Browsing by Subject "konfliktintutkimus"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-3 of 3
  • Santalo, Janetta (2005)
    Tutkielmassa tarkastellaan lapsisotilasilmiötä osana sodankäynnin evoluutiota. Pyrkimyksenä on selvittää, mikä rooli konfliktin luonteen muutoksella ja valtion asemalla on lapsisotilasilmiön selittämisessä. Tavoitteena on päästä syvempään ymmärrykseen ajankohtaisesta reaalielämän ilmiöstä sijoittamalla se tieteelliseen konfliktintutkimuksen kontekstiin ja osallistua siten myös yleiseen valtion roolia punnitsevaan globalisaatiokeskusteluun. Yhtä paljon kuin sodasta ja siihen liittyvän lapsisotilasilmiön ymmärtämisestä, on tässä tutkimuksessa kyse valtion luonteen pohtimisesta. Lähes globaalisti hyväksytyllä YK:n yleissopimuksella lasten oikeuksista valtiot lupaavat estää lapsisotilaiden käytön alueellaan. Tänä päivänä maailmassa lasketaan kuitenkin olevan noin 300 000 lapsisotilasta osallisena aseellisissa konflikteissa. Tutkielma lähtee selvittämään dilemmaa lapsisotilaiden todellisuuden ja kansainvälisen sopimustason välisestä kuilusta. Hypoteesina on, että valtion auktoriteettiaseman heikentyminen on olennainen tekijä selittämään lapsisotilaiden käyttöä. Tämä hypoteesi nojaa nk. uuden sodan teoriaan, jonka pääolettamuksen mukaan sodan kuva on olennaisesti muuttunut kylmän sodan jälkeen. Nykyaikaisissa sodissa vastakkain eivät ole kaksi valtiota vaan sotia käyvät valtion sisäiset ja ylikansalliset ryhmät joko toisiaan tai hallituksia vastaan. Lapsisotilaat ovat keskeinen osa uusien sotien työnjakoa. Olennaisinta uudessa sodan kuvassa on lopulta se, että alatasojen ottaessa väkivallan omiin käsiinsä, valtio on menettänyt väkivallan monopolin hallinnan alueellaan. Valtion heikkous on sekä syy että seuraus uusien sotien syttymiselle. Tutkimus rakentuu esittelemällä olennaisia käsityksiä valtiosta ja konflikteista sekä sodan luonteen muuttumisesta kansainvälisen politiikan tutkimusperinteessä: von Clausewitzin konfliktiajattelun perusteista Kaldorin uuden sodan teoriaan. Muita lähteitä ovat esim. Morgenthau, Holsti, van Creveld ja Rotberg. Empiirinen osuus toteutetaan tarkastelemalla konfliktitaustoja Global Child Soldiers -raportin nimeämässä 27 maassa, joissa vuosina 2001–2004 on todettu esiintyvän systemaattista lapsisotilaiden käyttöä. Konfliktitaustoja peilataan valtio- ja konfliktikirjallisuuden tarjoamiin teoreettisiin työkaluihin valtion epävakauden elementeistä, minkä perusteella voidaan päätellä, kytkeytyykö lapsisotilasilmiö valtion heikentyneeseen auktoriteettiasemaan. Kaikissa lapsisotilasvaltioissa on löydettävissä selviä piirteitä valtion kyvyttömyydestä toimia turvallisuusauktoriteettina alueellaan. Lapsisotilaita esiintyy heikoissa, epäonnistuneissa ja romahtaneissa valtioissa. Lapsisotilaiden käyttö selittyy täten paljon valtion heikkoudella, mutta valtion heikkous ei johda automaattisesti lapsisotilaiden käyttöön edes konfliktitilanteessa. Valtion auktoriteettikriisi ja muuttunut sodan kuva ovat merkittävä ulottuvuus lapsisotilasongelmavyyhdin selittämisessä, mutta eivät kuitenkaan ainoa – esim. kulttuurisille ja sosiaalisille tekijöille on jätettävä selitysarvoa. Köyhyys liittyy erottamattomana osana lapsisotilasilmiöön.
  • Rönkkö, Anitra Sofia (2002)
    Tutkimus käsittelee Indonesiaa konfliktiteoreettisesta näkökulmasta. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, mikä on Indonesian oletettu konfliktirakenne ja miten se vaikuttaa tapaustutkimuksen kohteena olevaan Acehin alueeseen, joka vaatii itsenäisyyttä Indonesiasta muun muassa historiallisin ja taloudellisin perustein. Tavoitteena on myös analysoida konfliktirakenteen purkamisyrityksiä ja esitellä vaihtoehtoisia strategioita. Teoreettisena viitekehyksenä on käytetty Edward E. Azarin pitkittyneen sosiaalisen konfliktin teoriaa sekä täydentävänä teoriana Indonesian olosuhteista erikoistutkija Timo Kivimäen näkemyksiä Indonesian konfliktialttiudesta. Tutkimuksessa aineistoa käsitellään Azarin teorian pohjalta aina siirtomaa-ajasta nykyaikaan konfliktirakenteen syvällisemmän ymmärtämyksen saavuttamiseksi. Azarin mukaan konfliktirakenteeseen vaikuttavat moniyhteisöllisyys, jossa yhteisöjen vastakkaisuus nousee ongelmatekijäksi sekä tarpeiden tyydyttämättömyys, jotka jaetaan hyväksynnän, pääsyn ja turvallisuuden tarpeisiin. Azar tarkoittaa tällä implisiittisesti demokratian puutetta, joka Kivimäen mukaan ilmenee Itä- ja Kaakkois-Aasian alueella sijaitsevissa valtioissa siten, että ne ovat olleet silmiinpistävän vahvoja ja väkivaltaisia kansalaisiaan kohtaan. Tämä puolestaan patoaa konfliktin impulsseja. Azarin teoriassa käsitellään myös valtion roolia, joka pitkittyneen sosiaalisen konfliktin maissa on usein heikko ja legitimiteetin puutteesta kärsivä. Konfliktin kansainvälinen ulottuvuus on Azarin teoriassa joko sotilaallis-poliittisiin suhteisiin perustuva tai taloudellinen. Tutkimuksessa havaitaan Indonesian konfliktirakenteen rakentuvan pala palalta siirtomaakaudesta lähtien. Erityisen tärkeä konfliktirakenteen kannalta on Indonesian itsenäistymisen kausi, jolloin käytiin perustuslaillista keskustelua Indonesian valtiomuodosta ja päädyttin epädemokraattiseen perustuslakiin olosuhteiden vuoksi. Toinen tärkeä konfliktirakenteen tekijä on presidentti Suharton kausi, jolloin vahvistettiin keskitettyä hallintoa. Suharton kaudessa havaitaan myös eliittitason vaikutus konfliktiin. Keskitetty hallinto yhdessä korruptoituneen hallinnon kanssa on tehnyt Indonesian demokraattisen murroksen hyvin vaikeaksi. Nykyajassa Indonesian suurin ongelma Acehin kohdalla on asevoimien ihmisoikeusrikkomukset Acehissa sekä hallituksen sitoutumattomuus konfliktin ratkaisuyrityksiin. Indonesian ja Acehin välille on syntynyt konfliktin kierre jota on vaikea katkaista, kun hallitus pitäytyy vanhoihin strategioihin, joka puolestaan vaikuttaa negatiivisesti konfliktirakenteen purkuyrityksiin. Tutkimuksen aineisto on kvalitatiivista ja se sisältää akateemisia julkaisuja, aikakausilehtien artikkeleita, raportteja ja uutisia koskien Indonesiaa. Konfliktiteoreettinen aineisto perustuu em. Edward E. Azarin teokseen “The Management of Protracted Social Conflict. Theory and Cases.” sekä Timo Kivimäen teokseen ”Saarivaltio viidakkoveitsen terällä. Analyysi Indonesian konflikteista.” Indonesiaa koskevassa osiossa on käytetty Indonesian tutkijoiden ja asiantuntijoiden teoksia, joista tärkeimpänä Adam Schwartzin ”A nation in waiting. Indonesia´s Search for Stability.”
  • Naalisvaara, Juha-Mikko (2008)
    Tutkimuksen kohteena on Länsi-Saharan rauhanprosessi ja sen ongelmat. Marokko ja Polisario ovat kiistelleet alueen hallinnasta yli kolme vuosikymmentä, ja 1990-luvun alusta lähtien konfliktia on koetettu ratkoa Yhdistyneiden kansakuntien (YK) avustuksella. Työssä tarkastellaan yrityksiä murtaa vaikeuksiin ajautuneen rauhanprosessin umpikuja YK:n välitystoiminnalla vuosina 1997–2004. Tarkoituksena on selvittää, miksi Yhdysvaltain entisen ulkoministerin James Bakerin harjoittama välitystoiminta ei tuottanut Länsi-Saharan konfliktiin päätöstä tai ratkaisua. Tutkimus on tarpeellinen, sillä Länsi-Saharan konfliktinhallintaa ei ole aiemmin tutkittu välitystoiminnan onnistumiselle asetettujen kriteerien kannalta. Tutkimuksessa pohditaan myös yleisemmin niitä reunaehtoja, joiden puitteissa konfliktien rauhanomainen päätäntä ja ratkaiseminen tapahtuu. Marieke Kleiboerin esittelemä kansainvälisen välitystoiminnan ideaalityyppien luokittelu toimii tutkimuksessa teoreettisena viitekehyksenä. Bakerin ja YK:n pääsihteerin Kofi Annanin välitystoimintaa analysoidaan etenkin näkökulmasta, joka korostaa välittäjällä olevia valtaresursseja ja niiden tehokasta käyttöä osapuolten ohjaamisessa kohti päätäntää. Tutkimus on otteeltaan tapaustutkimus ja metodina on tekstien lähdekriittinen analyysi. Pääasiallinen aineisto ovat YK:n pääsihteerin Länsi-Saharan rauhanprosessia käsitelleet selonteot (37 kappaletta) sekä YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmat (34 kappaletta). Lisäksi analyysissa käytetään aineistona Länsi-Saharan rauhanprosessia käsitteleviä aiempia tutkimuksia. Länsi-Saharan rauhanprosessi ei tuottanut tarkastellulla ajanjaksolla tulosta, koska YK:n rauhansuunnitelman mukaista kansanäänestystä Länsi-Saharan tulevasta asemasta ei voitu pitää, eikä osapuolilta saatu hyväksyntää muillekaan ehdotuksille konfliktin päättämiseksi tai ratkaisemiseksi. Neorealismiin pohjautuvan välitystoimintateorian mukaan merkittävin syy tähän oli, ettei Baker käyttänyt kriittisinä hetkinä riittävästi vaikutusvaltaa osapuolten taivuttelemiseksi. Myöskään YK:n turvallisuusneuvosto ei toiminut tarpeeksi määrätietoisesti päätännän edistämiseksi. Vaikutusvallan käyttöä vaikeutti muun muassa konfliktin vähäinen merkitys ulkovalloille sekä kansainvälisen tilanteen kehittyminen päätännän kannalta epäsuotuisaan suuntaan. Neorealistiseen välitystoimintamalliin liittyvästä konfliktitulkinnasta sekä siitä johdetuista välitystoiminnan periaatteista löydetään kuitenkin useita puutteita. Tutkimuksen suosituksena on, että tulevien välitystoimintayritysten olisi perustuttava toisenlaisiin teoreettisiin lähtökohtiin. Teoreettisen viitekehyksen osalta tärkein kirjallisuuslähde on Marieke Kleiboerin (1998) "The Multiple Realities of International Mediation". Länsi-Saharaa käsittelevästä tutkimuksesta keskeisiä lähdeteoksia ovat Erik Jensenin, Toby Shelleyn, Thomas de Saint Mauricen sekä Laurent Pointierin teokset.