Browsing by Subject "konseptit"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-3 of 3
  • Ruuska, Maria (Helsingfors universitet, 2011)
    Suomalaiset lukevat maailman eniten aikakauslehtiä. Niiden on katsottu heijastavan hyvin aikaa ja siksi lehtijuttuja on käytetty sosiologiassa paljon aineistona. Aikakauslehtiä itsessään ja niiden tekoa on tutkittu sosiaalitutkimuksen piirissä vähän. Kilpailu aikakauslehtimarkkinoilla on viime vuosina pakottanut lehdet miettimään tarkemmin kohderyhmiään ja lähes kaikilla suurilla aikakauslehdillä on tänä päivänä tarkkaan määritellyt lehtikonseptit. Konsepti sisältää muun muassa lehden päämäärät ja arvot, ymmärryksen kohderyhmästä ja journalistiset työprosessit. Näin ollen konseptilehteä siis tuotetaan, eli todellisuutta rakennetaan lukijoille vahvasti etukäteen määritellystä viitekehyksestä käsin. Sosiaalitutkimuksessa lehtijuttuja käsitellään usein ikään kuin suorina heijastuksina todellisuudesta. Sellaisia ne kuitenkin harvoin ovat, koska haastateltavat, juttujen näkökulmat ja esitystavat ovat tietoisesti muokattuja jo ideointivaiheessa konseptiin sopiviksi. Tässä tutkimuksessa selvitetään, miten aikakauslehden konsepti inkarnoituu käytännön työssä. Aikakauslehtiä lähestytään muodon näkökulmasta. Tutkimus käsittelee sitä, miten aikakauslehdet tuottavat todellisuutta, ei sitä millaista niiden tuottama todellisuus on. Tutkimuksessa käytetään etnografista tutkimusmenetelmää. Aineisto koostuu viiden kokouksen havainnoinnista, viidestä teemahaastattelusta, yhden jutun seuraamista idean syntyhetkestä lehtihyllyyn sekä erilaisista lehtityöhön liittyvistä dokumenteista. Tutkimuksen metodologinen lähtökohta on etnometodologinen eli laajempaan kontekstiin asetettuna konstruktivistinen. Keskeisiä käsitteitä työssä ovat lehtikonsepti ja Erving Goffmanilta alun perin peräisin oleva kehys. Aineiston kvalitatiivisessa analyysissä konseptin käyttö käytännön työssä paikantuu etenkin toimituskokouksiin, jossa toimituksen jäsenet suunnittelevat ja keskustelevat tulevista jutuista. Konsepti inkarnoituu erityisesti mallilukija- ja juttutyyppipuheessa. joissa jutuille haetaan sopivaa toteutustapaa ja näkökulmaa. Juttutyyppi vertautuu kehyksen käsitteeseen. Juttutyyppi nähdään toimituksessa sabluunana, joka määrittelee jutun sisällön ja muodon ja pohjautuu konseptiin. Se helpottaa ja nopeuttaa lehden tekoa. Mallilukijan, eli toimituksen yhdessä rakentaman lehden oletetun lukijan, avulla konseptia taotaan jatkuvasti. Mallilukija on työkalu, joka otetaan esiin silloin, kun ollaan epävarmoja jonkun aihevalinnan, henkilön tai näkökulman sopivuudesta lehteen. Konseptin käyttö on hyvin lehtikohtaista. Se käy ilmi tutkimuksessa olevasta vertailuista kahden lehden mallilukijoiden käyttötapojen välillä. Aikakauslehtiä aineistoinaan käyttävien yhteiskuntatieteilijöiden olisi hyvä perehtyä aineistoa kerätessä ja sitä analysoidessa lehtien taustalla olevaan konseptitematiikkaan, koska lehtijutut ovat tänä päivänä kaupallisen todellisuuden tuottamiskoneiston läpi käyneitä tuotteita. Yksi konsti päästä käsiksi konseptiin ulkopuolelta on perehtyä lehden lukijoiden lukuhalua ylläpitävään ristiriitaan, jonka ympärille konsepti on yleensä rakennettu. Lukijasuhdetta ylläpitävän ristiriidan voi löytää esimerkiksi purkamalla lehden sivukartan ja analysoimalla juttujen teemoja ja niiden välisiä ristiriitaisuuksia. Tutkimuksessa keskeisenä lähdekirjallisuutena on Merja Helteen ja Maija Töyryn aikakauslehden konseptointia käsittelevät artikkelit ja teokset.
  • Tissari, Varpu (Toiminnan, kehityksen ja oppimisen tutkimusyksikkö CRADLE, Helsingin yliopisto, 2012)
    KONSEPTI - Toimintakonseptin uudistajien verkkolehti, 7 (1-2), 2012
  • Väliniemi, Jenni; Rask, Mikko; Timonen, Päivi; Uotinen, Sanna (Kuluttajatutkimuskeskus, 2009)
    Kuluttajatutkimuskeskus. Julkaisuja 1/2009
    Urbaanin asumisen tulevaisuuden konseptit -hanke URBA tuo tarkasteluun uusia asumisen malleja ja liiketoiminnan tapoja. Kuluttajatutkimuskeskuksen osuutena kolmivuotisessa, vuonna 2007 käynnistyneessä hankkeessa oli toteuttaa Yhteiskuntasuunnittelun tutkimus- ja koulutuskeskuksen asumisen asiantuntijoiden tunnistamien kansainvälisten asumiskonseptien arviointi. Konseptien arviointiin osallistui Kuluttajatutkimuskeskuksen kuluttajapanelisteja, pääkaupunkiseudun kaupunkisuunnittelijoita ja asuntorakennuttajien edustajia. Verstastyöskentelyyn valitut konseptit korostavat hyvin erityyppisiä ulottuvuuksia asuntosuunnittelussa, mukaan lukien rakentamistapa (ryhmärakentaminen), talotyyppi (kaupunkipientalo), asuntoon kytketyt palvelut (James), suunnittelutapa (omaehtoisesti joustava asunto) ja erityisryhmälle suunnattu asunto (kotiutumisasunto). Työskentely konseptiverstaissa järjestettiin Kuluttajatutkimuskeskuksessa kahdessa kierroksessa loka-marraskuun aikana 2008. Ensimmäinen kierros käsitti kolme pienryhmätyöpajakertaa, jossa jokaisessa oli mukana noin 10 hengen ryhmä kuluttajapanelisteja sekä kaupunkien ja rakennuttajien edustajia. Jokaisena kolmena kertana käsiteltiin konseptien hyväksyttävyyttä, kansainvälisten ideoiden kotiuttamista sekä uskottavuutta ja sopivuutta pääkaupunkiseudun asuntotuotantoon. Toinen kierros käsitti kolmen edellä mainitun pienryhmän yhtäaikaisen kokoontumisen. Silloin kokoonnuttiin keskustelemaan yhdessä ensimmäisellä kierroksella esiin nousseista ongelmista ja jännitteiden ratkaisemisesta. Konseptiverstaiden perusteella asumiskonsepteista tutuimmat olivat helpoimmin yleisesti hyväksyttäviä. Kaupunkipientalo ja kotiutumisasunto arvioitiin positiivisimmin niin hyväksyttävyyden, toteutusmahdollisuuksien kuin kaupaksi käynnin osalta. Radikaaleimmiksi konsepteiksi konseptiverstaissa arvioitiin omaehtoisesti joustava asunto- ja James konsepti. Myös nykypäivän ryhmärakentaminen koettiin vieraaksi. Konseptiverstaissa asumiskonsepteilta toivottiin erityisesti monikäyttöisyyttä ja muunneltavuutta, minkä puitteissa kuluttajat voivat toteuttaa itse omien tarpeidensa mukaisia ratkaisuja. Arvioituihin konsepteihin eri toimijat pitivät suosituimpana asuinympäristön rakenteena ekologisesti tiivistä, mutta laajempia viheralueita ympärilleen jättävää ja luontokokemuksia mahdollistavaa mallia. Kuluttajat pitivät tärkeänä myös, että alueet ja asunnot tarjoaisivat sopivaa yksityisyyttä muutoin tiiviissä ja yhteistiloja sisältävissä asumispuitteissa. Arkitalous näyttäytyy konseptiverstaiden perusteella tärkeänä osana asumiskonseptien kehitystyötä. Taloudellisessa ajattelussa olisi hyvä huomioida koko asumisen aikainen taloudellinen elinkaari, ei ainoastaan rakentamiskustannuksia. Yhteistoiminnallinen kehittäminen osoitti, että asiantuntijuutta voidaan rakentaa uudella yhdenvertaisella tavalla ja samalla päästä asumiskonseptien kehitystyössä tiedonvaihtoon ja uusien ideoiden kehittelyyn ilman vastakkainasetteluasetelman syntymistä toimijoiden välille.