Browsing by Subject "konfliktit"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 46
  • Lahnalammi, Tuukka Uolevi (Helsingin yliopisto, 2019)
    This thesis descirebes violence by non-state actors as a struggle for recognition. It uses terrorist organization al-Qaida as en example. The goal is to scrutinize if moral questions arise as an important motive for the non-state actors to use violence. The concept of recognition was created by Hegel. The idea is that individuals desire recognition from each other. The one who is recognazied is a selfconcios subject, but those from whom the recognition is denied, are seen as objects. Reciprocity is an absolute condition for the recognition, because only self-concious subject can give meaningful recognition. Being recognized is more important than life. Reciprocal recognition enables collective consiousnes, through which individuals form conception about themselves as part of it. Later the concept of recognition was linked to the relations of societies and cultures. The idea is that recognition can be given or denied as a result of an ethnic or cultural background of an individual. Frantz Fanon problematized reciprocal recognition by suggesting that in a western society only white members of the society with western cultural background can achieve recognition. From this perspective, those who are subordinated by the western culture needs make themselves as subjects by breaking ranks against the western culture. In this struggle subordinates show their desire to be recognized as separate and different from the westerners. The desire stems from that they have observed that western culture is a racist one and subordinates them as a group. Reciprocal recognition becomes problematized in this context where it becomes impossible to recognize members from another group based on the qualities and values of that group. This thesis suggests that al-Qaida acts in this kind of context where centeral feature are relations between groups of humans. Those relations cannot be easily limited geographically or to interstate relations. Material for the research are letters by Osama bin Laden from 1994 to 1998. I analyze the letters from the perspective of the recognition. Through the concept I create a structure for the discourse so that the discourse could be portrayd as a struggle for recognition. The focus is in that how the own group is distinguished as a subject and the other as an object, and also how in this context violence becomes acceptable and even necessary. The discourse displayed in Bin Laden´s letters is portrayed as a struggle for the recognition. The method to analyze the letters is critical discourse analysis through which I try to portray the discourse in relation to the framework. At the discourse portrayed, muslims are one honorable and great nation, which is unjustly oppressed. Enemy for this subject are foremost the western nations, but the object is created especially through the hostility towards muslim leaders. However the muslim leaders are seen as minions and vassals of the west and they represent greedy and corrupted values and hostility towards muslims, which are attributes of the western societies. Western nations and muslim leaders together with the jews form a conspiracy to annihilate islam and to loot muslims and their lands. The violence is unavoidable in this context, because the conpirators that represent falsehood won´t retreat from their intentions. The muslims need to defend the truth and themselves against the attacking falsehood for the sake of the truth and for the sake of themselves. The discourse portrayed in the letters have parellels to earlier research about that how the struggle for the recognition builds up when the non-reconized becomes to demand recognition. The discourse actually don´t tell why the object is so hostile towards muslims and its hostility comes as given quality of the object. In this sense the discourse emphasizes the special role of the subject as a rationale for the demand of the recognition but it also emphasize the evilness of the object as a rationale why the subject is unrecognized. In this manner the discourse has especially parelles to the Fanon´s outlook about the difficultness of the reciprocal recognition between the groups and his outlook about the necessity of the violence between them. Moral arguments seem to have pivotal role in that how al-Qaida forms its motives to violence and how it generates support for its existence. Opression is foremost seen from the moral perspectives and economic and political oppression are results of moral corruption and wickidness of the object.
  • Torvelainen, Robert (Helsingin yliopisto, 2017)
    Tutkielma pureutuu sodankäynnin muutoksiin ja sääntelyyn ja siihen millainen rooli uudella teknologialla voi tässä kentässä olla. Tutkielma keskittyy aseellisiin miehittämättömiin lennokkeihin , niiden vaikutuksiin sodankäyntiin ja pyrkimyksiin säädellä lennokkien käyttöä. Historiallisesti teknologiset mullistukset sodankäynnissä ovat usein herättäneet kysymyksiä niiden suhteesta olemassa oleviin sodankäynnin sääntöihin. Samoin erityisen merkittävät konfliktit ovat johtaneet aiempaa ponnekkaampiin yrityksiin vahvistaa edellytyksiä rauhalle. Aseellisten miehittämättömien lennokkien käyttö on liittynyt leimallisesti Yhdysvaltojen sotaan kansainvälistä terrorismia vastaan. Lennokki-iskujen käyttö on herättänyt paljon keskustelua ja kysymyksiä niin tutkijakentässä kuin kansainvälisen yhteisön piirissä. Lennokkeja koskevasta asesääntelystä on tehty ehdotuksia eri tahojen toimesta. Tutkielman tavoitteena on ymmärtää mitkä tekijät vaikuttavat aseellisten miehittämättömien lennokkien sääntelyyn ja minkälaisia tulevaisuudenskenaarioita näiden tekijöiden pohjalta voidaan hahmottaa. Tutkielman metodina käytetään tulevaisuusskenaarioita. Sskenaariot voidaan nähdä tulevaisuutta koskevina kontrafaktuaaleina. Kontrafaktuaaleja on hyödynnetty kansainvälisen politiikan tutkimuksessa jonkin verran. Tulevaisuusskenaarioiden osalta esimerkkejä on vähemmän. Menetelmä on kuitenkin laajalti hyödennetty muilla tieteenaloilla; esimerkiksi yritysmaailmaa koskevassa tutkimuksessa skenaariot ovat yleisessä käytössä. Tulevaisuusskenaariot soveltuvat metodina hyvin aseellisten miehittämättömien lennokkien mahdollisen sääntelyn tutkimukseen, sillä varsinaista lennokkeja koskevaa sääntelyä ei ole vielä olemassa. Tarkastelemalla lennokkien sääntelyä koskevia tulevaisuusskenaarioita voidaan lisätä ymmärrystä niistä tekijöistä, jotka vaikutta sääntelyn muodostumiseen. Samoin skenaariot antavat osviittaa siitä, millaista sääntelyä voidaan odottaa erilaisissa tilanteissa. Tutkielman aineiston kautta pyritään luomaan yhdessä kattavan kirjallisuuskatsauksen kanssa selkeä pohja tulevaisuusskenaarioille. Tästä syystä aineistossa käsitellään lennokkeja sekä kansainvälisen yhteisön että Yhdysvaltojen näkökulmasta. Tutkielman aineistona käytetään Yhdistyneiden kansakuntien tutkielmaa aseellisista miehittämämistä lennokeista ja niiden mahdollisista sääntelytarpeista; Yhdysvaltojen korkeassa asemassa olevien virkamiesten sekä presidentti Barack Obaman lausuntoja aseellisiin miehittämättömiin lennokkeihin liittyen; ja Euroopan parlamentin kahta päätöslauselmaa, jotka liittyvät lennokkien sääntelyyn ja laajemmin asesääntelyyn. Kirjallisuuskatsauksen ja aineiston pohjalta rakennetut neljä tulevaisuuskenaariota muodostavat nelikentän, jonka avulla voidaan kartoittaa miehittämättömien aseellisten lennokkien sääntelyä suhteessa sodankäynnin muutoksiin ja kansainvälisen yhteisön vahvistumiseen ja heikentymisiin. Tulevaisuuskenaarioiden kautta nähdään, että suurin vaikutus lennokkien sääntelylle syntyy sodankäynnin muutosten kautta. Lennokkiteknologian merkitys on sidottu sen hyödyllisyyteen sitä käyttävien maiden turvallisuusstrategiassa. Mikäli sodankäynti muuttuu sellaiseen suuntaan, että lennokkiteknologia ei tarjoa merkittäviä etuja strategisten tavoitteiden saavuttamiseen, on todennäköisempää, että lennokkien käyttö voitaisiin jopa kieltää. Mikäli aseelliset miehittämättömät lennokit pysyvät tulevaisuudessakin tärkeinä esimerkiksi taistelussa terrorismia vastaan, on todennäköistä että niiden käyttöön liittyvistä läpinäkyvyys-, valvonta- ja vastuullisuusongelmista johtuen syntyy asesääntelyä, joka pyrkii ratkaisemaan lennokkien käyttöön liittyvät epäselvyydet. Tämä voi olla luonteeltaan sopimuspohjaista virallista asesääntelyä tai epämuodollista itsesääntelyä. Tutkielman johtopäätöksistä käy ilmi, että teknologialla itsessään ei välttämättä ole keskeistä merkitystä sodankäynnin muutoksille ja asesääntelyllä. Tärkeää on miten teknologiaa käytetään. Teknologian merkitys kasvaa suhteessa sen mahdollisuuksin vastata sodankäynnin muutoksiin ja strategisiin tarpeisiin. Jatkotutkimuksen kannalta olisi hyödyllistä teoretisoida, syventää ja tuoda paremmin esiin sodankäynnin, asesääntelyn ja uusien teknologioiden välisiä yhteyksiä. Tulevaisuudenskenaarioiden laajemman käytön kannalta olisi hyödyllistä entisestään kehittää metodologiaa sekä ottaa menetelmää käyttöön, mikä voisi johtaa sen vielä nykyistä helpompaan ja hedelmällisempään hyödyntämiseen kansainvälisen politiikan tutkimuksessa.
  • Vuorivirta, Päivi (2005)
    Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää miten autonomia ja vaikutusmahdollisuudet vaikuttavat poliittiseen vakauteen Espanjan Baskimaassa. Lähtökohtana oli Jan-Erik Lanen ja Svante O. Erssonin esittämä kuvio autonomian ja vaikutusmahdollisuuksien vaikutuksista etnis-poliittisiin konflikteihin. Keskeinen kysymys oli, missä Baskimaa sijaitsee autonomian ja vaikutusmahdollisuuksien suhteen sitten Espanjan uuden perustuslain vuodelta 1978. Mikä on Baskimaan sijainti Lanen ja Erssonin esittämässä kuviossa nykyään. Jan-Erik Lanen ja Svante O. Erssonin mukaan riittävä määrä autonomiaa tai riittävät mahdollisuudet yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen auttavat etnis-poliittisen konfliktin ratkaisemisessa. Heidän mukaansa joko autonomian laajentaminen tai vaikutusmahdollisuuksien parantaminen saattaisivat liennyttää etnisten ryhmien vaatimuksia ja tyydyttää konfliktin osapuolia. Ongelmaan liittyy keskeisesti kysymys poliittisesta vakaudesta, sillä espanjalaista yhteiskuntaa voidaan pitää poliittisesti epävakaana. Arend Lijphart esittää kysymykseen vastauksen konsosiationaalisen demokratian - teorian avulla. Hänen mukaansa tietyt konsensus-mallin piirteet edesauttavat poliittisesti vakaan yhteiskunnan luomisessa. Konsosiationaalisen demokratian avulla moniarvoisen, hajaantuneen yhteiskunnan on mahdollista saavuttaa vakaus, sillä se hyväksyy yhteiskunnan moninaisen jaon vakaan, demokraattisen hallituksen rakennusaineeksi. Sekä konsosiationaalisen demokratian -teoria että Lane ja Ersson näkevät autonomian yhtenä keinona moniarvoisen ja hajanaisen yhteiskunnan vakauttamiseen. Tutkimuksestani kävi ilmi, että sekä Baskimaan autonominen asema että vaikutusmahdollisuudet sekä Espanjan parlamentissa ja senaatissa että omassa alueparlamentissa ovat jo sillä tasolla, että Lanen ja Erssonin mukaan espanjalaisen yhteiskunnan tulisi baskien osalta olla vakaa. Näin ei kuitenkaan ole, vaikka autonomian osalta ollaankin lähellä maksimaalia, sillä vaikutusmahdollisuuksia heikentää äärinationalistisia puolueita kannattavien äänen tukahduttaminen puolueiden laittomiksi julistamisella. Työn keskeisinä lähteinä etnis-poliittisten konfliktien osalta olivat: Erik Allardt ja Christian Starck (1981) Vähemmistö kieli ja yhteiskunta. Ted R. Gurr (2005) Peoples versus States. Joseph Rothschild (1981) Ethnopolitics. Stephen Ryan (1990) Ethnic Conflict and International Relations. Baskimaan tilannetta käsitelleistä lähteistä keskeisiä olivat mm. Robert P. Clark (1992) Spanish Democracy and Regional Autonomy; (1980) Euzkadi: Basque Nationalism in Spain Since the Civil War. Marianne Heiberg (1989) The Making of the Basque Nation. Gurutz Jauregui (1986) National Identity and Political Violence in the Basque Country. Carlos Flores Juberías (1998) Regionalization and Autonomy in Spain, sekä suomalaisissa ja espanjalaisissa lehdissä ilmestyneet Baskimaata käsitelleet artikkelit.
  • Wilskman, Juho (2015)
    This article aims to cast more light on the relatively under-researched subject of warfare in late Byzantine and Frankish Greece by analysing the descriptions of military operations between the Byzantine Empire and the Crusader Principality of Achaia in Morea (the Peloponnese) in 1264, especially the battle of Makry-Plagi. Moreover, it will demonstrate that, although relations between the Latins, Byzantines, and even the Turks were generally hostile at this time, these groups could co-operate to a surprising extent, and even showed a readiness for peaceful co-existence.
  • Kervinen, Silja (2008)
    This paper explores the role of the press in shaping US foreign policy towards an international conflict. Its theoretical basis draws from the fields of Peace and Conflict Research and Communication Studies. It combines these two research traditions to construct a framework that defines the relations between the media, the political leadership and the public, and describes the role of each in the formation of US political response to an international conflict. The paper examines US press coverage of the Darfur conflict through the New York Times and the Washington Post reporting on the issue. It explores the kind of understanding provided by the press on the conflict, the US role as an international actor and the nature and extent of US responsibility to respond to the conflict and the related humanitarian crisis. It also describes the role the press had in advocating policy options to the administration and in increasing public pressure on the administration to implement them. The findings reveal that the US press presented the conflict with a focus on its victims. It appealed emotionally to the common responsibility of humanity to protect the victims against the villains and called for the Bush administration to lead the world’s response. Because the administration failed to meet this demand, the press portrayed its Darfur policy from an overwhelmingly negative perspective. The accusation levelled against the administration by the press was that the only unifying motivation behind its policy on Darfur was to pass on responsibility to others, among them its Sudanese counterpart, which Washington was far too willing to treat as a cooperative partner. Washington argued that it was working gradually towards a solution from the inside, between Khartoum and the Darfur rebels. Meanwhile the press demanded for a solution to be immediately imposed on the parties from the outside and considered it immoral to negotiate on the terms of Khartoum, which it portrayed as the villain. In its continuous criticism of the Bush administration, the press potentially contributed to the gradual increase of pressure to scale up the administration’s response to Darfur. That response eventually took the form of intensified diplomatic negotiations with Khartoum, economic sanctions on individuals responsible for violence in Darfur and humanitarian relief to victims. The response fell short of the more urgent and coercive measures demanded by the press. It is possible that the administration’s response was mainly directed at demonstrating to the impatient press, the lobby groups and the public that it was working on the crisis, while avoiding politically and financially costlier commitments.
  • Lamminpää, Suvi (Helsingin yliopisto, 2017)
    Tutkielman aiheena on sodankäynti filosofisena ongelmana. Tutkimusongelmaa eli sodankäyntiä ilmiönä tarkastellaan teoreettiselta kannalta, diskurssintutkimuksen, hermeneuttisen tieteenfilosofian ja fenomenologisen metodin muodostamassa viitekehyksessä. Keskeinen tutkimuskysymys koskee sitä, mikä tekee sodankäynnistä järjestäytyneen väkivallan muotona rationaalista. Johtopäätöksenä on tältä osin, että sodankäynnin rationaalisuutta koskevat käsitykset ja uskomukset muodostuvat merkityksenannon prosessien kautta sodankäyntiä koskevissa poliittisissa ja yhteiskunnallisissa diskursseissa, joissa keskustellaan siitä, onko jokin konflikti eli ristiriita tai erimielisyys olemassa ja miten siihen tulisi suhtautua. Tähän liittyen tutkielmassa pohditaan kysymyksiä: millaisissa diskursseissa ymmärrys sodankäynnistä ilmiönä rakentuu, minkälaista ymmärrystä sodankäynnistä ilmiönä diskurssit rakentavat ja miten ymmärrys ilmiöstä diskursseissa rakentuu. Sodankäyntiä historialliselta ja kulttuuriselta kannalta tarkasteltaessa voidaan havaita, että sodankäyntiä ilmiönä koskeva ymmärrys on kulttuurisidonnaista. Tutkielmassa tarkastelun painopiste on kansallisvaltioiden muodostumisen yhteydessä syntyneessä nykyaikaisessa länsimaisessa käsityksessä, jossa sodankäynnin katsotaan muodostavan osan niin kutsuttua kansallisvaltion väkivaltamonopolia. Keskeiseen asemaan nousevat tällöin sodankäynti poliittisena ilmiönä ja sotilaallisen vallan yhteydet muihin valtion sisäisiin ja valtioiden välisiin vallankäytön muotoihin sekä poliittisten toimijoiden harjoittamaan identiteettipolitiikkaan niiden pyrkiessä määrittelemään suhteitaan assosiaation ja dissosiaation käsittein. Diskursiiviseen tarkasteluun liittyy olennaisena käytännön käsite, jota voidaan tutkimusongelman näkökulmasta luonnehtia Carl Schmittin käsitteellä reaalinen taistelun mahdollisuus eli poliittisen konfliktin tai erimielisyyden kärjistyminen fyysiseksi, aseelliseksi taisteluksi. Sodankäynnin rationaalisuutta koskevan kysymyksen ytimessä sijaitsee näin ollen filosofiselta kannalta kiinnostava paradoksi, joka on esitettävissä esimerkiksi roomalaisen Flavius Vegetius Renatuksen lentävällä lauseella "jos haluat rauhaa, varaudu sotaan" tai Michel Foucault'n määrittelemällä taistelutekniikoiden taustaperiaatteella "on kyettävä tappamaan säilyäkseen hengissä". Sodankäyntiä ilmiönä voidaan näin ollen luonnehtia yhtäältä historiallisena käytäntönä eli ihmisen toimintana ja toisaalta sosiaalisen instituution muodostamana, toimintaa jäsentävänä ja ohjaavana, tiedollisena viitekehyksenä.
  • Grönqvist, Jessica (2008)
    Tämä tutkielma liittyy kolmeen eri aiheepiiriin: EU:n laajentumiseen, Turkin jäsenyysprosessiin ja Kyproksen konfliktiin. Laajentuminen on olennainen osa EU:n toimintaa. Laajentuminen on määritelty pehmeäksi vallaksi sekä ulko- ja turvallisuuspoliittiseksi välineeksi, jonka avulla EU:n on mahdollista saavuttaa omia tavoitteitaan ja levitää omia arvojaan. Alkujaan kuuden jäsenvaltion yhteisö onkin kasvanut ja kehittynyt yhä laajemmalle alueelle käsittäen nykyään 27 jäsenvaltiota halki Euroopan. Unionin rajoja ei ole kuitenkaan vielä määritelty ja tällä hetkellä jäsenyysneuvotteluita käydään Turkin ja Kroatian kanssa. EU aloitti jäsenyysneuvottelut Turkin kanssa lokakuussa 2005. Näiden jäsenyysneuvotteluiden arvioidaan kuitenkin vievän vuosia, eikä Turkin jäsenyys ole mitenkään varmaa. Turkin liittymisprosessiin liittyykin monia haasteita, joista Kyproksen kysymys on yksi. Kyproksen konflikti liittyy saaren kahden yhteisön välisiin suhteisiin, mutta siihen liittyvät myös kansainväliset tekijät ja toimijat. Esimerkiksi Turkin sotilaallinen läsnäolo jatkuu saarella edelleen. Kypros onkin jakautunut kahtia kyproksenkreikkalaiseen Kyproksen tasavaltaan sekä kyproksenturkkilaiseen Pohjois-Kyprokseen. Kyproksen tasavalta on kansainvälisesti tunnustettu, mutta kyproksenturkkilaisten itsenäisyyden on ainoastaan Turkki tunnustanut. Tutkielman päähypoteesina on, että Kyproksen kysymys on olennainen tekijä Turkin liittymisprosessissa. Työn tavoitteena on selvittää Kyproksen kysymyksen merkitystä Turkin jäsenyysprosessissa. Tämän lisäksi tavoitteena on myös liittää Turkin jäsenyyskysymys EU:n laajentumiskontekstiin. Tutkielman tutkimuskysymykset ovat: mikä on EU:n kanta ja asema Kyproksen kysymyksessä, miten Kyproksen kysymys näkyy Turkin liittymisprosessissa sekä miten Turkin tapaus asettuu EU:n laajentumispolitiikkaan. Kysymysten kannalta olennaisimmat lähteet muodostuvat EU-materiaalista: Eurooppa-neuvoston puhenjohtajien päätelmistä sekä Turkin liittymisprosessiin liityvistä asiakirjoista, kuten neuvottelukehyksestä, liittymiskumppanuudesta ja vuosittaisista kehitysraporteista. Turkki sopii hyvin EU:n määrittelemiin laajentumisen tavoitteisiin. Turkin jäsenyys vahvistaisi EU:n mukaan demokratiaa, vaurautta ja vakautta Euroopassa. Olennaista Turkin tapauksessa on juuri Turkin positiivisen kehityksen varmistaminen. Turkki asettuu myös hyvin EU:n ulko- ja turvallisuuspolittiisiin tavoitteisiin. Turkin sijainnilla kuten myös sen sotilaallisella vahvuudella on tässä tärkeä asema. Turkin merkitys korostuu myös energiapoliittisesta näkökulmasta. Turkin jäsenyyskysymys kuvastaakin hyvin, miten laajentuminen muodostaa poliittisen välineen. EU-jäsenyyden ehdollisuudesta nousee kuitenkin myös haasteita, joiden suhteen EU edellyttää Turkilta muutosta. Kypros yhtenä näistä on määritelty neuvottelukehyksessä ja liittymiskumppanuudessa tekijäksi, johon Turkin kehitystä arvioidaan ja joka voi näin vaikuttaa neuvotteluiden kulkuun. Kyproksen merkitys Turkin liittymisprosessissa rakentuu EU:n ja Turkin erilaisesta näkökulmasta Kyproksen konfliktiin, Kyproksen kysymyksen liittämisestä Turkin jäsenyysprosessiin sekä Kyproksen EU-jäsenyydestä.
  • Rantalainen, Susan (2003)
    Tutkimuksessa käsitellään humanitaarisen avun haasteita kylmän sodan jälkeisenä aikana. Varsinaisena tutkimuskohteena on Lääkärit ilman rajoja -järjestön suhde haasteisiin. Tutkimuksessa etsitään vastauksia kysymyksiin, mitä uusia ongelmia humanitaarinen apu on kohdannut kylmän sodan päättymisen jälkeisenä aikana ja miten MSF on pyrkinyt niihin vastaamaan. Kysytään myös onko, ja jos on niin miten, järjestön toimintatavat mahdollisesti muuttuneet uusien haasteiden ilmestymisen myötä. Jotta uudet haasteeet sekä mahdollinen muutos järjestön toimintatavoissa voitaisiin tunnistaa tutkimuksessa tarkastellaan jonkin verran myös järjestön haasteita ja toimintatapoja kylmän sodan aikana. Tutkimuksen lähtökohta liittyy siihen ajatukseen, että humanitaarinen apu on kohdannut 1990-luvun alusta lähtien yhä vaikeampia haasteita ja, että niiden seurauksena humanitaariset järjestöt ovat joutuneet mukauttamaan toimintatapojaan. Lääkärit ilman rajoja -järjestön toiminnassaan kohtaamia haasteita ja valitsemia toimintatapoja tarkastellaan Somalian, Ruandan ja Tshetshenian -projekteissa. Humanitaaristen järjestöjen vaikein haaste kylmän sodan jälkeisenä aikana on epävakaampi toimintaympäristö. Konfliktit ovat muuttaneet luonneettaan; ne ovat yhä useammin valtion sisäisiä ja humanitaarista oikeutta loukataan niissä yleisesti. Humanitaarisia järjestöjä kohtaan hyökätään yhä useammin. Järjestöjen välillä on myös yhteistoiminnan puutetta ja järjestöjen välillä on paljon eroja niiden noudattaman politiikan ja periaatteiden suhteen. 1990-luvulla ilmestyneet sotilaalllis-humanitaariset interventiot ovat asettaneet järjestöt myös uusien ongelmien eteen. Haasteista osa on uusia, mutta monet ovat olleet olemassa jo kylmän sodan aikana. Lääkärit ilman rajoja -järjestön toimintatavat ovat muuttuneet osittain niiden myötä. Uutuutena on mm. se, että järjestö vetoaa suoraan valtioihin, jotta ne pyrkisivät estämään humanitaarisen oikeuden loukkaukset poliittisin keinoin. Sotilaallis-humanitaaristen interventioiden suhteen järjestö arvioi, että tärkeintä on sotillaallisen ja humanitaarisen puolen pitäminen toisistaan erillään.Lääkärit ilman rajoja on myös laajentanut toimintaansa pitkäaikaisempiin projekteihin. Järjestön toimintavoissa on havaittavissa kuitenkin hyvin paljon vanhojen toimintapojen jatkuvuutta. Järjestön toiminnan tärkeänä osana on aina ollut tiedottaminen sekä julkisten kannanottojen ja protestien tekeminen. Järjestön mielestä se suojelee parhaiten autettavia ihmisiä, kun se tuo heitä kohtaan tehdyt rikokset julkisuuteen. Tämän vuoksi järjestö arvioi, että sen on mahdoton olla täysin puolueeton kaikissa tilanteissa, esimerkiksi vakavisssa ihmisoikeusloukkaus tilanteissa. Puolueettomuus edellyttäisi järjestön vaikenemista. Järjestö pitää riippumattomuuttaan puolueettomuutensa takeena. Riippumattomuutensa järjestö sanoo takaavansa rahoituspolitiikallaan, jossa painotetaan yksityisiltä tahoilta saatavaa rahoitusta ja pyritään pitämään julkinen rahoitus minimissään. Lähdeaineistona on tutkimuksessa käytetty Lääkärit ilman rajoja -järjestön projektiraportteja, vuosiraportteja, julkaisuja ja lehtiartikkeleita.
  • Lankinen, Miira (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tämä tutkielma tutkii Robert Baillien (1602–1662) käyttämää sukupuolittunutta ja ruumiillistunutta retoriikkaa tämän poliittisuskonnollisissa teksteissä kolmen valtakunnan sotien aikana. Tutkimus analysoi, kuinka sukupuolittuneen ja ruumiillistuneen retoriikan avulla Baillie maalaa vastapuolesta kuvan vääräuskoisina, seksuaalisesti poikkeavina ja jopa hirviömäisinä. Vastaavasti Baillie käyttää sukupuolittunutta ja ruumiillistunutta kieltä myös maalatakseen presbyteerit tosiuskovaisiksi ja Jumalan asialla oleviksi. Tutkielma jakautuu kolmeen osaan. Ensimmäisessä luvussa analysoidaan, kuinka Baillie maalaa vastapuolen miesten maskuliinisuuden heikoksi. Baillien mielestä eniten näiden miesten maskuliinisuutta kyseenalaistaa näiden vääräuskoisuus ja valtion uhkaaminen. Toisessa luvussa tarkastellaan, kuinka Baillie käyttää feminiinisyyttä toisaalta vastapuolen maalaamiseen seksuaalisesti epäilyttävinä ja yhteiskuntarauhan vaarantajina, mutta myös kirkon kuvaamiseen naisena, joka joutuu vastapuolen miesten hyökkäyksen kohteeksi. Kolmannessa luvussa sukupuolittuneisuus sidotaan yhteen ruumiillisuuden kanssa. Toisaalta Baillie maalaa vastapuolesta kuvaa hirviöinä, jotka saavat usein feminiinisiä konnotaatioita. Samalla hän niin ikään kuvaa kirkkoa ja valtiota ruumiin avulla, ja kuinka vastapuoli sairastuttaa tai muuntaa hirviöksi tämän poliittisen ja uskonnollisen ruumiin. Lopuksi luvussa keskitytään Baillien tapaan tarjota parannusta lääketieteellisten kielikuvien avulla. Baillien sukupuolittuneen ja ruumiillistuneen retoriikan analyysilla tämä tutkielma osoittaa, että aatehistoriallinen tutkimus hyötyy sukupuolen ja ruumiin huomioimisesta analyysissaan. Tutkielmassa avataan, kuinka 1600-luvun Iso-Britannian poliittinen ympäristö oli vahvasti sukupuolittunut ja ruumiillistunut, ja kuinka eliitin miesten oli tärkeä pitää kiinni näistä ihanteista oikeuttaakseen valtansa. Samalla tutkielma tuo esille, kuinka hyökkäys eliitin miehen maskuliinisuutta vastaan saattoi olla oikea uhka miehen poliittiselle vallalle.
  • Alava, Henni (2008)
    The aim of the study is to analyse the interactions of development intervention and conflict in northern Uganda, where over 20 years of armed conflict between the Lord's Resistance Army rebel movement and the Government of Uganda have caused massive population displacement. The study provides an explanation for the marked increase of development intervention in the region between 2001 and 2006, and an analysis of the effects of this increase. A further aim of the study is to discuss some of the theoretical and methodological challenges in studying development interventions, and to comment on the possibilities for analysing the impacts of intervention on conflict. The research is underpinned by the idea presented by Koponen of intervention as an inseparable element of the modern notion of development. The study can be characterised as methodological developmentalism, that is, the study of how the developmentalist complex works and what it produces in northern Uganda. Long's notion of social interface is applied as a tool to this analysis. Following Long, it is suggested that development intervention is embedded in complex frameworks and arenas, which must be analysed in order to understand the interactions of intervention and conflict. The transformation of humanitarianism in the post Cold War era is introduced as the normative and conceptual framework into which development intervention in northern Uganda is embedded. The historical, political and international context of conflict in northern Uganda is presented as the arena into which intervention in the region becomes entangled. It is argued that the increase of development intervention in northern Uganda after 2001 can be understood through an analysis of this framework and arena. The study maintains that development intervention and conflict have interacted in northern Uganda, and that such interactions are multifaceted and complex. It is shown that the interactions of intervention and conflict occur both at the level of regional conflict dynamics and donor relations, and on the ground in northern Uganda, in encounters between organisations and individuals involved in intervention processes. The study also shows that such interactions are generally unacknowledged by development and humanitarian actors in the region.
  • Sädevirta, Sanna (2006)
    Sotauutisoinnin määrä on lisääntynyt länsimaisissa tiedotusvälineissä voimakkaasti Vietnamin sodasta lähtien. Persianlahden sotaa seurattiin satelliittien välittämien reaaliaikaisten televisiokuvien välityksellä. Kosovon sodassa internetin keskustelupalstat välittivät sodan keskelle jääneiden siviilien kokemuksia. Irakin kriisi on ollut jo useamman vuoden suomalaistenkin tiedostuvälineiden otsikoissa. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan Irakin kriisin käsittelyä Suomen Kuvalehden (SK) verkkolehdessä. Tutkimuksessa selvitetään mitä ja miten kehittyvästä kriisistä ja sodasta lehdessä kerrottiin, lisäksi tarkastellaan kenen ääni artikkeleissa pääsi kuuluviin ja millaiset roolit ja identiteetit eri osapuolille tekstien perusteella muodostui. Tutkimusaineistona on Irakia, YK:n asetarkastuksia, Saddam Husseinia ja kansainvälistä terrorismia koskeneet verkkolehden artikkelit vuosina 2003-2004. Aihetta käsitteleviä artikkeleita löytyi tutkimusajanjaksona verkkolehdestä 15 kappaletta. Aineiston tutkimisessa on käytetty Norman Fairclough kriittisen diskurssianalyysin oppeja ja metodeja. Kriittisen diskurssianalyysin tutkimusmenetelmien tärkein oppi saadaan Fairclouhn kriittistä diskurssianalyysiä selittävistä teoksista: Miten media puhuu (1997), Discourse and Social Change (1992) ja Language and Power (1989). Artikkelien kielenkäyttöön ja sanavalintoihin on kiinnitetty erityistä huomiota. Fairclough oppien mukaisesti tutkimuksessa tarkastellaan tekstin valintojen pohjalta eri osapuolille muodostuvia rooleja ja identiteettejä. Artikkeleista löytyi kaiken kaikkiaan kuusi toisistaan selvästi eroavaa diskurssia: demokratisoitumisen vaikeutta korostava diskurssi, suurvallan ylivoimaisuutta korostava diskurssi, uhkakuvadiskurssi, virhediskurssi sekä sodanvastainen diskurssi. Tutkimusaineistona oli nimenomaan verkkolehti ja aineistosta onkin analysoitu myös se, onko SK käyttänyt verkkolehteä tuottaessaan verkon tarjoamat mahdollisuudet hyväkseen.
  • Leminen, Samuli (2006)
    Tutkielma tarkastelee väkijoukkojen toimintaa vuoden 2002 hindu–muslimi-väkivaltaisuuksissa Gujaratin osavaltiossa Intiassa. Tutkimuskohde on rajattu muslimeja vastaan hyökkäävien hinduväkijoukkojen toimintaan. Aineisto koostuu väkivaltaisuuksia dokumentoineiden tutkimusryhmien raporteista. Tavoitteena on tarkastella väkivaltaisuuksissa esiintyviä toiminnan muotoja ja selvittää, mitkä asiat tekevät väkivaltaan osallistumisesta mielekästä toimintaa osanottajille ja minkälaiset kulttuuriset ajattelutavat saavat väkijoukon toimimaan juuri tietyillä tavoilla. Tutkielman näkökulma pohjautuu kahteen väkivaltaisuuksissa havaittavaan piirteeseen: toisaalta väkivaltaisuudet ovat raju poikkeama siitä, miten ihmiset arkielämässä ajattelevat ja toimivat, toisaalta tästä kulttuurisesta poikkeustilasta on löydettävissä ajattelun ja toiminnan tapoja ja malleja, joihin väkijoukon toiminta perustuu. Näin tutkielma yhdistää eri joukkotoiminnan tutkimuksen suuntauksia: poikkeustilaa käsitellään antropologisen liminaalisuus-keskustelun pohjalta, mutta samanaikaisesti väkijoukot ymmärretään myös rajatulla tavalla rationaalisesti toimiviksi ryhmiksi. Väkijoukon rationaliteetti rajautuu niihin kulttuurisiin ajattelun ja toiminnan malleihin, jotka juuri väkivaltaisen tilanteen erikoisluonne on nostanut keskeisiksi. Väkijoukkoihin vaikuttavat ajatukset ovat aineistosta selvästi nähtävissä, sillä väkivaltainen toiminta on luonteeltaan julkista ja kommunikoivaa. Väkivaltaista toimintaa motivoivien ja legitimoivien huhujen, ennakkokäsitysten ja ajattelutapojen joukko osoittautuu aineiston perusteella laajaksi. Eritasoisia tai keskenään ristiriitaisiakaan väkivaltaisen toiminnan motiiveja ei kuitenkaan pidä nähdä toisiaan poissulkevina. Suuret ihmismäärät kokevat väkivaltaisuuksiin osallistumisen mielekkäänä toimintana, koska tilanne antaa mahdollisuuden monenlaisiin ajatuskulkuihin ja päämääriin. Aineistossa on kuitenkin nähtävissä myös selkeitä yhteisiä piirteitä, jotka vaikuttivat väkijoukkojen toimintaan samalla tavalla eri puolilla Gujaratia. Tietyt keskeiset kulttuuriset ajattelun ja toiminnan mallit saavat toimintaa määrittävän merkityksen väkivaltaisuuksien aikana. Väkijoukon toiminnassa näyttää olevan kolme keskeistä tavoitetta: häpäiseminen, valloittaminen ja tuhoaminen. Väkivallassa esiintyvien ilmiöiden ja ajattelutapojen havaitseminen auttaa ymmärtämään paitsi Gujaratin väkivaltaisuuksien väkijoukkoja, myös väkivaltaisuuksien sisäistä dynamiikkaa ja väkivaltaisuuksista toiseen toistuvia tunnusomaisia piirteitä ja toimintatapoja.
  • Silvanto, Satu (2001)
    Tutkimuskohteeni on Ecce Homo -valokuvanäyttelyn vastaanotto Helsingissä. Ecce Homo - katso ihmistä - on ruotsalaisen taiteilijan Elisabeth Ohlsonin tulkinta Jeesuksen elämänkaaresta, jossa Jeesuksen seurana esiintyy seksuaalisten vähemmistöjen edustajia. Helsingin kulttuurikaupunkivuoden (2000) ohjelmistoon kuulunut näyttely sai Suomessa aikaan valtakunnallisen kohun. Taiteen, politiikan ja uskonnon kysymykset kietoutuvat Ecce Homon vastaanotossa kiinnostavasti toisiinsa. Tutkimuksessani kysynkin, minkälaista taidetta ja politiikkaa Ecce Homo on, sekä pohdin, miten näyttely kiinnittyy uskontoon. Taiteen saralla tutkin katsojien kokemusten kautta erityisesti sitä, mihin näyttely sijoittuu modernistisen, taiteen autonomisuutta painottavan taidekäsityksen ja uuden, taiteen sosiaalista ja poliittista luonnetta korostavan näkemyksen suhteen. Näyttelyn poliittisuutta erittelen Anthony Giddensin käsitteiden avulla ja kysyn, voiko näyttelyn nähdä emansipatorisena puheenvuorona ja innoittaako se elämänpolitiikkaan. Giddensin teoria refleksiivisestä modernisaatiosta vaikuttaa tutkimukseni taustalla politiikan kysymyksiä laajemminkin. Pyhän käsite on taas apuvälineenäni silloin, kun mietin, miten näyttely kiinnittyy uskontoon. Lopuksi kysyn, voidaanko Ecce Homon herättämästä kohusta puhua kulttuurikiistana, ja jos voidaan, mistä Ecce Homo -kulttuurikiistassa on kyse. Tutkimukseni aineisto koostuu Ecce Homon katsojien ryhmähaastatteluista, näyttelyyn liittyvistä lehtikirjoituksista, näyttelyn kieltämistä vaatineista vetoomuksista ja näyttelyn järjestäjien edustajien haastatteluista. Ryhmähaastattelut ovat ensisijainen aineistoni. Niiden avulla pyrin hahmottamaan katsojien kokemuksia näyttelystä, jotka nousevat tutkimukseni keskiöön. Muut aineistot toimivat tausta-aineistona. Aineiston analyysiin käytän laadullisia menetelmiä. Tutkimukseni tärkeimpiä tuloksia ovat ensinnäkin, että Ecce Homon vastaanottoon liittyvät havainnot tukevat taiteen sosiaalisuutta ja poliittisuutta painottavan esteettisen paradigman nousua. Näyttelyn asiasisältö nousee esteettisiä arvoja tärkeämmäksi ja monelle haastateltavalle näyttely on hyvää taidetta siitä syystä, että he allekirjoittavat sen poliittisen sisällön. Politiikka tulee tässä ymmärtää kuitenkin kaikista asioissa poliittisia puolia näkevästä aspektinäkökulmasta käsin eikä rajoittaa politiikantekoa valtion ja puolueiden etuoikeudeksi. Toiseksi näyttelyn kuvat innoittavat elämänpolitiikkaan saadessaan haastateltavat miettimään omaa suhdettaan kuvissa esiintyviin ja näyttelykohuun liittyviin ilmiöihin. Haastateltavia voisikin näin pitää aidosti refleksiivisinä, itseään ja elämäntapansa moraalista oikeutusta pohtivina yksilöinä. Näyttely toimii myös emansipatorisena puheenvuorona herätellen kysymyksiä seksuaalisten vähemmistön asemasta yhteiskunnassamme ja tekee näkyväksi, että vapautuspolitiikkaakin tarvitaan yhä elämänpolitiikan rinnalla. Uskontoon liittyen jotkut haastateltavat pitävät näyttelykokemusta suorastaan pyhänä kokemuksena, toisaalta näyttelyn vastustajat näkevät sen pyhäinhäväistyksenä. Näyttelyn vastaanotto nostaakin esiin yhteiskunnassamme vallitsevat erilaiset käsitykset pyhästä. Nämä muodostavat myös Ecce Homo -kulttuurikiistan ytimen. Nykyisessä, refleksiivisen modernin yhteiskunnassa yhtä yhteistä pyhää ei ole välttämättä enää edes löydettävissä.
  • Järä, Taina (2003)
    Pro gradu –tutkielmassa tarkastellaan Euroopan unionin kestävän kehityksen politiikan toimeenpano-ongelmia alueellispaikallisesta näkökulmasta kaakkoisespanjalaisen Segura-joen tapauksen valossa. Tutkimuksessa pureudutaan Segura-joen kestävää kehitystä koskevaan alue- ja paikallistason yhteiskunnallispoliittiseen konfliktiin, toimijoiden väliseen intressien ristiriitaan, ja se perustuu alue- ja paikallistason toimijoiden Segura-joen kestävään kehitykseen liittyvien politiikan, näkemysten ja asenteiden analyysiin. Tutkimuksen tarkoituksena on Segura-joen tapauksen syvällisen tarkastelun pohjalta selvittää, mitä yhteiskunnallispoliittisia eli toimijoiden välisiin suhteisiin perustuvia edellytyksiä yleisesti hyväksytyn ja virallisesti tunnustetun mutta hyvin monitulkintaisen ja vain yleisluontoisesti määritellyn kestävän kehityksen käytännön toteutumiseen liittyy. Tutkimuksessa etsitään vastausta kysymyksiin Segura-joen laakson yhteiskunnallispoliittisista kestävän kehityksen edellytyksistä ja Euroopan unionin vaikutuksista alue- ja paikallisyhteisöjen, kuten Segura-joen laakson, kestävään kehitykseen. Tutkimuksen perusteella pyritään vetämään myös ylikansalliselle tasolle ulottuvia johtopäätöksiä Euroopan unionin merkityksestä kestävän kehityksen toteuttajana unionissa ja sitä kautta laajemminkin kansainvälisessä yhteisössä. Tutkimusta voidaan luonnehtia Segura-jokea tarkastelevaksi tapaustutkimukseksi, mutta siinä on aineksia myös vertailevasta tutkimuksesta, sillä toimijoiden politiikkaa, näkemyksiä ja asenteita tarkasteltaessa tehdään jatkuvaa vertailua toimijoiden ja heidän näkemystensä välillä. Vertaileva analyysi tukee siten monin tavoin tapaustutkimusta ja sen pohjalta tehtäviä päätelmiä. Tutkimuksen perusteella havaitaan Segura-joen kestävää kehitystä koskevan konfliktin olevan osa laajempaa yhteiskunnallispoliittista konfliktia, jossa intressien välistä taistelua käydään abstraktien ja monitulkintaisten mutta demokraattisille yhteiskunnille perustavanlaatuisten käsitteiden, kuten demokratian, tasa-arvon, oikeudenmukaisuuden, solidaarisuuden ja totuuden, mutta myös kestävän kehityksen, määritelmistä. Myös abstrakteja arvoja puolustava, monitulkintaisia tavoitteita ajava ja olemukseltaan moniselitteinen Euroopan unioni näyttää aiheuttavan eturistiriitoja unionin merkitystä eri tavoin tulkitsevien toimijoiden välillä. Tutkimuksen johtopäätöksenä on, että kestävän kehityksen käytännön toteutuminen edellyttää abstraktien käsitteiden jättämien merkitystyhjiöiden täyttämistä alue- ja paikallistason yhteiskunnallispoliittisella aktiivisuudella, joka tällä hetkellä näyttää tukahdutetun poliittisesta prosessista. Se puolestaan edellyttää kansalaisten yhteiskunnallispoliittisten osallistumismahdollisuuksien laajentamista sekä alue- ja paikallisyhteisöjen ja kansalaisten yhteenliittymien tunnustamista legitiimeiksi yhteiskunnallispoliittisiksi toimijoiksi alueellispaikallisen, kansallisen ja ylikansallisen hallinnon rinnalle sekä valtioiden sisällä että Euroopan unionissa ja kansainvälisessä politiikassa. Tutkimuksen primääriaineisto koostuu haastatteluista, sähköpostikeskusteluista, yhteiskunnallisten liikkeiden kannanotoista Segura-joen tapaukseen sekä alue- ja paikallishallinnon, keskushallinnon ja Euroopan unionin kestävään kehitykseen liittyvistä poliittishallinnollisista dokumenteista. Sekundaarilähteistä tärkeimpiä ovat Euroopan unionin ympäristöpolitiikkaa ja kestävän kehityksen periaatetta käsittelevä kirjallisuus, Segura-joen tapausta valottavat artikkelit ja tutkimusraportit, sanomalehtiartikkelit, internetuutiset ja –artikkelit, kestävän kehityksen käsiteanalyyttinen kirjallisuus sekä tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen muodostavia kestävän kehityksen tikapuumallia ja ekologisen modernisaation teoriaa koskeva teoreettinen keskustelu.
  • Lundell, Vanessa (2000)
    Tvärkulturella par- och familjeförhållanden kan vara både berikande och komplicerade. Då parterna överskrider sina egna kulturgränser uppstår det otvivelaktigt en del missförstånd och konflikter. För att finna balans mellan de olika kulturerna är det viktigt att identifiera de kulturella skillnaderna. Denna problematik väckte intresse för att granska tvärkulturella förhållanden, med koncentrationen på konflikterna i parrelationen och föräldraskapet. Undersökningen är en kvalitativ studie. Den inriktar sig på förhållanden, som ingåtts mellan finska kvinnor och muslimska män. Den empiriska studien innefattar intervjuer med nio finska kvinnor, som haft någon form av parrelation med en muslimsk man. Männens nationalitet varierar, liksom även förhållandenas art och längd. Samtliga parförhållanden har dock resulterat i ett eller två barn. De muslimska männen i fråga har inte blivit hörda. Däremot innefattar den teoretiska referensramen en beskrivning av kärleks- och familjelivet inom islam. Intervjuerna behandlar kvinnornas erfarenheter av parrelationen, familjelivet och livet efter separationen. Intervjuerna genomfördes som halvstrukturerade temaintervjuer och frågorna anpassades till var och en intervju skilt för sig. Analysen av materialet påvisade att parterna hade mycket olika förväntningar på familjelivet. De största konflikterna uppstod efter konstaterandet av graviditeten och härrörde sig till rollfördelningarna, språket, kommunikationen och det sociala beteendet. Därtill påverkades parrelationen av övriga faktorer, som kunde tolkas antingen som kultur - eller icke kulturbundna. Vid studien tillämpades delvis den fenomenologiska och hermeneutiska metodläran. Dessa metoder brukar huvudsakligen användas inom filosofin. De innefattar dock en hel del intressanta aspekter, som är användbara även inom kvalitativ forskning. Som arbetsmetod har använts Grounded Theory. I samband med bearbetningen av materialet efterföljdes metoden dock inte samvetsgrant, utan med viss flexibilitet. Av de viktigaste källorna kan nämnas Berry m.fl., Bryman & Burgess och Smith & Bond, Svensson & Starrin.
  • Paltta, Anni (2006)
    Tutkimukseni kohde on suomalais-palestiinalainen opetussektorin kehitysyhteistyöhanke PALFEP, jonka kahta ensimmäistä vaihetta (1997-2005) tarkastelen konfliktin näkökulmasta. Pohdin tarkemmin konfliktisensitiivisyyttä, jolla tarkoitetaan esimerkiksi kehitysyhteistyön ja sen toteuttamisympäristön vuorovaikutuksen kartoittamista ja ymmärtämistä. Kehitysyhteistyö vaikuttaa ympäristöön myös ennakoimattomasti, samoin kuin konfliktin konteksti vaikuttaa hankkeeseen. On tärkeää, ettei varomattomuudella kärjistetä olemassaolevia jännitteitä tai luoda uusia. Konfliktisensitiivisyys onkin sekä teoreettinen näkökulma että työkalu laadukkaampaan ja joustavampaan kehitysyhteistyöhön. Tutkimukseni yhdistää kehityskysymyksiä rauhan- ja konfliktintutkimukseen ja käytän muun muassa Johan Galtungin ja Jonathan Goodhandin tekstejä. Konfliktisensitiivisyyteen pyritään mahdollisimman laajalla ja jatkuvalla sosiaalisen, taloudellisen ja poliittisen kontekstin sekä riskien, ongelmien ja vaikutusten arvioinnilla. Tutkin, miten näiden analyysien olemassaolo ilmenee opetussektorin tukihankkeen hankeasiakirjoissa (arkistomateriaali) ja täydennän kuvaa haastattelemalla 16:tta ulkoasiainhallinnon Palestiina-kysymysten kanssa työskentelevää tai työskennellyttä henkilöä. Lähestyn aihetta kartoittamalla PALFEP:n käynnistymistä ja silloisia poliittisia muutoksia sekä Suomen profiloitumista opetussektorille. Muodostan tutkimuksessa kuvaa myös siitä, miten hankeasiakirjojen ja haastattelujen perusteella tilanteen muutokset alueella ovat vaikuttaneet opetussektorin tukihankkeen kahteen ensimmäiseen vaiheeseen, jotka olivat keskenään hyvin erityyppiset hankkeen toimintaympäristöt. Pohdin, miten laajasti hankeasiakirjat kuvaavat tuota aikaa ja kehitysyhteistyön toimijoiden käsitystä siitä. Mietin, mitä kaikkea aineistoni ylipäätään kertoo, ja mitä niin sanottua hiljaista tietoa jää sen ulkopuolelle. Johtopäätökseni on, että hankeasiakirjat ovat hyvin suppeita ja opetussektorin substanssiin keskittyviä. Ne toimivat ennen kaikkea raamina kehitysyhteistyölle. Asiakirjoissa esimerkiksi kuvaillaan kohdattuja haasteita ja tehdään lyhyitä oletuksia tulevasta hankkeen toimintaympäristöstä - ei ole kuitenkaan nähtävissä kirjallisena mitään siitä, miten hanketta arvioidaan jouduttavan muuttamaan, jos (yleensä positiiviset) oletukset eivät toteudukaan. Mikäli tutkija tai kehitysyhteistyön ammattilainen ulkoministeriössä haluaa tarkempaa ymmärrystä hankkeen taustalla olevista tilanneanalyyseistä ja oletuksista, vastauksia ei löydy hankeasiakirjoista. Suurin osa tietotaidosta siirtyy varmasti keskusteluissa ja tapaamisissa, ei paperilla. Hankeasiakirjojen suppeus ei kuitenkaan välttämättä merkitse, etteikö analyysiä olisi taustalla. Kansainvälisiä yhteistyön ja palestiinalaisten opetussektorin koordinaation mahdollisuuksia on runsaasti erilaisten työryhmien ja tapaamisten muodossa. Tietotaidon siirtymisen ja jatkuvuuden mutta myös hallinnon läpinäkyvyyden vuoksi olisi ensisijaisen tärkeää, että hankeen tausta-analyyseistä ja hankkeesta prosessina olisi saatavilla tarkempaa kirjallista materiaalia. Konfliktiteemojen huomioiminen kehitysyhteistyössä on vielä niin aluillaan, että varmasti menee vielä aikaa, ennen kuin konfliktisensitiivisyys on valtavirtaistettu läpileikkaavaksi näkökulmaksi kehitysyhteistyöhön.
  • Kuvaja, Miira (2000)
    Pro gradu –tutkielma tarkastelee konfliktitilanteiden selvittämistä kolmannen osapuolen, välittäjän, avulla. Konfliktitilanteet jaetaan tutkimuksessa kriiseihin, kiistoihin ja konfliktiin. Kriisi on näistä intensiivisin ja ilmenee esimerkiksi aseellisina yhteenottoina. Kiista on laajempi. Sillä tarkoitetaan esimerkiksi koko sotatilannetta rauhansopimuksen solmimiseen asti. Konflikti on yläkäsite, johon kiista ja kriisi sisältyvät. Se johtuu järjestelmän rakenteista, jotka aiheuttavat epätasa-arvoisia olosuhteita eri ryhmien välille. Konfliktin selvittämisen keinot jaetaan vastaavasti kriisinhallintaan, kiistojen ratkaisemiseen ja konfliktin transformointiin. Ensimmäinen pyrkii aselepoihin ja kiistojen ratkaisemisessa tavoitellaan rauhansopimusta. Transformoinnissa pyritään korjaamaan järjestelmän rakenteita siten, että kaikki ryhmät ovat tyytyväisiä niihin. Ilman transformointia kiistat ja kriisit voivat puhjeta uudelleen. Välittäjän tarkastelussa perehdytään koalitiovälittäjän ominaisuuksiin sekä puolueettomuuteen, vaikutusvaltaan ja tietotasoon. Lisäksi tarkastellaan välittäjien motiiveja sekä itse välitysprosessia, eli tehtäviä, joita välittäjä suorittaa rauhantekoprosessissa. Transformointiprosessissa kolmas osapuoli siirtyy konfliktiosapuolia avustavaan rooliin. Teoreettisen jäsennyksen avulla tarkastellaan Euroopan yhteisön ja unionin toimintaa välittäjänä entisen Jugoslavian konfliktissa. Tutkimuksen aikarajoina ovat konfliktin näkyvä alkaminen vuonna 1989 ja Daytonin rauhansopimuksen solmiminen joulukuussa 1995. Yhteisöä ja unionia tarkastellaan motiivien, ominaisuuksien ja toiminnan osalta. Lisäksi kiinnitetään huomiota sen rooliin koko kansainvälisen yhteisön rauhantekoprosessissa. Voidaan todeta, että se pyrki kasvattamaan merkitystään kansainvälisenä toimijana konfliktin avulla. Yksimielisyyttä vaativa päätöksentekojärjestelmä, sotilaallisten resurssien puute ja jäsenmaiden erilaiset intressit saivat aikaan sen epäonnistumisen tavoitteissaan. Konflikti paljasti myös sen riippuvaisuuden muista kansainvälisistä toimijoista. Konfliktin selvittäminen siirtyi sen edetessä yhä enemmän YK:lle ja Yhdysvalloille. Loppuvaiheessa unioni oli joutunut lähes täysin syrjään prosessista.
  • Aarnio, Johanna (2001)
    Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää miksi korsikalaisten ja heitä hallitsevan Ranskan keskushallituksen välillä vallitsee konflikti. Keskeinen kysymys oli mitkä tekijät saivat korsikalaiset mobilisoitumaan ja väkivaltaiseen konfliktiin Ranskaa vastaan. Työssä pyrittiin myös löytämään selitys konfliktin pitkittymiselle ja sille miksi Korsikan aseman parantamiseksi tehdyt toimenpiteet eivät ole lopettaneet konfliktia. Kysymyksiin etsittiin vastauksia Hechterin sisäisen kolonialismin teorian ja Gurrin konflikti-indikaattoreiden eli mobilisoitumiseen vaikuttavien tekijöiden avulla. Sisäisen kolonialismin teorian mukaan yhteiskunnallisesti alempana olevat etniset ryhmät yleensä tuovat etnisyytensä voimakkaasti esille ja ovat muita aktiivisempia mobilisoitumaan. Nationalismi johtuu stratifikaatiojärjestelmästä, joka antaa kulttuurisille eroille poliittisen merkityksen yhdistämällä kulttuurierot yksilölle avoinna oleviin mahdollisuuksiin. Mobilisoitumaan altistavat yhteinen epäedullinen asema, ryhmäidentiteetti, ryhmän yhteenkuuluvuus ja valtaryhmän alistava hallinta. Työssä pohditaan mistä konfliktien on katsottu johtuvan ja mikä vaikuttaa niiden todennäköisyyteen ja ominaisuuksiin. Analysoitavana oleva konflikti kartoitetaan Wehrin tarjoaman kehyksen avulla. Se sisältää konfliktin juurien etsimisen sekä päätapahtumat konfliktin ja sen ympäristön kehityksessä. Konfliktiympäristöä käsitellään Korsikan väestörakenteen, taloudellisen kehityksen, yhteiskunnan erityispiirteiden sekä Ranskan aluehallinnon ja Korsikan aseman kautta. Lisäksi tunnistetaan konfliktin osapuolet ja ristiriitakysymykset. Väkivalta Korsikalla on jaettu Ranskan valtioon kohdistuvaan ja korsikalaisryhmittymien keskinäiseen. Korsikan ja Ranskan välisen konfliktin juuret ovat korsikalaisten poissulkemisessa poliittisesta vallasta, taloudellisten resurssien jakotavassa sekä ryhmän identiteetin säilymiseen kohdistuvassa uhkassa. Korsikan taloudellinen alikehittyneisyys on muodostanut konkreettisen epäkohdan, joka osaltaan pitää konfliktia yllä. Korsikalaisten syrjäytyminen kasvatti ennakkoluuloja saarelle tulleita ulkopuolisia väestöryhmiä kohtaan. Nationalistiliike nousi näistä epäkohdista. Korsikan ongelmat selittyvät myös osittain sillä, että korsikalaisille heidän suhteensa Ranskaan on kahden kansan välinen suhde. Korsika on ollut valloittajiensa historian uhri. Saaren lait ja instituutiot ovat peräisin vierailta valloittajilta, korsikalaiset ovat pyrkineet sijoittamaan itsensä niiden ulkopuolelle. Työn keskeisinä lähteinä etnis-poliittisten konfliktien tutkimuksen osalta olivat: Gurr, T.R. (1993) Minorities at Risk. Hechter, M. Internal Colonialism (1975); Internal Colonialism Revisited (1985) Tiryakin & Rogowski (eds.) New Nationalism of the Developed West; Principles of Group Solidarity (1987). Wehr, P. (1979) Conflict Regulation. Korsikan ja Ranskan välistä suhdetta käsitelleistä lähteistä keskeisiä olivat mm. Loughlin & Daftari (1999) Insular Regions and European Integration: Corsica and the Åland Islands Compared. Noer, A. (1988) La céntralisme dans la politique linguistique de l'état français. La Corse: un exemple de minorité nationale, sekä ranskalaislehdissä ilmestyneet Korsikaa käsitelleet artikkelit.
  • Kiljunen, Veikko (2004)
    Tutkielmassa tarkastellaan Kosovon konfliktia kansainvälisen politiikan nykytutkimuksessa keskeisen moderni–myöhäismoderni-jaottelun valossa. Tässä asetelmassa tutkielman painopisteeksi on nostettu umpikuja, johon Kosovon kriisi on päätynyt sekä käytännön politiikassa että kriisin ratkaisuvaihtoehtoja koskevassa keskustelussa. Tutkimusasetelma toimii kaksisuuntaisesti siten, että yhtäältä kysytään miten modernin ja myöhäismodernin poliittisen ajattelun kysymyksenasettelut ja keskeiset paradigmat tulevat esiin Kosovon umpikujassa. Tarjoavatko ne tilanteeseen uusia tai toisinkerrottuja näkökulmia ja teemoja, joiden kautta sitä voitaisiin purkaa vaihtoehtoisella tavalla. Samalla kysytään, kuinka vahvoja modernia ja myöhäismodernia painottavat agendat Kosovossa ovat ja näyttävätkö nämä edesauttavan tilanteen helpottumista vai muodostavan ongelmia itsessään. Toisaalta työssä käytetään Kosovon ongelmallista tapausta esimerkkinä, jonka valossa tarkastellaan modernia ja myöhäismodernia painottavien tulkintojen puutteita, vaikeuksia ja keskinäisiä suhteita nykyisessä kansainvälisen politiikan valossa sekä arvioidaan jaottelun käyttökelpoisuutta tarkastelun työvälineenä. Kosovon kriisi on ajankohtainen ja merkittävä sekä Balkanin että koko Euroopan turvallisuuden ja vakauden kannalta. Kosovon tyyppiset kriisit yleistyvät, mikä pakottaa syventämään ja kehittämään ymmärrystä kansainvälisen intervention ja kriisien ratkaisujen muuttuneista haasteista ja mahdollisuuksista. Moderni–myöhäismoderni-jaottelun osalta korostetaan globaalin muutoksen näkökulmaa ja tyypitellään toisaalta modernille valtiolle ja modernille kansainväliselle politiikalle sekä toisaalta myöhäismodernille valtiolle ja myöhäismodernille maailmanpolitiikalle keskeisiä ominaisuuksia ja lähestymistapoja. Tarkastelussa kiinnitetään erityistä huomiota Kosovon tulevan statuksen määrittämisessä keskeisiksi nouseviin kysymyksiin suvereniteetista, turvallisuudesta, identiteetistä, legitimiteetistä, valtion vaikutusmahdollisuuksista ja kansainvälisestä järjestelmästä. Keskeisinä lähteinä käytetään kansainvälisen politiikan myöhäismodernia lähestymistapaa edustavia nykyteoreetikkoja Zygmunt Baumania, David Heldiä, Ulrich Beckiä sekä Georg Sörenseniä. Tutkielman tuloksina esitetään, että Kosovon tilanne on auki moneen suuntaan sekä käytännön ratkaisujen osalta että käsitteellisesti modernin ja myöhäismodernin elementtien sulautuessa vaikeasti yhteen. Kosovon "todellisuudessa" moderni ajattelu ja sen mukaiset ratkaisut ovat enemmän esillä ja käytännössä vahvemmassa asemassa kuin myöhäismoderni ajattelu. Modernilta pohjalta kyetään esittämään ratkaisuvaihtoehtona kansainvälisen nykyjärjestelmän ainoana valtiotyyppinä tunnustamaa ja tunnistamaa perinteistä modernia valtiota. Myöhäismodernin lähestymistavan puitteissa ei ole toistaiseksi syntynyt käyttökelpoisia ratkaisuesityksiä statuskysymykseen. Umpikujan keskiöön nousseen suvereniteetin osalta kysymyksessä on joko–tai-asetelma osapuolten tulkitessa sitä modernisti absoluuttisena ja jakamattomana, eikä siten kyetä etsimään ratkaisua myöhäismodernien käsitemuutosten pohjalta. Myöhäismodernit ulottuvuudet ovat nykyään läsnä eurooppalaisissa tulkinnoissa, näkökulmissa, maailmankatsomuksessa ja myös käytännön politiikassa. On tärkeää, että Kosovon asema osana eurooppalaista kontekstia voidaan tunnustaa ja sitä kautta huomioida eurooppalaisen poliittisen ajattelun muuttuneiden paradigmojen ja EU:n viitekehyksen merkitys konfliktin ratkaisussa.
  • Kankaanpää, Antti (2006)
    Tutkimus käsittelee suomalaisten siirtolaisten keskuudessa ennen ensimmäistä maailmansotaa syntynyttä konfliktia. Konfliktin keskeinen osa muodostui uskonnon ympärille. Tutkimuksessa on keskitytty suomalaisten siirtolaisten järjestöihin, joiden jäsenyyden pohjalta konfliktin osapuolet muodostuivat. Liha ja henki määrittävät kahden pääryhmän ideologisen aseman. Lihaa, eli maallisuutta, korostivat erityisesti suomalaiset sosialistit. Hengen puolelle ryhmittyivät puolestaan kirkollisiin oppeihin luottaneet siirtolaiset. Pääaineiston tutkimuksessa muodostaa siirtolaisten itsensä tuottama kirjallinen materiaali. Konfliktin osapuolten keskuudessa syntyi runsaasti poleemisia sanoma- ja aikakauslehtiä, joissa otettiin kantaa vallitsevaan tilanteeseen. Lehtien lisäksi aineistona on ollut sekä siirtolaispapiston että sosialistijohtajien kirjeenvaihtoa. Kirjeistä paljastuu sekä liikkeiden johtajien että kansan näkemyksiä järjestöjen toiminnasta ja konfliktin olemuksesta. Tutkimusote on diskursiivinen, jossa tarkoituksena on jäljittää sosiaalinen todellisuus käytetyn diskurssin taustalla. Tutkimuksessa on pyritty selvittämään miksi laajamittainen konflikti syntyi, ja miksi kiista sai niin suuret mittasuhteet siirtolaisten keskuudessa. Erityisesti huomio kiinnittyy tällöin siirtolaisuuden seurauksena muuttuneeseen yhteiskunnalliseen asetelmaan, jossa toisaalta kirkko ja uskonto menettivät perinteisiä asemiaan, ja toisaalta sosialismille tarjoutui erityisen hyvä lähtökohta oman aatteensa esiin tuomiselle. Tällöin koko tutkimusasetelma kiteytyy siirtolaisten ja heidän järjestöjensä kykyyn ja mahdollisuuteen sopeutua uuteen tilanteeseen. Siirtolaisten keskinäisessä konfliktissa ideologiset erimielisyydet muodostavat keskeisen osan. Järjestöjen ideologioiden erimaailmallisuus esti niiden toimimisen yhteistyössä. Käytännössä niiden tarjoama sanoma oli toiselle osapuolelle täysin mahdotonta vastaanottaa, koska sen sisältö olisi kumonnut heidän oman ideologiansa sanoman. Vaihtoehdottomuudesta seurasi jakautuminen liha tai henki asetelman mukaan. Käytännössä konflikti siirtolaisten keskuudessa näkyi usein siten, että vastapuolen ideologiaa väheksyttiin hyökkäämällä sen perusteita vastaan. Järjestöjen pyrkimyksenä oli oman ideologian arvon kohottaminen ja oman ryhmän aseman vahvistaminen. Vastapuolen mallin seuraamisesta oli seurauksena joko kadotukseen joutuminen tai orjuudessa eläminen. Oman ideologian seuraamisesta puolestaan seuraisi iankaikkinen elämä tai vapaus orjuudesta. Konfliktissa oli siten kyse kahden ideologian kilpailutilanteesta. Siirtolaisuustilanteessa suomalaisten keskinäiset suhteet järjestyivät uudella tavalla, jolloin kahden ideologian kamppailussa oli kyse siirtolaisyhteisöjen valtarakenteiden määrittämisestä. Ideologiset erimielisyydet konkretisoituivat siten valtakamppailuksi. Koska kahden keskeisen siirtolaisryhmän lähtökohtainen suhtautuminen maallisten olojen järjestämiseen poikkesi niin paljon toisistaan, oli niiden keskinäisen konfliktin syntyminen lähes väistämätön tapahtuma.