Browsing by Subject "koordinointi"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-13 of 13
  • Ojapalo, Mia (2008)
    Pro gradussani keskityn haasteisiin ja mahdollisuuksiin avoimen organisaatioviestinnän ympärillä. Blogit ja muut sosiaalisen median työkalut tarjoavat uuden näkökulman dialogisen viestinnän käyttöön organisaatioissa. Myös työyhteisöjen käytännöissä on muutos uuteen aikakauteen astuttaessa. Työni konteksti on kahden verkkoviestintäyhtiön fuusio. Yhtiöllä on asiakaspohja yli 160 maassa, ja sen kymmenet tuhannet työntekijät ovat sijoitettuna ympäri maailman. 51 Tutkimuksen teoreettinen viitekehys pohjautuu kahteen käsitteeseen. Dialogisen viestinnän teoria auttaa ymmärtämään, miten yhteisöllisyyttä ja luottamuksen ilmapiiriä voidaan luoda organisaatiossa dialogisen vuorovaikutuksen avulla. Muutoksen kontekstissa tämä teoria ei mielestäni sellaisenaan riitä: konfliktit, erimielisyydet ja valtapelit ovat todellisuutta. Tämän takia sovellan tutkimuksessani myös teoriaa viestinnän kaksoisfunktiosta. Ensimmäinen funktio korostaa viestinnän integroivaa roolia, kun taas toinen funktio viittaa kontrolloimattomaan ja johtamattomaan dissipatiiviseen viestintään.111 Empiirinen materiaalini perustuu keskusteluihin virtuaaliympäristössä, tarkoittaen esimerkiksi Web 2.0- sovelluksia kuten blogeja. Web 2.0- sovellukset ovat kohtuullisen uusi väline isojen organisaatioiden viestinnän koordinoimisessa. Tutkimusorganisaatiossani blogeja käytetään tavalla, jolla on vaikutusta kulttuurien integroitumisen prosessiin ja viestintään. Tutkimusongelmani keskittyy mahdollisuuksiin, joita ”open online communications” luo fuusion kontekstissa. Tutkimuskysymykseni ovat seuraavat: 1. Miten “open online communications” voidaan rakentaa Web 2.0- sovellusten kautta organisaatioissa? 2. Millaisia argumentteja ja teemoja nousee esille keskusteluissa fuusion kontekstissa ja integraatioprosessin aikana? 3. Onko havaittavissa eroavaisuuksia kahden eri organisaation työntekijöiden näkemyksissä, ja jos on, johtuvatko ne menettelytapojen eroista? Vastaukset näihin keskusteluihin ovat tulosta kirjallisuuskatsauksesta ja blogi-pohjaisten keskustelujen sisällönerittelystä. Näkemystäni syvensivät avainhenkilöiden teemahaastattelut ja yhtiön itsensä tekemien survey-tutkimusten tulokset. Lopputuloksinani olivat esimerkiksi seuraavat huomiot. ”Open online communications” on isojen organisaatioiden viestinnässä tulevaisuuden työkalu. Se on tehokas väline palautteen antoon ja keskusteluun organisaation hierarkioista välittämättä. Mahdollisuudet partisipatiiviseen johtamiseen laajalla rintamalla lisääntyvät. ”Open online communications” tarjoaa mahdollisen anonyymiuden vuoksi areenan epämuodollisiin ja rehellisiin keskusteluihin. Keskustelujen kautta haetaan myös vertaistukea ja neuvoja työkavereilta erilaisiin ongelmiin. Tärkeitä lähteitä: Aula, P. 1999. Organisaation kaaos vai kaaoksen organisaatio? Helsinki: Lokikirjat and Pekka Aula. Juholin, Elisa 2007. Työelämän muutos haastaa työyhteisöviestinnän ajatusmallit. Tiedotustutkimus, (2)2007. Tammer-Paino Oy, 2007. Kent & Taylor 2002. Towards a dialogic theory of public relations. Public Relations Review, vol 28, no 1, p.21-37 Tapscott A.D. & Williams, D. 2006. Wikinomics: How Mass Collaboration Changes Everything. Penguin Group. United States of America.
  • Hollo, Erkki J. (Ympäristöministeriö, 2009)
    Ympäristöministeriön raportteja 20/2009
    Selvityksessä on toimeksiannon mukaisesti tehty ehdotuksia malleiksi, joilla vallitsevaa, paikoin tarpeettoman raskaaksi koettua ympäristölupajärjestelmää voitaisiin kehittää vaarantamatta ympäristönsuojelun tasoa ja kansalaisten vaikuttamismahdolisuuksia sekä kehitetty aiemmin esitettyjä ehdotuksia pitemmälle meneviä ratkaisumalleja.
  • Lehtovaara, Tuomo (1999)
    Tutkielma käsittelee raha- ja finanssipolitiikan optimaalista koordinointia rahaliitossa. Koordinoinnilla tarkoitetaan tässä erilaisten raha- ja finanssipolitiikan vaihtoehtojen yhdistelmiä jäsenmaiden välillä. Tutkielman lähtökohtana on, että rahapolitiikasta päättää jäsenmaiden yhteinen, itsenäinen keskuspankki, mutta finanssipolitiikasta päättävät edelleen jäsenmaiden hallitukset. Rahaliiton jäsenmaat menettävät siis itsenäisen rahapolitiikan maakohtaisten häiriöiden torjujana. Tällöin finanssipolitiikassa olisi oltava korvaavia mekanismeja, jotka tasaavat talouskehitystä rahaliitossa. Vaihtoehtoina ovat joko erilaiset maiden väliset tulonsiirrot tai ääritapauksessa koko finanssipoliittisen päätöksenteon siirtäminen hallituksilta ylikansalliselle päätöksentekijälle. Tutkielmassa pyritään selittämään, miksi finanssipolitiikan koordinoiminen jäsenmaiden kesken ei ole välttämättä optimaalista rahaliitossa. Vertailemalla finanssipolitiikan yhdistämisen kustannuksia ja hyötyjä keskenään etsitään vastauksia tähän tutkimusongelmaan. Tutkielmassa pohditaan myös raha- ja finanssipolitiikan strategisten suhteiden merkitystä finanssipolitiikan koordinoinnille. Tutkielman lähtökohtana ovat kaksi Beetsman ja Bovenbergin (1998a,b) mallia, jotka analysoidaan perusteellisesti. Mallit käsittelevät raha- ja finanssipolitiikan koordinoinnin vaikutuksia hyvinvointiin, inflaatioon, tuotantoon ja julkiseen kulutukseen rahaliitossa. Oletuksena on, että rahapolitiikan aikakonsistenssi-ongelman lisäksi häiriöitä syntyy myös finanssipolitiikassa. Malleista ensimmäinen (1998a) tarjoaa ratkaisuja raha- ja finanssipolitiikan strategisten voimasuhteiden ja rahaliiton jäsenmäärän vaikutuksista rahaliitossa. Erityisesti tutkitaan hallitusten strategisen aseman vaikutusta inflaatioon ja rahapolitiikkaan. Toinen malli (1998b) tutkii koordinointi-ongelmaa hieman eri lähtökohdasta ja laajemmin kuin edellinen. Optimaalisen koordinoinnin selvittämiseksi mallissa tutkitaan myös em. oletusten vastaisia tilanteita. Esimerkkeinä tällaisista ovat tilanteet, joissa rahapolitiikasta päättävät edelleen kansalliset keskuspankit tai inflaatioharhaa ei synny. Tässä mallissa tärkeiksi tekijöiksi muodostuvat epäsymmetrinen informaatio finanssipolitiikan arvioinnissa ja tästä johtuva moraalikato-ongelma. Nämä tekijät aiheuttavat kustannuksia jäsenmaiden välisille finanssipoliittisille tulonsiirroille. Mallien johtopäätös on, että finanssipolitiikkaa ei pitäisi yhdistää rahaliitossa, ainakaan kokonaan. Tärkeimmät johtopäätöksiin vaikuttavat tekijät ovat jäsenmaiden hallitusten Stackelberg-johtajan asema ja finanssipolitiikassa syntyvät häiriöt. Näiden seurauksena raha- ja finanssipolitiikan inflaatiotavoitteet eroavat toisistaan ja johtavat strategiseen käyttäytymiseen. Maiden väliset finanssipoliittiset tulonsiirrot aiheuttavat hyvinvointitappioita rahaliitossa. Suhtautumalla kriittisesti Beetsman ja Bovenbergin (1998a,b) tuloksiin pyritään löytämään ne syyt, jotka aiheuttavat edellä mainitut, melko poikkeukselliset, johtopäätökset. Tärkeimmät lähteet ovat em. Beetsman ja Bovenbergin mallien lisäksi heidän aikaisempi mallinsa (1997a) sekä Alesinan ja Tabellinin (1987) malli. Nämä ovat myös runkoartikkelien taustalla. Rahapolitiikka on määritelty tutkielmassa Barron ja Gordonin (1983a,b) avulla.
  • Kerosuo, Hannele (Helsingin yliopisto, Käyttäytymistieteiden tiedekunta, 2016)
  • Kerosuo, Hannele; Paavola, Sami; Miettinen, Reijo; Mäki, Tarja (Helsingin yliopisto, käyttäytymistieteiden tiedekunta, 2017)
    Tietomallien laajeneva käyttö vaatii johtamisen, organisoinnin ja koordinoinnin kehittämistä rakennushankkeissa. Tutkimushankkeessa selvitettiin millä eri tavoilla ja kenen toimesta tietomallintamista johdetaan ja koordinoidaan rakennushankkeissa, millä eri tavoin tietomallintamista käytetään ja hyödynnetään kiinteistöjen suunnittelussa, rakentamisessa ja ylläpidossa, miten tietomallien tuottamisesta ja käytöstä sovitaan hankkeen eri vaiheissa ja millä eri tavoin tietomallintamisen johtamista, organisointia ja koordinointia voidaan tukea erilaisten yhteistyömallien avulla? Tutkimuksen teoreettinen viitekehys ja menetelmä perustuvat toiminnan teoriaan ja kehittävään työntutkimukseen. Tutkimusta varten haastateltiin alan asiantuntijoita (44 haastattelua) ja havainnoitiin rakennushankkeiden kokoustyöskentelyä (11 kokousta). Hankkeen tuloksena on syntynyt uutta tietoa tietomallintamisen johtamisen, organisoinnin ja koordinoinnin uusista tehtävistä, käytännöistä ja yhteistyömuodoista. Tutkimuksessa tunnistettiin tilaajan tietomallikoordinaattorin, suunnitteluryhmän tietomallikoordinaattorin ja erityisalaa edustavan tietomallivastaavan tehtävät. Tilaajan tietomallikoordinaattori tukee tilaajan tehtävää valvomalla tilaajan etua ja hoitamalla tilaajan vastuuseen liittyvä tehtäviä rakennushankkeessa Suunnitteluryhmän tietomallikoordinaattori ohjaa, tukee ja valvoo tietomallinnusta suunnitteluryhmän tasolla. Suunnittelualan tietomallivastaava vastaa yrityksen sisäisestä tietomallintamisen ohjauksesta ja valvonnasta suunnittelualan suhteen. Johtamisen, ohjauksen ja koordinoinnin tehtävien teko voidaan organisoida eri tavoin hankkeissa. Tietomallintamisen johtamisen, organisoinnin ja koordinoinnin jännitteet liittyvät päätösvaltaan, pääsuunnittelijan toimimiseen tietomallikoordinaattorina ja suunnittelualan osaamisen ja tietomalliosaamisen väliseen jännitteeseen. Kaikille toimijoille yhteisen, yhden tietomallin käyttö rakennuksen elinkaaren aikana on epärealistista. Tällä hetkellä tietojärjestelmien integraatio tapahtuu nykyisten tietoinfrastruktuurien puitteissa. Osittainen, askeleittain etenevä tietomallien ja tietoinfrastruktuurin linkitys ja integrointi voisi olla mahdollinen tapa edetä. Tämä edellyttää, että eri käyttäjäryhmät, mukaan lukien loppukäyttäjät saadaan mukaan tietotarpeiden määrittelyyn ja tietomallintamisesta löytyy etuja käyttäjille. Tarvitaan myös uudenlaisia ohjelmistoja ja palveluja tietomalleihin liittyen.
  • Äärilä, Tiina (Helsingin yliopisto, 2009)
    Verkkari 2009 (2)
  • Unknown author (Helsingin yliopisto, 2009)
    Verkkari 2009 (6)
  • Luhtanen, Suvi (Helsingfors universitet, 2012)
    Medicine information is an important part of a medicine and public health service. Medicine information it is tightly connected to many different functions of the medicine field and can be reviewed from several perspectives. Medicine counseling has been developed especially in the pharmacy sector but the development projects of medicine information which include the whole public health service have not been done before. According to the government proposal (74/2009) Finnish Medical Agency (Fimea), has created the national medicine information strategy which was published in February 2012. This study was conducted in order to gather background information for developing the national medicine information strategy. The aim of the study was to clarify the role of the medicine information producing quarters and the perceptions of co-ordination of operation as well as good practices, challenges and opportunities in medicine information. The material of the study consists of 29 interviews among key stakeholders. Interviews were conducted between March and September in 2011. Interviewees represented pharmaceutical industry, hospital and community pharmacies, authorities, patient organizations, education units and professional associations in the fields of medicine, nursing and pharmacy. Inductive content analysis with counting was used to analyze the qualitative data. The stakeholders brought out different sources of information (n=18) and examples of the successful forms and projects of cooperation (n=14) as good practices. According to the stakeholders, multi professional cooperation should be improved and increased in the medicine information field (n=19). The medicine information operation in public and hospital sector should be developed for example trough department pharmacy in hospitals (n=17). The information supply and skills of the health professionals are defective (n=16) and those could be improved by developing education (n=17). The medicine information targeted at consumers should be uniform regardless of the source and counseling should be individually tailored (n=15). The stakeholders told that they are cooperating with different quarters in medicine information field. The stakeholders reviewed medicine information strongly from their own point of view and they were not aware of what other quarters are doing. Medicine information operation needs both national and local co-ordination and by increasing and developing multi professional cooperation and networking, available resources and skills of quarters could be used more effectively. More reliable, balanced and individually tailored medicine information is needed. The base of good medicine information is a strong theory base and skills of health professionals so notice should be taken to the education so that it would meet the demands of the working life also in medicine information field. Consumers need tailored medicine information which should be uniform regardless of from which health unit it is given.
  • Karkkunen, Nelli (2007)
    Tutkimuksen aiheena on maahanmuuttohallinnot Suomessa ja Ruotsissa. Tutkimuksen tarkoituksena on kuvailla Suomen ja Ruotsin maahanmuuttohallintoja hallintojärjestelmäanalyysin näkökulmasta ja selvittää, miten maiden maahanmuuttopolitiikkojen organisointitavat eroavat toisistaan. Tutkimusstrategia on vertaileva ja tutkimusasetelma mahdollisimman samanlaiset tapaukset. Tutkimusmenetelmä on laadullinen. Teoreettisena viitekehyksenä käytetään Mäenpään (1979) teoriaa keskusvirasto- ja ministeriöhallintojärjestelmistä valtionhallinnossa. Teoriassa pääpaino on valtiokoneiston hallintoelinten toimivaltasuhteissa, niiden asiallisissa ja asteellisissa toimivaltasuhteissa. Maahanmuuttohallintojen organisointitapojen selvittämisessä toimivaltasuhteilla on suuri merkitys: Asiallinen toimivalta määrittää hallintoelinten tehtäväjaon, asteellinen toimivalta sen, mitkä hallintoelimet voivat ohjata toisten elinten toimintaa ja puuttua siihen. Asteellinen toimivalta osoittaa myös hallintoelimen organisatorisen aseman suhteessa muihin hallintoelimiin. Tutkimuksessa paneudutaan horisontaalisen ja vertikaalisen koordinoinnin ongelmiin toimivallan käsitteiden avulla. Mäenpään teorian mukaan keskusvirastohallintojärjestelmälle on luonteenomaista asteellisen toimivallan jäykkyys, joka ilmenee erityisesti keskusviraston ja ministeriön välillä. Ministeriöhallintomallille on luonteenomaista siihen liittyvä hallintokoneiston organisatorinen keskitys. Teorian mukaan ministeriöhallintojärjestelmä ja keskusvirastohallintojärjestelmä eroavat toisistaan hallintoelinten toimivaltasuhteiden osalta. Tutkimuksessa oletetaan, että hallintojärjestelmät vaikuttavat maahanmuuttohallintojen organisointitapoihin. Maahanmuuttopolitiikkaa tarkastellaan etupäässä monikulttuurisuutta ja pohditaan siihen liittyviä ideologioita sekä filosofiaa muun muassa liberalismi – realismi -akselilla. Kotouttamispolitiikan osalta huomio kiinnittyy maahanmuuttajien oikeuksiin ja kansalaisuuteen liittyviin kysymyksiin. Mitä politiikalle tarkoittaa se tosiseikka, että yhteiskunta on etnisesti ja kulttuurisesti monimuotoinen? Miten maahanmuuttohallinnot Suomessa ja Ruotsissa ovat pystyneet vastaamaan nykypäivän haasteisiin? Suomi on ministeriöhallintojärjestelmän maa. Maahanmuuttohallinnossa vertikaalinen koordinointi on niin kutsutussa kahden pilarin mallissamme selkeästi organisoitu. Horisontaalinen koordinointi ministeriöiden välillä on sitä vastoin ongelmallisempaa: poikkihallinnollisuus ei toimi joustavasti. Ruotsin keskusvirastohallintojärjestelmässä horisontaalinen koordinointi maahanmuuttoasioissa on paremmin organisoitu kuin Suomessa: maahanmuuttovirasto ja integraatiovirasto, joiden tehtäväalueet ovat selkeät, hoitavat keskitetysti maahanmuuttohallinnon omalla alueellaan. Ongelmia tuottaa vertikaalinen koordinointi, koska ministeriohjauksen puuttuessa poliittinen vastuu maahanmuuttoasioiden koordinoinnista ei ole yhdellä, selkeällä taholla. Tutkimustulokset osoittavat, että hallintojärjestelmän ja maahanmuuttopolitiikan organisointitavan välillä vallitsee kausaalisuhde. Tärkeimpiä tutkimuksessa käytettyjä lähteitä ovat Mäenpään (1979) teos Keskusviraston asema valtionhallinnossa, Valtion keskushallintokomitean I (1975) ja II (1978) osamietintö, Lepolan (2000) teos Ulkomaalaisesta suomenmaalaiseksi, Geddesin (ed.) (2003) teos The Politics of Migration and Immigration in Europe, Rexin & Singhin (ed.,) (2004) kokoomateos Governance in Multicultural Societies ja Lavenexin (2001) teos The Europeanisation of Refugee Policies: Between human rights and internal security.
  • Ihatsu, Jan (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkielman tarkoituksena on selvittää hallinnon ja organisaatioiden tutkimuksessa tutkittujen julkishallinnon koordinaatiota käsittelevien mekanismien toteutumista Suomessa. Tutkimuksen lähestymistapa on uusinstitutionalistinen ja valtioneuvoston ydintä tarkastellaan instituutiona, jonka tehtäviin kuuluu politiikan ja hallinnon koordinointi. Hallinnon koordinaatiomekanismeja tarkastellaan suhteessa Suomen valtioneuvoston ytimeen. Tavoitteena on esittää koordinaatiomekanismien kehitys Suomessa Kataisen, Stubbin, Sipilän ja Rinteen hallituskausilla vuosina 2011–2019. Lisäksi tarkastellaan koordinaatiomekanismien suhdetta hallitusohjelman toteutumiseen, tavoitteena havaita onko jollain mekanismilla yhteys korkeampaan toteutumisasteeseen. Tutkielman aineistona toimivat hallitusohjelmat, hallitusohjelmien toimeenpanosuunnitelmat ja hallituskausien loppuraportit ja -arviot. Menetelmänä käytettiin analyysitriangulaatiota, jossa yhdistettiin laadullista sisällönanalyysia kvantitatiivisiin menetelmiin. Analyysitriangulaatiolla pyrittiin lisäämään tutkimuksen validiteettia sekä vastaamaan tutkimusongelmaan, joka oli ”Millä keinoin ja missä laajuudessa valtioneuvoston ydin koordinoi valtioneuvoston toimintaa Kataisen, Sipilän ja Rinteen hallitusten aikana?” Tutkimuksen keskeisinä tuloksina havaittiin, että valtioneuvoston ytimen koordinaatiotyökalujen käytössä on eroa hallituskausittain, mutta koordinaatiomekanismien käytössä on havaittavissa yhtenäinen trendi hierarkkisten ja verkostomaisten koordinaatiomekanismin käytön suhteen. Koordinaation laajuus toimenpiteiden tasolla on vähentynyt ja koordinaatiovastuu on siirtynyt hallinnon hierarkiassa ylemmäs, strategiselle ja poliittiselle tasolle eli lähemmäs valtioneuvoston ydintä ja kauemmas sektoriministeriöiden itsenäisestä päätösvallasta. Strategisen hallitusohjelman käyttöönotto on vähentänyt hallitusohjelmien seurattavien toimenpiteiden määrää ja koonnut tavoitteita kokonaisuuksiksi. Lisäksi hallitusohjelman seurannan kriteereitä voidaan tämän tutkielman perusteella pitää epäyhtenäisinä eikä vakiintunutta raportointi- ja arviointimenettelyä ole otettu käyttöön. Keskeisinä johtopäätöksinä todetaan, että valtioneuvoston ytimellä on merkittävä määrä valtaa hallitusohjelman tavoitteiden määrittämisessä ja koordinaatiossa. Valtioneuvoston ytimen poliittisen edustuksen valta on kasvanut osittain hallinnollisen edustuksen vallan vähentyessä. Hallitusohjelman toteuttamisen koordinaatioon liittyvät konfliktien ratkaisut ja sovittelut ovat entistä enemmän poliittisten edustajien ratkaistavia, sektoriministeriöiden keskittyessä toimeenpanoon omalla sektorillaan. Tätä voidaan pitää ratkaisuna ministeriöiden keskinäisiin konfliktitilanteisiin, jossa valtasuhteet voisivat muuten olla epäselviä. Valtioneuvoston ydin näyttäytyy tämän tutkimuksen perusteella vakiintuneena instituutiona, joka koordinoi hallitusohjelman toteutumista entistä voimakkaammassa poliittisessa ohjauksessa.
  • Haaranen, Päivi (Helsingfors universitet, 2013)
    Rauhanrakentamisen tarve on lisääntynyt huomattavasti kylmä sodan jälkeen. Rauhanrakentamisella pyritään saavuttamaan pysyvä rauha konfliktista kärsineeseen maahan. Tämä tehtävä on vaikea ja sen onnistumiseen vaikuttaa monet eri tekijät yhteiskunnan kaikilta eri aloilta. Tärkeää rauhantyössä on pyrkiä poistamaan ne perimmäiset syyt, miksi konflikti syttyi. Rauhanrakentamisen työhön osallistuu erittäin laaja joukko erilaisia toimijoita kansainvälisistä organisaatioista valtioihin, kansalaisyhteiskunnan toimijoista alueellisiin järjestöihin, unohtamatta itse paikallista väestöä. Näiden toimijoiden rooli on ollut suuressa kasvussa viime vuosina, mikä on johtanut toimijoiden välisen koordinointiongelman syntymiseen. Yhdistyneet kansakunnat perustivat turvallisuusneuvoston ja yleiskokouksen alaisien YK:n rauhanrakennuskomission vuonna 2006, jonka yhdeksi tavoitteeksi asetettiin juuri koordinoinnin selkeyttäminen. Tässä tutkielmassa tarkastellaan YK:n rauhanrakennuskomission roolia rauhanrakentamisen kentällä juuri koordinointihaasteeseen liittyen. Tämän saavuttamiseksi YK:n rauhanrakentamisen kenttää tutkitaan organisaatioiden valossa, etenkin verkostomallin kautta. Verkostomallin mukainen toiminta edesauttaa koordinoinnin paranemista organisaatioiden välillä. Tutkimuksessa selvitetään, millaisia haasteita rauhanrakennuskomission toiminnassa on sen ensimmäisten vuosien aikana ollut ja millaiseksi sen roolin toivotaan muodostuvan. Lisäksi tarkastellaan millainen organisatorinen malli sopisi parhaiten YK:n rauhanrakentamisen kentällä ja millainen rooli rauhanrakennuskomissiolla voisi siinä olla. Lopuksi pyritään selvittämään komission tulevaisuuden näkymiä. Tutkimus on luonteeltaan laadullinen tapaustutkimus, jossa aineistona toimii rauhanrakentamisen tutkijoiden arvioita komission toiminnasta sekä YK:n rauhanrakennuskomission toiminnan viisivuotisselonteko. Aineiston käsittelyssä käytetään apuna teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä. Tutkimus osoittaa, että YK:n rauhanrakentamisen kentässä on verkostomallin piirteitä mutta täydellinen verkosto ei ole kyseessä. Tutkimuksen edetessä keskusorganisaatiollinen verkostohallinnon malli nousee kuitenkin koordinointihaasteen kannalta parhaimmaksi vaihtoehdoksi. Tutkimustulosten mukaan YK:n rauhanrakentamisen kentällä on runsaasti sekä rakenteellisia että laajempialaisia haasteita, joiden ratkaiseminen on vaativaa. Tulokset komission tulevaisuuden roolista ovat kuitenkin positiivisia ja toiveikkaita. Rauhanrakennuskomission ja YK:n rauhanrakentamisen kentän tarttuessa haasteisiin voi myös keskusorganisaatiollisen verkostohallinnon mallin sisäistäminen olla mahdollista.
  • Kohonen, Anssi (2007)
    Tutkielma analysoi kahden EU:n viimeaikaisen yritysverotuksen koordinointitoimenpiteen vaikutusta unionin sisäiseen verokilpailuun. Vuonna 1997 jäsenmaat sopivat yritysverotuksen käytännesäännöistä, jotka kieltävät ns. haitallisen verokilpailun. Tällä hetkellä komissio ajaa yhteistä ja yhdistettyä yritysveropohjan mallia, ns. CCCTB-mallia, konserniverotuksen perustaksi. Verokilpailututkimuksen perinteinen viesti on se, että EU:n kaltaisella sisämarkkina-alueella pääomaverokilpailun rajoittaminen kasvattaa yhteiskunnan hyvinvointia. Tarkasteltavia toimenpiteitä yhdistää se, että ne harmonisoivat yritysveropohjia mutta jättävät jäsenmaille oikeuden päättää yritysverokannasta. Verokilpailun mahdollisuus jää voimaan. Käytännesäännöt estävät kaikkein liikkuvimmille yritysmuodoille suunnatut (merkittävät) veroedut. Tutkielman yksi keskeinen tulos on se, että käytännesäännöt eivät poista verokilpailua EU:n alueelta – verokilpailu siirtyy käytäväksi maiden yleisillä verokannoilla. Se, johtaako koordinointi ei-koordinoitua järjestelmää ”parempaan” tulokseen, riippuu ensisijaisesti eri yritysveropohjien verojoustojen eroista. Jos erot ovat tarpeeksi suuret, on mahdollista, että käytännesäännöt kasvattavat hallitusten verotuloja. Käytännesääntöjen vaikutus kansalaisten hyvinvointiin näyttäisi riippuvan liikkuvimman yritysveropohjan kokonaismäärästä ja ”herkkyydestä” reagoida eroihin jäsenmaiden verokannoissa. CCCTB-mallissa konsernin verotettava voitto laskettaisiin yhdistämällä sen jäsenmaittaiset voitot ja tappiot. Tämä kokonaisveropohja jaettaisiin niiden jäsenmaiden kesken, joissa konsernilla on toimintaa. CCCTB-mallin verokilpailuvaikutusten kannalta olennaiseksi muodostuu se mekanismi, jolla kokonaisveropohja jaetaan. Todennäköiseltä vaikuttaa ns. jakokaavaa, joka sisältää konsernin pääoman ja palkkasumman kussakin maassa ja mahdollisesti lopputuotteiden myynnin. Verokilpailuvaikutusten arvioinnin kannalta hankalaa on se, että käyttäytymisvaikutukset näyttäisivät riippuvan olennaisesti jakokaavan muuttujista – vaikutusten ollessa mahdollisesti jopa päinvastaiset. Kokonaisarvion muodostaminen CCCTB-mallin verokilpailu- ja hyvinvointivaikutuksista onkin hyvin hankalaa. Tutkielmassa analysoidaan yksityiskohtaisesti tilannetta, jossa jakokaava sisältää ainoastaan pääoman. Tällöin tuloksena on verokilpailun kiristyminen – verrattuna erillisverotuksen tilanteeseen – ja mahdollisesti yhteiskunnan hyvinvoinnin lasku. Lisäksi jakokaava ”uudelleenjakaa” verotuloja korkean verokannan maista matalan verokannan maihin. Tämän voi olettaa vähentävän hankeen poliittista kannatusta. Tutkielma referoi myös verokilpailukirjallisuuden keskeiset tulokset. Lisäksi tarkastellaan nykyistä yritysverotuksen tasoa EU:ssa ja eroja maiden välillä. Koska tarkastelun kohteena on yritysverotuksen koordinointi EU:ssa, on teoreettisten suositusten lisäksi huomioitava yhteistyön poliittiset realiteetit. Tästä syystä tutkielmassa tehdään katsaus välittömän verotuksen koordinoinnin historiaan EU:ssa. Keskeisimmät lähteet: Diaw ja Gorter (2003): Harmful Tax Practices: To Brook or to Ban? FinanzArchiv 59. Gordon ja Wilson (1986): An Examination of Multijurisdictional Corporate Income Taxation under Formula Apportionment. Econometrica 54.