Browsing by Subject "kollektivismi"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-3 of 3
  • Ikonen, Terhi (2000)
    Tässä tutkimuksessa tutkittiin horisontaalista ja vertikaalista individualismia ja kollektivismia kolmella maantieteellis - kulttuurisella alueella Kamerunissa. Tutkimuksessa kysyttiin, miten kolme maantieteellis - kulttuurista tutkimusaluetta eroavat horisontaalisen ja vertikaalisen individualismin ja kollektivismin ulottuvuuksilla. Lisäksi kysyttiin, onko nähtävissä sukupuolten välisiä eroja. Kolme tutkimusaluetta valittiin niiden ekologisten ja kulttuuristen piirteiden nojalla, joiden on individualismin ja kollektivismin teoriassa sekä aiemmissa tutkimuksissa ehdotettu ennakoivan kulttuurin horisontaalista ja vertikaalista individualismia ja kollektivismia. Tutkimuksessa kysyttiin myös, eroavatko sukupuolet toisistaan horisontaalisen ja vertikaalisen individualismin ja kollektivismin suhteen. Aiempien tutkimusten tuloksiin perustuen oletettiin, että naiset ovat kollektivistisempia kuin miehet. Tässä tutkimuksessa käytettyä horisontaalisen ja vertikaalisen individualismin ja kollektivismin ulottuvuuksia mittaavaa mittaria on aiemmissa tutkimuksissa käytetty lähinnä aasialaisessa ja länsimaisessa kontekstissa. Tämän tutkimuksen lähtökohtana oli mittarin soveltuvuuden testaaminen tutkimuksellisesti uudessa kulttuurisessa kontekstissa, Kamerunissa. Aineisto kerättiin kvantitatiivisella kysymyslomakkeella 14 kamerunilaisessa oppilaitoksessa. Vastaajina oli 427 koululaista ja opiskelijaa. Tutkimuksessa horisontaalista ja vertikaalista individualismia ja kollektivismia mitattiin 32 väittämällä, joihin vastattiin asteikolla 1-9. Tutkimuksessa käytetty mittari soveltui rajoituksin uuteen kontekstiin. Tutkimusalueet erosivat hypoteesiin mukaisesti vertikaalisen kollektivismin suhteen. Oletusten mukaisesti kamerunilaiset olivat kollektivistisia. Edeltävien tutkimusten tulosta naisten miehiä suuremmasta kollektivistisuudesta ei toistettu. Naiset korostivat enemmän horisontaalista individualismia kuin miehet. Keskeisinä lähteinä olivat Singelis ym. (1995) ja Triandis & Gelfand (1998) horisontaalisen ja vertikaalisen individualismin ja kollektivismin tutkimukset sekä Berry ym. (1992) ja Berry ym. (1997) kulttuurienvälisen psykologian teoriaa ja menetelmiä käsittelevät teokset.Viitekehyksenä oli vertaileva kulttuurienvälinen psykologia. Keskeisenä menetelmänä oli Singelis ym. (1995) kehittämä horisontaalisen ja vertikaalisen individualismin ja kollektivismin mittari.
  • Pajamäki-Alasara, Tatjana Maaria (2004)
    Tämän opinnäytetyön tarkastelun keskiössä ovat Mannerheimin lastensuojeluliiton Lapsiperhe- projektissa toimivat vapaaehtoistyöntekijät. Tutkittavina ovat kahteen hyvin erilaiseen vapaaehtoistoiminnan muotoon osallistuvat; Vanhempainpuhelimessa puhelinauttamistyötä tekevät, sekä vertaisryhmissä vapaaehtoisina toimivat. Edellisen on nähty edustavan perinteiseksi miellettyä vapaaehtoistoimintaa, jossa auttajan ja autettavan välinen suhde on selkeä. Jälkimmäinen, vertaisryhmissä tehtävä vapaaehtoistyö taas edustaa modernimmaksi miellettyä toimintaa, jota tehdään tasapainotellen omien ja toisten tarpeiden välillä. Tarkoituksena on teemahaastattelun keinoin selvittää, minkälaista on luonteeltaan näissä kahdessa ryhmässä tehtävä vapaaehtoistyö, ja mitä yksilöllisiä merkityksiä vapaaehtoiset toiminnalleen antavat. Viitekehys, jota vasten haastateltavien kokemuksia vapaaehtoistyön luonteesta sekä sen tekemisen merkityksistä peilataan, on individualismin ideologia. Postmodernisoituneessa yhteiskunnassa individualististen arvojen uskotaankin korostuneen ja vaikuttaneen myös vapaaehtoistyön muotoihin sekä sen tekemisen yksilöllisiin merkityksiin. Pyrinkin omassa työssäni selvittämään, mikä individualismin ideologiassa ja toisaalta postmodernin teorioissa on käyttökelpoista ja sovellettavaa Lapsiperhe-projektin vapaaehtoistyötä tarkasteltaessa. Individualismi tuli Vanhempainpuhelimessa toimivilla vapaaehtoistyöntekijöillä esiin riippumattomuuden ja itsenäisyyden korostamisena suhteessa autettaviin sekä työhön sitoutumisessa. Myös individualismin ideologiaan kuuluvaa yksityisyyttä oli mahdollista varjella auttajien ja autettavien pysyessä toisilleen tuntemattomina. Vertaisryhmissä tehtävä vapaaehtoistyö taas näyttäytyi individualististen ja kollektiivisten ominaisuuksien sekoituksena. Ryhmät muistuttivat postmoderneja yhteenliittymiä, joissa yksilöt kollektiivisesta kontekstistaan huolimatta toimivat yksilöinä, ilman selkeitä sääntöjä ja normeja. Myös sitoutuminen toimintaan muodostui kollektiivisten ja individualististen arvojen välimaastossa. Yksityisyys oli myös mahdollista säilyttää ryhmissä, joissa ongelmat eivät henkilöityneet keneenkään tai kenellekään, vaan ne kevennettiin yhteisiksi. Väliaikaisuus ja tilapäisyys värittivät kumpaakin vapaaehtoistyönmuotoa. Selkeimmin individualismi näkyi kuitenkin vapaaehtoistyön tekemisen yksilöllisissä merkityksissä, jotka usein kytkettiin omaan itseen, omaan elämäntilanteeseen. Vapaaehtoistyö toimi yksilölle joko tilapäisenä elämän osa-alueiden täydentäjänä, elämän lisänä, mutta joillekin myös luonnollisena elämän osana, eräänlaisena elämäntapana. Merkitykset olivat yhtäällä individualistia ja toisaalta kollektiivisia, liittyivät usein yksilöiden elämäntilanteeseen, mutta saattoivat myös olla siitä riippumattomia. Tämän yksilöllisten merkitysten moninaisuuden, jossa erilaiset, toisilleen vastakkaisetkin arvot sekoittuivat ja kytkeytyivät osaksi yksilön elämänkontekstia, tulkittiin edustavan myös moniarvoiselle ja ambivalentille postmodernille tyypillisiä piirteitä. Tärkeimmät käytetyt lähteet: Triandis, H.C. Individualism and collectivism. Kotakari, U.- Nylund, M.- Matthies, A-L. (toim.): Välittävät verkostot.
  • Teckenberg, Tia (2001)
    Tutkimuksen lähtökohtana on tehdä ymmärrettäväksi sitä, miksi ja millä tavalla matka tai ulkomailla oleskelu on merkittävä ja tärkeä kokemus. Miksi ulkomaille hakeudutaan opiskelemaan, töihin, vapaaehtoistöihin tai itsenäisesti matkustelemaan? Mitä tämän tapaiset matkat matkaajalle itselleen merkitsevät? Matkakokemuksia lähestytään individualismin käsitteen kautta. Tarkastellaan, minkälaisia merkitystulkintoja matkaajat itse antavat omille matkakokemuksilleen ja jäsentääkö individualismi näitä tulkintoja. Lähtökohtana on Harry Triandisin tarkastelu individualismista ja kollektivismista, jossa matkakokemusten nähdään vahvistavan individualismia eli vähentävän yksilön sosiaalista sidonnaisuutta. Vertaan tätä Triandisin oletusta matkaa kasvun tai oppimisen näkökulmasta tarkasteleviin tutkimuksiin sekä individualismista käytyyn keskusteluun. Rakennan oman lähestymistapani tältä pohjalta. Omassa tutkimuksessani hyödynnän kahta erilaista individualismin muotoilua: individualismia itsenäisyytenä sekä individualismia sisäisenä vahvuutena. Lisäksi nostan esiin kansainvälisen tiedostamisen ja kulttuurista oppimisen käsitteet. Tutkimuksen aineistona ovat seitsemän 21-26-vuotiaan nuoren naisen selonteot matkakokemuksistaan. Haastateltavat matkasivat vapaaehtoistöihin Afrikkaan, Tansaniaan ja Sambiaan, 3-6 kuukaudeksi. Aineisto tuotettiin teemahaastatteluilla ennen matkaa, matkalta paluun jälkeen ja kun matkasta oli kulunut muutama kuukausi. Ennen matkaa esiin nousi kaksi matkan taustalla olevaa orientaatiota – kansainvälisten kokemusten ja itsenäisen elämän orientaatio – sekä kuusi tulevaan matkaan liittyvää odotusta: eksoottisuus, seikkailu, oppiminen, sisäinen kasvu, yhdessä oleminen sekä antaminen. Matkalta paluun jälkeen esiin tuli kuusi matkakokemusten ulottuvuutta: haasteet, erilaisen ymmärtäminen, peilaaminen ja punnitseminen, yhdessäolo ja ystävyys, etäisyys kotoa sekä elämykset. Kun matkasta oli kulunut muutama kuukausi, matka näyttäytyi uuden opettajana, suunnan näyttäjänä, itsen vahvistajana sekä yhdistäjänä ja erottajana suhteessa muihin ihmisiin. Matkasta muodostui jatkumo tai prosessi, jossa samankaltaiset merkitykset toistuivat mutta myös muuntuivat matkan eri vaiheissa. Individualismi sekä itsenäisyytenä että sisäisen vahvuutena jäsensi merkitystulkintoja kaikissa matkan vaiheissa. Matkassa merkittävää oli itsenäisten valintojen ja itseohjautuvuuden sekä omien arvojen, tarpeiden ja itsevarmuuden prosessoiminen. Myös kollektivismilla oli sijansa, kun yhteenkuuluvuus muiden kanssa oli tärkeää. Itsen ja muiden välisen suhteen pohtiminen nousi matkassa keskeiseksi. Olennaista oli myös matkan kohdekulttuurista oppiminen, erilaisen elämäntavan ymmärtäminen ja arvostaminen. Matka näyttäytyi merkittävänä kasvamisen ja oppimisen kokemuksena matkaajien elämässä antaessaan erityisen mahdollisuuden ja kontekstin näille kokemuksille. Tärkeimmät lähteet: Triandis (1995) Individualism & Collectivism; Bellah ym. (1985) Habits of the Heart; Vesala (2001) Hiljaisuuteen asettuminen (julkaisematon käsikirjoitus); Hansel ja Grove (1985) Learning by Doing.