Browsing by Subject "korjausrakentaminen"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 22
  • Verma, Ira; Kilpelä, Niina; Hätönen, Johanna (Ympäristöministeriö, 2012)
    Ympäristöministeriön raportteja 13/2012
    Rakennetun ympäristön esteettömyys on keskeinen ominaisuus, kun tavoitellaan parempaa elämisen ja asumisen laatua kaikille väestöryhmille. Esteettömyyden edistäminen liittyy vahvasti myös väestön ikääntymiskehitykseen. Tilastot osoittavat, että uudisrakennettavat asunnot eivät riitä vastaamaan yhä kasvavaan esteettömien asuntojen tarpeeseen. Tarvitsemme määrätietoista asuntojen ja niiden ympäristöjen korjaamista nykyistä esteettömämmiksi. Esteettömyyden parantaminen on myös yhteiskunnalle kannattavaa sen vuoksi, että ikääntyneet voivat näin asua kotonaan entistä pidempään. Asuinrakennusten ja pihojen esteettömyyden tila -raportissa tarkastellaan olemassa olevan asuntorakennuskannan esteettömyyden tilaa ja korjausrakentamisen mahdollisuuksia esteettömyyden edistämisessä. Raportissa esitellään lisäksi monipuolisesti eritasoisia esteettömyyden parantamiskeinoja sekä tuodaan esille hyviä korjauskäytäntöjä ja toteutusesimerkkejä. Kestävien ratkaisujen edellytyksenä esteettömyyskorjauksissa on hyvä suunnittelu ja kunkin rakennuksen ominaispiirteiden huomioon ottaminen sekä huolellinen rakentamisen toteutus. Kun esteettömyyskorjaukset yhdistetään taloyhtiön muihin korjaushankkeisiin, pystytään pienilläkin lisäinvestoinneilla kohentamaan merkittävästi asumisen laatutasoa.
  • Hankeryhmä (Ympäristöministeriö, 2015)
    Ympäristöministeriön raportteja 4/2015
    Ympäristöministeriön asettaman hankkeen tarkoituksena oli selvittää asumisen tuki- ja verojärjestelmien vaikuttavuutta ja tehokkuutta. Hanketta varten perustetun hankeryhmän tehtävänä oli asettaa asumisen tuki- ja verojärjestelmille avoitteet ottaen huomioon yhteiskunnan, asukkaan, julkisen talouden ja elinkeinoelämän kilpailukyvyn asettamat vaatimukset, valmistella ja toteuttaa kokonaisarviointi asumisen nykyisten tuki- ja verojärjestelmien vaikuttavuudesta ja tehokkuudesta suhteessa asetettuihin tavoitteisiin sekä esittää kehittämisehdotuksia nykyjärjestelmien kokonaisarviointiin perustuen. Hankkeessa tarkasteltiin erilaisia suoria asumisen ja asuntorakentamisen tukia sekä asumisen verokohtelua. Lisäksi hankkeessa arvioitiin tukiin liittyvää sääntelyä ja sen vaikuttavuutta. Työnsä tueksi hankeryhmä teetti kaksi taustaselvitystä: valtion taloudellinen tutkimuskeskus (VATT) laati kirjallisuuskatsauksen asumisen verotusta koskevista suomalaisista ja kansainvälisistä taloustieteellisistä tutkimuksista, ja Pellervon taloustutkimus PTT ry teki kansainvälisiin tutkimuksiin perustuvan kirjallisuuskatsauksen asumisen tarjonta- ja kysyntätuista. Kirjallisuuskatsaukset ovat kokonaisuudessaan julkaisun liitteinä. Hankeryhmä määritteli asumisen tuki- ja verojärjestelmien tavoitteet kaksiportaisesti: toisaalta määriteltiin itse järjestelmien tavoitteet ja toisaalta ne asuntopoliittiset tavoitteet, joita järjestelmät palvelevat. Hankeryhmän työ keskittyi suurimpien kasvukeskusten ja erityisesti Helsingin seudun asuntomarkkinatilanteen parantamiseen. Hankeryhmä katsoi, että valtion ei tule asumisen verotuksen tai tukien kautta ohjata kotitalouksien valintoja asumisen hallintamuodon suhteen yhtä voimakkaasti kuin nykyisin. Verotuksella tai tuilla ei myöskään tule aiheuttaa lukkiutumisvaikutuksia, kannustinloukkuja tai vähentää ihmisten muuttohalukkuutta. Asuntotuotantoon myönnettävät tuet ovat edelleen perusteltuja niillä alueilla, joilla asuntojen tarjonta on riittämätöntä kysyntään nähden ja valtion tuella rakennetuista asunnoista perittävä vuokra alittaa selvästi markkinavuokran. Asuntotuotantoon vaikuttavat keskeisesti myös kaavoitus ja riittävä tonttitarjonta, jotka ovat muodostuneet asumisen pullonkaulaksi etenkin Helsingin seudulla. Kinteistön ylläpito ja korjaaminen ovat ensisijaisesti kiinteistön omistajan vastuulla, mutta väestön ikääntyessä nopeasti asuntokannan esteettömyyden edistäminen on suuri haaste, johon liittyy myös vahva yhteiskunnallinen intressi. Erityisryhmien asumiseen myönnettävien investointiavustusten vaikuttavuutta tulee edelleen kehittää, jotta avustukset kohdistuisivat kaikkien suurimmassa tuen tarpeessa oleville ryhmille. Hankeryhmä esitti lukuisia toimenpide-ehdotuksia, joilla kehitettäisiin asumisen verotusta, asumistukia, asuntotuotannon ja korjausrakentamisen tukia sekä asumisen tukien rahoitusta siten, että tukikokonaisuuden vaikuttavuus ja tehokkuus paranisi nykyisessä julkisen talouden vaikeassa tilanteessa. Tukijärjestelmää ja tukipolitiikkaa koskevien muutosten on oltava pitkäjänteisiä ja ennakoitavia, ja lisäksi muutosten on tapahduttava asteittain riittävän pitkän ajan kuluessa, jotta asuntomarkkinoilla ja varsinkin yksittäisillä kotitalouksilla on riittävästi aikaa sopeutua muutoksiin.
  • Unknown author (Ympäristöministeriö, 2012)
    Ympäristöministeriön raportteja 16/2012
    Ympäristöministeriön asettama laajapohjainen ja poikkihallinnollinen työryhmä valmisteli ehdotuksen ikääntyneiden asumisen kehittämisohjelmaksi vuosille 2012−2015 ja siihen liittyväksi toimintasuunnitelmaksi. Työryhmä pitää ikääntyneiden asumisolojen parantamista merkittävänä haasteena. Se koskettaa vuonna 2030 lähes 1,5 miljoonaa 65 vuotta täyttänyttä ihmistä. Asuntoina tämä tarkoittaa 1 miljoonaa asuntoa. Ehdotettujen toimenpiteiden kautta vastataan ikääntyvän väestön asumistarpeisiin ja asumista tukevien palvelujen kehittämiseen. Asuntojen ja asuinrakennusten korjaaminen on keskeisin toimenpide. Ehdotukset käsittelevät keinoja olemassa olevan asuntokannan korjaamisen edistämiseksi ja asuinalueiden kehittämiseksi ikääntyneiden näkökulmasta sekä myös uudenlaisia asumisratkaisuja, palveluasumisen kehittämistä ja asumista tukevien palvelujen järjestämistä. Esteettömyyden ja turvallisuuden lisääminen nähtiin merkittävimpänä ratkaisuna ikääntyneiden kotona asumisen tukemisessa. Myös ikääntyneiden asumistarpeiden ennakointi ja niihin varautuminen sekä valtion, kuntien että yksittäisten kansalaisten näkökulmasta on tärkeää. Kuntien kokonaisvaltaisen ja strategisen suunnittelun parantaminen ja sitä kautta kuntien toimet ikääntyneiden asumisessa on avainkysymys.
  • Hirvonen, Janne; Jokisalo, Juha; Sankelo, Paula; Niemelä, Tuomo; Kosonen, Risto (MDPI, 2020)
    Buidings 10 12 (2020)
    Energy retrofitting of buildings shows great potential in reducing CO2 emissions. However, most retrofitting studies only focus on a single building type. This paper shows the relative potential in six Finnish building types, to identify possible focus areas for future retrofits in Finland. Data from previous optimization studies was used to provide optimal cases for comparison. Energy demand of the buildings was generated through dynamic simulation with the IDA-ICE software. The cases were compared according to emissions reduction, investment and life cycle cost. It was found that, in all buildings, it was possible to reduce emissions cost-neutrally by 20% to 70% in buildings with district heating and by 70% to 95% using heat pumps. Single-family homes with oil or wood boilers switching to heat pumps had the greatest emission reduction potential. More stringent requirements for energy efficiency could be mandated during building renovation.
  • Kilpelä, Niina; Hätönen, Johanna; Palo, Arto; Holopainen, Tapio (Ympäristöministeriö, 2014)
    Ympäristöministeriön raportteja 27/2014
    Tässä selvityksessä esitellään esimerkkikohteiden avulla millaisilla ratkaisuilla voidaan toteuttaa esteetöntä kerrostaloasumista.Esimerkit edustavat pääosin uudisrakentamista, mutta mukana on myös yksi korjausrakentamiskohde. Niistä kuvataan hyvät esteettömyysratkaisut ja arvioidaan ratkaisuihin vaikuttaneita tekijöitä. Rakennuskustannukset on laskettu asuntojen esteettömyysratkaisujen lisäksi yhteistilojen, sisäänkäyntien ja pihatilojen osalta. Kustannukset pohjautuvat Talonrakennuksen Kustannustieto-ohjelmaan käyttäen keskimääräisiä yksikköhintoja. Esteettömyys määritellään voimassa olevien rakentamismääräysten mukaan, mutta tarkastelussa otetaan huomioon myös rakentamismääräyksiä paremmat ratkaisut. Esteettömyysmääräykset ja -ohjeet liittyvät seuraaviin kysymyksiin: wc- ja pesutilojen mitoitus, ovet ja kulkuaukot, kulkuyhteydet ja hissi sekä käsijohteet ja kaiteet. Rakennuskustannusten laskelmat osoittavat sen, että rakentamismääräysten ja -ohjeiden aiheuttamat esteettömyyskustannukset ovat pienet. Helsingin rakennuskustannusten perusteella ne ovat 6-kerroksisen kerrostalon esimerkkilaskelmissa suuruusluokkaa 25 €/ m² kolmiossa ja 51 €/ m² yksiössä (alv 0 %). Merkittävin yksittäinen tekijä kustannuksissa on asuntojen wc- ja pesutilan pinta-alan lisäys, jonka arvioitiin olevan 1−1,5 m². Muualla Suomessa kustannusvaikutukset ovat pienemmät alhaisemmasta hintatasosta johtuen. Esimerkit tuovat esille hyvän suunnittelun merkityksen. Esteettömyyttä suunnittelun lähtökohtana tulee korostaa aiempaa enemmän suunnittelijoiden koulutuksessa. Suunnitteluun tarvitaan myös riittävästi resursseja, jotta eri ratkaisuvaihtoehtojen tutkimiseen jää riittävästi aikaa ja jotta esteettömyys saadaan toteutettua parhaalla mahdollisella tavalla ja samanaikaisesti tehokkaasti. Tämä tarkoittaa, ettei esteettömyyden nimissä rakenneta turhaa tilaa. Korjausrakentamisessa esteettömyyden lisäkustannukset ovat moninkertaiset uudisrakentamiseen nähden.
  • Lahdensivu, Jukka (Ympäristöministeriö, 2010)
    Suomen ympäristö 17/2010
    Ilmastonmuutoksen torjumista on eri medioissa tuotu esiin sekä poliitikkojen että ilmastotutkijoiden toimesta jo pitkään. Ilmastonmuutoksen torjumiseksi valtiot ovat sopineet varsin haasteellisia kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistavoitteita. Eri ilmastoennusteiden mukaan Suomen ilmasto tulee joka tapauksessa muuttumaan lämpimämpään ja sateisempaan suuntaan seuraavien vuosikymmenten aikana riippumatta uudisrakentamisen energianvähennystoimista. Nykyisen useiden vuosikymmenten aikana rakennetun rakennuskannan julkisivuissa on käytetty monia erilaisia materiaaleja, joiden kestävyyttä muuttuvassa ilmastossa ei tarkkaan tunneta. Tämän lisäksi monien käytössä olevien rakenteiden lämpö- ja kosteustekninen toiminta on jo nykyisessä ilmastossa varsin vaurioherkkää. Tässä julkaisussa arvioidaan nykyisten julkisivutyyppien kestävyyttä, vaurioitumismekanismien ja vaurioitumisnopeuden muutoksia sekä korjaus- ja suojausmahdollisuuksia muuttuvassa ilmastossa. Tässä esiselvityksessä keskitytään ensisijaisesti huokoisten kiviainespohjaisten julkisivu- ja parvekemateriaalien vauriomekanismeihin sekä niiden keskeisimpiin korjaustapoihin. Pääpaino on 1960-luvulla ja sen jälkeen rakennetuissa rakennuksissa, jolloin selvitys kattaa yli 80 % rakennuskannasta. Esiselvitys perustuu tutkijoiden kokemuksiin julkisivujen vaurioitumisesta ja korjaamisesta sekä Tampereen teknillisen yliopiston (TTY) Rakennustekniikan laitoksella aiemmin tehtyihin julkisivujen vaurioitumiseen ja korjausmahdollisuuksiin liittyviin tutkimuksiin.
  • Unknown author (Helsingin yliopisto, 2013)
    Verkkari 2013 (3)
  • Neuvonen, Petri (Ympäristöministeriö, 2009)
    Suomen ympäristö 37/2009
    Vuosina 1950–1975 maahamme rakennettiin yli puoli miljoonaa kerrostaloasuntoa. Tuohon joukkoon mahtuu modernin suomalaisen rakennustaiteen helmiä, elementtirakentamisen tusinatuotteita ja kaikkea siltä väliltä. Rakennusten toimintakuntoisena pitäminen edellyttää suunnitelmallista ylläpitoa ja korjaamista. Korjausrakentamisen suunnittelun lähtökohtana on korjattava rakennus omine erityispiirteineen. Julkaisussa pohditaan rakennuksen alkuperäisten ominaispiirteiden vaikutusta julkisivun korjaustavan valintaan.
  • Unknown author (Helsingin yliopisto, 2013)
    Verkkari 2013 (1)
  • Unknown author (Ympäristöministeriö, 2007)
    Ympäristöministeriön raportteja 28/2007
    Korjausrakentamisen strategia määrittelee linjaukset rakennetun ympäristön ylläpidon ja korjaamisen kehittämiselle kasvavan korjaustarpeen edellä. Stretegia koostuu 13 toimenpiteestä, jotka jakautuvat neljään päälinjaan: 1. Rakennusten kunnossapito- ja korjauskulttuurin synnyttäminen ja vakiinnuttaminen 2. Korjausrakentamisen prosession ja ohjausvälineiden kehittäminen 3. Korjausrakentamisen osaamisen lisääminen ja resurssien turvaaminen sekä 4. Korjausrakentamisen tietotarpeiden tyydyttäminen. Strategiaraportti sisältää myös ehdotuksen stategian toteuttamisen päävastuutahoiksi sekä jatkotomenpiteiksi.
  • Hakaste, Harri (Ympäristöministeriö, 2009)
    Ympäristöministeriön raportteja 7/2009
    Korjausrakentamisen määrä kasvaa lähivuosikymmeninä voimakkaasti mm. linjasaneerausten, julkisivukorjausten ja energiatehokkuutta parantavien toimenpiteiden yleistymisen myötä. Lisääntyvän korjaustarpeen hallinta edellyttää merkittäviä kehittämistoimia sekä kiinteistöjen ylläpidossa, viranomaisohjauksessa että korjauspalvelusektorilla. Korjausrakentamisen strategia 2007–2017 ja Valtioneuvoston periaatepäätös korjausrakentamisesta (2008) viitoittivat kehityslinjat ja toimenpiteet rakennuskannan ylläpidon ja korjausrakentamisen kehittämiselle. Strategian toimeenpanosuunnitelma määrittelee konkreettiset toimet, joilla kehitystyö viedään kiinteistönpidon ja rakentamisen käytäntöihin. Toimeenpanosuunnitelma sisältää 13 hankekokonaisuutta, joissa määritellään kehitystyön tavoitteet, vastuutahot sekä käytännön toteutustavat . Hankekokonaisuudet sisältävät mm. kiinteistönpidon välineiden kehittämisen, energiatehokkuuden parantamisen, ikääntyneiden kotona asumisen edistämisen, osaamisen lisäämisen sekä korjauspalvelujen kehittämisen. Toimeenpanosuunnitelman toteutus organisoidaan ohjaus- ja työryhmille, joiden koordinointivastuu ja tehtävät jakautuvat laaja-alaisesti alan toimijakentälle. Suunnitelman toteutumista seuraamaan asetetaan seurantaryhmä. Toimeenpanosuunnitelmassa otetaan lisäksi kantaa korjausrakentamisen tutkimuksen kehittämiseen sekä viestinnän järjestämiseen.
  • Pietarinen, Veli-Matti; Nordberg, Kai; Heikkinen, Juha; Kujanpää, Liisa; Kokotti, Helmi (Suomen Sisäilmakeskus Oy, 2018)
  • Tuovinen, Jussi; Tolvanen, Heljä (Pohjois-Karjalan ympäristökeskus, 2007)
    PKAra 10/2007
    Nurkat kuntoon on Euroopan sosiaalirahaston (ESR) rahoittama projekti, jossa työllistetään ja harjaannutetaan työssä oppimisen menetelmin pitkäaikaistyöttömiä perinnerakennusten korjaamisen ja perinnemaisemien kunnostamisen tehtäviin. Samalla toteutetaan arvokkaiden vanhojen perinnerakennusten kunnostusta kuntien, erilaisten yhdistysten ja yksityisten omistamissa kohteissa. Hanke käynnistyi Kiteen, Kesälahden, Enon, Polvijärven ja Lieksan kunnissa. Yhteistyötahoina hankkeessa olivat em. kuntien tekninen toimi, ProAgria Pohjois-Karjala, Pohjois-Karjalan ammattiopisto, Kitee-Seura ry, Heinoniemen maamiesseura ry, Polvijärviseura ry, Ahvenisen kylät ry, Ahvenisen Martat ry, Enon 4H-yhdistys ry, Ukkolan kylätoimikunta, Enoseura ry, Vuonislahden kyläseura ry, Pielisen museo ja joukko yrityksiä ja yksityisiä henkilöitä rakennusten ja maisemanhoitokohteiden omistajina ja toteuttajina. Hankkeeseen liittyvä ohjaus ja työssä oppimisen harjaannuttavat toimenpiteet toteutettiin Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen työnsuunnittelijoiden, kuntien teknisen toimen edustajien ja hankkeeseen kilpailutetun yrittäjän yhteistyönä. Koulutettavat saivat tietoa ja harjoittelivat taitoja hirsirakennusten perustusten korjaamisessa, hirsirakenteiden kunnostamisessa, ikkunoiden ja ovien kunnostamisessa, ulkoverhousten kunnostamisessa, perinnekattojen (huopa-, lauta-, tiili- ja pärekatot) kunnostamisessa, piharakenteiden kunnostamisessa sekä perinnemaisemien hoidossa ja kunnostamisessa (haka ja metsälaidunten raivaaminen, niittyjen niittäminen ja avaaminen sekä aitaaminen ja laiduntaminen). Työturvallisuutta työkohteissa kohennettiin ensiapukoulutuksen, työturvallisuussuunnitelmien laadinnan ja työturvallisuustarkastusten avulla. Työryhmiin valittiin ryhmävastaavat ja työturvallisuusvastaavat. Julkaisussa esitetään yleiskatsaus hankkeen toimintaan vuonna 2007 ja esitellään kuvin ja tekstein työkohteissa toteutettuja toimenpiteitä ja arvioidaan hankkeen vaikuttavuutta.
  • Lukkarinen, Sanna; Kärki, Anni; Saari, Arto; Junnonen, Juha-Matti (Ympäristöministeriö, 2011)
    Ympäristöministeriön raportteja 27/2011
    Valtaosa Suomen asuinkerrostalokannasta on rakennettu 1960- ja 1970-luvuilla. Koska asuinrakennus peruskorjataan tyypillisesti 40–50 vuoden välein, on peruskorjaustarpeessa mittava määrä asuinkerrostaloja. Lisärakentamista on usein esitetty yhtenä mahdollisuutena rahoittaa osa peruskorjauskustannuksista. Tässä raportissa tarkastellaan 1960–1970-lukujen asuinkerrostalojen lisärakentamisen perusedellytyksiä sekä lisärakentamisen kannattavuuteen liittyviä tekijöitä taloyhtiön kannalta. Taloudellisten tekijöiden osalta tavoitteena on myös löytää ne muuttujat, jotka oleellisesti vaikuttavat lisärakennuskustannuksiin ja sitä kautta taloyhtiön saamaan taloudellisen nettohyödyn suuruuteen. Lisärakentamiseen liittyy usein huomattavia taloudellisia riskejä, jotka voivat aiheuttaa, ettei hankkeelle asetetut tavoitteet toteudu. Hankkeen kannattavuus on aina tapauskohtaisesti tarkistettava sillä siihen vaikuttavat huomattavasti mm. lisärakentamisen määrä, kunnan lisärakentamista koskevat päätökset, tontin omistussuhteet, pysäköintijärjestelyt sekä alueen asuntojen myyntihinnat.
  • Sievänen, Liisa; Sievänen, Markku; Välikangas, Katariina; Eloniemi, Ulla (Ympäristöministeriö, 2007)
    Ympäristöopas
    Tulevaisuudessa muistioireisten kotona asuvien ihmisten määrä tulee kasvamaan. Tämä haastaa kehittämään muistioireisille tarkoitettuja tuki- ja hoitokäytäntöjä, jotta kotona selviytymistä saadaan pidennettyä. Tutkimusten ja kokemusten myötä ovat muistioireisten arjen sujumista helpottavat ratkaisut, ja siten kotona asumisen mahdollisuudet, lisääntyneet.Miten kotona selviytymistä voidaan kodin muutostöin tukea? Miten muutostyöt tulee toteuttaa? Oppaassa esitellään muistioireisen ihmisen asunnon muutostarpeita, niiden toteuttamiseen liittyviä periaatteita sekä toteuttamisratkaisuja. Tarkastelu kohdistuu asunnon fyysisiin tekijöihin, kuten asunnon tilasuunnitteluun, kalustukseen, valaistukseen sekä värien ja tekstiilien merkitykseen. Lisäksi kuvataan Hämeenlinnan seudulla toteutettu asunnon muutostyö.Opas on tarkoitettu muistioireisten parissa toimiville kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon sekä järjestöjen työntekijöille, asuntoalan toimijoille ja suunnittelijoille sekä muistioireisille ikäihmisille ja heidän omaisilleen.
  • Heikkilä-Kauppinen, Marja; Kauppinen, Timo (Ympäristöministeriö, 2003)
    Ympäristöopas 39
    Tämä julkaisu liittyy sovellusoppaana vuonna 2002 uusitun Suomen rakentamismääräyskokoelman osan E1 määräyksiin ja ohjeisiin. Opas jakautuu kahteen osaan. A-osa sisältää taustatietoa paloturvallisuusmääräyksistä: katsauksen palomääräysten kehitykseen, luvun paloturvallisuuden valvonnasta, taustatietoa tulipaloista sekä Määrittelyjä-osan, joka selventää E1:ssä ja myöhemmin oppaassa käytettävää käsitteistöä. B-osa seuraa luku luvulta E1:n sisältöä ja antaa lisätietoa ja soveltamisesimerkkejä kunkin määräysosan kohdalla. Korjausrakentamisen erityiskysymykset on sisällytetty kunkin aihepiirin yhteyteen. Oppaassa käsitellään myös kaavoituksessa huomioon otettavia paloturvallisuusnäkökohtia. Tämän oppaan soveltamisesimerkit, suositukset ja lisätiedot eivät sellaisenaan ole rakentamismääräysten tasoisia kannanottoja, jotka sitoisivat suunnittelua tai lupaharkintaa. Oppaan tarkoituksena on havainnollistaa määräysten ja ohjeitten mukaisia ratkaisuja sekä valottaa laajemmin usein niukkasanaisiksi puristettujen määräysten taustaa ja tarkoitusta
  • Unknown author (Helsingin yliopisto, 2013)
    Verkkari 2013 (6)
  • Työryhmä (Ympäristöministeriö, 2014)
    Ympäristöministeriön raportteja 17/2014
    Ympäristöministeriö asetti 2012 työryhmän nostamaan materiaalitehokkuusnäkökulman merkitystä kiinteistö- ja rakennusalalla sekä luomaan puitteet EU:n jätedirektiivin tavoitteiden saavuttamiselle. Työryhmässä olivat edustettuina viranomaisten, tutkimuslaitosten ja toimialajärjestöjen edustajat. Työryhmän työssä painopisteenä olivat ne toimenpiteet, jotka kohdistuvat rakennusmateriaalien tehokkaaseen hyödyntämiseen, jätteen synnyn vähentämiseen sekä kierrätyksen edistämiseen. Työryhmä sai työnsä valmiiksi syksyllä 2013, jolloin loppuraportti luovutettiin ympäristöministerille. Työryhmä esitti seuraavia toimenpiteitä rakentamisen materiaalitehokkuuden parantamiseksi: - Parannetaan uudisrakentamisen elinkaarijoustavuutta ja materiaalitehokkuutta; - Edistetään suunnitelmallista kiinteistönpitoa, säästävää korjaamista ja rakennusjätteen kierrätystä korjaamisessa; - Parannetaan kiinteistö- ja rakennusalan materiaalitehokkuusosaamista; - Kehitetään rakennushankkeiden jätehuollon ohjausta, raportointia ja tilastointia; - Varmistetaan rakennusjätteiden vastaanotto- ja hyödyntämispalvelujen alueellinen saatavuus; - Parannetaan edellytyksiä rakennusmateriaalien, erityisesti puun uudelleen- ja uusiokäytölle; - Edistetään rakennusmateriaalien ja -jätteiden lajittelun ja kierrätyksen teknologiaa. Ohjelman toteutumisen tavoitevuosi on 2020 ja sen toteutumista seurataan vuosittain.
  • Kajanus-Kujala, Leena (Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus, 21.1)
    Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen raportteja 2/2008
  • Unknown author (Ympäristöministeriö, 2014)
    Ympäristöministeriön raportteja 10/2014
    Ympäristöministeriö asetti 15.8.2013 työryhmän, jonka tehtävänä oli arvioida lähiöiden korjaustarvetta ja tehdä esityksiä lähiörakennuskannan korjausvajetta vähentävistä toimenpiteistä sekä rahoitus- ja tukimalleista ottaen huomioon sekä lyhyen että pitkän aikavälin suunnitelmallisuus. Suomen lähiöissä asuu n. 1,5 miljoonaa ihmistä. Lähiöissä on edessä pitkä korjauskausi, kun 1960-80 -lukujen rakennukset ovat tulossa putkiremontti- ja julkisivukorjausikään. Koko maan rakennuskannassa nykyisen korjaustarpeen on arvioitu olevan arvoltaan 30-50 miljardia euroa. Peruskorjausten ohella rakennuskantaan kohdistuu mittavia energiatehokkuuden ja esteettömyyden parantamistarpeita. Remonttiryhmäksi nimetty työryhmä nostaa loppuraportissaan lähiöiden rakennuskannan keskeiseksi haasteeksi rakennusten ylläpidon ja korjaustoiminnan puutteet, mikä voi johtaa asumistason ja energiatalouden heikkenemiseen ja asuntojen arvon laskuun. Korjauskulttuurin muutos edellyttää ryhmän mielestä valtion tukijärjestelmien päivittämistä, kuntien kokonaisvaltaisia lähiöstrategioita ja pitkäjänteisiä kiinteistökohtaisia korjaussuunnitelmia. Työryhmä ehdottaa viittä toimenpidealuetta lähiöiden kasvavan korjaustarpeen hallitsemiseksi: 1. lähiöiden rakennetun ympäristön suunnitelmallinen kehittäminen sekä täydennys- ja lisärakentamisen edistäminen kunnan toimesta, 2. kiinteistöjen suunnitelmallisen ylläpidon, korjaamisen ja kehittämisen edistäminen, 3. asukaslähtöisten ja kustannustehokkaiden ylläpito- ja korjausprosessien, -palvelujen ja menetelmien kehittäminen, 4. valtionhallinnon taloudelliset ohjausvälineet ja 5. lähiökorjaamista koskeva viestintä. Keskeisiä yksittäisiä toimenpiteitä ovat lähiökohtaisten strategioiden laatimisen edistäminen, lähiöiden täydennys- ja lisärakentamisen edellytysten parantaminen, suunnitelmallisen kiinteistönpidon välineiden käytön vakiinnuttaminen asuinkiinteistöissä, täytetakauksen myöntäminen asunto-osakeyhtiöiden peruskorjauslainoille sekä korjaamista ja -viestintää koskevien lähiöpilottien käynnistäminen. Remonttiryhmän ehdotukset tähtäävät siihen, että Suomeen juurtuu uusi lähiöiden ja niiden kiinteistöjen korjaus- ja ylläpitokulttuuri.