Browsing by Subject "kolmas sektori"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 22
  • Turunen, Pauliina (Helsingin yliopisto, 2018)
    The role of volunteering in our society has varied in different ages. Today, its role in our society has been established and its importance has been shown to be an important part of the maintenance and preservation of the welfare state. At the same time, however, it has been found that the commitment of volunteers to action is more challenging. It has also been decided to reflect on the benefits of volunteering; an individual or a society? The purpose of this thesis was to find out what the volunteers in the online services of the Save the Children Finland find out to be relevant to their involvement in the activity and what the commitment of online volunteers is all about. Previous studies have shown that volunteering motivation and voluntary commitment are both self-excited and self-directed motives. The theoretical framework of this thesis consists of examining the phenomenon at the social level and defining the concept through previous studies and literature. The material of the thesis consisted of nine online volunteer’s interviews from Save the Children Finland. The interviews were carried out by means of theme interviewing and material analysis in a phenomenological approach using the hermeneutical research record. The results of this thesis showed that there were many factors relevant to their own motives and commitment, which were dependent on themselves, the background organization and the object of the volunteer's work, that is to say, helping children and young people, of other volunteers as well as of society. Based on the results of the thesis, it can be stated that the volunteers' commitment consists of motives that are far from the self and the more self-motivated motives, which is why the commitment of volunteers should increasingly consider the personal needs and expectations of the individual.
  • Konttinen, Marja (2006)
    Pro gradu –tutkielmani käsittelee yhteiskunnallista mainontaa nonprofit-organisaatioiden viestinnän keinona. Yhteiskunnallinen mainonta on mainonnan keinoin tapahtuvaa viestintää, joka ei suoranaisesti pyri edistämään kaupallisia päämääriä vaan jonka tavoitteena on lisätä yhteiskunnan ja yksilön hyvinvointia vapaaehtoisella suostuttelulla. Aihetta on työssä lähestytty mm. Pirjo Vuokon ja Philip Kotlerin markkinointiorientoituneiden mallien sekä Aila-Leena Matthiesin jäsentämien ekonomistisen ja eettisen rationaliteetin kautta. Yhteiskuntavastuunäkökulman pohjana ovat Elisa Juholinin näkemykset. Työn tarkoitus on ollut selvittää, mitä yhteiskunnallisen mainonnan keinoja nonprofit-organisaatiot käyttävät viestinnässän ja miksi. Lisäksi olen tutkinut, millaisia erityispiirteitä mainonnan tuottamiseen nonprofit-organisaatioiden näkökulmasta liittyy. Kolmanneksi olen tutkinut sitä, millaiset järjestön ominaisuudet mahdollisesti määrittävät mainonnan käyttöä viestinnän keinona. Oletukseni on ollut, että markkinatalousyhteiskunta asettaa yhteiskunnan kolmannelle sektorille viestinnällisesti yhä suurempia vaatimuksia ja että sektorin luonteen ja toimintamallien muutokset kannustavat kaupalliselta sektorilta lainattujen keinojen käyttöön myös järjestöjen viestinnässä. Tutkimus lähteekin liikkeelle kahdesta premissistä, joiden mukaan nonprofit-organisaatiot hyötyvät mainonnasta, ja että toisaalta mainonnan tuotannossa mukana olevat yritykset hyötyvät nonprofit-organisaatioiden mainonnasta. Tutkimus on monitapaustutkimus, jonka aineisto on kerätty haastattelemalla mainonnasta vastaavia henkilöitä niistä organisaatioista, jotka ovat mainostaneet vuonna 2004 jollakin valtakunnallisella tv-kanavalla tai SubTV:ssä sekä lehdistössä ja joiden kampanjointi voidaan määritellä yhteiskunnalliseksi mainonnaksi. Aineiston keruumenetelmänä on ollut teemahaastattelu. Aineisto on analysoitu teemoittelemalla, ja tutkimus on edennyt induktiivisesti, tutkimusaineistosta esiin nousseiden suuntaviivojen mukaisesti. Työn yhteydessä selvennän kolmannen sektorin, nonprofit-organisaatioiden ja yhteiskunnallisen mainonnan käsitteitä. Lisäksi tarkastelen yhteiskuntavastuun käsitettä ja yhteiskunnallisen mainonnan yhteyttä siihen. Koska mainonnan tutkimuksen lähestymistavat ovat tähän asti voimakkaasti jakautuneet joko markkinointiorientoituneeseen tai kriittiseen, yhteiskuntatieteelliseen tutkimukseen, sivuan työn lopussa myös kysymystä, millaisen käsitteellistämisen kautta näitä kahta lähestymistapaa voisi avata viestinnän tutkimuksen näkökulmasta. Tutkimukseni kertoo, että mainonnalla on nonprofit-organisaation näkökulmasta useita eri funktioita. Mainonta toimii organisaation legitimiteetin vahvistajana, julkisuuden lähteenä ja yhteiskunnallisen omantunnon äänenä. Nonprofit-organisaation mainonta toteutetaan useimmiten yritysyhteistyökumppanuuksien avulla. Tutkimukseni valossa organisaation omat missio, säännöt ja rahoituspohja vaikuttavat mainonnan käyttöön nonprofit-sektorilla. Esimerkiksi valistavan kampanjoinnin merkitys korostui organisaatioilla, joiden missioilla on lainsäädännöllinen pohja. Jos organisaatiolla on omaa liiketoimintaa tai rahoitus tulee julkisista budjettivaroista, voidaan mainontaa tehdä vapaammin, organisaation oman harkinnan mukaan. Sitä vastoin suurimmaksi osaksi lahjoitusvaroista koostuva rahoitus sekä organisaation omat säännöt näyttäisivät asettavan vaatimuksia ja rajoitteita sekä mainonnan funktioille että volyymille, osaksi myös julkisen mielipiteen paineessa. Syvennän analyysini tuloksia tarkastelemalla yhteiskunnallista mainontaa kolmannen sektorin ekonomistisen modernisaation näkökulmasta. Monet haasteltavat toivatkin esiin, että organisaatioiden yhteisen hyvän lisäämiseen tähtäävät tavoitteet voivat toteutua vain jos aatteet ja missiot tuodaan esiin nimenomaan markkinointiviestinnän keinoin. Ekonomistisen modernisaation merkit kuuluivat myös sanavalinnoissa: haastateltavat puhuivat esimerkiksi ideoiden ostamisesta, tuotteen lanseeraamisesta, myymisestä ja brändeistä.
  • Järvinen, Tomas (Sibelius-Akatemia, 2011)
    Cultural associations face several challenges in a world where commitment towards voluntary work decreases and the demands on good service increases. In a world that also seems to be changing at an accelerating pace, it is important to keep up. In my thesis I have therefore focused on what kind of analysis of the environment and / or performance evaluation cultural associations in Finland uses, and how it manifests itself in continuing operations. The thesis aims at knowledge contribution on two levels: 1) monitoring and evaluation of methods for the development of cultural associations, and 2) how organizations function in general. The thesis aims to achieve a comprehensive understanding of a situation through a qualitative approach. The theoretical starting points of this thesis contains the theory of management and evaluation in both the private and third sectors. I highlight five different standardized methods of evaluation (ie SWOT analysis) and compare these approaches with the routines of the 10 interviewed cultural associations. For the thesis I interviewed 10 associations, seven Swedish and three Finnish. The thesis shows that standardized methods for evaluation are the associations quite distant. However, the formal and informal methods these associations use are elements of the standardized methods presented in this thesis. The cultural associations are also quite aware of their environment and its changing nature.
  • Koivisto, Nelli; Lehikoinen, Kai; Pasanen-Willberg, Riitta; Ruusuvirta, Minna; Saukkonen, Pasi; Tolvanen, Pirita; Veikkolainen, Arsi (2010)
    Kokos
  • Kuokkanen, Kanerva (2003)
    Tutkimuksen aiheena on kolmannen sektorin rooli kumppanuuksissa tavoite 1 -ohjelmassa (kehityksessä jälkeen jääneiden alueiden kehittäminen) Itä- ja Pohjois-Suomessa rakennerahastokaudella 2000–2006. Taustalla on EU:n rakennerahastojen kumppanuusperiaate, jossa julkisen sektorin lisäksi politiikan muotoiluun ja toimeenpanoon osallistuu myös markkinoiden ja kolmannen sektorin toimijoita. Kolmannen sektorin roolia analysoidaan suhteessa suomalaisen kansalaisyhteiskunnan perinteisiin institutionaalisiin piirteisiin, kumppanuusperiaatteen ilmentämään uudenlaiseen hallintaan sekä sosiaaliseen pääomaan, ja Itä- ja Pohjois-Suomea verrataan toisiinsa. Aineistona on Itä- ja Pohjois-Suomen ohjelma-asiakirjat, osaamisen vahvistamisen ja työvoiman valmiuksien parantamisen toimintalinjan (Itä-Suomi) ja osaamisen ja työllisyyden toimintalinjan (Pohjois-Suomi) ESR-hankkeiden luettelot ja kuvaukset sekä keskeisten toimijoiden haastattelut. Tutkimuksen perusteella julkisella sektorilla on vahva rooli kumppanuuksissa, jotka ovat myös painottuneet enemmän markkinoiden kuin kolmannen sektorin suuntaan. Vaikkei rakennerahasto-ohjelmien perusteella voi varsinaisesta kolmannen sektorin valtaistamisesta puhua, hankkeisiin osallistuu kuitenkin erilaisia, usein suomalaiseen järjestökenttään ankkuroituneita järjestö- ja säätiötoimijoita. Haastattelujen perusteella kolmannen sektorin osallistumista pidetään suotavana, mutta osallistuminen on rajallista. Siirtymästä hallinnosta hallintaan on varovaisia viitteitä, ja kolmannen sektorin ja sosiaalisen pääoman välillä nähdään yhteys. Itä- ja Pohjois-Suomen välillä ei ole radikaaleja eroja.
  • Vepsäläinen, Riikka (Helsingfors universitet, 2012)
    Tämä tutkielma selvittää kolmannen sektorin toimintaa julkisuudessa teoreettisen viitekehyksen sekä empiirisen tapaustutkimuksen kautta. Tutkimuksen päätehtävänä on tarkastella julkisuuden hallintaa ja dynamiikkaa kolmannen sektorin järjestön näkökulmasta. Esimerkkitapauksena tarkastellaan Kuurojen Liittoa. Työssä käsitellään myös julkisuuden käsitteen ja hallinnan ongelmallisuutta. Julkisuuden hallintaa on usein tutkittu pelkästään kaupallisten organisaatioiden näkökulmasta. Viimeisen kymmenen vuoden kuluessa kolmas sektori on kuitenkin nopeasti noussut yhteiskunnalliseksi ilmiöksi, joten viestinnän ja julkisuuden tutkimukselle järjestöjen lähtökohdista on tilausta. Tutkimuksessa kysytään mitkä ovat kolmannen sektorin erityispiirteet julkisuutta tavoiteltaessa ja siinä toimiessa sekä mistä näkökulmista Kuurojen Liitto esiintyy julkisuudessa. Ensimmäiseen tutkimuskysymykseen vastataan käyttämällä teoreettista argumentointia. Kuurojen Liittoa tutkittaessa aineistonkeruumenetelmänä toimivat fokusryhmät ja aineistoa tarkasteltiin laadullisella sisällönanalyysilla. Tarkentavat kysymykset pohtivat sitä, miten valittujen julkisuusteorioiden mallintamiset toimivat kun kyseessä on aatteellinen etujärjestö. Lisäksi pohditaan miten Kuurojen Liitto voidaan sijoittaa julkisuusmekanismin ja julkisuuden dynamiikan piiriin sekä millainen rooli julkisella viestinnällä on kuurojen aseman parantamisessa. Työn teoreettinen viitekehys muodostuu kahdesta suomalaisesta julkisuuden hallinnan teoriasta. Päälähteinä toimivat Elisa Ikävalkon teoria julkisuusmekanismeista ja julkisuuden hallinnasta sekä Jyrki Iivosen & Leif Åbergin julkisuuksien dynamiikan teoria. Ikävalkon teoriasta sovelletaan sovite- ja julkisuustilojen sopivuutta kolmanteen sektoriin. Iivosen ja Åbergin mallista tarkastellaan erityisesti julkisuuden eri kenttiä ja julkisuuden dynamiikan kahdeksaa propositiota. Tutkimuksen teoriakehikon valinnalla on haluttu kartoittaa ja tuoda ajan tasalle suomalaista julkisuuden hallinnan tutkimusta. Tärkeimpinä lähteinä kolmannen sektorin toiminnan esittelyssä ovat Leif Åbergin, Voitto Helanderin, Jeremy Rifkinin, Lester M. Salamon ja Helmut K. Anheierin sekä Ronald N. Jacobs ja Daniel J. Glassin tutkimukset. Työn tärkeimmiksi tuloksiksi nousevat julkisuuden kenttien kokonaisvaltainen käyttötarve kolmannella sektorilla sekä sitouttavan viestinnän tarve. Erityisesti asiantuntija- ja kansalaisuusjulkisuuksien huomioiminen on ajankohtaista kun taas mediajulkisuutta on korostettu jopa liikaa. Lisäksi esiin tulivat kriisiviestinnän ja johdon sitoutumisen tärkeys. Tutkimus toteaa, että julkisuuden hallinnan sijaan tulisi puhua taidosta toimia julkisuudessa. Oikeanlainen julkisuusstrategia on aina tilannekohtaista.
  • Demirtas, Susan (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tässä maisterintutkielmassa tarkastellaan kolmannen sektorin roolia sellaisten urheiluun ja liikuntaan liitettyjen, lasten ja nuorten toimintaan kohdistettujen tavoitteiden implementoinnissa, johon kolmannen sektorin toimijoita ollaan osallistettu. Tarkemmassa tarkastelussa on syksyllä 2019 julkaistu sosiaali- ja terveysministeriön julkaisema ”Väkivallaton lapsuus” -toimenpidesuunnitelma ja siinä asetettu tavoite ohjatussa harrastustoiminnassa esiintyvän kiusaamisen ja seksuaalisen häirinnän vähenemisestä. Tavoitteen toteutumisen vastuutahoiksi on toimenpidesuunnitelmassa merkitty opetus- ja kulttuuriministeriö, opetushallitus sekä esimerkiksi lajiliitot. Tutkimuksessa selvitetään näiden kolmannen sektorin toimijoiden, eli lajiliittojen, roolia implementoinnissa, implementoinnin onnistumiseen vaikuttavia tekijöitä Matlandin (1995) epäselvyys-konflikti -mallin avulla, lajiliittojen tilivelvollisuutta, julkisen hallinnon keinoja valvoa implementoinnin onnistumista sekä mahdollista implementointivastuun siirtymistä organisaatiotasolta seuraavalle. Tutkimuksen aineistona toimii Väkivallaton lapsuus -toimenpidesuunnitelman lisäksi kuusi teemahaastattelua, jotka edustavat niin julkisen kuin kolmannen sektorin toimijoita. Analyysi osoittaa, että toimenpidesuunnitelmassa esitettyyn tavoitteeseen liittyy kolmannen sektorin toimijoilla epäselvyyttä, mutta konfliktin kokemus on matalaa. Lajiliitoilla ei ole tässä tapauksessa tilivelvollisuutta toiminnastaan. Julkishallinnon valvonnan keinot ovat rajalliset tapauksissa, joissa kolmannen sektorin toimijoille asetetaan implementointivastuuta. Myös implementointivastuun siirtymistä on havaittavissa. Tutkimuksessa selviää, että implementointikuilut ovat mahdollisia ja implementointi on Matlandin (1995) mallin perusteella kokeellista, eli implementointi ei välttämättä toteudu halutulla tavalla. Käytännön toteutuksessa voi myös tällöin olla isojakin eroja. Toimenpidesuunnitelman implementointi on tutkimuksen tekovaiheessa vielä kesken ja saadut tulokset kuvaavat implementoinnin tilannetta keväällä 2021.
  • Lamminsalo, Kati (Helsingfors universitet, 2017)
    Pro gradu -tutkielmani keskittyy tuomaan äänen HelsinkiMission Aamukorvan toistuvaissoittajille. Aamukorva on ikääntyville suunnattu auttava puhelin, johon tulevista puheluista suurimman osan soittaa vain muutaman kymmenen henkilön joukko – toistuvaissoittajat. Toistuvaissoittajat ovat globaalilla tasolla erittäin yleinen ja ongelmallinen ilmiö auttavissa puhelimissa. Koska toistuvaissoittajat vievät leijonan osan auttavien puhelinten resursseista, suhtaudutaan heihin usein hyvinkin kriittisesti ja negatiivisesti. Tämän tutkielman tarkoitus on lähestyä toistuvaissoittajailmiötä avoimemmin mielin ja yrittää aidosti selvittää ikääntyvien toistuvaissoittajien näkemyksiä Aamukorvaan soittamisesta sekä soittojen tuomasta lisäarvosta heidän arkeensa. Aihepiirissäni kietoutuu yhteen useampi suurempi kokonaisuus, joita esittelen tutkimusalueen kirjallisuusosuudessa: ikääntymisen mukanaan tuomat haasteet, yksinäisyys, kolmas sektori sekä puhelinauttaminen. Suomessa on tehty erittäin vähän tutkimusta säännöllisesti auttaviin puhelimiin soittavista henkilöistä, ja siksi tätä aihetta käsitellessäni nojaudun vahvasti kansainväliseen tutkimustietoon. Tutkielmassani on fenomenologis-hermeneuttinen lähestymistapa, koska se mahdollistaa Aamukorvan toistuvaissoittajien yksilöllisten näkemysten ja kokemusten käsittelyn sellaisinaan. Valitsemani lähestymistapa tukee sensitiivistä, kunnioittavaa sekä eettistä tutkimusotetta ja sopii erityisen hyvin haavoittuvaiseen kohderyhmääni. Ymmärrän informanttieni kokemukset yksilöiden yksittäisinä kokemuksina, mutta toivon pystyväni tuomaan esille myös laajemmin toistuvaissoittajien tarpeita ja odotuksia kolmannen sektorin tarjoamalle puhelinavulle. Aamukorvan soittajista kerätty tilastomateriaali, Aamukorvan koordinaattorin kanssa käymäni keskustelut sekä toiminnan käynnistäjän (nykyisen työohjaajan) ja kahden puhelimessä päivystävän vapaaehtoisen haastattelut muodostavat pohjan tutkimukselleni. Varsinaisessa analyysiosuudessa painopiste on kuitenkin puhtaasti Aamukorvan toistuvaisoittajien haastatteluissa. Analyysissani käytän teemoittelua, jonka avulla voin tarkastella haastattelukysymyksiini tulleiden suorien vastausten yhtäläisyyksiä sekä eroavaisuuksia. Teemoittelu sopii myös haastatteluaineistosta paljastuvien yllättävienkin aiheiden esille nostoon. Yksi keskeisin havaintoni on Aamukorvan tuoma psykologinen ja jopa hoivalliseksi määritettävä tuki sen toistuvaissoittajille. Haastattelujen perusteella on oletettavaa, että julkinen sektori ohjaa ikääntyviä mielenterveydellisistä haasteista kärsiviä henkilöitä auttavien puhelinten piiriin ja näin osaltaan kuormittaa niitä. Toinen silmiinpistävä huomionkohde on puhelun merkitys toistuvaissoittajille tärkeänä rutiinina. Soittajat ovat tiedostavia asiakkaita, jotka valitsevat ne auttavat puhelimet, joita haluavat hyödyntää ja käyttävät niitä aktiivisesti arjessaan. Aamukorvan toimintamuoto ja sitoutumattomuus tuovat ikävääntyville soittajilleen niin yksisuuntaista ystävyyttä kuin anonyymia kuuntelupalvelua. Tutkielmani ei tuo toistuvaissoittajiin liittyviin ongelmiin vastauksia, mutta toivottavasti toimii keskustelunavauksena positiiviselle ja dialogiselle Suomessa tehtävälle toistuvaissoittajatutkimukselle. Lisäksi toivon sen kääntävän huomiota ikääntyvien kontaktintarpeeseen sekä herättävän pohtimaan, miten voisimme paremmin rakentaa ikääntyvillemme niin psyykkistä kuin sosiaalista tukiverkostoa yhteiskunnallisella tasolla.
  • Kovanen, Saara (Helsingin yliopisto, 2018)
    Pakolaiskriisin seurauksena Suomesta haki turvapaikkaa vuonna 2015 yhteensä 32 477 henkilöä. Pakolaiskriisin myötä maahanmuuttajanuorten kotouttaminen on noussut erityisen ajankohtaiseksi teemaksi. Kotouttamisen palvelut ovat Suomessa jakautuneet kuntien sekä kolmannen sektorin tehtäväksi. Kolmannen sektorin toimijat ovat merkittävässä roolissa auttaessaan maahan muuttaneita integroitumaan suomalaiseen yhteiskuntaan. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys liittyy integraation teoriaan. Tutkielmassa integraatiolla tarkoitetaan yhteiskunnallista ulottuvuutta, jossa yhteiskunta pyrkii kotouttamaan maahan muuttaneita osaksi sen instituutioita. Integraatiota tapahtuu rakenteiden lisäksi myös sosiaalisten ja kulttuuristen suhteiden kautta. Tutkielma käsittelee ensimmäisen sukupolven maahanmuuttajanuorten integraatioprosessia sekä sitä, miten kolmannen sektorin toimija voi tukea maahanmuuttajanuorten integroitumista suomalaiseen yhteiskuntaan. Maahanmuuttajanuorten integraatioprosessia tarkastellaan tutkielmassa kolmannen sektorin toimijan kautta, esimerkkinä Erityishuoltojärjestöjen liitto EHJÄ ry:n avoimen tukitoiminnan ryhmät maahanmuuttajataustaisille nuorille. Tavoitteena on selvittää, miten maahanmuuttajanuoret kokevat kolmannen sektorin toimijan tukitoiminnan sekä sitä, millaisia integraatiota tukevia tekijöitä kolmannen sektorin toimijan tukitoimintaan liittyy. Tutkielman aineisto kerättiin havainnoimalla EHJÄ ry:n avoimen tukitoiminnan ryhmiä sekä haastattelemalla yhdeksää nuorta, jotka osallistuivat ryhmiin keväällä 2017. Aineistoa analysoitiin sisällönanalyysin menetelmin. Tutkielman perusteella EHJÄ ry:n avoimen tukitoiminnan ryhmät maahanmuuttajataustaisille nuorille luovat erityisesti tärkeitä kuulumisen kokemuksia sekä parantavat mahdollisuuksia oppia suomen kieltä. Nuoret kokevat tukitoiminnan mielekkäänä ja sosiaalisena toimintana, joka vahvistaa kuulumisen tunnetta ja yhteisön merkitystä. Nuoret korostavat suomen kielen oppimista osana tukitoimintaa sekä tuen merkitystä haastavissa elämäntilanteissa. Tukitoiminnan mielekäs tekeminen ja uudet kokemukset tuovat merkityksiä nuorten elämään. Säännöllinen tukitoiminta on tärkeä osa nuorten vapaa-aikaa, samalla kun sosiaaliset verkostot kasvavat. Integraatiota tuetaan toiminnan kautta vuorovaikutuksen, kielitaidon, sosiaalisten kontaktien, uusien kokemusten, yhteisöllisyyden sekä ohjaajien tuen voimin. Maahanmuuttajataustaisilla nuorilla kuitenkin esiintyy sosiaalisten kontaktien puutetta valtaväestöön. Sosiaalinen integraatio, maahanmuuttajataustaisten ihmisten vuorovaikutuksen määrä valtaväestöön, on merkittävä osa integraatioprosessia. Kolmannen sektorin toimijoilla on mahdollisuus tukea maahanmuuttajanuorten integraatioprosessia tarjoamalla koulumaailman ulkopuolella maahanmuuttajanuorille vapaa-ajan toimintaa ja harrastuksia, sekä samalla vahvistaa heidän kielitaitoa ja sosiaalisia verkostoja. Yhteisöön kuuluminen sekä yhdessä tekeminen ja kokeminen vapaa-ajalla on tärkeää etenkin uudessa maassa, jossa sosiaaliset verkostot saattavat olla niukat. Kolmannen sektorin toimija voi näissä haastavissa siirtymissä tarjota myös tukea, johon julkisen sektorin palvelut eivät riitä. Jotta maahanmuuttajanuorten integraatioprosessin tukeminen on kokonaisvaltaista, on tärkeää tarjota myös mahdollisuuksia luoda sosiaalisia kontakteja valtaväestöön.
  • Wikström, Kate (1999)
    Arbetet beskriver två aktörer som av olika skäl beslutit sig för att inleda ett samarbete i fråga om bashälso- och socialvårdsproduktion. Samarbetet har en unik karaktär och är det första av sitt slag inte bara i Finland utan också i Norden. Aktörerna i samarbetet består av Karis stad och Samfundet Folkhälsan i svenska Finland r.f. Det unika i samarbetet utgörs av samarbetets omfattning samt faktumet att Folkhälsan räknas höra till den tredje sektorn. En finländsk kommun har aldrig tidigare anlitat en organisation från tredje sektorn i syfte att överlåta hela sin produktion av bashälsovård. Den tredje sektorn i Finland har traditionellt främst sysslat med frågor angående kultur och fritid. I samarbetet med Karis stad administrerar och producerar samfundet Folkhälsan i svenska Finland r.f. bashälsovården och en del av socialvården för en hel kommun. Samarbetets stora omfattning och stadens val att anlita den tredje sektorn som producent för stadens bashälsovård innebär att samarbetet är historiskt. Arbetet utgår från den nationalistiska teorin i vilken man studerar samhälleliga fenomen utgående från aktörers avsikter, kalkyler och manövrer. För att man skall kunna förstå hur samarbetets speciella karaktär utvecklats beskrivs aktörernas utgångslägen och preferensordning. Eftersom många viktiga frågor angående samarbetet avgjordes genom förhandlingar beskrivs förhandlingsgången och förhandlingarnas resultat. Samarbetets form har inte endast påverkats av förhandlingar mellan aktörerna utan även av lagliga hinder. De lagliga hindren kom att påverka samarbetet så att en monopolsituation idag råder i fråga om Karis stads bashälsovårdsproduktion. Då staden i ett tidigt skede av förhandlingarna hamnade i ett underläge och gick med på avtalspunkter som inte är gynnsamma för staden har det varit speciellt intressant att undersöka varför detta skedde och hur staden agerat för att balansera upp situationen. Arbetets tyngdpunkt ligger därför framförallt på den ena aktörens (stadens) handlingsutrymme d.v.s. alternativ och valmöjligheter. Förutom en redogörelse över hur staden agerat, ges även en beskrivning av alternativa strategier staden kunde ha använt sig av. Eftersom ett av stadens mål med samarbetet var att sänka stadens kostnader för sjuk och hälsovård ges även en översikt över vad samarbetet innebär rent ekonomiskt för staden. Materialet som använts i uppsatsen består främst av personlig kommunikation, styrelse- och fullmäktigeprotokoll samt tidningar. Den viktigaste teorikällan för arbetet är tagen ur boken "Ideologi och strategi. Svensk politik under 100 år", skriven av Leif Lewin.
  • Saikku, Peppi; Rajavaara, Marketta; Seppälä, Ullamaija (Kela, 2017)
    Sosiaali- ja terveysturvan raportteja
    Paikallisen yhteistyön merkitys on kasvanut työttömille kohdennettujen palvelukokonaisuuksien kehittämisessä. Työllistymistä edistävää monialaista yhteispalvelua koskeva laki (L 1369/2014) tuli voimaan Suomessa vuonna 2015. Tässä kirjallisuuskatsauksessa kootaan tutkimustietoa monialaisesta yhteistyöstä paikallisessa työllisyyden hallinnassa. Tutkimusaineistona ovat vuosina 2000–2016 julkaistut vertaisarvioidut yhteiskuntatieteelliset artikkelit. Katsausta varten kootun artikkeliaineiston 55 julkaisua ovat Suomesta, Norjasta, Ruotsista, Tanskasta, Isosta-Britanniasta ja Saksasta. Tulosten mukaan tutkimuksissa on tarkasteltu monialaisia yhteistyömalleja aktivoinnin, kuntoutuksen sekä julkisen hallinnon muutoksen kehyksissä. Näiden kehysten valinta heijastaa eri maissa tehtyjä uudistuksia. Tutkimuksissa on tarkasteltu monialaisuutta monitasoisuuden, monisektorisuuden, monitoimijuuden ja moniammatillisuuden näkökulmista. Tarkastelluissa maissa toteutetaan monialaista yhteistyötä kahdella tavalla, yhteispalvelun ja yhteistyöverkoston avulla. Työttömien työllistymistä tukevan monialaisen palvelun kehittäminen on erityisen tärkeää Suomessa meneillään olevien sosiaali- ja terveys-, kasvupalvelu- ja maakuntauudistusten yhteydessä.
  • Harmaja, Reetta (2002)
    Tutkielman aihepiirinä on organisaation kohdistuvat mielikuvat. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, mistä organisaation maine ja identiteetti muodostuu. Toisena tavoitteena on maineen ja identiteetin ymmärtäminen organisaation arvojen avulla. Organisaation maine on ulkoisten ja identiteetti sisäisten sidosryhmien yhdessä jakama ja mielikuviin perustuva arvio organisaation toiminnan ominaispiirteistä. Arvo on pysyvä uskomus siitä, että tietty käyttäytymisen muoto tai olemassaolon tavoitetila on henkilökohtaisesti tai sosiaalisesti suotavampi kuin sen vastakohta. Tutkimus etenee organisaatioon kohdistuvista mielikuvista eli kulttuurin näkyvämmästä osasta kohti arvoja ja kulttuurin syvätasoa. Tapaustutkimuksen kohteena on voittoa tavoittelematon organisaatio Suomen Kuntourheiluliitto ry. Maine ja identiteetti saadaan selville tutkimalla organisaatiota koskevia arvioita eli arvottavia lausumia. Tutkimuksen ensimmäisessä vaiheessa tapausorganisaation mainetta ja identiteettiä tutkitaan pyytämällä sekä sisäisiä että ulkoisia sidosryhmiä arvioimaan liiton toimintaa. Tiedonkeruussa käytetään internetlomaketta ja tulosten analyysissa teemoittelua. Ensimmäisen vaiheen tuloksena on tapausorganisaatiota kuvaavia arvottavia lausumia. Toisessa vaiheessa näistä lausumista johdetaan ns. arvoketjuanalyysin avulla ryhmätöissä tapausorganisaation arvot. Tutkimuksen perusteella organisaation identiteetti ja maine muodostuvat organisaatiota kuvaavista keskeisistä ja pysyvistä piirteistä, jotka jakautuvat melko tarkasti teemoittain myönteisiin ja kielteisiin. Esille tulleet maineen ja identiteetin osa-alueet saavat tukea aiemmista tutkimuksista. Voittoa tavoittelemattomille organisaatioille yhteiskunnallinen arvostus ja luotettavuus ovat tärkeitä. Tapausorganisaation arvot jakautuvat nykyisiin arvoihin ja tavoitearvoihin. Tulosten perusteella arvottavat lausumat liittyvät arvoihin kahdella tavalla. Ensinnäkin myönteiset arviot kuvaavat organisaation nykyisiä arvoja ja käyttöarvoja. Toiseksi kielteiset arviot pohjautuvat itseisarvoihin, joita voidaan myös pitää organisaation tavoitearvoina. Keskeisimpiä lähteitä maineesta ja identiteetistä ovat Erkki Karvosen, Pekka Aulan, Charles Fombrunin, Mary Jo Hatchin sekä Majken Shcultzin teokset ja artikkelit. Arvojen osalta päälähteenä on Reijo Junnolan ja Pauli Juutin teos (1997) Arvot ja johtaminen.
  • Kaitila, Esa (2004)
    Tutkimuksessa tutkittiin asukastalojen toiminnan edellytyksiä Helsingin kaupungissa. Asukastalot ovat eri puolille Helsinkiä syntyneitä yhteisiä tiloja, joissa on erilaista, lähinnä paikallista toimintaa. Asukastaloihin voi tulla kuka tahansa ja niiden toimintaan voi periaatteessa osallistua vapaasti. Tutkielmassa muodostettiin asukastalojen toiminnan edellytysten malli. Tutkielman tuloksena nousi tämän mallin perusteella esiin asioita, jotka edistivät tai haittasivat asukastalojen toiminnan edellytyksiä. Tutkielman kontekstina toimi kolmas sektori, jonka osaksi asukastalojen katsottiin kuuluvan. Kolmannen sektorin määritelmiä, tehtäviä, kokoa ja rahoitusta kartoitettiin etenkin suomalaisen kolmannen sektorin osalta. Tutkimuksessa kartoitettiin myös asukastalojen paikallisia piirteitä ja yhteisöllisyyden muodostumista. Tutkimuksen ensisijaisen aineiston muodostivat vuonna 1999 tehdyt 14 teemahaastattelua. Haastateltaviksi valittiin kaikkien vuonna 1999 toimineiden asukastalojen toiminnanohjaajat sekä Helsingin asukastaloverkoston koordinaattori. Toissijaisena aineistona käytettiin asukastaloista tehtyjä aiempia tutkimuksia, asukastaloista kerättyä kirjallista materiaalia sekä asukastaloista kirjoitettuja lehtiartikkeleita. Pääasiallisena tutkimusmenetelmänä käytettiin Grounded Theory -tutkimusmenetelmää. Toiminnanohjaajaksi ryhtymistä valotettiin symbolisen interaktionismi-teorian avulla. Tutkimuksen tuloksena muodostettiin avoimen, aksiaalisen ja selektiivisen koodauksen avulla malli asukastalojen toiminnan edellytyksiä edistävistä ja haittaavista asioista. Mallissa tarkastellaan asukastalojen toimintaympäristön, toiminnan ja toimijoiden vaikutuksia asukastalon toiminnan edellytyksiin. Tärkeimmäksi asukastalon toiminnan edellytyksiä edistäväksi asiaksi nousi toimijoiden motivaatio. Toiminnan edellytyksiä haittaavina asioina pidettiin erityisesti resurssien pienuutta ja epävarmuutta sekä työllistämistoimin palkattujen henkilöiden lyhyitä työsuhteita. Asukastalojen verkostot muodostuivat toiminnan ja toimijoiden kannalta tärkeiksi. Tutkielman tärkeimpinä kirjallisina lähteinä olivat kolmannen sektorin osalta Voitto Helanderin ja Harri Laaksosen kirjoittama ”Suomalainen kolmas sektori: rakenteellinen erittely ja kansainvälinen vertailu” (1999) sekä Liisa Hokkasen, Petri Kinnusen ja Martti Siisiäisen toimittama teos ”Haastava kolmas sektori” (1999). Tutkimusaineiston analyysissä tärkeimpiä teoksia olivat Barney Glaserin ja Anselm Straussin ”The discovery of Grounded Theory” (1967) sekä Anselm Straussin ja Juliet Corbinin ”Basics of qualitative research” (1990).
  • Mroue, Maria (2005)
    Tutkin pro gradu -tutkielmassani tapaustutkimuksen avulla järjestön ja yrityksen kumppanuutta, ja sitä, mitä merkityksiä järjestö ja yritys antavat itselleen, toisilleen ja kumppanuudelleen. Esimerkkitapauksina käytän Lastenklinikan Kummit ry:tä, Plan Suomi Säätiötä, Suomen luonnonsuojeluliitto ry:tä sekä Maailman luonnonsäätiö WWF Suomea yrityskumppaneineen. Valitsin esimerkkitapaukset ajatellen järjestöjen eroavaisuuksia kansainvälisyyden sekä tunnettuuden ja arvostuksen suhteen, sillä uskon, että nämä tekijät voivat vaikuttavaa myös yrityskumppaneiden valikoitumiseen sekä järjestöjen ja kumppaneiden välisiin suhteisiin. Muodostin valintakriteereistäni nelikentän, jonka toisena ulottuvuutena on toiminnan laajuus kansainvälisyyden suhteen ja toisena järjestön tunnettuus ja arvostus. Käytän aineistonani järjestöjen ja yritysten www-sivuja, sekä esimerkkijärjestöjeni yritysyhteistyöstä vastaavien henkilöiden ja kahden yhteistyöyrityksen edustajan haastatteluja. Yritysyhteistyötä järjestössä koordinoi useimmiten markkinointi- tai viestintäosasto ja näin ollen haastateltavani ovat markkinointi- tai viestintäpäälliköitä. Tutkimukseni painopiste on järjestöissä. Tutkimuskysymykseni ovat seuraavat: 1. Miten kumppanuus määritellään? 2. Miten järjestö houkuttelee yrityksiä kumppaneikseen? 3. Miten kumppanit määrittelevät toisensa? 4. Mikä korostuu: järjestön tai yrityksen toimijuus vai itse ajettava asia? Analysoin aineistoani tekstianalyyttisin keinoin ja lainaan avukseni diskurssianalyysin ja argumentaatioanalyysin käsitteitä. Tärkeimpiä metodisia lähteitäni ovat Diskurssianalyysi liikkeessä (Jokinen,Juhila ja Suoninen 1999) sekä Retoriikan valtakunta (Perelman 1977). Pohdin työssäni järjestöjä kolmannen sektorin toimijoina sekä kumppanuutta useasta eri näkökulmasta. Lähteinäni käytän mm. teoksia Haastava kolmas sektori (Hokkanen, Kinnunen & Siisiäinen (toim.) 1999), Kolmas sektori. Käsitteistöstä, ulottuvuuksista ja tulkinnoista (Helander 1998), Strateginen kumppanuus - avain uudistumiskykyyn ja ylivoimaan (Ståhle & Laento 2000), Strategic Marketing for Nonprofit Organizations (Kotler & Andreasen 1987) ja Forging Links Between Marketing and Sponsorship (Olkkonen 1999). Järjestöjen määrittelyt kumppanuudesta vaihtelivat ja löysin sekä www- että haastatteluaineistosta kolme erilaista puhetapaa. Yritysten www-aineiston perusteella suurin osa näytti tuovan kumppanuutta esiin hyvin vähän, mikä oli yllättävä tulos, koska järjestöt näyttivät pitävän juuri imagohyötyjä tärkeimpänä motiivina yrityksille ryhtyä kumppanuuteen. Täydentääkseni aineistoani valitsin haastateltaviksi vielä kahden yrityksen edustajat yrityksistä, joista toinen toi www-aineiston perusteella kumppanuutta näkyvästi esiin, ja toinen ei juuri lainkaan. Merkittävin ero haastatteluiden perusteella oli yritysten määrittely asiakkaidensa roolista kumppanuudessa.
  • Kiiskinen, Hanna-Leena (2000)
    Työssä on tarkasteltu kolmannen sektorin luonnetta sekä kolmannesta sektorista käytyä yhteiskuntatieteellistä keskustelua. Kolmanteen sektoriin on katsottu liittyvän epämääräisyyttä ja runsaasti käsitteitä. Työssä todetaan, että kolmas sektori liitetään usein hyvinvointivaltiosta ja työttömyydestä käytyyn keskusteluun, ja sille asetetaan osittain epärealistisia vaatimuksia. Keskustelua kolmannesta sektorista pidetään uusliberalistisesti värittyneenä. Kolmas sektori nähdään työssä osana hyvinvointipluralismia, jossa se lisää hyvinvointia yhteis-työssä yksityisen ja julkisen sektorin kanssa. Työssä on tutkittu erityisesti kolmannen ja yksityisen sektorin organisaatioiden välisiä vastikkeellisia yhteistyösuhteita. Esimerkkinä kolmannen sektorin yhteisöstä on tarkasteltu nuoriso-orkesteri Helsingin Juniorijousia. Esimerkkiyhteisön ollessa kulttuurin alu-eelta työssä on käsitelty myös kulttuurin kaupallistumiseen liittyvää keskustelua. Tutkimusta varten on haastateltu yritysten edustajia sekä Helsingin Juniorijousten intendenttiä. Aineisto on kerätty teemahaastatteluita käyttäen, ja se on analysoitu teemoitellen. Suhde sponsoroivan yrityksen ja varainhankintaa harjoittavan yhteisön välillä on todettu monimutkaiseksi, koska yhteistyö rakentuu molempien osapuolten pyrkimykselle tyydyttää omia, toisistaan poikkeavia tarpeitaan. Onnistuneen yhteistyön edellytyksiksi osoittautui yritysten kannalta erityisesti kohteen ja yrityksen mielikuvien ja tavoitteiden yhteensopivuus sekä sponsorointiyhteistyön asettuminen luontevasti osaksi laajempaa kokonaisuutta sekä Helsingin Juniorijousten kannalta ennen kaikkea molemminpuolinen aktiivisuus ja motivaatio yhteistyöhön sekä toimiva vuorovaikutus. Yritysten edustajat odottivat yhteisöiltä myös työssä tarkasteltujen asiakaslähtöisyyden periaatteiden noudattamista. Yritysten edustajat liittivät sponsorointiin vahvasti myös verkostoitumisen. Haastatellut yritysten edustajat näkivät Helsingin Juniorijouset potentiaalisena sponsorointikohteena. Erityisesti orkesterin harjoittamaa nuorisotyötä pidettiin tärkeänä. Yritysten edustajat katsoivat, että orkesteri tarjoaa monipuolisia yhteistyömahdollisuuksia. Helsingin Juniorijousilla ja yritysten edustajilla oli myös pitkälti yhteneväiset näkemykset mahdollisista yhteistyömuodoista, ja tässä mielessä kysyntä näytti kohtaavan tarjonnan. Työn tärkeimmät lähteet ovat Jeremy Rifkinin (1997) teos Työn loppu ja lukuisat suomalaiset kolmatta sektoria käsittelevät julkaisut sekä sponsorointia ja varainhankintaa käsittelevät kotimaiset ja kansainväliset teokset ja artikkelit, kuten Tuori (1995), Olkkonen (1999), Lipponen (1999) ja Sleight (1989).
  • Heiskanen, Anna (2000)
    Tutkimuksessa perehdyttiin kolmannen sektorin kansalaisjärjestöjen viestintään. Tutkimus on alueen peruskartoitusta, sillä kolmannen sektorin viestintää ei ole aiemmin tutkittu. Tutkimuskohteena oli viisi suomalaista kansalaisjärjestöä, joista kolme oli kristillisiä ja kaksi luonnonsuojelu- ja ympäristöasioita ajavia järjestöjä. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää minkälaisia erityisiä viestinnällisiä valmiuksia kolmannella sektorilla kaivataan, ja minkälaista osaamista siellä jo on. Sen lisäksi vertailtiin keskenään mm. eri ikäisiä ja kokoisia kansalaisjärjestöjä ja niiden viestintää. Kansalaisjärjestön ikää, kokoa ja maantieteellistä hajaantuneisuutta käytettiin sovitemuuttujina, joiden mukaan rakennettiin tutkimuksen sovitemalli. Sovitemallia käytettiin tutkimuskohteiden valintaan sekä tulosten selittämiseen. Tutkimuksen tarkoituksena oli myös selvittää mikä merkitys kansalaisjärjestön ajamalla asialla, missiolla on kansalaisjärjestön viestinnälle. Tutkimusmenetelmänä oli kokonaisvaltainen monitapaustutkimus, ja tutkimusaineisto kerättiin pääasiassa teemahaastattelujen avulla. Sen lisäksi käytettiin kansalaisjärjestöjen itse tuottamaa materiaalia, kuten kirjoja ja WWW-sivuja. Tärkeimmäksi kansalaisjärjestöjen viestinnässä näytti nousevan järjestön jäsenien ja vapaaehtoisten työntekijöiden motivoiminen toimintaan sekä heidän sitouttamisensa siihen. Koska kansalaisjärjestöt käyttävät vapaaehtoisuuteen perustuvaa työvoimaa, on viestinnällä tärkeä tehtävä tuon työvoiman motivoimisessa. Parhaaksi motivaattoriksi kohosi kansalaisjärjestön ajama asia eli sen missio. Mission katsotaan puhuvan puolestaan, ja ihmiset sitoutuvat toimintaan vain, jos kokevat sen legitiimiksi. Missio on myös se, mikä kansalaisjärjestöstä näkyy ulospäin. Julkisuus nähdään tärkeänä välineenä kansalaisjärjestön ajaman asian tunnetuksitekemisessä. Kansalaisjärjestön ikä ja kehitysvaihe vaikuttivat viestinnän järjestelyihin. Vanhoilla, jo institutionalisoituneilla kansalaisjärjestöillä viestintä oli yleensä löytänyt vakaat uomansa, vaikkakin niistä yritettiin myös aktiivisesti eroon. Nuorilla ja varsinkin pienillä järjestöillä puolestaan viestintä oli vielä spontaanimpaa. Toisaalta pienissä järjestöissä viestinnän tarkempi suunnittelu koettiin usein myös tarpeettomaksi. Kansalaisjärjestöjen viestintään vaikutti myös maantieteellinen hajanaisuus. Järjestön toiminnan leviäminen useammalle paikkakunnalle vaikeuttaa informaation kulkua. Monella paikkakunnalla toimivat järjestöt ovatkin tällaisessa tilanteessa perustaneet jokaiselle paikkakunnalle itsenäiset osastot, jotka vastaavat itse viestinnästään. Tutkimuksen lähtöasetelma perustui Jeremy Rifkinin teokseen Työn loppu (1997) sekä Leif Åbergin teoksiin Viestintä - tuloksen tekijä (1989) ja Viestinnän strategiat (1997). Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä käytettiin yleisestä kontingenssiteoriasta johdettua viestinnän sovitemallia sekä Greinerin teoriaa organisaatioiden etabloitumisesta. Grunigin tilanneteoriaa sovellettiin selittämään kansalaisjärjestöjen syntyä.
  • Meskus, Pauliina (Helsingin yliopisto, 2019)
    Yhdistysjäsenyydet ovat Suomessa yleisiä ja kansalaisyhteiskunnan ja julkisen sektorin yhteistyöllä on maassa pitkät perinteet. Kolmannella sektorilla on merkittävä rooli muu muassa kansalaisosallistumisen ja hyvinvoinnin edistäjänä sekä eri yhteiskunnallisten ryhmien edunvalvojana. Niin kolmannen sektorin kuin hyvinvointivaltion on todettu olevan muutoksessa. Muutoksia on tapahtunut esimerkiksi toiminnan organisoinnin ja ihmisten osallistumisen tavoissa. Organisaatioiden hybridisaatiota koskevan teorian mukaan organisaatiot omaksuvat uusia toimintatapoja ja institutionaalisia logiikoita sopeuttaakseen toimintaansa muuttuvassa toimintaympäristössä. Verkostoyhteistyö ja kumppanuus ovat vakiintuneita yhteiskunnallisen hallinnan muotoja. Yhteistoiminta mahdollistaa sen, että yhteiskunnallisiin epäkohtiin voidaan vastata tehokkaammin. Organisaatioita kannustaa yhteistoimintaan myös mahdollisuus jakaa erilaisia resursseja. Yhteistoimintaa voi auttaa organisaatioita niin ikään sopeutumaan muuttavaan toimintaympäristöön. Organisaatioiden välinen kumppanuus on yksi verkostomaisen yhteistoiminnan muodoista. Jennifer Brinkerhoffin mukaan kumppanuudella on kaksi tyypillistä piirrettä: 1) organisaatioiden välinen suhde on vastavuoroinen ja 2) kumppanuuden osapuolien on mahdollista säilyttää oma organisaatioidentiteettinsä. Tässä tutkielmassa tarkastellaan, mitä kumppanuuden kehittäminen sosiaali- ja terveysalan yhdistysten välillä ja yhdistysten ja julkisen sektorin välillä merkitsee käytännössä. Brinkerhoffin teoriaa hyödyntäen pyritään vastaamaan kysymykseen: Millainen merkitys vastavuoroisuudella ja organisaatioidentiteeteillä on a) yhdistysten välisen ja b) yhdistysten ja julkisen sektorin välisen yhteistyön kehittämisen kannalta? Empiirisen tarkastelun kohteena on Koillismaalla vuosina 2014–2017 toteutettu JÄKE-järjestöyhteistyön kehittämishanke. Hankkeessa oli mukana yli 30 paikallistasolla toimivaa sosiaali- ja terveysalan yhdistystä. Hankkeen valintaa tutkimuskohteeksi voidaan perustella esimerkiksi sillä, että julkisia sosiaali- ja terveyspalveluita koskevien rakenneuudistusten on katsottu vaikuttavan erityisesti maaseutumaisilla alueilla. Haastatteluaineistoon perustuvan analyysin perusteella voidaan todeta, että niin organisaatioidentiteettiin kuin vastavuoroisuuteen liittyvät seikat ovat keskeisiä kumppanuuden kehittämisessä. Keskeinen johtopäätös on se, ettei näitä kahta ominaisuutta voi erottaa toisistaan. Esimerkiksi monet organisaatioidentiteetin säilyttämiseen liittyvät tekijät ovat riippuvaisia yhteistyösuhteen vastavuoroisuudesta. Yhteistyöhön liitetään paljon positiivisia odotuksia ja kumppanuuden arvo tunnustetaan laajasti. Kumppanuuden toimivuuden kannalta toimijoiden välinen luottamus ja tasa-arvoiset vaikutus- ja osallistumismahdollisuudet ovat keskeisiä. Haastattelujen perusteella yhdistyksiä kannustavat niin keskinäiseen kuin kunnan ja yhdistysten väliseen kumppanuuteen erityisesti yhteisö-, demokratia- ja aate- ja altruismilogiikan mukaiset institutionaaliset logiikat. Vapaaehtoisuuteen ja auttamisen haluun perustuva organisaatioidentiteetti on vahva haastateltujen yhdistysten keskuudessa. Kumppanuuden toivotaan tulevaisuudessa mahdollistavan toisaalta myös työllistäviä hankkeita. Yhteistoiminnan avulla voidaan tavoittaa tukea tarvitsevia entistä tehokkaammin ja edistää näin laaja-alaista hyvinvointia Koillismaalla.
  • Vanamo, Tuuli Maria (Helsingfors universitet, 2013)
    Kolmannen sektorin, ja tarkemmin uskonnollistaustaisten organisaatioiden sairaanhoitotoiminnan juuret ulottuvat Tansaniassa jo siirtomaavallan ajalle, jolloin modernit terveydenhuoltopalvelut tuotiin maaseudulle osana kristillistä lähetystyötä. Vaikka itsenäistymisen jälkeen perusterveydenhuoltoa siirrettiin julkisen sektorin vastuulle, uskonnollistaustaisiin organisaatioihin luokiteltavien toimijoiden merkitys terveydenhuollossa on edelleen suuri. Kustannusten nousu ja pitkällä aikavälillä tapahtunut ulkomaisen rahoituksen supistuminen on kuitenkin heikentänyt viime vuosikymmenien aikana toimijoden mahdollisuuksia rahoittaa ja ylläpitää terveydenhuollon palveluita. Julkishallinnon uudistaminen ja 1990-luvulla toteutetut terveydenhuollon reformit ovat luoneet pohjaa julkisen ja kolmannen sektorin välisen yhteistyön vahvistamiselle, samaan aikaan, kun rajanveto julkisen ja kolmannen sektorin välillä on hämärtymässä. Tutkimuksessa tarkastellaan julkisen vallan ja uskonnollistaustaisten organisaatioiden välisten suhteiden kehitystä ja kehitykseen vaikuttaneita tekijöitä tansanialaisen terveydenhuollon kontekstissa. Tutkimuksessa selvitetään Tansanian evankelisluterilaisen kirkon sairaalassa toteutetun tapaustutkimuksen sekä tapauksen kontekstin kautta, minkälaisena kirkon ja laajemmin uskonnollistaustaisten organisaatioiden toimintamahdollisuudet näyttäytyvät muuttuneessa toimintaympäristössä, ja missä määrin kumppanuudet yhteistyön muotona toteutuvat tänä päivänä toimijoiden välisessä yhteistyössä. Aineisto on kerätty haastattelu- ja dokumenttianalyysin menetelmin. Tutkimusasetelmani rakentuu kolmannen sektorin tutkimuksen lisäksi organisaatioteorioiden varaan, jotka selittävät organisaatioiden välisissä suhteissa tapahtuneita muutoksia niiden ympäristötekijöiden kautta. Yhteistyön toteutumista tarkastellaan yhteistyön organisoinnin kenttänä, mihin myös kumppanuus yhteistyön muotona voidaan sijoittaa. Tutkimuksen perusteella on löydettävissä sekä poliittisessa ilmapiirissä että resurssien jakautumisessa tapahtuneita muutoksia. Vaikka poliittisen ilmapiirin avautuminen ja uskonnollistaustaisten järjestöjen pitkät perinteet tarjoavat hyvät lähtökohdat kumppanuuksien edistämiseen, käytännön tasolla toimeenpanoa estää resurssien niukkuudesta johtuvat intressiristiriidat sekä epäluottamus päivittäisessä yhteistyössä koettujen pettymysten seurauksena. Uskonnollistaustaisten organisaatioiden näkökulmasta tiivistynyt yhteistyö voi jatkossa toisaalta vahvistaa sairaanhoitotyön edellytyksiä turvaamalla toiminnan kannalta oleelliset taloudelliset resurssit ja sitä kautta palveluiden jatkuvuus. Toisaalta taas julkisen sektorin hallitseva asema keskeisten resurssien kontrolloinnissa saattaa johtaa uskonnollistaustaisten organisaatioiden neuvotteluaseman heikentymiseen; yhteistyön hallintatavoissa onkin löydettävissä piirteitä kontrollisuhteen vahvistumisesta sekä julkisen hallinnon tuomisesta takaisin politiikan keskiöön.
  • Virén, Matti (Hanken School of Economics, 2014)
    Research Report – 74
    Den här studien undersöker allmännyttiga samfund och i synnerhet privata stiftelser i Finland. Frågan är hur relationen mellan dessa organisationer och den offentliga sektorn skall organiseras. Ytterst handlar det om utformningen av beskattningsreglerna och transfereringssystemet (mera konkret offentliga understöd till stiftelserna). Som en viktig bakgrundsfaktor har vi arbetsfördelningen mellan den offentliga sektorn och den så kallade tredje sektorn; borde vi främja eller dämpa den tredje sektorns tillväxt? En oundviklig fråga är hur långt den offentliga sektorn skall gå i att stöda den icke-vinstsyftande sektorn i form av direkta stöd eller skattestöd. Den här forskningsrapporten presenterar grundläggande fakta gällande allmännyttiga samfund, speciellt med hänseende till deras ekonomi och med hänseende till den lagstiftning som är relaterad till deras ekonomi. Rapporten innehåller också en litteraturgenomgång vars syfte är att belysa hur beskattningsfrågan borde lösas i ett sådant här fall. Av uppenbara orsaker betonas internationella jämförelser och erfarenheter i genomgången. Som en röd tråd genom analysen går tanken att den offentliga sektorns roll och ansvar borde begränsas i framtiden. Detta innebär igen att den icke-vinstsyftande sektorns tillväxt måste begränsas speciellt i de fall då tillväxten är helt beroende av den offentliga sektorns stöd utan aktivt deltagande av privata medborgare och företag. En mera kritisk linje borde tillämpas i de fall då de allmännyttiga samfunden snedvrider konkurrensen inom de branscher där de opererar. Ett idealiskt arrangemang vore att de allmännyttiga samfunden kunde finansiera sin verksamhet utan direkt stöd från den offentliga sektorn. Den offentliga sektorn kunde understöda de allmännyttiga samfunden i form av skattelättnader för gåvor och donationer från den privata sektorn. I sådana fall där organisationen inte får stöd från privata medborgare (eller företag) skulle organisationen inte heller få offentliga understöd. Donationer och stöd till allmännyttiga samfund kunde vara avdragbara upp till en viss gräns i beskattningen för privata medborgare. En dylik skattelättnad vore möjlig endast om det offentliga stödet skulle minska med åtminstone samma belopp. En grundprincip i det här nya systemet är att samma regler tillämpas för alla allmännyttiga samfund. Den kontroversiella frågan gällande allmännyttiga samfund gäller beskattningen av kapitalinkomster. Även om beskattningen kan motiveras med hänvisning till fiskala skäl drar den här studien slutsatsen att de negativa effekterna av en kapitalinkomstbeskattning av allmännyttiga samfund är större än den fiskala nyttan. Därmed kan man konstatera att en beskattning av kapitalinkomsterna för dessa organisationer inte är att rekommendera under nuvarande omständigheter. I framtiden kommer Finlands ekonomi att behöva högre kapitalackumulering och den privata sektorn måste ta en större roll för att finansiera vetenskap och kultur. De privata stiftelserna spelar en nyckelroll i detta avseende.
  • Pentinniemi, Anu (Helsingin yliopisto, 2020)
    Environmental education takes place everywhere, not just in school. At school, environmental studies are the most natural way to implement environmental education, but in accordance with the principles of the basic education curriculum (POPS 2014), environmental education is implemented extensively in all school activities. The ideology of inquiry-based learning and field education as a way of working implement the basic principle of environmental education, ie commitment to nature. Previous research has shown that teachers are interested in implementing the principles of environmental education and field education, but there are also challenges in its practical implementation. The third sector implements environmental education outside the school and the digital material it produces is easily accessible via the Internet. The aim of my research is to find out teachers' perceptions of field education and its implementation in teaching. In addition, my aim is to find out how teachers view collaboration with the third sector or the digital material they produce. Finally, I will find out what kind of digital material the third sector provides to support field education in environmental studies. The research material was compiled by interviewing two teachers and examining digital materials provided by the third sector. Interviews were used to gain teachers’ views on field education and the co-operation with the third sector. Digital material was analyzed by a criteria based on the criteria created by the National Board of Education for e-learning materials The study confirms the results of previous studies that teachers appreciate the importance of field education in teaching environmental studies and would like to implement it more than at present. Co-operation with the third sector brought not only material and ideas but also concrete human resources to field education. A study of third sector digital material showed that the third sector produces a lot of diverse and high quality material for teaching environmental studies based on its own expertise and that its use is likely to lower the threshold for teachers to implement field education in their environmental studies teaching when they just have time to search for and find all this material.