaa. Oppimisen syklinen luonne tulee hyvin ilmi koomikon oppimisprosessissa. Koomikko tekee keikan, havainnoi tapahtumaa sekä tekemisen aikana, että jälkeenpäin. Sitten hän reflektoi tapahtunutta kriittisesti ja päätyy ratkaisuehdotuksiin. Niitä hän kokeilee seuraavalla keikalla. Tämä sykli toistuu koko koomikon uran. Stand up -komiikka ei ole teoreettinen laji vaan kaikki tieto mitä stand up -komiikasta voi saada, esimerkiksi kirjoista, perustuu jonkun kokeneemman koomikon omiin kokemuksiin. Toinen kokemuksellisen oppimisen näkökulma on se, että juuri koomikon omat kokemukset ovat myös hänen materiaaliaan stand up -rutiineissa. Koomikko puhuu elämästään, kokemastaan ja tunteistaan sekä mielipiteistään. Kun näitä omia sisempiä tuntojaan sanallistaa, niistä myös oppii huomattavasti. Stand up -komiikka on myös kasvua ihmisenä. Työssäni isossa osassa on oma kehitykseni koomikkona. Käyn läpi omia askeleitani komiikan parissa aina alkuaskeleista nykypäivään. Opinnäytteeni taiteellisena osiona tein stand up -sooloesityksen. Tämä kirjallinen osio avaa sen tekemisprosessia ja sen tekemiseen liittyneitä motiiveja. Yksi stand up -alan haasteista on tehdä koko illan esitys yksin. Itse tartuin työssäni juuri tähän haasteeseen. Työ pitää sisällään myös tarkkoja otteita työpäiväkirjastani jota pidin koko harjoitusprosessin ajan. Tämän opinnäytetyön päämäärä on siis stand up -soolon valmistamisen kautta tarkastella omaa kokemuksellisen oppimisen prosessia suomalaisella stand up -kentällä.
  • Fernström, Päivi; Kärnä-Behm, Jaana (2018)
    Tarkastelemme tässä artikkelissa kokemuksellisen oppimisen hyödyntämistä osana käsityön aineenopettajaksi opiskelevien muotoilupedagogiikkaa. Tuomme kahden tapauksen avulla näkyviin kokemusten työstämistä ja hyväksikäyttöä erilaisissa käsityön suunnittelu- ja valmistusprosesseissa. Tavoitteina kokemuksellisuutta painottavassa pedagogiikassamme ovat pelkistettynä 1. käyttää kokemusta suunnittelun apuvälineenä sekä 2. ohjata opiskelija tekemään itselleen merkityksellisiä tuotteita ja tiloja sekä 3. vahvistaa omaa ja yhteistä identiteettiä ja opiskelijan pedagogista ajattelua. Tarkastelemme ilmiötä empiiristen aineistojen pohjalta ja kysymme, kuinka opettajaksi opiskelevien omia kokemuksia voitaisiin muuttaa voimavaraksi erilaisissa suunnittelu projekteissa niin yksilön omassa kuin yhteisöllisessä kasvussa? Aineistosta nostamme esimerkkejä, jotka valaisevat tavoitteitamme kokemuksellisen oppimisen hyödyntämiseen.
  • Pitkänen, Jori (Helsingfors universitet, 2008)
    In this research pedagogical live action role playing is examined as a method of teaching history. The objective of this research is to present and define the concept of pedagogical live action role playing as a method of teaching history and examine its capability in teaching historical empathy. Pedagogical live action role playing is a teaching method under development which has elements from drama pedagogics and different learning theories. The theoretical part of this research consists of play theories and drama pedagogical theories which are relevant to live action role playing, and also the concepts of historical empathy and historical thinking. In drama pedagogics the main sources are the researches of Laakso (2004) and Heikkinen (2002, 2004). The historical part uses the researches of VanSledright (2002), Cooper (2000) and Ashby and Lee (1987) as its main sources. The research was carried out at the Viikki Teacher Training School in the class 6b during autumn 2007. The research material consists of three-phased interviews. During all phases three pupils were interviewed, and during two of the phases, also the teacher of the class was interviewed. The methods used in the interviews were thematic interview and stimulated recall -interview. The data gathered from the interviews was analyzed using content analysis. Pedagogical live action role playing has three phases when teaching history: pre-game (preparations), game (live action role play) and post-game (discussion after the game and in the classroom). The teacher's attention and carefulness is important during all phases. The mistakes made in the pre-game face e.g. in writing the characters seem to cause major problems in the pupils' game experiences. Pedagogical live action role playing is capable of teaching historical empathy, but according to my research this has some conditions, from which the most important is the pupil's historical knowledge before the game. Teaching historical empathy was based on aesthetic dualition: the pupil made decisions about the actions of his character as him/herself. The more background information the pupil had about the era they played, the more the pupil seemed to make decisions based on his historical empathy, aka his understanding of the era of the larp and of the people of the same era.
  • Asplund, Meri (Helsingfors universitet, 2016)
    Aim: Social interaction is the basis for experiencing life and knowing the fact that one even exists. For people with speech impairments the opportunities to be heard and to participate in social interaction depends greatly their communication partner's skills to act as a competent and a guiding partner. In this study, the term communication partner refers to staff working with people with speech impairments. Staff interaction skills will largely depend on the knowledge, skills and attitudes that they have embraced during their education, work and life experience. The purpose of this study was to gather and describe staff observations of interaction when the OIVA-interaction model applied in community. The aim of this study was to provide information about the elements of a successful interaction, as well as to illustrate the factors which are key in developing interaction skills in communities that provide services for people with severe speech impairments. Methods: The research data for this study were collected by the Communication and Technology Center of the Finnish Association on Intellectual and Developmental Disabilities (Tikoteekki). The data consisted of 38 OIVA-interaction model summary forms, which were gathered during the period of 2010-2013 from the communities that provide services for people with severe speech impairments and whom participated in the OIVA-interaction models. Summary forms were filled in by the actual OIVA-counselors. The data were analyzed applying the Grounded Theory method. Results and conclusions: The core category of collaborative interaction learning became the combining theme for the entire data set. The core category consisted of three main categories: community and learning, competent partner and customer's quality of life. The core category describes the collaborative way of working, as well as socioconstructive and experiential learning to improve staff communication skills. Collaborative working practices helped staff to identify the key elements of interaction and strengthen the competent partnership by utilizing these elements. Well-functioning community and reflecting on learning among the members of the community played a key role when adopting new interaction skills. Staff as a competent partner made it possible for their customers to have the best possible quality of life regarding interaction.
  • Sairanen, Maiju (Helsingin yliopisto, 2018)
    Objectives. The aim of this study was to examine what kind of working life skills students had learned during their Bachelor’s level studies according to their own experiences. Working life skills are skills and abilities, which are applicable in a range of contexts and tasks and are learned while completing disciplinary content studies. According to previous studies university studies contribute to the development of students’ working life skills to some extent but they do not necessarily provide all the skills required at the labour market. The second purpose of this study was to examine what kind of learning experiences had supported the development of the students working life skills during their Bachelor’s level studies according to their own experiences. In previous studies students’ working life skills have developed especially in the instruction/courses emphasizing experiential learning. Methods. The study is based on narrative research methods and the data were collected by utilising the narrative interviews from six students at Aalto University. The interviewed students had completed Aaltonaut minor program at Aalto Design Factory during their Bachelor’s level studies. A one-question interview technique was applied in the interviews. The interviews were analysed with narrative analysis and analysis of narrative. Results and conclusions. Students reported that during their Bachelor’s level studies, they had learned working life skills related especially to social and communication skills. These skills were, for example, teamwork, oral communication and presentation skills. Students perceived that they had also learned working life skills, such as entrepreneurial mindset and innovative thinking, as well as the ability to reflect on their own learning and knowledge and confidence about their own expertise. According to the findings of this study, students experienced that basic and major studies in their Bachelor’s degrees developed their working life skills narrowly. These studies contributed mainly to their working life skills related to teamwork, information retrieval and scientific research. The students perceived that their working life skills developed especially through the learning experiences, which were based on concrete experiences. In the Bachelor’s level studies, these kind of learning experiences were mainly offered by the Aaltonaut minor programme.
  • Kaasinen, Iiris (2019)
    Tässä tutkielmassa tarkastellaan liveroolipelin soundtrackin mahdollisuuksia opetuskäytössä. Tutkin aihetta viikonlopun mittaisen työpajan kautta ja selvitin, mitä työpajaan osallistuneet kokivat oppineensa musiikin ja äänen luomisesta sekä miten työpaja tuki heidän oppimistaan. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä on kokemuksellinen oppiminen ja erityisesti Kolbin oppimismalli sekä pelien sekä muiden interaktiivisten tarinankerronnan muotojen säveltämisen ja äänisuunnittelun teoriaa liveroolipelin soundtrackin rakentamisen tukena. Tutkin aihetta laadullisena tapaustutkimuksena ryhmähaastattelun, kyselyn ja havainnoinnin metoditriangulaationa. Tärkeimpinä tutkimustuloksina nousi esiin musiikin ja äänen luominen ilman aiempaa tietoa musiikin ja äänen luomisesta, liveroolipelin soundtrackin rakentamiseen liittyvien käsitteiden ja konseptien oppiminen sekä se, miten työpaja mahdollisti osallistujien kokemuksellisen, sosiaalisen ja motivoivan oppimisen. Liveroolipelien käyttöä musiikinopetuksessa ei ole aiemmin juuri tutkittu eikä aiheesta löydy ennestään suomenkielistä kirjallisuutta. Tutkielman tarkoitus onkin tuottaa uutta tietoa musiikkikasvatuksen kentälle sekä liveroolipelien järjestäjille suunnittelun tueksi.
  • Ala-Nissilä, Otto (Helsingin yliopisto, 2019)
    Working life is going through a transitional change as more tasks are being done in networks. Project is one form of organizing tasks to networks and they are becoming ever more common both in private and in public sector organisations. As tasks are given to networks, multiprofessional collaboration is daily. Merging different views adds its own challenge to work situations. This study examines how project managers expertise develops as they manage a multiprofessional project done in a network environment. The focus of the examination is in the development of project management expertise. The study was conducted following the framework set by phenomenology. The data used in this study was collected by interviewing four project managers who were working in projects funded by European Union structural funds. The interviews were half-structured thematical interviews and each one lasted between one and one and half hours. The transcribed data amounted to 77 pages, which were then analysed following the phenomenological method. The results of this study show that working as a project manager is also a place for learning. Through their project management experience, project managers acquired operating models that were in line with a project management standard. Formulating, upholding and strengthening a shared understanding of tasks and goals between project partners was central for all project managers. The results of this study emphasise the importance of social skills rather technical capabilities as being more important to project managers. Project management was portrayed as management of social interaction. This conclusion can be taken into account when recruiting project managers.