Browsing by Subject "kokemusasiantuntijuus"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-2 of 2
  • Kauppinen, Laura (Helsingin yliopisto, 2018)
    Lastensuojelun jälkihuollon tarkoituksena on tukea nuorta kodin ulkopuolelle tapahtuneen sijoituksen jälkeen ja turvata sijaishuollon aikana saavutetut myönteiset tulokset ja helpottaa nuoren kotiutumista tai itsenäistymistä. Tässä tutkimuksessa tutkitaan Helsingin perhehoidon asiakasnuorten kokemuksia sekä tuen tarpeita jälkihuoltoon siirryttäessä. Tutkimuksen tavoitteena on: 1) selvittää minkälaisia kokemuksia perhehoidosta itsenäistyvillä nuorilla on itsenäistymisestä sekä jälkihuoltoon siirtymisestä, 2) tutkia, minkälaisen tuen perhehoidosta itsenäistyvät nuoret kokevat auttavan itsenäistymisessä. Tutkimuksen aineistona on Helsingin perhehoidon vuonna 1998 syntyneille asiakkaille postitettu kyselylomake sekä perhehoidon kokemusasiantuntijanuorten ryhmähaastattelu. Osan aineistoa muodosti ryhmähaastatteluun osallistuneiden nuorten ottamat valokuvat ja niiden avulla tapahtunut kerronta jälkihuoltoon liittyvistä kokemuksista. Tutkimustulokset muodostavat kuvan perhehoidosta jälkihuoltoon siirtyvistä nuorina opiskelevina, työssäkäyvinä ja pärjäävinä nuorina. Itsenäistymiseen liittyy ristiriitaisia tunteita ilosta epävarmuuteen ja pelkoon. Nuoret toivovat jälkihuollolta yksilöllistä ja nuoren tarpeisiin vastaavaa tukea. Siirtymätilanteissa on tärkeä varmistaa, että nuori saa riittävän tuen ja tietää kuka hänen sosiaalityöntekijänsä on. Sosiaalityöntekijältä nuoret toivovat aikaa ja mahdollisuutta kohtaamiseen. Perhehoidosta itsenäistyvää nuorta tukee jo sijaishuollon aikana riittävä erilaisten itsenäistymisessä vaadittavien taitojen opettelu. Läheiset ihmissuhteet ovat nuorille tärkeitä ja viime kädessä sosiaalityön vastuulla on varmistaa, että jokaisella nuorella on ainakin yksi aikuinen jonka puoleen kääntyä. Nykyjärjestelmää tulisi kehittää siten, että jälkihuollon tarjoama tuki on riittävää järjestävästä tahosta riippumatta ja työskentelyn lähtökohtana ovat nuoren tarpeet organisaation tarpeiden sijaan.
  • Hovi, Eija (Helsingin yliopisto, 2017)
    Tutkielman tarkoituksena oli tutkia koulutettujen kokemusasiantuntijoiden kokemuksia toiminnastaan. Koulutetut kokemusasiantuntijat ovat melko uusi toimijaryhmä sosiaali- ja terveysalalla. Toimintaympäristöksi tutkielmassa hahmottuu laajasti yhteiskunta. Koulutetut kokemusasiantuntijat toimivat erilaisissa tehtävissä kuntoutujien tai ammattilaisten kanssa työskennellen, julkisen sektorin palveluiden kehittämistyöryhmissä ja myös oppilaitoksissa luennoiden. Laajempi ymmärrys ilmiöstä ja työtä tekevistä henkilöistä parantaa mahdollisuuksia kokemusasiantuntijoiden oikeanlaiseen käyttöön. Tutkielman yhteiskunnalliseksi tehtäväksi asettuu sosiaalisen raportoinnin kaltainen tiedon välittäminen. Tutkielma asettuu osaksi yhteiskuntatieteellistä osallisuus- ja kan-salaisyhteiskuntakeskustelua sekä sosiaalityön yhteisöllisen tiedonmuodostuksen perinnettä. Tutkimuskysymykset olivat: 1. Mitä ja millaista kokemusasiantuntijana toimiminen on haastateltavien kertomana? 2. Onko kokemusasiantuntijatoiminnan koettu vaikuttaneen omaan kuntoutumiseen ja elämäntilanteeseen? Miten? 3. Millaisena haastateltavat näkevät tulevaisuutensa? Aineisto muodostui kahdeksan pääkaupunkiseudulla toimivan koulutetun kokemusasiantuntijan keskustelumuotoisesta teemahaastattelusta. Vapaamuotoisen keskustelun kautta aineisto rakentui yhteisenä tuotoksena kertomuksen muotoon. Analyysin tulokset on esitetty induktiivisesti, yksityisestä yleiseen tietoon ja ilmiön ymmärtämiseen pyrkien. Tutkielman taustalla vaikuttivat sosiaalisen konstruktionismin ajatukset ja sosiaalityön lähtökohdat sekä narratiivinen tutkimustapa. Kokemusasiantuntijuus näyttäytyy aineiston kautta vaativana, aktiivisena ja kehittyvänä toimijuutena. Yksilön tasolla kokemusasiantuntijatoiminta on edistänyt omaa kuntoutumista, parantanut itsetuntoa sekä tuonut mahdollisuuden kehittää itseään ja tehdä työtä. Toiminta ja etenkin negatiiviset kokemukset saattavat silti kuormittaa omaa hyvinvointia. Tasa-arvoisuuden ja asiakaslähtöisyyden edistäminen koetaan tärkeiksi ja kehittämistä tarvetta nähdään edelleen olevan. Positiivisia toimintakokemuksia ovat olleet erityisesti kuntoutujien ja oppilaitosten kanssa toimiminen. Kehittämistyöstä on saatu sekä hyviä että huonoja kokemuksia. Kokemusasiantuntijatoiminta jatkuu tulevaisuudessakin, mutta määrä saattaa vähentyä muiden projektien tai ammatillisen toiminnan viedessä tilaa. Kokemustietoa ei aina osata arvostaa ja ammattilaisten muutosvastarintaa on havaittu esiintyvän. Kokemusasiantuntijat toimivat palvelujärjestelmän tilauksesta, joten toiminnan kehittämiseen tarvitaan yhteistyötä. Kokemusasiantuntijat ovat tähän valmiita ja näkevät palvelujärjestelmän kehittymisen kaikkien osapuolten eduksi. Koulutetuilla kokemusasiantuntijoilla on tähän hyvin sopiva ratkaisuihin suuntautuva työskentelyote. Sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämiselle kokemusasiantuntijoita käyttäen on nähtävissä sekä taloudellisia että hyvinvoinnin ja tasa-arvoisuuden lisääntymisen perusteita. Aineiston perusteella kokemusasiantuntijoiden vaikuttamismahdollisuudet jäävät ainakin toistaiseksi vielä näennäisvaikuttamisen tasolle. Palkkioiden maksu on myös ollut puutteellista, joka oikeutetusti koetaan arvostuksen puutteena.