Browsing by Subject "koronapandemia"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-15 of 15
  • Siitonen, Emma (Helsingin yliopisto, 2021)
    Goals. According to Warr's (1999) and Hakanen's (2011) models, the different states of well-being at work can be perceived through four key concepts. These include job satisfaction, burnout, stress and work engagement. Although teachers are mostly satisfied with their work, well-being at work has developed in an alarming direction in recent years and the stress experienced by teachers has increased. There has also been much public debate about the pandemics effects on well-being. Based on previous research, teachers have experienced more stress than normal during the exceptional circumstances caused by the coronavirus. The aim of this master's thesis was to find out how classroom teachers have experienced their well-being at work during the COVID-19 pandemic and to increase understanding of what factors contributed to well-being. In addition, the study sought to find out how classroom teachers well-being at work was promoted at that time. Methods. The study was conducted as semi-structured thematic interviews. The data consists of interviews with eight classroom teachers and one special classroom teacher. The data was analyzed using theory-guided and data-driven qualitative content analysis. Results and conclusions. The COVID-19 pandemic affected teachers well-being at work in many ways. Teachers found the distance learning period particularly stressful. Stressors included an increase in workload, uncertainty and the combination of work and free time. On the other hand, for some teachers the distance learning period increased work engagement and job satisfaction. Some felt that towards the autumn 2020 the situation had recovered close to the time before pandemic, while some felt that exceptional circumstances were still having a strong impact on well-being. The most important support for promoting well-being at work came from the work community, which provided empathy, shared gatherings, and assistance in planning and teaching. Teachers also felt the empathy received from their principal important. Teachers themselves tried to separate work and free time, to exercise and to stick to their basic task. Teachers expressed dissatisfaction with the activities of municipalities and political decision-makers.
  • Mäntykivi, Anni (Helsingin yliopisto, 2021)
    Nuorten elämässä kaverisuhteet ja perhe ovat tärkeässä roolissa hyvinvoinnin näkökulmasta. Perheen tuki, opiskelu ja vertaistensa kanssa oleminen tarjoavat nuorelle apua yhteiskuntaan kiinnittymiseen ja ehkäisevät syrjäytymistä. Vuonna 2020 alkaneen koronapandemian aiheuttamat poikkeusolot muuttivat monen perheen ja nuoren elämää. Koulut siirtyivät etäopetukseen, julkisia tiloja suljettiin ja liikkumista ja sosiaalisten suhteiden ylläpitämistä lähikontakteina rajoitettiin. Tutkielmassa tarkastellaan, millaisena toisen asteen opiskelijoiden hyvinvointi näyttäytyy ensimmäisen koronavuoden 2020 aikana. Tutkimuksellani vastaan myös siihen, miten sosiaalinen eristäytyneisyys ja etäopetus ovat vaikuttaneet toisen asteen opiskelijoiden hyvinvointiin ja millaisia vaikutuksia koronapandemialla on ollut nuorten yksinäisyyteen. Tutkielma on toteutettu kuvailevana kirjallisuuskatsauksena integroivalla näkökulmalla, jossa pyritään ilmiön monipuoliseen kuvaukseen ja tuotetaan tietoa aikaisempien tutkimuksien perusteella. Tutkimusaineisto koostuu 27 tutkimuksesta, joista kansainvälisiä tutkimuksia oli 11 ja suomalaisia tutkimuksia 16. Aineiston analyysi on toteutettu aineistolähtöisen sisällön analyysin avulla. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että koronapandemia on vaikuttanut globaalisti nuorten hyvinvointiin ja opiskeluun. Vaikutukset ovat olleet laajat, mutta polarisoituneet. Osalle nuorista etäkoulu ja sosiaalinen eristäytyminen on lisännyt vapaa-aikaa ja motivaatiota, osalle poikkeusolot ovat aiheuttaneet suurta stressiä ja epävarmuutta tulevaisuudesta. Tutkimukseni tärkein löydös on, että etäkoulu, kaverikontaktien puuttuminen ja sosiaalinen eristäytyneisyys ovat vaikuttaneet nuorten hyvinvointiin. Pandemian poikkeusolot ovat lisänneet nuorten pahoinvointia sekä mielenterveyspalveluiden tarvetta. Etäopiskelu on aiheuttanut muutoksia nuorten opiskeluun, kuten lisännyt nuorten työmäärää, vaikeuttanut tuen saamista opintoihin sekä vaikuttanut opintojen etenemiseen ja valmistumiseen.
  • Iisakka, Johanna (Helsingin yliopisto, 2022)
    Tutkielman tavoitteena on ollut selvittää muun kuin koronapotilaan hoitoon pääsyyn liittyviä oikeudellisia näkökohtia koronapandemian aikana Suomessa. Ennen varsinaista hoitoon pääsyyn ja hoitotakuuseen liittyvien seikkojen käsittelyä tutkielmassa on terveydenhuollon ja potilaan oikeuksien historiaa koskeva osio. Hoitoon pääsy on yksi potilaan oikeuksista. Tutkielmassa kerrotaan lyhyesti muistakin potilaan oikeuksista laajemman kokonaisuuden hahmottamiseksi. Edellä mainittujen lisäksi käsitellään esimerkiksi hoidon priorisointia ja hoidon tarpeen arviointia. Lasten ja nuorten tilanteesta korona-aikoina tutkielmassa on oma osionsa. Tutkimusmetodi on pääosin lainopillinen, sillä tutkielmassa syvennytään potilaan oikeuksia ja hoitoon pääsyä koskevaan lainsäädäntöön ja lain esitöihin, kuten myös Suomea velvoittaviin ihmisoikeussopimuksiin. Jossain määrin hyödynnetään myös empiiristä metodia, koska tutkielmassa on koronapandemian uutuuden ja ajankohtaisuuden vuoksi käytetty paljon uutislähteitä. Muuta käytettyä aineistoa ovat kirjallisuus, artikkelit, erilaiset verkkosivut ja terveydenhuoltoa koskevat ohjeet. Tutkielman tekemisen yhteydessä on käynyt selväksi, että terveydenhuollossa on ollut monin paikoin vaikeuksia pysyä niin kutsutun hoitotakuun määräaikojen raameissa jo ennen koronapandemiaa. Tilanne on kuitenkin selvästi heikentynyt, kun kiireettömiksi katsottuja toimenpiteitä on voitu samankin potilaan kohdalla siirtää useitakin kertoja. Monia toimintoja on myös määräajaksi keskeytetty ja henkilökuntaa on ohjattu muihin tehtäviin. Siten varsinkin erikoissairaanhoidon jonot ovat kasvaneet. Johtopäätöksenä voidaan sanoa, että terveydenhuollossa ei ole aina toimittu lain tai kansainvälisten ihmisoikeussopimuksien mukaan.
  • Aaltonen, Mari; Pulkki, Jutta; Teräväinen, Pia; Forma, Leena (2021)
    Koronaviruspandemian rajoittamiseen liittyvät ensimmäiset toimenpiteet ja seuraukset kohdistuivat erityisesti ikääntyneisiin. Sosiaali- ja terveyspalvelujen resursseja kohdennettiin uudelleen ja osa palveluista suljettiin. Samanaikaisesti lähikontaktien välttäminen vaikeutti omaisten tarjoamaa apua. Selvitimme puolistrukturoitujen haastattelujen (N=16) laadullisen teema-analyysin avulla, miten yksityisessä kodissa tai tehostetussa palveluasumisessa asuvien ihmisten avun saaminen muuttui ja miten he suhtautuivat lähikontaktien välttämiseen sekä mahdollisiin muutoksiin avun saamisessa. Kahdeksassa haastattelussa kerrottiin muutoksia tapahtuneen, seitsemässä taas ei. Yhden asumispalveluissa asuvan henkilön tilanne jäi epäselväksi. Jaoimme kuvaukset kolmeen teemaan. Neutraalit kuvaukset eivät olleet myönteisiä eivätkä kielteisiä, ja ne liittyivät yleensä vähäisiin muutoksiin. Sopeutumista kuvasi se, että henkilöt pyrkivät ilmaisemaan mahdollista haittaa aiheuttaneiden muutosten lisäksi jotain myönteistä ja keksimään uusia toimintatapoja. Huolta aiheutti epäselvyys hoidon järjestämisessä tai järjestämistavoissa sekä ahdistus läheisten tapaamattomuudesta. Kotona asumista suosiva hoivapolitiikka on varautunut puutteellisesti äkillisiin kriisitilanteisiin etenkin niiden kohdalla, jotka ovat huomattavassa määrin omaisten avun varassa. Tämä joukko tarvitsisi joustavampia avunsaantimuotoja kuin koronapandemian yhteydessä on pystytty suosittelemaan tai tarjoamaan.
  • Suhonen, Lilli (Helsingin yliopisto, 2021)
    The study examines what home will look like as a space and how home will be made during the coronary pandemic in 2020. The research topic is topical, as the coronary pandemic continues and affects the whole world and thus every home. The home is seen in this dissertation as a concrete, imagined, and lived home space that includes residents, emotions, functions, home material, and interactions. Experiences associated with the home by naming the home as a symbol that is shaped by the meanings and experiences the resident gives to their home. Previous studies show that concept of the home is multidimensional and escapes by precise definitions, but still for most people it is an obvious part of life. In previous studies, the home has expanded in terms of operations and new meanings with the corona pandemic. The corona pandemic appears in this dissertation as a situation of change, to see the attitudes of the home that have become invisible are broken and the experiences and meanings of meaning-making are reappeared. The study is implemented as narrative research. The method of data acquisition was autobiographical stories. The data eventually consisted of 23 stories ranging in length from half a page to three pages. The authors of the stories were Finnish women and men aged 20-48. Data analysis was performed using Atlas software. The analysis utilized thematic design and metaphorical analysis. During the Corona Pandemic, the home became a more private space and the importance of the home expanded. A metaphor was attached to the home to explain the new and strange situation of change. The home appeared on the one hand as an anxious prison and a constant performance but on the other hand as a refuge and an opportunity to finally rest when there was nothing else to go. The importance of the positive meanings inherent in the feeling of home in the home is thus associated with many negative meanings that weakened the feeling of home. The partially lost home feel was sought by providing decorating and repairing the home as well as acquiring new furniture and items. The dissertation provides new information on how the home is perceived during a serious health-threatening crisis, what new meanings the home acquires during it and how the home can be adapted to change situations.
  • Niemi, Matias (Helsingin yliopisto, 2021)
    Yhteiskunnan digitalisaatio on lisännyt verkkopalveluiden käyttöä monilla aloilla, ja suurin osa suomalaisista käyttää internetiä esimerkiksi palveluiden tai tuotteiden hankintaan. Erilaisten digitaalisten terveyspalveluiden käyttö on kasvanut viime vuosina, ja koronapandemia on nopeuttanut muutosta. Suomessa useat apteekit ovat perustaneet viime vuosina verkkopalveluita, mutta niiden käyttö on ollut edelleen vähäistä. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tutkia koronapandemian vaikutuksia Yliopiston Apteekin (YA) verkkopalvelun käyttöön. Tutkimuksessa tutkittiin rekisteriaineistojen perusteella kokonais- ja reseptiasiakasmäärän sekä reseptimäärän ja asiakasprofiilin muutosta ennen koronapandemiaa ja sen aikana vuosina 2018-2020. Lisäksi tutkittiin YA:n Lääkeneuvonta- ja asiakaspalveluyksikön (Tiepa) vastaanottamien puhelin- ja chat-yhteydenottojen määrää ja sisältöä sekä kyselyaineiston perusteella apteekin verkkopalvelun käyttäjien näkemyksiä koronapandemian vaikutuksista heidän apteekin verkkopalvelun käyttöön. Monimenetelmätutkimuksessa tutkittiin apteekin verkkopalvelussa tapahtunutta muutosta apteekin asiakas- ja myyntitietojen sekä asiakaskyselyn avulla. Tutkimuksessa hyödynnettiin YA:n myynti-, asiakas-, Tiepa- ja pikanoutorekisteriaineistoja sekä YA:n toteuttaman ’’Verkkoapteekki 2020’’ -kyselytutkimuksen aineistoa. Aineistot analysoitiin kvantitatiivisesti Microsoft Excel (16.0) ja IBM SPSS (26) ja R (4.0.3) tilasto-ohjelmistoilla. Myyntiä tai asiakasmääriä mittaavia aineistoja analysoitiin indeksin pisteluvuilla. Kokonais- ja reseptiasiakasmäärälle sekä reseptiasiakkaille keskimäärin toimitettujen reseptien lukumäärälle laskettiin myös tilastollinen merkitsevyys lineaarisella regressioanalyysillä 95 % luottamusvälein. Kyselytutkimuksen lopputulosmuuttujista tehtiin kuvaileva tilastoanalyysi frekvenssijakaumien ja prosenttiosuuksien avulla. YA:n verkkopalvelun käyttö lisääntyi merkittävästi tarkastelujaksolla 2018 – 2020. Kokonais- ja reseptiasiakasmäärän muutokset koronapandemian aikana olivat tilastollisesti merkitseviä. Pandemian vaikutus verkkopalvelussa vastasi pandemiaa edeltävän lineaarisen kehityksen perusteella kokonaisasiakasmäärässä 6 kuukauden ja reseptiasiakasmäärässä yli 3 vuoden kehitystä. Apteekin verkkopalvelun käyttö ja tiettyjen koronasairauden hoitoon median mukaan soveltuvien valmisteiden myynnit lisääntyivät merkittävästi kevään 2020 aikana. Tiepan chat-palvelua käytettiin paljon terveyteen ja hyvinvointiin liittyvien kysymysten selvittämiseen. Koronapandemia lisäsi erityisesti iäkkäämpien asiakkaiden (yli 55- ja erityisesti yli 65-vuotiaiden) apteekin verkkopalvelun käyttöä. Infektioriskin vähentäminen oli tärkeä syy apteekin verkkopalvelun käyttöön. Vuoden 2020 aikana apteekin verkkopalvelussa tapahtui digiloikka. Koronapandemia lisäsi merkittävästi ja tilastollisesti merkitsevästi apteekin verkkopalvelun käyttöä ja toi sen uusiksi käyttäjiksi myös iäkkäämpiä asiakkaita. Erityisesti reseptilääkkeiden hankinta apteekin verkkopalvelusta lisääntyi. Tiepa oli tärkeä tietolähde ennen koronapandemiaa ja sen aikana. Pandemia-aikana luotettavan lääkeinformaation tarve korostuu. Jatkotutkimuksissa on tärkeä tutkia apteekin verkkopalvelun käytön ja asiakasryhmien muutoksia sekä asiakkaiden kokemuksia verkkopalvelusta osana YA:n monikanavaista apteekkipalvelua.
  • Talanova, Kristina (Helsingin yliopisto, 2021)
    Koronapandemia aiheutti maailmanlaajuisen kriisin vuoden 2020 keväällä. Turvatakseen kansalaisten terveyden ja terveydenhuollon kantokyvyn moni maa siirtyi poikkeusoloihin ja muodosti yhteiskunnan ympärille sulkutilan. Näin kävi myös Suomessa. Koronapandemia toi useita konkreettisia muutoksia ihmisten arkeen: moni joutui siirtymään etätöihin ja laittamaan vanhan harrastuksensa tauolle. Nopeat rakenteelliset muutokset poikkeusolojen myötä tarkoittivat, että monen tuli sopeutua varsin äkkiä arjen uusin toimintatapoihin. Kotiympäristö oli monen muutoksen kourissa. Siinä, missä etätöihin siirtyminen muutti kodin työympäristöksi, korostui kodin rooli myös vapaa-ajanviettoympäristönä. Ihmisten sulkeuduttua koteihin heidän vapaa-ajanviettotapansa muuttuivat. Kotoilu nosti esille sekä uusia että vanhoja harrastuksia. Mediassa alettiin puhua neuloosista, kun yhä useampi kuluttaja oli syventynyt käsitöiden harrastamiseen. Tässä tutkielmassa tarkasteltiin, miten kuluttajat neuvottelevat käsityöläisyyttään työn ja vapaa-ajan jännitteellisessä suhteessa. Jännitteellisellä suhteella viitataan koronapandemian aiheuttamiin muutoksiin ihmisten työ- ja vapaa-aikaan. Aihetta lähestyttiin neoliberalistisesta aikalaiskuvasta käsin. Tutkielma sijoittuu kuluttajatutkimuksen kentällä vapaa-aikatutkimuksen areenalle. Tutkimuksen lähestymistapa on laadullinen ja taustateorian roolissa toimi Robert A. Stebbinsin vakavan harrastamisen teoria. Aineisto kerättiin puolistrukturoitujen haastattelujen avulla, jotka sijoittuivat ajalle 5.3.–19.5.2021. Vastaajien sukupuolta tai ikää ei selvitetty. Tutkimusjoukkona oli kahdeksan työsuhteessa olevaa henkilöä. Aineisto litteroitiin, koodattiin ja järjesteltiin erilaisiin ryhmiin käyttäen apuna konseptilähtöistä analyysiä. Tutkielman tuloksista oli havaittavissa, että kuluttajien työ- ja vapaa-aika oli kokenut koronapandemian aikana useita muutoksia. Etätöihin siirtymisen myötä rajat työn ja vapaa-ajan välillä hälvenivät, ja työt tulivat helpommin vapaa-ajalle. Työt myös muuttuivat hektisemmiksi. Neoliberalistisesta näkökulmasta tarkasteltuna etätöihin siirtyminen oli voitto neoliberalismille, sillä etätöiden myötä monen työpäivä piteni ja työn organisointi siirtyi työntekijän vastuulle. Toisaalta vapaa-aika vei osan myös työajasta, kun kuluttajat alkoivat neuloa työajalla. Kuluttajat joutuivat neuvottelemaan sekä töidensä että vapaa-aikansa ympärillä, sillä vapaa-ajalla täytyi järjestellä omat ajanviettotapansa uudelleen ja huolehtia siitä, etteivät työt ota liikaa aikaa vapaa-ajalta. Monelle kuluttajalle neulominen näyttäytyi vakavana harrastuksena ja toi heidän elämään monipuolista sisältöä. Neulominen esimerkiksi kasvatti kuluttajien toimijuutta ja liitti heidät osaksi yhteisöjä. Yhteisöjen sisällä kuluttajat saattoivat kuitenkin kilpailla keskenään ja kadehtia toistensa käsityötaitoja. Tämän voitiin nähdä ilmentävän neoliberalistista ideologiaa. Kuluttajat myös neuvottelivat käsityöharrastustaan sukulaissuhteidensa kautta, ja erityisesti äidit näyttävät toimivan väylänä kohti käsityöharrastusta. Jatkotutkimuksissa voisi olla syytä tutkia työelämän rakenteiden muuttumista koronapandemian jälkeen työnantajien näkökulmasta sekä toisaalta nykyisten haastateltavien sopeutumista koronan jälkeiseen työelämään.
  • Matinpalo, Mimi (Helsingin yliopisto, 2022)
    Tutkielmassa tarkastellaan Ranskan presidentin Emmanuel Macronin ja Ranskan terveysministerin Olivier Véranin luomia representaatioita Ranskan koronastrategiasta Twitter-julkaisuissaan. Tavoitteena on kuvata miten Ranskan presidentti ja terveysministeri kuvaavat toimenpiteitä, joilla torjutaan koronavirusta. Aineistoon on valittu yhteensä 421 twiittiä, joista 132 on Macronin ja 289 Véranin ja ne on julkaistu ajanjaksolla toukokuulta 2020 helmikuulle 2021. Aineiston jokainen twiitti käsittelee koronapandemiaa. Macronin ja Véranin luomia representaatioita tarkastellaan niissä esiintyvien puheaktien ja metaforien avulla. Puheaktien osalta twiitit luokitellaan viiteen eri kategoriaan: 1. käsky, 2. ehdotus, 3. pyyntö, 4. rohkaisu ja 5. informatiivinen. Metaforien osalta aineistossa koronapandemiaa kuvataan ennen kaikkea sotana. Näin ollen esitettyjä representaatiota tarkastellaan sotametaforan kautta. Tutkimus on diskurssianalyyttinen ja se sisältää sekä kvantitatiivista että kvalitatiivista analyysiä. Tutkielman kvantitatiivisessa osuudessa havaitaan, että suurin osa twiiteistä on informatiivisia. Toiseksi eniten aineistossa on rohkaiseva twiittejä. Kuitenkin tutkimuksessa käy ilmi, että suurin osa twiiteistä kuuluu useampaan kuin yhteen kategoriaan. Esimerkiksi yksi twiitti voi kuulua sekä rohkaisevien että informatiivisten twiittien kategoriaan. Sekä Macron että Véran kuvaavat koronapandemiakriisiä sotana. Tutkimuksen kvalitatiivisessa osuudessa havaitaan sodan metaforan täyttävän metaforan tärkeimmät kaksi kriteeriä (korvaavuus kriteeri ja samanlaisuus kriteeri). Koronapandemialla ja sodalla on samanlaisuuksia, mutta ne eivät ole ilmiselviä. Näin ollen samanlaisuuskriteeri täyttyy. Loppupäätelminä voidaan todeta, että Macron ja Véran representoivat Ranskan koronatoimien olevan välttämättömiä, toimivia ja ne koskevat jokaista. Vaikka toimien vaikutukset eivät näy konkreettisesti heti, niillä on suuri merkitys pitkällä tähtäimellä kriisin voittamisessa. Sodan metafora toimii kognitiivisena apuvälineenä, jonka avulla tilanteen vakavuutta konkretisoidaan. Kriisiä kuvataan sotana, jossa jokainen on aktiivinen toimija. Aineistossa sodan metafora näkyy vahvasti, kun useita eri tekijöitä kuvataan sodan termistöllä. Sairaanhoitajia ja muita terveydenalan ammattilaisia kuvataan etulinjan taistelijoina, kun taas maskeja, rokotteita ja koronatestejä kuvataan tärkeinä aseina taistelussa. Macronin ja Véranin twiitit ovat hyvin samankaltaisia, joten esitetyt representaatiot ovat yhtenäisiä molemmissa diskursseissa.
  • Virtanen, Tessa (Helsingin yliopisto, 2021)
    In the spring of 2020, all Finnish schools moved to distance learning to restrict the spread of covid-19 virus. During this time, all subjects were taught using distance teaching methods. Distance teaching has been used in schools before the pandemic, for example in online courses but distance teaching for an entire class and for a long period of time is rare. Additionally, distantly teaching elementary school subjects such as physical education (PE) is uncommon. Researchers have demonstrated that the age and the subjects offer certain challenges to distance teaching. Previous research indicates that subjects such as PE where a group setting is required, are challenging to teach distantly without the presence of a group and students learning the subject individually in their own homes. The aim of this study is to investigate the methods elementary school teachers used in distance teaching of PE. The goal is to understand the challenges and opportunities distance teaching sets for PE. Additionally, the goal is to determine how the teaching goals set in the curriculum can be achieved in distance teaching. The study was executed using qualitative methods. The data consisted of semi-structured thematic interviews of six elementary school teachers. The interviews were conducted in the spring of 2021 using distance communication methods. Data-analysis was conducted using data-driven content analysis. In distance teaching of PE teachers utilized asynchronous methods emphasizing mainly different forms of outdoor exercises which require minimum resources from the children’s families. Teachers experienced that goals and contents set in the curriculum from a physical and mental perspective were met partially, but from a social perspective very little. According to the teachers there were massive differences in the involvement of students in physical education learning during the distance teaching period. The main challenges in distance teaching of PE according to the teachers were taking into consideration the students’ equality and young age when planning and executing the lessons. The range of alternative teaching methods, flexibility and the use of new methods and technology were seen as positive factors in distance teaching of PE. Although the distance teaching period as a whole was a positive and eye-opening experience for the teachers, all of them concluded that PE is more appropriate in contact teaching. The distance teaching period offered new methods and technology to be used in PE teaching in the future, however in conclusion it is not practical to replace contact teaching with distance teaching in PE.
  • Eklin, Arttu (Helsingin yliopisto, 2022)
    Keväällä 2020 alkanut koronapandemia muutti nopeasti monen ihmisen päivittäistä elämää. Etätyöt lisääntyivät nopeasti ja monet eristäytyivät sosiaalisesti. Yhteiskunnan rajoitukset rajoittivat myös vapaa ajan elämää muun muassa ravintolarajoitusten kautta. Päivittäisten rutiinien rikkoutumisen, ympäristön muutoksen sekä sosiaalisen kontekstin muutoksen myötä ruoan kulutus ja syöminen muuttuivat oleellisesti. Tässä laadullisessa tutkimuksessa tarkastellaan 380 nuoren aikuisen kokemuksia ruoan kulutuksen sekä syömisen muutoksista koronapandemian aikana. Samalla tarkastellaan ruoan kulutukseen liittyviä asioita, joita nuoret aikuiset kaipaavat ajalta ennen koronaa. Tuloksia analysoidaan laadullisen sisällönanalyysin ja määrällisen sisällönerittelyn menetelmin. Tämän lisäksi tuloksia esitellään myös määrällisessä muodossa. Aineistosta eriteltiin neljä ulottuvuutta, joissa ruoan kulutus ja syöminen ovat muuttuneet. Nämä ulottuvuudet ovat: terveellisyys, nautinnollisuus, ekologisuus sekä sosiaalisuus. Tuloksissa korostui etenkin sosiaalisen ulottuvuuden rooli ruoan kulutuksen sekä syömisen muutoksissa. Arkielämän sosiaaliset muutokset yhdessä yhteiskunnan rajoitusten kanssa ovat olleet suurimpana vaikuttajana muutoksiin. Suurimpia yksittäisiä ilmiöitä olivat kaipuu sosiaalisia ravintola- sekä lounashetkiä kohtaan. Tämän lisäksi muutoksia oli etenkin myös ekologisuuden merkityksen lisääntymisessä, ruoanlaiton mielekkyydessä, ruokavalion terveellisyydessä, säännöllisyyden muutoksissa ja napostelun lisääntymisessä. Monissa tapauksissa muutoksia oli niin negatiiviseen kuin positiiviseen suuntaan. Vastaajien kokemat muutokset olivat hyvin yksilöllisiä ja moniulotteisia vastausten sisältäessä useampia muutoksia ja toisten kokiessa samat muutokset eri tavoin.
  • Lindström, Aino (Helsingin yliopisto, 2021)
    The COVID-19 pandemic drove knowledge workers to work remotely from their homes starting from spring 2020. The purpose of this study is to identify the stressors and resource factors that are reflected in knowledge workers’ experiences when changing to work remotely. In addition, this thesis aims to identify the changes that both individuals and organizations have made in their practices and activities in order to support well-being at work during a pandemic. In this thesis, the experiences of the interviewees are examined from the perspective of the job demands and resources model. In addition, the theoretical framework of the study is also based on self-determination theory which looks at the effect of satisfaction of the basic psychological needs on the experience of work-related well-being. The study was conducted qualitatively and the research material consisted of ten semi-structured interviews. The participants of this research were knowledge workers in different fields, and they had all moved to do their work remotely because of the COVID-19 pandemic. The interview questions focused on the use of technology and its changes, differences in social interaction, and the support received by the organization during the remote work period. Both the workload and resource factors were noticeable from the research results. In this study, workload factors were divided into psychosocial, cognitive, and physical. The workload factors were related to the challenges of interaction and communication experienced in remote communication, the longing for physical interaction, the challenges of reconciling work and other life, the challenges of recovering from work, and the challenges of physical ergonomics. The job resources in remote work consisted of the support received from the work community, the increased flexibility and efficiency of work, the accessible leadership perspective, and the facilitation of reconciling work and family life. Individuals and organizations adapted their work practices and activities so that the workload requirements were reduced and the resource factors were strengthened. Individuals created new practices to address communication challenges in remote work, sought to increase a sense of relatedness in the work community, paid more conscious attention to their own recovery from work, and tried to avoid the occurrence of cognitive stress by influencing their own attitudes. Organizations identified the workload factors of remote work and adapted their practices by providing support to employees to minimize cognitive, psychosocial, and physical strain. This research provides targeted information on the effects of the transition of knowledge workers well-being at work following the COVID-19 pandemic. In addition, this research will provide more information about workload and resource factors in remote work and the ways in which individuals and organizations can influence the occurrence of these factors in remote work.
  • Karjalainen, Mira (2021)
    Työn rajat hämärtyvät monilla tavoin nykytyöelämässä ja erityisesti korona-aikana. Tutkimuksessa tarkastellaan työn rajojen hämärtymistä ajan ja paikan lisäksi tunne-, ystävyys-, uushenkisen sekä esteettisen työn suuntaan. Aineistona oli Suomessa toimivassa konsulttialan yrityksessä toteutettu kysely (N = 87). Työn rajojen hämärtymisen kysymyksiä eri sukupuolilla analysoitiin monimenetelmällisesti intersektionaalisesta näkökulmasta koronapandemian aikana. Naiset raportoivat muun muassa hieman enemmän tunnetyötä, kun taas ystävyystyötä naiset ja miehet tekivät yhtä paljon. Naiset kokivat riittämättömyyttä työystävyyksien ylläpidossa. Uushenkistä työskentelyä eli erilaisia mielentekniikoita harjoitettiin melko tasaisesti, mutta siinä missä miehet totesivat, että eivät käyttäneet mitään tekniikkaa, naiset kokivat tekemättömyydestä huonoa omaatuntoa. Esteettinen työskentely oli muuttunut molemmilla sukupuolilla etätyön myötä mutta naisilla radikaalisti enemmän, ja esteettisen työskentelyn tavat olivat sukupuolittuneet. Tutkimuksen mukaan työn rajojen vetäminen ja hämärtyminen etätyössä ei ole sukupuoletonta, vaan sukupuoli ja elämäntilanne näkyvät monella tapaa asiantuntijoiden kokemuksissa etätyöstä.
  • Rouvinen, Armi (Helsingin yliopisto, 2022)
    The aim of my research was to find out the experiences of first-grader parents in the city of Helsinki about cooperation between the home and the school during the corona pandemic. The need for research arose from the surface scratching of the teaching of a teacher train-ing institution regarding home-school co-operation, even though the Basic Education Act obliges the school to co-operate with the home. I now wanted to find out how the global cri-sis has affected this cooperation. Previous research has shown that good collaboration is achieved when the teacher and parent get to know each other well and communication is straightforward. My research material was part of the Parents' Barometer 2021 survey commissioned by the Finnish Parents' Association and Förbundet Hem och Skolan i Finland. This survey focused on the experiences of parents of primary school children about the effects of the covid-19 vi-rus on home-school collaboration in the school year 2020–2021, on educational arrange-ments, and on how parents felt involved in everyday school life. My research material con-sists of the answers of parents of first graders in the city of Helsinki to two open-ended questions about co-operation between home and school. In my research, I used a data-driven approach to find meanings and entities in the data, as well as new insights into how first-grader parents perceived their children’s home-school collaboration during the corona pandemic. The material highlighted how multidimensional the cooperation between home and school is. Parents want to collaborate with the school and it is important for them to feel welcome in this collaboration. The orientation day and seeing the school facilities is important for future parents of schoolchildren. They want active communication and they think that the class teacher has the responsibility for this cooperation. Networking with other parents was also felt to be important, which has now been difficult during the corona pandemic. Joint celebra-tions and close meetings between the teacher and other parents were needed, which were now rare. Discussing the needs and desires for cooperation is key to building good coopera-tion between home and school.
  • Rolig, Linda (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tämän tutkielman tavoitteena on tutkia monikielistä kriisiviestintää ja sen toteutumista tapauskohtaisesti Espoon kaupungissa koronapandemian aikana. Tavoitteena on selvittää, millä tavalla muunkieliset asukkaat on huomioitu kaupungin kriisiviestintäsuunnitelmassa, miten monikielistä viestintää toteutettiin koronapandemian aikana ja millainen rooli kääntämisellä on kriisiviestinnässä. Lisäksi tutkimuksessa selvitetään, ilmenikö kaupungin monikieliseen kriisiviestintään tähtäävässä toiminnassa ja käännöspalveluissa haasteita koronapandemian aikana ja mihin suuntaan palveluita ja toimintaa tulisi kehittää. Tutkimuskysymyksiä tarkastellaan organisaatio- ja kriisiviestinnän sekä kääntämisen sosiologisesta näkökulmasta. Organisaatio- ja kriisiviestinnän näkökulmasta tutkielmassa tarkastellaan kaupungin kriisiviestintäsuunnitelmaa, kriisinhallintaa ja ulkoisen viestinnän toteuttamista pandemian aikana. Kääntäminen nähdään sosiologisesta näkökulmasta yhteiskunnallisena toimintana, jossa kääntämistä ympäröivänä yhteiskunnallisena toimintaympäristönä on kaupunki, joka tarvitsee kääntämistä viestiäkseen muunkielisille asukkailleen koronapandemian aikana. Kyseessä on empiirinen tutkimus, jonka aineisto koostuu asiantuntijahaastatteluista ja kaupungin kriisiviestintäohjeista. Puolistrukturoidun teemahaastattelun menetelmällä haastateltiin viittä Espoon kaupungin viestinnän tai monikielisten palveluiden parissa työskentelevää työntekijää. Osa heistä työskenteli johtajatasolla ja osa viestinnän, monikielisen viestinnän tai palveluiden asiantuntijoina. Haastattelut ja kriisiviestintäohjeet analysoitiin laadullisella sisällönanalyysilla. Tutkimuksessa havaittiin, että kaupungin kriisiviestintäsuunnitelma sisälsi puutteita monikielisten asukkaidensa huomioimisessa, minkä vuoksi pandemian alkaessa jouduttiin kehittämään pikaisesti lyhytaikaisia ratkaisukeinoja monikielisten palveluiden tehostamiseksi. Kääntäminen nähtiin tärkeänä osana kriisiviestintää ja ammattikääntäjiä haluttiin käyttää aina kun vain voi, mutta nopean viestinnän takaamiseksi jouduttiin välillä turvautumaan paraprofessionaaliin kääntämiseen. Tutkimus osoittaa, että terveyskriisissä kunnalta edellytetään viestimistä virallisten kielten lisäksi myös alueen vähemmistökielillä, jotta tärkeä terveyttä koskeva tieto ja ohjeistukset saadaan välitettyä kaikille mahdollisimman nopeasti ja ymmärrettävästi. Monikieliset palvelut ja käännöspalvelut edellyttävät kriisinhallinnan parantamiseksi selkeämpää etukäteissuunnittelua ja tehostamista.
  • Parviainen, Nita (Helsingin yliopisto, 2022)
    Koronapandemia on vaikuttanut merkittävästi terveydenhuoltoalan työhön ja työntekijöihin, mutta sen vaikutukset ovat vielä osin tuntemattomia ja aihe tutkimuskohteena uusi. Alan nykytilan sekä tulevaisuuden kannalta on tärkeää selvittää, millainen vaikutus koronapandemialla on terveydenhuoltoalan työhön ja työntekijöihin, sillä useat hoitajat harkitsevat alanvaihtoa ja samaan aikaan hoitajista on pulaa sekä tulevaisuudessa kasvava tarve. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millaista terveydenhuoltoalan työstä käytävä verkkokeskustelu oli koronapandemian aikana. Tutkimuksessa selvitettiin koronapandemian vaikutuksia terveydenhuoltoalan työhön sekä hoitajiin ja opiskelijoihin. Aihetta lähestyttiin siitä näkökulmasta mitä koronapandemiaan ja terveydenhuoltoalan työhön liittyviä asioita hoitajat ja alan opiskelijat itse nostivat esiin verkkokeskusteluissa. Tutkimuksen kohteena olivat verkkokeskustelut terveydenhuoltoalan työntekijöille ja opiskelijoille suunnatulla keskustelufoorumilla. Aineisto on kerätty koronapandemian aikana maaliskuun 2020 ja joulukuun 2020 väliseltä ajalta. Aineistoon sisältyi neljäkymmentä keskustelua ja keskusteluihin osallistui yhteensä 111 hoitajaa ja alan opiskelijaa. Tutkimus on laadultaan kvalitatiivinen ja aineisto on analysoitu käyttäen induktiivista sisällönanalyysimenetelmää. Tulosten mukaan koronapandemian vaikutukset terveydenhuoltoalan työhön, hoitajiin ja opiskelijoihin ovat olleet laajoja sekä pääosin negatiivisia. Keskusteluiden aiheet ja koronapandemian vaikutukset koskivat työoloja, työhyvinvointia ja alan yhteiskunnallisia asioita. Työ on koronapandemian myötä muuttunut entistä raskaammaksi sekä fyysisesti että psyykkisesti ja työoloissa sekä työhyvinvoinnissa on tapahtunut muutoksia huonompaan. Työssäjaksaminen on heikentynyt ja useat hoitajat sekä alan opiskelijat ovat harkinneet alanvaihtoa. Tulokset vahvistavat monelta osin muiden tutkimusten tuloksia koronapandemian negatiivisista vaikutuksista terveydenhuoltoalan työhön ja työntekijöihin. Toimia tilanteen parantamiseksi tarvitaan, mutta kaikkien toimenpiteiden ei tarvitse olla isoja ja kalliita vaan positiivista muutosta voidaan saada aikaan myös pienillä teoilla työn arjessa.