Browsing by Subject "kollektiivisuus"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-4 of 4
  • Tuominen, Hille (Helsingfors universitet, 2016)
    Työssä tarkastellaan sosiaalisten suhteiden rakentamista henkilöviittausten keinoin. Tavoitteena on tutkia sitä, millaiseen toimintaan (mm. referointi, kerronta, sanktiointi) viittaus liittyy ja mil-laista henkilösuhdetta sillä rakennetaan toiseen läsnäolijaan (useimmiten puolisoon). Tarkaste-lukulma ei rajoitu vain yhteen viittauskeinoon, vaan esiin tulee eri viittauskeinojen läsnäolijaan viittaamisen repertuaari, jota hyödynnetään eri tavoin varioivissa konteksteissa. Aineisto on arkista – videoitua vuorovaikutuspuhetta pariskuntien ja perheen keskusteluista (tunti ja 51 mi-nuuttia). Tutkielman teoreettis-metodologisena taustana on keskustelunanalyysi, johon yhdiste-tään joitakin positioteorian ja diskursiivisen sosiaalipsykologian ajatuksia. Laadullisen analyysin lisäksi aineistosta on tehty kvantitatiivinen kuvaus, joka havainnollistaa viittauskeinojen puhujakohtaisia määrällisiä osuuksia. Työssä osoitetaan, että viittaustavoilla tehdään erilaisia keskustelutekoja ja asemoidutaan eri tavoin sosiaalisten suhteiden kartastolla. Me-pronomini liittyy puolisoiden yhteiseen toimintaan, yhteisyyden ilmaisuun ja pariskunnan kollektiiviin. Se luo puolisoille yhteisposition. Yksikön toinen persoona oli mukana luomassa vastakkaisia positioita, jolloin puolisot olivat erimielisiä toimijoita, kuten kiistakumppaneita. Pronomini se esiintyi kumppania käsittelevässä kerronnassa, jossa tämä esitettiin tietyssä valossa. Demonstratiivit tämä ja tuo rakensivat läheistä suhdetta puolisoon, mutta pariskunnan yhteisen toiminnan sijaan kyse oli toisen puolison erillisestä ja lyhytkestoisesta toimintalinjasta (esim. puoliso saattaa kumppaninsa nau-runalaiseksi). Läheistä kumppanuutta esitettiin myös kertomalla välittämistä ilmaisevista teoista, kuten lahjan antamisesta puolisolle. Hän-pronominia käytettiin eläytyvässä ja referenttiä puolustavassa funktiossa. Lisäksi henkilöviittaukseen liittyvä puolison käden ja polven kosketus vahvisti viittausta ja synnytti intiimiyttä. Viittauskeinostolla ja sen muutoksilla rakennetaan erityyppisiä henkilösuhteita osanottajien välillä. Tutkielma antaa uutta tietoa siitä, kuinka osallistujapositioita muodostetaan henkilöviit-tausten avulla eriluonteisissa vuorovaikutustoiminnoissa. Viittauskeinot näyttäytyvät välineinä, joiden avulla suhteeseen voidaan rakentaa läheisyyden, yhteisyyden, erillisyyden ja episteemisen pääsyn elementtejä. Jatkotutkimusteemoja ovat kehollisen vuorovaikutuksen tarkempi analyysi ja henkilösuhteiden tarkastelu vuorovaikutusanalyysin lisäksi erityyppisistä dokumenteista (mm. haastattelut, kyselyt) käsin. Eräänä jatkotutkimuksen suuntana on useamman vuoden pit-kittäistutkimuksen tekeminen samojen informanttien kanssa, jotta olisi mahdollista päästä käsiksi sosiaalisten suhteiden muutokseen.
  • Känkänen, Eetu (2019)
    Opinnäytteeni kirjallisessa osiossa tavoittelen läsnäolon kokemusta. Koetan saada kiinni sen olemuksesta tarkastelemalla yksityiskohtaisia henkilökohtaisia kokemuksia, tekemällä näiden perusteella olettamuksia yleisyydestä ja pohtimalla läsnäolon yhteisöllistä merkitystä. Olen valinnut muutaman näkökulman, jolla tätä laajaa aihetta lähestyn. Pyrin luovimaan mittakaavassa suuresta kohti pienempää, maailmankaikkeudessa olemisesta yhteiskunnan kautta näyttelijäyksilön läsnäoloon. Aloitan ensimmäisessä luvussa ”Läsnäolo on inhimillistä pyrkimystä yhteyteen” leväperäisemmästä subjektiivisesta filosofoinnista, jossa pohdin ihmisyksilön läsnäolon kokemista paitsi hyvin yksilöllisellä tasolla, myös suhteessa ajan ja avaruuden luonteeseen. Tätä pohdiskelutyötä varten olen lukenut kahta teosta: Johannes Ojansuun Pyhyys – rajalla oleva ihminen, sekä Carlo Rovellin Ajan luonne. Olen käyttänyt näitä kirjoja enemmän inspiraation lähteenä ajattelulleni ja läsnäolon suuntaamisena kohti tietynlaista maailmaan virittyneisyyttä, kuin suoranaisina lähdeviitteinä. Toki niitäkin muutama on mahtunut mukaan. Käytän tekstinä myös antia Lappiin tekemältäni materiaalinkeruumatkaltani, johon sain Teatterikorkeakoululta apurahaa tämän opinnäytteen kirjallisen osion kirjoittamistyötä varten. Olin tammikuussa 2019 vajaan viikon yksin mökillä Enontekiön etelärajalla, lähellä Raattaman kylää. Toisessa luvussa ”Läsnäolo yhteiskunnassa” lähestyn läsnäolon käsitettä mm. tutkimalla esitysten aiheiden suoraa vaikutusta minuun ja ympäröivään maailmaan. Pohdin esityksen teeman vaikutusta maailmaa kohti virittäytymisen ajatuksen kautta, millä tavalla olemiseni ja minä muuttuu eri esitysprosessien myötä. Tässä luvussa käyn myös lyhyesti läpi joitain näyttelijän ruohonjuuritason yhteiskunnallisia vaikutusmahdollisuuksia, menemättä suoraan toimintaan ja taide-aktivismiin. Ajattelen empaattisen dialogin, sekä ekologisen ja intersektionaalisen feminismin ajattelun sisäistämisen olevan tärkeitä konkreettisia keinoja vaikuttaa maailmaan. Luvun lopuksi esittelen vaihtoehtoisia mahdollisuuksia olla yhteisönä läsnä yhteiskunnassa, sekä millaisia vaikutuksia vahva yhteisöllinen läsnäolo tuottaa luovaan prosessiin. ”Näyttelijän läsnäolo” –luvussa lähden tutkimaan aihetta hyvin subjektiivisten läsnäolon kokemusten kautta, joita olen itse näyttelijänä kokenut ja tietoisesti käyttänyt. Käytän esimerkkinä Kansallisteatterin Julia & Romeo – esitystä, jossa olin näyttelijänä. Puran pienempiin osiin ja tutkin oman kokemukseni pohjalta läsnäolon eri tasoja tässä esityksessä. Lopuksi raapaisen vielä hieman pintaa itselleni ajankohtaisista kehollisen läsnäolon ajatuksista. Kerron mm. kollektiivisen kehollisen läsnäolon kokemuksistani Teatterikorkeakoulun tanssikurssilla opintojeni toisen vuoden keväällä. Päätän opinnäytteeni kirjallisen osion tekstiin poissaolosta, sen armahtavasta voimasta.
  • Tapani, Annukka (2007)
    Ammattikorkeakoulut ovat uusia toimijoita koulutuksen kentällä. Satakunnan ammattikorkeakoulun (SAMK) toiminta ammattikorkeakouluna alkoi vuonna 1992. SAMKissa on koulutusta kolmella toimialalla: tekniikka ja merenkulku, sosiaali- ja terveysala sekä liiketalous, matkailu- ja kulttuuriala. Toimipisteitä on yhteensä kymmenen ja ne sijaitsevat viidellä paikkakunnalla. Me-teeman tarkasteluun tuo lisänsä SAMKin ainutlaatuinen ylläpitomalli ja koulutusyksiköiden eriaikainen mukaantulo kokonaisuuteen. Ylläpitomallissa määritellään muun muassa rahavirrat, koulutuspaikkakunnat ja koulutuksen tasapuolinen kehittäminen eri paikkakunnilla. Ammattikorkeakoulun rakentuminen ei ole ollut helppoa: ammattikorkeakoulukokeiluun liitettyjen oppilaitosten ikä vaihteli vajaasta kymmenestä vuodesta jopa yli sataan vuoteen, välimatkat vaihtelivat vajaasta kilometristä yli sataan kilometriin, samoin huomattavaa vaihtelua oli opiskelijamäärässä ja henkilökunnan määrässä. Kollektiivisen identiteetin merkitystä tutkin kysymällä, mitä sana me merkitsee tutkimuskohteena olevan ammattikorkeakoulun henkilökunnan mielessä. Keräsin aineiston sähköpostikyselynä valitsemiltani 60 henkilöiltä. Vastauksia sain takaisin 39 kpl. Valitut henkilöt olivat luokitukseni mukaan ns. kriittisiä tapauksia, joiden tiesin työyhteisökokemukseni perusteella edustavan kriittistä ajattelua: henkilö on toiminut pitkään SAMKissa tai hän on esittänyt kriittisiä ajatuksia työryhmissä tai kokouksissa. Kriittinen tapaus voi olla myös henkilö, joka on uusi toimija tässä yhteisössä. Mukaan valitsin sekä johtotehtävissä toimivia, opettajia että toimistohenkilökuntaa. Kaksoisroolini keskushallinnon virkamiehenä, osana tutkimaani merkityskokonaisuutta, ja tutkijana oli haasteellinen: vastaajien mielessä saatoin olla vakooja tai keskushallinnon edustaman ajattelutavan vanki. Analysoin aineiston viisiportaisesti. 1. Argumentaatioanalyysi: etsin vastauksista perustelut (P), taustaoletukset (T) sekä väitteet (V). 2. Argumentaatioanalyysin täydennys retorisella analyysillä: kirjoitin edellä esitetyt argumentit tyyppitarinoiksi. Sovelsin fenomenologista metodia: kun fenomenologinen reduktio on tehty, kiinnostuksen kohteena oleva ilmiö voidaan kuvata ja paljastaa ja mennä syvemmälle ilmiöön 3. Analysoin omat näkökulmani tyyppitarinoista, niiden vakuuttavuudesta, vakuuttamisen keinoista, suuntauksesta, kenelle tarkoitettuja ja kuinka onnistuneesti. 4. Kahdeksan muuta henkilöä vertaisanalysoivat tyyppitarinat. Tutkimusaineistoni perusteella sana me saa merkitykseksi seuraavia asioita: • merkitys on erilainen riippuen tilanteesta, jossa ollaan • sana merkitsee yksikköä tai sen osaa • se merkitsee kaikkia, hyvin laajasti • meisyys merkitsee sitä, että meillä on jotain yhteistä • me sanalla ei ole merkitystä enää. Me-sanan käytössä voidaan erottaa seuraavat tasot: • Olen aina me. • Ulkopuolisille kumppaneille me tarkoittaa kaikkia, talon sisäisesti me tarkoittaa omaa yksikköä. • Työyhteisöni on me. • En käytä sanaa me juuri lainkaan. Yhteenkuuluvuuden tunteen esteiksi nähtiin seuraavat seikat: • Johtaminen • Ulkoiset rakenteet • Henkilöstön tahtotila • Toisaalta nähtiin, että tämä on kasvuprosessi kohti yhteisöllisyyttä. Tärkeimmät lähteet: Blumer, H. (1969) Symbolic Interactionism. Pespective and Method. Berkeley: University of California Press. Berkley and Los Angeles, California. Kalliola, S. (2001). Herbert Blumer. Symbolinen interaktionismi. Teoksessa V. Hänninen, J. Partanen & O-H. Ylijoki (toim.) Sosiaalipsykologian suunnannäyttäjiä. Tampere: Osuuskunta Vastapaino. Kaunismaa, P. (1997) Keitä me olemme? Kollektiivisen identiteetin käsitteellisistä lähtökohdista. Sosiologia 34, (3), 220-229. Kakkuri-Knuutila, M-L. ja Halonen, I. (2002). Argumentaatioanalyysi ja hyvän argumentin ehdot. Teoksessa M-L. Kakkuri-Knuutila (toim.) Argumentti ja kritiikki. Helsinki: Gaudeamus Kuusela P. (2001) George Herbert Mead. Pragmatismi ja sosiaalipsykologia. Teoksessa V. Hänninen, J. Partanen & O-H. Ylijoki (toim.) Sosiaalipsykologian suunnannäyttäjiä. Tampere: Osuuskunta Vastapaino. Mead, G. H. (1962) Mind, Self, & Society. From the Standpoint of a Social Behaviorist. Edited and with an Introduction by C. W. Morris. Chicago: The University of Chicago Press. Varto, J. (1996) Laadullisen tutkimuksen metodologia. Helsinki: Kirjayhtymä.
  • Kiukainen, Reetta (Helsingin yliopisto, 2018)
    Although the importance of equality work has been repeated in administrative and political programs, equality work has not been seen in the same legitimized profession as many other well-being in Finland. There has, however, been some degree of professionalization, meaning equality work in projects. My research focuses on Finland's this moment’s largest development, research and education project Tasova, and my point of view is in the collective equality and parity knowledge. In my research I see the conditions created by project-based equality work through which the knowledge required in equality work is determined. The theoretical framework can be divided into two parts. In the first part I considered knowledge in the light of previous literature, especially from a collective point of view. The question of the importance of collectivity is particularly necessary now when structures and institutions around the experts, especially in the public sector, have become brutal. The importance of collective expertise in equality work involves the fact that equality work is perceived as a precarious and challenging work among equality workers. In the second part, I described the conditions of equality work and made the concept of projection important for my research visible. Notable research data have been drawn from research interviews with six expert students from Tasova. Other data I’ve produced is by observing students during the training and exploring different Tasova materials and virtual platforms. All in all, the material was generated altogether in 131 pages. The analysis of my data was done by ethnographic discursive analysis. According to the results of this study, equality and parity knowledge is multi-dimensional and difficult to identify. It is knowledgeable and skillful management, tunnel, co-operation, discourse virtuosity and the ability to break away from the learned hierarchies. Its collective construction requires confidence, a secure space, time, place, involvement, commitment, structured and unstructured discussion, and the ability to break away from predetermined positions. According to the results of this study, Tasova appears as a discursively produced form of power, which builds a manuscript about what is the right way to make equality and what is the right way to know. In project-based equality training, the definitions of equality and parity knowledge have been manuscripted from above and they set the participants to be editable and evaluated in accordance with the needs and conditions of education.