Browsing by Subject "kokonaisturvallisuus"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-6 of 6
  • Aulake, Marianne (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkielma selvittää, miten Suomen turvallisuuspolitiikassa puhutaan ilmastonmuutoksesta turvallisuusuhkana. Ilmastonmuutoksen uhkaa määrittää se, mihin tai keneen se kohdistuu, millä tavoin se kohdistuu Suomeen, millainen se on uhkana ja kenen vastuulla siihen vastaaminen on. Suomen ilmastoturvallisuuspolitiikan yleistilan ja ilmastonmuutoksen poikkileikkaavan luonteen ymmärtäminen on tärkeää tulevaisuuden päätöksenteolle. Tutkielmassa tarkasteltiin kehysanalyysilla 22 aineistodokumenttia, joihin kuului ulko-, sisä- ja puolustusministeriöiden selontekoja, tulevaisuuskatsauksia, sekä muita turvallisuuspolitiikkaa käsitteleviä dokumentteja 2000-luvun ajalta. Perinteisesti suppean turvallisuuskäsityksen ja ”kovan politiikan” ministeriöiden julkaisuja lähestyttiin laajan turvallisuuskäsityksen ja ilmastoturvallisuuden teorian kautta. Ilmastoturvallisuuden viitekehyksen ja aiemman turvallisuustutkimuksen perusteella luotiin malli tutkimuskysymyksiin vastaamiselle. Tätä mallia sovellettiin aineistoanalyysin edetessä. Tulosten perusteella suomalainen aineisto ei suoraan vastaa kirjallisuudessa esitettyjen ilmastoturvallisuuden diskurssien ja kansainvälisen tutkimuksen oletuksia. Vaikka aineistodokumentit puhuvat ilmastonmuutoksen vakavuudesta, ne näkevät sen luomat riskit pääsiassa kaukaisina ja hitaasti kehittyvinä. Jo havaittavissa olevien vaikutusten, kuten köyhyyden lisääntymisen ja luonnonvaroihin liittyvien aseellisten konfliktien oletetaan tapahtuvan tulevaisuudessakin Suomen rajojen ulkopuolella. Suomessa ilmastonmuutoksen uhan kuvataan kohdistuvan ensi sijassa sään ääri-ilmiöiden kautta ihmisten terveyteen, yhteiskunnan perustoimintoihin ja luonnon monimuotoisuuteen. Asiakirjoissa ei kuitenkaan huomioida ilmastonmuutoksen vaikutusten eroa eri asemassa olevien ihmisten tai Suomen alueiden välillä. Valtion suvereniteettia tai kansalaisten luottamusta valtion toimintakykyyn ilmastonmuutos ei aineiston mukaan uhkaa. Päävastuu uhkiin vastaamisessa on kansainvälisellä järjestelmällä, erityisesti EU:lla ja YK:lla, eikä kansalaisille anneta minkäänlaista toimijuutta. Asiakirjat jättävät myös paljon määrittelemättä, eikä jokaisessa puhuta ilmastonmuutoksesta ollenkaan.
  • Erkamo, Sanna; Pilli-Sihvola, Karoliina; Harjanne, Atte; Tuomenvirta, Heikki (Ilmatieteen laitos - Finnish Meteorological Institute, 2021)
    Raportteja - Rapporter - Reports 2021:4
    Raportissa kuvataan ja jäsennellään ilmastonmuutokseen vaikutuksia laajan turvallisuuskäsityksen mukaisesti Suomen näkökulmasta. Työssä hyödynnetään aikaisempaa tutkimusta sekä asiantuntijahaastatteluita. Työssä huomioidaan ilmastonmuutoksen aiheuttamat suorat ja epäsuorat turvallisuusriskit sekä ilmastonmuutoksen hillintään liittyvät siirtymäriskit. Suorat turvallisuusriskit tarkoittavat ilmastonmuutokseen ja muuttuviin sään ääri-ilmiöihin liittyviä välittömiä riskejä. Nämä kattavat ilmastonmuutoksen riskit kriittiselle infrastruktuurille ja energiajärjestelmille, logistiselle järjestelmälle, terveydelle ja ruokaturvalle. Epäsuorat turvallisuusriskit liittyvät siihen, miten ilmastonmuutos vaikuttaa talouteen sekä poliittisiin ja geopoliittisiin suhteisiin. Ilmastonmuutos voi lisätä siirtolaisuutta ja kasvattaa konfliktien riskiä. Se voi lisätä myös yhteiskunnallista eriarvoisuutta ja vastakkainasetteluja. Siirtymäriskit voivat liittyä I) energiamurroksen taloudellisiin ja teknologisiin muutoksiin, II) ilmastopolitiikan ja hillintätoimien synnyttämiin sosiaalisiin ongelmiin sekä III) poliittisiin ja geopoliittisiin jännitteisiin. Fossiilisten polttoaineiden käytön vähentäminen aiheuttaa taloudellisia paineita sekä sisä- ja ulkopoliittisia jännitteitä etenkin valtioille, joilla on paljon taloudellisia intressejä niihin liittyen. Erilaiset jännitteet voivat lisätä myös hybridi- ja informaatiovaikuttamisen kaltaisia riskejä. Ilmastonmuutoksen turvallisuusvaikutukset koskettavat käytännössä kaikkia yhteiskunnan toimialoja ja niihin varautuminen edellyttää kokonaisturvallisuuden toimintamallin hyödyntämistä. Lyhyellä aikavälillä merkittävimmät ilmastonmuutokseen liittyvät uudet turvallisuusriskit Suomessa ilmenevät todennäköisesti epäsuorien tai siirtymäriskien kautta sillä Suomella on lähtökohtaisesti muiden vauraiden maiden tavoin paremmat teknologiset, taloudelliset ja institutionaaliset edellytykset ilmastonmuutoksen aiheuttamien ongelmien ja uhkien hoitamiseksi. Tämä kuitenkin vaatii poliittista tahtoa ja resurssien ohjaamista riskien vähentämiseen ja -hallintaan.
  • Lautiainen, Jouni (Helsingfors universitet, 2016)
    Elintarviketeollisuuspooli perustettiin vuonna 1968 elintarvikepooli-nimellä, puolustustaloudellisen suunnittelukunnan alaiseksi Suomen elintarvikevarautumista ohjaavaksi instituutioksi. Perustamisen taustalla olivat intressit parantaa Suomen ruokahuollon tasoa, mahdollisen poikkeustilan tai taloudellisen saarron varalta. Elintarviketeollisuuspooli on toiminut linkkinä suomalaisen elintarviketeollisuuden ja viranomaisten välillä lähes 50 vuotta. Järjestelyn takana oli alkujaan valtiollisten resurssien puute suurten ruokavarastojen luontiin ja ajatus jo olemassa olevien tuotantolaitosten käytöstä myös kriisiaikana. Pooli on luotsannut elintarviketeollisuuden varautumista kriisiaikoihin, järjestämiensä valmiusharjoitusten avulla, jo perustamisestaan alkaen. Poolin valmiusharjoituksiin on rakennettu kuvitteellisia skenaarioita, joissa elintarviketeollisuuden toimijoita on testattu erilaisissa poikkeustilanteissa. Valmiusharjoitusten aiheet ovat vaihdelleet eri asteisista kauppasuluista, ydinlaskeumiin, terrori-iskuihin ja sähkökatkoihin. Tutkimukseni pohjautuu elintarviketeollisuuspoolin arkistomateriaaliin vuosien 1969-2009 väliltä. Selvitän tutkimuksessani mitä valmiusharjoituksiin rakennetut skenaariot kertovat poolin kokemista uhkakuvista elintarvikehuoltovarmuudelle. Tarkastelen myös näiden uhkakuvien linkittymistä suuriin yhteiskunnallisiin muutoksiin ja kansainvälisiin tapahtumiin. Analysoin tutkimuksessani poolin uhkakuvien ja yhteiskunnallisten muutosten suhdetta, Joseph Tainterin kompleksisuusteorian avulla. Teoria toimii tutkimukseni viitekehyksenä, hyvin laajan ja muutosrikkaan ajanjakson tarkastelussa. Osoitan kuinka poolin kokemat uhkakuvat ovat muuttuneet sen historian aikana ja kuinka ne ovat rakentuneet yhteiskunnallisen kehityksen ja kansainvälisten muutosten rinnalla. Tutkittuna aikana pooli on kohdannut monenlaisia uhkia ja kriisejä. Poolin toiminnan kannalta keskeisimmäksi näistä ovat nousseet vuoden 1973 öljykriisi, 1986 Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuus, kehitys kohti Euroopan unionia, vuoden 2001 terrori-iskut ja 2000-luvun biologiset uhat. Esitän että poolin toiminta on ollut ajankohtaista ja vahvimpia käsillä olleita uhkia priorisoivaa. Ajoittain pooli on myös kyennyt ennakoimaan tulevia uhkia ja toimimaan siten proaktiivisesti. Näkemykseni mukaan poolin suurimmat uhkakuvat ovat liittyneet ydinlaskeuman mahdollisuuteen ja joko äkilliseen tai asteittaiseen tuontipolttoaineiden katkokseen. Esitän näiden uhkien rakentuvan osittain poolin kattojärjestöjen ja viranomaisten uhkaskenaarioiden pohjalta, mutta ennen kaikkea poolin oman harjoitustoiminnan kautta. Poolin tietomäärän lisääntyessä ovat myös sen valmiusharjoitusten teemat monipuolistuneet ja uhkakuvat ymmärretty jatkuvasti kompleksisemmiksi kokonaisuuksiksi. Lisäksi näkemykseni mukaan, huolimatta poolin läheisyydestä elintarviketeollisuuteen, ei teollisuus ole joko kyennyt, tai halunnut ajaa omia intressejään poolin kautta. Esitän lisäksi, että poikkeuslainsäädännössä tapahtuneet muutokset 1990-luvun alussa heikensivät Suomen kykyä toimia kriisitilanteissa, lainsäädännön muuttuessa huomattavasti aiempaa raskaammaksi ja poliittisesti hankalammin toteutettavaksi.
  • Hietala, Ossi (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tutkimuksen aiheena ovat Suomessa 2000-luvun alussa vallinnut turvallisuuskäsitys sekä vuoden 2007 laki vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta, jossa säädetään vapaaehtoisen sotilaallisen, sotilaallisia valmiuksia palvelevan ja muun maanpuolustukseen kuuluvan koulutuksen järjestämisestä Suomessa. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, millainen suomalainen turvallisuuskäsitys oli, ja miten turvallisuuskäsitys ja vuoden 2007 laki ilmentävät toisiaan. Aihetta lähestytään sisällönanalyysin keinoin. Tutkimusaineistoina ovat vuoden 2007 laki valmistelu- ja tausta-asiakirjoineen sekä valtioneuvoston turvallisuus- ja puolustuspoliittiset selonteot vuosilta 1995—2004. Selontekojen edustama suomalainen turvallisuuskäsitys on 1900-luvun loppua kohden laajentunut yhtäältä horisontaalisesti sotilaallisen turvallisuuden ulkopuolelle muun muassa yhteiskunnallisiin ja ympäristöä koskeviin kysymyksiin ja toisaalta vertikaalisesti käsittämään valtion olemassaolon lisäksi kansainvälisen järjestelmän ja yksilön turvallisuutta. Lisäksi selonteoissa on havaittavissa turvallisuuskäsitysten kaksijakoisuus: yhtäältä keskeisenä käsitteenä pidetään laajaa turvallisuutta, toisaalta turvallisuuden keinovalikoima painottuu hyvin sotilaallisesti. Turvallisuuskäsitysten laajenemisen ja hajautumisen taustalla nähdään turvallisuuspolitiikan parlamentarisoitumiskehitys. Vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta annettu laki määrittelee Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen aseman julkisoikeudellisena yhdistyksenä sekä sen julkishallinnolliset tehtävät. Toinen keskeinen vapaaehtoisen maanpuolustuksen toimija ovat puolustusvoimien paikallisjoukkoihin kuuluvat maakuntajoukot. Vapaaehtoinen sotilaallinen koulutus alkoi Suomessa 1990-luvun alussa ja sitä toteuttamaan perustettiin Maanpuolustuskoulutus ry vuonna 1993. Tarve toiminnasta annettavalle laille nousi esille vuonna 1994, ja hallitus antoi esityksen laiksi vuonna 2006. Esityksestä annetuissa julkishallinnon, puolueiden ja järjestöjen lausunnoissa korostuvat sotilaallisen koulutuksen määritelmän täsmentämistarve, toiminnan parlamentaarisen valvonnan tarpeellisuus sekä sotilaallisen ja siviiliturvallisuuden alojen välisen työnjaon säilyttäminen. Lisäksi Maanpuolustuskoulutusyhdistykselle vahvistettavaa sotilaallisen koulutuksen antamisen mahdollisuutta vaadittiin tarkasteltavaksi suhteessa perustuslakiin. Lain tarpeellisuus tunnustettiin yleisesti, mutta vaihtelevista syistä: osa lausujista katsoi lain vahvistavan toiminnan asemaa, osa puolestaan piti rajojen asettamista tarpeellisena. Samat asiat korostuivat myös lakiesityksen eduskuntakäsittelyssä ja lehdistön kirjoituksissa. Vapaaehtoista maanpuolustusta koskeva lainsäädäntö ilmentää suomalaista turvallisuuskäsitystä neljän tekijän kautta. Ensiksi hajautuneet ja kaksijakoiset käsitykset turvallisuudesta ja uhkista näkyvät lain ja siitä käytyjen keskustelujen sekä käytännön toiminnan ulottumisessa sotilaallisen turvallisuuden lisäksi muille yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen aloille. Toiseksi turvallisuus on laajennuttuaan sektoroitunut, ja lainsäädännössä ja siitä käydyissä keskusteluissa on havaittavissa eri toimijoiden tarpeita puolustaa reviirejään ja resurssejaan muiden sektorien levittäytymiseltä toimialalleen. Kolmanneksi keskeiset käsitteet, laaja turvallisuus ja sotilaallinen koulutus, on määritelty epätäsmällisesti sekä selonteoissa että vuoden 2007 laissa. Yhtäältä löyhästi määritellyt käsitteet aiheuttavat epäselvyyksiä ja kilpailua vaikutusvallasta kaikilla toiminnan tasoilla; toisaalta ne mahdollistavat päätöksenteon joustamisen tilanteen ja kulloistenkin intressien vaatimalla tavalla. Neljänneksi sekä selonteoissa että vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta annetussa laissa näkyvät historialliset painolastit.
  • Nieminen, Touko (Helsingin yliopisto, 2020)
    Kompleksiset muutokset ja uudet uhkat nähdään perinteiset viranomaisten ja turvallisuustoimijoiden rajapinnat ylittävinä. Suomen kokonaisturvallisuuden malli yhteistoimintapainotuksineen korostaa muuttuvassa ja yhä kompleksisemmassa toimintaympäristössä turvallisuustoimijoiden tarvetta tulla tietoisiksi toistensa tulevaisuuskuvista sekä niiden eroista ja yhtäläisyyksistä. Tutkielmassa tarkastellaan Suomen julkishallinnon keskeisten turvallisuustoimijoiden toimintaympäristö- ja tulevaisuusanalyysejä ja niissä tunnistettuja keskeisiä muutostekijöitä. Tutkielma keskittyy Suomen turvallisuustoimijoiden muutoksen hahmotuksessa esiintyvien eriäväisyyksien, yhtäläisyyksien ja mahdollisten puutteiden tai heikkouksien tunnistamiseen. Tutkielman tutkimusala linkittyy strategian tutkimukseen, tarkemmin määriteltynä strategiseen enna-kointiin. Näkökulma tutkielman analyysille on kylmän sodan jälkeinen turvallisuuden laajentuminen valtio- ja sotilaskeskeisestä ajattelusta uusille huomioitaville osa-alueille, muun muassa poliittisille, taloudellisille, yhteiskunnallisille ja ympäristöllisille, kohti systeemistä käsitystä turvallisuudesta. Turvallisuustoimijoiden muutostekijöitä lähestyttiin laadullisen tekstiaineiston kautta. Aineisto koostuu kymmenen julkishallinnon turvallisuustoimijan toimintaympäristön muutosta kuvaavista virallisista julkisista toimintaympäristöanalyyseistä, strategiasuunnitelmista ja selonteoista. Analyysimenetelmänä käytettiin teoriaohjaavaa laadullista temaattista sisällönanalyysiä, jolla keskeiset muutostekijät tunnistettiin. Niiden eroja ja yhtäläisyyksiä pystyttiin hahmottamaan selkeästi toimija- ja muutos-tekijäkohtaisilla jaotteluilla sekä niiden ristiintaulukoinnilla. Analyysin apuna käytettiin PESTE-kehystä. Analyysin kautta tunnistettiin yhteensä neljäkymmentäyksi vuoteen 2040 saakka vaikuttavaa keskeistä muutostekijää kuudessa eri teemassa, jotka noudattelivat pääasiassa PESTE-kehystä. Toimijoiden tunnistamat muutostekijät olivat olennaisilta sisällöiltään ja kehityssunniltaan samanlaisia, mutta eroja toimijoiden välillä muutostekijöiden tunnistamisen suhteen oli havaittavissa. Toimijat kiinnittivät huomiota eri muutostekijöihin ja muutostekijäteemoihin vaihtelevalla kattavuudella, usein oman roolinsa ja toimi-alansa mukaisesti. Myös joidenkin muutostekijöiden tai teemojen tunnistaminen oli toimijoilla ajoittain ohutta jääden vain maininnan tasolle. Analyysissä tunnistettiin myös muutamia huomionarvoisia ristiriitoja eri keskeisten muutostekijöiden välillä. Aikaisemmissa tutkimuksissa esille tuotu laajan turvallisuuden käsitteen hahmottamisen kapeus ja toimijoiden pysyttäytyminen omissa puitteissaan oli tulkittavissa joissain tapauksissa paikkansapitäväksi. Tästä huolimatta merkittäviä ristiriitoja ei toimijoiden välillä löytynyt. Aineistosta ilmeni, että toimijat olivat ottaneet huomioon turvallisuuden laajentumisen ajattelutavan sekä muutostekijöiden systeemisen keskinäisriippuvuuden ja kokonaisvaltaisuuden. Hybridiuhkilla ja teknologisella kehityksellä oli tämän yhteydessä suuri rooli. Toimijat kokivat, että muun muassa sisäisten ja ulkoisten uhkien yhteen kietoutuminen, toimintaympäristön kompleksisuuden kasvu sekä yhteiskunta- ja turvallisuuspolitiikan rajojen hämärtyminen voimistuvat.
  • Astala, Jarmo (Helsingin yliopisto, 2020)
    Kokonaismaanpuolustus on sotilaallisen toiminnan lisäksi myös laajalti siviilialojen toimintaa, jolla turvataan valtion itsenäisyyden lisäksi kansalaisten elinmahdollisuudet ja turvallisuus. Kokonaisturvallisuudessa varaudutaan yhteiskunnan elintärkeisiin toimintoihin kohdistuviin uhkiin ja riskeihin, joka antaa pohjan myös kokonaismaanpuolustuksen toteuttamiselle. Nykyaikainen sää- ja olosuhdepalvelu on huomattavasti laajempi kokonaisuus kuin julkisudessa yleisimmin nähty yleinen sääennustus tai ilmastonmuutoksen tutkimus. Näillä toki on oma roolinsa myös kokonaismaanpuolustuksen kannalta, mutta palvelutarve ja – valikoima on laajentunut huomattavasti perinteisestä sääpalvelusta kattamaan myös vaikkapa avaruussääpalvelun. 2000-luvun sää- ja olosuhdepalvelu tuottaa kohdennettuja palveluita Puolustusvoimien lisäksi myös esimerkiksi pelastustoimen, meripelastuksen ja energiahuollon tueksi normaalioloissa, mutta myös häiriöihin ja poikkeusoloihin varautumisessa. Yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen ja kansallisen riskiarvion kautta löydetään yhtymäkohdat sääpalvelun merkityksestä kokonaisturvallisuuteen sekä kokonaismaanpuolustukseen. Nähdään, että nykyaikainen yhteiskunta on paitsi hyvin teknologiariippuvainen myös, osin juuri siitä syystä, myös kovin sääriippuvainen. Myös Puolustusvoimien toiminta on siirtynyt ja siirtymässä yhä enemmän moderniin teknologiaan pohjautuvaksi. Erilaiset laitteet ja sensorit tarvitsevat tuekseen lisääntyvässä määrin myös sää- ja olosuhdepalveluita.