Browsing by Subject "kommunistit"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-7 of 7
  • Penkkala-Arikka, Päivi Tuulia (2006)
    Olavi Laiho syntyi vuonna 1907 Varsinais-Suomen Halikossa muonamiesperheen esikoiseksi. Teini-ikäisenä Olavi lähetettiin maalarin oppipojaksi, sillä perheen toivoi Olavin pääsevän itsenäiseksi kaupunkilaistyöläiseksi. Olavista tulikin aktiivinen turkulaismaalari. Kaupungissa hän koki heräämisen poliittiseen tietoisuuteen. Olavin tie vei poliittisesti vasempaan äärilaitaan ja puristukseen. 1930-luvun ns. kommunistilakien myötä Olavi Laihokin pidätettiin johtuen hänen toiminnastaan työväen urheilujärjestöjen parissa ja hänet tuomittiin valtiopetoksen valmistelusta. Vankilassa Olavin kommunistinen identiteetti vahvistui ja vapautuessaan hän oli valmis toimimaan puolueen kansanrintamataktiikan mukaisesti. Talvisodan jälkeen perustettiin Suomen ja Neuvostoliiton rauhan ja ystävyyden seuraan (SNS I), jonka Turun osaston toimintaan Olavi osallistui aktiivisesti. Syksyllä 1940 Olavi siirtyi toimimaan maanalle välttyäkseen pidätykseltä. Jatkosodan sytyttyä kesäkuussa 1941 Olavi oli mukana perustamassa organisaatiota nimeltä "yökansan vapaustaistelun järjestäjät", joka valmisteli sotilaallista vastarintaa. Lisäksi Olavi toimi Suomen sodanaikaisessa SKP:ssa muun muassa vakoilutietoja välittäen. Joulukuun 22. päivänä 1942 Olavi pidätettiin. Hänet tuomittiin 22. kesäkuuta 1943 yksin teoin tehdyistä maanpetoksesta ja valtionpetoksesta kuolemanrangaistukseen ja menettämään kansalaisluottamuksen ainiaaksi. Mauno Olavi Laihon tarinan kautta pääsemme eläytymään viime vuosisadan alkupuolen kommunistiseen ja työväen toimintaympäristöön. Olavi edustaa sellaista henkilöä, jota vastaan oikeastaan kaikki 1900-luvun alkupuolen kommunistista toimintaa rajoittavat toimenpiteet kohdistuivat. Samalla pääsemme erityisesti jatkosodan aikana näkemään, miten haurasta ja sattumanvaraista kommunistien toisen maailmansodan ajan toiminta Suomessa oli. Yhdenkin miehen toiminnalla oli kommunistien marginaaliin työnnetyssä maanalaisessa toiminnassa erittäin suuri merkitys. Toisaalta voidaan pohtia sitäkin, miten Olavi olisi toiminut, jos yhteiskunta ei olisi työntänyt hänen kaltaisiaan äärivasemmistolaisia niin nurkkaan. Olisiko hän saanut vallankumouksen aikaiseksi? Täpärääkin täpärämmin Olavin joutui kohtaamaan kuoleman vain 37 vuoden ikäisenä vuonna 1944, sen päivän aamuna, jonka iltana eduskunta hyväksyi rauhanehdot. Aiemmasta tutkimuksesta ja arkistolähteistä rakennetaan tässä pro gradussa ikään kuin kulissit, joihin Olavi Laihon elämä suhteutetaan. Laihon elämäntarinan kautta saamme mielenkiintoisella ja kiehtovalla tavalla seurata miten yleinen poliittinen historia ja yksittäisen henkilön elämäntarina kietoutuvat jännittävästi yhteen. Siitä löytyy juuri tämän tutkielman kiehtovuus ja jännite.
  • Kyrönlahti, Jenni (2005)
    Tutkielmassa selvitetään muutosprosessia, joka oli käynnissä Suomen Metallityöväen Liitto ry:ssä vuosina 1966─1968. Siihen vaikuttivat sekä Suomen Metallityöväen Liiton ry:n sisäiset tapahtumat että yhteiskunnalliset muutokset. Ammattiliiton tapahtumia heijastetaan myös laajempaan poliittiseen kenttään. Tutkielmassa tarkastellaan niiden kommunistien toimintaa ja motiiveita, jotka vaikuttivat Metalliliiton tai/ja Suomen Kommunistisen Puolueen (SKP) johtavissa hallintoelimissä. Tutkielmassa käsitellään Suomen Metallityöväen Liitto ry:n kymmenettä liittokokousta vuonna 1967 ja sitä edeltäviä tapahtumuia sekä liittokokouksen merkitystä ammattiliiton toimintaan. Liittokokouksen ratkaisut olivat merkityksellisiä myös koko ammattiyhdistysliikeen eheyttämiselle, johon pyrittiin tarkastaluajanjaksolla. Suomen Metallityöväen Liitto ry:ssä kasvoi jäsenistön tyytymättömyys ammattiliiton johtoon, kun vuonna 1966 metallialan työehtosopimusneuvottelujen tulos ei vastannut asetettuja tavoitteita ja neuvotteluja kävi käytännössä vain ammattiliiton puheenjohtaja Onni Närvänen. Tyytymättömyyttä lisäsi myös Suomen Metallityöväen Liitto ry:n talouden tila. Ammattiliitto joutui konkurssivaaraan, kun se rakensi Hakaniementorin laitaan oman toimitalonsa. Konkurssivaara antoi lopullisen sykäyksen ammattiliiton muutosprosessiin. Suomen Metallityöväen Liitto ry:n toimintatavan ja -kulttuurin muutosta selvitetään vertaamalla työehtosopimusneuvotteluja, joita käytiin vuosina 1966 ja 1968. Vuoden 1966 työehtoneuvotteluja leimasi epädemokraattiset päätöksentekomenetelmät ja jäsenistön tyytymättömyyden näkyminen työpaikkatason liikehdinnässä. Työehtosopimusneuvotteluja käytiin ammattiliiton ja työnantajajärjestön välisinä kahdenkeskisinä neuvotteluina. Vuonna 1967 Suomessa tehtiin devalvaatio, joka vaikutti palkkatasoon heikentävästi. Devalvaation tueksi tarvittiin vakaita työmarkkinoita ja maltillisia palkkaratkaisuja. Vuonna 1968 tehtiinkin ensimmäin tulopoliittinen kokonaisratkaisu, joka neuvoteltiin työmarkkinajärjestöjen ja valtion välillä. Kokonaisratkaisun yhteydessä valtio sitoutui sosiaalipoliittisiin uudistuksiin ja hintojen säännöstelyyn. Metalliliiton muutosprosessiin kietoutui myös kysymys sosialidemokraattien ja kommunistien yhteistyöstä. Eduskuntavaalit keväällä 1966 toivat eduskuntaan vasemmistoenemmistön ja SKP pääsi ensimmäistä kertaa 18 vuoteen osallistumaan hallitustyöskentelyyn. Suhde julkisuuteen, avoimuuteen ja demokratiaan joutuivat uudelleenarvioinnin kohteiksi, kun kommunistit pääsivät mukaan vallankäytön keskiöön niin valtakunnanpolitiikassa kuin Metalliliitossakin. Kommunistien oli tingittävä julkisuuden, avoimuuden ja demokratian periaatteista saadakseen työehtosopimukset solmittua mahdollisimman nopeasti, kun Suomen talous oli saatava nousuun. Tutkielmassa sivutaan myös SKP:n sisäisiä ongelmia ja selvitetään, miten osapuolijako puolueessa heijastui ammattiyhdistysliikkeen tapahtumiin ja sen toimijoiden keskinäisiin suhteisiin. Tutkielman keskeisenä aineistona on käytetty Suomen Metallityöväen Liitto ry:n, SKP:n ja Suomen Ammattiyhdistysten Keskusliiton arkistomateriaalia sekä eri ammattiyhdistysliikkeiden historioita. Tutkimuskirjallisuutena on käytetty korporatismi- tutkimusta ja työmarkkinapolitiikan kehittymistä Suomessa käsitteleviä teoksia. Lisäksi aineistona on käytetty sanomalehtiä vuosilta 1966─1968. Tutkielman teon tukena ovat olleet myös Suomen Metallityöväen Liitto ry:n toimitsijoiden haastattelut.
  • Katainen, Elina (Yhteiskunnallinen arkistosäätiö, 2005)
  • Peltonen, Ulla-Maija (Finnish Historical Society, 1998)
    Studia historica;58
    In clarifying the culture of contestation in the memoirs, I examine manifestations of power and resistance which appear in memoirs depicting the 1920s and 30s. The themes of these memoirs are 1) narratives from childhood, experiences of 1918, motives for participation in the labour movement; 2) narratives of open resistance, that is, descriptions of public demonstrations on May Day, Red Day or Anti- War Day (August 1), on the Three L’s Day (Lenin, Luxemburg, Liebknecht), of demonstrations against the death penalty as well as other public demonstrations, on International Youth Day and Women’s Day, for example. Public resistance is also reflected in stories of job strikes and prison strikes organized by political prisoners, the singing of labour songs as well as the display of the colour red or Red symbolism; 3) narratives of covert resistance, circumvention of the law or opposition to it, which were expressed in descriptions of May Day or other labour movement holiday celebrations in Hämeenlinna and Tammisaari prisons, the holding of illegal meetings during such general celebrations as name days, birthdays, weddings and engagement parties, the distribution of banned literature or flyers, jokes and humour as well as the humming or whistling of labour songs; 4) narratives of power which are found in descriptions of the working climate, of unemployment, of the black lists kepts by employers, and of violence and house searches carried out by the police.
  • Saarela, Tauno (Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seura, 1997)
    Artikkelissa käsitellään Santeri Mäkelän toimintaa vuoden 1918 jälkeen ensin Pietari/Leningradissa 1920-luvulla kirjoittajana ja SKP:n toimitsijana ja myöhemmin Neuvosto-Karjalassa.
  • Unknown author (Suomen kommunistisen puolueen keskuskomitea, 1918-[1937?] ; Pietarin suomalainen työväen neuvosto ; Venäjän kommunistisen puolueen suomalaisten järjestöjen keskustoimisto., 1918)