Browsing by Subject "kollektiivinen muistaminen"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-3 of 3
  • Renko, Sanna-Kaisa (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkielmassani käsittelen shiiamuslimien uskonnollisten juhlien vuodenkiertoon kuuluvan imaami Husainin suru- ja muistojuhlan merkitystä pääkaupunkiseudulla asuville ensimmäisen sukupolven shiianaisille. Imaami Husainin ja hänen perheensä ja seurueensa kohtaama kärsimys ja uhraukset taistelussa Karbalan aavikolla Irakissa vuonna 680 on shiiaislamin ytimeen kuuluva traaginen ja myyttisiä piirteitä saanut tapahtuma, jota shiiat muistavat ja surevat eri puolilla maailmaa vuosittain järjestettävissä suru- ja muistojuhlissa. Tutkimukseni tehtävänä on selvittää, mitä merkityksiä shiianaiset antavat Muharramin aikaan vietettävälle imaami Husainin suru- ja muistojuhlalle. Halusin selvittää, mitä ovat kohderyhmäni antamat uskonnolliset merkitykset, yhteydet nykyisyyteen ja omaan elämään sekä merkitykset oman identiteetin ja yhteisöllisyyden näkökulmasta. Lähestyn tutkimusaihettani etnografisen tutkimusotteen menetelmin ja käytän tutkielmani ajatuspohjana kollektiivisen muistamisen teoriaa. Tutkimusaineistoani varten haastattelin viittä pääkaupunkiseudulla asuvaa shiianaista ja osallistuin kolme kertaa Resalatin shiiamoskeijassa järjestettyihin suru- ja muistojuhlailtoihin. Kollektiivisen muistamisen teoriaan kuuluvaa yhteisön jakamaa narratiivia edustaa myyttinen kertomus Karbalan tapahtumista, josta eri ryhmiä edustavat shiiat luovat tulkinnallaan sub-narratiiveja erilaisin kulttuurisin välinein ja yksilöt omien lähtökohtiensa ja elämänkokemustensa pohjalta. Narratiivia tulkitaan ja uusinnetaan shiiayhteisön yhteen kokoavissa suru- ja muistojuhlailloissa. Kollektiiviseen muistamiseen liitetään aina myös ilmiö, jossa nykyisyys ja yksilön omat elämänkokemukset yhdistyvät menneisyyteen myyttisten narratiivien tai keskeisten henkilöhahmojen välityksellä. Tutkimusaineistoni osoittaa, että uskonnollisen ulottuvuuden keskeisimmät merkitykset liittyvät vastaajien uskonnollisuuden vahvistumiseen, rukouksen erityisyyteen suru- ja muistojuhlailloissa, opillisiin merkityksiin ja shiiaislamin mukaisiin hyveisiin sekä uskontoperinteen siirtämiseen lapsille. Nykyisyys sekä oman elämän yhteys Karbalan myyttisiin tapahtumiin koetaan niin ikään usealla eri tavalla. Omassa elämässä kohdattuja vaikeuksia ja tapahtumia tulkitaan ja selitetään Karbalan narratiivin avulla ja esimerkkiä oman elämän haasteiden kohtaamiseen haetaan Karbalassa kärsineiden toiminnasta. Suru- ja muistojuhlailloissa merkittäväksi nähdään myös mahdollisuus rituaalien ja muistamisen avulla ottaa osaa ja jakaa menneisyyden keskeisten henkilöhahmojen kärsimys, lausua rukouksia ja tehdä hyviä tekoja heidän puolestaan ja nimissään. Sureminen ja vuodatetut kyyneleet nähdään ansioksi ei vain tässä elämässä, vaan myös eskatologisessa mielessä. Karbalan tragediaa todistaneiden naisten roolimallia voimakkaina ja rohkeina sekä perheistään vastuuta kantavina vaimoina ja äiteinä halutaan noudattaa omassa elämässä. Laajemmassa kuvassa nykyisyys yhdistyy menneisyyteen analogialla sorron, väkivallan ja terrorismin sekä Karbalan tapahtumien välillä. Identiteetin ja yhteisöllisyyden ulottuvuuden näkökulmasta suru- ja muistojuhlaillat vahvistavat vastaajan identiteettiä ja ryhmään kuuluvuutta ei ainoastaan jaetun shiialaisuuden, vaan myös esimerkiksi kulttuurisen ja kansallisen taustan viitekehyksessä. Muharramin suru- ja muistojuhlailtojen vietto koskettaa haastattelemiani shiianaisia monella eri tavalla ja monella heidän elämänsä alueella. Kokoontuminen muistojuhlaan ja Karbalan narratiivin uusintaminen ja tulkitseminen vahvistaa kokemusta omasta identiteetistä ja moninaisesta ryhmään kuuluvuudesta, mutta myös voimaannuttaa naisia sekä yksityisessä että julkisessa tilassa. Muistojuhlassa oman elämän traumaattiset kokemukset saavat selityksen narratiivin tulkinnan avulla ja itkeminen ja sureminen sururituaalin aikana toimii siten tärkeänä terapeuttisena välineenä. Muistojuhlassa imaami Husainin kärsimyksen ja uhrausten merkityksen syvällinen ymmärtäminen koetaan koko ihmiskuntaa koskettavana ja yhdistävänä sekä keskinäistä ymmärrystä ja rauhaa lisäävänä voimana nykyisyydessä.
  • Yrjölä, Johanna (Helsingin yliopisto, 2020)
    Pian Suomen sisällissodan päätyttyä, joulukuussa 1918 julkaistiin kaksi sodasta kertovaa peliä. Sen jälkeen aihe painui pelilaudoilla sadaksi vuodeksi unohduksiin, ja seuraavat sisällissota-aiheiset pelit ilmestyivät vasta sodan muistovuonna 2018. Tutkin pro gradu -työssäni historiankäyttöä Suomen sisällissotateemaisissa lautapeleissä. Aineistoni koostuu kahdesta vuonna 1918 ja kahdesta vuonna 2018 julkaistusta pelistä. Tarkastelen, miten pelit kuvastavat sotaa: mitä asioita ne nostavat esiin, ja minkälaisia asenteita ja tulkintoja peleistä välittyy. Tutkin myös sitä, miten sodan muistokulttuurissa tapahtuneet muutokset näkyvät pelien käsittelytavoissa. Aihe on sisällissodan muistovuoden jälkimainingeissa hyvin ajankohtainen. Tutkielmastani tekee kiinnostavan myös se, että lautapelejä ei ole tietääkseni aikaisemmin noteerattu osana sisällissodan muistokulttuurin tutkimusta, ja lautapelitutkimus on ollut Suomessa toistaiseksi muutenkin hyvin vähäistä. Tutkielmani pohjaa kvalitatiivisiin tutkimusmetodeihin. Tarkastelen tekstuaalisen analyysin keinoin, minkälaisia viestejä ja merkityksiä pelit sisältävät. Kontekstuaalisen analyysin keinoin suhteutan puolestaan viestit ympäröivään maailmaan, kuten vallitsevaan yhteiskunnalliseen tilanteeseen, ja kartoitan tarkemmin tekijöitä niiden taustalla. Kolmas tutkimusmetodini on pelaaminen, joka auttaa minua ymmärtämään, miten pelin säännöt ja reunaehdot tulevat käytännössä toteen pelilaudoilla. Pelien lisäksi käytän materiaalinani vuoden 1918 pelejä käsitteleviä lehtileikkeitä. Tutkielmassani esiin nousevia avainkäsitteitä ovat muun muassa kollektiivinen muistaminen, kansallinen kertomus ja historiakäsitys. Vuoden 1918 pelit julkaistiin aikana, jolloin Suomi oli vahvasti kahtiajakautunut. Sodan muistelemista hallitsi Vapaussota-kulttuuri, joka tarkasteli sotaa valkoisten voittajien näkökulmasta. Punaisten häviäjien julkinen muistaminen kiellettiin yhteiskunnassa käytännössä kokonaan. Vähitellen vanhat jakolinjat ovat kuitenkin hälventyneet, ja sodan muistelu on muuttunut aiempaa moniäänisemmäksi ja kriittisemmäksi. Sodan muistokulttuurissa tapahtuneet muutokset näkyvät myös pelilaudoilla. Vuoden 1918 peleistä heijastuvat selkeämmin niiden takana vaikuttavat maailmankuvat ja asenteet, mikä tulee esiin etenkin pelien värittyneessä retoriikassa. Vanhemmissa peleissä on havaittavissa selviä valkoisia sympatioita, ja niiden näkökulman voi sanoa olevan kasvatuksellinen ja valistava. Vuoden 2018 pelit pyrkivät puolestaan neutraaliin ja historialliseen käsittelytapaan, ja niissä esitetyt yksityiskohdat pohjaavat tutkimustietoon ja historiallisiin lähteisiin, joskin historiallisuuden ja viihteellisyyden välillä on jouduttu tekemään toisinaan kompromisseja. Uudemmat pelit tutkailevat lisäksi sisällissotaa osana yleiseurooppalaisen suursodan kontekstia ja kansainvälistä tapahtumaketjua, kun taas vuoden 1918 pelien tulokulma on ennen kaikkea kansallinen, mikä viittaa aikakaudella vallinneeseen kansallisidentiteetin rakentamiseen ja Suomi-kuvan nousuun. Pelien lisääntyneeseen objektiivisuuteen vaikuttaa muistokulttuurissa tapahtuneiden muutosten ja tutkimustiedon lisääntymisen ohella myös ajallinen etäisyys konfliktista, mistä johtuen jälkipolville ei ole muodostunut samanlaista tunnesidettä sotaan kuin aikalaisille. Saamieni tulosten perusteella on mahdollista päätellä, että sisällissotateemaiset pelit ovat linjassa muiden sotaa kuvaavien kulttuuristen tuotosten, kuten kirjallisuuden kanssa, ja noudattavat pääosin sisällissodan muistokulttuurissa tapahtuneita suuria kehityslinjoja. Tutkielmani osoittaakin, että lautapelit voidaan viihteellisestä käsittelytavastaan huolimatta laskea vastaaviksi mielikuvien ja historiakäsitysten luojiksi kuin muutkin muistokulttuurista ammentavat populäärikulttuurin tuotokset. Pelit voivat myös tarjota historiantutkimukseen uudenlaisia katsantokantoja ja kurkistusikkunoita, sekä oman aikakautensa että laajemmin sisällissodan muistokulttuurin tarkasteluun.
  • Honkonen, Eeva (Helsingin yliopisto, 2022)
    Tutkielmassani tarkastelen grönlantilaisten historiatietoisuuden kehittymistä osana pidempää jatkumoa sekä vuonna 2020 Grönlannissa näkyväksi tulleen aktivismin vaikutuksia nykyiseen ja mahdollisesti myös tulevaan yhteiskuntaan. Tutkielma perustuu aineistoon, joka koostuu kymmenestä vaikuttamaan pyrkivän grönlantilaisen haastattelusta. Aineistosta noussevat esiin seuraavat teemat: historiatietoisuuden yksipuolisuus, stereotypioiden vaikutus, perheiden tunnesiteiden yhteys menneisyyteen, historian erilaiset kerrontatavat nykyisyydessä ja grönlantilaismielinen liike osana globaalia aktivismia. Tutkielman teoriana on yhdistelmä nationalismia ja kollektiivista muistamista, joiden kautta tutkielman ydinteemat asettuvat laajempaan tutkimuskehykseen. Aineistosta ilmenee, että haastatellut grönlantilaiset pyrkivät moniäänistämään historiaa, jotta he voisivat tuntea kulttuurinsa tasavertaiseksi maailman muiden kulttuurien joukossa. Grönlannin historia perustuu lähinnä suulliseen kerrontaa, minkä myötä kansaa yhdistävät kollektiivisesti rakentuneet muistot. Grönlannissa tapahtuva liikehdintä osuu sanomaltaan ja ajankohdaltaan yhteen yhdysvaltalaislähtöisen Black Lives Matter -liikkeen kanssa, joka vastustaa mustiin kohdistuvaa syrjintää ja tavoittelee ihmisten välistä tasa-arvoa. Tutkielmassani pyrin kuvaamaan aktivistisen liikkeen paikallisia muotoja sekä sen kytkeytymistä osaksi globaalia ihmisoikeusliikettä.