Browsing by Subject "korpi"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-5 of 5
  • Laaksonen, Satu (Helsingin yliopisto, 2018)
    Aikoinaan ojitettujen soiden vedenpinta on ollut huomattavasti alempana kuin luonnontilaisten soiden. Aikoinaan ojitet-tujen soiden vedenpinnan lasku on aiheuttanut muutoksen suon toiminnoissa ja sen seurauksena lopulta jopa useiden lajien ja suotyyppien vaarantumisen. Kaikki ojitetut suot eivät ole osoittautuneet menestyksekkäiksi puuston kasvatuk-sessa. Metsähallitus päätti 1993, että ojitetut suoalueet ennallistetaan, sikäli kuin se on mahdollista ja taloudellista. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten vedenpinnantaso nousee ennallistetuilla soilla ja miten se vaikuttaa vii-dessä vuodessa kohteella olevaan elävään ja kuolleeseen puustoon sekä taimiin. Tutkimuksen kohteina oli ennallistetut rehevät ja keskiravinteiset korvet, karut rämeet ja sararämeet sekä vastaavat luonnontilaiset suot. Tutkimuksen aineisto-na on käytetty Metsähallituksen valtakunnallisten soiden ennallistamisprojektin kasvillisuuden seuranta-aineistoa sekä kasviruutujen nurkkakepeistä tehtyjä veden syvyyden mittauksia. Seurannassa tutkitaan, miten ojitus ja ennallistaminen vaikuttavat soiden kasvillisuuteen ja palautuvatko ennallistetut suot luonnontilaisten kaltaiseksi. Aikaisemmissa tutkimuksissa on käynyt ilmi, että ennallistaminen ojia tukkimalla ja patoamalla, on saanut aikaan positii-visen muutoksen suon toiminnoissa, vedessä ja kasvillisuudessa. Toimintojen ja kasvillisuuden palautuminen luonnon-tilaisen kaltaiseksi edellyttää veden pinnan nousemista lähelle luonnontilaista tasoa. Ensimmäisenä kasvillisuudessa palautuvat rahkasammaleet. Ennallistamisessa puuston määrä vaikuttaa etenkin avoimilla soilla, missä puusto voi haih-duttaa vettä niin runsaasti, ettei vedenpinta pääse nousemaan tarpeeksi. Vastaavaa ongelmaa ei ole havaittu niinkään puustoisilla soilla. Tutkimustulokset osoittivat, että viiden vuoden aikana vedenpinta nousi ennallistetuilla kohteilla luonnontilaisten soiden tasolle. Elävän puuston määrä väheni jokaisella suotyypillä viiden vuoden aikana ennallistumisen alettua, eniten keski-ravinteisissa korvissa ja sararämeillä. Vastaavasti kuolleen puuston määrä kasvoi eniten sararämeillä. Puuston läpimitta näytti hieman kasvaneen niin elävien kuin kuolleiden puiden kohdalla. Taimien määrä oli runsain rehevissä korvissa jo ennen ennallistamista, ja kun ennallistamisesta on kulunut kaksi vuotta, määrä oli lähes tuplaantunut. Viiden vuoden kuluttua ennallistamisen alkamisesta taimien määrä oli romahtanut. Muilla suotyypeillä taimien määrissä ei tapahtunut yhtä suuria muutoksia ja taimien määrät olivat jo lähtökohtaisesti pienemmät. Tutkimustulokset antavat viitteitä siitä, että ennallistaminen ojia tukkimalla saa veden pinnan nousemaan luonnontilais-ten soiden tasolle. Viidessä vuodessa vedenpinnan nousu näyttää vaikuttavan elävän puuston ja taimien määrään vä-hentävästi sekä kuolleen puuston määrää lisäävästi. Viiden vuoden mittauksessa puuston läpimitta näyttää yhä kasvavan enemmän ennallistetuilla aloilla kuin luonnontilaisilla verrokeilla. Kuten aikaisemmissa soiden ennallistamiseen liittyvissä tutkimuksissa on todettu, tarvitaan lisää pitkäaikaisia tutkimuk-sia. Jos kasveille ei riitä 10 vuoden tutkimusjakso, niin puuston kannalta viisi vuotta on vasta alku.
  • Nupponen, Hanna (Helsingfors universitet, 2011)
    Korpien puustorakenteen palautumisen nopeus ja ennallistettujen kohteiden kehitys on huonosti tunnettua. Monet tutkimukset ovat osoittaneet, että korvet ovat lajistollisen monimuotoisuuden keskittymiä boreaalisessa vyöhykkeessä. Korvet ovat usein merkittäviä lahopuukeskittymiä, joten niillä on iso vaikutus lahottajalajistolle. Valtaosa suojelualu- eiden korvista Etelä-Suomessa on ojitettu ja korpien puustorakenne on metsätalouden muovaamaa ja yksipuolistamaa. Korpien puustorakennetta tutkittiin kahdella erillisellä tutkimusalueella, jotka sijaitsevat Etelä-Suomessa. Työn tavoit- teena oli selvittää luonnontilaisten ja ennallistettujen korpien puuston rakenteellista monimuotoisuutta sekä ennallista- mistoimien vaikutuksia Evon suojelumetsässä ja Liesjärven kansallispuistossa. Molemmat alueet ovat olleet aikaisem- min metsänhoidon piirissä. Evolta valittiin tarkasteluun ennallistettuja ja luonnontilaisen kaltaisia korpia: 12 ennallis- tettua koealaa ja 16 luonnontilaisen kaltaista koealaa. Liesjärveltä valittiin tarkasteluun ennallistettu Soukonkorpi, jossa oli 15 koealaa. Koealat olivat pinta-alaltaan neljä aaria. Evon tutkimusalueella maastomittaukset on tehty kesällä 2002 ja 2010. Liesjärven tutkimusalueella maastomittaukset on tehty vuosina 1995–2010. Tarkastellut muuttujat olivat elävän puuston määrä ja puulajisuhteet, lahopuun määrä ja laatu (lahopuutyyppi, läpimittaluokka, lahoaste ja puulaji). Lahopuuston määrää ja laatua sekä lahopuuston ja elävän puuston suhdetta kuvaavien muuttujien välisiä eroja testattiin ei-parametrisellä Kolmogorov-Smirnov-testillä. Evon ja Liesjärven tutkimusalueiden ennallistamistoimien yhtenä tavoitteena oli lahopuumäärien lisääminen ja laho- puun monipuolistaminen. Lahopuun lisäämisessä on onnistuttu molemmilla tutkimusalueilla. Ennallistamisen jälkeen lahopuumäärä kasvoi Evolla kolminkertaiseksi 8 vuodessa. Lahopuuta oli ennallistamisen jälkeen keskimäärin 71 m³/ha. Sen sijaan Evon luonnontilaisen kaltaisissa korvissa lahopuumäärä pysyi keskimäärin samana (28 m³/ha) tar- kastelujakson aikana. Liesjärvellä lahopuumäärä kasvoi ennallistamisen jälkeen noin kuusinkertaiseksi 15 vuodessa. Lahopuuta oli ennallistamisen jälkeen keskimäärin 124 m³/ha. Suuriläpimittaisen (? 30 cm) lahopuun määrä kasvoi huomattavasti ennallistamisen jälkeen molemmilla tutkimusalueilla. Suuriläpimittaisen lahopuun määrä kasvoi Evolla noin 12-kertaiseksi ja Liesjärvellä noin 9-kertaiseksi. Lahopuun määrä ja laatu vaihtelivat suuresti ennallistettujen ja luonnontilaisen kaltaisten korpien välillä. Evolta löytyi lahopuustoltaan runsaita ja monipuolisia korpia, mutta myös korpia, joiden lahopuusto on luonnontilaisiin korpiin ver- rattuna määrältään vähäistä ja laadultaan yksipuolista. Liesjärvellä koealojen lahopuumäärät poikkesivat suuresti toisis- taan. Valtaosalla koealoista lahopuusto oli kuitenkin runsaampaa ja monimuotoisempaa kuin talousmetsissä yleensä. Molemmilla tutkimusalueilla ennallistetut korvet muistuttavat nyt puustorakenteeltaan lahopuun osalta enemmän luon- nontilaisia korpia kuin ennen ennallistamista. Ilman ennallistamistoimia lahopuumäärän kasvu olisi todennäköisesti ollut hidasta. Evolla ennallistettujen ja luonnontilaisen kaltaisten korpien välillä oli tilastollisesti merkitseviä eroja suuriläpimittaisen lahopuun ja tuoreimpien lahoasteiden (1 ja 2) määrässä. Valtaosalla korvista oli lahopuuta vähintään 20 m³/ha. Metsäaluetasolla keskimäärin 20–30 m³/ha järeää, vaihtelevanlaatuista lahopuuta näyttäisi aikaisempien tutkimusten mukaan täyttävän useimpien saproksyylilajien elinympäristövaatimukset Etelä-Suomessa.
  • Tolvanen, Petteri (University of Helsinki, 1994)
  • Pulliainen, Laura (Helsingin yliopisto, 2019)
    Many of the drained peatland forests in Finland have already reached or soon reaching the regeneration stage and large proportion of the trees growing there are suitable for timber production. New investments of the forest industry have created a pressure to harvest timber also in peatlands. Usually drained peatlands are regenerated by clearcutting and site preparation. Since the amendments to the Forest Act in 2014, uneven-aged management such as canopy gap cuttings has been allowed. The intent of uneven-aged forestry in peatlands is to prevent or reduce the negative environment impacts e.g. greenhouse gas emission and water runoffs or water quality. However, the lack of experience and scientific knowledge are preventing the large-scale use of alternative cutting methods on drained peatlands. The aim of this thesis was to study the usability of forest canopy gap cut method and examine the quality of spruce seedlings and the condition for further development of spruce mire stands in northern Finland. Two field experiments were established in winter 2004-2005. 18 canopy gaps of 15, 20 and 25 m in diameter were cut in Asmonkorpi and 24 canopy gaps of 10, 15 and 20 m in diameter in Lintupirtti. Circular sample plots were created within the gaps and in the surrounding residual stands and the samples were collected in the summer 2018. The one-way analysis of variance (ANOVA) was used to test the significance of gap size and the location of seedlings within the gap on the height and the annual height growth of the seedlings and the number of vigorous and healthy seedlings. Logistic regression was used to evaluate the factors affecting the quality of seedlings. In addition, the linear mixed model was used to simulate the number of seedlings in residual stands. The average number of seedlings within the gaps was 2800 ha-1 in Asmonkorpi and 2400 ha -1 in Lintupirtti and the average height was 116 cm and 102 cm, respectively. The average number of seedlings in residual stands was 2600 ha-1 in Asmonkorpi and 900 ha-1 in Lintupirtti and the average height was 107 cm and 130 cm, respectively. The results showed that the annual height growth of seedlings was higher within the gaps and especially in the larger gaps. The annual height growth of seedlings in the residual stands was approximately better on those closer (5 m from the edge) to the gap edge than on the ones further away (15 m from the edge) in 25 m gaps of Asmonkorpi. The position within the gap was significant only with the number of seedlings in Asmonkorpi 25 m gaps where the number of seedlings was highest in the northern part of the gaps. The number of seedlings within the gaps increased with the rising gap size in both field experiments. Decreasing basal area or increasing distance from the nearest old spruce or gap size 25 m affected the increasing number of seedlings in the residual stands. Approximately 70 % of the seedlings have external defectiveness in both field experiments. Bends and curves in the stems were more commonly detected inside the gaps than in the residual stands. The probability of leader shoot change and decay was lower in the seedlings which were emerged after harvesting. The increasing stem base diameter of seedling, the number of changed leader shoot and the diameter of the nearest old spruce all increased the probability of decay in the seedlings. Based on this research the canopy gap cut method seems to be useful forest regeneration method in spruce mire stands in northern Finland. In addition to the existing undergrowth in residual forest, new seedlings have emerged since the clear cut. The quality of seedlings varied but mainly they had a potential to grow into a size of dominant tree. A surprisingly large proportion of seedlings were affected by decay. Based on the biggest annual height growth and the number of the seedlings, light conditions and root conditions in within the gaps were most favourable in the gaps of 20 m and 25 m.