Browsing by Subject "kokonaisvaltaisuus"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-9 of 9
  • Ruoho, Veera (Helsingin yliopisto, 2019)
    It is widely seen that fragile states and prolonged crises cause poverty, violence and also migration as a strategy for survival. However, international interventions by development cooperation and by crisis management missions have been ineffective to provide security and possibilities for sustainable development. The comprehensive crisis management, too, has remained ineffective to respond such challenges. The purpose of this Master's thesis is to contribute for the discussion of developing comprehensive crisis management to make it more efficient in creating sustainable development and peace in crisis areas. For this reason, this qualitative study wanted to clarify the perceptions of Finnish foreign and security policy expert politicians on crisis management in its entirety. In particular, aspects of civilian crisis management and development cooperation were examined as part of comprehensive crisis management and security framework. Empirical research was conducted in the Finnish Parliament and the Ministry for Foreign Affairs between August 2017 and January 2018. 22 MPs were interviewed for the study. The theme analysis was used to identify critical ideas in the interview material. Besides, the study utilized hermeneutic phenomenology. The method of observation was the long-term experience of the investigator in civilian crisis management operations, as well as the membership of the foreign affairs committee in 2015 - 2017. According to the nuanced results, security thinking has become pervasive. Finnish crisis management is based on the experience and expertise of the long history of Finnish peacekeeping and core competencies. Civilian crisis management requires a more prominent role in a comprehensive crisis management approach, which should also be taken into account in financing decisions. The results also showed that the promotion of human security is an essential element of development cooperation and civilian crisis management. An important policy is to focus on the most vulnerable people. Education, access to health services and gender equality were highlighted as ways to achieve sustainable development in crisis areas. Regionally the focus should be in Africa. The synergies between the various instruments of comprehensive crisis management should be better exploited. The results can be useful for those responsible for the Finnish crisis management in the development of a comprehensive crisis management.
  • Illukka, Kaisa (2014)
    Teatterikorkeakoulun opinnäytteeni taiteellinen osa koostuu kahdesta erillisestä, vuonna 2005 toteutetusta teoksesta: Pelto – ankara moraliteetti ja Studio 5. Pelto – ankara moraliteetti -esitykseen kuului kaksi osaa, esitysinstallaatio ja näyttämöesitys. Ensimmäisessä luvussa käyn läpi kirjoituksia siitä, kuinka teatterin käytäntöjen (tila, tekstit, esityskonseptit) on ajateltu vieraannuttavan suhdettamme luontoon kenties voimakkaammin kuin muissa taiteenlajeissa. Erityisesti ihmiskeskeinen aihemaailma ja passiivinen katsojuus nousevat ekokriittisessä luennassani esille. Toisessa luvussa tarkastelen tilallisia strategioita muuttaa esityksellisiä ja siten ehkä ylipäänsä havaintotapojemme ”ympäristöherkemmiksi”. Tilan, ympäristön ja sen tuottamien suhdeasetelmien pohdinta on tärkeää, koska tilan jakamisen tapa nousee keskeiseksi ympäristöeettiseksi kysymykseksi opinnäytteessäni. Kolmannessa luvussa kirjoitan Pellon ratkaisuista luoda toiminnan ja tekojen tilaa sekä työvälineiden käytön ruumiillisuudesta ja ajallisuudesta, kuinka ympäristö ja ruumis asettuivat vuoropuheluun niiden kautta. Studio 5 -produktio koostui kolmesta pääosasta, jotka olivat installaatio Teatterikorkeakoulun Studio 3 -tilassa Helsingissä, ympäristötaideteos Suitian tutkimus- ja koetilan maastossa Siuntiossa sekä verkkosivusto, joka dokumentoi projektimme kirjallisen ja kuvamateriaalin. Opinnäytteen keskeiseksi osaksi muodostui myös niin sanottu metsänvuokrausprosessi. Opinnäytteen kirjallisessa osiossa pohdin Studio 5:n taiteellista työtä erityisesti esityksen elävyyden (elävän tilanteen), vuorovaikutuksen ja kytkeytyneisyyden kautta. Lisäksi kirjoitan teoksestamme kokonaisvaltaisuuden käsitettä vasten, mitä kaikkia ulottuvuuksia ja näkökulmia se yhdisteli, millaisen suhteikon se loi? Tarkastelen tässä valossa myös Teatterikorkeakoulun tilapolitiikkaa, ja ylipäänsä kaupunkitiloja, ja pohdin, millaisia ulossulkemisen mekanismeja niissä harjoitetaan. Ensimmäisessä luvussa tarkastelussa on musta sieni/home-installaatio, ja sen esiintuoma Teatterikorkeakoulun ”piilevä luonto”. Pyrin ristivalottamaan installaatiomme ”elävyyttä” ja vuorovaikutusta sekä esitysteorian että elävän materiaalisuuden teorian ja ekologian kautta. Mitä lopulta ymmärrämme elävyydellä, elävällä tilanteella tai vuorovaikutuksella; voisiko niitä ajatella laajemmin kuin vain ihmisten, esiintyjän ja katsojan välisinä suhteina? Omistan omat alakappaleet myös kahdelle installaatiossa esiintyneelle perustavalle toimijalle: pimeydelle ja sienirihmastolle. Toisessa luvussa etenen kohti projektimme metsäosiota maanomistajuuden ja siihen kietoutuvien tilapoliittisten kysymysten kautta. Kirjoitan metsään tai ylipäänsä ei-rakennettuun ympäristöön menon tärkeydestä elinympäristöjen mentaalisen häviämisen eli luonnon kulttuurisen olemassaolon uhanalaistumisen näkökulmasta, sekä retkeilevän kävelemisen ja niin sanotun ympäristöherkkyyden yhteydestä. Kolmannessa luvussa käsittelen vielä ajatuksia ja näkemyksiä siitä, mitä voisi olla niin sanottu esitysekologia ja kokonaisvaltainen esitys.
  • Immonen, Virva (Taideyliopiston Sibelius-Akatemia, 2017)
    Tutkielmani pyrkii avaamaan kolmen muusikon kokemuksia kokonaisvaltaisen ääni- ja liikeimprovisaation kurssista. Kurssi järjestettiin kesällä 2015 osana Taideyliopiston avoimen yliopiston opetustarjontaa. Opettajina olivat laulaja ja kansanmusiikin lehtori Outi Pulkkinen sekä tanssija, koreografi ja tanssitaiteen lehtori Soile Lahdenperä. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys nojaa ranskalaisen Maurice Merleau-Pontyn fenomenologiseen filosofiaan, jonka mukaan keho on ihmisen ensisijainen olemassaolon muoto. Yhdistän fenomenologiseen näkökulmaan vapaan improvisaation käsitteen tarkastelua sekä improvisaation filosofiaa, muodostaen yhden näkökulman kokonaisvaltaiseen, ääntä ja liikettä yhdistävään vapaaseen improvisaatioon. Aineisto kerättiin kolmelta tutkimushenkilöltä yksilöityinä, osittain strukturoituina teemahaastatteluina. Tutkin haastateltavien kokemuksia, sekä heidän kokemuksilleen rakentamia merkityksiä. Tutkimusotteessani yhdistän kokemuksia tutkivan fenomenologian ja merkityksiä tulkitsevan hermeneuttisen lähestymistavan. Avaan tutkimuksessa myös näiden tutkimusotteiden yhdistämiseen liittyviä ristiriitoja. Tutkimukseni valottaa kokonaisvaltaiseen vapaaseen improvisaatioon liittyviä elementtejä ja niiden yhteyttä itsetuntemukseen. Haastateltavat kokivat kokonaisvaltaisen vapaan improvisaation kurssilla merkityksellisiksi kehosuhteen syventymisen, aistien herkistymisen, epävarmuuden hyväksymisen, äänen ja liikkeen yhdistämisen tutkimisen sekä vuorovaikutuksen monet eri tasot. Johtopäätöksissä esittelen, mitä eri välineitä kokonaisvaltainen vapaa improvisaatio voi tarjota muusikkona työskentelyyn.
  • Rajala, Hanna-Kaisa (2015)
    Opinnäytetyössäni tarkastelen vamman fyysisen loukkaantumisen kokeneiden tanssija-tanssinopettajien vammautumiskokemuksen tajunnallisuutta ja merkityksenantoa vamman aiheuttamassa muutostilanteessa. Haastattelulla kerätyn aineiston kautta havainnoin loukkaantumisen seurauksena tapahtunutta muutosta ja uusien merkityssuhteiden syntymistä. Aineiston keräsin teemahaastattelemalla kolmea nykytanssin parissa toimivaa tanssija-tanssinopettajaa, jotka olivat työssään kokeneet leikkaushoitoa ja kuntoutusta vaativan loukkaantumisen tai rasitusvamman ja jatkaneet vamman jälkeen ammatissaan toimimista. Haastattelut ja aineiston litteroinnin suoritin kevättalvella 2015. Aineiston analyysin tein muodostamalla teemaluokkia, jotka muodostivat tutkimukseni tutkimustulososion rungon. Tutkittaviin teemoihin ja niiden muotoutumiseen ovat vaikuttaneet oma subjektiivinen näkemykseni ja oman vammautumiseni kautta saamani kokemukset tutkittavasta aiheesta. Tutkimuksen taustateoriana hyödynnettiin Lauri Rauhalan holistista ihmiskäsitystä. Tutkimusprosessin aikana tekemäni havainnot osoittavat, että vammaprosessin läpikäymisellä on tajunnallisia merkityssuhteita laajentava ja uusintava vaikutus. Oman toiminnan taustalla vaikuttavien voimien ja ajattelutapojen tiedostamisen ja kyseenalaistamisen prosessin kautta tapahtuu uudistuminen, jonka kautta oman toiminnan kehittäminen ja perspektiivin muutos mahdollistuu. Vamman läpikäynyt tanssija-tanssinopettaja kyseenalaistaa voimakkaasti keholliset ja toimintatapoihin vaikuttavat ideaalit, joihin objektikehoisuuteen perustuva tanssityöskentely ohjaa. Haastateltavat muodostavat kriittisen suhtautumisen terveyden menettämisen uhalla tapahtuvaan tanssityöskentelyyn ja mallioppiseen perustuvaan opettajuuteen. Vamman läpikäyneellä tanssin ammattilaisella vamman jälkeisessä toiminnassa korostuu oman kehon kuuntelu sekä arvostus ja vastuu itsestä. Vamman hyväksyminen osaksi omaa kehollisuutta edesauttaa tulevaisuuden visioiden hahmottumisessa; sosiaalisen vastuun ja arvojen kirkastuminen selkeyttää millaiseen työhön halutaan vamman jälkeen palata ja millä tavalla tanssijan ja tanssinopettajan työtä halutaan tulevaisuudessa tehdä oman kehon lähtökohdista käsin ja toisten kehoja kunnioittaen.
  • Kontulainen, Olli (2014)
    Opinnäytteessäni etsin omaa ihannenäyttelijääni, sekä metodeja, joilla ihannenäyttelijäni voisi näytellä. Opinnäytteen myötä myös selkeytyy että näyttelen, koska olen tyytymätön todellisuuteen, kaipaan toisin tekemistä, muutosta. Näyttelemiseni motivoituu tästä ihmisenä kasvun mahdollisuudesta. Opinnäytteeni alkupuolella kuvaan sitä henkilökohtaisuuden tasoa, jolla näen itseni näyttelijänä toimimassa. Näen, että näyttelijyyden ja ihmisyyden välillä ei ole eroa, olen näyttelijäihminen Grotowskin hengessä. Kerron myös miten näyttelin ja ajattelin näyttelemisestä harrastajana ja Teatterikorkeakoulun opintojen aikaan. Kirjoitan, että näytteleminen on itsensä ajamista omia perustoja vavahduttaviin hetkiin ja näiden häpeän, pelon ja nautinnon hetkien kohtaamisessa on tärkeä pysyä kiinni ruumiissaan, olla läsnä. Molempiin tekoihin tarvitaan näyttelijäntyön tekniikkaa, sekä tähän itsensä horjuttamiseen, että horjumisen hetkellä. Kuten Grotowski opettaa, näiden hetkien ylittämisessä ja paljastumisessa tapahtuu itsen näkyminen. Mietin, että postdraamallinen teatteri tuntuu vapaammalta toimimiskentältä kuin draamallinen. Kirjoitan kuitenkin näyttelijäntyön tekniikkani rakentuvan pääosin draamanäyttelijän opeista. Opinnäytteessäni kuvaan näyttelijäihmisen tietä kohti ihannenäyttelijää neljällä pääotsakkeella: Vilpittömyydellä, totaalisuudella, ruumiillisuudella ja vapautumisella.Vilpittömyys kartoittaa havainnon tarkkuuden ja henkilökohtaisuuden alueita. Stanislavski kertoo vilpittömyyden olevan näyttelijän viehättävyyden edellytys. Seuraavaksi riehaannun totaalisuuden keitaalla, jossa groteski näytteleminen kohtaa täyslaidallisen tunteita. Kerron transsimaski-kurssin ja TeaKin maisterikurssin harjoitteen, hömppäherran, aiheuttamista kokemuksista ja kuinka nämä linkittyvät groteskiin näyttelemiseen. Kirjoitan kuinka arkiminän maski murtuu ja näyttämön valtaa verenpunainen, elävä näyttelijäihminen. Ruumiillisuuden taukopaikka kehottaa näyttelijäihmistä kehoontumaan Alexander-tekniikan kautta. Kerron myös Suzuki-metodista itseluottamuksen ja ruumiillisen läsnäolon lisääjänä. Vapautuminen näyttämöllä ja elämässä on näyttelijäihmiseni lopullinen tavoite. Näen, että kurinalaisuus, psykofyysisen harjoittelun säännöllinen jatkaminen vie kohti vapautumista. Suzuki-metodin ja Alexandertekniikan lisäksi ihannenäyttelijäni harjoittaa Zen-meditaatiota ja Näyttelijäntyö ja nykyaika-harjoitteita. Kirjoitan, että katsoja pääsee ihannenäyttelijäni mukaan elämälle avautumiseen, jaettuun olemisen kokemukseen.
  • Lähteenmäki, Carita (2013)
    Opinnäytteen kirjallisessa osiossa käsittelen mielikuvia tanssijantyön näkökulmasta. Pohdin mielikuvien määritelmää ja niiden kokemuksellisuutta tanssi-improvisaatiossa ja valmiiden liikesarjojen harjoittelussa. Sivuan aihetta suhteessa intentioon ja opetustyöhöni. Lähestyn mielikuvia kokemuksellisuuden kautta ja apuna aiheen käsittelyssä käytän taiteellisen osioni Eeva Muilun koreografian Passage – Tanssija maailman läpimenemisen paikkana prosessin kokemuksia sekä opintojeni aikana suorittamiani kursseja. Hyödynnän aiheen pohdinnassa myös kirjallisuutta. Käytän päälähteinä Riitta Pasanen-Willbergin taiteellispainotteisen tohtorintyön kirjallista osuutta sekä Soili Hämäläisen väitöskirjaa. Lisäksi käytän päiväkirjamerkintöjäni esimerkkeinä kokemuksistani. En pyri työlläni löytämään vastauksia mielikuvien herättämiin kysymyksiin vaan pohdin niitä lähinnä omien kokemusteni kautta, koska mielikuvat ovat henkilökohtaisia kokemuksia. Pohjaan mielikuvan määritelmän työssäni omaan kokemuksellisuuteeni ja sen pohdintaan. Määrittelen mielikuvat henkilökohtaisiksi ja kokonaisvaltaisiksi kokemuksiksi sekä olemisen tiloiksi, jotka ovat jatkuvassa muutoksessa. Määrittelen mielikuvia myös kehon ulkopuolisten (esim. vedessä oleminen) ja kehon sisäisten (esim. öljytyt nivelet) mielikuvien sekä itse annettujen ja toisen antamien mielikuvien eroja pohtimalla. Pohdin kokemusteni perusteella mielikuvien materiaalisuutta, sen puuttumista sekä mielikuvien todellisuussuhdetta. Käsittelen mielikuvien hetkellisyyttä ja muutoksen tärkeyttä työssäni muun muassa kirjoittamalla palaamisesta samaan mielikuvaan myöhemmin. Palaamisessa samaan mielikuvaan näen tärkeäksi kokemuksesta luopumisen ja mielikuvan muutoksen hyväksymisen. Näiden kautta mielikuvat todentuvat mielikuvina esim. tanssiimprovisaatiossa. Kirjoitan hieman muistimielikuvista ja niiden vaikutuksesta liikkeen kokemukseen. Käsittelen työssäni myös tanssi-improvisaation ei mitään -tiloja ja välitiloja omien kokemusteni kautta. Pohdin tanssijan sisäistä koreografia mielikuvia tietoisesti muuttavana tekijänä. Kirjoitan mielikuvien käytöstä improvisaatiossa, mutta myös valmiita liikesarjoja tehtäessä. Koen mielikuvat valmiissa liikesarjoissa liikettä syventävinä apuvälineinä, joiden avulla liikesarjoihin voi suhtautua uusina toistosta huolimatta. Kerron työssäni lyhyesti myös imitoinnin sekä intention vaikutuksista mielikuviin. Näen imitoinnin keinona lähestyä mielikuvia. Koen myös, että nähdyn kuvittaminen ja näytteleminen on eri asia, kuin mielikuvissa imitointi. Mielikuvien imitointi on mielikuvan kokonaisvaltaista kokemista ja imitoidun (esim. eläimen) olemuksen saavuttamista. Pohdin työssäni intentiota ihmisen kokonaisvaltaisen olemisen kautta, jossa en erota ihmisen fyysistä olemista ja ihmisen ajatuksia toisistaan. Ihminen on kokonaisena osa maailmaa. Täten näen intention olevan osa mielikuvaa. Opinnäytteen kirjallisen osan lopuksi kerron lyhyesti mielikuvien käytöstä opetustyössäni. Kerron lasten ja vanhempien oppilaiden sekä aikuisten baletin opetustyöstäni säilyttäen tanssijantyöllisen näkökulman aiheeseen. Käytän baletin opetuksessani paljon nykytanssissa oppimiani ja kehittämiäni mielikuvia. Totean kehon ulkopuolisten mielikuvien olevan toimivia lapsille. Aikuisia ja vanhempia oppilaita opettaessa käytän enemmän kehon sisäisiä mielikuvia, koska haluan, että he oppivat tanssiessaan havainnoimaan ja tuntemaan omaa kehoaan. Loppuluvussa kerään yhteen ajatukset mielikuvista kokonaisvaltaisina tanssijan olemisen tiloina. Korostan hetkellisyyden, kokemuksista luopumisen ja muutoksen hyväksymisen tärkeyttä mielikuvia tanssiessa.
  • Mankinen, Katariina (Helsingin yliopisto, 2020)
    This thesis explores social representations of nature and happiness in nature among Finnish youth. Even though the concepts of happiness and nature are common in daily exchanges, they remain difficult to define, and little is known of their usage among laypeople. Similarly, nature’s effects on well-being are well documented, but how happiness occurs in nature has not been examined through social representations. Finland is an interesting country to study these phenomena, as Finland is often portrayed through its unique nature, and has been ranked as the happiest country in the world for three consecutive years. The purpose of this thesis is to examine how Finnish youth discuss happiness in nature, and whether there are distinctive shared social representations. The study used Moscovici’s Social Representations Theory as a theoretical framework. The theory’s purpose is to explore laypeople’s conceptions of everyday phenomena, making it suitable for this research. The research was part of a bigger LUODE-project, funded by the European Social Fund. LUODE aims to develop multidisciplinary collaboration and service innovations for youth. University of Helsinki’s role was to better understand the everyday lives of the youth and this research contributes to the latter aim. The participants consisted of 15-16-year-old Lahti 9th graders (n=355). They first saw a marketing video of Finland aimed at foreign visitors, in which the main theme was the experience of happiness in nature. They were then asked to write their responses to a paper questionnaire, with questions like “What does the video say about happiness in your opinion? Discuss, whether nature makes you happy? Why yes? Why not?”. Responses varied in length from one word to lists, and from sarcastic comments to personal, even poetic, descriptions of happiness in nature. This research will focus on their personal accounts, and when combined, these created shared social representations. The research questions were: What are the shared ideas the youth have about nature, and of happiness in nature? How are these social representations objectified or anchored? Do the youth have shared social representations about nature, and more specifically about happiness in nature? As a result of the research questions, the analysis identified two main themes. First, nature was defined through shared lay perceptions, and nature in the societal context of Finland. It was clear that there was not just one simplistic definition of nature among the youth. Instead, their descriptions varied from common objectifications of nature, like cleanliness, forests, and summer cabins, to societal issues including the national welfare system, and global issues like climate change. Second, happiness in nature was experienced in a holistic manner: nature was a place for peace of mind, for activities, and for sensory engagement. These representations of happiness revealed holistic, and multisensory experiences of happiness when spending time in nature. The results show that Finnish youth go to nature to relax, be active, and be mindful and that their experiences in nature involve multisensory approaches, which all contributed to their experiences of happiness. Multisensory experiences as social representations may offer new insights for future research. These representations explicate how detailed and varying the everyday terms of happiness and nature are. Nature served as an important milieu for daily moments of happiness among the youth. Finnish youth also criticized the claims in the video and discussed the influence of the Finnish welfare system as well as climate change in their responses. The current study proposes that these holistic and multisensory methods to experience happiness in nature should be taken into account when planning well-being interventions, city planning, and nature preservation.
  • Rantanen, Krista (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tämän opinnäytetyön tehtävänä on tutkia Suomen evankelis-luterilaisen kirkon pappien kokemuksia ja näkemyksiä kristinuskosta kiinnostuneista turvapaikanhakijoista. Tutkimustehtävä vastaa kahteen kysymykseen: 1) Millaisia käytännönavun tarpeita on ilmennyt työntekijän kohdatessa kristityksi kääntymisestä kiinnostuneita turvapaikanhakijoita? 2) Millaista hengellistä tukea työntekijä tarjoaa kääntyneelle turvapaikanhakijalle. Tutkimuksessa on käytetty laadullista sisällönanalyysi menetelmää. Aineisto koostuu 9 henkilökohtaisesta teemahaastattelusta. Koska aineiston otanta on pieni, tutkimuksen tulokset eivät ole yleispäteviä. Haastattelut pyrkivät tuomaan esille pappien omia kokemuksia kristinuskosta kiinnostuneista turvapaikanhakijoista. Tutkimusaineisto pyrkii kuvaamaan millaisia käytännön apuja ja hengellisiä tarpeita otetaan huomioon, kun turvapaikanhakija kiinnostuu kristinuskosta ja haluaa liittyä kirkkoon. Tutkimuskysymyksinä oli 1) Millaisia käytännön avuntarpeita on ilmennyt työntekijän kohdatessa kristityksi kääntymisestä kiinnostuneita turvapaikanhakijoita? 2) Millaista hengellistä tukea työntekijä on tarjonnut kristityksi kääntyneille turvapaikanhakijoille? Tutkimusaineisto kerättiin talvella 2021. Aineisto litteroitiin ja analysoitiin. Teemoja olivat työntekijän motivaatio, kohtaaminen, kasteopetus ja turvapaikkaprosessi. Etsin yhtäläisyyksiä, aiemman tutkimusten ja haastatteluiden välillä. Tutkimus vastasi hyvin esitettyihin tutkimuskysymyksiin. Keskeisimmäksi tulokseksi nousi kokonaisvaltainen kohtaaminen, islamilaisen kulttuurin huomioiminen, turvapaikkaprosessissa myötäeläminen ja turvapaikanhakijoiden tukeminen. Turvapaikanhakijoiden parissa tehtävä työ painottuu kasteopetukseen, turvapaikkaprosessin tukemiseen, oikeuksien puolustamiseen, seurakuntaan integroimiseen ja kohtaamiseen yksilönä. Liittyessään kirkkoon turvapaikanhakija menettää usein perheensä ja sukunsa. Seurakunnassa muodostuu turvapaikanhakijoille tärkeä yhteisö. Turvapaikanhakijoiden parissa tehtävä työ on myös monille papeille ihmettelyn ja ilon aihe, mutta samalla raskas ja turhauttava liittyen turvapaikkaprosessiin ja Maahanmuuttoviraston epäilyksiin uskon aitoudesta.