Browsing by Subject "kontrolli"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-14 of 14
  • Kurkela, Annina (Helsingfors universitet, 2016)
    The purpose of this thesis is to describe how the phenomena of agency and control occur in an action research study of school satisfaction. The main focus is on the description about agency and control given by pupils as they contemplated the satisfaction of transitioning to lower secondary school. Another area of interest is action research as a method that supports the agency of the pupils. A sixth grade from a village school that emphasizes the learnercentred pedagogy took part in the research in the spring of 2016. The action research consisted of four stages: introduction and conceptualization, data collection, analysis and individual reflection. In this thesis, the data consisted of a group discussion of the analysis stage and the pupils' individual reflection tests. Content analysis was used in analysing the discussion and texts of the pupils when examining what kinds of occurrences of agency and control could be detected. When finding out what kinds of initiatives of agency the pupils took in interactive situations, the analysis of interaction was used in analysing the group discussion with a focus on initiatives. In the conversation of the pupils, the most essential matters concerning control were the school rules and teachers who made sure that the rules were followed. Control was seen as a restriction to creativity but also as something that brought safety. The talk about breaking the rules together was an essential thought that reflected agency through opposition. Freedom and independence for studying as well as for transport was hoped for. The answers reflected the youth's need for independence and its meaning for each individual's school satisfaction. The initiatives varied and changed quickly in the interactive situation of the action research. For example, the pupils would take initiatives of supporting each other's ideas by repeating the same idea. However, in constructive initiatives they started to modify an idea presented by someone else. In group discussion, dividing and opposing initiatives took place, which occurred, for instance, by focusing too much on the details or rejecting another person's idea. There is a pedagogical contradiction in everyday school life. On the first hand, pupils should be guided to become independent agents but on the other hand, a safe school environment should be maintained for everyone. The purpose of this study was to bring this pedagogical paradox to the fore and to clarify in a concrete way what kind of agency and initiatives concerning it can occur in everyday life, and how all these matters are interwoven into the pupils' school satisfaction.
  • Heikkinen, Janne (Helsingfors universitet, 2016)
    Välittömästi sodan jälkeen Helsinkiin saapui rintamalta vapautuneita sotilaita, evakkoja ja sotaa paossa olleita siviilejä. Seurauksena oli asuntopula, jota pahensi sodan ajaksi pysähtynyt asuntotuotanto sekä sodan aikana menetetyt asunnot. Huoneenvuokralautakuntien johdolla ihmisiä asutettiin olemassa oleviin asuntoihin jakamalla niitä yhä useamman kesken. Pian huomatiin, että jaettavaa ei enää ole. Oli pakko kääntää katseet maan alle ja ottaa asumiskäyttöön myös osa kaupungin väestönsuojista. Helmikuun alussa vuonna 1945 avattiin viisi suojaa väliaikaista majoitusta varten. Tarkoitus oli pitää niitä asumiskäytössä puoli vuotta. Tilanne kuitenkin paheni jatkuvasti ja suojia jouduttiin pitämään avoinna kymmenen vuotta. Tutkimuksen tarkoitus ei ole löytää syitä sille, miksi ihmisiä asutettiin maan alla näin pitkään. Tutkimuksen keskiössä on pommisuojiin joutuneiden ja muiden kaupunkilaisten välinen suhde. Tutkimuksen keskeinen päämäärä on tarkastella niitä kontrollimuotoja, joiden kohteeksi suojissa asujat joutuivat. Heidän elämäänsä säätelivät kanssa-asujat, viranomaiset, poliitikot, majoittajat ja ympäröivän kaupungin asukkaat. Tämä ei voinut olla vaikuttamatta asujien identiteettikokemukseen. Keskeinen tutkimuskysymys on selvittää kontrollin vaikutusta identiteettiin. Samalla hahmotetaan elämänmuutoksen seurauksia eri ihmisryhmiin. Tutkimuksen keskiössä ovat kuitenkin perheet ja se miten suoja-asuminen vaikutti perheen sisäiseen dynamiikkaan. Merkittävin stressikokemus oli perheillä, jotka joutuivat jättämään kotinsa ja omaisuutensa rajan taakse. Tilalle tuli suojan arki kontrolleineen, hajuineen ja äänineen. Tutkimuksessa tarkastellaan sitä, miten tapahtunut vaikutti perheen totuttuihin rooleihin. Vanhemmilta vaadittiin paljon, jotta he kykenivät toteuttamaan vanhemmuuttaan. Lapset pyrkivät löytämään omat selviytymiskeinonsa. Leikit siirrettiin suojan ulkopuolelle, mutta viranomaiskontrolli ulottui myös sinne. Pommisuoja-asukkaisiin kohdistettu kontrolli ulottui henkilökohtaiselle elämän alueelle: lepoon, henkilökohtaiseen hygieniaan ja terveyteen.
  • Saari, Jonas (2015)
    Minua kiinnostaa tutkia ja pohtia kirjallisessa opinnäytteessäni näyttelijäntyötäni ennen kaikkea omien havaintojeni ja oppimiskokemusteni valossa. Tukeudun kuitenkin myös ajatuksiani mielestäni olennaisesti tukevaan teoreettiseen lähdekirjallisuuteen, etenkin Kristiina Revon uudelleen suomentamaan, Konstantin Stanislavskin uraauurtavaan Näyttelijän työ -teokseen sekä Riku Korhosen lisensiaattityöhön "Fokus. Näyttelijöiden kokemuksia keskittymisestä, sen kadottamisesta ja löytämisestä". Nimeän oman näyttelijäntyöni työskentelyvaiheet ja työvalmiuden saavuttamisen käsitteillä "fokus", "fiilis" ja "flow". Keskittymisen ja fyysisten, psyykkisten tai emotionaalisten tuntemusten kautta pääsen kanssanäyttelijöiden mukana toivottavasti yhteiseen, inspiroituneeseen, intuitiiviseen virtaavuuden tilaan. Eritoten tutkittavana teemana minua kiinnostaa liiallisen ja tarkkailevan itsetietoisuuden, sellaisen läsnäoloa haittaavan, kontrolloivan yliälyllistämisen ja toisaalta taas oikeanlaisen aukiolevan läsnäolemisen välinen herkkä suhde: onko mahdollista olla jollain tasolla älyllistämättä tekemäänsä tehdessään? Jos on, millaisia keinoja tähän olen itse löytänyt? Johdannossa selvennän, mitä näyttelijäntyö minulle on, kuinka nyt katson kiitollisena kouluvuosiani ja miten taitoaineiden opiskelu on koulussa ollut itseisarvoisen tärkeää. Fokus-luvussa mietin, millainen älyllistäjä olen, mitä älyllistämisellä, fokuksella, kontaktilla tai impulsseilla ylipäänsä näyttelijäntyöstä puhuttaessa tarkoitetaan ja miten nämä termit itse miellän. Muistelen, millainen älyllistäjä olen ennen Teatterikorkeakouluun pääsyä ollut erityisesti näyttelijäntyön pääsykokeissa ja miten liiallinen älyllistämiseni on näkynyt ja tuntunut haitallisesti sekä koulussa opiskellessa että esiintyessäni lavalla. Fiilis-luvussa analysoin ryhmässä ja hetkessä olemisen taitoa ja erittelen sekä pohdin, miten liiallisesta älyllistämisestä voisi optimaalisesti päästä irti lavalla tai kameran edessä ollessaan hakeutumalla niin kutsuttuun tietoiseen, luovaan ja spontaaniin flow-tilaan. Kertaan, miten opiskelun eri aikoina on ollut joko helppoa tai vaikeaa päästä tuohon luovaan tilaan ja miksi. Havainnoin, että erityisesti tanssi-improvisaatiossa ja lavaimprovisaatiossa olen saavuttanut huikeimmat virtaavuuden kokemukseni. Kerron anekdoottien ja kokemusten kautta maisteritason mestarikursseistani, joilla viimeisenä vuotenani olen saanut olla mukana ja niistä ajatuksista, joita minulla on herännyt kursseilla ollessani. Flow-luvussa puran tarkemmin syksyn 2013 työharjoitteluni ja taiteellisen opinnäytetyöni prosessia Tampereen Teatterin Les Miserables -musikaalissa; harjoituksia, esiintyjien erilaisia lähtökohtia, understudy-tehtäviäni ja varanäyttelijänä ensi-iltaan hyppäämistä. Luvussa "Fronesis" käyn ensin läpi palautteita näyttelijäntyöstäni, joita olen saanut kouluni ohjaavilta opettajilta sekä muilta pedagogeilta ja pohdin palautteiden kautta, millainen tekijä minusta on muiden silmissä muodostumassa. Analysoin itse omia vahvuuksiani, epävarmuuksiani, pelkojani ja kehittymisalueitani näyttelijänä. Sitten kirjoitan oman tunnustukseni teatterista ja taiteesta listaten niitä asioita, mihin uskon, mitä toivon ja mitä rakastan. Nämä ovat niitä henkilökohtaisia asioita, joita kantaa mukanaan ja joiden puolesta tulisi joka päivä näytellä kuin viimeistä päivää. Edeltäkäsin menneiden esikuvieni kautta peilaan omaa alkavaa matkaani teatteritaiteen parissa. Pyrin antamaan tämänhetkisen näkemykseni kysymykseen, miksi näyttelen. Futuuri-kappaleessa suuntaan katseen kohti tulevaisuutta.
  • Kähkönen, Hanna (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tiivistelmä – Referat – Abstract Tämä pro gradu -tutkielma tarkastelee ideaalin työntekijän diskurssia ja siinä rakentuvaa ihannesubjektiviteettia internetissä julkaistuissa työpaikkailmoituksissa. Taustana tutkimukselle toimii työelämässä ja yhteiskunnassa laajemminkin tapahtunut muutos, josta keskustellaan uuden työn ilmiönä. Tietoa, sosiaalisuutta ja luovuutta korostava uusi työ esitetään tutkimuskirjallisuudessa ositellun ja mekaanisen vanhan työn vastakohtana, jossa ihmisten välinen kanssakäyminen on suljettu pois työprosessia haittaavana tekijänä. Tieto- ja viestintäteknologian kehityksen myötä vanhasta työstä on siirrytty uuteen työhön, jossa työvälineet tulevat sidotuiksi suoraan työntekijään itseensä. Uutta työtä luonnehtiva kielellinen tuotantoprosessi hyödyntää ihmisten aivoja, persoonaa, tunteita sekä yleisiksi kyvyiksi määriteltävissä olevia taitoja, kykyjä ja valmiuksia. Työn sisällöissä tapahtuneet muutokset ja työvoimalle asetetut vaatimukset ilmentävät työn subjektivoitumista, jota tarkastellaan tässä tutkimuksessa Gilles Deleuzen ja Félix Guattarin jälkistrukturalistisen yhteiskuntateorian sekä siihen pohjautuvan uuden työn teorian kautta. Tutkimusaineisto muodostuu 30 työpaikkailmoituksesta, jotka on kerätty Academic Workin ja aTalent Recruitingin verkkosivuilta lokakuussa 2017. Teorialähtöistä aineistonlukua hyödyntäen ja jälkiperustahakuista diskurssianalyysiä soveltaen tutkimuksessa on vastattu kysymyksiin, millainen on työpaikkailmoituksissa rakentuva ihannesubjektiviteetti ja kuinka se diskursiivisesti tuotetaan, ja millainen logiikka ihannesubjektiviteetin rakentumista ohjaa ja kuinka se ilmenee. Työpaikkailmoituksissa rakentuvaa ideaalin työntekijän diskurssia ja siinä rakentuvaa ihannesubjektiviteettia on tarkasteltu identifikaation prosessin kautta. Aineistosta tehtyjen havaintojen perusteella ihannesubjektiviteetti rakentuu yhtäaikaisesti kaikissa diskurssin osissa näkyvän sisällön tuottamisen ja rajanvedon kautta. Ideaalin työntekijän diskurssissa on mahdollista tunnistaa kolme identifikaation kohdetta, jotka ovat ideaalihakija, työrooli ja työyhteisö. Näihin identifikaation kohteisiin samaistuminen tapahtuu ideaalihakijan osalta suorien kysymysten kautta, työroolin osalta tilannekuvauksen kautta, ja työyhteisön osalta kuvitteellisen me-konstruktion kautta, joka rakentuu yhtäältä niistä määreistä, joita työyhteisöön liitetään, ja toisaalta vahvan me-puheen kautta. Edellä kuvatut identifikaation kohteet kietoutuvat toisiinsa ideaalin työntekijän diskurssissa ja muodostavat yhdessä kuvauksen ideaalin työntekijän subjektiviteetista, jonka osa-alueina voidaan erottaa luovuus, sosiaalisuus, tuloksellisuus ja vastuullisuus. Näihin osa-alueisiin kiinnittyvät määreet ilmenevät toistensa kanssa erilaisina yhdistelminä, eivät yksittäin. Havainnoista voidaan päätellä, että keskeinen työn subjektivoitumista ohjaava logiikka työpaikkailmoituksissa on itsereflektio, joka voidaan nähdä myös yksilön subjektiviteettiin ulottuvana kontrollin muotona. Reflektoidessaan itseään suhteessa ideaalin työn¬tekijän diskurssissa ilmeneviin identifikaation kohteisiin lukija joutuu työstämään itseään suhteessa esitettyihin vaatimuksiin, jolloin hän tulee harjoittaneeksi itseensä kohdistuvaa kontrollia ja muokanneeksi subjektiviteettiaan vallitsevaa yhteiskunnallista järjestystä vastaavaksi.
  • Kärki, Elina (Helsingfors universitet, 2017)
    Tutkielmassa selvitetään suorituskulttuurin vaikutuksia ja haasteita jatkuvassa suorituksen johtamisessa. Suorituksen johtamisessa on käynnissä parhaillaan siirtymä vuosittaisesta hierarkkisesta prosessista joustavampaan ja jatkuvampaan johtamistapaan. Useat organisaatiot ovat tyytymättömiä suorituksen johtamisen prosessiinsa, sillä sitä pidetään tehottomana ja byrokraattisena. Suorituksen johtamisen tapojen tehokkuuden on tutkittu riippuvan niiden yhteensopivuudesta vallitsevan kulttuurin kanssa. Tämän tutkielman tarkoituksena on lisätä ymmärrystä jatkuvaan suorituksen johtamiseen vaikuttavista suorituskulttuurisista elementeistä sekä haasteista suorituksen johtamisen muutoksen varjossa. Tehostamaan ketterää ja joustavaa suorituksen johtamista, on kehitetty teknologiasia työkaluja. Tutkielmassa käsitellään jatkuvan suorituksen johtamisen ilmiötä Continuous Performance Management mobiilityökalun toiminnallisuuksien ja käyttökokemusten kautta. Tutkielman teoreettinen viitekehys koostuu organisaatiokulttuurin ja suorituksen johtamisen tutkimuksista yhdistämällä ne suorituskulttuurin käsitteeseen. Tutkielman aineisto koostuu teemahaastatteluista, jotka kerättiin energia-alalla toimivassa yrityksessä. Tutkielman teemat ovat määritelty suorituskulttuurin käsitteen osa-alueiden sekä jatkuvan suorituksen johtamisen elementtien pohjalta. Teemat ovat palaute, tulosorientaatio, hierarkia sekä itsensä johtaminen. Kohdeyrityksessä oli käynnissä jatkuvan suorituksen johtamisen mobiilityökalun pilotti, jonka testaajien joukosta haastateltavat valittiin. Haastattelut toteutettiin syksyllä 2016 ja ne äänitettiin sekä litteroitiin. Aineisto analysoitiin laadullisin menetelmin käyttämällä teemoittelua ja tyypittelyä. Aineiston pohjalta havaitaan, että kontrollin ja valtaetäisyyden elementeillä osana suorituskulttuuria on merkittävä vaikutus jatkuvan suorituksen johtamisen joustavuuden ja ketteryyden toteutumiseen. Kyseiset elementit ilmenivät yrityksen suorituskulttuurissa tavoitteiden vyöryttämisenä hierarkkisesti ylhäältä alas, esimiesvetoisuutena sekä sääntöjen korostumisessa osana tavoiteasetantaa. Korkean valtaetäisyyden myötä tavoitteet tuntuivat kaukaisilta työntekijöille ja niiden merkitystä omaan työhön oli hankala ymmärtää, joka puolestaan laski tavoiteorientaatiota ja työntekijän vastuunottamista, johon jatkuva suorituksen johtaminen pyrkii. Aktiivinen keskustelukulttuuri lisäsi pitkin vuotta käytävien tavoitekeskusteluiden määrää, johon jatkuva suorituksen johtaminen tähtää vuosittaisten kehityskeskustelujen painotuksen sijaan. Toisaalta haasteena suorituksen johtamisen jatkuvuudelle koettiin olevan yrityksen suorituskulttuurin kuuluva vahva tulevaisuusorientaatio, jossa korostui tavoitteiden asettaminen pitkälle aikavälille vuosisyklissä. Näin ollen jatkuvan suorituksen johtamisen toimivuuden kannalta olennaista oli suorituskulttuurin tasapainottelu kontrollin ja joustavuuden välillä. Samaan aikaan kun jatkuva suorituksen johtaminen pyrki joustavuuteen, yrityksen asettamat säännöt varmistivat tasa-arvoa ja läpinäkyvyyttä suorituksen johtamisessa.
  • Mäkinen, Liisa (Helsingfors universitet, 2010)
    Tämä tutkielma keskittyy julkisen kaupunkitilan kontrollin eri muotoihin. Ihmiset käyttävät kaupunkitilaa eri tavoin ja eri tarkoituksiin. Tilan sallitut ja kielletyt käyttömuodot ovat aina erilaisten toiveiden yhteensovittamista: yhteisen neuvottelun tulos. Tilaa myös kontrolloidaan vastaamaan erilaisia toiveita ja odotuksia. Tutkielmassa julkisen tilan kontrollin muodot on jaettu kolmeen: tilan fyysinen muokkaaminen, tilan valvonta ja asenteisiin vaikuttaminen esimerkiksi politiikkaohjelmilla. Tärkeimpänä kiinnostuksen kohteena on tilanne, jossa jokin toiminta kielletään kokonaisuudessaan. Tutkielmassa käytetään konkreettisena esimerkkinä yrityksestä kontrolloida tilaa Helsingin kaupungin Stop Töhryille -projektia: kyseessä on tapaustutkimus em. projektista. Projekti toteutettiin vuosina 1998–2008 Helsingin kaupungin rakennusviraston sekä yleisten töiden lautakunnan alaisuudessa. Projektin tavoitteena oli vähentää ja poistaa kaupunkitilassa näkyviä graffiteja. Keinoina tähän oli tekninen siivous, valvonta ja viestintä. Graffitit voidaan nähdä yhtenä keinona vallata tilaa itselle. Tutkimuksen ongelmanasettelun taustalla on pohdinta siitä, kohdistuuko julkisen tilan kontrolli jonkin tietyn toiminnon ei-toivottavuuteen vai kohdistuuko kontrolli tiettyjen toimijoiden ei-toivottavuuteen. Tavoitteena on selvittää, minkälainen tilan kontrolliin tähtäävä ohjelma Stop Töhryille -projekti oli. Tutkimuskysymykset liittyvät siihen, miksi projekti toteutettiin, mihin projektin toimenpiteet kohdistuivat ja miten nollatoleranssi määriteltiin projektissa. Tutkielman teoreettinen viitekehys pohjautuu Jock Youngin määritelmälle nollatoleranssista, nollatoleranssin kritiikille sekä Henri Lefebvren, Don Mitchellin, Andrea Sharkeyn ja Rob Shieldsin kirjoituksiin oikeudesta tilaan. Aineistona käytetään yleisten töiden lautakunnan kokousten esityslista- ja pöytäkirjamateriaalia sekä haastatteluja projektissa mukana olleille tai projektiin vaikuttaneille tahoille (N=4). Analyysin menetelmänä sovelletaan diskurssianalyysiä. Aineiston perusteella voidaan todeta, että projektissa hyödynnettiin laajasti erilaisia kontrollin keinoja. Projektin toimenpiteet keskittyivät alussa enemmän toimintoon (graffitien puhdistamiseen ja ehkäisyyn), mutta viimeisinä vuosina painopiste siirtyi enemmän toimijaan (graffitintekijään). Aineiston analyysissä yhtenä olennaisena toimijaryhmänä esille nousivat nuoret ja nuoriso, jotka mainittiin useaan otteeseen graffitintekijöinä. Tutkielmassa tätä ilmiötä pohditaan Mike Presdeen nuoruuden kriminalisointi -käsitteen sekä Zygmunt Baumanin ulossulkemisen paradigman kautta. Nollatoleranssiretoriikka on löydettävissä projektista kolmella tasolla: ideologisella, toiminnallisella sekä viestinnällisellä. Nollatoleranssia perusteltiin ideologisella tasolla rikottujen ikkunoiden teesillä: pieniä sosiaalisia häiriöitä poistamalla voidaan ehkäistä suuria rikoksia. Tämä perustelu vietiin toiminnalliselle tasolle, jossa häiriökäyttäytyjiä valvottiin ja heille vaadittiin kovia rangaistuksia. Viestinnällä pyrittiin madaltamaan kansalaisten sietokykyä graffiti-ilmiöön ja edesautettiin mahdollisimman laajan kansalais- ja asukasyhteistyön syntymistä. Lisäksi projektissa luotiin aktiivisesti tiedon ja kielen politiikkaa, joissa tuotetaan käsitystä siitä että graffitit lisäävät turvattomuutta ja konstruoidaan sellainen kieli, jossa graffitit nähdään ongelmana.
  • Liu, Yan (Helsingfors universitet, 2011)
    Based on a one-month long ethnographic study conducted in two Chinese kindergartens, this study aims to understand the issue of discipline in the Chinese preschool setting through an examination of practices teachers use to manage everyday routines in the kindergarten. It also seeks to understand teachers’ values behind their choices of practices. Data of this study are comprised of three parts - notes of participant observation in eight classrooms with a focus on teacher-child interaction; interviews with nine teachers and directors of the two kindergartens; and written accounts of four teachers collected after the fieldwork in order to understand the particular practices of teachers’ praising and criticizing children. A grounded theory approach is applied to code and analyze data. Results of analysis are structured as followed. First the concept of routine is clarified based on teachers’ definition of it and observation notes on its main components, namely the timetable of everyday activities; general behavioral rules in the kindergarten; and detailed rules and procedures for various activities in the kindergarten. Then practices for managing routines are examined – how teachers organize children in activities, enforce routines, and restore routines when they are not followed well. After that, the matter of self-control is examined in relation with external control. Then teachers’ perception of their roles as the manager, director and executor of routines is presented in a discourse of control in which the values behind practices are found to be embedded. The next section of analysis examines the role of routine in relation with other activities in the kindergarten. Results indicate that routine which is supposed to be the foundation of other activities is in conflict with other activities. The last section of analysis provides some reflections on the rational of routine management in Chinese kindergartens in relation with the overall goals of Chinese preschool education. It also provides some reflections on the effect current mode of teacher-child interactions may have on childrens self construction and their understanding of self in relation with the society. As a conclusion, this study suggests that the current mode of routine management in Chinese kindergartens relies heavily on teachers control, leaving great room for better acknowledging childrens agency.
  • Hallamaa, Inkeri (Helsingin yliopisto, 2017)
    Pro gradu -tutkielmani käsittelee miehiin kohdistuvaa parisuhdeväkivaltaa. Työni on menetelmällisesti laadullinen haastattelututkimus, jota varten haastattelin yhdeksää parisuhdeväkivaltaa kokenutta henkilöä. Tavoitin haastateltavani sosiaalisen median kautta. Toteutin haastattelut narratiivisena haastatteluna marraskuussa 2016. Tutkimuskysymykseni ovat: 1) Millainen kuva miehiin kohdistuvasta parisuhdeväkivallasta piirtyy haastattelujen pohjalta? 2) Miten haastateltavat näkevät yhteiskunnassa suhtauduttavan miesten kokemaan parisuhdeväkivaltaan? Toteutin aineistoni analyysin käyttämällä narratiivista analyysia, johon yhdistin sisällönanalyysin elementtejä. Aineiston analyysissa kävi ilmi, että arkipuheessa väkivalta mielletään lähinnä fyysiseksi väkivallaksi. Väkivaltamääritelmän kapeus vaikuttaa siihen, miten parisuhteessa kaltoin kohdellut miehet osaavat nimetä kokemansa väkivallaksi ja erottaa kokemuksesta erilaisia väkivallan muotoja. Vaikka haastatellut osasivat erottaa henkisen väkivallan erilliseksi väkivallan muodoksi, he eivät välttämättä itse tunnistaneet heihin kohdistuneen henkisen väkivallan muotoja ja laajuutta. Henkinen väkivalta sai haastateltujen puheessa suurimman roolin. Kuvatessaan parisuhteen haavoittavuutta miehet toivat esiin nimenomaan henkiseksi väkivallaksi luokiteltavan väkivallan. Väkivaltainen parisuhde oli tyypillisesti ensimmäinen seurustelusuhde. Silloin, kun samalla haastateltavalla oli ollut useampi väkivaltainen suhde, hän oli siirtynyt väkivaltaisesta suhteesta toiseen. Kaikkien haastattelemieni, fyysisen väkivallan kohteeksi joutuneiden kokemukseen liittyi aina myös henkistä väkivaltaa ja kontrolloimista. Parisuhteessa ilmenevät fyysiset väkivallan purkaukset olivat ennalta arvaamattomia, eivätkä haastateltavat usein ymmärtäneet, mikä johti kumppanin väkivaltaiseen käyttäytymiseen. Väkivaltainen parisuhde aiheutti pelkoa, stressiä, masennusta ja jätti traumoja. Tyypillistä oli, että väkivaltaisen parisuhteen jälkeen kiinnittyminen seuraavaan parisuhteeseen oli vaikeaa. Uuden parisuhteen ristiriitatilanteissa ilmeni tyypillisesti traumaperäistä reagointia. Miehiin kohdistuva parisuhdeväkivalta on tutkimukseni mukaan monimuotoista ja monin tavoin vahingollista. Miehet kokevat samoja parisuhdeväkivallan muotoja kuin naiset. Haastateltavat toivat voimakkaasti esiin, ettei rakenteellisella tasolla puhuta riittävästi miesten kokemasta parisuhdeväkivallasta. Miesten fyysinen ylivoima suhteessa naisiin vääristää keskustelua, koska se luo vaikutelman, ettei naisten miehiin kohdistama väkivalta vahingoita. Eri väkivallan muotojen aiheuttama emotionaalinen haavoittavuus ohitetaan väkivaltakeskusteluissa erityisesti silloin, kun uhri on mies. Haastateltavat kokivat, että miesten kokemaan parisuhdeväkivaltaan suhtaudutaan vähättelevästi.
  • Saarikkomäki, Elsa (2010)
    Tutkielman aiheena on nuoriin kohdistuva poliisikontrolli. Tarkoituksena on kuvata 15–16-vuotiaisiin nuoriin kohdistuvan poliisikontrollin yleisyyttä, määriä ja piirteitä. Lisäksi tutkitaan sitä, mitkä tekijät selittävät poliisikontrollin kohteeksi joutumista. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä on kriminologinen leimaamisteoria. Tavoitteena on testata empiirisesti teorian väittämää siitä, että kontrolli ei jakaudu satunnaisesti vaan se kohdistuu valikoivasti tiettyihin henkilöihin. Poliisikontrollin valikoivaa kohdistumista on etenkin Yhdysvalloissa tutkittu laajasti. Aineistona on Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen vuonna 2008 keräämä Nuorisorikollisuuskysely. Kyselyyn vastasi 5826 peruskoulun yhdeksännen luokan oppilasta. Tutkimuksessa hyödynnettiin kysymyksiä, joissa nuorilta tiedusteltiin poliisin heihin kohdistamista toimenpiteistä. Lisäksi nuoria pyydettiin kertomaan avovastauksessa omin sanoin viimeisimmästä kiinniottotilanteesta. Tutkimuksessa on yhdistetty kvantitatiivisia ja kvalitatiivisia aineistoja. Poliisin toimenpiteistä on analyysissä keskitytty erityisesti poliisille kiinnijäämiseen. Tutkimuksen kvantitatiivisesta osasta selvisi, että noin joka kymmenes nuori oli kokenut poliisille kiinnijäämisen kuluneen vuoden aikana. Poliisikontrolli keskittyi erityisesti nuoriin, jotka olivat tehneet laajasti rikoksia. Kuitenkin vain pieni osa näistäkin nuorista oli ollut tekemisissä poliisin kanssa. Analyysissä kontrollin valikoivasta kohdistumisesta menetelmänä käytettiin logistista regressioanalyysia. Mallinnuksessa tarkastellaan sitä, mikä on nuoren rikosaktiivisuuden yhteys ja mikä on muiden tekijöiden yhteys poliisille kiinnijäämiseen. Lisäksi mallinnuksessa vakioidaan nuoren rikoskäyttäytyminen ja tarkastellaan, nouseeko esiin ryhmiä, jotka ovat muita todennäköisemmin kontrollin kohteena. Jos kontrolli kohdistuisi leimaamisteorian oletusten mukaisesti, nuoren rikoskäyttäytymisellä ei olisi suurta vaikutusta, sillä kontrolli kohdistuisi valikoivasti tiettyihin nuoriin. Tulokseksi saatiin, että nuoren rikoskäyttäytymisen laajuus oli keskeinen tekijä poliisille kiinnijäämisen riskiä arvioidessa. Kun mallinnuksessa vakioitiin rikoskäyttäytyminen ja muut tekijät, havaittiin, että vertailuryhmää suurempi riski kiinnijäämiseen oli esimerkiksi pojilla, kaupungissa asuvilla, heikosti koulussa menestyvillä, ammattikouluun pyrkivillä ja usein humalahakuisesti juovilla nuorilla. Leimaamisteorian vastaisena tuloksena oli, että rikoskäyttäytyminen oli vahva poliisikontrollia ennustava tekijä. Teorian mukaisina tuloksina havaittiin, että kontrolli kohdistui esimerkiksi poikiin, kaupungissa asuviin ja heikosti koulussa menestyviin nuoriin. Avovastauksia tutkittiin sisällönanalyysin menetelmällä (N=394). Tulokset esitetään numeerisesti ja vastauksia kuvaillen. Avovastausten perusteella analysoidaan, missä tilanteissa ja millaisten tekojen yhteydessä kiinnijääminen tapahtui. Lisäksi tarkastellaan, millaisia toimenpiteitä poliisit nuorten mukaan käyttivät. Tulosten mukaan poliisikontrolli kohdistui nuorten julkisessa paikassa harjoittamaan toimintaan. Kiinnijäämiseen johtaneet teot ja tilanteet olivat hyvin moninaisia. Yleisin syy poliisille kiinnijäämiseen oli mopoiluun liittyvä tilanne. Lisäksi alkoholiin liittyvät teot nousivat vastauksissa esiin. Tutkimusmenetelmiä yhdistämällä tarkasteltiin vielä perusteellisemmin kontrollin kohdistumista. Pohdinnassa on arvioitu mahdollisia syitä, miksi tiettyihin ryhmiin kohdistui poliisikontrollia.
  • Nuutinen, Timo; Ovaska, Mikko (Helsingfors universitet, 2015)
    Työikäisessä väestössä nilkkamurtuma on tavallisin leikkaushoitoa vaativa murtumatyyppi. Leikkaushoidon jälkeisessä potilasseurannassa on alueellisia eroja ja näiden vaikutuksesta potilaan ennusteeseen on vähän näyttöä. Tässä tutkimuksessa selvitimme yli tuhannen (n=1115) Töölön sairaalassa leikatun nilkkamurtumapotilaan kahden viikon kontrollissa tehdyt hoitolinjan muutokset. Sovitusti kontrolliin tulleista 93% (n=788) ei tehty muutosta hoitosuunnitelmaan. Pelkkä antibiootti aloitettiin 6% (n=47) ja 0,7% (n=6) tehtiin uusintaleikkaus syvän infektion takia. Yhdellä potilaalla (0,1%) oli isoloitu murtuman asennon pettäminen ja kahdella (0,2%) todettiin laskimotukos. Ongelmien takia omatoimisesti hoitoon hakeutuneita oli yhteensä 37, joista 84% tehtiin hoitosuunnitelmaan muutos. Potilaista 62% (n=23) aloitettiin pelkkä antibiootti ja 22% (n=8) tehtiin uusintaleikkaus. Uusintaleikkauksen syynä oli kahdella potilaalla murtuman asennon pettäminen ja kuudella potilaalla syvä infektio. Tutkimuksen perusteella rutiininomaisista kahden viikon röntgenkuvista ja lääkärin kontrollikäynnistä voidaan luopua, koska ne johtavat harvoin kliiniseen hoitolinjan muutokseen. Lisäksi potilaat tunnistavat vakavat oireet ja osaavat hakeutua sairaalaan. Kontrolleista luovuttaessa on kiinnitettävä huomiota kipsin vaihtavan hoitohenkilökunnan ja potilaan ohjeistukseen.
  • Virokannas, Elina (2003)
    68 (2003):3
    Tässä artikkelissa tarkastelen tuen ja kontrollin eri puolia huumetestauksessa huumehoidossa olevien alaikäisten nuorten puheen kautta. Tarkoituksenani on tuoda esiin testauksen erilaisia ulottuvuuksia siitä näkökulmasta, millaisia merkityksiä ja identiteettejä nuoret huumehoitoyksikön asiakkaat tuottavat puhuessaan huumetesteistä hoitouransa eri vaiheissa, ja sitä, kuinka jännite kontrollin ja tuen välillä näyttäytyy tässä puheessa. Identiteetillä tarkoitan konstruktionistisen näkemyksen mukaisesti vuorovaikutuksessa rakentuvia tilannekohtaisia minäkonstruktioita. Pyrkimyksenäni on tavoittaa puhujien tapoja jäsentää elämismaailmaansa eikä niinkään arvioida merkitysten yleistettävyyttä ja puheen totuusarvoa.
  • Sipola, Pasi (Helsingfors universitet, 2011)
    Tutkimuksen empiirisenä kohteena on Suuttumuksen hallinta -toimintaohjelma ja sen rooli väkivaltarikosten yhdyskuntaseuraamustyön kontekstissa. Suuttumuksen hallinnan tavoitteena on uusien väkivallantekojen vähentämiseen suuntautuvan muutoksen käynnistäminen ja tukeminen. Samalla toimintaohjelma tukee yhdyskuntaseuraamuksesta suoriutumista. Toimintaohjelma kestää 18 tuntia, ja se on suunnattu henkilöille, jotka kokevat vaikeuksia suuttumuksen tunteen hallinnassa ja loilla hallinnan menettäminen johtaa väkivaltaiseen käyttäytymiseen. Tutkimuksessa tarkastellaan laadullisin menetelmin Suuttumuksen hallinta -toimintaohjelman toimivuutta yhdyskuntaseuraamustyössä virkamiesten, ohjaajien ja osallistujien tulkitsemana. Tutkimuksen viitekehys on sidoksissa yhdyskuntaseuraamustyön menetelmiin ja linjauksiin. Toimintaohjelmaan osallistuminen voidaan määritellä oppimisen ja muutoksen mahdollisuuksien strukturoiduksi sarjaksi, jossa työskentelymenetelminä ovat What Works -viitekehyksen mukainen työskentely ja dialoginen menetelmä, joiden taustalla ovat kognitiivis-behavioraaliset mallit. Tutkimuksen teoreettista viitekehystä avatakseen tutkimuksessa kuvataan aluksi muutostyöskentelyn teoreettisia lähtökohtia. What Works -viitekehyksen ja suomalaisen toimintaohjelmatyön lähtökohtia on kartoitettu haastattelemalla kolmea asiantuntijaa, jotka työskentelivät rikosseuraamusalalla uudenlaisen toimintaohjelmatyön alkuvaiheen implementoinnin aikoihin. Tutkittavien kahden, Helsingissä ja Espoossa toteutetun, Suuttumuksen hallinta -toimintaohjelman neljää ohjaajaa on haastateltu, jotta toimintaohjelmiin päätyneiden osallistujien rekrytointiprosessi ja valikoitumiskriteerit avautuisivat. Helsingin ja Espoon toimintaohjelmiin osallistuneiden yhdeksän henkilön alku-ja loppuhaastattelut syventävät ihanteiden suhdetta arkisiin toteuttamiskäytäntöihin. Samalla ne asemoivat osallistujat ja heidän tilanteensa sekä ennen toimintaohjelmaa että sen jälkeen. Asiantuntijahaastatteluista käy ilmi, että uudenlaisen ohjelmatoiminnan alkuvaiheen implementointi ei edennyt systemaattisesti. Yksittäisten henkilöiden henkilökohtaisella panoksella uuden tutkimustiedon omaksumisessa oli vahva rooli alkuvaiheissa, ja tämän myötä ohjelmatoiminta vakiintui osaksi yhdyskuntaseuraamustyötä. Toimintaohjelmien ohjaajien haastatteluista käy ilmi, että on tärkeää panostaa sekä osallistujien rekrytointiin että ohjelman läpiviemiseen. Sekä Helsingissä että Espoossa ilmeni ongelmia osallistujien ryhmäytymisessä. Helsingissä ongelmaksi muodostuivat sekä rekrytointiprosessin aikataulu että osallistujien runsaat poissaolot. Espoossa puolestaan ryhmäläisten alhainen ikä tuotti vääränlaista ryhmäytymistä. Osallistujien haastattelujen perusteella ajattelun ja käyttäytymisen muuttuminen ohjelman myötä on ollut osallistujille henkilökohtainen prosessi. Useat haastateltavista ovat oman ilmoituksensa mukaan kokeneet hyötyneenä ohjelmasta jonkin verran. Haastattelujen mukaan ohjelma on voinut toimia muutoksen siemenenä, ja osallistujat ovat oppineet tunnistamaan niitä ajatusmalleja, jotka ovat aikaisemmin johtaneet väkivaltaiseen käyttäytymiseen.
  • Sallinen, Hanna (2008)
    Kriminaalihuoltolaitos on osa rikosseuraamusalaa ja sen tehtävänä on yhdyskuntaseuraamusten toimeenpano. Yhdyskuntapalvelu on ehdottoman vankeuden vaihtoehto ja sisältää palkatonta työtä sekä vapaaehtoisia toimintaohjelmia. Tutkimuksen aiheena on Kriminaalihuoltolaitoksen yhdyskuntapalvelutyössä yhdistyvä tuki ja kontrolli. Lähestyn aihettani erityisesti työn keskiössä olevien sosiaalityön ja rangaistuksen kautta. Kriminaalihuoltolaitoksella on yli satavuotinen historia ja pitkät sosiaalityölliset perinteet. Tehokas uusintarikollisuuteen vaikuttaminen omine teorioineen on keskeisessä asemassa nykyisessä kriminaalihuoltotyössä ja sosiaalityöhön perinteisesti liitetyt auttamistoimet ovat jääneet sosiaalihuollolle. Tutkimukseni selvittää tuen ja kontrollin suhdetta yhdyskuntapalvelutyössä. Millainen on sosiaalityön ja rangaistuksen suhde kriminaalihuollon yhdyskuntapalvelutyössä? Entä mikä on sosiaalityön paikka yhdyskuntapalvelutyössä ja miten se on mahdollisesti muuttunut? Näihin kysymyksiin lähdin vastaamaan viitekehyksenäni sosiaalinen kontrolli, jota sekä sosiaalityö että rangaistus edustavat. Tutkimusmetodina on teemahaastattelu: Haastattelin kahdeksaa kriminaalihuoltotyöntekijää pääkaupunkiseudulla. Haastatteluissa olin ensisijaisesti kiinnostunut työntekijöiden omista kokemuksista, siitä miten he määrittävät sosiaalityötä ja sen paikkaa omassa työssään. Analysoin haastattelut grounded theory –tyyppisesti. Tutkimuksen perusteella kriminaalihuoltotyön vanha, selkeä sosiaalityön ja rangaistuksen välinen jaottelu työtehtävissä on hämärtynyt. Sosiaalihuollolle siirtyneiden perinteisten auttamistoimien poistuessa ei sosiaalityölle ja sosiaalityönomaiselle työskentelylle ole kuitenkaan jätetty jäähyväisiä. Enää ei voida yhtä tarkasti rajata tai määritellä, mikä työssä on sosiaalityötä ja mikä ei. Sosiaalityön ja rangaistuksen välinen raja ei ole selkeä. Asiakassuhde ja yksilötyö korostuivat tutkimuksessa, samoin työntekijöiden laaja sosiaalialan asiantuntemus. Kriminaalihuoltoon lanseeratut ohjelmat jäivät sen sijaan vähemmälle huomiolle. Tutkimuksen mukaan työ on muuttunut huomattavasti viimeisten vuosikymmenien aikana. Nykyään muutokset ovat nopeampia ja tapahtuvat lähinnä työn sisällössä ja työtavoissa.
  • Hanelius, Essi (Helsingin yliopisto, 2020)
    The purpose of this study was to find out how the employees of one HR service organization perceive the organizational culture within the organization. This study focuses on their perceptions of self-direction and coaching-based leadership, which are emphasized in organization’s strategy. The theoretical framework of this study consists of work-life change and the concepts of control, self-direction and coaching-based leadership. This study is a qualitative study which research material consists of seven interviews of HR consultants working in Company X. The interviews were held in the spring of 2020 part of them held face to face and part of them via the Internet. The analysis was done by using phenomenography. The change in society and working life seems to be the basis to the fact that self-direction and coaching-based leadership are underlined in Company X’s strategy. Coaching-based leadership and self-direction seem to increase well-being at work, work motivation and work efficiency. Themes related to freedom, responsibility and control are highlighted in HR consultant’s perceptions of self-direction. Freedom is associated with more responsibilities and self-directed employees control their work, but the work is also directed by external factors such as different targets and frames. In this study it became clear that also self-directed employees need support and guidance in their work. Leaders are expected to support and facilitate their subordinates. The idea of coaching-based leadership was considered beneficial but some of the HR consultants felt that the supervising in the company actually wasn’t coaching based. The resources of leaders were perceived as the biggest challenge of coaching-based leadership in Company X. When changing the organizational culture there should be adequate resources and a collective understanding of the new way of working so that the change wouldn’t remain only at the rhetorical level.