Browsing by Subject "kokemuksellisuus"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-14 of 14
  • Korhonen, Anjuli (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tutkielma käsittelee videopelin kerronnan keinoja multimodaalisesta tekstintutkimuksesta käsin. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten videopelin rakenneosat ilmentävät ker-ronnan keinoja. Tutkimus haastaa klassisen narratologian sekä yksinomaan kirjoitettuun ja puhuttuun kieleen kohdistuvan tekstintutkimuksen. Multimodaalisen tekstintutkimuksen avulla avataan videopelin semioottisten rakenneosien kertovaa funktiota. Analyysin tukena on luonnollisen narratologian ajatuksia. Tutkielman aineistona on vuonna 2017 julkaistu toimintapeli Hellblade: Senua’ Sacrifice. Aineisto on valikoitunut multimodaalisuutensa, tarinallisuutensa ja tuoreutensa ansiosta. Analyysissa huomioitavia aineisto-osia ovat lajityypilliset rakenneosat, mediumit sekä aisti-kanavat. Aineisto koostuu multimodaaleista tekstinosista eli äänestä, kuvista, liikkeestä ja kielestä. Kielellinen aines on englanniksi. Analyysi ei keskity englannin kieleen. Tutkimuksen teoriapohja on poikkitieteellistä, ja siinä yhdistyy multimodaalinen tekstintut-kimus ja erilaisia narratologisia suuntauksia. Multimodaalinen tekstintutkimus toimii analyy-sin pohjateoriana, joka suuntaa tutkimuksen havaintoja aineiston tekstinosiin. Luonnollinen narratologia sekä muut narratiiviset tutkimuslinjat ovat mukana tulkinnassa ja päätelmissä. Tutkimuksen vertauskohtana on ludologinen pelitutkimus, jonka asettamia ehtoja tutkimus pyrkii haastamaan. Tutkimuksessa osoitetaan, että videopelin rakenneosat toimivat kahden funktion osana. Toi-saalta ne toimivat peliä edistävällä tavalla, toisaalta ovat oleellinen osa itse kerrontaa. Raken-neosat toimivat kerronnan keinoina pohjustamalla ja avaamalla tarinaa, mahdollistamalla tarinalle spatiaalisen ulottuvuuden sekä vetämällä vastaanottajaa lähemmäksi pelin kokemus- ja tarinamaailmaa. Kerronnan keinojen toteutuminen on riippuvaista oikeanlaisesta me-diumista sekä kaikista aistikanavista. Videopelin rakenneosat toteuttavat kerrontaa kokemuk-sellisuutta herättävällä tavalla. Tutkimus osoittaa, että videopeli tekstinä voi kertoa tarinaa kokemuksellisuutta herättävällä, immersiivisellä tavalla. Siinä havainnollistetaan, miksi videopelit tulee sisällyttää osaksi mul-timodaalisen tekstintutkimuksen ja narratologian kenttää. Samalla tutkimus perustelee, miksi tekstintutkimuksen tulee laajentua kattamaan muitakin semioottisia elementtejä kuin kirjoitet-tua tai puhuttua kieltä.
  • Törrönen, Sari (2020)
    The aim of this study was to research how authenticity was actualized in school language teaching. The research questions were targeted at analysis and interpretation of pupils’ experiences and views on Swedish language training and use ,when they were doing the given tasks either in or outside of the classroom. The different theoretical definitions of authenticity, suitable for a school context, worked as a base for my own definition.The study consisted of two groups of basic education pupils of which 22 were fourthgraders and 11-13 fifth grades. They were all studying Swedish as an optional subject. The study was carried out as a collective case study and contained five tasks of which three were done in the classroom (the 4th graders) and two out of the classroom (the 5th graders). The data were gathered mainly by questionnaires, but also through observation. According to the research findings, a majority of pupils felt that using the foreign language outside of the classroom was in many cases pleasant, meaningful and sometimes even easy. However, because of their limited language skills, many of them needed assistance, either visual or verbal, during and before the out of the classroom training. The research findings show that the authentic classroom tasks supported foreign language learning in many ways. Words, sentences and pronouncingwere learned by repeating,writing and using themin speech. The typical features of the communicative tasks were also an important part of learning. Among other things, pupil’s autonomy and teamwork were highly appreciated when the tasks’ attractiveness was assessed. The research findings can be especiallyutilised in language teachers’ everyday work, but also in teacher education and workshops.The future research, related to this kind of tasks, should be focused on learners’ learning: what, and how well, they actually learn when they are working with authentic tasks. Also, the use of authentic material and out of the classroom training should be more widely researched in education.
  • Riukulehto, Sulevi; Pesonen, Jenna (Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti, 2019)
    Raportteja 199
    Kirjassa selvitetään arkkitehtoonisen matkailukohteen kokemuksellista merkitystä asukkaiden kotiseudun osana. Tutkimuksen aineisto kerättiin neljässä virikekeskustelussa vuosina 2017–2018. Keskustelukutsussa, juonnossa ja tilaisuuksissa käyteyissä sanavirikkeissä ei viitattu millään tavoin Alvar Aaltoon tai Aalto-keskukseen. Kun seinäjokelaiset keskustelevat omasta kotiseudustaan, Aalto-keskus on kuitenkin puheiden keskeistä sisältöä. Vapaasti valittaessa sen nimesi kotiseutunsa kaikkein tärkeimpien asioiden joukkoon 5 keskustelijaa 34:stä. Aalto-keskuksella on suuri kotiseutuarvo. Se on arkinen asiointipaikka ja elämäntapahtumien tärkeä näyttämö, osa arkea ja juhlaa.
  • Jääskeläinen, Elina (Helsingfors universitet, 2017)
    Tutkimuksen lähtökohtana on tuoda kuuluviin autismin kirjon henkilöiden omaa ääntä ja tuottaa tietoa sekä heidän tarpeistaan että voimavaroistaan yhteiskunnan jäseninä. Tutkimus lisää myös tuntemusta neurologisen monimuotoisuuden paradigmasta, jonka mukaan neuroerityisyyksissä, kuten autismin kirjossa, ei ole kyse sairaudesta vaan monimuotoisuudesta voimavaroineen ja vaikeuksineen. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää autismin kirjon henkilöiden kokemuksia osallisuudesta ja osattomuudesta yhteiskunnassa. Tutkimus on kiinnostunut siitä, mitä merkityksiä autismin kirjon henkilöt antavat osallisuuden ja osattomuuden kokemuksille yhteiskunnan jäseninä ja millä tavoin he haluaisivat osallistua yhteisöissä ja yhteiskunnassa. Tutkimus on laadullinen tutkimus, jonka aineisto koostuu kyselyllä kerätyistä avoimista vastauksista. Vastaajat ovat yli 18-vuotiaita autismin kirjon henkilöiksi itsensä määritteleviä henkilöitä, jotka ovat saaneet tiedon tutkimuksesta erilaisten autismiin liittyvien foorumeiden välityksellä. Kysely toteutui ajalla 1.11. – 31.12.2016 Helsingin yliopiston E-lomakkeena ja siihen vastasi yhteensä 37 osallistujaa. Tutkimuksen tulokset syntyvät teoriasidonnaisen sisällönanalyysin avulla sosiaalisen ulkopuolelle jäämisen teoriaa soveltaen. Osallisuuden ja osattomuuden kokemukset käsitetään kuuden ulottuvuuden kautta: työmarkkinat, taloudellinen, institutionaalinen, sosiaalinen, kulttuurinen ja tilallinen ulottuvuus. Seitsemäs ulottuvuus jäsentyy aineistolähtöisen analyysin kautta. Työmarkkinallisella ja taloudellisella ulottuvuudella kokemus osallisuudesta syntyy osaamisen kautta ja osattomuuden tuntemuksia taas koetaan joustamattomien vaatimusten vuoksi. Arvostusta toivotaan tukemaan osallisuutta. Institutionaalisella ja sosiaalisella ulottuvuudella kokemus osallisuudesta syntyy vaikuttamisen kautta ja kokemukset eriarvoisuudesta muodostavat myös osattomuuden tuntemuksia. Osallisuutta tukemaan toivotaan hyväksyntää. Kulttuurisella ja sosiaalisella ulottuvuudella kokemus osallisuudesta tapahtuu arvojen kautta ja osattomuuden tuntemuksia koetaan leimaantumiseen liittyen. Ymmärrystä toivotaan tukemaan osallisuutta. Kokemus rikkaasta sisäisestä maailmasta ja vahvasta yhteydestä ympäristöön nousee tuloksista löydöksenä, jota ei voi mielekkäästi paikantaa osallisuuden kuuteen ulottuvuuteen, joten sille rakentuu oma seitsemäs ulottuvuus. Tutkimuksen tulokset kuvaavat autismin kirjon henkilöiden suhdetta yhteiskuntaan osallisuuden ja osattomuuden kokemusten sekä toiveiden kautta. Tutkimus esittää, että autismia ei tulisi nähdä pelkästään häiriönä vaan myös voimavarana. Autismi on olemisen tapa, josta neurotyypillisetkin voivat inspiroitua. Autismista tarvitaankin lisää tietoa sosiaalitieteellisestä näkökulmasta sivuuttamatta kuitenkaan autismin neurologista perustaa. Tärkeää olisi ottaa kokemusasiantuntijoita mukaan tiedonmuodostukseen. Kokemuksellisen tiedon lisääminen tarpeista ja voimavaroista edistäisi myös tarkoituksenmukaisten palvelujen kehittämistä aikuisille autismin kirjon henkilöille.
  • Korpelainen, Noora-Helena Pauliina (Helsingfors universitet, 2016)
    Esteettisyys vaikuttaa liittyvän moderniin joogaan ja sen harjoittamiseen. Erikoista se on siksi, että askeettisuudesta ponnistava joogan harjoittaminen voidaan käsittää sekä päämääriltään että ilmenemismuodoiltaan esteettistä vieroksuvaksi. Modernin asentojoogan popularisoitumisen ymmärtämiseksi esteettisen ja joogan yhteyden uudelleentulkinta näyttää kuitenkin tarpeelliselta. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää joogaan liittyviä esteettisiä ulottuvuuksia. Erityisesti tutkimuksessa tarkasteltiin esteettisen kokemuksen merkitystä astangajoogan harjoittamisessa somaesteettisen tapaustutkimuksen avulla. Varsinaisena tutkimusmetodina oli kokemus- ja tekstianalyysi. Tekstuaalisina päälähteinä olivat Richard Shustermanin teos Thinking through the Body (2012), Arnold Berleantin teos Art and Engagement (1991), Måns Broon suomentama ja kommentoima teos Patañjalin Yoga-sūtra –– Joogan filosofia sekä Śrī K. Pattabhi Joisin teos Yoga Mala (2002). Kokemuksen osalta tutkimus perustuu tutkijan oman joogan harjoittamisen kokemuksen analyysiin. Tutkimuksen pohjalta joogaan liittyviä esteettisiä elementtejä näyttäisivät somaesteettisyyden vuoksi olevan moninaiset somaesteettiset havaintokokemukset, myyttinen ja metaforinen kuvasto ja käsitteistö sekä esteettisyyden kanssa keskustelevaan suhteeseen asettuva toiminta. Aineellisuuden, arvostavan, luovan ja esittävän ulottuvuuden tarkastelun kautta joogan harjoittamiseen liittyvää esteettistä kokemista tuntuvat kuvaavan liminaalisuus, pyhyys, potentiaalin vapautuminen sekä tyylin muodostuminen. Joogaharjoituksessa keskeinen tasapainon kokemus vaikuttaa analogiselta mittasuhteiden välillä vallitsevana sopusointuna määrittyvän kauneuden kanssa. Joogan harjoittamista ja estetiikkaa näyttäisi yhdistävän praksiksen ja filosofian päällekkäisyys.
  • Urvas, Sanna (Helsingfors universitet, 2014)
    Tämän tutkimuksen tavoitteena on tarkastella helluntailaista näkökulmaa kristityksi tulemiseen helluntailiikkeen ja katolisen kirkon (HE – KK) välisten neuvotteluiden viidennellä kierroksella esiteltyjen helluntailaisten osanottajien esitelmien pohjalta sekä vertailla niitä dialogin neuvotteluiden loppuraporttien tekstien kanssa. Tutkimuksen sisältöön kuuluu sekä valtaosaltaan julkaisemattomien tekstien esittely sekä huomioiden teko HE – KK dialogiin osallistuneiden helluntailaisten tavasta kirjoittaa teologiaa sekä väittämien että niiden argumentoinnin kautta. Havainnointi on rajattu erityisesti seuraavien kahden tekijän tarkasteluun. 1. Kokemuksellisuuden asema teologisena painotuksena 2. Suhde oppiin ja opillisuuteen Tutkimuksen taustana on esitelty helluntailaisuuden historiasta seikkoja, jotka ovat vaikuttaneet liikkeen ekumeenisiin suhteisiin sekä näiden kehitykseen. Tämän lisäksi tarkastelen näiden kahden hyvin erilaisen kirkkokunnan välistä dialogia sekä neuvotteluiden että dokumenttien luonteen näkökulmasta. Sekä dialogiprosessissa itsessään että dokumenttien luonteessa on nähtävissä yhtäältä osapuolten erilainen kirkollinen traditiopohja ja toisaalta ne pyrkimykset ja odotukset, joita osapuolilla on käynnissä olevaa dialogia kohtaan. HE – KK dialogin viidennen kierroksen otsikko käsittelee kristityksi tulemista. Jokaisen neuvottelutapaamisen otsikko käsittelee eri näkökulmaa tai osa-aluetta siitä prosessista, jonka ihminen käy läpi kasvaessaan kohti seurakunnan täysivaltaista ja aktiivista jäsenyyttä. HE – KK dialogin viidennen kierroksen helluntairyhmän kirjoittajina ovat toimineet seuraavat henkilöt. Listassa on myös mainittuna myös esitelmän otsikko sekä tapaamisajankohta. 1. Ronald Kydd: Kristityn initiaatio ja Pyhän Hengen kaste, helluntailainen näkökulma, (1998) 2. Thomas D. Pratt: Helluntailainen näkökulma uskoon ja kristityn initiaatioon, (1999) 3. Harold Hunter: Usko ja kristityn initiaatio: Patristinen kirjallisuus, helluntailainen näkökulma, (1999) 4. Matthias Wenk: Kääntymys ja initiaatio: Helluntailainen näkemys raamatullisesta ja patristisesta näkökulmasta, (2000) 5. Huibert Zegwaart: Kristityn kokemus yhteisössä, raamatullinen ja patristinen näkökulma, (2001) 6. Jackie David Johns: Kristityn muotoutuminen ja opetuslapseus, raamatullinen ja patristinen näkökulma, (2002) Keskeisimmät havainnot esitelmistä koskevat sitä, 1. miten kokemuksellisuus ja erityisesti kääntymiskokemus valikoituvat usein tulkinnan keskipisteiksi tai tulkinnan avaimiksi sekä 2. miten kirjoittajat ovat tietoisia helluntailaisen opin kehittymättömyydestä ja osin normatiivisen opin puutteesta. Samanaikaisesti opillisuuden asemasta ja tärkeydestä on löydettävissä erilaisia näkemyksiä. Tutkimusaineiston tarkastelun eräänä loppupäätelmänä on toteamus, jossa voi yhtyä muun muassa käyttämäni helluntailaisuuden tutkijan Walter Hollenwegerin huomioon. Helluntailaisuudelle tyypillinen ajattelu on oma erityinen teologian tyylilajinsa, joka avautuu omassa kontekstissaan.
  • Riikonen, Aleksi (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan Suomen evankelisluterilaisen kirkon buddhalaisuutta harjoittavia jäseniä ja heidän uskonnollisuuttaan. Kirkkoon kuulutaan jälkimodernina yhä useammin kulttuurillisista ja traditioon liittyvistä syistä. Uskonnollisen markkinatalousmallin myötä uskonnot ja katsomukset kilpailevat uskonnollisista etsijöistä. Individualistisesta ihmisestä on tullut oman elämänsä ylin auktoriteetti, jolle on tärkeämpää uskonnon kokemuksellisuus, kuin ylhäältä päin annettu valmis oppi. Uskonnollisen eklektisyyden lisääntyessä ihmisten katsomukset näyttävät yhä useammin eri traditioiden, uskontojen ja filosofioiden hybridiltä. Uskonnoista etsitään omaa elämää edistäviä ja auttavia ratkaisumalleja. Suomessa on ollut vahva luterilainen yhtenäiskulttuuri ja kirkkoon kuulumiseen uskotaan. Kuitenkin kirkon jäseninä on paljon ihmisiä, jotka hakevat hengellisen sisällön elämälleen muualta kuin kirkon piiristä. Tämän tutkimus kuvaa millaista on buddhalaisen meditaatio piirin jäsenten uskonnollisuus yhtä aikaa osana buddhalaisuutta ja Suomen evankelisluterilaista kirkkoa. Haastattelin tutkimusta varten kymmentä buddhalaisen meditaatioryhmän jäsentä, jotka kuuluivat samanaikaisesti myös kirkkoon. Tutkimuksen metodina toimi puolistrukturoitu teemahaastattelu. Kerätyn haastatteluaineiston laadullisen sisällönanalyysin avulla löydettiin kolme pääluokkaa: haastateltavien suhde kirkkoon, buddhalaisuuden ja kristinuskon risteyskodat sekä elävä usko. Buddhalaisen meditaatioryhmän jäsenten suhde kirkkoon oli varsin myönteinen. Tämä osin johtui meditaatioryhmien taustalla toimineen opettajan Thich Nhat Hanhin kristillismyönteisestä filosofiasta. Tutkittavat kuuluivat kirkkoon osin kulttuurillisista syistä. Myös kirkon tekemä heikompien auttamistyö toimi perusteluna tukea kirkon hyvää toimintaa. Kirkon sanoma oli tullut tutkittaville läheiseksi buddhalaisen harjoittamisen myötä ja buddhalaisuudesta ja kristinuskosta löydettiin useita yhtymäkohtia. Tutkittavat saivat myös harjoittamisestaan välineitä oman itsensä kehittämiseen ja elämänlaadun parantamiseen. Esimerkiksi myötätuntomeditaatio oli buddhalaisuudesta löytyvä konkreettinen väline, jonka avulla tutkittavat pystyivät hoitamaan vaikeita tunteitaan ja ihmissuhteitaan. Kokemus yhteydestä transsendenttiin sekä kokemus tietoisesta elämästä olivat keskeisiä tekijöitä onnellisen elämän etsinnässä, joka oli tutkittavien motivaatio harjoittamiselle Tutkimuksen valossa voidaan väittää, että Thich Nhat Hanhin filosofiaa seuraavien meditaatioryhmien jäsenet ovat harjoittamisensa tuloksena uudelleen lähentyneet Suomen evankelisluterilaisen kirkon kanssa.
  • Hallamaa, Inkeri (Helsingin yliopisto, 2017)
    Pro gradu -tutkielmani käsittelee miehiin kohdistuvaa parisuhdeväkivaltaa. Työni on menetelmällisesti laadullinen haastattelututkimus, jota varten haastattelin yhdeksää parisuhdeväkivaltaa kokenutta henkilöä. Tavoitin haastateltavani sosiaalisen median kautta. Toteutin haastattelut narratiivisena haastatteluna marraskuussa 2016. Tutkimuskysymykseni ovat: 1) Millainen kuva miehiin kohdistuvasta parisuhdeväkivallasta piirtyy haastattelujen pohjalta? 2) Miten haastateltavat näkevät yhteiskunnassa suhtauduttavan miesten kokemaan parisuhdeväkivaltaan? Toteutin aineistoni analyysin käyttämällä narratiivista analyysia, johon yhdistin sisällönanalyysin elementtejä. Aineiston analyysissa kävi ilmi, että arkipuheessa väkivalta mielletään lähinnä fyysiseksi väkivallaksi. Väkivaltamääritelmän kapeus vaikuttaa siihen, miten parisuhteessa kaltoin kohdellut miehet osaavat nimetä kokemansa väkivallaksi ja erottaa kokemuksesta erilaisia väkivallan muotoja. Vaikka haastatellut osasivat erottaa henkisen väkivallan erilliseksi väkivallan muodoksi, he eivät välttämättä itse tunnistaneet heihin kohdistuneen henkisen väkivallan muotoja ja laajuutta. Henkinen väkivalta sai haastateltujen puheessa suurimman roolin. Kuvatessaan parisuhteen haavoittavuutta miehet toivat esiin nimenomaan henkiseksi väkivallaksi luokiteltavan väkivallan. Väkivaltainen parisuhde oli tyypillisesti ensimmäinen seurustelusuhde. Silloin, kun samalla haastateltavalla oli ollut useampi väkivaltainen suhde, hän oli siirtynyt väkivaltaisesta suhteesta toiseen. Kaikkien haastattelemieni, fyysisen väkivallan kohteeksi joutuneiden kokemukseen liittyi aina myös henkistä väkivaltaa ja kontrolloimista. Parisuhteessa ilmenevät fyysiset väkivallan purkaukset olivat ennalta arvaamattomia, eivätkä haastateltavat usein ymmärtäneet, mikä johti kumppanin väkivaltaiseen käyttäytymiseen. Väkivaltainen parisuhde aiheutti pelkoa, stressiä, masennusta ja jätti traumoja. Tyypillistä oli, että väkivaltaisen parisuhteen jälkeen kiinnittyminen seuraavaan parisuhteeseen oli vaikeaa. Uuden parisuhteen ristiriitatilanteissa ilmeni tyypillisesti traumaperäistä reagointia. Miehiin kohdistuva parisuhdeväkivalta on tutkimukseni mukaan monimuotoista ja monin tavoin vahingollista. Miehet kokevat samoja parisuhdeväkivallan muotoja kuin naiset. Haastateltavat toivat voimakkaasti esiin, ettei rakenteellisella tasolla puhuta riittävästi miesten kokemasta parisuhdeväkivallasta. Miesten fyysinen ylivoima suhteessa naisiin vääristää keskustelua, koska se luo vaikutelman, ettei naisten miehiin kohdistama väkivalta vahingoita. Eri väkivallan muotojen aiheuttama emotionaalinen haavoittavuus ohitetaan väkivaltakeskusteluissa erityisesti silloin, kun uhri on mies. Haastateltavat kokivat, että miesten kokemaan parisuhdeväkivaltaan suhtaudutaan vähättelevästi.
  • Nevalainen, Nina (2004)
    Tutkielmani tavoitteena on selvittää miten naiset määrittelevät vahvuutta: millaisia ominaisuuksia vahvassa ihmisessä on, miten vahvuus ilmenee ja missä tilanteissa vahvuutta tunnetaan. Käsitän vahvuuden ja vallan kuuluvan yhteen, joten olen myös kiinnostunut naisten vallantunteen kokemuksista. Lisäksi katson, että vahvuus ja heikkous eivät ole toisiaan poissulkevia ilmiöitä, joten tarkastelen myös miten vahvuus ja heikkous suhteutuvat toisiinsa. Naisten kasvamista vahvoiksi - valtaistumista - voidaan tukea valtaistavan sosiaalityön menetelmillä, ja tämän takia käyn yhdessä luvussa läpi kyseisen työskentelyotteen periaatteita. Teoreettista taustaa identiteetin ja minäkuvan rakentumiselle olen hakenut sosiaalipsykologian ja sosiaalikonstruktionismin piiristä. Aiheenvalintani takana oli tahto saada naisia reflektoimaan identiteettinsä myönteisiä puolia ja havainnoimaan itsessään piilevää vahvuutta. Aineistonani toimi 24 kirjoitusta, jotka keräsin Internetiin laitetulla kirjoituspyynnöllä. Analysoin aineiston temaattisen sisällönanalyysin periaatteiden mukaisesti, mutta analyysiprosessia inspiroi myös narratiivinen tutkimusperinne. Tutkimustuloksiksi muodostui vahvuuden määrittelyn suhteen kuusi pääluokkaa. Vahvuus nähtiin uskalluksena asettaa itselleen ja elämälleen tavoitteita sekä rohkeutena toteuttaa persoonallisuuttaan ja ylipäätään itse määriteltyä elämää. Vahvaa ihmistä nähtiin kykeneväisenä hyväksymään itsensä puutteista ja heikkoudesta huolimatta. Periksiantamattomuutta ja vastoinkäymisistä viisastumista katkeroitumisen sijaan pidettiin myös osoituksina vahvuudesta ja ihmisenä kasvamisesta. Vahvuuteen katsottiin myös olennaisesti kuuluvan hyvä itsetunto, itsenäisyys sekä kyky elämänhallintaan. Merkittäviksi areenoiksi - tiloiksi joissa vahvuutta tunnetaan - muodostuivat työ ja läheiset ihmissuhteet. Työ tarjoaa pätemisen ja tarpeellisuuden tunteita, ja läheiset ihmissuhteet hyväksytyksi tulemisen ja tuen kokemuksia. Heikkoudesta puhuttaessa kirjoittajat tiedostivat, että kukaan ei ole staattisesti vahva tai heikko. Sitä, mitä yhteiskunnassamme ylipäätään pidetään vahvuutena ja heikkoutena pidettiin paikoin kyseenalaisena. Kirjoituksissa esiintyi vain vähän puhetta vallasta. Se, mitä sanottiin oli kuitenkin huomattavan negatiivisesti värittynyttä. Valta nähtiin keinona alistaa ja hallita muita, ja täten riskitekijänä. Positiivisesta vallasta puhuttiin elämänhallinnan ja työn yhteydessä asioiden hallitsemisena ja itselle annettujen tehtävien taitamisena.
  • Kortekallio, Kaisa (2020)
    Arkikokemus ei helposti saa kiinni kaukana sulavista jäätiköistä tai kapitalistisista tuotantoketjuista päivittäisten appelsiiniemme takana. Antroposeenikeskustelussa kuuluu usein väitettävän, että tällaiset ilmiöt ovat ruumiillisen kokemuksen "tuolla puolen", liian suuria, hitaita, hajaantuneita tai kaukaisia. Mutta entä jos kokemuksen heikkous onkin vain yrityksen puutetta? Entä jos oleellinen kysymys ei olekaan "mitä kokemukselle tapahtuu" vaan "mitä kokemukselle voidaan tehdä"? Spekulatiivinen fiktio, vaikkapa Paolo Bacigalupin The Windup Girl, voi auttaa tekemään kokemuksesta oudompaa ja siten auttaa pääsemään kiinni antroposeenin ilmiöihin.
  • Lehmonen, Emilia (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkimus käsittelee lastensuojelun työntekijöiden kokemuksia teatteri-ilmaisuharjoitteiden käytöstä työssä jaksamisen tukemisessa. Tutkimuksen tutkimuskysymykset ovat: mitkä asiat tukevat sosiaalitoimen työntekijöiden työssä jaksamista, millaisia kokemuksia lastensuojelun sosiaalitoimen työntekijöillä oli teatteri-ilmaisun työpajoista ja millä tavoin teatteri-ilmaisutyöpajat voivat tukea työssä jaksamista. Tavoitteena on saada lisätietoa taiteen mahdollisuuksista työhyvinvoinnin tukemisessa sekä selvittää lastensuojelun työssä jaksamisen kokemuksia. Työni keskeiset käsiteet ovat työhyvinvointi, työssä jaksaminen, taide ja teatteri-ilmaisun harjoitteet. Tutkimus on laadullinen tutkimus ja tulokset on analysoitu sisällönanalyysilla. Tutkimusta varten rakennettiin teatteri-ilmaisuharjoitteita sisältävä työpaja, jonka osallistujia haastateltiin ryhmähaastatteluiden muodossa. Tämän lisäksi toteutettiin yksi yksilöhaastattelu teatteri- ja yhteisötyön ammattiohjaajalle. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys pohjautuu Deweyn taiteen kokemuksellisuudelle. Tutkimustulosten mukaan lastensuojelun työntekijät ovat kehittäneet erilaisia tapoja työssä jaksamisen tueksi, mutta vaikuttavin tekijä on organisaatiosta lähtevät toimet. Työntekijät katsovat, että työmäärän rajaus, laadukas perehdytys ja osaava esihenkilötoiminta auttavat jaksamaan vaativassa toimessa. Teatteri-ilmaisuharjoitteiden kokemukset olivat positiivisia. Työntekijät kokivat toiminnan tuottavan iloa, rentouttavan olotilan sekä alentavan stressitasoja. Harjoitteiden avulla osallistujat oppivat työkavereista uusia yllättäviä puolia ja kokivat tämän tukevan työyhteisön vuorovaikutusta. Teatteri-ilmaisuharjoitteiden toiminnalle nähtiin mahdollisuuksia esimerkiksi osana työnohjaustapaamisia. Teatteri-ilmaisuntyöpaja rakennettiin tätä työtä varten, jolloin se toimi pilottina tällaiselle toiminnalle. Työpaja kesti noin kaksi kuukautta, jonka aikana tapaamisia oli yhteensä kolme ja ne kestivät puolestatoista tunnista kolmeen. Osallistujat kokivat toiminnan onnistuneeksi ja hyödylliseksi. Tutkimukseni perusteella taidetoiminnan käytöllä olisi mahdollista koskettaa sellaisia työssä jaksamisen alueita, mihin muut toiminnot eivät ulotu. Työn ohjaaminen perustuu kommunikointiin, mutta taideharjoitteet pureutuvat myös fysiikkaan ja sanoja pakoilevaan tunnetietoisuuteen. Lastensuojelussa työskennellään moniongelmaisten ja haastavien asiakkaiden ja tilanteiden kanssa, joten työn purkaminen moninaisin keinoin on välttämätöntä. Taiteen harjoittamisella on tieteellisesti todistettuja laajamittaisia vaikutuksia terveyden- ja hyvinvoinnin osana, joten sen on aika tulla osaksi työhyvinvoinnin rakenteita.
  • Hongisto, Tuuli (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkielmassa tarkastellaan sitä, mitä tarinoiden piirteitä tarina-algoritmeissa pidetään keskeisinä. Tarina-algoritmeilla tarkoitetaan ohjelmia, jotka tuottavat tarinoita tekstin muodossa. Tutkielman aineistona ovat Tale-Spin-, Minstrel-, Brutus-, Mexica- ja Fabulist-nimisten ohjelmien toiminnan kuvaukset ja niiden tuottamat tarinat. Tutkielmassa analysoin sitä, mitkä kertomuksen piirteet ovat läsnä ohjelmien tuottamissa tarinoissa, ja sitä, kuinka paljon piirteiden tuottamiseen on panostettu ohjelmien kehittämisessä. Vertaan havaintojani narratologiassa esiin nostettuihin kertomuksen piirteisiin, kuten tapahtumien ketjuttamiseen, kerrottavuuteen ja kokemuksellisuuteen. Tutkielmassa osoitetaan, että tapahtumaketjun tuottaminen on kaikkien ohjelmien toiminnan keskiössä. Tarina-algoritmien kehittäjät pitävät ymmärrettävyyttä tarinoiden kannalta keskeisenä piirteenä, ja pyrkivät siksi tapahtumaketjujen kronologiaan ja kausaalisuuteen. Tarinamaailman rakentamiseen ei sen sijaan ole panostettu yhtä merkittävästi, vaan suurimmassa osassa ohjelmia tarinamaailmaa kuvataan vain sen verran kuin tapahtumien ymmärtämiseksi on välttämätöntä. Ohjelmien tuottamiin tarinoihin liittyvät lajiodotukset ja lukijalle tuttuihin mielikuviin vetoaminen kuitenkin laajentavat ohjelmien tarinamaailmoja. Tutkielmassa tuodaan esiin myös, että lähes kaikki tutkittujen ohjelmien kehittäjät asettavat tarinoille kiinnostavuuden vaatimuksen. Vaikka kiinnostavuuden tavoittelu yhdistää ohjelmia, tavat sen saavuttamiseksi ovat hyvin heterogeenisia: kiinnostavuutta tarinoihin tuovaksi ominaisuudeksi nostetaan mm. suositut aiheet, ongelmanratkaisu ja tarinan jännite. Kerrottavuutta rakennetaan tarinoihin vaihtelevasti myös jännityksen, yllätyksen ja uteliaisuuden tunteiden herättämisen kautta. Tarinamaailman tasapainotilaa järkytetään useimpien ohjelmien tarinoissa, mikä yhdistää muutoin hajanaisia lähestymistapoja kerrottavuuteen. Analyysissa ohjelmien tuottamien tarinoiden kielestä sekä kehittäjien tekstin tasoa koskevista tavoitteista osoitetaan, että tarina-algoritmien tuottama kielellinen ilmaisu jää heikolle tasolle. Suurimman osan kehittäjistä kohdalla tutkimuksen fokus on ollut tarinan sisällön tuottamisessa, eikä tarinoiden tekstin tasoa ole pidetty prioriteettina. Useimpien tarina-algoritmien kohdalla tarinoiden kielellinen ilmaisu on yksitoikkoista, ja tarinat jäävät usein tiivistelmänomaisiksi. Tekstin tasoa ei yleisesti ottaen ole pidetty tutkimissani ohjelmissa yhtä olennaisena kuin tarinoiden sisältöä. Tutkielmassa tarkastellaan myös kokemuksellisuuden (experientiality) ilmenemistä ohjelmien tuottamissa tarinoissa. Kaikkien ohjelmien tarinat ilmentävät jossain määrin kokemuksellisuutta, sillä niissä kuvataan inhimillisiä päähenkilöitä ja sitä, miten he kokevat tarinamaailman tapahtumat. Ohjelmissa tärkeänä motivaationa hahmojen kokemusmaailman esiin tuomiseen vaikuttaa olevan tarinoiden ymmärrettäväksi tekeminen. Hahmojen ajatuksia ja tunteita tuodaan ohjelmissa esiin etenkin silloin, kun lukijalle halutaan tehdä läpinäkyväksi heidän syynsä toiminnalle. Ei kuitenkaan vaikuta siltä, että hahmojen kokemusmaailman monipuolista esittämistä pidettäisiin ohjelmien kehityksessä prioriteettina. Keskeinen tutkielman havainto on se, että ohjelmien kehityksessä on haluttu pitäytyä perinteisyydessä ja tunnistettavuudessa. Tästä kielivät niin sadun suosio algoritmien tarinoiden genrenä kuin kehittäjien ohjelmille asettamat ymmärrettävyyden ja loogisuuden vaatimukset. Tarinoita, jotka rikkovat perinteisiä odotuksia esimerkiksi juonen kulusta pidetään epäonnistuneina. Myöskään kielellä ei juuri lähdetä leikittelemään, vaan sen rooliksi jää sisällön välittäminen ymmärrettävässä muodossa. Kehittäjät tähtäävät siihen, että ohjelmien tuottamat tekstit ovat mahdollisimman helposti tunnistettavissa tarinoiksi, ja perinteisiin aiheisiin ja juonen kulkuihin sekä helposti ymmärrettävään kielelliseen ilmaisuun nojaaminen edistää tätä päämäärää.
  • Menard, Laura (Rikosseuraamuslaitos, 2018)
    Rikosseuraamuslaitoksen julkaisuja
  • Ikonen, Pekka (Helsingfors universitet, 2017)
    Suomessa asuu vakituisesti noin 300 000 ulkomaalaistaustaista henkilöä. Vuosittain maahamme on muuttanut yli kymmenentuhatta ulkomaalaista. Suomeen on tullut erityisesti 1990-luvulla muiden kulttuurien, etnisen alkuperän ja uskonnon edustajia. Tämä on asettanut evankelisluterilaiselle kirkolle haasteita ja mahdollisuuksia kasvaa monikulttuurisuudessa. Maahanmuuttajat hakeutuvat usein kirkon toiminnan piiriin. Osalla Suomeen muuttaneista on kristillinen vakaumus, osalla jokin muu uskonto tai uskonnottomuus. Seurakunnissa maahanmuuttaja otetaan vastaan samanarvoisena kuin kuka tahansa ihminen. Kristillinen lähimmäisenrakkaus velvoittaa auttamaan kaikkia luotuja. Tässä tutkimuksessa selvitetään, miten monikulttuurista työtä tekevät rakentavat yhteisöllisyyttä Pelipuistossa, Hervannan lähiöseurakunnassa Tampereella. Teoriataustana käytetään sosiaalisen pääoman teoriaa ja sosiologian klassikoiden yhteisömääritelmiä. Tutkimusaineisto kerättiin haastattelemalla Pelipuiston seurakuntakodin työntekijöitä ja vapaaehtoisia. Haastateltavia oli kaikkiaan kolmetoista. Aineisto analysoitiin laadullisen ja aineistolähtöisen sisällönanalyysin keinoin. Monikulttuurista työtä tekevät rakentavat yhteisöllisyyttä kohtaamalla ihmisen, selvittämällä mistä hän on kiinnostunut ja mitä hän tarvitsee. Tarpeista, yhteisistä tekijöistä ja kiinnostuksesta lähtee ryhmän tai kerhon perustaminen. Usein ryhmästä löytyy vapaaehtoinen kerhon ohjaaja. Pelipuiston työntekijöiden toimesta luodaan puitteet kerhoille ja ylläpidetään niitä. Tuetaan sitä, että ihmiset kävisivät Pelipuiston kerhoissa ja löytäisivät ystäviä. Tavoitteena on että maahanmuuttaja löytäisi suomalaisen ystävän. Pelipuisto on toiminnallinen yhteisö, jossa kokoontuu lukuisia pieniä kerhoja. Näissä yhteisöllisyys on kiinteää yhteisöllisyyttä, jossa me-henki on vallitseva. Myös hengellisyys oli yhteisöllisyyttä luova voima. Pelipuiston toiminnallinen yhteisöllisyys on ainutlaatuista. Suomen evankelisluterilaisen kirkon seurakuntien olisi syytä hakea mallia Pelipuiston toiminnasta. Yhteisöllisyyden rakentaminen on kirkon tavoitteena. Tutkimuksessa selvisi, että maahanmuuttajatyöntekijät ja vapaaehtoiset tarvitsevat jatkuvasti koulutusta. Uusien kulttuurien ja uskontojen tunteminen kehittäisi työtä edelleen.