Browsing by Subject "konfliktinratkaisu"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-14 of 14
  • Ygot-Riikonen, Maria Sheila (2004)
    Christian and Muslim conflict in Southern Philippines intensified during the last few decades although a shared history dates back 435 years ago. The government has so far failed to deliver genuine peace and stability to 22 million people in Mindanao suffering from poverty, displacement, and bloodshed. After the Sept. 11 terrorist attacks, the international community became aware of Islamic fundamentalist movements in Southeast Asia. The US government linked a Filipino Muslim group, Abu Sayyaf, to Osama bin Laden and Al-Qaeda, justifying the staging in Mindanao of what US Pres. George Bush said as the second largest 'war against terrorism' after Afghanistan. Whatever impact terrorist acts may have from Basilan to Manhattan, peace research is more urgent and significant than ever. This study looks at the causes of violence amongst Christian and Muslim Filipinos and consequently explores areas for peace by asking: "What are the reasons of conflict? Who are the actors and agenda-setters? How can a local conflict become linked to international terrorism? What are the ways and means of effective and immediate conflict resolution in Mindanao?" To acquire firsthand insight, in-depth qualitative interviews were conducted in the Philippines in June-October 2002 using a 60-day participant observation and the triangulation method for data gathering. Through snowball sampling, talks with different groups (government, military, rebels, academics, and NGOs) gave comprehensive and balanced analyses. Second, a quantitative survey of 400 youth respondents gave different views from Muslim and Christian perspectives, especially on concepts of alienation, animosity, and political participation. Finally, international newspaper reports, journals, and local publications were cautiously used as primary sources. Results showed contradictory views on the causes of conflict, whether economic, socio-political, or religious, depending on individuals and groups. Respondents said aggression was caused by economic neglect, frustration with the government, and lack of socio-political influence. Solutions offered are poverty alleviation, tolerance of socio-cultural diversity, strong leadership, and recognition of international peace agreements. Other means of conflict resolution involve empowering citizens, creating a balance of forces, channeling resources at the grassroots level, and cultivating a culture of peace.
  • Pietilä, Sara (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tutkielman tarkoituksena on selvittää asianajajan roolia ja velvollisuuksia sovinnollisen riidanratkaisun edistäjänä. Sovinnollisella ratkaisulla voidaan saavuttaa useita hyötyjä verrattuna täysimittaiseen oikeusprosessiin. Tästä syystä onkin tärkeää, että asianajajat konfliktinratkaisun ammattilaisina edistävät osaltaan riita-asioiden sovinnollista ratkaisua. Asianajajien toimintaa sääntelee asianajajalain lisäksi asianajajakunnan eettinen normisto eli hyvää asianajajatapaa koskevat ohjeet (”tapaohjeet”), jotka sisältävät asianajajille tarkempia velvollisuuksia esimerkiksi asiakastaan, vastapuolta ja viranomaisia kohtaan. Tapaohjeet velvoittavat asianajajaa myös selvittämään sovinnollisen riidanratkaisun mahdollisuutta. Tapaohjeiden 5.6 kohta velvoittaa asianajajaa arvioimaan toimeksiannon kuluessa, onko asiassa mahdollisuutta sovinnolliseen ratkaisuun tai vaihtoehtoisten riidanratkaisumenetelmien käyttöön. Tämä velvollisuus korostaa asianajajan aktiivista koko toimeksiannon läpi kestävää velvollisuutta kartoittaa sovinnon mahdollisuuksia. Tapaohjeiden 7.1 kohta asettaa asianajajalle velvollisuuden ilmoittaa vastapuolelle asiakkaansa vaatimuksista ja varata vastapuolelle kohtuullinen harkinta-aika ja tilaisuus asian sovinnolliseen selvittämiseen. Tämä velvollisuus tarkoittaa käytännössä sitä, että asianajaja ei esimerkiksi saa saattaa kannetta vireille ennen kuin on varannut vastapuolelle tilaisuuden asian sovinnolliseen ratkaisuun, mikä usein tapahtuu lähettämällä vastapuolelle vaatimuskirje. Sovintoa edistäessään asianajajan on noudatettava asiakkaaseen kohdistuvaa lojaalisuusvelvollisuutta, joka saattaa olla ristiriidassa asianajajan muiden velvollisuuksien kanssa. Tärkeimpänä asianajajan tehtävänä on kuitenkin asiakkaan edun ja oikeuden ajaminen. Aina asiat eivät ratkea osapuolten välisissä neuvotteluissa, vaikka asianajajat avustaisivat asiakkaitaan niissä. Asianajajan velvollisuuksiin kuuluu myös selvittää, voitaisiinko asia ratkaista muissa vaihtoehtoisissa konfliktinratkaisumenettelyissä, esimerkiksi sovittelussa. Sovittelussa ulkopuolinen sovittelija ohjaa keskustelua ja tarkoituksena on löytää kummankin osapuolen intressejä tyydyttävä ratkaisu. Vaikka asianajaja ei sovittelussa toimi sovittelijan roolissa, on hänellä kuitenkin merkittävä rooli asiakkaansa valmistamisessa sovitteluun sekä asiakkaan tukena sovittelun aikana.
  • Ruoho, Veera (Helsingin yliopisto, 2019)
    It is widely seen that fragile states and prolonged crises cause poverty, violence and also migration as a strategy for survival. However, international interventions by development cooperation and by crisis management missions have been ineffective to provide security and possibilities for sustainable development. The comprehensive crisis management, too, has remained ineffective to respond such challenges. The purpose of this Master's thesis is to contribute for the discussion of developing comprehensive crisis management to make it more efficient in creating sustainable development and peace in crisis areas. For this reason, this qualitative study wanted to clarify the perceptions of Finnish foreign and security policy expert politicians on crisis management in its entirety. In particular, aspects of civilian crisis management and development cooperation were examined as part of comprehensive crisis management and security framework. Empirical research was conducted in the Finnish Parliament and the Ministry for Foreign Affairs between August 2017 and January 2018. 22 MPs were interviewed for the study. The theme analysis was used to identify critical ideas in the interview material. Besides, the study utilized hermeneutic phenomenology. The method of observation was the long-term experience of the investigator in civilian crisis management operations, as well as the membership of the foreign affairs committee in 2015 - 2017. According to the nuanced results, security thinking has become pervasive. Finnish crisis management is based on the experience and expertise of the long history of Finnish peacekeeping and core competencies. Civilian crisis management requires a more prominent role in a comprehensive crisis management approach, which should also be taken into account in financing decisions. The results also showed that the promotion of human security is an essential element of development cooperation and civilian crisis management. An important policy is to focus on the most vulnerable people. Education, access to health services and gender equality were highlighted as ways to achieve sustainable development in crisis areas. Regionally the focus should be in Africa. The synergies between the various instruments of comprehensive crisis management should be better exploited. The results can be useful for those responsible for the Finnish crisis management in the development of a comprehensive crisis management.
  • Karvonen, Tiia (2008)
    Tutkimuksen kohteena on Malli-YK, tarkemmin sanoen Suomen yliopistotasoinen Malli-YK –konferenssi. Malli-YK – kokouksissa nuoret astuvat diplomaatin rooliin edustamaan vierasta valtiota Yhdistyneiden Kansakuntien toimielimiä simuloivissa kokouksissa. Tutkimuksen hypoteesina on, että koska Yhdistyneet kansakunnat on rauhan ylläpitämiseksi perustettu järjestö, Malli-YK -toiminnan voisi hyödyntää nimenomaan rauhankasvatuksellisesti, sillä Malli-YK tarjoaa politiikasta kiinnostuneille nuorille kansainvälisen foorumin, jonka sisällä luoda todellisuutta uudelleen. Tutkimus tarkastelee FINMUN –konferenssin sisältämiä rauhankasvatuksen vaatimuksia. Tutkimuksen tarkoitus on arvioida Malli-YK:n käytäntöä suhteessa rauhankasvatuksen teoreettiseen keskusteluun. Tutkimus pyrkii myös selventämään Malli-YK – toiminnassa mukana oleville toiminnan teoreettisia ulottuvuuksia, selkiyttämään toiminnan tavoitteita ja löytämään ehdotuksia kehittää toimintaa rauhankasvatuksen suuntaan. Tutkimus perustuu Johan Galtungin ja Helena Kekkosen näkemyksiin rauhankasvatuksesta, FINMUN 2008 –konferenssin osallistujien mielipiteisiin sekä tutkijan kolmevuotiseen havainnointiin Malli-YK:sta. Tutkimuksen teoreettinen osuus esittelee UNESCO:n tärkeimpien rauhankasvatusta koskevien asiakirjojen sisältöä sekä Johan Galtungin teoreettisia ajatuksia ja Helena Kekkosen käytännön näkemyksiä rauhankasvatuksen muodosta ja sisällöstä sekä Gandhin näkemyksiä rauhantahtoisesta ihmisestä. Tutkimuksen käytännön osuus arvioi FINMUN –konferenssin tarjoamaa koulutusta rauhankasvatuksen teoreettisen keskustelun ja osallistujien kokemusten perusteella. Tutkimus päätyi siihen johtopäätökseen, että FINMUN sisällyttää rauhankasvatuksen periaatteet hyvin toimintaansa. Kehitysalueita todettiin erityisesti suhteessa tavoitteen selkeyttämiseen ja harjoituksen purkuun. Tutkimus totesi, että simulaatio vaatii lopetukseksi aikaa yhteiselle keskustelulle, roolikäyttäytymisen purkamiselle, sillä simulaatiossa osallistujat saavat kokemuksellisen ymmärryksen YK:n turvallisuusneuvoston vallanjaosta ja erilaisen maailmankatsomuksen luomasta todellisuudesta, ja tämä kokemus on äärimmäisen olennaista keskustella auki. Edelleen tutkimus totesi, että ohjaajalla on merkittävä osuus simulaation hyödyn kannalta ja sen vuoksi FINMUN -konferenssin järjestäjien tulisi olla selkeitä konferenssin tavoitteista. Tämä helpottaisi myös osallistujien erilaisten intressien ristiriidatonta yhteensovittamista. Kaiken kaikkiaan tutkimus totesi, että FINMUN –konferenssi kasvattaa osallistujiaan ymmärtämään ja ylittämään identiteettinsä rajat sekä kouluttaa heitä kykyyn diplomaattisesti ratkaista konfliktitilanteet tarjoamalla tilaisuuden tarkastella maailmanrauhaa uhkaavaa konfliktia osallistujan oman kulttuurin asettamien raamien ulkopuolelta ja eri valtion edustajan rooliin eläytymällä.
  • Helinheimo, Santeri (2019)
    Tutkimukseni tehtävänä on kartoittaa miten dialogisuuden, ryhmäkoheesion ja konfliktinratkaisutaitojen vuorovaikutusta voidaan tarkastella yhtyemusisoinnin kontekstissa. Tutkimuskysymys on: Miten ryhmäkoheesio ja dialogisuus yhtyesoittamisessa kehittävät konfliktinratkaisutaitoja? Lähestyn tutkimukseni aihetta koheesion ja dialogisuuden määritelmän kautta. Konfliktinratkaisutaidot sisältyvät pitkälti dialogisuuteen. Tarkastelen niiden piirteitä myös oikeuskäsittelyn tilalla käytettävän sovittelun kautta. Yhtyemusisointia tarkastelen hyvin yleisellä tasolla, lähinnä sosiaalisena tilanteena ja toimintaympäristönä. Dialogisuus parantaa koheesiota ja koheesio parantaa dialogia. Täten molemmat voivat opettaa taitoja, joilla voisi ratkaista myös konflikteja. Tutkimustuloksissa nostan käsitteiden rinnalle musiikin tunnemerkitykset ja musisoimiseen sisältyvät kommunikoinnin muodot ja tarkastelen näiden välistä vuorovaikutusta. Musiikin tunnemerkitykset voisivat toimia musiikinopetuksessa eräänlaisena työkaluna dialogisuuden ja koheesion synnyttämiselle ja lisäämiselle ja täten kehittää konfliktinratkaisutaitoja. Aiheen tutkiminen lisää musiikkikasvatuksen vaikuttavuutta ja tarpeellisuutta yhteiskunnassa.
  • Naalisvaara, Juha-Mikko (2008)
    Tutkimuksen kohteena on Länsi-Saharan rauhanprosessi ja sen ongelmat. Marokko ja Polisario ovat kiistelleet alueen hallinnasta yli kolme vuosikymmentä, ja 1990-luvun alusta lähtien konfliktia on koetettu ratkoa Yhdistyneiden kansakuntien (YK) avustuksella. Työssä tarkastellaan yrityksiä murtaa vaikeuksiin ajautuneen rauhanprosessin umpikuja YK:n välitystoiminnalla vuosina 1997–2004. Tarkoituksena on selvittää, miksi Yhdysvaltain entisen ulkoministerin James Bakerin harjoittama välitystoiminta ei tuottanut Länsi-Saharan konfliktiin päätöstä tai ratkaisua. Tutkimus on tarpeellinen, sillä Länsi-Saharan konfliktinhallintaa ei ole aiemmin tutkittu välitystoiminnan onnistumiselle asetettujen kriteerien kannalta. Tutkimuksessa pohditaan myös yleisemmin niitä reunaehtoja, joiden puitteissa konfliktien rauhanomainen päätäntä ja ratkaiseminen tapahtuu. Marieke Kleiboerin esittelemä kansainvälisen välitystoiminnan ideaalityyppien luokittelu toimii tutkimuksessa teoreettisena viitekehyksenä. Bakerin ja YK:n pääsihteerin Kofi Annanin välitystoimintaa analysoidaan etenkin näkökulmasta, joka korostaa välittäjällä olevia valtaresursseja ja niiden tehokasta käyttöä osapuolten ohjaamisessa kohti päätäntää. Tutkimus on otteeltaan tapaustutkimus ja metodina on tekstien lähdekriittinen analyysi. Pääasiallinen aineisto ovat YK:n pääsihteerin Länsi-Saharan rauhanprosessia käsitelleet selonteot (37 kappaletta) sekä YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmat (34 kappaletta). Lisäksi analyysissa käytetään aineistona Länsi-Saharan rauhanprosessia käsitteleviä aiempia tutkimuksia. Länsi-Saharan rauhanprosessi ei tuottanut tarkastellulla ajanjaksolla tulosta, koska YK:n rauhansuunnitelman mukaista kansanäänestystä Länsi-Saharan tulevasta asemasta ei voitu pitää, eikä osapuolilta saatu hyväksyntää muillekaan ehdotuksille konfliktin päättämiseksi tai ratkaisemiseksi. Neorealismiin pohjautuvan välitystoimintateorian mukaan merkittävin syy tähän oli, ettei Baker käyttänyt kriittisinä hetkinä riittävästi vaikutusvaltaa osapuolten taivuttelemiseksi. Myöskään YK:n turvallisuusneuvosto ei toiminut tarpeeksi määrätietoisesti päätännän edistämiseksi. Vaikutusvallan käyttöä vaikeutti muun muassa konfliktin vähäinen merkitys ulkovalloille sekä kansainvälisen tilanteen kehittyminen päätännän kannalta epäsuotuisaan suuntaan. Neorealistiseen välitystoimintamalliin liittyvästä konfliktitulkinnasta sekä siitä johdetuista välitystoiminnan periaatteista löydetään kuitenkin useita puutteita. Tutkimuksen suosituksena on, että tulevien välitystoimintayritysten olisi perustuttava toisenlaisiin teoreettisiin lähtökohtiin. Teoreettisen viitekehyksen osalta tärkein kirjallisuuslähde on Marieke Kleiboerin (1998) "The Multiple Realities of International Mediation". Länsi-Saharaa käsittelevästä tutkimuksesta keskeisiä lähdeteoksia ovat Erik Jensenin, Toby Shelleyn, Thomas de Saint Mauricen sekä Laurent Pointierin teokset.
  • Etelämäki, Jasmin (2006)
    Pro gradu -työni aiheena on Tanskan osallistuminen Kosovon pommituksiin vuonna 1999. Työn tutkimuskysymys on: Miksi Tanska osallistui Kosovon sotaan? Käytän Kosovon sotaa tapausesimerkkinä tutkiessani Tanskan ulkopolitiikan muutosta kylmän sodan jälkeen. Tarkastelen konfliktin kehittymistä sekä kansainvälisen yhteisön ratkaisuyrityksiä, jotka huipentuivat Naton ilmaiskuihin keväällä 1999. Oleellinen osa tutkimuskysymystä on 1990-luvun alussa tapahtunut, kylmän sodan jälkeen hyvin luonnollinen muutos Tanskan ulkopolitiikan ohjelinjoissa. Tuolloin ulkopolitiikan uudeksi teesiksi nousi "aktiivinen kansainvälisyys". Tanskan ulkopolitiikan esittelyn avulla yritän tuoda lukijalle ymmärrettäväksi kontekstin, jossa ulkopoliittisia päätöksiä Tanskassa tehdään. Tästä rakentuu Tanskan ulkopolitiikan perusta, johon liittyvät kiinteästi tanskalaisen identiteetin ja arvojen vaikutukset. Käsittelen työssäni kevyesti myös Tanskan ulkopolitiikan reunaehtojen kehitystä 1990-luvulla. Näistä tärkeimpiä ovat Nato, Euroopan yhteisöt ja eurooppalaisen yhteistyön kehittyminen unioniksi, sekä Yhdistyneet kansakunnat. Tarkasteluni ulottuu 1990-luvun lopusta 2000-luvulle ja taaksepäin 1990-luvun alkuun Tutkin keskustelua Tanskan kansankäräjillä, Folketingetissä, vuoden 1998 lokakuusta vuoden 2000 maaliskuun loppuun. Tanskan ulkopoliittinen instituutti toimitti kansankäräjille selvityksen humanitaarisesta interventiosta maaliskuussa 2000, minkä jälkeen selvityksestä käytiin kansankäräjillä laaja Kosovo-aiheinen keskustelu. Tanskan ulkopoliittisia arvoja määritän lähdekirjallisuuden ja virallisten dokumenttien avulla, joista tärkeimmät lähteeni Tanskan ulkopolitiikan muutoksen osalta ovat kaksi hallitukselle tehtyä selvitystä. Lisäksi olen käyttänyt päälähteinäni Tanskan suurimpia päivälehtiä, Berlingske Tidendeä ja Politikenia. Seurasin lehtiä pätkittäin tammikuusta 1998 kesäkuuhun 1999. Tanskan ulkopoliittisen instituutin, DUPI:n, vuosittain ilmestyneet artikkeli- ja puhekokoelmat, vuosikirjat, ovat olleet pääasiallinen johdatus aiheeseeni. Tutkimukseni lopputulos on, että Tanskan osallistuminen Kosovon sotaan oli merkittävä rajapyykki sen ulkopolitiikan historiassa. Tanska oli aiemmin 1990-luvulla osallistunut samantyyppisiin operaatioihin Naton joukoissa, mutta Kosovon konfliktissa ulkopolitiikan arvot punnittiin selkeimmin. 1990-luvun alussa aktiiviselle kansainvälisyydelle määritelty sisältö kuvasi Tanskan ulkopolitiikkaa myös vuonna 1998. Sen keskeisin teema oli Tanskan ulkopolitiikan riippumattomuus ja tietyt arvot, jotka on perinteisesti liitetty Pohjoismaihin. Alkuperäinen hypoteesini oli, että Tanskan ulkopolitiikkaan 1990-luvun alussa liitetty termi "aktiivinen kansainvälisyys" olisi ollut vielä voimakkaammin sidottu kansainvälisen lain noudattamiseen ja YK:n maailmanjärjestön rooliin kuin loppujen lopuksi osoittautui. Todellinen riippumaton ulkopolitiikka oli Tanskalta kuitenkin vielä 1990-luvun lopussa saavuttamatta.
  • Laitinen, Erkka Petteri (Helsingfors universitet, 2011)
    Pro gradu -tutkielma käsittelee Niilin alueen poliittista kehitystä käyttäen viitekehyksenä Barry Buzanin, Ole Wæverin sekä Jaap de Wilden muodostaman Kööpenhaminan koulukunnan teoriaa turvallistamisesta sekä turvallisuuskomplekseista. Niilin kymmenen valtiota kattavan jokialueen poliittista historiaa on vuosikymmenet hallinnut valtioiden välinen epäluottamus, ja erityisesti Egypti, joka on täysin riippuvainen Niilin vesivaroista, on julistanut Niilin vesivarojen olevan sille kansallinen turvallisuuskysymys, ja se on uhannut käyttää myös voimakeinoja puolustaakseen vedenkäyttöoikeuksiaan. Egyptiä on myös voitu Niilin alueen hegemonina, sillä vanhat, alun perin siirtomaa-ajalta peräisin olevat sopimukset ovat antaneet sille lähes yksinoikeuden Niilin vesivarojen käyttöön. Samanaikaisesti erityisesti Etiopia, jonka alueelta suurin osa joen vesivaroista on peräisin, on pitänyt vanhoja sopimuksia epäreiluina, ja vedonnut maassa kasvavaan nälänhätään ja ruokapulaan, mutta myös useat muut alueen valtiot ovat esittäneet tyytymättömyytensä vanhoihin sopimuksiin. Vuonna 1999 kehityksessä tapahtui kuitenkin käänne, sillä jokilaakson valtiot perustivat tuolloin Niilin jokialueen yhteistyöjärjestön Nile Basin Initiativen (NBI). Tutkielma keskittyy NBI:n perustamisen jälkeiseen ajanjaksoon. Keskeinen tutkimuskysymys on, millä tavalla Niilin alueen jäsenvaltiot pyrkivät 2000-luvun alkupuolella keskinäisellä toiminnallaan muuttamaan alueella vallitsevaa kilpailu- ja konfliktiasetelmaa rauhanomaiseen suuntaan. Aineistona käytetään NBI:n omia kausijulkaisuja vuosilta 2006–2010, ja tutkimuksen menetelmänä käytetään diskurssianalyysia. Tutkitun aineiston perusteella on esitettävissä, että Niilin alueen poliittisesta kehityksestä on selvästi erotettavissa diskursseja, jotka ovat NBI:n toiminnan taustalla. Nämä ovat luottamuksen rakentamisen, yhteisten haasteiden voittamisen, yhteistyön tärkeyden sekä saavutusten diskurssit. Aineiston perusteella on nähtävissä, että valtioiden välisen luottamuksen vähitellen lisääntyessä yhteistyötä aletaan yhä enemmän legitimoida aikaisemmin yhteistyöstä saavutetuilla hyödyillä. Toisaalta diskurssianalyysin perusteella on myös nähtävissä, että alueella on ratkaisematta yhä fundamentaalisia ongelmia; uutta vesisopimusta ei ole vielä vuoteen 2010 mennessä aikaansaatu ja NBI:n jäsenvaltioiden suhteissa on myös nähtävissä kiistaa periaatteista, joihin yhteistyön olisi pohjauduttava. Tutkielma pyrkii analyysin avulla kehittämään myös Kööpenhaminan koulukunnan teoriaa turvallistamisesta. Kööpenhaminan koulukunta jättää turvallistamisen purkamiskehityksen kirjoituksissaan taka-alalle keskustelun painottuessa siihen, kuinka jokin asia tuodaan esille julkiseen turvallisuuskeskusteluun. Tältä osin tutkimuksen tavoitteena on esittää mahdollinen kehityskulku turvallistamisen purkamisdiskurssista. Teoriaosuudessa käytetyt keskeiset lähteet: Allan 2001,2009; Buzan 1991; Buzan ja Wæver 2003; Buzan, Wæver ja de Wilde 1998; Jutila 2008; Schulz 1995; Stritzel 2007; Turton 2001; Wæver 1995; Wendt 1992, 1999.
  • Lundmark, Johanna (Helsingin yliopisto, 2018)
    In this study I look ahead into the immediate postwar future in Syria. The purpose of my study is to review political processes that could break the pattern of recurring violence and support long-term stabilization. It seems to me that peace processes and the international discussion surrounding them have become what could perhaps be called ‘pacifitized’ – too charged with assumptions and contest to yield substantial results. Actors and conflict parties spend more time on blaming each other than discussing tangible solutions. This has been too scarcely noted in previous conflict resolution literature. Postwar issues need to become the intrinsic focus of peace negotiations. To bring this development about, the discussion around peace needs to become less charged with antagonizing communication. I utilize a combination of several political theory approaches for this study. Power political decisions are suited by a realist view, whereas cooperative communal projects benefit of a liberal perspective. These approaches are supplemented with additions from poststructuralism and postcolonialism. The Syrian scene is a complex conflict matrix that cannot sufficiently be analyzed with one theory alone. I also review experience from previous sectarian conflicts to find cases the Syrian situation can be compared to. Past experiences from similar conflict structures can be revisited to avoid making the same miscalculations that were made before. Processes resulting in a positive outcome in one setting, combined with the knowledge on another specific local, can be adjusted and applied in a new context. Syria seems to again have become a proxy battle ground for great power interests. Regardless of where the power ultimately settles, the governing party will have a shortage on legitimacy. The Syrian political sphere needs to open up and adequate postwar stabilization efforts commence. Introduction of inclusive societal elements can further be one of the most effective ways to combat spoilers. The task of building an inclusive society and countering antagonization is arduous and costly. Funding for retribution and rebuilding could perhaps be collected into a global fund established for this cause. Changes will take time, and they need to take place on all societal levels. For the aim of ensuring local support, the peace process needs to be rooted in the local from the start. This will also limit the amount of issues that parties can use for objects of pacifitization. To summarize, the processes set into motion need to be ones that firstly, the local community agrees with and secondly, ones that can plausibly be considered to become self-sustainable in the future. This requires sturdy planning from trials to funding of the process, preferably already before an international intervention into the conflict is conducted. International support for peace processes will continuously be called for, but for the previously mentioned reasons, the local should be the uncontested focus of all peace processes.
  • Rapo, Merja (2005)
    Pohjois-Irlannin nationalistis-uskonnollis-etninen konflikti on yksi mailman pisimpään ratkaisemattomana pysyneistä pitkittyneistä konflikteista. Pro gradu tarkastelee Pohjois-Irlannin konfliktia IRAn ja Englannin hallituksen kautta Irlannin tasavallan itsenäistymisestä 1922, vuoden 1998 Good Friday Agreementiin ja seuranneisiin vuosiin. Onko IRA, joka on perustamisestaan lähtien vastustanut Irlannin jakoa ja brittihallintoa mahdollisesti integroitumassa yhteiskuntajärjestelmään aseriisunnan myötä. Miten Englanti on puolestaan muuttanut omaa politiikkaansa vuosien myötä. Miten ja miksi Pohjois-Irlannnin konfliktinratkaisu on muuttunut parempaan. Pro gradun käsiteparin IRA - Englannin hallitus toi esille Bowyer Bell. Gradun teoreettisena jäsennyksenä toimivat John Burtonin track-1 ja track-2 diplomatia. Konfliktin alun traditionaalisesta voimapolitiikkaan perustuvasta track-1 diplomatiasta ollaan siirrytty kohti epävirallisempaa track-2 mallia, joka rohkaisee molempia osapuolia neuvotteluihin kolmannen neutraalin osapuolen avulla. Englannin hallituksen on luonnollisesti hankalaa neuvotella IRAn kanssa Pohjois-Irlannista, koska IRA kieltää ja haastaa sen laillisen olemassaolon alueella. Burtonin konfliktien ratkaisumallit keskittyvät etnisiin ryhmiin ja niiden vastakkaisuuksiin. Etnisyys ei sinänsä ole Pohjois-Irlannin ongelma vaan pitkittynyt väkivaltainen konflikti, ryhmien erilaisuus, kysymys perusoikeuksista joista ei voi neuvotella ja intresseistä, osapuolten etenkin republikanistisen vähemmistön itsepäisestä haluttomuudesta neuvotella. Tavoitteena on konfliktin proventio ja konfliktin osapuolten ja syiden ymmärtäminen, ei pelkästään osapuolten välinen pakkosovinto joka lopettaa väkivallan. Burton korostaa luomassaan konfliktin proventiossa konfliktin selittämistä inhimillisten tekijöiden kautta ja intressien ratkaisevaa osuutta. Kolmannen osapuolen on autettava molempia konfliktin osapuolia tiedostamaan ja "laskemaan" toimintansa seuraukset. Burtonille konfliktin proventio ei ole pelkastään konfliktin tekijöiden selittämistä tai ympäristön muuttamista joka on seurausta konfliktin perimmäisistä syistä. Burtonin mukaan syvään juurtunut konflikti kuten Pohjois-Irlannin on konflikti auktoritteettejä, ryhmiä ja yksilöitä vastaan ja niiden kesken. Gradun tärkeimmät lähteet ovat John Burtonin "Conflict Resolution and Provention", Henry Pattersonin "The Politics of Illusion. A Political History of the IRA" ja TP Cooganin "The IRA" sekä Bowyer Bell: "Strategy, Tactics and Terror. An Irish Perspective" teoksessa International Terrorism. National, Regional, and Global Perspectives.
  • Marttila, Pekka (2007)
    Pohjois-Irlannin vuosikymmeniä jatkuneeseen konfliktiin alueen protestanttien ja katolisten välillä odotettiin vihdoin löytyneen ratkaisu vuonna 1998 solmitulla Pitkäperjantain sopimuksella. Rauhansopimus pyrki tarjoamaan kokonaisvaltaisen ratkaisun konfliktiin, mutta sopimuksen implementaatio on kuitenkin osoittautunut vaikeaksi. Tämä tutkielma keskittyykin tarkastelemaan sopimuksen implementaatioprosessia, josta on tällä hetkellä vasta vähän aiempaa tutkimusta. Tutkimus pyrkii tarjoamaan kattavan kokonaisesityksen Pitkäperjantain sopimuksen implementaatioprosessista. Teoreettisesti työ pohjautuu konfliktin transformaation tutkimusperinteeseen, jonka lähtökohtana on nähdä konfliktit muuttuvina kokonaisuuksina. Tutkimusperinteen ajattelussa konflikteissa tapahtuu jatkuvasti niin positiivisia kuin negatiivisiakin muutoksia, jotka voivat ratkaisevasti liennyttää tai vaikeuttaa niitä. Tämän tutkielman viitekehyksenä on Hugh Miallin muotoilema konfliktin muutostyyppien jaottelu, jossa konflikteissa tapahtuvat muutokset on jaettu kontekstin, rakenteen, toimijoiden ja asiakysymysten muutoksiin. Tutkielman tutkimuskysymyksellä selvitetään, millaisia Miallin kehyksen mukaisia muutoksia on tapahtunut Pohjois-Irlannin konfliktissa Pitkäperjantain sopimuksen implementaation yhteydessä. Lisäksi arvioidaan, mikä on ollut näiden muutosten vaikutus konfliktille. Tutkimuksen tarkastelujakso ulottuu sopimuksen solmisesta vuonna 1998 maaliskuuhun 2007. Tutkimuksen pääasiallisen aineiston muodostavat Pohjois-Irlannin suurimpien puolueiden sekä Ison-Britannian ja Irlannin hallitusten puheet, julkilausumat ja politiikkaohjelmat. Tutkimuksessa havaitaan muutoksia Miallin viitekehyksen kaikissa muutostyypeissä, mutta valtosa niistä sijoittuu asiakysymyksiin. Prosessin tarkastelu osoittaa, että muutokset ovat olleet monissa asiakysymyksissä välttämättömiä niiden eteenpäinviemiseksi. Yhdeksi hankalimmista kysymyksistä osoittautunut IRA:n aseriisunta vaati toteutuakseen niin ulkoisia kuin sisäisiä muutoksia. Lisäksi sen kytkeytyminen muihin asiakysymyksiin vaikutti keskeisesti myös niissä tapahtuvaan edistykseen. Valtaosa tutkimuksessa havaituista muutoksista on luonteeltaan positiivisia. Ainoa negatiivinen muutos, jolla voidaan katsoa olevan vaikutusta myös pidemmällä aikavälillä on osapuolten ääripuolueiden kannatuksen merkittävä lisääntyminen, jonka katsotaan tekevän itsehallinnon toimimisen jatkossa hankalaksi. Tapahtuneesta positiivisesta kehityksestä huolimatta ei konfliktin rakenteessa, eli taustalla vaikuttavissa keskeisissä ristiriidoissa, voida katsoa tapahtuneen muutoksia tarkastelujaksolla.
  • Vierimaa, Mika (2006)
    Tämä tutkielma tarkastelee valtioiden sisäisten konfliktien rauhanprosesseja, tapauksenaan Pohjois-Irlannin rauhanprosessi. Tutkielmassa käytetään ns. valtioiden sisäisen konfliktin ratkontaprosessimallia (intra-state conflict resolution process). Malli on muodostettu kolmannen maailman heikkojen valtioiden onnistuneiden rauhanprosessien pohjalta eli siihen on koottu näiden onnistuneiden rauhanprosessien ratkaisevia piirteitä. Käytettävä malli on kolmivaiheinen, joka esittelee rauhanprosessin pääpiirteet, ratkaisevat tapahtumat ja rakenteen. Ensimmäisessä vaiheessa seurataan konfliktin ratkaisua dialogin aloittamisesta rauhansopimuksen sisältöön, toisessa eli täytäntöönpanovaiheessa rauhansopimuksen asetukset sovelletaan käytäntöön ja viimeisessä eli vakauttamisvaiheessa poliittisten eliittien, ääriryhmien ja tavallisten kansalaisten täytyy hyväksyä ja sisäistää rauhansopimuksen täytäntöönpanosta johtuvat seuraamukset ja muutokset. Tämän lisäksi mallin avulla pyritään luomaan kokonaiskuva Pohjois-Irlannin konfliktista ja ns. toisesta rauhanprosessista. Tutkielman tutkimuskysymys on, kuinka kolmannen maailman heikkojen valtioiden sisäisten konfliktien onnistuneista rauhanprosesseista koottu malli toimii Pohjois-Irlannin toisen rauhanprosessin tapauksessa. Tutkielman aineistona käytetään aikaisempaa Pohjois-Irlanti tutkimusta, rauhan- ja konfliktintutkimuksen kirjallisuutta sekä lehdistö- ja internetlähteitä. Pohjois-Irlannin konfliktia ja rauhanprosessia koskevaa kirjallisuutta kriittisesti käsittelemällä saadaan aikaan tämän tutkielman oma näkökulma. Tutkielman metodi perustuu näin ollen aikaisemman tutkimuksen kriittiselle luennalle konfliktin ratkontaprosessimallin näkökulmasta. Tutkielman tulokseksi saatiin, että malli toimii tietyiltä kohdin, mutta pääasiassa sen selitysvoima ei riitä Pohjois-Irlannin tapauksessa. Samalla tutkielmassa saatiin kuva Pohjois-Irlannin toisen rauhanprosessin kulusta. Pääsyynä mallin toimimattomuuteen nähtiin se, että huolimatta Pohjois-Irlannin konfliktin monista yhtäläisyyksistä verrattuna kolmannen maailman valtioiden sisäisiin konflikteihin, Pohjois-Irlannin konflikti ja rauhanprosessi toimii kuitenkin Länsi-Eurooppalaisessa kontekstissa. Tämä on hyvin erilainen toimintaympäristö kuin kolmannen maailman heikot valtiot. Luonnollisesti tutkielmassa käytetty malli toimii pienimmän yhteisen nimittäjän mukaan ja tutkittavan konfliktin erityispiirteet täytyy ottaa huomioon mallia sovellettaessa. Näin pyrittiin tekemään, mutta siitä huolimatta malli sopi vain osaksi Pohjois-Irlannin tapaukseen.
  • Hellman, Pauliina (2005)
    Tässä tutkimuksessa sosiaalista pääomaa lähestytään sosiaalisen pääoman käsiteanalyysin kautta. Tarkoituksena on soveltaa alun perin sosiologisen tutkimuskirjallisuuden käsitettä uudella alueella, jäsentää empiiristä tietoa ja siten yhtenäistää aikaisempien tutkimusten informaatiota. Päämääränä on myös selvittää, millaiset ovat ulkoisen intervention mahdollisuudet rakentaa rauhaa sosiaalisen pääoman näkökulmasta. Rauhanrakentamista tarkastellaan osana kansainvälistä konfliktinhallintakäsitteistöä sekä Johan Galtungin teorian kautta. Galtungin teoria tuo esille rauhanrakentamisen sosiologiset, psykologiset ja kulttuuriset elementit. Sosiaalisen pääoman käsitteen lähtökohtana on Robert Putnamin sosiaalisen pääoman teoria, johon tehdään kuitenkin joitakin kvalifiointeja tutkimuskirjallisuudessa esitetyn kritiikin perusteella, sekä Pierre Bourdieun ja James Coleman teorioiden pohjalta. Sosiaalinen pääoma jaetaan eri ulottuvuuksiin, joita ovat horisontaalinen ja vertikaalinen, silloittava ja sitova, negatiivinen ja positiivinen sekä kognitiivinen ja strukturaalinen sosiaalinen pääoma. Tutkimuksen tuloksissa keskeiseen asemaan nousee kognitiivinen sosiaalinen pääoma, joka on olennainen osa väkivaltaisen konfliktin transformaatiota. Siksi taloudellisten, poliittisten ja sosiaalisten struktuurien (uudelleen)rakentamisen lisäksi rauhanrakennus vaatii myös muutoksia toimijoiden uskomuksissa, asenteissa, ajatuksissa ja mielikuvissa. Tämä puolestaan merkitsee väistämättä ulkopuolisen intervention rajallisuuden tunnustamista. Sosiaalisen pääoman analyysin pohjalta ehdotetaan kuitenkin joitakin potentiaalisia interventiomalleja.