Browsing by Subject "konflikti"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-11 of 11
  • (Toiminnan, kehityksen ja oppimisen tutkimusyksikkö CRADLE, Helsingin yliopisto, 2012)
    KONSEPTI - Toimintakonseptin uudistajien verkkolehti, 7 (1-2), 2012
  • Lamminpää, Suvi (Helsingin yliopisto, 2017)
    Tutkielman aiheena on sodankäynti filosofisena ongelmana. Tutkimusongelmaa eli sodankäyntiä ilmiönä tarkastellaan teoreettiselta kannalta, diskurssintutkimuksen, hermeneuttisen tieteenfilosofian ja fenomenologisen metodin muodostamassa viitekehyksessä. Keskeinen tutkimuskysymys koskee sitä, mikä tekee sodankäynnistä järjestäytyneen väkivallan muotona rationaalista. Johtopäätöksenä on tältä osin, että sodankäynnin rationaalisuutta koskevat käsitykset ja uskomukset muodostuvat merkityksenannon prosessien kautta sodankäyntiä koskevissa poliittisissa ja yhteiskunnallisissa diskursseissa, joissa keskustellaan siitä, onko jokin konflikti eli ristiriita tai erimielisyys olemassa ja miten siihen tulisi suhtautua. Tähän liittyen tutkielmassa pohditaan kysymyksiä: millaisissa diskursseissa ymmärrys sodankäynnistä ilmiönä rakentuu, minkälaista ymmärrystä sodankäynnistä ilmiönä diskurssit rakentavat ja miten ymmärrys ilmiöstä diskursseissa rakentuu. Sodankäyntiä historialliselta ja kulttuuriselta kannalta tarkasteltaessa voidaan havaita, että sodankäyntiä ilmiönä koskeva ymmärrys on kulttuurisidonnaista. Tutkielmassa tarkastelun painopiste on kansallisvaltioiden muodostumisen yhteydessä syntyneessä nykyaikaisessa länsimaisessa käsityksessä, jossa sodankäynnin katsotaan muodostavan osan niin kutsuttua kansallisvaltion väkivaltamonopolia. Keskeiseen asemaan nousevat tällöin sodankäynti poliittisena ilmiönä ja sotilaallisen vallan yhteydet muihin valtion sisäisiin ja valtioiden välisiin vallankäytön muotoihin sekä poliittisten toimijoiden harjoittamaan identiteettipolitiikkaan niiden pyrkiessä määrittelemään suhteitaan assosiaation ja dissosiaation käsittein. Diskursiiviseen tarkasteluun liittyy olennaisena käytännön käsite, jota voidaan tutkimusongelman näkökulmasta luonnehtia Carl Schmittin käsitteellä reaalinen taistelun mahdollisuus eli poliittisen konfliktin tai erimielisyyden kärjistyminen fyysiseksi, aseelliseksi taisteluksi. Sodankäynnin rationaalisuutta koskevan kysymyksen ytimessä sijaitsee näin ollen filosofiselta kannalta kiinnostava paradoksi, joka on esitettävissä esimerkiksi roomalaisen Flavius Vegetius Renatuksen lentävällä lauseella "jos haluat rauhaa, varaudu sotaan" tai Michel Foucault'n määrittelemällä taistelutekniikoiden taustaperiaatteella "on kyettävä tappamaan säilyäkseen hengissä". Sodankäyntiä ilmiönä voidaan näin ollen luonnehtia yhtäältä historiallisena käytäntönä eli ihmisen toimintana ja toisaalta sosiaalisen instituution muodostamana, toimintaa jäsentävänä ja ohjaavana, tiedollisena viitekehyksenä.
  • Hukkamäki, Maria (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkielmassa tarkastellaan demokratian merkityksiä dokumenttiteatteriesityksestä Yhdestoista hetki (2019) luettuna. Tutkielmassa analysoidaan esitysanalyysin keinoin, miten demokratiaa kuvataan ja tuotetaan esityksessä. Dokumenttiteatteri on poliittisen teatterin muoto, joka hyödyntää esitysteksteissään historiallista materiaalia kuten haastatteluja tai asiakirjoja ja muuta dokumentaatiota. Yhdestoista hetki kuvaa ja tuottaa näyttämölle myös tunnelmia ja vaikutelmia aineistoon liittyen. Esitys hyödyntää tragedian ja komedian keinoja sekä draamanjälkeisen nykyteatterin estetiikkaa. Tutkielman yhtenä keskeisenä kiinnostuksen kohteena on esityksen tragedialuonne ja se, miten nykyistä demokratiaa on mahdollista lähestyä tragedian ominaisuuksien läpi nähtynä. Esityksen tunnelmassa on läsnä odotus siitä, että ollaan lähestyvän tuhon partaalla. Esityksestä luettuna näitä tragedian mahdollisuuksia sisältyy siihen, miten kansalaiset ja päättäjät näkevät suhteensa demokratian ihanteeseen ja toteuttamiseen, sekä uusliberalistisen talouspolitiikan suhteessa luonnonvaroihin. Suhde näihin on hybriksen kaltainen. Tämä asenne johtaa kohtalokkaaseen erehdykseen hamartiaan, jonka seurauksena hyvinvointivaltion rakenteita puretaan, yhteiskuntarauha on vaarassa ja luonto alistetaan talouskasvun välineeksi. Näistä seuraa vääjäämätön loppu, katharsis, joka ilmaisee meille kokemuksellisena tietona sen, mihin vallalla olevat yhteiskunnalliset kehityskaaret ovat kulkemassa. Esitys ei kuitenkaan suhtaudu demokratia-aiheeseen pessimistisesti. Analyysin mukaan esitys ehdottaa solidaarisuutta, ylikansallista vastuunkatoa ja taidetta keinoiksi elvyttää demokratiaa ja uudistaa sitä.
  • Lehto, Eliisa (2010)
    Tutkielmani aiheena on vuoden 1905 suurlakkokonflikti hämäläisessä Kangasalan maaseutupitäjässä. Tarkastelen tehdaskaupunki Tampereen kupeeseen sijoittuvan maaseutuyhteisön poliittisten ryhmien, perustuslaillisten, vanhasuomalaisten ja työväen välisiä suhteita suurlakon vaiheilla konfliktin, kokemuksellisuuden ja työväen suurlakkoradikalismin käsitteiden avulla. Tutkimukseni varsinainen painopiste ajoittuu suurlakkoviikon ajalle 31.10.– 8.11.1905. Kangasala on luokiteltu suurlakon vallankumouskunnaksi siitä syystä, että Kangasalla hyväksyttiin suurlakon aikana radikaali punainen julistus. Tavoitteenani on pureutua työväen radikalismin syihin Kangasalla. Mistä Kangasalan työväen suurlakkoradikalismi johtui ja miten radikalismi ilmeni Kangasalla? Miten poliittisten ryhmien väliset suhteet vaikuttivat työväen radikalismiin? Millaiset olivat poliittisten ryhmien väliset suhteet suurlakon aikana Kangasalla? Miksi konflikti puhkesi ja miten se päättyi? Pohdin myös sitä, miten rahvaan vastarintainen asenne ja kansanomainen 'kiistämisen kulttuuri' ilmenivät Kangasalan työväenliikkeen mentaliteetissa ja toiminnassa suurlakon aikana. Millaisessa valossa fennomaaninen kansan 'ykseys' näyttäytyi suurlakon valossa ja miten kansallinen konsensus-ajattelutapa on vaikuttanut historiantulkintaan? Luonnollisen lähestymistavan tutkimusongelmaani tarjoa mikrohistoria ja sen mahdollisuudet. Mikrohistorian avulla voi tarkastella paikallisyhteisön poliittisten ryhmien välisiä suhteita lähietäisyydeltä. Keskeisellä sijalla on Kangasalan rahvas ja rahvaan järjestäytyminen ensin raittiusliikkeeksi ja sitten työväenliikkeeksi. Merkittävää on myös Kangasalan Työväenyhdistys Kuohun aktiivinen toiminta erityisesti suurlakkoviikon aikana. Vaikka liikunkin mikrohistorian maaperällä, pyrin ottamaan huomioon myös valtakunnallisen kehityksen, unohtamatta myöskään raapaista Venäjän keisarikunnan vaiheita syksyllä 1905. Kangasalan yhteiskunnalliset ongelmat, köyhyys, omistamattomuus, oikeudettomuus ja epätasa-arvo kasautuivat kollektiiviseksi kokemukseksi. Tunnepitoinen aines purkautui yhteiskunnan alimpien kerrosten sosiaaliaggressiona ja vastarintaisena asenteena pitäjän valtaeliittiä kohtaan. Suurlakon poikkeustilanteessa kätkössä olleet ristiriidat tulivat esiin ja synnyttivät poliittisten ryhmien välisen konfliktin. Kangasalan työväenliikkeen toimintalinja kärjistyi radikaaliksi, luokkataisteluhenkiseksi suuntaukseksi suurlakon jatkuessa. Lähteinäni olen käyttänyt - Kangasalan työväenyhdistyksen vuoden 1905 suurlakkokertomusta, joka on laadittu vuonna 1919. - Kangasalan Urkutehtaan johtajan, Axel Thulén rouvan Minna Thulén kirjettä tyttärelleen 8.11.1905. - Kangasalan kunnallislautakunnan pöytäkirjoja. - suurlakkoviikon aikana julkaistuja sanomalehtiä Aamulehteä, Kansan Lehteä ja Tampereen Sanomia.
  • Ouni, Amin (Helsingin yliopisto, 2020)
    Objectives. The objective of this study is to find out what kind of conflicts occur in an multicultural school environment and what kind of means do the pupils have to solve these conflicts. This study also focuses on the ways in which pupils speak about multiculturalism. Previous studies has proven that the concept of otherness is essentially associated with the concept of multiculturalism. The concept of otherness is the backbone of the theory part of this study. The theoretical framework of this study is formed by concepts and theories associated with multiculturalism, otherness and social categories and by previous studies that covers minorities. The research questions of this study are: What kind of conflicts occur in an multicultural school environment? What kind of means do the pupils have to solve these conflicts? Methods. This is a qualitative case study. The case was a sixth grade class of a school located in the eastern part of Helsinki. The research data was collected with theme interviews. Fifteen pupils from the class had the permission to participate in the study. The interviews were held in three groups of five pupils. The data was analysed with content analysis method by looking for comments that fit certain themes. The content analysis was data driven. Results and conclusions. According to the data the different backgrounds of pupils are not emphasized in an multicultural school environment. Deeper analysis of the discussion around conflicts however highlighted discriminatory and racist behaviour towards pupils of minority groups. The interviewees had an positive attitude towards multiculturalism however there was features that generate and maintain otherness in the discourse of some of the interviewees. The conflicts that occur in an multicultural school environment seem to be affected by the pupils different backgrounds. The most worrying finding was that how many of these conflicts escalated to a fistfight. This is a interpretative case study so if these results were applied to practise the study should have a different manner of an approach.
  • Lyly, Riku (Helsingfors universitet, 2014)
    Tämän tutkielman tavoitteena oli kuvata Amer Sports Suomi Oy:n sekä tämän Intersport-asiakkaiden muodostaman markkinointikanavan yhteistyötä ja kumppanuutta vahvasti muuttuvassa markkinaympäristössä. Teoriaosassa keskiöön nostettiin etenkin luottamus ja konfliktit liikesuhteen toimintaan vaikuttavina tekijöinä. Viitekehyksenä toimi malli, jossa tyytyväisyys, konfliktit, luottamus ja sitoutuminen vaikuttavat liikesuhteen menestykseen. Mallin avulla voitiin luoda kokonaisuus, jossa osa-alueet liittyvät konkreettisesti toisiinsa ja ovat yritykselle helposti käsitettävissä. Internet-pohjainen kyselytutkimus osoitettiin kaikille Suomen Intersport-kauppiaille, joita oli tutkimuksen tekohetkellä n. 93 kappaletta. Tutkimuksen lähestymistapa on kvantitatiivinen. Yksittäisistä muuttujista muodostettiin summamuuttujia ja näiden sekä viitekehyksen osa-alueiden välille laskettiin Spearmanin korrelaatiokertoimet. Näiden tulosten avulla Amer Sports pystyy konkreettisesti keskittämään toimia mallin yksittäisiin osa-alueisiin. Lisäksi tulokset on eroteltu liikkeen koon perusteella. Empiirisen osan perusteella todettiin, että markkinointikanavan yhteistyön kannalta merkittäviä tekijöitä ovat taloudellinen tyytyväisyys, ei-taloudellinen tyytyväisyys, konfliktien menestyksekäs ratkaisu, luottamus ja sitoutuminen. Näistä jokaista Amer Sports voi kehittää keskittymällä erilaisiin asioihin. Koko mallin kannalta merkittävimmiksi osoittautuivat sosiaalinen ja taloudellinen luottamus, joustavuus, henkilökunnan ominaisuudet ja tavoitteiden yhteensopivuus. Eri kokoisten liikkeiden osalta tulokset poikkesivat hieman toisistaan. Tulosten avulla Amer Sports Suomi Oy voi kehittää asiakassuhteitaan kohti yhä syvempää kumppanuutta. Tarkastelemalla yrityksen kaikkia toimia ja kehittämällä niitä tässä työssä esitettyjen tekijöiden avulla Amer Sports Suomi Oy voi helpottaa konflikteja ja lisätä luottamusta Intersport asiakkaiden keskuudessa. Näin on mahdollista rakentaa sitoutumista, joka tässä työssä käsitetään liikesuhteen kumppanuuden tärkeimmäksi tulokseksi.
  • Korhonen, Tiina (2004)
    Etsin pro gradu -tutkielmassani vastausta ongelmaan, miksi Nikkilän sairaalan käyttötarkoitus on muuttunut. Analysoin tutkimuksessani, mitkä eri toimijat ovat vaikuttaneet sairaala-alueen uuteen käyttöön. Tutkimukseni tarkoitus on selvittää, mitkä ovat Sipoon kunnan, Helsingin kaupungin, rakennuttajan, taiteilijoiden ja uusien asukkaiden roolit alueen muutoksessa. Tutkielmani tarkoitus on analysoida tyhjentyneen sairaalan uutta käyttöä. Nikkilän sairaala-alueen muutosprosessia selittää gentrifikaatio, jota tarkastelen Sharon Zukinin ja Neil Smithin gentrifikaatioteoriaa vasten. Zukin korostaa gentrifikaatioteoriassaan kulttuurin merkitystä. Kulttuurivaikutuksia Nikkilän sairaala-alueen muutoksessa selittävät Zukinin käsitteet symbolinen talous ja visuaalinen representaatio. Taiteilijat ja uusi keskiluokka ovat tärkeitä toimijoita Zukinin gentrifikaatioteoriassa. Smithin gentrifikaatioteoriassa alueen muutoksen syyt ovat taloudellisia. Smithin mukaan alueen gentrifikaation aloittavat urbaanit pioneerit, joita ovat investoijat, rakennuttaja ja julkinen valta. Smith kyseenalaistaa keskiluokan roolin alueiden muutoksessa. Haastattelin tutkimustani varten Sipoon kunnan ja Helsingin kaupungin virkamiehiä, rakennuttaja Ncc:n edustajaa ja taiteilijaa. Uusille asukkaille tein puolistrukturoidun kyselyn. Lähteenä tutkimukseni empiirisessä osiossa käytin myös selvityksiä ja maankäyttösopimuksia. Helsingin kaupungin omistaman Nikkilän sairaalan toiminta lopetettiin vuonna 1999. Sairaala-alue sijaitsee Sipoossa. Lakkauttamisen taustalla olivat hoitoideologian muutos ja Helsigin kaupungin säästötoimenpiteet. Tyhjenevälle sairaalalle mietittiin vaihtoehtoisia käyttöjä, joita olivat pakolaisten vastaanottokeskus, siviilipalvelukeskus, varuskunta ja muu hoitolaitos. Viranomaiset tulivat siihen tulokseen, että alueelle ei löydy yhtä käyttötarkoitusta, vaan alue oli pilkottava pienempiin osiin. Asumisesta tuli alueen pääkäyttö. Yhteistyöhön asuntojen sanaarauksessa päädyttiin yhden rakennuttajan, NCC:n kanssa, koska NCC sitoutui kunnostamaan suuren osan alueesta. Maankäyttösopimuksessa sovittiin alueen asemakaavoittamisesta ja maksettavista korvauksista. Alueen käytön muuttamisessa olennaista oli, että mielikuva saatiin muutettua sairaala-alueesta asuinalueeksi. Mielikuvan muuttaminen alkoi alueen nimen muuttamisella Itäiseksi Jokipuistoksi. Jokipuiston uudessa mielikuvassa korostuu jugendtyylinen puistokaupunki. Sairaalatoiminnan loputtua alueelle tulivat ensimmäiseksi taiteilijat. Taiteilijoilla on ollut tärkeä rooli alueen positiivisemman mielikuvan luomisessa. Sipoon kunnan aloitteesta taitelijat ovat saanet käyttöönsä yhden rakennuksen alueelta. Uudet asukkaat muuttivat Itäiseen Jokipuistoon Helsingin keskustasta. As Oy Lönnborgin asukkaat ovat aktiivisia asukasyhdistyksessä ja tarkastelevat asuinaluettaan kriittisesti. As Oy Pisaborgin asukkaat viihtyvät omissa oloissan ja arvostavat asuinalueensa rauhallisuutta. Suunnitteluvaiheessa on ilmennyt myös konflikteja. Ristiriitoja eri osapuolten kesken on aiheuttanut Sipoon kunnan kaavoittama kokoojatie Itäiseen Jokipuistoon. Ristiriidoista huolimatta Nikkilän sairaala-alueen gentrifikaatio on esimerkki hyvin onnistuneesta alueen muutosprosessista.
  • Säisänen, Eija (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tässä tutkimuksessa tarkastellaan perheneuvolan työntekijöiden kertomuksia kokemuksistaan eroperheille tarjottavista palveluista, sovittelun kaltaisista käytänteistä, osaamisestaan perheiden kanssa työskentelyssä ja perheneuvolan eropalvelujen sijoittumisesta alueellisesti tarjolla oleviin eropalveluihin. Tutkimuksellani pyrin saamaan tietoa siitä, minkälaista osaamista eroperheiden kanssa perheneuvolassa työskentelevät kertovat tarvitsevansa, minkälaiset tekijät määrittävät perheneuvolan erotyötä sekä sitä, millä tavalla palvelua olisi tarkoituksenmukaista kehittää, jotta palvelu mahdollisimman hyvin ja oikea-aikaisesti vastaisi eroperheiden tuen tarpeita. Aihe on tärkeä, sillä eroperheille tarjottavan tuen määrä ja laatu vaikuttavat nyt ja tulevaisuudessa merkittävästi siihen, kuinka tasapainoisen kasvuympäristön vanhemmat kykenevät lapsilleen eron jälkeen luomaan. Erilaisten lapsiin liittyvien asioiden sopimisen lisäksi eroperheen kanssa työskentelyn tavoitteena on huomioida lapsen etu vanhemmuutta tukemalla. Maisterintutkielmani aineisto koostuu viiden Etelä-Suomessa sijaitsevan kunnan perheneuvolan työntekijän haastatteluista. Kaikki työntekijät työskentelevät saman kunnan perheneuvolassa, jossa heidän työnkuvaansa kuuluu koulutuksesta ja aiemmasta työkokemuksesta riippumatta eroperheiden kanssa sosiaalihuoltolain (1301/2014) 26 §:n mukainen kasvatukseen ja perheneuvontaan liittyvä työskentely. Haastattelumenetelmänä on käytetty puolistrukturoitua teemahaastattelua ja tutkimuksen analyysimenetelmänä aineistolähtöistä sisällönanalyysiä. Tutkimustulosten mukaan perheneuvolan eroperheille tarjolla olevat palvelut muodostuvat yksittäisten työntekijöiden aiemman työkokemuksen ja koulutuksen mukaisesti. Haastatteluissa työntekijät kertovat erityisesti itsellään olevista valmiuksista varmistaa lapsen edun toteutuminen työskentelyssä. Perheneuvolassa käytössä olevia työmenetelmiä ei tutkimuksen tulosten mukaan ole mallinnettu, minkä lisäksi työntekijät kertovat kokevansa epätietoisuutta muiden eropalveluja alueella tuottavien tahojen työn sisällöistä ja yhteistyön mahdollisuuksista. Tutkimuksen mukaan perheneuvolan työntekijät tiedostavat palvelujen, yhteistyön ja työskentelyssä käytettävien menetelmien kehittämisen tarpeen, mutta puutteet osin sekä tiedollisessa, taidollisessa, lainsäädännöllisessä että ammattieettisessä erityisosaamisessa ja organisaation kehittämisen rakenteissa eivät tue eropalvelujen saattamista paremmin eroperheiden tuen tarpeiden mukaisiksi. Tutkimustulokset ovat yhteneväisiä aiemmin tehtyjen tutkimusten osalta eropalvelujen pirstaloituneisuudesta ja perhesovitteluun kehitetyn yhtenäisen mallin hyödyntämättä jättämisestä kansallisella tasolla, eikä kokonaisvastuuta alueellisten eropalvelujen tuottamisesta tai kehittämisestä ole määritelty minkään yksikön vastuulle.
  • Rössi, Johanna (Helsingin yliopisto, 2018)
    Objectives. Previous studies on teachers being cross-peer abused and harassed by students and parents are scarce and mostly all but one is over ten years old. Previous studies point out that students inappropriate behavior was more common than parents inappropriate behavior and most common form of inappropriate behavior was verbal harassment. In addition, studies have shown that inappropriate behavior is more common than systematic bullying and physical violence differs in primary and secondary school. The subject has been studied by Kivivuori, Tuominen and Aromaa (1999), Salmi and Kivivuori (2009), Rantala (Rantala & Keskinen, 2005) as well as by Kauppi and Pörhölä (2010). This thesis investigates comprehensive school headmasters vision of teachers being bullied and harrassed. The aim is to find out how the headmasters experience this phenomenon and how the conflicts are being solved. The theory of conflict management is being used to study this phenomenon. Conflict management has not been previously studied in the school context and therefore the templates applied are originally designed for private sector companies. Methods. The material was collected by semi-structured interviews and there were eight interviewees, all of them were comprehensive schools headmasters in Helsinki. Phenomenography was used as a research orientation and as an analysis method. The analysis of the data was four-step and conformed to Niiko’s (2003) description of phenomenographic analysis. Results and Conclusion. According to the headmasters bullying of teachers was a marginal phenomenon and inappropriate behavior confronted by teachers was more common than systematic bullying. Headmasters thought that situations were a matter of interaction and the causes of bullying and harassment were manifold. Students and parents who were harassing teacher might felt bad and they might had contacts with health care or child welfare. In resolving the situation the headmasters underlined presence of multiple adults, transparence, good interaction and rapid communication. Headmasters saw the teachers primarily as an civil servant and they considered it important that teachers followed the law and other instructions. The headmasters felt that they had not received training for the situations and their functions were guided by previous experience and self-acquired knowledge.
  • Kumlin, Kristian (Helsingfors universitet, 2016)
    Tutkielmassa tarkastellaan Bolivian Cochabamban kunnallisen vesihuoltoyhtiön yksityistämisestä seurannutta väkivaltaista konfliktia vuosina 1999-2000. Tarkoituksena on selvittää ennen kaikkea konfliktiin ja sen väkivaltaistumiseen johtanut mutta myös siitä laajemmin seurannut yhteiskunnallinen kausaliteetti. Koska uusliberalistinen talouspolitiikka oli konfliktiin johtaneille ja siitä seuranneille tapahtumille olennainen konteksti, tutkielmassa on laaja aikarajaus bolivialaisen uusliberalismin käsittelyyn 1985-2009 sekä fokusoitu aikarajaus konfliktin käsittelyyn 1999-2000. Taloudellisen rakennesopeutusohjelman ja valtio-omisteisten yritysten laajan yksityistämisen jälkeen Bolivian hallitus pyrki ratkaisemaan Cochabamban krooniset vesiongelmat yksityisen sektorin osallistumisella. Ratkaisuun liittyi merkittävästi Maailmanpankin painostus. Ainoan tarjouksen kunnan vesihuollon toimilupasopimuksesta esitti pitkälti ulkomaisessa sopimuksessa ollut Aguas del Tunari. Toimilupasopimuksen allekirjoittamisen syyskuussa 1999 ja uuden vesilain säätämisen lokakuussa 1999 jälkeen hajanaiset sosiaaliset liikkeet perustivat kattojärjestökseen La Coordinadora departamental de defensa del agua y de la vidan. Protestoinnista huolimatta veden hintaa korotettiin tuntuvasti, mikä laukaisi vastakkainasettelun tammikuussa 2000. Konflikti väkivaltaistui helmikuun alussa. Tätä seuranneet neuvottelut epäonnistuivat, ja Cochabamba luisui kaaokseen huhtikuussa, jolloin hallitus määräsi kansallisen poikkeustilan. Turvallisuudestaan huolestuneen Aguas del Tunarin poistuttua maasta hallitus hyväksyi uuden vesilain, mikä toi muodollisen päätöksen konfliktille. Hallituksella ja protestiliikkeellä oli vastakkaiset muttei yhteensovittamattomat näkemykset veden yhteiskunnallisesta luonteesta. Poikkeavat käsitykset veden problematiikasta tai sosioekonomiset olosuhteet ilman toimijuutta eivät kuitenkaan selitä väkivaltaa. Tutkielmassa analysoidaan konfliktiosapuolten toimijuutta ns. Kööpenhaminan koulukunnan kehittämän turvallistamisajattelun kautta. Tätä varten tukeudutaan protestiliikettä johtaneen järjestön ja Bolivian hallituksen tuottamiin diskursiivisiin aineistoihin. Konfliktin aikana esitettyjä diskursseja tarkastellaan ns. turvallisuussektoreiden ja niiden perustavoitteiden kautta. Kansalaisten syvällinen ekskluusio bolivialaisesta päätöksenteosta saavutti kliimaksinsa vesipolitiikassa. Coordinadoran johdolla protestiliike muutti asian demokratiakysymykseksi ja loukkasi hallituksen fyysistä loukkaamattomuutta, poliittista legitimiteettiä ja taloudellista itseriittoisuutta. Tästä provosoituneena hallitus teki ratkaisevan virheen turvallistaa liikehdintä ja käsitellä sitä hätätilapolitiikalla väkivalloin. Koska liikehdintä ei ollut uhka kansalliselle turvallisuudelle, yritys käsitellä sitä sellaisena sai cochabambalaisen kansan hylkäämään hallituksen entistä jyrkemmin. Konfliktin kierre oli valmis: jo valmiiksi legitimiteetiltään heikon hallituksen provosoituessa epäoikeutettuun väkivaltaan kansa kääntyi radikaalimmin sitä vastaan ja ryhtyi toimiin, joihin hallitus reagoi entistä ankarammalla repressiolla. Vesikonflikti ei kuitenkaan tuonut parannusta Cochabamban kehnoon vesihuoltoon. Tästä huolimatta ja ehkä osittain tämän takiakin siitä tulikin voitto itse uusliberalismista ja täten merkittävä käänne maan historiassa. Bolivian poliittisessa kehityksessä kokemus laukaisi laajan protestiaallon, joka johti tulevina vuosina kahden presidentin ulkoparlamentaariseen syrjäyttämiseen ja kulminoitui lopulta uuteen perustuslakiin vuonna 2009. Perustuslaki loi nimeä myöten ”uuden Bolivian”, jossa uusliberalismille ei enää ollut sijaa.
  • Pasula, Mari (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tiivistelmä – Referat – Abstract Perun ja Ecuadorin välistä aluekiistaa on kutsuttu läntisen maailman pitkäkestoisimmaksi kansainväliseksi konfliktiksi. Kiista juontaa juurensa 1800-luvulle, ja aseellisia konflikteja maiden välillä oli vuosina 1941, 1981 ja 1995. Vuonna 1998 valtiot allekirjoittivat rauhansopimuksen, ja 1999 raja-alue määritettiin ja merkittiin. Konfliktia ja rauhanprosessia on tutkittu paljon, mutta rauhansopimuksen jälkeistä aikaa vähän. Ecuadorin ja Perun välisissä suhteissa alkoi uusi ajanjakso vuonna 2007, kun toimintansa aloitti Gabinete Binacional, jossa presidentit tapaavat vuosittain yhteistyön kehittämisen merkeissä. Tässä työssä tutkitaan, millaisia diskursseja turvallisuudesta ja identiteeteistä Ecuadorin ja Perun valtionjohdossa vuosina 2007–2017 käytetään. Työn teoreettinen viitekehys on konstruktivistisen Kööpenhaminan koulukunnan turvallistamisen teoria. Teorian mukaan puheakteilla turvallistetaan asioita, ja eksistentiaalisen uhkakuvan luomisen kautta tapahtuu turvallistamisen prosessi, joka voi johtaa erityislaatuisiin vastatoimiin – jopa sotaan. Rauhanprosessi nähdään tässä teoriassa turvallistamisen purkamisena, jolloin ongelman turvallistaminen puretaan puheaktein. Tutkimuksen analyysi pohjautuu Lene Hansenin turvallistamisen purkamisen malleihin, jotka ovat stabilisaatio, korvaaminen, reartikulaatio ja hiljentäminen. Lisäksi analyysissa hyödynnetään Alexander Wendtin teoriaa kollektiivisten identiteettien syntymisestä sekä Bahar Rumelilin teoriaa ontologisesta ja fyysisestä turvallisuudesta. Analyysissa tutkitaan Ecuadorin ja Perun presidenttien virallisia puheita kansakunnalle ja vuosittaisten Gabinete Binacional -tapaamisten yhteydessä pidettyjä puheita ja solmittuja sopimuksia. Aineistoja tutkitaan hyödyntäen teoreettista viitekehystä, diskurssianalyysia ja puheaktiteoriaa. Analyysi osoittaa, että Perun ja Ecuadorin presidenttien diskursseissa vuosina 2007–2017 ei ole jäljellä valtionvälisten suhteiden turvallistamista. Muihin uhkiin liittyen turvallistamisen liikkeitä löytyy niin Perun ja Ecuadorin valtiojohdon puheissa kansalle kuin Gabinete Binacional -tapaamistenkin yhteydessä. Valtiotapaamisten yhteydessä presidentit määrittelevät myös yhteisiä turvallisuusuhkia, ja puheiden keskiössä on diskurssi valtioiden välisestä samankaltaisuudesta ja onnistuneesta yhteistyöstä. Ecuadorilaisessa kansallisessa turvallisuusdiskurssissa suurin uhka löytyy valtion ulkopuolelta, perulaisessa diskurssissa valtion sisältä. Kollektiivisten identiteettien kaikkia päämuuttujia löytyy Ecuadorin ja Perun presidenttien puheista valtiotapaamisten yhteydessä. Tutkimus osoittaa, että kiistassa turvallistettu amazonilaisuus on edelleen vuosina 2007–2017 tärkeä osa Ecuadorin valtiojohdon identiteettidiskurssia. Perun vaatimukset kiistassa perustuivat suvereniteettiin ja rajan määrittämiseen vuoden 1942 Rion sopimuksen mukaisesti. Vuoden 1998 sopimus noudatti monilta osin näitä vaatimuksia, joten ratkaisu ei haastanut perulaista identiteettiä merkittävästi. Jäljelle jäi entisen vihollisen muuntaminen ystäväksi, ja tutkimus osoittaa tämän reartikuloivan diskurssin olemassaolon. Turvallistamisen purkaminen on tapahtunut etenkin reartikulaationa molemmissa maissa ja Ecuadorissa joissain määrin myös korvaamisena. 20 vuotta rauhansopimuksen jälkeen konfliktin uusiutuminen vaikuttaa hyvin epätodennäköiseltä. Tulokset antavat osviittaa siitä, että valtionvälisissä suhteissa on tapahtunut muutos ainakin hobbeslaisesta lockelaiseen anarkian kulttuuriin ja vuosien 2007–2017 aikana ehkä jopa kantilaiseen anarkian kulttuuriin. Ecuadorin ja Perun rauhanneuvotteluiden onnistunut prosessi ja rauhansopimuksen eri osat kuten myös Gabinete Binacional -yhteistyön malli antavat arvokasta tietoa rauhan- ja konfliktintutkimuksen teorioiden soveltamiseen ja kehittämiseen.