Browsing by Subject "korpuslingvistik"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-5 of 5
  • Pantzar, Ella (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tutkielmassa tarkastellaan modaalisten lauseadverbiaalien esiintymistä oppijanruotsissa. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, mitkä modaaliset lauseadverbiaalit esiintyvät kielenoppijoiden teksteissä eri taitotasoilla, ja miten lauseadverbiaalien käyttö eroaa L1- ja L2-ruotsissa. Kielenoppijoiden tekstejä verrataan kahteen eri ensikielen aineistoon: oppikirjateksteihin ja blogiteksteihin. Vertailulla pyritään havaitsemaan modaalisten lauseadverbiaalien mahdollista yli- tai alikäyttöä kielenoppijoiden teksteissä. Lisäksi tutkimuksessa arvioidaan automaattisesti annotoitujen korpusten soveltuvuutta tämän tyyppiseen tutkimukseen. Tutkimus on korpuspohjainen, ja analyysin teoreettisena pohjana toimii kontrastiivinen välikielianalyysi. Tutkimusmateriaali koostuu yhteensä 25:ä Göteborgin yliopiston Språkbankenin korpuksesta. Taitotasoa tutkimuksessa mitataan Eurooppalaisen kielitaidon viitekehyksen (CEFR) mukaisesti. Tutkimus osoittaa, että modaalisten lauseadverbiaalien käyttö alkaa oppijankielessä taitotasolla A2 sanan kanske käytön alkamisen myötä. Suuremmissa määrin modaalisten lauseadverbiaalien käyttö alkaa kuitenkin vasta taitotasolla B1. Kielitaidon kehittyessä paitsi modaalisten lauseadverbiaalien esiintyvyys, myös niiden leksikaalinen variaatio teksteissä kasvaa. Kanske on selvästi yleisin modaalinen lauseadverbiaali oppijanruotsissa, minkä voidaan olettaa johtuvan ennen kaikkea sanan monikäyttöisyydestä. Myös ju esiintyy yleisesti kielenoppijoiden teksteissä tasolta B1 lähtien, mikä selittynee sanan runsaalla esiintyvyydellä sekä oppikirjateksteissä että puhekielessä. Muista modaalisista lauseadverbiaaleista erityisesti verkligen, naturligtvis ja egentligen esiintyvät yleisesti kielenoppijoiden teksteissä. Vertailu ensikielen aineistoihin osoittaa, että mahdollista modaalisten lauseadverbiaalien alikäyttöä esiintyy kielenoppijoiden teksteissä sanojen väl ja gärna osalta, kun taas sanaa naturligtvis voidaan materiaalin perusteella epäillä ylikäytettävän. Varmojen johtopäätösten tekeminen tämän tutkimuksen materiaalin pohjalta ei kuitenkaan ole mahdollista, vaan edellyttää lisää tutkimusta aiheesta, sillä mahdollinen lauseadverbiaalien yli- tai alikäyttö saattaa selittyä eri tekstityyppien välisillä eroavaisuuksilla. Tutkimuksessa osoitetaan myös automaattisen annotoinnin vaikuttavan vääristävällä tavalla tutkimuksen lopputuloksiin, minkä johdosta tuloksiin täytyy suhtautua kriittisesti. Tutkimuksessa todetaan, että tutkimusmateriaalin edustavuuteen, eri materiaalien keskinäiseen vertailukelpoisuuteen sekä automaattiseen annotointiin liittyvät ongelmat vaikuttavat merkittävästi tulosten luotettavuuteen. Tämän vuoksi varmoja johtopäätöksiä modaalisten lauseadverbiaalien käytöstä oppijanruotsissa ei tämän tutkimuksen perusteella voida tehdä, vaan tulokset tulee nähdä suuntaa antavina. Tutkimus luo kuitenkin hyvän pohjan jatkotutkimuksille aiheesta ja tarjoaa myös hyödyllistä tietoa automaattisen annotoinnin tämänhetkisistä mahdollisuuksista ja haasteista.
  • Koskinen, Pia (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tutkielmassa tarkastellaan besluta-verbin kahden eri taivutusparadigman (arkaistinen: besluta, besluter, beslöt, beslutit ja moderni: besluta, beslutar, beslutade, beslutat) käyttöä suomenruotsalaisissa ja ruotsinruotsalaisissa sanomalehtiteksteissä. Tavoitteena on selvittää, onko eri taivutusparadigmojen käytössä vaihtelua suomenruotsin ja ruotsinruotsin välillä, ja onko arkaistiseksi luokiteltua taivutusparadigmaa perusteltua pitää finlandismina. Tutkielman pääpaino on suomenruotsissa, ja ruotsinruotsalaiset tekstit toimivat vertailuaineistona. Tutkimusaineistona käytetään kahden eri sanomalehden, Hufvudstadsbladetin ja Göteborgs-Postenin, korpuksia. Aineistoon on valittu viisi eri vuosikertaa molemmista lehdistä 1990-luvulta 2010-luvulle. Korpukset ovat osa Göteborgin yliopiston ylläpitämää korpusaineistoa. Korpuksista on Korp-työkalun avulla etsitty kaikki besluta-verbin taivutusmuodot. Hufvudstadsbladetin ja Göteborgs-Postenin esiintymiä vertaillaan toisiinsa kvantitatiivisesti, mutta tuloksia analysoidaan myös kvalitatiivisesti. Tutkimus osoittaa, että taivutusparadigmojen käyttö on sekä suomenruotsissa että ruotsinruotsissa epäjohdonmukaista ja eri taivutusmuotoja käytetään ristikkäin. Suomenruotsalaisessa aineistossa on esiintymiä molempien taivutusparadigmojen kaikista taivutusmuodoista. Preteritimuodossa arkaistinen beslöt on tavallisempi kuin moderni taivutusmuoto beslutade, ja sen käyttö on pysynyt melko tasaisena 1990-luvulta 2010-luvulle. Preesensmuodossa puolestaan arkaistisen taivutusmuodon besluter käyttö on vähentynyt merkittävästi ja 2010-luvulla moderni besluta, on huomattavasti tavallisempi. Muutamia yksittäisiä esiintymiä lukuun ottamatta supinimuodoista käytettiin pääasiassa vain modernia taivutusmuotoa beslutat. Ruotsinruotsalaisessa aineistossa ainoastaan preteritissä käytettiin arkaistista muotoa modernin muodon rinnalla ja kaikissa muissa aikamuodoissa käytettiin vain modernia taivutusmuotoa. Tutkimuksesta voidaan päätellä, että arkaistiset preesens- ja preteritimuodot ovat käytössä 1990-luvun ja 2010-luvun suomenruotsalaisissa lehtiteksteissä, mutta arkaistisen preesensmuodon käyttö on vähentynyt merkittävästi vuosituhannen vaihteen jälkeen, kun taas preteritimuodoista arkaistinen muoto on modernia tavallisempi edelleen 2010-luvulla. Arkaistinen supinimuoto esiintyy vain kahdessa vuosikerrassa ja esiintymät ovat vähäisiä. Arkaistinen preteritimuoto on käytössä myös ruotsinruotsalaisissa lehtiteksteissä, mutta moderni preteritimuoto on tavallisempi. Arkaistisen preteritimuodon käyttöä molemmissa kielivarianteissa selittänee se, että arkaistinen preteritimuoto on edelleen kielenhuollon hyväksymä ja se esitetään myös Svenska Akademiens ordlistassa vaihtoehtoisena preteritimuotona modernin taivutusmuodon rinnalla. Muista aikamuodoista sanakirjan viimeisin painos (2015) esittelee vain modernin taivutusmuodon. Arkaistisen preesensmuodon käytön merkittävää vähenemistä 2000-luvun alussa selittänee osittain se, että Hufvudstadsbladet aloitti vuonna 19994 yhteistyösopimuksen Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen (nyk. Kotimaisten kielten keskus) kanssa.
  • Alfter, David; Lindström Tiedemann, Therese; Volodina, Elena (Linköping University Electronic Press, 2019)
    Linköping Electronic Conference Proceedings
  • Alander, Sofia (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tutkielman tavoitteena on kartoittaa, miten ruotsin kielen månne-sanaa käytetään nykyruotsissa. Tutkielmassa pyritään myös selvittämään, voisiko sanan määritellä finlandismiksi. Tutkielman pääpaino on suomenruotsalaisessa kielenkäytössä. Ruotsinruotsalaista aineistoa käytetään työssä vertailuaineistona. Tutkimusaineistona käytetään 2010-luvun sanomalehdistä koostettuja korpuksia. Korpukset ovat Göteborgin yliopiston ylläpitämiä ja kaikille avoimia internetissä. Aineisto koostuu 22:sta suomenruotsalaisesta ja 8:sta ruotsinruotsalaisesta korpuksesta. Korpuksista on korpustyökalun avulla eroteltu kaikki sanan månne sisältävät lauseet. Lauseita on suomenruotsalaisessa aineistossa 147 ja ruotsinruotsalaisessa aineistossa 161 kappaletta. Aineiston analysoinnissa käytetään pääasiassa kvalitatiivisia menetelmiä. Aineistolle tehdään laaja syntaktinen analyysi, joka keskittyy sanan månne sijaintiin lauseessa sekä lauseen sanajärjestykseen. Tutkielmassa selviää, että månne on yleisempi sana suomenruotsalaisessa aineistossa. Suomenruotsalaisessa aineistossa månne esiintyy lauseen alussa suurimmassa osassa lauseista. Lauseen lopussa sanaa ei käytetä suomenruotsissa juuri ollenkaan. Suomenruotsalaisessa aineistossa månne esiintyy varsinkin lauseen alussa usein yhdessä negaation inte tai jonkin kysymyssanan kanssa. Suomenruotsissa hyödynnetään usein myös månne-sanan antamaa mahdollisuutta käyttää suoraa sanajärjestystä kysymyslauseessa, mikä ei yleensä ruotsin kielessä ole mahdollista. Ruotsinruotsalaisessa aineistossa månne sijaitsee useimmiten lauseen keskellä. Sanaa käytetään ruotsinruotsissa lauseen alussa ja lopussa suunnilleen yhtä usein. Ruotsinruotsissa månne esiintyy välillä lauseen keskellä välimerkkien avulla erotettuna lisäyksenä. Ruotsinruotsissa lause saattaa myös alkaa infiniittimuodossa olevalla verbillä. Tulokset viittaavat siihen, että månne on tavallisempi sana suomenruotsissa kuin ruotsinruotsissa. Kyseessä voisi olla statistinen finlandismi tai arkaismi, jonka käyttö saa pragmaattista tukea suomen kielen vastaavista konteksteista. Myös suomenruotsin hitaampaa kielenkehitystä ruotsinruotsiin verrattuna voidaan pitää yhtenä syynä tutkimuksessa löytyneille eroavaisuuksille. Tulevaisuudessa tarvitaan lisää tutkimusta sanan månne käytöstä eri tekstilajeissa sekä murteissa. Erityisesti puhutun kielen tutkiminen voisi valaista ja selittää månne-sanan käyttöä ja variaatiota ruotsin kielessä. Myös sanan etymologia on osittain epäselvä, minkä vuoksi sanan månne ja sen mahdollistamien lauserakenteiden alkuperää tulisi tulevaisuudessa tutkia tarkemmin.
  • Lassus, Jannika; Forsskåhl, Mona (Svenska Litteratursällskapet i Finland och Appell Förlag, Stockholm, 2020)
    Skrifter utgivna av Svenska litteratursällskapet i Finland
    I kapitlet analyseras frekvent förekommande lexem i Sinebrychoffs korrespondens, dels som helhet, dels skribentvis och ordanvändningsmönster kartläggs och knyts ihop med den textuella och extratextuella kontexten för breven.