Browsing by Subject "kolonialismi"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 20
  • Kohonen, Johanna (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tämä pro gradu-tutkielma tarkastelee Saamenmaan asuttamista ja suomalaistamista asutuskolonialismin näkökulmasta. Tutkielman tavoitteena on selvittää, onko Koltanmaan asuttaminen sekä kolttasaamelaisten suomalaistaminen ymmärrettävissä asutuskolonialismiksi. Tutkielma keskittyy Koltanmaahan kohdistuneeseen asuttamiseen ja assimilaatiotoimiin, joiden myötä kolttasaamelaisvähemmistön kulttuurista ja esimerkiksi omasta kielestä tuli vakavasti uhanalaisia. Ajallisesti tutkielmassa selvitetään yhteiskunnallisten muutosten ja murrosten vaikutuksia ensimmäisestä maailmansodasta alkaen toisen maailmansodan jälkeiseen kolttasaamelaisten uudelleensijoittamiseen ja elämän vakiintumiseen väestönsiirtojen yhteydessä ja niiden jälkeen. Kolttasaamelaisiin kohdistuneita toimenpiteitä analysoidaan asutuskolonialismin viitekehyksessä. Asutuskolonialismin kontekstissa Koltanmaan asuttamisprosessi rinnastuu muualla maailmassa tapahtuneisiin vastaaviin prosesseihin ja sitoo Saamenmaan historian ja erityisesti Suomen valtion käytännöt osaksi globaalia, kolonialistista toimintaa. Tutkielman teoreettinen viitekehys on asutuskolonialistinen tutkimus. Asutuskolonialismille tyypillistä on kolonisoijille merkityksellisten alueiden asuttaminen väestöllä, jonka tarkoitus on rakentaa alueelle valtaväestön yhteiskunnallisten normien mukainen kulttuuri ja hallintojärjestelmä ja syrjäyttää alkuperäisväestön vastaavat. Asutuskolonisaatio ja assimilaatiopolitiikka ovat harvoin Suomessa tapahtuneeksi miellettyä politiikkaa. Tutkimuksen keskeisimmäksi lähdeaineistoksi tarkentui kolttasaamelaisten sijoittamissuunnitelmat toisen maailmansodan aikana ja muutamia vuosia sen päättymisen jälkeen. Pääasialliset asiakirjat ovat Lapin lääninhallituksen, Lapin maakunta-arkiston ja Metsähallituksen alaisten toimikuntien asiakirjat, jotka ovat merkittäviä suomalaista asuttamispolitiikkaa tutkiessa. Kolttasaamelaisten sodan jälkeiseen sijoittamiseen liittyvät muistiot, kirjelmät ja aloitteet löytyvät suurimmaksi osaksi Kansallisarkiston Oulun toimipisteestä, kuten myös useita kolttasaamelaisten kyläkokousten pöytäkirjoja 1940- ja 1950-luvuilta. Tutkimusaineisto osoittaa, että Koltanmaan haltuunotto, asuttaminen ja hallinta toteutettiin suomalaisen valtiovallan lähtökohdista ja niiden intressien perusteella, jotka olivat merkityksellisiä suomalaisille poliittisille tarkoitusperille. Asutuskolonialismin kautta toteutetut poliittiset ratkaisut ja niiden myötä toteutetut yhteiskunnalliset muutokset ja uudistukset johtivat tilanteeseen, jossa kolttasaamelaiset joutuivat ja joutuvat yhä kamppailemaan elintilastaan ja kulttuurinsa olemassaolosta. Ongelmallisinta kolttasaamelaisiin kohdistuneessa politiikassa oli se, ettei kolttasaamelaisten omia kokemuksia ja näkemyksiä huomioitu riittävästi. Alkuperäisväestön ohittaminen alkuperäisväestöön kohdistuneessa poliittisessa toiminnassa on asutuskolonialismia tyypillisimmillään.
  • Doktar, Peter (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkielma käsittelee suomalaisen Aksel Leppäsen ensimmäistä matkaa Belgian Kongoon 1913-1916. Hän toimi Kongossa Belgian valtion palveluksessa koneenhoitajana jokilaivoilla ja piti henkilökohtaista päiväkirjaa kokemuksistaan. Tutkielman pääasiallinen lähde on Aksel Leppäsen päiväkirja välillä 1913-1916. Muina lähteinä on otos Henry Morton Stanleyn, Joseph Conradin ja Aarne Koskisen aikalaiskirjallisuudesta sekä Leppäsen leikevihon nimimerkkien Ambulant ja K.P. suomalaiset lehtileikkeet. Tärkein tutkimuskirjallisuus on Frits Andersenin The Dark Continent? ja Daniel M. Mengaran Images of Africa. Tutkin Leppäsen päiväkirjoista välittyvää kuvaa Kongon luonnosta ja vertaan sitä muuhun eurooppalaisen aikalaiskirjallisuuden luontokuvailuun. Erityisesti pyrin selvittämään, eroaako Leppäsen luontokuvaus eurooppalaisen aikalaiskirjallisuuden tavasta esittää Kongon luontoa. Leppäsen päiväkirjoista nousee esiin neljä luontokuvauksen teemaa: Joki, joen eläimet, metsä ja ilmasto. Vertaan näiden teemojen puitteissa Leppäsen luontokuvausta muuhun eurooppalaiseen aikalaiskirjallisuuteen. Eurooppalainen aikalaiskirjallisuus pyrkii luomaan Kongon luonnosta ja ympäristöstä kuvaa erittäin vaarallisena. Niissä eläimet, ympäristö ja ilmasto kuvataan poikkeuksetta negatiiviseen sävyyn. Leppäsen luontokuvaus poikkeaa tästä merkittävästi. Leppäselle luonto ja sen eläimet ovat vastapaino raskaalle, monotoniselle ja väkivaltaiselle Belgian Kongon kolonialistiselle arjelle. Erityisesti Kongon metsien kuvaus poikkeaa Leppäsen päiväkirjassa täysin tavallisesta eurooppalaisen aikalaiskirjallisuuden kuvauksesta.
  • Pienimaa, Tuuli (Helsingfors universitet, 2016)
    Tässä pro gradu -tutkielmassa keskityn tutkimaan Spokane -heimoon kuuluvan Sherman Alexien romaania Indian Killer. Analysoin sitä, miten Alexie kuvailee kulttuuri-identiteettiä sekä sen menettämistä Amerikan alkuperäiskansoihin kuuluvien yksilöiden näkökulmasta. Tulkitsen romaanin sisältämää kritiikkiä tarkkaavaisen ja tekstiä läheisesti tutkivan lukijan roolissa. Tavoitteeni on osoittaa se, miten Alexie kritisoi valtakulttuuriin kuuluvien yksilöiden oikeutta lainata, muokata sekä määritellä Amerikan alkuperäiskansojen kulttuureihin liittyviä ideoita yhteiskunnan rakenteiden suojaamana. Tarkastelen myös sitä, miten “autenttinen” kulttuuri-identiteetti ihanteena kuvataan romaanissa ongelmallisena tavoitteena. Analysoin romaanissa esiintyvää kolmea päähahmoa tarkastelemalla kyseisten hahmojen narratiiveja sekä funktioita Alexien romaanin postkolonialistisessa kontekstissa. Näiden hahmojen voi sanoa kytkeytyvän toisiinsa monella eri tasolla; tärkein yhteys hahmojen välillä kuitenkin liittyy tekstin sisältämään kritiikkiin kulttuuri-identiteettien varastamisen oikeutuksesta. Työni näkökulma keskittyy kulttuurisen lainaamisen, omimisen tai varastamisen (engl. ’cultural appropriation’) käsitteeseen sekä kulttuurisiin stereotypioihin. Otan analyysissani huomioon ennen kaikkea stereotypioiden pitkäkestoisen vaikutuksen Amerikan intiaanien esittämiseen ja käsittämiseen valtakulttuurissa. Stereotypioiden toisintamisen Amerikan alkuperäiskansoja esitettäessä ja määriteltäessä voi katsoa olevan olennainen kritiikin kohde kulttuurisesta lainaamisesta keskusteltaessa. Aineistonani käytän Indian Killer -romaanin lisäksi kyseiseen tekstiin liittyvää aiempaa kritiikkiä jonka koen tukevan omaa argumentointiani. Esittelen taustalukemisenani lyhyesti myös kirjallisuutta, joka valottaa tutkimuksessani tarkasteltavia isompia kokonaisuuksia: taustoitan analyysiani esittelemällä Amerikan kolonialistisen historian, kulttuuristen stereotypioiden sekä kulttuurisen lainaamisen kontekstit. Tutkielmani loppupäätelmänä voi sanoa, että Indian Killer argumentoi vahvasti kulttuurisen lainaamisen eettisen tarkastelun puolesta. Romaani osoittaa kulttuurisen lainaamisen kytkeytyvän epätasa-arvoisiin sekä Amerikan alkuperäiskansoja toiseuttaviin valtarakenteisiin. Lukijalle jää tilaa myös pohtia ”autenttisen” kulttuuri-identiteetin käsitettä ja niitä ongelmia, joita tiukasti rajatut määritelmät saattavat aiheuttaa myös alkuperäiskansoihin kuuluville yksilöille. Alexie punoo monimutkaisen narratiivin vaikean ja tärkeän aiheen ympärille. Romaanissa esiintyvä kritiikki sekä eri hahmojen identiteettiongelmat muodostavat ajatuksia herättelevän kokonaisuuden.
  • Hohti, Riikka; Haapalainen, Riikka; El Haronyi, Noora; Halli, Jonna; Kanko, Miina; Orenius, Melanie; Ramadani, Saban; Rinne, Säde; Wiikari, Lumi (2022)
    Kollektiivinen artikkelimme on sommitelma, jonka tarkoitus on tutkia antroposeeniksi nimetyn hetken kulttuuriperintöä ja antikolonialistisen taidepedagogiikan mahdollisuuksia taidemuseossa. Olemme joukko kuvataidekasvatuksen opiskelijoita, tutkijoita ja taidemuseon pedagogeja. Kerromme toteuttamastamme puolen vuoden mittaisesta opinto- ja tutkimusprojektista, joka rakentui Helsingissä syksyllä 2020 Amos Rex -taidemuseossa avatun Egyptin loisto -näyttelyn ympärille. Antroposeeni, ”ihmisen aika”, on paitsi ympäristökriisi myös ontologinen kriisi, sillä se pakottaa (länsimaisen) ihmisen itseymmärryksen kokonaisvaltaiseen uudelleen arviointiin. Museoilla on perinteisesti nähty olevan tehtävänä ja vastuuna välittää kulttuuriperintöä uusille sukupolville. Kysymme, miten museopedagogiikassa voidaan käsitellä perintöä, jonka alamme yhä paremmin ymmärtää kolonialistisen riiston ja länsimaisen valkoisen ihmisen etuoikeuksien tuotteeksi. Tuo perintö on myös tuottanut tämänhetkiset ympäristö- ja yhteiskunnalliset kriisit. Antroposeenin ja koronapandemian värittämään hetkeen tiivistyy erityistä outoutta, epävarmuutta ja herkkyyttä. Kuvaamme tässä artikkelissa kriittistä prosessia, jonka aikana siirrymme tekstejä korostavasta lähestymistavasta kohti ihmistä laajempaa metodologiaa: aistimaan ja havainnoimaan näyttelyesineiden, näyttelytilan, historioiden ja tulevaisuuksien välille muodostuvia suhteita, tunnelmia ja ilmapiirejä. Tutkimuksellisesti artikkelimme esittelee ajatuksen ilmapiiristä posthumanistisen ja kriittisen museotutkimuksen metodina, jolla voi toisaalta herkistyä antroposeenin tunnetapahtumalle, toisaalta lähestyä ihmistä laajempaa suhteisuutta. Pedagogisella tasolla erittelemme museopedagogisten toteutusten syntyprosesseja, joita leimasi tietoisuus uudenlaisesta vastuusta.
  • Heiniö, Olli (Helsingin yliopisto, 2019)
    This thesis defined the grand strategy game Europa Universalis IV as a historical piece, as well as looked into the engagement of players into fairly radical history(ing) on the community forums. The primary material for analysis consisted of the game itself with its expansions, along with a textual component in the form of selected Developer Diary entries. The aim was to explore the level of history(ing) by developer-historians and player-historians alike, and their possible confrontations in these Diaries, i.e., the engagement in dialogic and dialectical process of history(ing). The methodology was synthetized by merging two conceptualizations: (hi)story-play-space (Chapman 2016) and problem space (McCall 2012). This allowed not only to look at the procedural rhetoric of EUIV and the claims made about history in the game, but also at what kind of history it afforded to the players. The qualitative analysis for the text component concentrated on the level of discussion on both of these aspects. Colonialism provided a case study for analysis since it has central gameplay mechanics. In essence, the results of this study found that there certainly is some ”fairly radical history(ing)” (Chapman 2016) going on in the community forums, albeit by a small minority of the players. The discussion was sometimes backed by actual sources, and not only was history debated, but also the game form itself in respect to history. With a more carefully planned selection of primary material from the community forums, it would have been possible to estimate the actual level of participation, which was not possible with the current data. Furthermore, there was very little dialogue between the Developer and the player-base, and more research should go into how the mechanics to be altered are chosen, and whether these changes are negotiated or not.
  • Jäppinen, Erkki (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tutkielma tarkastelee matkimisen (eng. mimicry) käsitettä V.S. Naipaulin romaanissa The Mimic Men ja Neil Bissoondathin romaanissa A Casual Brutality. Edward Saidin, Homi Bhabhan ja Franz Fanonin ajatuksiin nojautuen tutkielma pohtii ja vertailee matkimisen vaikutuksia romaanien päähenkilöihin, heidän ihmissuhteisiinsa sekä heidän kuvailemiinsa fiktiivisiin saarivaltioihin. Tarkastelun kohteena on myös päähenkilöiden kasvaminen tietoisuuteen matkimisestaan sekä matkimisen käsitteen hyödyllisyys ja merkityksellisyys postkolonialistisen kirjallisuuden tutkimisessa. Tutkielman ensimmäisessä osassa havainnoidaan matkimisen käsitettä yllä mainituissa romaaneissa temaattisesti koulutuksen, sukupuolen ja kansakunnan näkökulmista. Koulutusta käsittelevässä osiossa osoitetaan, kuinka päähenkilöt kasvavat matkimisen psykologiaan ja ns. orientaaliseen maailmankuvaan. Sukupuolta käsittelevässä osiossa pohditaan matkimisen vaikutusta päähenkilöiden avioliittoihin. Päähenkilöiden vaimojen esitetään olevan matkijoita tavalla, joka muuttaa yleisimpiä käsityksiä matkimisesta postkolonialistisessa kontekstissa. Lopuksi esitetään matkimisen psykologian vaikuttavan romaanien fiktiivisiin saarivaltioihin hyvin samankaltaisesti, mikä tarjoaa näköalapaikan tarkastella matkimisen psykologian vaikutuksia pieneen Trinidadin kaltaiseen saarivaltioon 1930-luvulta 1980-luvun alkuun. Tutkielman toinen osa tarkastelee päähenkilöiden kasvamista tietoisuuteen omasta matkimisestaan muistelmiaan kirjoittaessaan. Tämän jälkeen pohditaan matkimisen käsitettä postkolonialistisessa kontekstissa yleisemmin, mm. käsitteen määrittelyn ongelmakohtia, käsitteen taipumusta kielteisyyteen sekä käsitteen relevanssia nykypäivän globaalissa maailmassa. Esitetään myös, että käsitteen laajentaminen uusiin kategorioihin kuten sukupuolen tarkasteluun tarjoaa uusia näkökulmia postkolonialistisen kirjallisuuden tutkimukseen.
  • Immonen, Erik (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tutkielma tarkastelee sitä kehitysprosessia, joka voidaan tunnistaa Charles de Gaullen puheissa Algerian itsenäistymiseen Ranskasta johtaneen sodan viimeisinä vuosina.Tutkimuskysymys on seuraava: millaisia muutoksia Charles de Gaullen Algeriaa koskeneissa puheissa tapahtui vuosina 1958-1962? Tutkielma osoittaa, että muutos oli todellinen: vetoomukset kapinallisille paluusta normaaliin arkeen ja retoriikka ranskalaisesta Algeriasta sekä kansallisesta harmoniasta muuttui puheeksi itsehallinnosta, sitten kommenteiksi algerialaisesta Algeriasta ja lopulta suvereenista, itsenäisestä Algerian valtiosta. Klassinen realismi auttaa ymmärtämään tätä muutosta: Ranska ei kokenut sotilaallista tappiota sodassa, eikä Ranskan talous ollut romahtanut sodan vuoksi. Ranska salli Algerian itsenäistymisen siksi, koska se oli de Gaullen näkökulmasta paras keino turvata Ranskan intressit vaikeassa tilanteessa. De Gaulle katsoi, että Ranskan intressit todella muuttuivat vuosina 1958-1962, ja tämä näkyi myös siinä, millaisia puheita hän noina vuosina piti: klassinen realismi auttaa ymmärtämään tuota muutosta, jonka puitteissa alun perin armeijan tukema, ranskalaiselle Algerialle tukeaan osoittaneelta vaikuttanut valtiomies päätyi julkisesti puolustamaan dekolonisaatiota Ranskan suuruuden ja vallan takaavana linjana. Klassinen realismi tarjoaa yhden mahdollisen, nähdäkseni arvokkaan tulkinnallisen viitekehyksen, jonka puitteissa de Gaullen toimintaa voi pyrkiä ymmärtämään. Hänen julkiset puheensa ja lehdistötilaisuutensa paljastavat kiehtovan kehityskulun: niistä näemme, kuinka de Gaulle avoimesti linjasi toimivansa ennen kaikkea Ranskan ja sen intressien puolesta, ja kuinka hän oli juuri Ranskan ja sen edun vuoksi valmis muuttamaan kantaansa suurissakin kysymyksissä ja asettamaan intressien tavoittelun ohjaaman rationaalisen ulkopolitiikan tiettyjen muiden periaatteellisten aiheiden edelle: hän oli paitsi valmis, myös kykeneväinen valitsemaan epätäydellisessä maailmassa epätäydellisistä vaihtoehdoista sen, jota piti vähiten huonona.
  • Lampinen, Heta (Helsingin yliopisto, 2021)
    Jäämeren rata -hanke on suunnitteilla oleva rautatiehanke, jonka tarkoituksena on rakentaa junarata Suomen Rovaniemeltä Norjan Kirkkoniemeen. Hanke on aiheuttanut merkittävän maankäyttökonfliktin Saamelaiskäräjien ja Suomen valtion välille, sillä rata kulkisi toteutuessaan Saamenmaan läpi. Tässä tutkielmassa analysoidaan ja vertaillaan konfliktin osapuolten rationaliteetteja maan käytön oikeutukselle. Tutkielman keskeinen teoreettinen näkökulma nojaa yhteismaan ongelmana tunnettuun tutkimuskenttään. Yhteismaan ongelman lisäksi tutkimus paikantuu kolonialismista, instituutioiden välisistä valta-suhteista sekä valtion ja alkuperäiskansojen välisistä kiistoista nousevaan tutkimuskirjallisuuteen. Tutkielma on tapaustutkimus, jonka empiirinen aineisto koostuu Jäämeren rata -hankkeen LVM47:00/2018 hankeaineistosta sekä Liikenne- ja viestintäministeriön ja Saamelaiskäräjien välisistä neuvotteluasiakirjoista. Aineisto analysoitiin kaksitasoisella sisällönanalyysilla, jossa tarkasteltiin valtion ja Saamelaiskäräjien hankkeen maankäytölle annettujen perustelun eroja, sekä niiden tilallisia ja ajallisia ulottuvuuksia. Lisäksi tarkasteltiin rationaliteettien suhdetta alueen sosio-kulttuuriseen kontekstin. Viimeiseksi analyysissa paneuduttiin siihen, miten valtion ja Saamelaiskäräjien välinen valta-suhde ilmenee hankeprosessissa. Tutkimuksen johtopäätöksenä havaitaan, että osapuolten esitetyt rationaliteetit hankkeen maankäytön oikeutuksesta eroavat toisistaan merkittävästi. Suomen valtion näkökulmasta ratahanke on aluekehityksen vauhdittaja, jota perustellaan tulevaisuuden taloudellisilla mahdollisuuksilla. Valtion suhtautuu saamelaisiin yhtenä sidosryhmänä muiden joukossa, ja nimittää aluetta mm. logistiseksi periferiaksi. Saamelaiskäräjät puolestaan argumentoi radan olevan lainvastainen ja valtion toimien olevan luonteeltaan kolonialistisia. Valtasuhteiden tarkastelu osoittaa myös, että saamelaisten todelliset vaikutusmahdollisuudet ovat hankkeessa olemattomat. Havainnot tukevat aikaisempia tutkimuskirjallisuudessa esiintyneitä löydöksiä alkuperäiskansojen ja asuttajavaltioiden välisten maankäyttökonfliktien epätasa-arvoisesta luonteesta.
  • Toropainen, Juha (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tutkielmani keskittyy Uwe Timm:in kirjoittaman romaanin nimeltä Morenga tutkimiseen postkoloniaalisen kirjallisuusteorian avulla. Sitä pidetään Saksassa ensimmäisenä postkoloniaalisena teoksena, jossa pureudutaan kriittisesti Saksan siirtomaahistorian 1904-1907 väliseen aikaan nykyisen Namibian alueella. 28.5.21 Saksan ulkoministeri myönsi Saksan syyllistyneen kansanmurhaan tuona aikana, surmaten kymmeniä tuhansia Herero- ja Nama-kansojen jäseniä. Morenga käsittelee Nama-kansaan kohdistunutta systemaattista tuhoa historiallisten lähteitten turvin, joihin sekoittuu fiktiivinen juoni ja fiktiivisiä henkilöitä. Saksan siirtomaa-aika Lounais-Afrikassa alkoi virallisesti 1884 ns. Kongo-konferenssin jälkeen, jossa Afrikka jaettiin Euroopan suurvaltojen kesken. Saksalaiset alkoivat hankkia maita Herero- ja Nama-kansoilta, mutta alkuperäiskansojen kokemat vääryydet johtivat ensin hererojen ja sitten namojen vastarintataistelun alkamiseen, joka johti hävityskäskyn antamiseen. Käskyn mukaan kaikki Saksan siirtomaarajojen sisäpuolella olevat hererot – naiset, lapset ja miehet – ammutaan. Eloon jääneet hererot ja namat laitettiin pakkotyöhön tai keskitysleireille, joissa he kuolivat nälkään, janoon tai tauteihin. Siirtomaa-aika Lounais-Afrikassa päättyi ensimmäisen maailmansodan loppuun, jonka jälkeen vuonna 1914 Saksa joutui luopumaan siirtomaistaan. Postkoloniaalinen kirjallisuusteoria keskittyy kolonialismin ja sen jäänteiden poistamiseen nyky-yhteiskunnasta. Tämän suuntauksen tärkeimpiä teoreetikkoja ovat Edward Said, Gayatri C. Spivak ja Homi K. Bhabha. Heidän teoreettinen tutkimus perustuu pitkälti ranskankieliseen antikoloniaaliseen kirjallisuuteen. Näistä useimmiten esille tulevia kirjailijoita ovat Albert Memmi, Frantz Fanon ja Michel Foucault. Saksassa postkoloniaalinen tutkimus on ottanut enemmän jalansijaa (1) siirtomaa historian työstämisen tarpeen vuoksi, (2) kulttuuritieteellisen ja kulttuurien välisen germanistiikan jatkeena, sekä (3) sillä globalisaatioprosessien tutkimuksessa olevan jalansijan vuoksi. Analyysissä esille nousi siirtomaaherrojen ja alkuperäisasukkaiden välisen suhteen yksipuolisuus. Siirtomaaherrat päättivät ja alistetut alkuperäiskansojen edustajat joko tottelivat, tai kuolivat. Muutamia alkuperäisasukkaita yksilöidään tarkemmin, mutta kertaakaan heidän elämää ei kuvata sisältäpäin. Päähenkilö, Gottschalk, taistelee sisäisten ristiriitojen kanssa. Hän on ns. ”Mitläufer” ja ”Mittäter” (kanssakulkija ja kanssaosallistuja) Saksan siirtomaapolitiikassa. Morenga on teoksen sankari, tosin suurimman osan aikaa häntä ei teoksessa, sissitaistelijan tapaan, nähdä. Wenstrup on kärkäs toisinajattelija joka loikkaa jättäen siirtomaan. Wenstrup ja Gottschalk eroavat suhtautumisessaan ja toiminnassaan siirtomaapolitiikkaan nähden. Vastarintataistelua kuvataan sissisotana, joka kesti kolme vuotta. Saksalaisille tällainen sodankäynti oli vierasta, mistä johtuen kärsivät myös he mittavia tappioita.
  • Hannikainen, Lauri (2020)
    Kirja-arvostelu, jossa tarkastellaan Kujalan kirjaa kansainvälisen oikeuden näkökulmasta.
  • Hakola, Iina (Helsingfors universitet, 2017)
    Pro gradu -tutkielmassani tarkastelen yhdysvaltalaisten upseerien ja brittiläisten virkamiesten vaimojen teoksia, joissa naiset kuvaavat elämäänsä 1800-luvun lopulla Yhdysvaltojen lännessä ja Iso-Britannian Intiassa. Tutkin tekstejä postkolonialistisesta näkökulmasta ja tarkastelen, millaisia kolonialistisia diskursseja kirjoittajat teksteissään toistavat ja tuottavat. Kysyn, miten kirjoittajat kuvaavat vieraan kulttuurin ympäristöä ja ihmisiä, sekä miten heidän oma roolinsa naisena rakentuu suhteessa imperiumiin teksteissä. Pohjaan tarkasteluni Millsin analyysiin kolonialismista ja naisten matkakertomuksista sekä sukupuolen merkityksestä naiskirjoittajia rajoittavana tai mahdollistavana tekijänä. Hyödynnän myös Prattin ja Bhabhan teorioita. Tutkielmani lähteinä minulla on neljän naisen kirjoittamat teokset, jotka on julkaistu 1900-luvun alussa. Teokset ovat noin 300–400 sivuisia muistelmia tai matkakertomuksia. Valitsin lähteet kahden eri tutkijan, McInnisin ja Procidan, laatimien laajojen bibliografioiden pohjalta. Tarkastelustani käy ilmi, että kirjoittajat sekä Yhdysvalloissa että Intiassa kiinnittävät ympäristöä kuvaillessaan huomiota samoihin asioihin: lämpötilaan, eläimiin ja maisemiin. Yhdysvaltalaisnaisten teksteissä näkyy ajatus villistä lännestä, joka oikeuttaa valkoisen väestön lännessä olemista. Brittinaisten luontokuvailuissa näkyy erityisesti pittoreskin ihanne ja Intian staattisuuden korostaminen. Amerikkalaisnaiset kuvaavat alkuperäisasukkaita lähes yksiselitteisen kielteisesti ja inhoten. Brittinaisten diskurssit ovat ristiriitaisia ja monisyisiä; heidän kuvailunsa paikallisista ovat sekä positiivisia että negatiivisia. Heidän teksteissään näkyy kolonialistisen vallan häilyvyys ja neuvottelu vallasta. Transnationaalisia eroja naisten kuvauksissa voi selittää se, että brittinaiset olivat teosten mukaan enemmän henkilökohtaisesti tekemisissä paikallisväestön kanssa kuin amerikkalaisnaiset. Kaikki naiset korostavat omaa tarpeellisuuttaan ja osallisuuttaan imperiumissa. Amerikkalaisnaisilla korostuu päättäväisen armeijanaisen ihanne ja imperialistisen maskuliinisuuden korostaminen. Brittinaiset korostavat osallisuuttaan miestensä työssä ja imperialistisessa projektissa. Kaikki kirjoittajat kritisoivat imperiumia jollain tapaa, mutta enemmän teksteissä korostuu imperialistisen vallan korostaminen ja oikeutus. Tarkasteluni osoittaa, että naisilla on julkaistujen teostensa kautta aktiivinen rooli imperialistisina toimijoina. Kolonialistiset diskurssit, joille tyypillistä on vieraan kulttuurin toiseuttaminen, alistaminen, yhtenäistäminen tai kärjistäminen, näkyvät kaikissa teoksissa. Teosten kirjoittajat nostavat esille samanlaisia asioita molemmilla puolilla maailmaa, vaikka teksteissä on myös yksilöllisiä ja transnationaalisia eroja.
  • Jokimies, Soile (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tässä Pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan sitä, millaista uutisointia ja keskustelua belgialaisissa medioissa käydään Belgian siirtomaa-ajasta. Belgian Kongo (nykyinen Kongon demokraattinen tasavalta) joutui vakavan riiston kohteeksi Belgian kuningas Léopold II:n ja myöhemmin Belgian valtion hallitessa maata vuosina 1885–1960. Belgiassa, kuten monissa muissa siirtomaita hallinneissa maissa, siirtomaita ja niiden historiaa ei ole juurikaan tähän asti käsitelty medioissa. Tilanne muuttui Belgiassa vuonna 2018 sen avattua uudestaan Afrikka-museon Tervuerenissa. Entiseen siirtomaahan liittyvä keskustelu ja uutisointi oli avattu, ja se jatkuu edelleen. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, minkälaisia teemoja siirtomaa-aikaan liittyen belgialaisissa medioissa käsitellään tiettynä ajanjaksona. Lisäksi tutkittiin sitä, millä tavalla mediat käyttävät valtaa aiheita valitessaan ja niistä uutisoidessaan. Tutkimukseen valitut mediat valikoitiin sen mukaan, mitä uutisia eri medioissa Internetissä oli julkaistu. Aineisto koostuu neljän suuren belgialaisen median uutisista ja dokumenteista. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä käytetään diskurssianalyysiä, joka juontaa kielentutkimuksessa juurensa 1950-luvulle. Diskurssianalyysin pääajatus on, että kieli on toimintaa, joka rakentaa sosiaalista todellisuutta. Kielenkäyttö ei siis koskaan ole arvoneutraalia tai irrallista, vaan se tuottaa aina jotakin. Nojaudun tutkimuksessani erityisesti Norman Fairclough’n kriittisen diskurssianalyysin teoriaan, ja Jokisen viiteen diskurssianalyysin ulottuvuuteen, joiden kautta tuloksia peilataan todellisuuteen. Tutkielman aineisto koostuu 64:stä artikkelista tai haastattelusta. Aineisto jaoteltiin teemojen mukaan, ja tulokseksi saatiin kuusi teemaa, joita mediat käsittelivät artikkeleissaan. Historia -teeman kautta käsitellään erityisesti sitä, miten belgialainen koululaitos on laiminlyönyt siirtomaa-ajan käsittelemisen historian opetuksessaan. Politiikka -teema taas käsitteli nykyistä politiikkaa Kongon suhteen. Syyllisyys nousi teemana esiin useissa mahdollista anteeksipyyntöä koskevissa artikkeleissa. Anteeksipyyntöä odottivat sekä Kongo kansakuntana että kongolaiset lapset, jotka riistettiin äideiltään ja vietiin Belgiaan kasvatettaviksi. Neljäntenä teemana esiin nousivat arkielämässä näkyvät erilaiset siirtomaa-aikaan liitettävät objektit. Keskustelu Leopold II:a esittävistä patsaista, tauluista ja kadunnimistä oli erityisesti esillä. Myös taide nousi esiin omana teemanaan. Sekä Afrikka-museon että muun Kongosta tuodun taide-esineistön oikeutettu sijoituspaikka aiheutti keskustelua. Viimeisenä teemana oli kuningas Leopold II. Häntä ja hänen toimintaansa käsiteltiin useissa artikkeleissa. Löytyneiden teemojen lisäksi nostin seitsemänneksi teemaksi sen, mitä olin tutkimusaineistosta olettanut löytäväni. Oletuksena oli, että medioista löytyisi aikalaishaastatteluja siirtomaa-ajan kokeneilta ihmisiltä. Tämä oletus ei kuitenkaan toteutunut. Tutkimuksessani pohditaan löytyneiden teemojen kautta sitä, millaista todellisuutta mediat luovat ja miten ne käyttävät valtaa teemoja valitessaan.
  • Luoma, Jussi (Helsingin yliopisto, 2022)
    Tutkielmassani tarkastelen postkolonialistista missiota käsitteenä sekä sen käytännön toteutumista maailmanlaajuisessa ekumeenisessa lähetysliikkeessä. Postkolonialistisella missiolla voidaan tarkoittaa sekä siirtomaa-ajan jälkeistä lähetystyön aikakautta että kriittistä kolonialismin jäänteiden reflektointia ja valtarakenteiden purkamista kristillisessä lähetystyössä. Tutkielmassani keskityn nimenomaan postkolonialistisen mission jälkimmäiseen merkitykseen eli siihen, miten lähetystyössä voidaan käsitellä kolonialistisen ajan haavoja ja miten voidaan tunnistaa ja vastustaa uuskolonialismin erilaisia muotoja. Tutkielmani on kirjallisuuskatsaus, ja menetelmänä käytän systemaattista analyysia. Aineistona käytän pääasiassa englanninkielistä missiologiaa, postkolonialismia ja maailmankristillisyyttä käsittelevää kirjallisuutta. Lisäksi perehdyn vuoden 2018 Arushan maailmanlähetyskonferenssin keskusteluihin ja puheenvuoroihin konferenssista julkaistun raportin pohjalta. Postkolonialistisen mission kannalta on keskeistä, että kirkot sitoutuvat marginaalien missioon. Marginaalien mission perustana on ajatus siitä, että yhteiskunnan marginaaleissa elävistä ihmisistä, joita on ennen pidetty lähetystyön kohteina, tuleekin lähetystyön keskeisimpiä toimijoita. Jumalan rakkaus ja evankeliumin ilosanoma murtautuu tähän maailmaan köyhien ja syrjittyjen kautta. Postkolonialistisessa missiossa tulee myös edetä kohti tasavertaista kumppanuutta eri toimijoiden välillä. Länsimaisten kirkkojen tulee harjoittaa itsetutkiskelua, jotta he voivat luopua kolonialistisista asenteista lähetystyössä ja luoda vastavuoroista kumppanuutta. Kirkot voivat luoda kumppanuutta toistensa kanssa osoittamalla molemminpuolista avoimuutta ja kykenemistä haavoittuvaisuuteen.
  • Heimola, Minna (Suomen Eksegeettinen Seura, 2017)
    Suomen Eksegeettisen Seuran julkaisuja ; 111
    Raamatun tulkinnoilla on historian saatossa perusteltu rasismia, kansanryhmien orjuuttamista ja väkivaltaa. Toisaalta Raamattu edustaa sorron vastustamista ja kaikkien ihmisten yhtäläisiä oikeuksia. Jo alkukirkon aikana kirkon katsottiin murtavan etnisten ryhmien väliset raja-aidat, mutta samalla mustan afrikkalaisen sielun tuli muuttua valkoiseksi kasteella tai viimeistään matkalla taivaaseen. Raamatulla on perusteltu afrikkalaisten apartheidia, mutta Raamattuun tukeutuivat myös orjuuden vastustajat ja mustien kansalaisoikeusliikkeen keulahahmo Martin Luther King. Raamatulla on puolustettu niin juutalaisvihaa kuin juutalaisen kansan erityisasemaakin. Suomessa erityisesti venäläisvihaa ja saamelaisiin kohdistuneita ennakkoluuloja on perusteltu Raamattuun ja kristinuskoon vedoten. Raamattu ja rasismi teoksessa TT Minna Heimola kuvaa, miten Raamattu on taipunut yhtä lailla kolonialismin ja sorron kuin ihmisoikeuksien puolustamisen työkaluksi. Kirja herättää pohtimaan Raamatun tulkintojen moninaisuutta ja tulkitsijan etiikkaa.
  • Still, Veera (Helsingin yliopisto, 2019)
    1800-luvun lopulta toiseen maailmansotaan asti japanilaisessa historiankirjoituksessa näkyi voimakkaasti nationalistinen ja kolonialistinen ideologia. Historiasta haettiin oikeutusta Japanin valloituksille Aasiassa sekä japanilaista identiteettiä, joka erottaisi sen eurooppalaisten määrittelemästä ’idästä’ (orient) ja nostaisi sen ”modernien” kansallisvaltioiden joukkoon. Myös Korean historia valjastettiin tähän käyttöön. Hatada Takashi (1908–1994) oli ensimmäinen japanilainen historioitsija, joka sodan jälkeen kritisoi Japanin kolonialistisesti värittynyttä näkökulmaa Korean historiaan. Tämä tutkimus tarkastelee Hatadan teosta Chōsen-shi (1951, ’Korean Historia’), jonka Hatada kirjoitti ennen historiankirjoituksen traditiota kritisoivia töitään. Työn tutkimuskysymyksenä on Onko teoksessa Chōsen-shi kolonialistisen historiankirjoituksen piirteitä? ja siihen vastataan kolmen lisäkysymyksen avulla: 1) Onko Hatadan näkökulma teleologinen? 2) Onko tekstissä orientalistisia piirteitä? ja 3) Miten hän kohtelee ’marginaalista’ (subaltern)? Kysymykset kumpuavat kolonialistisesta ideologiasta ja postkolonialistisesta teoriasta, jotka toimivat tutkimuksen viitekehyksenä. Analyysi tehdään käyttämällä metodina teorialähtöistä sisällönanalyysiä. Analyysissä todetaan, että Chōsen-shi on selkeän teleologinen, tukee japanilaisen orientalismin teoriaa Korean historiasta jatkuvana, kehitystä häiritsevänä konfliktina, mutta vastustaa saman teorian väitettä täydellisestä pysähtyneisyydestä (stagnation) läpi Korean historian. Tekstissä on orientalistisia piirteitä ajoittain ’toisentaa’ Korea ja korealaiset, mutta se ei näkyvästi esitä Koreaa Japania huonommaksi tai oudommaksi. Hatadan käyttämät lähteet ovat enimmäkseen japanilaisia, ja tekstissä on esitetty japanilaisessa historiankirjoituksessa kolonialismin oikeutukseen käytettyjä väitteitä Japanin hallitsemista alueista Koreassa antiikin aikaan, mitä Hatada myöhemmässä tuotannossaan kritisoi. ’Marginaalinen’ on läsnä tekstissä maanviljelijöiden vaikeuksia ja kärsimystä käsittelevässä retoriikassa, mutta yksipuolisena kurjuuden kuvauksena se osittain ’toisentaa’ Korealaisia pelkistäen heidän koko historiansa kokemuksen negatiiviseksi köyhyydeksi ja ahdinnoksi. Naisen historiaa tekstissä kuvataan ainoastaan passiivisena osana miehen kokemusta. Chōsen-shi:ssä on kolonialistisen historiankirjoituksen piirteitä, mutta se ei itsessään ole kolonialistinen, vaan peilaa historiankirjoituksen tradition rakenteellista viitekehystä 1950-luvun Japanissa.
  • Hagelin, Anni (Helsingin yliopisto, 2022)
    Tämän tutkielman aiheena on saamelaisten vaikuttajien kokemukset sosiaalisessa mediassa Suomessa. Vaikka sosiaalisesta mediasta alkuperäiskansojen työkaluna on jonkin verran tutkimusta, ei sitä ole tutkittu saamelaisten vaikuttajien näkökulmasta. Tutkielmani pyrkii siis tuottamaan uutta tietoa ja nostamaan keskiöön saamelaisten omia kokemuksia sekä ottamaan kantaa akateemiseen keskusteluun saamelaisrepresentaatiosta ja dekolonisaatiosta. Tutkimuskysymykseni on seuraava: Miten saamelaisvaikuttajat kokevat sosiaalisen median omien tavoitteidensa ajamisessa? Suomen koloniaalinen historia asettaa lähtökohdat tutkimukselleni, joten peilaan sosiaalisen median kokemuksia tähän kontekstiin nähden. Muun muassa sulauttamispolitiikan ja saamelaisten maaoikeuksien murenemisen lisäksi Suomen koloniaalisuus on näkynyt saamelaisrepresentaatiossa, josta olen erityisesti kiinnostunut tässä tutkielmassa. Tutkimusmateriaalini koostuu kolmen saamelaisen sosiaalisen median vaikuttajan haastatteluista. Haastattelut toteutettiin syksyllä 2021 sisäpiirihaastatteluina, koska itse saamelaisyhteisöön kuuluvana haastattelin saamelaisia. Analysoin aineistoa temaattisen analyysimetodin avulla teoreettisena lähtökohtana jälkikoloniaali feministinen teoria. Tutkimukseni perusteella sosiaalinen media tarjoaa saamelaisille niin uhkia kuin mahdollisuuksia. Ensiksi sosiaalinen media näyttäytyy paikkana, joka mahdollistaa saamelaisuuden vahvistamisen ja jonka kautta yhteisöä voi rakentaa. Toisaalta saamelaisuuden vahvistamiseen liittyy samanaikainen kamppailu stereotypioiden purkamisesta. Toiseksi sosiaalinen media on ristiriitainen alusta saamelaisille: vihapuhe ja sen uhka ovat läsnä, mutta samalla se tarjoaa uusia vaikuttamisen ja itserepresentaation mahdollisuuksia. Kolmanneksi sosiaalinen media näyttää tutkimukseni perusteella tarjoavan saamelaisille dekolonisaation mahdollisuuksia, mitä ovat esimerkiksi saamen kielten näkyväksi tekeminen, saamelaisdiskurssin uudelleenkehystäminen ja vaikuttajan oman aseman mukana tulleiden hyötyjen jakaminen yhteisölle. Dekolonisaatioon sosiaalisen median kautta tulee kuitenkin suhtautua varauksella, koska sosiaalinen median alustat ovat lähtökohtaisesti kapitalistisia, mikä taas kytkeytyy suoraan kolonialismin historiaan.
  • Honkonen, Eeva (Helsingin yliopisto, 2022)
    Tutkielmassani tarkastelen grönlantilaisten historiatietoisuuden kehittymistä osana pidempää jatkumoa sekä vuonna 2020 Grönlannissa näkyväksi tulleen aktivismin vaikutuksia nykyiseen ja mahdollisesti myös tulevaan yhteiskuntaan. Tutkielma perustuu aineistoon, joka koostuu kymmenestä vaikuttamaan pyrkivän grönlantilaisen haastattelusta. Aineistosta noussevat esiin seuraavat teemat: historiatietoisuuden yksipuolisuus, stereotypioiden vaikutus, perheiden tunnesiteiden yhteys menneisyyteen, historian erilaiset kerrontatavat nykyisyydessä ja grönlantilaismielinen liike osana globaalia aktivismia. Tutkielman teoriana on yhdistelmä nationalismia ja kollektiivista muistamista, joiden kautta tutkielman ydinteemat asettuvat laajempaan tutkimuskehykseen. Aineistosta ilmenee, että haastatellut grönlantilaiset pyrkivät moniäänistämään historiaa, jotta he voisivat tuntea kulttuurinsa tasavertaiseksi maailman muiden kulttuurien joukossa. Grönlannin historia perustuu lähinnä suulliseen kerrontaa, minkä myötä kansaa yhdistävät kollektiivisesti rakentuneet muistot. Grönlannissa tapahtuva liikehdintä osuu sanomaltaan ja ajankohdaltaan yhteen yhdysvaltalaislähtöisen Black Lives Matter -liikkeen kanssa, joka vastustaa mustiin kohdistuvaa syrjintää ja tavoittelee ihmisten välistä tasa-arvoa. Tutkielmassani pyrin kuvaamaan aktivistisen liikkeen paikallisia muotoja sekä sen kytkeytymistä osaksi globaalia ihmisoikeusliikettä.
  • Jussila, Jenni (Helsingin yliopisto, 2019)
    Pro gradu -tutkielmassani tutkin löytöretkien kuvauksia kolmessa 1950-luvulla julkaistussa lukion historian oppikirjassa sekä kolmessa vuonna 2016 julkaistussa lukion historian HI1-kurssia varten julkaistussa oppikirjassa. Tutkielmassa vertailen myös näiden eri ajankohtina julkaistujen oppikirjojen kuvauksia löytöretkistä. Tutkielmassa vastaan siihen, mistä näkökulmista oppikirjat löytöretkiä tarkastelevat, miten nämä näkökulmat mahdollisesti eroavat oppikirjojen ja vuosikymmenten välillä sekä millaista kuvaa oppikirjat rakentavat Euroopan ja muiden alueiden rooleista löytöretkien historiassa. Näiden kysymysten kautta tutkin, miten moniperspektiivisesti löytöretkiä käsitellään lukion historian oppikirjoissa. Keskityn tutkielmassa erityisesti tarkastelemaan oppikirjojen kuvauksia löytöretkien syistä sekä edellytyksistä, varsinaisista matkoista ja löytöretkeilijöistä sekä löytöretkien seurauksista. Tutkielmani kannalta tärkeitä käsitteitä ovat moniperspektiivisyys sekä eurosentrismi. Moniperspektiivisyyden määrittelen tutkielmassa useiden eri näkökulmien huomioimiseksi historiallisista tapahtumista kerrottaessa. Eurosentrismin määrittelen tarkoittavan menneisyyden kuvaamista tavalla, jossa Eurooppa nähdään muita alueita keskeisemmässä roolissa historiallisena toimijana. Tutkielmassa lähestyn lähdemateriaaliani lähiluvun metodin kautta. Lähilukuun kuuluu lähdemateriaalin analysointi niin kokonaisrakenteen, virkkeiden kuin yksittäisten sanojen tasolla. Nämä eri analyysitasot kulkevat mukana läpi tutkielman. Tutkituissa 1950-luvulla julkaistuissa oppikirjoissa löytöretkien syynä painotetaan kaupankäyntiä, mutta tämän rinnalle löytöretkien syiksi nostetaan myös kristinuskon levittäminen sekä seikkailunhalu. Näissä oppikirjoissa muiden alueiden tai maiden edellytyksiä vastaaville matkoille ei nosteta esiin. Tutkituissa kolmessa vuonna 2016 julkaistussa oppikirjassa kaikissa nostetaan esiin kysymys ”Miksi juuri Eurooppa?”, mutta aiheen käsittely tapahtuu kuitenkin pitkälti näkökulmasta ”Miksi Eurooppa?”. Myös näissä oppikirjoissa löytöretkien syitä lähestytään painottaen kaupankäynnin näkökulmaa. Euroopan rinnalle voimakkaimmin nostetaan Kiinan mahdollisuudet vastaaville löytöretkille. Kokonaisuutena oppikirjoissa pohditaan niukasti löytöretkiin liittyvää kielenkäyttöä sekä sanavalintoja. Tällaista pohdintaa ei ole laisinkaan 1950-luvulla julkaistuissa oppikirjoissa, mutta se ei ole johdonmukaista myöskään vuonna 2016 julkaistuissa oppikirjoissa. Kolonialismin käsitettä ei 1950-luvulla julkaistuissa oppikirjoissa määritellä, uudemmissakin yksipuolisesti. Tosin tähän määritelmään tuo jonkin verran syvyyttä löytöretkien seurausten käsittely. Tutkituissa kolmessa 1950-luvun oppikirjassa löytöretkien seurauksia tarkastellaan eurosentrisestä näkökulmasta, painottaen voimakkaasti kaupankäyntiä ja korostaen sen molemminpuolisuutta. Uudemmissa oppikirjoissa on havaittavissa enemmän pyrkimystä seurausten moniperspektiiviseen tarkasteluun. Tarkastelussa painottuu taloudellinen näkökulma ja esimerkiksi orjuutta kuvataan rationaalisesti. Löytöretket esitetään pohjimmiltaan maailmaa yhdistäneenä tapahtumasarjana.