Browsing by Subject "kolesteroli"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-9 of 9
  • Salo, P (Kela, 1999)
    Sosiaali- ja terveysturvan tutkimuksia 49
    Imeväisiässä rintaruokintaa saaneilla lapsilla paitsi tyydyttyneiden rasvahappojen myös keskushermoston kehitykselle tärkeiden pitkäketjuisten n-3-rasvahappojen osuus seerumissa oli suurempi kuin niillä lapsilla, jotka olivat saaneet äidinmaidon korviketta. Lasten ruokavaliossa monityydyttymättömien rasvahappojen ja erityisesti linolihapon määrä kuvastui selvästi seerumin rasvojen rasvahappokoostumuksiin yli 4 vuoden seuranta-aikana. Raportti englanniksi. Suomenkielinen yhteenveto s. 112-117.
  • Paananen, Auli (University of Helsinki, 1997)
  • Rauramaa, Rainer; Kukkonen, Katriina; Voutilainen, Erkki; Husman, Kaj (Suomen metsätieteellinen seura, 1980)
  • Niinikoski, H (Kela, 1997)
    Sosiaali- ja terveysturvan tutkimuksia 24
    Suomenkielinen yhteenveto s. 100-103.
  • Korhonen, Matilda (Helsingin yliopisto, 2020)
    Kolesteroli on ihmiselimistölle välttämätön rasva-aine, jota käytetään esimerkiksi solukalvoissa ja eräiden hormonien, sappihappojen sekä D-vitamiinin lähtöaineena. Ihminen saa kolesterolia käyttöönsä kahdella keinolla: itse tuottamalla eli syntetisoimalla ja ravinnosta saamalla eli absorpoimalla. Selvittämälla non-kolesterolisteroleiden eli kolesterolin esiasteiden, aineenvaihduntatuotteiden ja kasvisteroleiden määrän veressä, voi päätellä kolesterolin aineenvaihduntaprofiilin, eli sen missä suhteessa kolesterolia saadaan elimistöön syntetisoimalla tai absorpoimalla. Tutkimuksessa selvitettiin, miten lapsen tai nuoren ikä, paino tai sukupuoli vaikuttaa seerumin non-kolesterolisterolien pitoisuuksiin, joiden avulla pääteltiin kolesterolin aineenvaihdunnan mekanismeja. Lapsuusajan vaikutuksia kolesterolin aineenvaihduntaan ei ole aikaisemmin tutkittu yhtä laajasti. Tutkimuksessa 96:lta 0-15-vuotiaalta lapselta ja nuorelta otettiin verikoe, josta määritettiin seerumin kolesterolin ja non-kolesterolisterolien pitoisuus, joka suhteutettiin kokonaiskolesterolin pitoisuuteen. Lapset ja nuoret jaoteltiin ikänsä perusteella neljään ryhmään ja ryhmien non-kolesterolisterolien pitoisuuksien keskiarvoja vertailtiin toisiinsa. Tutkimuksen perusteella sekä lapsen iällä että painolla on vaikutus non-kolesterolisterolien pitoisuuteen, toisin kuin sukupuolella. Kolesterolin synteesi on lisääntynyt alle 1-vuotiailla ja 11-15-vuotiailla. Sen sijaan kolesterolin imeytyminen on hallitsee kolesterolin aineenvaihduntaprofiilia 1-10-vuotiailla. Paino korreloi seerumin latosterolin, kolesterolin esiasteen, pitoisuuden kanssa. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että ruokavaliolla on merkitystä 1-10-vuotiaiden veren kolesterolipitoisuuksiin, sillä absorption merkitys kolesteroliaineenvaihdunnassa korostui näissä ikäluokissa. Veren kolesterolipitoisuudella ja ateroskleroosilla on todettu olevan yhteys ja siten voidaankin olettaa että ruokavaliolla saattaa olla vaikutusta jopa jo 1-10-vuotiaiden lasten valtimoterveyteen.
  • Kairento, Henna (Helsingin yliopisto, 2019)
    Valtimotauti on yksi länsimaisten ihmisten merkittävimmistä kuolinsyistä. Tauti on etenevä krooninen ja tulehduksellinen rappeumasairaus, jossa kolesterolipitoisia partikkeleita kertyy plakiksi valtimon seinämään, valtimoiden läpimitta pienenee ja veren virtaus hankaloituu. Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisessä tiedekunnassa ja Helsingin Eviran patologian yksikössä on vuonna 2015 todettu kahdella suomalaisella korat-rotuisella kissalla ruumiinavauksen yhteydessä valtimotauti. Kissoilla ei tiedetä esiintyvän spontaania eli itsestään syntyvää valtimotautia. Koska Helsingissä avatuilla valtimotautia sairastaneilla kissoilla ei kummallakaan ollut sairaudelle altistavia lääkityksiä tai sairauksia ja ne olivat keskenään sisaruksia, on mahdollista, että kissoilla on jokin perinnöllinen alttius taudille. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, esiintyykö suomalaisilla korat-rotuisilla kissoilla viitteitä normaalista poikkeavasta rasva-aineenvaihdunnasta ja siten antaa pohja kissojen valtimotaudin aiheuttajan selvitystyölle. Ihmisillä valtimotaudille altistaa muun muassa veren kohonnut ”pahan” LDL-kolesterolin pitoisuus sekä matala ”hyvän” HDL-kolesterolin pitoisuus. Koratien (n=49) plasmasta määritettiin kokonaiskolesterolin, kokonaistriglyseridien, LDLkolesterolin ja HDL-kolesterolin pitoisuudet ja verrattiin niitä terveiden muun rotuisten verrokkikissojen (n=13) plasman pitoisuuksiin. Korateilla todettiin merkitsevästi korkeammat plasman kokonaiskolesterolipitoisuudet (ka 4,45 ± 1,05 vs. 3,42 ± 0,93 mmol/l, p = 0, 0012) ja HDL-pitoisuudet (ka 3,12 ± 0,60 vs. 2,39 ± 0,74 mmol/l, p = 0,0003) kuin kontrollikissoilla. LDL-pitoisuuksissa ei todettu merkitsevää eroa. Tulosten perusteella korkea LDL-pitoisuus tuskin on ollut korateilla valtimotaudille altistanut tekijä. Sen sijaan koratien HDL-pitoisuudet olivat poikkeavan korkeita ja koska ne erosivat merkitsevästi terveistä kontrollikissoista, voisikin olla, että HDL ei ole näillä kissoilla taudilta suojaava tekijä. Ihmisillä ja hiirillä HDL-partikkelien tiedetään voivan muuttua toimimattomiksi tietyissä olosuhteissa ja menettää siten valtimotaudilta suojaava vaikutuksensa. Kissojen mahdollisesti toimimattoman HDL:n toteaminen ja taustalla olevan syyn selvittäminen vaatisi jatkotutkimuksia.
  • Rämö, Joel (Helsingfors universitet, 2016)
    Familial combined hyperlipidemia (FCH) is a complex and common familial dyslipidemia characterized by elevated total cholesterol and/or triglyceride levels with over five-fold risk of coronary heart disease. The genetic architecture and contribution of rare Mendelian and common variants to FCH susceptibility is unknown. In 53 Finnish FCH families, we genotyped and imputed nine million variants in 715 family members with DNA available. We studied the enrichment of variants previously implicated with monogenic dyslipidemias and/or lipid levels in the general population by comparing allele frequencies between the FCH families and population samples. We also constructed weighted polygenic scores using 212 lipid-associated SNPs and estimated the relative contributions of Mendelian variants and polygenic scores to the risk of FCH in the families. We identified, across the whole allele frequency spectrum, an enrichment of variants known to elevate, and a deficiency of variants known to lower LDL-C and/or TG levels among both probands and affected FCH individuals. The score based on TG associated SNPs was particularly high among affected individuals compared to non-affected family members. Out of 234 affected FCH individuals across the families, seven (3%) carried Mendelian variants and 83 (35%) showed high accumulation of either known LDL-C or TG elevating variants by having either polygenic score over the 90th percentile in the population. The positive predictive value of high score was much higher for affected FCH individuals than for similar sporadic cases in the population. FCH is highly polygenic, supporting the hypothesis that variants across the whole allele frequency spectrum contribute to this complex familial trait. Polygenic SNP panels improve identification of individuals affected with FCH, but their clinical utility remains to be defined.
  • Haverinen, Päivi (Helsingin yliopisto, 2020)
    Verenpainetta ja kolesterolia alentavien lääkkeiden käyttö yleistyy väestön lisääntyvän lihomisen vuoksi. Rationaalinen lääkehoito on keskeinen hoitokeino etenkin perinnöllisen alttiuden sydän- ja verisuonitauteihin omaavilla henkilöillä. Lääkehoidon lisäksi on tärkeää huomioida elintapamuutoksen rooli ruokavalion, liikunnan, tupakoinnin ja alkoholin käytön osalta, koska kohonneet verenpaine- ja kolesteroliarvot johtuvat ensisijaisesti epäterveellisistä elintavoista. Aikaisemman tutkimuksen perusteella lääkkeitä käyttävät eivät muuta elintapojaan terveellisemmiksi ja heidän vyötärönympäryksensä on suurempi verrattuna lääkkeitä käyttämättömiin. Tämän vuoksi on tärkeää tutkia verenpaine- ja kolesterolilääkkeitä käyttävien ruokatottumuksia ja muita elämäntyylejä. Verenpaine- ja kolesterolilääkkeitä käyttävien ruokavalintoja on tutkittu kansainvälisesti jonkin verran, mutta suomalaisten näitä lääkkeitä käyttävien ruokavalinnoista ei ole kovinkaan paljon tutkimustietoa saatavilla. Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli selvittää ruoankäytön eroavaisuuksia verenpaine- ja kolesterolilääkkeitä käyttävillä ja niitä käyttämättömillä 62-86 vuotiailla päijäthämäläisillä vuonna 2012 ja vastata kysymyksiin: Millaiset ruokatottumukset verenpaine- ja kolesterolilääkkeitä käyttävillä on verrattuna niitä käyttämättömiin? Onko verenpaine- ja kolesterolilääkkeiden käytöllä yhteys ruokatottumuksiin ikääntyvillä päijäthämäläisillä? Onko verenpaine- ja kolesterolilääkkeiden käytöllä yhteyttä ruokavalion terveellisyyteen? Tutkielman tulokset antavat lisää tietoa verenpaine- ja kolesterolilääkkeitä käyttävien ruokatottumuksista ja elintavoista. Tarpeeksi kattavan tutkimuksen ja vahvan tutkimusnäytön avulla voidaan luoda suosituksia ja ohjata lääkkeitä käyttäviä parempiin valintoihin, niin yksilöllisellä kuin yhteiskunnallisella tasolla. Tietoa voidaan mahdollisesti jatkossa hyödyntää kun suunnitellaan elintapaneuvontaa lääkityksen aloitusta suunniteltaessa, sen aloituksen yhteydessä ja säännöllisesti lääkkeiden käytön aikana. Pro gradun tutkimusväestönä oli päijäthämäläinen väestökohortti, joka muodostui kolmesta ikäluokasta (tutkimuksen alkaessa iältään 52–56, 62–66, ja 72–76 vuotta (n=2 815) Tutkimushenkilöt täyttivät elintapoja ja terveydentilaa koskevia kyselyitä. Tutkielmassa hyödynnettiin Ikihyvä -Päijät-Häme 2012- tutkimuksen aineiston ruokafrekvenssikyselyn ja lääkkeidenkäyttö kysymysten vastauksia. Otos oli (n=969), joista naisten osuus oli 54% ja miesten 46%. Verenpaine- ja kolesterolilääkkeitä käyttävien ja käyttämättömien ravitsemuksen tarkastelun työkaluksi muodostettiin ravitsemussuositusten mukainen terveellisen ruokavalion pisteytys. Pisteytys mittaa ainoastaan ruokavalion kokonaisuutta, joten tutkimuksessa tarkasteltiin lisäksi siihen valittujen elintarvikeryhmien käyttöä yksi kerrallaan. Ruokatottumusten lisäksi tarkastelussa olivat muista elintavoista liikunta, tupakointi ja alkoholin käyttö. Aineistoa tutkittiin Khiin neliötestillä ja varianssianalyysillä, joissa tutkittiin lääkkeenkäyttöryhmien eroja ruokatottumuksissa. Tämän tutkimuksen perusteella ei voida todeta, että verenpaine- ja kolesterolilääkkeiden käyttö tai toisaalta käyttämättömyys olisi yhteydessä suositusten mukaisiin ruokatottumuksiin. Tilastollisesti merkitseviä eroja ruokatottumuksissa ei ollut lääkkeenkäyttöryhmien välillä. Terveellisen ravitsemuksen ja elämäntyylin avulla on mahdollista vaikuttaa ikääntyvien sydän- ja verisuonitautiriskiin. Sekä lääkitystä, että elämäntapainterventioita tarvitaan ikääntyvillä kohonneen verenpaineen ja veren kolesterolitason alentamiseksi