Browsing by Subject "kollektiivinen identiteetti"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-4 of 4
  • Wallgren, Tuija (2003)
    Tutkielma käsittelee sosiaalista konstruktivismia, sen roolia metateoriana sekä sen suhdetta Euroopan Unionin (EU) tutkimukseen. Niin kutsuttuja rationaalisia teorioita on usein luonnehdittu riittämättömiksi Euroopan yhdentymistä tutkittaessa. Thomas Banchoff on puolestaan väittänyt, että sosiaalisen konstruktivismin merkityksellisyys EU:n tutkimukselle voidaan todentaa kurinalaisen empiirisen tutkimuksen avulla. Hän on soveltanut kehittämäänsä kaksivaiheista analyyttistä viitekehystä saksalaisen identiteetin ja Euroopan integraation tutkimukseen ja kyennyt osoittamaan valtiollisen identiteetin vaikuttaneen Saksan Liittotasavallan ulkopolitiikkaan. Tässä tutkielmassa tarkastellaan valtiollisen identiteetin vaikutusta 1990-luvun EU-politiikkaan Suomessa, Banchoffin kehittämää viitekehykstä siihen soveltaen. Tutkielman ensimmäinen osa keskittyy sosiaalisen konstruktivismin määritelmään. Omaksuttu määritelmä on suhteellisen laaja, perustuen suuntaukselle ominaisiin keskeisiin ontologisiin ja epistemologisiin perusolettamuksiin. Sosiaalisen konstruktivismin metateoreettista merkitystä ulkopolitiikan ja integraation tutkimukselle pohditaan myös. Lisäksi ensimmäisessä osassa esitellään kollektiivisen identiteetin käsitettä sekä tulkintoja identiteetin ja intressinmuodostuksen välisestä suhteesta. Toinen osa käsittää Banchoffin mallin mukaisen empiirisen katsauksen Suomen EU-politiikkaan. Malli on kaksivaiheinen. Sen ensimmäisessä vaiheessa määritellään Suomen ulkopoliittisen identiteetin tärkeimmät piirteet, ja toisessa katsotaan kuinka identiteetti ilmenee 1990-luvun virallisessa ulkopoliittisessa retoriikassa. Valtiollisen identiteetin vaikutus ulkopolitiikkaan Suomessa ei kuitenkaan ole ollut yhtä selkeästi tulkittavissa kuin Saksan Liittotasavallan tapauksessa. Katsauksesta voi päätellä Suomen valtiollisen identiteetin muuttuneen ulkopolitiikan päätöksiin paremmin sopivaksi, osoittaen dynamiikan identiteetin ja intressinmuodostuksen välillä olleen vastakkaista Banchoffin tuloksiin verrattuna. Suomenkin kohdalla on kuitenkin selkeästi todettavissa identiteetin ja intressin-muodostuksen välinen riippuvuussuhde. Lisäksi voidaan todeta, että kollektiiviseen identiteettiin perustuva perinteinen poliittinen kulttuuri helpotti Suomen ulkopoliittista päätöksentekoa 1990-luvulla. Siten riippuvuussuhde identiteetin ja intressinmuodostuksen välillä voidaan tulkita kaksisuuntaiseksi. Tutkielman aineistona on käytetty pääasiassa sosiaaliseen konstruktivismiin, Eurooppa-tutkimukseen ja Suomen EU-politiikkaan keskittyvää akateemista kirjallisuutta. Empiirisenä aineistona on lisäksi käytetty Tasavallan Presidenttien 1990-luvulla pitämiä puheita.
  • Kari, Veeruska (Helsingin yliopisto, 2019)
    Pro gradu -tutkielmassani käsittelen identiteettiä Miika Nousiaisen esikoisromaanissa Vadelmavenepakolainen (2007). Tutkin sitä, millaisena identiteetti näyttäytyy kohderomaanissa. Hyödynnän tutkimuksessani identiteetin monitieteistä repertuaaria, joilla on pohja myös kulttuurintutkimuksessa ja sosiaalitieteissä. Keskeisellä sijalla on Stuart Hallin (1992 ja 1999) kirjoitukset identiteetistä, Pertti Raution ja Mikko Saastamoisen toimittama kirja Minuus ja identiteetti (2006) sekä Jorma Anttilan väitöskirja (2007) joka käsittelee kansallista identiteettiä. Lähilukua hyödyntämällä analysoin millaisia kirjallisia, kerronnallisia, paratekstuaalisia ja visuaalisia keinoja identiteetin kuvauksessa käytetään, ja miten henkilöhahmo itse määrittelee ja ymmärtää identiteettinsä. Romaanissa identiteetti ilmenee yhtä hyvin kollektiivisena: kansallisena ja sosiaalisena kuin yksilöllisenä minuutena. Käsittelen Vadelmavenepakolaisessa esille nousevaa Ruotsi–Suomi -vastakkainasettelua ja molempiin kansallisiin identiteetteihin liitettyjä stereotypioita. Mikko itse perustaa ruotsalaisen identiteettinsä kolmeen prinsiippiin: kansankoti-aatteeseen, kotiin ja perheeseen. Lähestyn henkilöhahmoa myös psykoanalyyttisesti, ja osoitan, miten Mikon lapsuus Kouvolassa ja vanhempien yritykset ehkäistä Mikon samastumista ruotsalaisuuteen vaikuttavat hänen identiteettikehitykseensä. Pohdin sitä, mitä Mikko tarkoittaa ”kansallisuustransvestismilla” ja mitä identiteettiprosessi ja -kriisi romaanissa ovat. Identiteettiä käsitellään romaanissa monin tavoin. Ennen kaikkea kyse on Mikon itsereflektiosta. Minäkertojalle tyypilliseen tapaan Mikko on näkemyksissään subjektiivinen ja rajoittunut. Siinä mielessä hän on myös epäluotettava kertoja, jonka stereotyppiset näkemykset, joissa kaikki hyvä liittyy Ruotsiin ja kaikki huono Suomeen, myös ironisoituvat usein. Myös Mikon välitilankansalaisuuden voi tulkita ironisoivan paitsi kyseisiä stereotypioita, myös niitä yleisiä käsityksiä, jotka korostavat ulkoisten tekijöitten vaikutusta identiteetin kehitykseen. Osoitan, että Mikko Virtasen identiteetin rakentuminen perustuu itsensä hyväksymiseen, tällöin minuuden ja kansallisen identiteetin rajat hälvenevät. Näin humoristisen romaanin sanoma on yhtä aikaa ”triviaali” ja toisaalta vakava ja opettavainen. Tulkintani mukaan Mikko ymmärtää romaanin lopussa eläneensä itsepetoksessa ja hyväksyy itselleen identiteetin, jonka nimeän välitilankansalaisuudeksi.
  • Auvinen, Kerttu (Helsingfors universitet, 2017)
    Tutkielmassa tutkitaan julkisen muistamisen vaikutusta konfliktin kokeneisiin yhteisöihin. Tutkielman lähtökohta on, että julkisen muistamisen tutkimus keskittyy tyypillisesti julkisen muistamisen yhteisöä vahingoittavan vaikutuksen tutkimiseen selittämättä, mistä vahingoittavuus johtuu. Tutkielman tavoitteena on siten selittää, miksi julkinen muistaminen vaikuttaa yhteisöön usein vahingoittavasti, mutta voi vaikuttaa myös parantavasti. Tutkielman argumentti on, että julkinen muistaminen heijastelee yhteisön tunnustuskamppailun tai tunnustuksen tilaa ja tämän vuoksi julkinen muistaminen voi joko vahingoittaa tai parantaa. Tutkielma väittää, että julkisen muistamisen ei ole pakko vahingoittaa yhteisöä vaan sen vaikutus voi olla myös yhteisöä parantava. Argumentti jakautuu kahteen väitteeseen. Ensimmäinen väite on, että julkinen muistaminen vahingoittaa yhteisöä, jossa ei vallitse toisen tunnustamista tai tunnustuskamppailu on kesken. Toinen väite on, että julkinen muistaminen näyttäytyy parantavana yhteisössä, jossa vallitsee toisen tunnustaminen. Tutkielmassa julkisen muistamisen vahingoittavuutta ja parantavuutta selitetään tulkinnoilla Hegelin tunnustuskamppailusta sekä herran ja rengin dialektiikasta. Herran ja rengin dialektiikan tulkinnoista erotetaan ehtoja, jotka muodostavat teoreettisen mahdollisuuden sille, että tunnustuskamppailu voi purkautua. Keskeinen ehto on ihmisarvon intersubjektiisuuden ymmärtäminen, mikä pitää sisällään yhteisöllisen kunnioituksen ja arvostuksen kehittymisen. Tutkielmassa osoitetaan, että julkisen muistamisen vahingoittavina pidetyt piirteet, kuten ryhmän omien subjektiivisten narratiivien korostaminen ja vallan legitimoiminen ovat selitettävissä tunnustuskamppailun avulla. Havainnollistaminen tapahtuu käyttämällä Bosnian ja Hertsegovinan Prijedor-nimisen kunnan julkista muistamista osoittamaan, että julkinen muistaminen vahingoittaa tunnustuksen puuttuessa yhteisöstä. Tutkielmassa argumentoidaan myös, että yhteisöllisen arvostuksen ja kunnioituksen puutteen lisäksi kollektiivisen identiteetin puute mahdollistaa yhteisöä satuttavan julkisen muistamisen ja estää tunnustussuhteen muodostumisen. Tutkielmassa argumentoidaan, että julkinen muistaminen voi olla parantavaa, jos se edesauttaa menneisyydestä oppimista, synnyttää keskustelua ja kasvattaa empatiaa. Julkisen muistaminen parantava vaikutus yhteisöön osoitetaan käyttämällä esimerkkinä toisen maailmansodan jälkeisen Saksan tapaa muistaa julkisesti kansallissosialistisen Saksan rikoksia. Saksan julkinen muistaminen toteuttaa tunnustuksen muodostumisen ehtoja, minkä lisäksi Saksaan on muodostunut menneisyyden käsittelyn kautta kollektiivinen identiteetti. Tutkielmassa ehdotetaankin, että julkinen muistaminen voi olla yhteisöä parantavaa myös, kun se käsittelee julkisesta muistamisesta vastaavien yhteisöjen menneisyyttä keskittyen heidän rooliinsa historian kulussa. Tutkielman keskeinen saavutus on osoittaa, että julkisen muistamisen ei ole pakko vaikuttaa yhteisöön vahingoittavasti. Työ osoittaa, että julkisella muistamisella ei ole vahingoittavaa luonnetta vaan vahingoittavuus johtuu tunnustuksen puutteesta yhteisössä.
  • Pernu, Jari (Helsingfors universitet, 2016)
    Pro gradu -tutkielmassa kuvailen sosiaalista toimintaa Oulu Osakeyhtiössä sekä tarkastelen motiiveja sille ja siitä kirjoittamiselle henkilöstölehdessä vuosina 1944–1949. Tutkimuskysymyksinä ovat, mistä sosiaalisen toiminnan muodoista on kerrottu yhtiön julkaisemassa Hakkeita-lehdessä sekä miksi niistä on kerrottu. Lähdeaineistoina ovat yhtiön julkaisema Hakkeita-henkilöstölehti, erään lapsuudessaan yhtiön asunnossa asuneen henkilön muistelmateos, yhtiön arkistoaineisto sekä Suomen Kansan Demokraattisen Liiton julkaisema Kansan Tahto -lehti. Lähteenä ja tutkimuskirjallisuutena työssä toimii myös yhtiön sosiaalipäällikön muistelmateos. Tietoa ajanjakson sosiaalisesta toiminnasta antaa Keijo Keravuoren toimittama opaskirja Teollisuuden sosiaalinen toiminta. Lähdeaineisto on lähiluettu, mikä tarkoittaa aineiston tarkkaa lukemista useampaan kertaan. Laadullisen tutkimuksen sisällönanalyysin avulla aineistosta on nostettu esille erilaisia teemoja. Eri lukutekniikoita apuna käyttäen on analysoitu erilaisia motiiveja sosiaalisten toimintojen järjestämiselle ja niistä kirjoittamiselle. Sosiaalista toimintaa oli henkilöstön taloudellisen aseman parantamiseksi, henkilöstön terveyden ja ruumiinkunnon ylläpitämiseksi sekä henkilöstön henkisen virkistyksen ja kasvatuksen hyväksi. Filosofi Michel Foucault’n kuvailema biovalta tähtää työntekijöiden hyvinvoinnin lisääntymiseen, jotta he olisivat tuottavampia työssään. Anna Kuokkanen ja Hannele Seeck ovat kirjoittaneet työhyvinvointiin, työviihtyvyyteen ja työpaikan ihmissuhteisiin panostaneista ihmissuhdekoulukunnan edustajista Suomessa. Myös ihmissuhdekoulukunnalla oli työn tulosten paranemisen sekä hallinnan tavoitteet toiminnalleen. Yksi sosiaalisen toiminnan muoto oli liikunta. Sen ajateltiin yhdistävän Ouluyhtiöläisiä katsomatta hierarkiarajoihin. Sosiologi Pierre Bourdieun mukaan liikunnan avulla saatiin valloitettua, mobilisoitua ja kehitettyä ihmisiä. Liikunta oli myös nuorison hallintakeino. Myös Inkeri Ahvenisto paljastaa väitöskirjassaan Tehdas yhdistää ja erottaa Verlassa 1880-luvulta 1960-luvulle, että sosiaalisilla toiminnoilla, niistä kirjoittamisella sekä yhteishengellä oli Verlassa omat merkityksensä. Benedict Andersonin mukaan kirjoittamisen ja painettujen julkaisujen avulla on saatu ihmisille aikaan käsitys kuvitellusta yhteisöstä nimeltään kansakunta, koska niiden avulla ihmiset tulivat tietoisiksi toisistaan. Ihmisten yhdistämiselle oli taas vallankäytölliset tarpeensa. Kirjoittamista voi siis pitää ihmisten hallintaan tähtäävänä vallankäytön muotona. Sosiaalisten toimintojen ja niistä kirjoittaen näkyväksi tekemisen avulla Oulu Osakeyhtiössä pyrittiin siis luomaan tuottavaa hyvinvointia ja yhteishenkeä sekä luottamusta työnantajaa kohtaan. Samalla tähdättiin työvoiman pysyvyyteen ja uuden työvoiman houkuttelemiseen. Yhteishengen luomisen merkitys korostui tuona aikana, koska rauhanehtosopimus mahdollisti vasemmiston ja sitä kautta työväestön vallan lisääntymisen Suomessa. Yrityksillä oli yhteiskunnallinen vastuu sotakorvausten toimittamisessa ja jälleenrakennuksessa, joita mahdolliset konfliktit olisivat voineet haitata. Edellä mainittujen seikkojen vuoksi työnantajat ryhtyivät luomaan yhteishenkeä yrityksissään. Lisäksi sosiaalisten toimintojen voi katsoa olleen eräs hoitokeino sotatraumoille. Yhtiöläisiä yhdistäväksi päämääräksi yhtiö antoi ajatuksen, että työnteon avulla myös työntekijöiden omia oloja voitiin kohentaa. Rakoilua yhteishengessä kuitenkin tapahtui inflaatiosta johtuneen työväestön maksukyvyn heikkenemisen vuoksi, mistä seurasi palkkaneuvotteluja ja lakkoja. Pula-aika ja säännöstelytalous asettivat rajoitteensa sosiaalisille toiminnoille, mutta kiitollisiakin yhtiön antamasta avusta oltiin. Ristiriidoista huolimatta myös yhteishenkeä syntyi.