Browsing by Subject "kolonialismi"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-14 of 14
  • Kohonen, Johanna (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tämä pro gradu-tutkielma tarkastelee Saamenmaan asuttamista ja suomalaistamista asutuskolonialismin näkökulmasta. Tutkielman tavoitteena on selvittää, onko Koltanmaan asuttaminen sekä kolttasaamelaisten suomalaistaminen ymmärrettävissä asutuskolonialismiksi. Tutkielma keskittyy Koltanmaahan kohdistuneeseen asuttamiseen ja assimilaatiotoimiin, joiden myötä kolttasaamelaisvähemmistön kulttuurista ja esimerkiksi omasta kielestä tuli vakavasti uhanalaisia. Ajallisesti tutkielmassa selvitetään yhteiskunnallisten muutosten ja murrosten vaikutuksia ensimmäisestä maailmansodasta alkaen toisen maailmansodan jälkeiseen kolttasaamelaisten uudelleensijoittamiseen ja elämän vakiintumiseen väestönsiirtojen yhteydessä ja niiden jälkeen. Kolttasaamelaisiin kohdistuneita toimenpiteitä analysoidaan asutuskolonialismin viitekehyksessä. Asutuskolonialismin kontekstissa Koltanmaan asuttamisprosessi rinnastuu muualla maailmassa tapahtuneisiin vastaaviin prosesseihin ja sitoo Saamenmaan historian ja erityisesti Suomen valtion käytännöt osaksi globaalia, kolonialistista toimintaa. Tutkielman teoreettinen viitekehys on asutuskolonialistinen tutkimus. Asutuskolonialismille tyypillistä on kolonisoijille merkityksellisten alueiden asuttaminen väestöllä, jonka tarkoitus on rakentaa alueelle valtaväestön yhteiskunnallisten normien mukainen kulttuuri ja hallintojärjestelmä ja syrjäyttää alkuperäisväestön vastaavat. Asutuskolonisaatio ja assimilaatiopolitiikka ovat harvoin Suomessa tapahtuneeksi miellettyä politiikkaa. Tutkimuksen keskeisimmäksi lähdeaineistoksi tarkentui kolttasaamelaisten sijoittamissuunnitelmat toisen maailmansodan aikana ja muutamia vuosia sen päättymisen jälkeen. Pääasialliset asiakirjat ovat Lapin lääninhallituksen, Lapin maakunta-arkiston ja Metsähallituksen alaisten toimikuntien asiakirjat, jotka ovat merkittäviä suomalaista asuttamispolitiikkaa tutkiessa. Kolttasaamelaisten sodan jälkeiseen sijoittamiseen liittyvät muistiot, kirjelmät ja aloitteet löytyvät suurimmaksi osaksi Kansallisarkiston Oulun toimipisteestä, kuten myös useita kolttasaamelaisten kyläkokousten pöytäkirjoja 1940- ja 1950-luvuilta. Tutkimusaineisto osoittaa, että Koltanmaan haltuunotto, asuttaminen ja hallinta toteutettiin suomalaisen valtiovallan lähtökohdista ja niiden intressien perusteella, jotka olivat merkityksellisiä suomalaisille poliittisille tarkoitusperille. Asutuskolonialismin kautta toteutetut poliittiset ratkaisut ja niiden myötä toteutetut yhteiskunnalliset muutokset ja uudistukset johtivat tilanteeseen, jossa kolttasaamelaiset joutuivat ja joutuvat yhä kamppailemaan elintilastaan ja kulttuurinsa olemassaolosta. Ongelmallisinta kolttasaamelaisiin kohdistuneessa politiikassa oli se, ettei kolttasaamelaisten omia kokemuksia ja näkemyksiä huomioitu riittävästi. Alkuperäisväestön ohittaminen alkuperäisväestöön kohdistuneessa poliittisessa toiminnassa on asutuskolonialismia tyypillisimmillään.
  • Doktar, Peter (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkielma käsittelee suomalaisen Aksel Leppäsen ensimmäistä matkaa Belgian Kongoon 1913-1916. Hän toimi Kongossa Belgian valtion palveluksessa koneenhoitajana jokilaivoilla ja piti henkilökohtaista päiväkirjaa kokemuksistaan. Tutkielman pääasiallinen lähde on Aksel Leppäsen päiväkirja välillä 1913-1916. Muina lähteinä on otos Henry Morton Stanleyn, Joseph Conradin ja Aarne Koskisen aikalaiskirjallisuudesta sekä Leppäsen leikevihon nimimerkkien Ambulant ja K.P. suomalaiset lehtileikkeet. Tärkein tutkimuskirjallisuus on Frits Andersenin The Dark Continent? ja Daniel M. Mengaran Images of Africa. Tutkin Leppäsen päiväkirjoista välittyvää kuvaa Kongon luonnosta ja vertaan sitä muuhun eurooppalaisen aikalaiskirjallisuuden luontokuvailuun. Erityisesti pyrin selvittämään, eroaako Leppäsen luontokuvaus eurooppalaisen aikalaiskirjallisuuden tavasta esittää Kongon luontoa. Leppäsen päiväkirjoista nousee esiin neljä luontokuvauksen teemaa: Joki, joen eläimet, metsä ja ilmasto. Vertaan näiden teemojen puitteissa Leppäsen luontokuvausta muuhun eurooppalaiseen aikalaiskirjallisuuteen. Eurooppalainen aikalaiskirjallisuus pyrkii luomaan Kongon luonnosta ja ympäristöstä kuvaa erittäin vaarallisena. Niissä eläimet, ympäristö ja ilmasto kuvataan poikkeuksetta negatiiviseen sävyyn. Leppäsen luontokuvaus poikkeaa tästä merkittävästi. Leppäselle luonto ja sen eläimet ovat vastapaino raskaalle, monotoniselle ja väkivaltaiselle Belgian Kongon kolonialistiselle arjelle. Erityisesti Kongon metsien kuvaus poikkeaa Leppäsen päiväkirjassa täysin tavallisesta eurooppalaisen aikalaiskirjallisuuden kuvauksesta.
  • Pienimaa, Tuuli (Helsingfors universitet, 2016)
    Tässä pro gradu -tutkielmassa keskityn tutkimaan Spokane -heimoon kuuluvan Sherman Alexien romaania Indian Killer. Analysoin sitä, miten Alexie kuvailee kulttuuri-identiteettiä sekä sen menettämistä Amerikan alkuperäiskansoihin kuuluvien yksilöiden näkökulmasta. Tulkitsen romaanin sisältämää kritiikkiä tarkkaavaisen ja tekstiä läheisesti tutkivan lukijan roolissa. Tavoitteeni on osoittaa se, miten Alexie kritisoi valtakulttuuriin kuuluvien yksilöiden oikeutta lainata, muokata sekä määritellä Amerikan alkuperäiskansojen kulttuureihin liittyviä ideoita yhteiskunnan rakenteiden suojaamana. Tarkastelen myös sitä, miten “autenttinen” kulttuuri-identiteetti ihanteena kuvataan romaanissa ongelmallisena tavoitteena. Analysoin romaanissa esiintyvää kolmea päähahmoa tarkastelemalla kyseisten hahmojen narratiiveja sekä funktioita Alexien romaanin postkolonialistisessa kontekstissa. Näiden hahmojen voi sanoa kytkeytyvän toisiinsa monella eri tasolla; tärkein yhteys hahmojen välillä kuitenkin liittyy tekstin sisältämään kritiikkiin kulttuuri-identiteettien varastamisen oikeutuksesta. Työni näkökulma keskittyy kulttuurisen lainaamisen, omimisen tai varastamisen (engl. ’cultural appropriation’) käsitteeseen sekä kulttuurisiin stereotypioihin. Otan analyysissani huomioon ennen kaikkea stereotypioiden pitkäkestoisen vaikutuksen Amerikan intiaanien esittämiseen ja käsittämiseen valtakulttuurissa. Stereotypioiden toisintamisen Amerikan alkuperäiskansoja esitettäessä ja määriteltäessä voi katsoa olevan olennainen kritiikin kohde kulttuurisesta lainaamisesta keskusteltaessa. Aineistonani käytän Indian Killer -romaanin lisäksi kyseiseen tekstiin liittyvää aiempaa kritiikkiä jonka koen tukevan omaa argumentointiani. Esittelen taustalukemisenani lyhyesti myös kirjallisuutta, joka valottaa tutkimuksessani tarkasteltavia isompia kokonaisuuksia: taustoitan analyysiani esittelemällä Amerikan kolonialistisen historian, kulttuuristen stereotypioiden sekä kulttuurisen lainaamisen kontekstit. Tutkielmani loppupäätelmänä voi sanoa, että Indian Killer argumentoi vahvasti kulttuurisen lainaamisen eettisen tarkastelun puolesta. Romaani osoittaa kulttuurisen lainaamisen kytkeytyvän epätasa-arvoisiin sekä Amerikan alkuperäiskansoja toiseuttaviin valtarakenteisiin. Lukijalle jää tilaa myös pohtia ”autenttisen” kulttuuri-identiteetin käsitettä ja niitä ongelmia, joita tiukasti rajatut määritelmät saattavat aiheuttaa myös alkuperäiskansoihin kuuluville yksilöille. Alexie punoo monimutkaisen narratiivin vaikean ja tärkeän aiheen ympärille. Romaanissa esiintyvä kritiikki sekä eri hahmojen identiteettiongelmat muodostavat ajatuksia herättelevän kokonaisuuden.
  • Heiniö, Olli (Helsingin yliopisto, 2019)
    This thesis defined the grand strategy game Europa Universalis IV as a historical piece, as well as looked into the engagement of players into fairly radical history(ing) on the community forums. The primary material for analysis consisted of the game itself with its expansions, along with a textual component in the form of selected Developer Diary entries. The aim was to explore the level of history(ing) by developer-historians and player-historians alike, and their possible confrontations in these Diaries, i.e., the engagement in dialogic and dialectical process of history(ing). The methodology was synthetized by merging two conceptualizations: (hi)story-play-space (Chapman 2016) and problem space (McCall 2012). This allowed not only to look at the procedural rhetoric of EUIV and the claims made about history in the game, but also at what kind of history it afforded to the players. The qualitative analysis for the text component concentrated on the level of discussion on both of these aspects. Colonialism provided a case study for analysis since it has central gameplay mechanics. In essence, the results of this study found that there certainly is some ”fairly radical history(ing)” (Chapman 2016) going on in the community forums, albeit by a small minority of the players. The discussion was sometimes backed by actual sources, and not only was history debated, but also the game form itself in respect to history. With a more carefully planned selection of primary material from the community forums, it would have been possible to estimate the actual level of participation, which was not possible with the current data. Furthermore, there was very little dialogue between the Developer and the player-base, and more research should go into how the mechanics to be altered are chosen, and whether these changes are negotiated or not.
  • Jäppinen, Erkki (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tutkielma tarkastelee matkimisen (eng. mimicry) käsitettä V.S. Naipaulin romaanissa The Mimic Men ja Neil Bissoondathin romaanissa A Casual Brutality. Edward Saidin, Homi Bhabhan ja Franz Fanonin ajatuksiin nojautuen tutkielma pohtii ja vertailee matkimisen vaikutuksia romaanien päähenkilöihin, heidän ihmissuhteisiinsa sekä heidän kuvailemiinsa fiktiivisiin saarivaltioihin. Tarkastelun kohteena on myös päähenkilöiden kasvaminen tietoisuuteen matkimisestaan sekä matkimisen käsitteen hyödyllisyys ja merkityksellisyys postkolonialistisen kirjallisuuden tutkimisessa. Tutkielman ensimmäisessä osassa havainnoidaan matkimisen käsitettä yllä mainituissa romaaneissa temaattisesti koulutuksen, sukupuolen ja kansakunnan näkökulmista. Koulutusta käsittelevässä osiossa osoitetaan, kuinka päähenkilöt kasvavat matkimisen psykologiaan ja ns. orientaaliseen maailmankuvaan. Sukupuolta käsittelevässä osiossa pohditaan matkimisen vaikutusta päähenkilöiden avioliittoihin. Päähenkilöiden vaimojen esitetään olevan matkijoita tavalla, joka muuttaa yleisimpiä käsityksiä matkimisesta postkolonialistisessa kontekstissa. Lopuksi esitetään matkimisen psykologian vaikuttavan romaanien fiktiivisiin saarivaltioihin hyvin samankaltaisesti, mikä tarjoaa näköalapaikan tarkastella matkimisen psykologian vaikutuksia pieneen Trinidadin kaltaiseen saarivaltioon 1930-luvulta 1980-luvun alkuun. Tutkielman toinen osa tarkastelee päähenkilöiden kasvamista tietoisuuteen omasta matkimisestaan muistelmiaan kirjoittaessaan. Tämän jälkeen pohditaan matkimisen käsitettä postkolonialistisessa kontekstissa yleisemmin, mm. käsitteen määrittelyn ongelmakohtia, käsitteen taipumusta kielteisyyteen sekä käsitteen relevanssia nykypäivän globaalissa maailmassa. Esitetään myös, että käsitteen laajentaminen uusiin kategorioihin kuten sukupuolen tarkasteluun tarjoaa uusia näkökulmia postkolonialistisen kirjallisuuden tutkimukseen.
  • Immonen, Erik (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tutkielma tarkastelee sitä kehitysprosessia, joka voidaan tunnistaa Charles de Gaullen puheissa Algerian itsenäistymiseen Ranskasta johtaneen sodan viimeisinä vuosina.Tutkimuskysymys on seuraava: millaisia muutoksia Charles de Gaullen Algeriaa koskeneissa puheissa tapahtui vuosina 1958-1962? Tutkielma osoittaa, että muutos oli todellinen: vetoomukset kapinallisille paluusta normaaliin arkeen ja retoriikka ranskalaisesta Algeriasta sekä kansallisesta harmoniasta muuttui puheeksi itsehallinnosta, sitten kommenteiksi algerialaisesta Algeriasta ja lopulta suvereenista, itsenäisestä Algerian valtiosta. Klassinen realismi auttaa ymmärtämään tätä muutosta: Ranska ei kokenut sotilaallista tappiota sodassa, eikä Ranskan talous ollut romahtanut sodan vuoksi. Ranska salli Algerian itsenäistymisen siksi, koska se oli de Gaullen näkökulmasta paras keino turvata Ranskan intressit vaikeassa tilanteessa. De Gaulle katsoi, että Ranskan intressit todella muuttuivat vuosina 1958-1962, ja tämä näkyi myös siinä, millaisia puheita hän noina vuosina piti: klassinen realismi auttaa ymmärtämään tuota muutosta, jonka puitteissa alun perin armeijan tukema, ranskalaiselle Algerialle tukeaan osoittaneelta vaikuttanut valtiomies päätyi julkisesti puolustamaan dekolonisaatiota Ranskan suuruuden ja vallan takaavana linjana. Klassinen realismi tarjoaa yhden mahdollisen, nähdäkseni arvokkaan tulkinnallisen viitekehyksen, jonka puitteissa de Gaullen toimintaa voi pyrkiä ymmärtämään. Hänen julkiset puheensa ja lehdistötilaisuutensa paljastavat kiehtovan kehityskulun: niistä näemme, kuinka de Gaulle avoimesti linjasi toimivansa ennen kaikkea Ranskan ja sen intressien puolesta, ja kuinka hän oli juuri Ranskan ja sen edun vuoksi valmis muuttamaan kantaansa suurissakin kysymyksissä ja asettamaan intressien tavoittelun ohjaaman rationaalisen ulkopolitiikan tiettyjen muiden periaatteellisten aiheiden edelle: hän oli paitsi valmis, myös kykeneväinen valitsemaan epätäydellisessä maailmassa epätäydellisistä vaihtoehdoista sen, jota piti vähiten huonona.
  • Lampinen, Heta (Helsingin yliopisto, 2021)
    Jäämeren rata -hanke on suunnitteilla oleva rautatiehanke, jonka tarkoituksena on rakentaa junarata Suomen Rovaniemeltä Norjan Kirkkoniemeen. Hanke on aiheuttanut merkittävän maankäyttökonfliktin Saamelaiskäräjien ja Suomen valtion välille, sillä rata kulkisi toteutuessaan Saamenmaan läpi. Tässä tutkielmassa analysoidaan ja vertaillaan konfliktin osapuolten rationaliteetteja maan käytön oikeutukselle. Tutkielman keskeinen teoreettinen näkökulma nojaa yhteismaan ongelmana tunnettuun tutkimuskenttään. Yhteismaan ongelman lisäksi tutkimus paikantuu kolonialismista, instituutioiden välisistä valta-suhteista sekä valtion ja alkuperäiskansojen välisistä kiistoista nousevaan tutkimuskirjallisuuteen. Tutkielma on tapaustutkimus, jonka empiirinen aineisto koostuu Jäämeren rata -hankkeen LVM47:00/2018 hankeaineistosta sekä Liikenne- ja viestintäministeriön ja Saamelaiskäräjien välisistä neuvotteluasiakirjoista. Aineisto analysoitiin kaksitasoisella sisällönanalyysilla, jossa tarkasteltiin valtion ja Saamelaiskäräjien hankkeen maankäytölle annettujen perustelun eroja, sekä niiden tilallisia ja ajallisia ulottuvuuksia. Lisäksi tarkasteltiin rationaliteettien suhdetta alueen sosio-kulttuuriseen kontekstin. Viimeiseksi analyysissa paneuduttiin siihen, miten valtion ja Saamelaiskäräjien välinen valta-suhde ilmenee hankeprosessissa. Tutkimuksen johtopäätöksenä havaitaan, että osapuolten esitetyt rationaliteetit hankkeen maankäytön oikeutuksesta eroavat toisistaan merkittävästi. Suomen valtion näkökulmasta ratahanke on aluekehityksen vauhdittaja, jota perustellaan tulevaisuuden taloudellisilla mahdollisuuksilla. Valtion suhtautuu saamelaisiin yhtenä sidosryhmänä muiden joukossa, ja nimittää aluetta mm. logistiseksi periferiaksi. Saamelaiskäräjät puolestaan argumentoi radan olevan lainvastainen ja valtion toimien olevan luonteeltaan kolonialistisia. Valtasuhteiden tarkastelu osoittaa myös, että saamelaisten todelliset vaikutusmahdollisuudet ovat hankkeessa olemattomat. Havainnot tukevat aikaisempia tutkimuskirjallisuudessa esiintyneitä löydöksiä alkuperäiskansojen ja asuttajavaltioiden välisten maankäyttökonfliktien epätasa-arvoisesta luonteesta.
  • Toropainen, Juha (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tutkielmani keskittyy Uwe Timm:in kirjoittaman romaanin nimeltä Morenga tutkimiseen postkoloniaalisen kirjallisuusteorian avulla. Sitä pidetään Saksassa ensimmäisenä postkoloniaalisena teoksena, jossa pureudutaan kriittisesti Saksan siirtomaahistorian 1904-1907 väliseen aikaan nykyisen Namibian alueella. 28.5.21 Saksan ulkoministeri myönsi Saksan syyllistyneen kansanmurhaan tuona aikana, surmaten kymmeniä tuhansia Herero- ja Nama-kansojen jäseniä. Morenga käsittelee Nama-kansaan kohdistunutta systemaattista tuhoa historiallisten lähteitten turvin, joihin sekoittuu fiktiivinen juoni ja fiktiivisiä henkilöitä. Saksan siirtomaa-aika Lounais-Afrikassa alkoi virallisesti 1884 ns. Kongo-konferenssin jälkeen, jossa Afrikka jaettiin Euroopan suurvaltojen kesken. Saksalaiset alkoivat hankkia maita Herero- ja Nama-kansoilta, mutta alkuperäiskansojen kokemat vääryydet johtivat ensin hererojen ja sitten namojen vastarintataistelun alkamiseen, joka johti hävityskäskyn antamiseen. Käskyn mukaan kaikki Saksan siirtomaarajojen sisäpuolella olevat hererot – naiset, lapset ja miehet – ammutaan. Eloon jääneet hererot ja namat laitettiin pakkotyöhön tai keskitysleireille, joissa he kuolivat nälkään, janoon tai tauteihin. Siirtomaa-aika Lounais-Afrikassa päättyi ensimmäisen maailmansodan loppuun, jonka jälkeen vuonna 1914 Saksa joutui luopumaan siirtomaistaan. Postkoloniaalinen kirjallisuusteoria keskittyy kolonialismin ja sen jäänteiden poistamiseen nyky-yhteiskunnasta. Tämän suuntauksen tärkeimpiä teoreetikkoja ovat Edward Said, Gayatri C. Spivak ja Homi K. Bhabha. Heidän teoreettinen tutkimus perustuu pitkälti ranskankieliseen antikoloniaaliseen kirjallisuuteen. Näistä useimmiten esille tulevia kirjailijoita ovat Albert Memmi, Frantz Fanon ja Michel Foucault. Saksassa postkoloniaalinen tutkimus on ottanut enemmän jalansijaa (1) siirtomaa historian työstämisen tarpeen vuoksi, (2) kulttuuritieteellisen ja kulttuurien välisen germanistiikan jatkeena, sekä (3) sillä globalisaatioprosessien tutkimuksessa olevan jalansijan vuoksi. Analyysissä esille nousi siirtomaaherrojen ja alkuperäisasukkaiden välisen suhteen yksipuolisuus. Siirtomaaherrat päättivät ja alistetut alkuperäiskansojen edustajat joko tottelivat, tai kuolivat. Muutamia alkuperäisasukkaita yksilöidään tarkemmin, mutta kertaakaan heidän elämää ei kuvata sisältäpäin. Päähenkilö, Gottschalk, taistelee sisäisten ristiriitojen kanssa. Hän on ns. ”Mitläufer” ja ”Mittäter” (kanssakulkija ja kanssaosallistuja) Saksan siirtomaapolitiikassa. Morenga on teoksen sankari, tosin suurimman osan aikaa häntä ei teoksessa, sissitaistelijan tapaan, nähdä. Wenstrup on kärkäs toisinajattelija joka loikkaa jättäen siirtomaan. Wenstrup ja Gottschalk eroavat suhtautumisessaan ja toiminnassaan siirtomaapolitiikkaan nähden. Vastarintataistelua kuvataan sissisotana, joka kesti kolme vuotta. Saksalaisille tällainen sodankäynti oli vierasta, mistä johtuen kärsivät myös he mittavia tappioita.
  • Rosabal-Coto, Guillermo (Taideyliopiston Sibelius-Akatemia, 2016)
    Studia musica
    The purpose of this sociological, music education ethnography was to analyze how music learning is organized in postcolonial Costa Rica, through the experiential stance of nine young music educators. In the ontology of institutional ethnography, known as "a sociology for people", I deemed these educators as experts in what was done in their everyday music learning socialization, as lived and felt in their bodily beings. The disjuncture that emerged in thoughts, actions, and choices, in such socialization, became a site for discovery of social practices. Music learning socialization already has been coordinated by extra local goals or agendas, often foreign to music learners' local worlds. I resorted to Latin American postcolonial theories, which discuss the phenomenon of colonization of the Latin American context, among other things through the concepts of "colonial wound" and "epistemic disobedience". Furthermore, I employed the theories of scholars Small and Freire to establish a framework for understanding the connections between colonization and schooling. Procedures include interviews, participant observation, and artifact analysis. I collected each participant's voice in a story of lifelong music learning socialization. I analyzed what social actors did, how, and for what purposes, in the stories, using theories and concepts from music education literature. In a second level of analysis, I interwove Latin American postcolonial thinking with institutional ethnography in a model of micro/macro relationships in music learning socialization that I call "postcolonial institutional ethnographic analysis" (PCIE). According to the first phase of analysis, the participants engage in music learning socialization in formal and informal settings, from what is familiar to their ways to be in the world. In addition, what is done and how, and for what purposes, is contingent on the interactional-based experiences of all participating social actors, such as their values, background, upbringing, or past education. However, a latent puzzle emerges in the music learners' actualities, when those in control of knowledge or resources - parents, peers, teachers, or authorities - coerce them to give up or modify their local ways to engage with music, causing dislocation. The analysis through the PCIE model allowed me to establish connections between such puzzle and translocal structures that have shaped music education in Costa Rica. I mapped relationships of coordination between notions and practices that mediate music learning in the participants' local worlds, and extra local, social control. Findings suggest that music learners might be constructed as inferior, illegitimate others, when social actors articulate the following notions, previously established by colonialist structures, such as government, education, or market: (a) the wrong traits or identity, (b) insufficient material or financial resources, (c) insufficient corporeal ability, and (d) insufficient Western Art Music background. Such construction can be understood through the theoretical framework established in this thesis, suggesting that music learners are socialized to become cultivated, Western Art musicians, modern and civilized citizens, or labor force for the developed global market. Learners may either embrace the oppressed site or resist it. The construction of this inferior other can be understood as proceeding from the coloniality that sustained the control and subjugation of the bodies and imaginary of the Amerindian peoples five centuries ago. It is based on the stereotype of the cultural superiority of the European ideal of progress and civilization and as sustaining the transmission of an imagined, White, European, Enlightenment-based Costa Rican national identity, through art music and music schooling, beginning in the 19th century. These ideas endure in contemporary times, in the form of a development discourse that organizes formal music learning that caters to interests of the global market. Post-research reflections suggest that PCIE is useful to decolonize macro-based constructs, theories, traditions, and practices in music learning and music education research, that make invisible or colonize learners' empirical, interactional worlds, as they experience them.
  • Hakola, Iina (Helsingfors universitet, 2017)
    Pro gradu -tutkielmassani tarkastelen yhdysvaltalaisten upseerien ja brittiläisten virkamiesten vaimojen teoksia, joissa naiset kuvaavat elämäänsä 1800-luvun lopulla Yhdysvaltojen lännessä ja Iso-Britannian Intiassa. Tutkin tekstejä postkolonialistisesta näkökulmasta ja tarkastelen, millaisia kolonialistisia diskursseja kirjoittajat teksteissään toistavat ja tuottavat. Kysyn, miten kirjoittajat kuvaavat vieraan kulttuurin ympäristöä ja ihmisiä, sekä miten heidän oma roolinsa naisena rakentuu suhteessa imperiumiin teksteissä. Pohjaan tarkasteluni Millsin analyysiin kolonialismista ja naisten matkakertomuksista sekä sukupuolen merkityksestä naiskirjoittajia rajoittavana tai mahdollistavana tekijänä. Hyödynnän myös Prattin ja Bhabhan teorioita. Tutkielmani lähteinä minulla on neljän naisen kirjoittamat teokset, jotka on julkaistu 1900-luvun alussa. Teokset ovat noin 300–400 sivuisia muistelmia tai matkakertomuksia. Valitsin lähteet kahden eri tutkijan, McInnisin ja Procidan, laatimien laajojen bibliografioiden pohjalta. Tarkastelustani käy ilmi, että kirjoittajat sekä Yhdysvalloissa että Intiassa kiinnittävät ympäristöä kuvaillessaan huomiota samoihin asioihin: lämpötilaan, eläimiin ja maisemiin. Yhdysvaltalaisnaisten teksteissä näkyy ajatus villistä lännestä, joka oikeuttaa valkoisen väestön lännessä olemista. Brittinaisten luontokuvailuissa näkyy erityisesti pittoreskin ihanne ja Intian staattisuuden korostaminen. Amerikkalaisnaiset kuvaavat alkuperäisasukkaita lähes yksiselitteisen kielteisesti ja inhoten. Brittinaisten diskurssit ovat ristiriitaisia ja monisyisiä; heidän kuvailunsa paikallisista ovat sekä positiivisia että negatiivisia. Heidän teksteissään näkyy kolonialistisen vallan häilyvyys ja neuvottelu vallasta. Transnationaalisia eroja naisten kuvauksissa voi selittää se, että brittinaiset olivat teosten mukaan enemmän henkilökohtaisesti tekemisissä paikallisväestön kanssa kuin amerikkalaisnaiset. Kaikki naiset korostavat omaa tarpeellisuuttaan ja osallisuuttaan imperiumissa. Amerikkalaisnaisilla korostuu päättäväisen armeijanaisen ihanne ja imperialistisen maskuliinisuuden korostaminen. Brittinaiset korostavat osallisuuttaan miestensä työssä ja imperialistisessa projektissa. Kaikki kirjoittajat kritisoivat imperiumia jollain tapaa, mutta enemmän teksteissä korostuu imperialistisen vallan korostaminen ja oikeutus. Tarkasteluni osoittaa, että naisilla on julkaistujen teostensa kautta aktiivinen rooli imperialistisina toimijoina. Kolonialistiset diskurssit, joille tyypillistä on vieraan kulttuurin toiseuttaminen, alistaminen, yhtenäistäminen tai kärjistäminen, näkyvät kaikissa teoksissa. Teosten kirjoittajat nostavat esille samanlaisia asioita molemmilla puolilla maailmaa, vaikka teksteissä on myös yksilöllisiä ja transnationaalisia eroja.
  • Still, Veera (Helsingin yliopisto, 2019)
    1800-luvun lopulta toiseen maailmansotaan asti japanilaisessa historiankirjoituksessa näkyi voimakkaasti nationalistinen ja kolonialistinen ideologia. Historiasta haettiin oikeutusta Japanin valloituksille Aasiassa sekä japanilaista identiteettiä, joka erottaisi sen eurooppalaisten määrittelemästä ’idästä’ (orient) ja nostaisi sen ”modernien” kansallisvaltioiden joukkoon. Myös Korean historia valjastettiin tähän käyttöön. Hatada Takashi (1908–1994) oli ensimmäinen japanilainen historioitsija, joka sodan jälkeen kritisoi Japanin kolonialistisesti värittynyttä näkökulmaa Korean historiaan. Tämä tutkimus tarkastelee Hatadan teosta Chōsen-shi (1951, ’Korean Historia’), jonka Hatada kirjoitti ennen historiankirjoituksen traditiota kritisoivia töitään. Työn tutkimuskysymyksenä on Onko teoksessa Chōsen-shi kolonialistisen historiankirjoituksen piirteitä? ja siihen vastataan kolmen lisäkysymyksen avulla: 1) Onko Hatadan näkökulma teleologinen? 2) Onko tekstissä orientalistisia piirteitä? ja 3) Miten hän kohtelee ’marginaalista’ (subaltern)? Kysymykset kumpuavat kolonialistisesta ideologiasta ja postkolonialistisesta teoriasta, jotka toimivat tutkimuksen viitekehyksenä. Analyysi tehdään käyttämällä metodina teorialähtöistä sisällönanalyysiä. Analyysissä todetaan, että Chōsen-shi on selkeän teleologinen, tukee japanilaisen orientalismin teoriaa Korean historiasta jatkuvana, kehitystä häiritsevänä konfliktina, mutta vastustaa saman teorian väitettä täydellisestä pysähtyneisyydestä (stagnation) läpi Korean historian. Tekstissä on orientalistisia piirteitä ajoittain ’toisentaa’ Korea ja korealaiset, mutta se ei näkyvästi esitä Koreaa Japania huonommaksi tai oudommaksi. Hatadan käyttämät lähteet ovat enimmäkseen japanilaisia, ja tekstissä on esitetty japanilaisessa historiankirjoituksessa kolonialismin oikeutukseen käytettyjä väitteitä Japanin hallitsemista alueista Koreassa antiikin aikaan, mitä Hatada myöhemmässä tuotannossaan kritisoi. ’Marginaalinen’ on läsnä tekstissä maanviljelijöiden vaikeuksia ja kärsimystä käsittelevässä retoriikassa, mutta yksipuolisena kurjuuden kuvauksena se osittain ’toisentaa’ Korealaisia pelkistäen heidän koko historiansa kokemuksen negatiiviseksi köyhyydeksi ja ahdinnoksi. Naisen historiaa tekstissä kuvataan ainoastaan passiivisena osana miehen kokemusta. Chōsen-shi:ssä on kolonialistisen historiankirjoituksen piirteitä, mutta se ei itsessään ole kolonialistinen, vaan peilaa historiankirjoituksen tradition rakenteellista viitekehystä 1950-luvun Japanissa.
  • Jussila, Jenni (Helsingin yliopisto, 2019)
    Pro gradu -tutkielmassani tutkin löytöretkien kuvauksia kolmessa 1950-luvulla julkaistussa lukion historian oppikirjassa sekä kolmessa vuonna 2016 julkaistussa lukion historian HI1-kurssia varten julkaistussa oppikirjassa. Tutkielmassa vertailen myös näiden eri ajankohtina julkaistujen oppikirjojen kuvauksia löytöretkistä. Tutkielmassa vastaan siihen, mistä näkökulmista oppikirjat löytöretkiä tarkastelevat, miten nämä näkökulmat mahdollisesti eroavat oppikirjojen ja vuosikymmenten välillä sekä millaista kuvaa oppikirjat rakentavat Euroopan ja muiden alueiden rooleista löytöretkien historiassa. Näiden kysymysten kautta tutkin, miten moniperspektiivisesti löytöretkiä käsitellään lukion historian oppikirjoissa. Keskityn tutkielmassa erityisesti tarkastelemaan oppikirjojen kuvauksia löytöretkien syistä sekä edellytyksistä, varsinaisista matkoista ja löytöretkeilijöistä sekä löytöretkien seurauksista. Tutkielmani kannalta tärkeitä käsitteitä ovat moniperspektiivisyys sekä eurosentrismi. Moniperspektiivisyyden määrittelen tutkielmassa useiden eri näkökulmien huomioimiseksi historiallisista tapahtumista kerrottaessa. Eurosentrismin määrittelen tarkoittavan menneisyyden kuvaamista tavalla, jossa Eurooppa nähdään muita alueita keskeisemmässä roolissa historiallisena toimijana. Tutkielmassa lähestyn lähdemateriaaliani lähiluvun metodin kautta. Lähilukuun kuuluu lähdemateriaalin analysointi niin kokonaisrakenteen, virkkeiden kuin yksittäisten sanojen tasolla. Nämä eri analyysitasot kulkevat mukana läpi tutkielman. Tutkituissa 1950-luvulla julkaistuissa oppikirjoissa löytöretkien syynä painotetaan kaupankäyntiä, mutta tämän rinnalle löytöretkien syiksi nostetaan myös kristinuskon levittäminen sekä seikkailunhalu. Näissä oppikirjoissa muiden alueiden tai maiden edellytyksiä vastaaville matkoille ei nosteta esiin. Tutkituissa kolmessa vuonna 2016 julkaistussa oppikirjassa kaikissa nostetaan esiin kysymys ”Miksi juuri Eurooppa?”, mutta aiheen käsittely tapahtuu kuitenkin pitkälti näkökulmasta ”Miksi Eurooppa?”. Myös näissä oppikirjoissa löytöretkien syitä lähestytään painottaen kaupankäynnin näkökulmaa. Euroopan rinnalle voimakkaimmin nostetaan Kiinan mahdollisuudet vastaaville löytöretkille. Kokonaisuutena oppikirjoissa pohditaan niukasti löytöretkiin liittyvää kielenkäyttöä sekä sanavalintoja. Tällaista pohdintaa ei ole laisinkaan 1950-luvulla julkaistuissa oppikirjoissa, mutta se ei ole johdonmukaista myöskään vuonna 2016 julkaistuissa oppikirjoissa. Kolonialismin käsitettä ei 1950-luvulla julkaistuissa oppikirjoissa määritellä, uudemmissakin yksipuolisesti. Tosin tähän määritelmään tuo jonkin verran syvyyttä löytöretkien seurausten käsittely. Tutkituissa kolmessa 1950-luvun oppikirjassa löytöretkien seurauksia tarkastellaan eurosentrisestä näkökulmasta, painottaen voimakkaasti kaupankäyntiä ja korostaen sen molemminpuolisuutta. Uudemmissa oppikirjoissa on havaittavissa enemmän pyrkimystä seurausten moniperspektiiviseen tarkasteluun. Tarkastelussa painottuu taloudellinen näkökulma ja esimerkiksi orjuutta kuvataan rationaalisesti. Löytöretket esitetään pohjimmiltaan maailmaa yhdistäneenä tapahtumasarjana.