Browsing by Subject "konsekutiivitulkkaus"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-3 of 3
  • Kupari, Sari (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tutkimuksen tavoitteena selvittää, millaisia strategioita tulkit käyttävät sanontojen tulkkaamisessa. Sanonnat ovat kielen rikkaus, ja ne asettavat tulkkaukseen omat haasteensa. Tutkimuksen tarkoituksena on osoittaa, mitä strategioita hyödyntäen tulkit tulkkaavat sanonnat eri tulkkausmenetelmissä. Tutkimuksessa tarkasteltiin sanontojen tulkkausta kolmessa eri tulkkausmenetelmässä; konsekutiivi-, simultaani- ja prima vista - tulkkauksessa. Tutkielmassa käytetty aineisto koottiin kahden vastavalmistuneen ja kahden kääntämisen ja tulkkauksen maisteriopintoja viimeistelevän tulkin tulkkauksista. Tulkkaukset simuloivat kolmea eri menetelmää, ja tulkkauksen aiheet olivat eri oikeudenaloilta. Tutkimuksen kielipareina olivat suomi–englanti ja suomi–saksa, ja tulkit tulkkasivat äidinkielestä vieraaseen kieleen. Äänitteet anonymisoitiin ja litteroitiin analyysia varten. Tutkimuksen teorian alkuosuus käsittää sanonnan määrittelemisen: mikä sanonta on ja mikä tehtävä sillä on kielessä. Lisäksi selvitetään lyhyesti sanontojen alkuperä eli sanontojen kieli- ja kulttuurisidonnaisuus. Tämän jälkeen perehdytään tulkkaukseen: aluksi keskitytään tarkastelemaan Sylvie Kalinan (1998) tulkkausteorioita, Daniel Gilen (2009) kuormittavuusmalliteorioita ja Henri Barikin (1971) virhekategoriaa ja sen alaisuuteen kuuluvia muunnoksia ja lisäyksiä. Kalinan tulkkausteoriat antavat työlle raamit kokonaisuudessaan, eli teorioiden avulla kerrotaan, mitä tulkkaus on vuorovaikutuksellisena toimintana. Gilen kuormittavuusmallit pyrkivät antamaan viitteitä mahdollisista syistä, miksi tulkki päätyi tulkkausratkaisuunsa. Barikin teoriat keskittyvät arvioimaan virheiden, muunnosten ja lisäysten laatua ja sitä, millainen vaikutus niillä on tulkkauksen lopputulokseen. Tutkimuksesta kerätyn aineiston perusteella voidaan tehdä päätelmä, että sanonnoilla on vaikutusta tulkkaussuoritukseen ja ne neutralisoituvat helposti tulokielessä. Jotkin sanonnat voidaan tulkata kotouttamalla eli käyttämällä idiomaattista vastinetta, mutta tulkkaus voi toisinaan häivyttää sanonnat tulokielessä. Sanonnan kantama merkitys välittyy tulokieleen, mutta toisinaan tulokielessä sanonta on niin neutralisoitunut, ettei sitä enää tunnista sanonnaksi. Tutkimuksesta selvisi myös, että sanonnat tulkataan idiomaattisemmin simultaani- ja prima vista -menetelmissä kuin konsekutiivimenetelmässä. Tutkimustulokset osoittavat, että sanonnat on mahdollista tulkata erilaisin tulkkausstrategioin, mutta eri strategioilla voi olla vaikutusta luovuuden asteeseen ja tämän vuoksi myös tulkkauksen lopputulokseen. Tutkimus myös osoittaa, miten haastavaa sanontojen tulkkaaminen on kielten symmetrisyyden tai asymmetrisyyden ja siitä johtuvien kieli- ja kulttuurisidonnaisuuksien vuoksi. Sanontojen tulkkaamisessa keskeiseen asemaan nousevat tulkin laaja tulkkauskielten ja niiden edustamien kulttuurien tuntemus.
  • Tikka, Aleksandr (Helsingin yliopisto, 2019)
    Konsekutiivitulkkaus eli peräkkäistulkkaus asettaa haasteita tulkin muistitoiminnoille kuormittaen niitä tehokkaasti. Muistin tukena monet konsekutiivitulkit käyttävät työssään muistiinpanovälineitä. Kaikki eivät kuitenkaan muistiinpanoja käytä, ja osa tulkeista tulkkaa yksinomaan muistinvaraisesti. Tässä tutkielmassa tutkitaan muistiinpanojen vaikutusta konsekutiivimenetelmällä tuotettuihin tulkkeisiin. Tarkastelussa huomio kiinnittyy tulkkien käyttämien tulkkauspuheenvuorojen lukumäärään, rakenteeseen ja esitystapaan. Tutkimusmenetelmänä oli kokeellinen tutkimus. Muistiinpanojen vaikutusta tulkkaussuoritukseen tarkasteltiin tulkkauskokeiden avulla. Tutkimuksen yhteydessä järjestettiin kaksi tulkkauskoetta, joihin osallistui kuusi konsekutiivitulkkia. Tutkimusmateriaalina toimi kaksi äänitettyä dialogia, joita kävivät viranomainen ja asiakas. Tulkkauskokeiden aikana koehenkilöt kuuntelivat molemmat materiaalit, joista toisen he tulkkasivat muistiinpanojen avulla ja toisen ainoastaan muistinsa varassa. Tulkit tulkkasivat molemmat materiaalit molempiin kieliparinsa suuntiin. Tulkattavat kielet olivat suomi ja venäjä. Koehenkilöiden tulkkaussuoritukset äänitettiin, litteroitiin ja analysoitiin. Tutkimustuloksista käy ilmi, että tulkatessaan muistiinpanojen avulla tulkit käyttävät vähemmän tulkkauspuheenvuoroja kuin tulkatessaan saman sisällön muistinvaraisesti. Aidossa muistinvaraisessa tulkkaustilanteessa suurempi määrä tulkkauspuheenvuoroja näyttäytynee suuremmalla määrällä puhujan keskeytyksiä tulkin toimesta. Muistiinpanoilla ja muistinvaraisesti tuotetut tulkkeet eroavat toisistaan myös mieteäänien ja miettimistaukojen lukumäärässä. Tulkatessaan muistiinpanoilla tulkki pitää vähemmän miettimistaukoja, mutta tuottaa enemmän mieteääniä. Pienempi määrä miettimistaukoja tekee tulkkauspuheenvuoroista rakenteeltaan eheämpiä ja lyhyempiä. Tutkimustulosten perusteella mieteäänet vaikuttavat olevan muistiinpanoista lukemisen lieveilmiö. Tulkin käyttämien tulkkauspuheenvuorojen lukumäärä, mieteäänet ja miettimistauot ovat kaikki merkittäviä löydöksiä, sillä aidossa tulkkaustilanteessa niillä on vaikutuksia molempien ensisijaisten puhujien kielelliseen käyttäytymiseen.
  • Pirkkalaniemi, Paju (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tutkielman tavoitteena on tarkastella asioimistulkkauksessa esiintyviä tiivistämisen strategioita sekä tulkkauslajin (asioimistulkkaus) että tulkkausmenetelmän (konsekutiivitulkkaus) näkökulmasta, kielisuunnassa ranska–suomi. Tutkimuksessa vertaillaan lisäksi, eroavatko ammattitulkkien ja tulkkiopiskelijoiden käyttämät tiivistämisstrategiat toisistaan ja onko tiivistämisen määrässä eroa. Teoreettisen viitekehyksen muodostavat aiempi tiivistämistä tulkkausstrategiana käsittelevä käännöstieteellinen tutkimus sekä siihen kytköksissä oleva tulkkauksen laadun tutkimus. Tutkimusaineisto on kerätty Helsingin yliopiston ranskan asioimistulkkauksen harjoituskurssilla joulukuussa 2016. Tutkimusta varten on äänitetty kahden tulkkiopiskelijan ja kahden ammattitulkin tulkkauksia kahdella eri harjoituskerralla. Kaikkiaan aineisto koostuu viidestä tulkkeesta, jotka ovat neljän eri henkilön tuottamia. Tässä aineistossa yleisimmät tiivistämisstrategiat ovat redundanssin poisto, jo tuttujen elementtien poisto ja leksikaalinen korvaaminen. Muita, vähemmän käytettyjä strategioita ovat fokusoimattomien elementtien poisto, pronominaalinen korvaaminen, faattisten elementtien poisto, metakielellisten elementtien poisto ja asenteen ilmausten poisto. Tutkimus osoittaa, että tulkatessa on mahdollista tiivistää viestiä ilman, että tulkkauksen laatu kärsii. Viesti on siis mahdollista välittää täysin tai olennaisilta osin silloinkin, kun tietoa tai tiedon osia jätetään tulkkeesta pois. Tiivistäminen ei tapahdu vain mielivaltaisesti, vaan se on semanttis-pragmaattista toimintaa, jota määrittävät tulkkaustilanne ja tekstikonteksti. Siihen, mitä tiivistämisstrategioita tulkki käyttää, vaikuttaa siis sekä asioimistulkkaustilanne että se, että tulkkaus toteutetaan konsekutiivimenetelmällä. Tutkimuksesta käy ilmi myös, että ammattitulkit tiivistävät viestiä tulkkiopiskelijoita enemmän ja hyödyntävät tiivistämisstrategioita eri tavalla kuin tulkkiopiskelijat. Tulemalla tietoiseksi erilaisista tiivistämisstrategioista ja siitä, mikä niiden käyttöä ohjailee, tulkit voivat vähentää tulkkaukseen kuluvaa aikaa, välttää työmuistinsa ylikuormittumista ja parantaa viestin ymmärrettävyyttä.