Browsing by Subject "konteksti"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-15 of 15
  • Laasanen, Jaakko (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tutkielman lähtökohtana on sen aineisto, Alkon vuoden 2014 televisiomainos ja -verkkovideokampanja. Kampanjassa on aistittavissa keskiluokkaisen habituksen ja tyylin läsnäolo. Kampanjan oletetun luokkasidonnaisuuden takia tutkielman teoreettiseksi viitekehykseksi on valittu sosiologi Pierre Bourdieun makuun perustuva yhteiskuntaluokkateoria. Tutkimus pyrkii selvittämään, minkälaisista osista kampanjan oletettu keskiluokkaisuus koostuu? Miksi monopolia on puolustettu keskiluokkaisen tyylin keinoin? Minkälaista hallintaa keskiluokkaisen habituksen avulla toteutetaan? Tutkielman metodi on sosiosemioottinen representaatioiden analyysi. Metodin avulla paikannetaan ja analysoidaan aineiston osien ja kokonaisuuksien kulttuurisia merkityksiä. Sosiosemiotiikka ymmärtää merkit ja merkityskokonaisuudet semioottisina resursseina, jotka saavat merkityksensä siitä sosiokulttuurisesta taustasta, jossa ne on tuotettu. Sosiosemioottisessa merkityksen tuotannossa tärkeässä osassa ovat ne kontekstit, joihin merkit liittyvät. Tutkimuksen työkaluina toimivat aineistoon liittyvät kontekstit: suomalainen uuden keskiluokan tutkimus, aineiston tuottajien kontekstointihaastattelut sekä yhteiskuntahistoriallinen alkoholipoliittinen narratiivi. Viimeksi mainittu narratiivi perustuu yhteiskuntahistorioitsija Hanna Kuusen esitykseen, jossa Suomen alkoholipolitiikan liberalisoitumista on ohjannut filosofi Michel Foucault’n teoretisoima liberaali hallintalogiikka. Tutkielman keskeiset tulokset liittyvät uuden keskiluokan habituksen ilmenemiseen aineistossa. Kampanjan tyyli koostuu lukuisista vapauden ja kontrollin osista, jolloin tyylin yhteisvaikutelma on ambivalentti. Tyyli on kommunikoitu epäsuorasti, ja sen funktio on vedota kampanjan kohderyhmään. Kampanjan argumentointi koostuu arvoista, jotka voi jakaa vapauden ja kontrollin kategorioihin. Vapautta ilmaisevat valinnanvapaus, palvelu, ekologisuus ja solidaarisuus. Kontrollia ilmaisevat sosiaalinen kontrolli, turvallisuus ja kontrolli maun avulla. Aineiston edustama vapaus on positiivista vapauutta erotuksena talousliberalismin negatiiviseen vapauteen. Kaikki aineiston kommunikoimat arvot liittyvät uuden keskiluokan habituksen vapaus-kontrolli-ulottuvuuteen. Maun avulla toteutettu kontrolli on tutkielman tärkein yksittäinen tulos. Se paljastaa aineistosta vaikuttamismekanismin, joka ei perustu rationaaliseen suoraan argumentaatioon. Tutkimuksen tärkein oivallus on teoreettinen. Bourdieun habituksen käsitteen ja Foucault’n identiteetin käsitteen välisen yhteyden osoittaminen tuottaa mielekkään tulkinnan aineistosta. Tutkielma osoittaa, että Alkon kampanja on rakennettu palvelemaan uuden keskiluokan habitusta. Alkon monopoliasema tarjoaa positiivista vapautta ja kulttuurisia resursseja uuden keskiluokan käyttöön. Kulttuuriset resurssit mahdollistavat pääomien kartuttamisen ja luokkaposition parantamisen. Habituksen palvelemisen lisäksi kampanja asettaa myös määritelmän oikeanlaisesta luokkaperformanssista – laadullinen suhde alkoholiin parantaa luokkapositiota, mutta määrällinen suhde heikentää sitä. Kampanjan kuvaama habitus ja sen määrittämä oikea luokkaperformanssi ovat Alkon kannalta ihanteellisia, koska ne ovat suopeita Alkon monopolia kohtaan.
  • Borkowski, Paula (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tämän tutkimuksen tavoitteena on löytää relevantteja konteksteja puolalaisen kirjailijan Andrzej Stasiukin (1960–) kirjoittaman matkakirjan Matkalla Babadagiin (2006; alkuteos Jadąc do Babadag 2004) tulkintaan sekä esittää tulkinta teoksesta näiden kontekstien valossa. Tutkimuksen ensisijainen tutkimusmateriaali koostuu Matkalla Babadagiin –teoksen puolankielisestä alkuteoksesta sekä siinä olevista rajoja ja rajanylityksiä kuvaavista episodeista. Toissijaisena tutkimusmateriaalina on käytetty konteksteja kuvaavia kirjallisia lähteitä kirjallisuuden- ja kulttuurientutkimuksen alalta sekä poliittisen ja kulttuurisen maantieteen parissa tehdyn rajatutkimuksen alalta. Tutkimuksen teoreettisena ja metodologisena viitekehyksenä on hermeneuttinen lähestymistapa. Tarkemmin teoksen tulkinnassa on käytetty kirjallisuuden- ja kulttuurintutkija Mikko Lehtosen kehittämää kontekstien hermeneutiikkaa, jossa tekstille annettujen merkitysten ja tulkintojen nähdään olevan sidoksissa moninaisiin konteksteihin. Tutkijan tehtävänä on identifioida ja kuvata tulkinnan kannalta relevantit kontekstit. Kontekstien hermeneutiikalla tavoitellaan siten paitsi tekstin myös sen tulkinnassa keskeisten kontekstien ymmärtämistä. Tutkimuksen tulokset jakautuvat kahteen kategoriaan. Ensimmäisen kategorian tulokset ovat Matkalla Babadagiin –teoksen luennassa esille nousseet kontekstit. Näitä ovat raja (geo)poliittisena käsitteenä, 1980-luvulla syntynyt Keski-Euroopan idea ja Andrzej Stasiukin kirjallisessa tuotannossa hahmottuva keskieurooppakuva sekä vuoden 1989 jälkeinen transformaation aikakausi yhteiskunnallisena ja kulttuurisena kontekstina. Ensimmäisen kategorian tuloksina voidaan pitää myös tarkennettuja tutkimuskysymyksiä: mikä on rajojen merkitys Andrzej Stasiukin keskieurooppakuvan muodostumisessa ja miten transformaation aikakausi selittää keskieurooppakuvan muodostumista ja kertojan kokemuksia rajojen ylittämisestä. Toisen kategorian tulokset ovat tutkimuksen päätulokset. Tärkeimpänä tuloksena voidaan pitää ymmärrystä siitä, että rajojen ylittämisellä eli matkustamisella on keskeinen merkitys Andrzej Stasiukin keskieurooppakuvan rakentumisessa. Rajojen avautuminen vuoden 1989 jälkeen toi vapauden matkustaa ja mahdollisuuden alkaa luoda subjektiivista omaa Eurooppaa (puol. moja Europa), mutta samalla se aloitti vääjäämättömän kehityksen kohti rajojen ja niiden tuoman matkustamisen konkretian vähittäistä katoamista. Vaikka Stasiukin omassa Euroopassa on kyse subjektiivisesta keskieurooppakuvasta, jää hän Matkalla Babadagiin –teoksen kertojan kautta tulkittuna ulkopuoliseksi tässä itse rakentamassaan Euroopassa. Rajoihin liittyy myös kokemus niiden absurdiudesta. Kertojan kokemus rajoista ei muodosta yhtenäistä kertomusta, joka auttaisi jäsentämään sitä tilaa, jossa hän matkustaa. Jokainen raja on erilainen ja kokemus rajan kohtaamisesta on subjektiivinen. Tutkimuksen keskeinen johtopäätös on, että kertojan kohtaamista rajoista muodostuu verkko, jolla on ajallinen ja tilallinen ulottuvuus. Matkustaessaan kertoja ylittää nykyisiä valtionrajoja, mutta hän kohtaa myös maisemaan ja kulttuuriseen muistiin tallentuneita reliikkirajoja. Reliikkirajojen kohtaaminen havainnollistaa sitä, miten muistaminen ja mielikuvitus ovat Stasiukin keskieurooppakuvan rakentamisen strategioita konkreettisen matkustamisen ohella. Tutkimuksen toinen oleellinen johtopäätös on, että ilman matkustamisen ja rajojen ylittämisen konkretiaa Stasiukin luoma keskieurooppakuva pohjautuisi pelkästään alati neuvoteltavissa olevaan muistamiseen ja diskursiiviseen tulkintaan. Matkustamisen konkretian tarve selittää myös vuoden 1989 ja transformaation ajan merkitystä Stasiukin keskieurooppakuvan muodostumisessa. Rajojen avautuminen loi konkreettisen mahdollisuuden ylittää rajoja, kerätä passiin leimoja ja vierailla paikoissa, jotka lähitulevaisuudessa saattaisivat muuttua tunnistamattomiksi. Rajojen avautuminen mahdollisti myös vaihtoehtoisen tilan tulkinnan ja “Eurooppaan paluun” –reitin esittämisen, jollaiseksi Stasiukin keskieurooppakuva voidaan myös tulkita kuten tämän tutkimuksen johtopäätöksissä esitetään.
  • Muilu, Roosa-Maria (Helsingin yliopisto, 2021)
    Maisterintutkielmani aiheena on idiomaattisten verbifraseologismien käyttö ja tekstifunktiot Erich Kästnerin lastenkirjan Emil und die Detektive vuonna 1929 ilmestyneessä saksankielisessä alkuperäisteoksessa sekä sen kahdessa, vuosina 1931 ja 1956 ilmestyneissä suomennoksissa. Fraseologismeilla tarkoitetaan kulloiseenkin kieleen vakiintuneita, kahdesta tai useammasta sanasta koostuvia, usein idiomaattisia, ilmauksia. Oheisen tutkimuksen tarkoitus on tutkia aineistoon valittujen fraseologismien sulautumista niitä ympäröivään tekstiin ja kontekstiin sekä vertailla käännösteksteistä kerättyjä tuloksia alkuperäistekstiin ja luoda siten kokonaiskuva tutkimusmateriaaliin kuuluvien fraseologismien käytöstä ja sopivuudesta kyseisten tekstien kokonaistyyliin. Tutkimuksen teoreettinen tausta on käännöstieteessä ja kontrastiivisessa fraseologiassa, ja tutkimus rakentuu vahvasti fraseologiatutkimuksessa käytetyn (kon)tekstuaalisen ”sulauttamisen” tai ”upottamisen” (textuelle Einbettung) käsitteen ympärille. Työn teoriaosassa esitellään lisäksi tiukasti määritellyn fraseologismin tunnusmerkit polyleksikaalisuus, kiteytyneisyys ja idiomaattisuus sekä määritellään fraseologiatutkimuksen muita keskeisiä käsitteitä. Tutkimusaineisto koostuu kolmesta korpuksesta, jotka kerättiin alkuperäisteoksesta ja sen suomennoksista rajaamalla alkuperäistekstin aineisto (vähintään heikosti) idiomaattisiin, finiittiverbin sisältäviin fraseologismeihin ja poimimalla vastaavien kohtien ilmaukset käännöksistä. Fraseologismien tunnistamisessa hyödynnettiin useita sanakirjoja sekä tarvittaessa DWDS:n referenssi- ja lehtikorpuksia. Tutkimuksen aineistona toimivat kolme korpusta sisältävät kokonaisuudessaan 203 esiintymää, joista 68 on alkuperäistekstin fraseologismeja, 68 vastaavia vanhemman käännöksen ilmauksia ja 67 vastaavia uudemman käännöksen ilmauksia. Käännösratkaisut sisältävät sekä fraseologisia että ei-fraseologisia ja idiomaattisia ja ei-idiomaattisia ilmauksia. Tutkimuksen tulosten mukaan 75 % alkuperäistekstin fraseologismeista on jollain tekstuaalisella tavalla sulautuneita ympäröivään kontekstiinsa. Vanhemman käännöksen fraseologismeista kontekstiin sulautuneita on 73,3 %, uudemman käännöksen 78,8 %. Useimmin kaikkien kolmen korpuksen fraseologismit sulautuvat osaksi muuta tekstiä ja kontekstia erilaisten parafraasien ja modifikaatioiden avulla. Vanhemman käännöksen fraseologismeista 66,7 % on lisäksi sulautuneisuudeltaan ja sulauttamistavoiltaan yhteneviä alkuperäistekstin vastaavien kohtien kanssa. Uudemman käännöksen osalta tämä prosenttiluku on 75,8 %. Tuloksista voi päätellä, että Kästnerin fraseologian käyttö on monipuolista ja oivaltavaa ja että käännöksissä fraseologiaa käytetään – siinä määrin kuin alkuperäistekstin fraseologismit ylipäätään on suomennettu fraseologismeilla – verrattain yhtä monipuolisesti kuin alkuperäistekstissä. Uuden käännöksen fraseologian käyttö on alkuperäistekstin kanssa kuitenkin jonkin verran yhtenevämpää kuin vanhemman käännöksen. Fraseologian käytön kannalta uutta käännöstä voitaisiin siis pitää semanttisesti, stilistisesti ja tekstuaalisesti hieman paremmin alkuperäistekstiä vastaavana. Käännösten kokonaistyylin ja niiden yleisen laadun sekä uudelleenkääntämisen merkityksen arvioimista varten tarvitaan kuitenkin lisää tutkimusta.
  • Kääriäinen, Anna-Kristiina (Helsingfors universitet, 2016)
    Latvian pääkaupungissa Riiassa graffitit ovat näkyvä osa kaupunkia. Graffiteilla viestitään ja muutetaan symbolista ja sosiaalista tilaa. Tutkielmassa tarkastellaan, miten luvattomat graffitit esittävät latvialaista yhteiskuntaa Riiassa. Tutkielman tutkimusaineiston muodostavat Riiassa vuosina 2007–2010 valokuvatut graffitit. Tutkimusaineisto käsittää 383 valokuvaa. Tutkielmassa sovelletaan kriittisen diskurssianalyysin kehyksessä seuraavia metodeja luvattomien yhteiskunnallisten lingvististen graffitien analysointiin: sisällönanalyysi, jolla järjestellään ja kategorisoidaan tutkimusaineistoa sekä erotetaan tutkimuskohde, ja representaatioanalyysi, jolla tarkastellaan graffiteissa käytettyä kieltä, sanastoa ja kielen modaalisia piirteitä sekä graffititekstien suhdetta eritasoisiin konteksteihin. Yhteiskunnallisten lingvististen graffitien merkityksiä peilataan sitten laajempaa latvialaista yhteiskunnallista tilaa vasten. Vaikka varsinaisena tutkimuskohteena ovat yhteiskunnalliset lingvistiset graffitit, tutkimusaineistoa tarkastellaan myös kokonaisuutena ja siitä nousevia ilmiöitä nostetaan keskusteluun varsinaisen tutkimuskohteen kanssa. Yhteiskunnallisten graffitien osuus koko tutkimusaineistosta on 12 prosenttia. Tutkimusaineiston yhteiskunnallisten graffitien puheenvuorot noudattavat oikeakielisyyden normeja ja ne on useimmiten kirjoitettu latviaksi. Graffititekstit noudattavat monolingvistisiä normeja, mutta graffitien väliset dialogit on usein käyty eri kielillä. Yhteiskunnallisten lingvististen graffitien tempuksena on usein preesens, jolla kuvataan käsiteltävien asioiden todenmukaisuutta ja ajankohtaisuutta. Tutkimusmateriaalin graffitit ovat paikkasensitiivisiä ja niiden yhteiskunnalliset merkitykset muodostuvat eritasoisissa konteksteissa: tekstit rakentavat toisilleen kontekstin, tekstit on asetettu dialogisiin suhteisiin toisiinsa nähden tai fyysinen tila tai hallinnollinen alue rakentaa kontekstin tekstille. Graffiteilla nimetään ja osoitetaan valtiota ja kaupunkia sekä Latgalen esikaupunkialuetta. Graffiteilla kiinnitetään kaupunkiin ja valtioon erilaisia ominaisuuksia ja määritellään arvoja. Tutkimusmateriaalin yhteiskunnallisten graffitien viestit eivät ole voimakkaasti polarisoituneita, esimerkiksi selvästi vastakkaisia ideologioita ajavia. Yhteiskunnalliset graffitit ovat teemoiltaan hajanaisia. Graffiteilla kiinnitetään huomiota yhteiskunnallisiin epäkohtiin kuten seksiturismiin, mutta usein graffitien viestit jäävät yksittäisiksi ilmauksiksi vailla taustalla vaikuttavaa organisoitunutta yhteiskunnallista liikettä tai selkeää ideologiaa. Tutkielmalla tavoitetaan yhteiskunnallisesti marginaalisia puheenvuoroja vallasta.
  • Sahari, Elisa (Helsingin yliopisto, 2019)
    Aims. Speech processing has largely been studied in relatively simple paradigms, which do not take into account the variety of conditions people face in everyday situations. Yet, during natural conversations there are many factors that can affect the way we process speech, such as varying listening conditions, context of the conversation and visual information a listener receives from the speaker´s face. A recent study examined how speech is processed in natural situations by considering different listening conditions and availability of visual information. Participants selectively attended to audio-visual conversations among other speech, while the audio-visual quality of conversations were modulated. Selective attention to the conversations increased activity in the speech processing areas of the superior temporal lobe and in the cortical attention network, but also in the posterior cingulate and orbitofrontal cortex. Previously, the latter brain areas have been associated with socio-emotional processing. Therefore, it was assumed that the conversations might create a strong enough social context to activate these areas. The aim of the present research was to study whether these areas are activated due to the social context of conversations. This was examined by breaking the coherent plot of the conversations. Furthermore, the present study aimed at clarifying how the coherence of conversations facilitates speech processing. The present study also aimed to replicate previous results associated with modulations of audio-visual quality of perceived speech. Methods. Functional magnetic resonance imaging data were collected from 20 adult participants, while the participants viewed audio-visual conversations. The amount of contextual information was modulated by breaking the coherent plots of conversations. Furthermore, the auditory and visual quality of speech were modulated. Also, to increase need for cognitive control while processing the conversations, a speech audiobook was presented in the background. Results and conclusions. Attention to audio-visual speech activated cortical areas related to speech processing in temporal lobe and inferior frontal gyrus and areas related to attention in frontal lobe, as well as the medial brain areas assumed to be involved in social processing. The coherence of conversations did not modulate activations in the latter areas, implying that these areas were not activated due to social processing, but perhaps due to conceptual processing. The coherence of conversations increased activity in posterior superior temporal gyrus and temporal pole suggesting that a coherent context facilitates speech processing in both earlier and later phases of speech processing, possibly due to semantic priming. Modulation of audio-visual quality enhanced activity mainly in the same brain areas as in the previous study while increasing activation in the auditory cortex.
  • Kurkinen, Karoliina (Helsingin yliopisto, 2019)
    Semantics is a study of meaning in language and basis for language comprehension. How these phenomena are processed in the brain is still unclear especially in naturalistic context. In this study, naturalistic language comprehension, and how semantic processing in a narrative context is reflected in brain activity were investigated. Subjects were measured with functional magnetic resonance imaging (fMRI) while listening to a narrative. The semantic content of the narrative was modelled computationally with word2vec and compared to voxel-wise blood-oxygen-level dependent (BOLD) brain signal time courses using ridge regression. This approach provides a novel way to extract more detailed information from the brain data based on semantic content of the stimulus. Inter-subject correlation (ISC) of voxel-wise BOLD signals alone showed both hemispheres taking part in language comprehension. Areas involved in this task overlapped with networks of mentalisation, memory and attention suggesting comprehension requiring other modalities of cognition for its function. Ridge regression suggested cerebellum, superior, middle and medial frontal, inferior and medial parietal and visual cortices bilaterally and temporal cortex on right hemisphere having a role in semantic processing of the narrative. As similar results have been found in previous research on semantics, word2vec appears to model semantics sufficiently and is an applicable tool in brain research. This study suggests contextual language recruiting brain areas in both hemispheres and semantic processing showing as distributed activity on the cortex. This activity is likely dependent on the content of language, but further studies are required to distinguish how strongly brain activity is affected by different semantic contents.
  • Kammerer, Jaska (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkimuksen päätavoitteena on tuoda esille oikeustulkkauksessa tapahtuvat tulkkausvirheet. Lähtökohtana on osoittaa, että tietyn tyyppiset virheet toistuvat tulkkauksissa ja jopa useammalla tulkilla riippumatta kieliparista. Tarkoituksena on, että kun eri tulkkausvirheet ovat selvillä, sekä opiskelija- että ammattitulkit voivat tiedostaa sanat tai segmentit, jotka tuottavat usein vaikeuksia ja parhaassa tapauksessa olla tekemättä niitä vastaisuudessa. Tutkimuksessa on otettu huomioon vain oikeustulkkauksen simultaanitulkkausvaiheessa esiintyvät virheet. Tutkimuksen aineisto koostuu Helsingin yliopiston Oikeustulkkaustaito-harjoitustunnilla tehdyistä tulkkauksista. Tarkastelun kohteena oli kaksi suomi–ranska- ja kaksi suomi–englanti-kieliparin opiskelijatulkkia. Tulkkausten äänitykset on litteroitu, mikä on mahdollistanut tulosten saannin ja analyysin. Tutkimuksen teoria perustuu pääasiassa yhteen virhekatogoriamäärittelyyn ja kahteen tulkkauksen virheanalyysiteoriaan, mutta myös muu alan kirjallisuus on otettu huomioon. Henri Barikin kehittelemä simultaanitulkkauksen virhekatogoriajako poistoihin, lisäyksiin ja muunnoksiin luo koko työlle raamit, joiden mukaan aineistosta selville saatavat virheet kategorisoidaan. Daniel Gilen teoria kognitiivisen kapasiteetin kuormittavuusmalleista tulkkauksessa antaa työkaluja virheiden teon syyn selvittämiselle. Anthony Pymin kontekstuaalinen näkemys kieltenvälisen viestinnän onnistumisessa mahdollistaa tulosten tarkastelun toisesta näkökulmasta ja antaa perspektiiviä eri tulkkausvirheiden vakavuuteen. Aineistosta käy ilmi, että tietyn tyyppiset sanat tuottavat vaikeuksia useampaan otteeseen, ja vaikeudet koskevat useampaa tulkkia. Tämän perusteella tulkkausvirheiden kategoriat pystyttiin jakamaan kvantitatiivisiin ja kvalitatiivisiin virheisiin: useaan otteeseen tai useammalla tulkilla esiintyviin virheisiin ja laajoihin tai muihin merkittäviin virheisiin. Tutkimustulokset mahdollistavat tutkimuskysymyksiin vastaamisen ensinnäkin tuomalla esille tulkkauksen lähtötekstin vaikeuksia tuottavat segmentit mutta myös sen, että tulkkausvirheissä on huomattavissa kaava: lähtötekstissä esiintyvät erisnimet, numerot ja substantiivien määritteet tuottavat useammalle tulkille vaikeuksia ja voivat aiheuttaa useammanlaisia tulkkausvirheitä. Virheiden analyysissä tulee myös esille itse tulkkauksen kuormittavuus sekä virheen määrittelemisen vaikeus.
  • Harjunen, Susan (Helsingfors universitet, 2016)
    Tutkielmani tavoitteena on tarkastella Nikolai Gogolin novellia Päällystakki sekä Esa Leskisen ja Sami Keski-Vähälän näytelmää Päällystakki adaptaatiotutkimuksen näkökulmasta. Tarkoitukseni on tutkia, minkälaisia muutoksia tapahtuu, kun lähdeteos sovitetaan novellista näytelmäksi ja siirretään uuteen ajan, paikan ja kulttuurin kontekstiin. Lisäksi tavoitteenani on tutkia muutosta yleisellä tasolla teosten sisältöanalyysin keinoin. Keskeisimpänä teoreettisena lähteenäni on Linda Hutcheonin teos A Theory of Adaptation. Hutcheonin teoria edustaa uudempaa postmodernia näkemystä, jossa adaptaatiot nähdään itsenäisinä ja yhtä tärkeinä kuin ne lähdeteokset, joiden pohjalta adaptaatiot on tehty. Lähestyn aihetta useista eri tulokulmista, joten käytän lähteinäni useita eri tieteenalojen teoksia. Adaptaatioihin ja teatteriin liittyvän kirjallisuuden lisäksi käytän myös kirjallisuustieteen ja kielitieteen teoksia sekä Gogolia käsittelevää kirjallisuutta. Lähteisiini kuuluu myös muun muassa sosiologian ja sosiaalipsykologian alaan liittyviä teoksia. Olen tutkinut aihetta hermeneuttisesti, mutta myös draamaanalyysin keinoin. Päällystakki-novellia ja -näytelmää voidaan analysoida Hutcheonin adaptaatioteorian avulla, vaikka Hutcheon ei määrittele novellin ja näytelmän ominaispiirteitä. Hutcheon kuitenkin tarkastelee teoksessaan kertovan ja esittävän moodin eroavaisuuksia. Kertovan moodin taiteelle on tyypillistä kuvailu ja mielikuvituksen käyttö, esittävän moodin taidelajeille sen sijaan visuaalisuus ja auraalisuus. Novelli on kirjallisuudenlajina kertomakirjallisuutta, kun taas näytelmäkirjallisuudelle on ominaista teatterilähtöisyys, eli pyrkimys esitettävään muotoon. Näytelmätekstinä Päällystakki on laajempi teos kuin novelli ja siinä korostuvat teatterille ominaiset ilmaisukeinot. Päällystakki-näytelmässä on paljon henkilöhahmoja novelliin verrattuna, mikä korostaa näyttelijäntyön merkitystä näytelmää esitettäessä. Myös teosten kielessä ja tyylissä on eroja. Teoksia yhdistävät tarina ja pysyvät teemat, realismin ja fantasian sekoittuminen, päähenkilö sekä takki muutossymbolina. Hutcheonin huomiot ajan, paikan ja kulttuurin muutoksista näkyvät tutkimusteosten sisällössä. Vaikka teokset ovat fiktiivisiä, niiden konteksteissa pyritään realistisuuteen ja kuvaamaan historiallisia tapahtumia. Varsinkin näytelmässä pyritään kuvaamaan realistisesti ajan, paikan ja kulttuurin konteksteja ja niissä tapahtuvia muutoksia. Näytelmän kontekstin siirtäminen 1800-luvun Pietarista 2000-luvun Suomeen on looginen ja perusteltu historiallisesta perspektiivistä tarkasteltuna. Näytelmän ajan ja paikan kontekstin valinnassa korostuu myös samastettavuus. Näytelmä on modernisaatio ja se sijoittuu potentiaalisten katsojien lähikontekstiin. Aika ja paikka ilmenevät näytelmässä muun muassa henkilöhahmojen ja asusteiden kautta. Kulttuurisessa kontekstissa muutoksen ideologinen painopiste siirtyy idästä länteen ja sosialismista (tai kommunismista) globaaliin markkinatalouteen. Kulttuurisia muutoksia käsitellään talouden ja työn termein.
  • Leino, Pentti; Helasvuo, Marja-Liisa; Lauerma, Petri; Nikanne, Urpo; Onikko, Tiina (Suomen kielen laitos, Helsingin yliopisto, 1990)
    Kieli 5
  • Leskinen, Sirpa (Helsingin yliopisto, 1995)
    Tutkielmassa tarkastellaan Suomen alueelta löytyneitä esi- ja varhaishistoriallisia lukkoja ja avaimia sekä jälkimmäisiin läheisesti liittyviä koristeavaimia/avaimenmuotoisia riipuksia. Koska kyseessä on arkeologinen esineryhmä, jota ei ole aiemmin juurikaan tutkittu, on tutkimuksen ensisijaisena lähtökohtana aineiston typologinen luokitus ja ajoittaminen. Tarkastelun kohteena ovat myös esineiden löytökontekstit, joilla saattaa olla merkitystä mm. esineiden funktion ja ajoituksen suhteen. Koska arkeologiset esineet eivät ole ympäristöstään irrallinen ilmiö, tarkastellaan tutkimuksessa myös lukkoihin ja avaimiin liittyviä sosiaalisia aspekteja. Niin ikään esineiden funktioihin ja symboliikkaan liittyviin kysymyksiin etsitään vastauksia, mihin liittyy läheisesti myös koristeavainproblematiikka. Tutkimusaineisto jakautuu kolmeen kategoriaan, joista suurimman muodostavat riippulukkoihin luettavat esineet (lukot, niiden fragmentit sekä avaimet). Näistä on tehty varsinainen, esineiden keskinäiset suhteet huomioon ottava typologia sekä relatiivinen kronologia. Toiseen kategoriaan kuuluvat lähinnä kiinteisiin lukkoihin kuuluneet avaimet, joista osa on liitettävissä tietynlaisiin lukkotyyppeihin skandinaavisten vastineidensa perusteella. Kolmas kategoria sisältää koristeavaimiksi tai avaimenmuotoisiksi riipuksiksi luettavat esineet, joissa on havaittavissa erilaisia variantteja. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että Suomen varhaisimmat ajoitettavat lukot - sekä kiinteät että riippulukot - ovat merovingiaikaisia. Tähän aikaan saattavat ajoittua myös käyttöavaimia imitoivat koristeavaimet, joiden merkitystä ei tarkkaan tiedetä. Myös käyttöesineiksi luokiteltaviin lukkoihin ja avaimiin liittyy monivivahteista symboliikkaa, joka on yhdistetty esim. kotitalouteen, hedelmällisyyskulttiin tai uskontoon. Kotitaloudessa etenkin avainten on katsottu kuvastavan naisen taloudellista tai sosiaalista vapautta. Hautoihin pantujen esineiden voisi arvella kuvastavan vainajan sosiaalista statusta. Lukko- ja avainsymboliikka on universaali ilmiö - sillä on ollut vaikutusta sekä pakanallisissa kulttuureissa että kristinuskon piirissä.
  • Manninen, Raija (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tiivistelmä – Referat – Abstract Pro gradu -tutkielma käsittelee biologian tiedonalan kieltä peruskoulun neljäsluokkalaisten teksteissä. Tutkielman tavoitteena on selvittää minkälaista biologian kieli on oppikirjan tekstissä ja oppilaiden teksteissä. Tekstit koskevat tässä tutkimuksessa 4. luokan ympäristötiedon oppikirjan tekstikatkelmaa ja oppilaiden kirjoitettuja ja puhuttuja tekstejä. Tutkielman aineisto koostuu 41 oppilaan kirjallisista vastauksista oppikirjan tekstiosasta laadittuihin kysymyksiin. Lisäksi aineistoon kuuluu oppilaiden haastatteluja, jotka on tehty lisätiedon saamiseksi. Tarkastelun kohteena on myös biologian oppikirjan tekstikatkelma. Tutkielma kuuluu kvalitatiivisen ja pieneltä osaltaan kvantitatiivisen tutkimuksen kentälle. Taustateoriana on systeemis-funktionaalinen kieliteoria. Tutkielman keskiössä on oppilaiden teksteistä ilmenevä biologian tiedonalaan liittyvä kielenkäyttö. Tätä kielenkäyttöä tarkastellaan suhteessa Pauline Gibbonsin teoriaan, jossa kielenkäyttö on porrastettu neljään eri kielenkäytön tasoon kohti tieteellistä kieltä. Oppilaiden vastauksista on nähtävissä, että suuri osa heidän vastauksistaan edustaa kontekstin perusteella ymmärrettävää kieltä, joka on riippuvainen kontekstista ja välittömästi yhteisesti jaetusta tilanteesta. Vajaa kolmannes vastauksista edustaa tarkempaa, tietoa referoivaa, yleistävää ja biologian käsitteitä tarkasti käyttävää tieteellistä kieltä. Nämä vastaukset sijoittuvat Gibbonsin tasolle 2–3, mikä kertoo siitä, että näiden oppilaiden kielenkäytössä sanasto sisältää biologian käsitteitä, on spesifimpää ja osoittaa luokittelua. Puhekielisyyksiä ei ole juurikaan ja lukijaan ja kirjoittajaan viittaava persoonapronominien käyttö on vähäistä tai sitä ei ole ollenkaan. Tutkielmassa ilmenee myös, että oppilaat käyttävät monenlaisia kielellisiä keinoja, joita ovat argumentointi, esimerkkien nostaminen, selittäminen ja vertailu. Biologian käsitteitä selittäessään oppilaiden vastaukset sisältävät onomatopoeettisia ilmauksia, joiden avulla he konkretisoivat käsitteitä. Oppilaat käyttävät myös vastausteksteissään biologiaan kuuluvia käsitteitä, joita ei oppikirjan tekstissä ole. Verratessaan oppilaat asettavat teksteissään vertailukohteeksi oman itsensä ja omakohtaiset kokemuksensa verrattaviin asioihin. Haastatteluissa ja kirjoitetuissa vastauksissa vertailu kohdistuu myös omaan kehitykseen ja kasvuun. Biologian käsitteitä selittäessään oppilaiden haastatteluista käy ilmi kielitietoisuutta heidän pohtiessaan selittämisen haasteellisuutta. Oppilaiden vastaustekstien kielen rakenteita tarkastaeltaessa nousee esiin konstruktioita, jotka ilmentävät oppilaiden kielenkäyttöä vertaamisen funktiossa. Jatkotutkimuksen aiheena voisi olla biologian tiedonalan kieli yläkoululaisten teksteistä.
  • Marin, Hanni (Helsingfors universitet, 2012)
    The aim of the study was to describe persuasive performance and its impressions in Communications Agency Deskis 'Oma Puheenvuoro' concept's news videos. Persuasive performance was explored in a new context from the fields of television and internet media studies. The new concept was web television. The theories and studies were chosen to fit with the context and persuasiveness. The purpose was to find out how persuasive performance is in online videos and what kinds of impressions does persuasive performance create. Persuasive performance and its implications were evaluated based on six Communications Agency Deski's news videos. The evaluation was done by an evaluation panel that consisted of communications professionals. Two evaluation measurements were created for the study. The first measurement measured persuasive performance in the online videos by thirteen statements which were divided in to four performance skill areas. The other measurement weighted the impressions of the performance by seventeen statements. Both measurements had open commentary options with the purpose of deepening the study results. The evaluation panel evaluated the performances persuasive and the impressions of the performance positive. Argumentation and content skills were seen as more persuasive than speech structure and articulacy skills. Relevance, credibility and consistency were evaluated as persuasive impressions of performance where as compelling, pleasant or interesting impressions were not seen as persuasive. Based on the results a conclusion can be made that the persuasive performance in online television can be studied by comparing the level of persuasiveness compared to the impressions of performance. The results indicate that certain features in online television context influence the persuasiveness. The results of this study contribute to enhancing the persuasive performance in online television shows.
  • Sinervo, Tuulia (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tämä tutkielma käsittelee valehtelun vuorovaikutteisuutta eli sitä, miten valheelliset puheenvuorot rakentuvat puhutussa keskustelussa osallistujien yhteistoiminnassa. Aineistonkeruussa on käytetty Coup-korttipeliä, jossa valehtelu on sallittua ja täten luonnollinen osa pelin vuorovaikutusta, joten lisäkehykseksi hahmottuu pelivuorovaikutus. Tavoitteena on selvittää, millaisista syistä pelaajat epäilevät toistensa sanomisia ja millaisin keinoin valehtelemalla pyritään vaikuttamaan toisten pelaajien toimintaan. Teoreettis-metodologisena viitekehyksenä hyödynnetään keskustelunanalyysia. Tavoitteena on myös osoittaa, että valehteluntutkimuksessa olisi laajemminkin otettava huomioon vuorovaikutteisuuden ja kontekstisidonnaisuuden näkökulmat. Tutkimus on tähän mennessä hyödyntänyt keinotekoisia asetelmia, joissa koehenkilöitä on voitu erikseen pyytää valehtelemaan, tai valehtelu tapahtuu monologisesti. Yhtenäisiä valehtelun tunnusmerkkejä on löydetty harvakseltaan. Luvussa 2 tarkastelen valehteluntutkimuksen nykytilannetta ja suhdetta vuorovaikutuksen-tutkimukseen. Luku 3 kartoittaa keskustelunanalyysin perusolettamuksia ja niiden sopivuutta valehtelun ja pelivuorovaikutuksen tutkimiseen. Luvussa myös esitellään aineisto ja Coup-pelin perusmekaniikka sekä nimetään pelivuorovaikutuksesta erotettu epäilysekvenssi, jonka kuluessa pelaajat käsittelevät ja kyseenalaistavat vuorossa olevan pelaajan puheen todenperäisyyttä. Luvussa 4 analysoin aineistoni litteroituja esimerkkikatkelmia ja osoitan niiden avulla, kuinka yksittäinen valheellinen vuoro voi suhteutua moneen tekijään, kuten pelin sääntöihin ja jäsentymiseen, aiempiin pelikierroksiin, aiemmin tuotettuihin vuoroihin ja muiden pelaajien keholliseen toimintaan. Epäilysekvenssien kautta osoitan, että pelaajat epäilevät toisiaan moninaisista syistä, joita voivat olla toisen pelaajan toiminnan osatekijät, mutta myös pelin kokonaistilanne, jonka pohjalta tehdään päätelmiä. Osoitan, että yksittäiset valheelliseen viestintään viittaavat piirteet, kuten epäröinti-ilmaukset, eivät välttämättä johda oikeaan tulkintaan toiminnan luonteesta. Kokonaisuudessaan tutkielmani vahvistaa käsitystä siitä, että valheellisen vuoron analysoimiseksi vuoron itsensä lisäksi on otettava huomioon myös sitä ympäröivä kehys: viestintätilanne, siinä tapahtuva toiminta sekä vuorot, jotka on esitetty aiemmin ja vuorot, jotka valheellista puhetta seuraavat.
  • Pikkarainen, Johanna (Helsingfors universitet, 2017)
    Tutkielmassa tarkastellaan leksikaalisen semantiikan avulla sanan ”leipä” merkityksiä ja niiden muodostumista vuoden 2007 ranskankielisessä raamatunkäännöksessä. Leipä on ollut Raamatun ajan tärkein ruoka ja sillä on rikas symboliikka tutkimusaineistossa. Sana ”leipä” esiintyy eri konteksteissa, kuten Isä meidän -rukouksessa, pääsiäisen vietossa ja Jeesuksen vertauksissa. Tutkimusaineistossa ”leipä” esiintyy 323 kertaa: 226 Vanhassa Testamentissa (VT) ja 97 Uudessa Testamentissa (UT). Tutkielmassa käytetty Raamatun käännös, Segond 21, on uskollinen Raamatun alkukielille (heprea, aramea, kreikka), mutta pyrkii olemaan ymmärrettävä nykylukijalle. Tässä tutkielmassa ei käsitellä Raamatun alkukieliä, vaan keskitytään tutkimaan ranskankielistä käännöstä. Aineistoa vertaillaan suomenkieliseen vuoden 1992 Raamattuun. Aineiston tutkimiseen käytetään leksikaalisen semantiikan analyysin menetelmiä, kuten sanan ympäristön tutkimista, semanttisia kenttiä ja kielikuva-analyysia. Semanttisessa analyysissa on haastavaa pysyä täysin objektiivisena, ja niinpä tässä tutkielmassa käytetään ”leipä”-sanan ymmärtämiseen Raamattua kokonaisuudessaan. Aineiston tutkimista varten ”leivän” merkitys määritellään ensin ranskankielisten sanakirjojen ja Raamatun aikaisen kulttuurin kautta. Sanakirjoista käy ilmi, että ”leipä” on polyseeminen sana. Tämä on tutkimuksen lähtökohta. Tutkielmassa luodaan ensin semanttinen kenttä aineistosta löytyvistä leipälaaduista (6), ja sen jälkeen keskitytään tutkimaan aineistossa esiintyviä muihin ruoka-aineisiin ja juomiin viittaavia substantiiveja (9) sekä verbejä (12), joihin ”leipä” liittyy tekemisen kohteena. Lopuksi tutkitaan ”leivän” kielikuvia, jotka rakentuvat pääasiassa metonymian ja metaforan kautta. Tutkielmassa selviää, että ”leivällä” on ainakin 11 eri merkitystä. Myös monet muut ruokaan liittyvät sanat ovat monimerkityksisiä. Lopullista listaa ”leivän” merkityksistä ei kuitenkaan voi antaa, sillä merkitys riippuu lukijasta. Joidenkin leipälaatujen rooli määräytyy niiden valmistuksessa käytettyjen raaka-aineiden, erityisesti hiivan, perusteella. Verbien tutkimisen kautta huomataan muun muassa, että leivän runsautta pidetään Jumalan suosion osoituksena, kun taas leivän puute nähdään rangaistuksena. ”Leivän” pääasiallisia metonyymisia merkityksiä ovat ruoka, elatus ja työ. Näistä ”leivän” merkityksistä on tullut universaaleja erilaisten sanontojen myötä. Suomenkielisen ja ranskankielisen raamatunkäännöksen vertailu osoittaa, että ”leipä” on säilyttänyt metonyymisen roolinsa ranskankielisessä käännöksessä selvemmin kuin suomenkielisessä. VT:n metaforissa ”leipä” esiintyy substantiivien, kuten suru ja laiskuus, kanssa. Näissä kielikuvissa ”leivän” merkitys ei ole yksiselitteinen. Voidaan kuitenkin todeta, että ”leipä” yhdessä substantiivin kanssa viittaa tekemiseen tai negatiiviseen tapahtumaan. UT:n metaforissa ”leipä” viittaa Jeesukseen ja hänen ruumiiseensa, mutta myös Raamattuun, Pyhään Henkeen ja kristilliseen seurakuntaan. Kaikki UT:n merkitykset liittyvät kuitenkin Raamatun kontekstissa toisiinsa. Voidaankin todeta, että ”leipä” symboloi laajassa merkityksessä koko kristinuskon ydintä eli evankeliumia.
  • Järvelin, Ronja (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tässä tutkimuksessa tarkastellaan psykedeelisen kokemuksen kontekstuaalisia ulottuvuuksia siitä näkökulmasta, miten psykedeelejä käyttäneet ihmiset itse kertovat kokemuksistaan. Lisäksi tarkastellaan, millaisia merkityksiä eri kontekstitekijät saavat haittojen vähentämisen näkökulmasta. Käyttökontekstin merkitykseen haittojen vähentämisen näkökulmasta on kirjallisuudessa perinteisesti viitattu käyttöympäristön (setting) käsitteellä. Tällä on vuoroin tarkoitettu välittömästi käyttötapahtumassa läsnä olevia esineitä ja ihmisiä, vuoroin kulttuurin, arvojen ja normien kaltaisia tekijöitä. Tämä tutkimus ottaa etäisyyttä sosiaalisen ja materiaalisen sekä välittömän ja kulttuurisen kaltaisiin kahtiajakoihin tukeutumalla toimijaverkostoteoriasta vaikutteita ottavaan lähestymistapaan, jossa ilmiöiden keskiöön nostetaan toimijoiden väliset suhteet. Tutkimuksen aineisto koostuu yhdestätoista (11) yksilöhaastattelusta. Aineisto on analysoitu laadullisin menetelmin. Haastatteluiden perusteella psykedeelisen kokemuksen konteksti muodostuu käytännöistä, aineesta ja ympäristöstä. Kokemusta edeltävään aikaan sijoittuvilla käytännöillä optimoidaan olosuhteet ja valmistaudutaan objektien, suhteiden ja toimintakyvyn muutoksiin. LSD puolestaan rakentaa kontekstia paitsi näiden muutosten kautta myös käyttäytymällä eri tavoin riippuen esimerkiksi siitä, kuinka suuri annos on, mihin muihin psykoaktiivisiin aineisiin sitä yhdistellään ja millaisia toimijoita käyttötapahtumassa on läsnä. Näiden toimijoiden materiaalis-sosiaalinen yhteenliittymä, tila, sekä rakentuu käytännöissä että vaikuttaa näihin mahdollistaen ja rajoittaen. Tilan lisäksi myös yhteiskunnan kaltaiset kollektiivit muodostavat osan kokemuksen kontekstia heijastumalla kokemuksen emotionaaliseen vireeseen esimerkiksi huumausainepolitiikan herättäminä vainoharhaisina pelkoina. Haittojen vähentämisen näkökulmasta olennaisena näyttäytyy se, että muihin kontekstuaalisiin toimijoihin on mahdollista vaikuttaa aktiivisilla valinnoilla. Vaikka myös ei-inhimilliset toimijat, kuten LSD ja ympäröivät tavarat, rakentavat kontekstia vaikuttaen jatkuvasti myös inhimillisiin toimijoihin, mahdollistaa inhimillinen ennakointikyky näiden vaikutusten arvioinnin ja huomioimisen etukäteen. Kontekstin tarkasteleminen jatkuvan muutoksen ja uudelleen rakentumisen liikkeenä poikkeaa sosiaalitieteellistä päihdetutkimusta hallinneesta ajattelutavasta, jossa "(sosiaalisen) settingin" on pitkälti katsottu määrittelevän kokemuksia ikään kuin yksilön ulkopuolelta. Tutkimus tarjoaa yhdenlaisen jaottelun kokemuksen kontekstuaalisesta rakentumisesta. Olennaisempaa kuin tarjotun jäsennyksen sovitteleminen uusiin aineistoihin olisi kuitenkin kiinnittää myös päihteiden käytön tutkimuksessa nykyistä enemmän huomiota todellisuuden kompleksisuuteen, epäselvyyteen ja muutokseen. Vaikka tällainen lähestymistapa tarjoaa harvoin selkeitä vastauksia, se voi mahdollistaa yksityiskohtaisemman, paikallisemman ja sitä kautta myös hyödyllisemmän tiedontuotannon päihdevalistuksen ja haittojen vähentämistä tukevien toimien kehittämisen tueksi.