Browsing by Subject "kokemustieto"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-5 of 5
  • Lepistö, Salla (2003)
    Tässä tutkimuksessa tutkimuskohteena oli poliisin hiljainen tieto; sen ilmeneminen poliisin työssä, sen oppimisen edellytykset sekä hiljaisen tiedon merkitys ammattitaidon osana. Tutkimus liittyy Helsingin kihlakunnan poliisilaitoksen oman ikäohjelman suunnitteluun. Ikäohjelman tavoitteina on mm. ikääntyneen työntekijän jaksaminen, eri-ikäisten yhteistyön ja eri-ikäisten johtamisvalmiuksien edistäminen sekä hiljaisen tiedon siirtäminen kokeneilta nuoremmille. Tutkimuksen tuloksia hyödynnetään ikäohjelman ohella henkilöstön kehittämisessä. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisella tutkimusotteella. Empiirinen aineisto koostui kolmesta parihaastattelusta, joissa pareina oli nuori ja kokenut poliisi. Lisäksi aineiston keruussa käytettiin toiminnallisena menetelmänä piirtämistä, jolla pyrittiin käsitteellistämään vaikeasti sanallisesti ilmaistavaa hiljaista tietoa. Tutkimuksessa käytettiin teoriasidonnaista analyysia, jossa aineistolähtöinen tulkinta "keskustelee" aiemman teorian kanssa. Teoriasidonnaisuuteen liittyen tutkimuksessa käytettiin abduktiivista päättelyä, joka tarkoitti myös teorian ja aineiston vuoropuhelua. Litteroitua aineistoa teemoiteltiin tutkimuskysymysten perusteella. Aineistossa olleita metaforia eli vertauksellisia kielikuvia tulkittiin tutkimuskysymysten perusteella poliisin hiljaisen tiedon käsitteellistämiseksi. Aineistosta analysoitiin fenomenologisen metodin avulla merkitysrakenteita. Tutkimuksen keskeinen tulos on, että hiljainen tieto on merkittävä osa poliisin ammattitaitoa. Se ilmenee toiminta- ja vuorovaikutusosaamisena sekä kognitiivisena osaamisena ammatillisen ajattelutavan ja havainnoinnin muodossa. Em. osaamisalueisiin liittyen tärkeäksi nousi myös työturvallisuusosaaminen. Kaikki osaamisalueet kuuluvat kokonaisuuden hallintaan poliisin työssä. Käytännössä hiljainen tieto ilmeni toimintatapoina- ja malleina, rutiineina, suhtautumistapoina, asenteina sekä työyhteisökulttuurin tuntemisena. Hiljainen tieto saattoi ilmetä myös liiallisena rutinoitumisena ja urautumisena. Hiljaisen tiedon oppimista nuoren ja kokeneemman poliisin vuorovaikutuksessa edistää mm. motivaatiotekijät, yhtenevä arvo- ja asennemaailma ja "henkilökemioiden" yhteensopivuus. Hiljaisen tiedon oppimista ja syntyä haittaa motivaation puute, leipääntyminen ja arvo- ja asenneristiriidat. Tärkeimmät käytetyt lähteet ovat: Polanyi, M. (1958). Personal Knowledge. Towards a Post-Critical Philosophy. Lontoo: Routledge & Kegan Paul. Nonaka, I. & Takeuchi, H. (1995). The Konowledge-Creating Company. How Japanese Companies Create the Dynamics of Innovation. New York: Oxford University Press. Koivunen, H. (1997). Hiljainen tieto. 3. painos. Helsinki: Otava. Honkonen, R. (2000). Työssä oppiminen osana poliisin peruskoulutusta. Poliisiammattikorkeakoulun tutkimuksia 8. Espoo: Poliisiammattikorkeakoulu.
  • Hirvelä, Noora (Helsingin yliopisto, 2017)
    Tämän työn tavoitteena on yhdistää folkloristista kokemuskerronnan analyysiä äänimaisematutkimukseen. Tulkinnan teoreettisena kehyksenä toimii fenomenologis-hermeneuttinen tutkimustraditio sekä sen piirissä esiin nostettu kehollisuuden keskeisyys. Tekstien tulkinnan lähtökohtana ovat erityisesti Maurice Merleau-Pontyn ja John Deweyn ajatukset ihmisen kehollisesta maailmasuhteesta. Eletyssä kokemuksessa kokija ja ympäristö ovat yhteenkietoutuneita, vaikka ne käsitteellisellä tasolla voidaankin erottaa toisistaan. Analyysissä sovelletun kognitiivisen metaforateorian periaatteena on niin ikään ajattelun skeemojen pohjautuminen kehollisuuteen. Työ pohjautuu ”Suomalainen hiljaisuus” –kirjoituskilpailuaineistoon, joka on kerätty Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Kansanrunousarkistoon vuosina 2011-2012. Omaan, 102 sivun laajuiseen tutkimusaineistooni olen valinnut 20 suomenkielistä, kuvaannollista kieltä sisältävää keruuvastausta. Aineiston analyysi perustuu kuvaannollisten ilmaisujen lähiluentaan, ja se jakautuu kahteen sisällölliseen jaksoon. Ensimmäisessä analyysiluvussa tarkastelen tekstien piirteitä erityisesti aistikokemusten kuvaajina. Toisessa analyysiluvussa sovellan kuvaannollisiin ilmauksiin kognitiivista metaforateoriaa sekä tarkastelen tekstien metaforisuutta käsitteellisemmällä tasolla. Metaforailmausten analyysi kognitiivisen metaforateorian valossa osoittaa, että hiljaisuudesta puhuttaessa käytetään hyväksi sellaisia skeemoja, joissa hiljaisuuden tila tai kokija hahmottuu säiliömäiseksi, hiljaisuus kommunikaatioksi, soivaksi ilmiöksi, fyysisen aineen kaltaiseksi tai elolliseksi toimijaksi. Jokaisen näistä metaforisten ilmausten takana vaikuttavista ajattelumalleista voi nähdä korostavan tiettyä tapaa suhtautua hiljaisuuteen. Hiljaisuuskerronnassa kokijan mielensisäinen maailma ja ääniympäristön hiljaisuus käyvät dialogia: konkreettinen hiljaisuus on sidoksissa abstraktiin, mielikuvien värittämään hiljaisuuteen. Kuvaukset kokijan mielensisäisen maailman ja ulkoisen ääniympäristön vuorovaikutuksesta kertovat esteettisestä suhteesta ympäristöön ja sen kokemiseen. Metaforailmauksia käytetään myös kuvattaessa kokemuksen synnyttämiä mielikuvia, joista hiljaisuuskerronnassa erottuvat erityisesti tuonpuoleisen ja pyhän mielikuvaverkostot. Mielikuvat hiljaisuuden ikiaikaisuudesta sekä pyhyydestä verrattuna profaaniin äänten maailmaan toistavat osittain vanhasta kansanrunoudesta ja muusta arkistoaineistosta löydettyjä mielikuvastoja. Laajasti ottaen tarkastelemani kokemuskerronta näyttäytyy kiasmaattisena: monenlaisten merkitysten, mielikuvien, muistojen ja aistimusten risteyskohtana. Kuvaannollisen kielen kautta kuvataan herkistynyttä ja moniaistista suhdetta ympäristöön, ja tekstien metaforiikka ilmenee sekä yksittäisten ilmausten tasolla että käsitteellisellä, mielikuviin viittaavalla tasolla.
  • Salmelainen, U (Kela, 2008)
    Sosiaali- ja terveysturvan tutkimuksia 98
    Tässä IKÄ-hankkeen osahankkeessa tarkasteltiin kuntoutujaa koskevan tiedon välittymistä, tiedon rakentumista ja tiedon riittävyyttä moniammatillisessa asiantuntijayhteistyössä ikäihmisten kuntoutusinterventiossa. Tutkimusaineisto koostui haastatteluista ja kyselyistä. Kyselyaineiston kohderyhminä olivat IKÄhankkeen kuntoutuskurssien (n = 44) Kelan, kunnan ja kuntoutuslaitoksen yhdyshenkilöt. Haastatteluaineisto muodostui 14 kurssin yhdyshenkilöistä sekä kaikkien kuntoutuslaitosten (n = 7) tiimeistä. Tiedon välittymistä tarkasteltiin eri tietoväylien eli kirjallisten dokumenttien, yhteisten työskentelyfoorumien (kuntoutujien valinta, kotikäynti ja jatkotoimenpiteiden suunnittelu) sekä yhdyshenkilöiden yhteydenpidon kautta. Kirjalliset dokumentit välittivät hyvin tietoa kuntoutujan terveydestä ja fyysisestä toimintakyvystä, mutta vain niukasti tietoa sosiaalisesta toimintakyvystä sekä tilannetekijöiksi luokitelluista kuntoutujan elinympäristöstä, elämäntilanteesta, kotona selviytymisestä ja avun tarpeesta. Moniammatillisen asiantuntijayhteistyön kautta yhteisillä työskentelyfoorumeilla tietoa ikäihmisistä pystyttiin kuitenkin välittämään ja yhdessä rakentamaan, mikäli kunnan yhdyshenkilö tunsi kuntoutujia sekä oli perillä kuntansa palveluista ja toimintakäytännöistä. Tätä kokemustietoa tuntemistietoa välittyi paremmin pienissä kuin isoissa kunnissa. Yhdyshenkilöt rakensivat kuntoutujaa koskevaa tietoa vuorovaikutuksessa toistensa kanssa. Tietämys ja osaaminen laajenivat eri tahojen yhdyshenkilöiden tuodessa oman tietämyksensä ja asiantuntemuksensa yhteiseen työskentelyyn ja pohdintaan. Esimerkiksi kotikäynti osoittautui tärkeäksi tietoväyläksi ja työssä oppimisen foorumiksi. Lisäksi se edisti asiantuntijayhteistyötä. Sen sijaan kuntoutuksen palautetiedon välittyminen kuntaan näyttäytyi ongelmalliselta ja epäyhtenäiseltä. Osassa kursseja tieto välittyi hyvin, mutta joukossa oli myös ongelmallisia tapauksia, joissa yhdyshenkilö ei saanut lainkaan kirjallista palautetietoa; kuntoutusselosteet olivat kulkeutuneet suoraan arkistoon. Palautetieto välittyi heikommin sosiaalitoimessa työskenteleville kuin terveystoimessa työskenteleville yhdyshenkilöille. Yhdyshenkilötoiminta ja yhteisten foorumien toteutuminen sekä yhdyshenkilöiden aikaisempi kokemus verkostomalliin pohjautuvasta ikäihmisten kuntoutuksesta olivat kuntoutusintervention tiedonkulkua ja tiedon rakentumista edistäviä tekijöitä. Yhdyshenkilöiden toimintaa sen sijaan haittasivat vähäiset aikaresurssit, oman organisaation tuen puute ja yksin toimiminen.
  • Ahlström, Hanna (Helsingfors universitet, 2017)
    Tutkielmassa tarkastellaan vammaisten nuorten aikuisten kokemuksia palvelujärjestelmän asiakkuudesta palvelujen saamisen ja toimivuuden sekä palvelujärjestelmässä tapahtuneiden kohtaamisten näkökulmasta. Kokemusten tarkastelu keskittyy erityisesti nuoressa aikuisuudessa ja lapsuudenkodista itsenäistyessä saatuihin palveluihin. Tutkielman aineisto on kerätty haastattelemalla yhdeksää vaikeasti vammaista tai pitkäaikaissairautta sairastavaa henkilöä. Haastattelumenetelmänä on käytetty teemahaastattelua. Aineisto on analysoitu aineistolähtöisen sisällönanalyysin keinoin. Tutkimuskysymykset ovat: 1) Millaisia kokemuksia vammaisilla nuorilla aikuisilla on palvelujärjestelmän toimivuudesta ja kohtaamisista palvelujärjestelmässä? 2) Mistä palveluista vammaiset nuoret aikuiset ovat kokeneet saavansa tukea erityisesti nykyisessä elämänvaiheessaan? 3) Nouseeko haastateltavien kokemuksista esiin palvelujärjestelmässä ilmeneviä syrjäyttäviä rakenteita tai käytäntöjä? Tulosten perusteella useat palvelujärjestelmän tuottamat palvelut tukevat toimivalla tavalla vammaisen nuoren aikuisen itsenäistymistä ja itsenäistä elämää. Palvelujen hakeminen sen sijaan koetaan usein haastavana ja palvelujärjestelmän ja organisaatioiden toiminta byrokraattisena. Vammaisuuden jatkuva todistelu esimerkiksi lääkärinlausunnoin koetaan raskaana. Kokemuksissa hyvistä kohtaamisista painottuvat yksilöllisen tilanteen huomioiminen ja työntekijän asiantuntemus. Saatu ohjaus ja neuvonta sekä päätösten perustelut koetaan usein puutteellisiksi. Vanhemmilta saatu tuki ja heiltä opitut ja perityt myönteiset asenteet heijastelevat itsenäistymisen ja itsenäisen elämän onnistumista. Epätasa-arvoa palvelujen myöntämisessä ilmenee niin eri kuntien välillä kuin myös eri tavoin vammaisten henkilöiden välillä. Vammaiset henkilöt kohtaavat edelleen paljon fyysisiä ja asenteellisia esteitä, jonkin verran myös silloin, kun asioivat heille suunnatuissa erityispalveluissa. Johtopäätöksenä on, että nykyiset palvelut tukevat melko hyvin vammaisten nuorten aikuisten arjen ja päivittäisen elämän toimintamahdollisuuksia, erityisesti silloin, kun nuorella on voimavaroja olla aktiivinen omien asioidensa hoitaja. Kuitenkin rakenteet ovat riittämättömät tukemaan vammaisten nuorten aikuisten työllistymistä ja matka opiskelijasta itsensä työllä elättäväksi kansalaiseksi on pitkä silloinkin, kun nuorella olisi siihen halua ja edellytyksiä. Palvelujärjestelmässä on havaittavissa paljon palvelulähtöistä ja vamman lääketieteelliseen selittämiseen pohjautuvaa ajattelua, eikä kokonaistilannetta, sosiaalista kontekstia ja osallisuuden kaikkia ulottuvuuksia oteta aina huomioon palveluja järjestettäessä.
  • Rouhiainen, Leena (2007)
    Acta Scenica