Tässä työssä tutkitaan impersonaalirakenteita espanjan ja portugalin eurooppalaisten varieteettien välillä uutiskielessä. Tarkasteltavat rakenteet ovat ser-apuverbillä muodostettava perifrastinen passiivi ja se-rakenteet, jotka voidaan jakaa passiivisiin ja impersonaalisiin rakenteisiin. Tavoitteena on selvittää, kummankielisessä korpuksessa tutkittavat rakenteet ovat kokonaisuudessaan yleisempiä ja kummat rakenteet ovat yleisempiä kussakin korpuksessa. Korpusten uutiset on jaettu seitsemään osastoon, jotka ovat yhteiskunta, politiikka, talous, urheilu, kulttuuri, tiede sekä teknologia. Tavoitteena on täten myös tutkia, esiintyykö rakenteita tyypillisemmin joissain tietyissä osastoissa. Funktionaalisesta näkökulmasta yksi impersonaalirakenteiden tehtävistä on agentin häivyttäminen (Siewierska 2008). Espanjaa ja portugalia pidetään tässä tutkimuksessa saman järjestelmän eri variantteina, sillä ne ovat geneettisesti niin läheistä sukua toisilleen (vrt. Moravcsik 2016). Tämän ansiosta molempien kielten rakenteisiin voidaan soveltaa samaa luokittelua. Impersonaalirakenteiden luokittelu pohjautuu Barrenechean ja M. de Rosettin (1979) malliin. Uutisten laadullisessa tarkastelussa hyödynnetään puolestaan Reinemann et al.:n (2011) luokittelua. Tutkimuksen korpukset koostuvat uutisista, jotka on espanjan osalta kerätty El Mundo- ja portugalin osalta O Diário de Notícias -sanomalehdestä ja jotka ajoittuvat vuosille 2017–2019. Espanjan korpuksen koko on 143 909 sanaa ja portugalin korpuksen koko 87 593 sanaa. Aineiston keruussa on hyödynnetty Corpus del Español NOW- (News on the Web) (Davies 2018–) ja Corpus do Português NOW (Davies 2018–) -internetkorpuksia, joiden pohjalta on koostettu oma korpus analyysia varten. Tulokset osoittavat impersonaalirakenteiden olevan yleisempiä portugalin korpuksessa kuin espanjan korpuksessa. Portugalin korpuksen normalisoitu frekvenssi on 93,6 tapausta 10 000:ta sanaa kohti ja espanjan korpuksen 82,5 tapausta 10 000:ta sanaa kohti. Korpusten välinen ero on tilastollisesti merkitsevä (G² = 7,71; p < 0,01). Espanjan korpuksessa se-rakenteet (58,6) ovat yleisempiä kuin perifrastinen passiivi (23,8). Portugalin korpuksessa vastaavasti perifrastinen passiivi (81,4) on yleisempi kuin se-rakenteet (12,2). Espanjan korpuksessa impersonaaliset rakenteet ovat tyypillisimpiä yhteiskunta- (100,7), kulttuuri- (99,7) ja tiedeaiheisissa (94,6) uutisissa ja harvinaisimpia urheilu-uutisissa (27,9). Portugalin korpuksessa ne ovat tyypillisimpiä puolestaan yhteiskunta- (135,9), politiikka- (89,3) ja kulttuuriosastoissa (87,7) ja harvinaisimpia urheiluosastossa (52,7). Portugalin korpuksessa impersonaalirakenteet ovat espanjan korpusta yleisempiä yhteiskunta-, politiikka-, urheilu- ja teknologia-aiheisissa uutisissa. Näissä kaikissa paitsi teknologiassa ero korpusten välillä on tilastollisesti merkitsevä. Espanjan korpuksessa rakenteet ovat yleisempiä talous-, kulttuuri- ja tiedeosastoissa, mutta näissä missään ero korpusten välillä ei ole tilastollisesti merkitsevä. Tyylillisesti suurimmat erot korpusten välillä havaitaan urheiluosastossa, sillä espanjan urheilu-uutisten kieli on huomattavasti kuvailevampaa kuin portugalin. Kaikki löydöt viittaavat uutiskielen olevan portugalin korpuksessa muodollisempaa kuin espanjan korpuksessa. Laajemmat johtopäätökset eri impersonaalirakenteiden käytöstä kielten välillä vaativat kuitenkin lisätutkimusta.

Tutkielma käsittelee komin kielen edessä ja takana ilmaisuja korpus-, kysely- ja haastattelututkimuksen keinoin. Teoreettisina lähestymistapoina ovat kieliopillistumisen teoria ja kognitiivisen kielitieteen teoriakehykset sekä teoriat erilaisista viitekehyksistä. Komin kielen postpositioiden roolista ja käytöstä ei ole kirjoitettu paljoakaan millään kielellä. Sanakirjoistakaan ei aukene kattavaa kuvaa. Osasta sanoja kerrotaan, käytetäänkö postpositiona vai adverbina tai molempina, mutta näin ei ole aina asioiden laita. Lisäksi kuva siitä, onko käyttö spatiaalista tai temporaalista, jää myös vajaaksi. Komissa on rikas postpositiojärjestelmä, sillä paikallissijoja on seitsemän kappaletta, ja yhdellä niistä on kaksi muotoa. Lisäksi on mahdollista liittää possessiivisuffikseja, jotka komin tapauksessa yleisimmin liittyvät itse postpositioon. Suurin osa tapauksista on tätä tyyppiä. Aiempaa tutkimushistoriaa tarkastellaan esittelemällä kohtalaisen laaja otos vanhempaa ja uudempaa kielioppi- ja oppikirjamateriaalia sekä muuta aineistoa. Niissä on mielenkiinnon kohteena ollut, mitä kerrotaan postpositioista yleensä ja varsinkin tämän tutkielman tarkastelemista postpositioista. Korpustutkimusosuudessa on ollut käytettävissä itse koostettu korpus ja internetissä tarjolla oleva komin kielen korpus. Kyselytutkimus suoritettiin yliopiston e-lomakkeella, joka tarjoaa lisäksi helpon tulosten keräysmahdollisuuden. Haastattelut täydentävät osaltaan saatua kokonaiskuvaa. Viitekehyksistä esiintyy luontaista ja suhteellista, mutta ei absoluuttista. Suhteellinen viitekehys on samaa tyyppiä kuin muissakin Euroopan kielissä. Kieliopillistumisen osalta voidaan todeta, että teoksissa esitetystä ketjusta ainakin osa toteutuu. Selvimmin väli spatiaalisesta temporaaliseen. Myös havaitaan, että jonkin takaosasta takapuolella olevaksi paikaksi toteutuu. Kognitiivisella puolella nähdään, että verbikollokaatioissa liikeverbit, aistihavaintoverbit ja mentaaliset verbit muodostavat selkeän ryhmänsä. Ajanilmauksissa ovat liittyvät nominitkin aikaa ilmaisevia, mutta muunlaisetkin ovat mahdollisia. Tarkasteltavia perusvartaloita on kolme bör, saj ja vodz. Kaksi ensimmäistä liittyvät takanaoloon tai myöhemmin tapahtumiseen ja viimeinen edessäoloon ja aikaisemmin tapahtumiseen. Ensimmäisellä ja viimeisellä on lisäksi kaksi johdettua vartaloa börvyv ja börlador sekä vodzvyv ja vodzlador. Lisäksi kaikista perusvartaloista ja johdoksista voidaan muodostaa lähikohtasijamuotoja. Sellaisissa approksimatiivin päätteen perään liittyy muiden paikallissijojen muotoja. Näihin kaikkiin esiteltyihin voi liittää possessiivisuffikseja. Muut kuin lähikohtasijat (jotka ovat jo taipuneita muotoja) taipuvat siis seitsemän paikallissijan kahdeksassa muodossa. Tutkielmassa pääpaino on ollut bör -vartalolla ja sen johdoksilla. Kahdesta muusta vartalotyypistä suurin osa tiedosta on peräisin kyselytutkimuksesta ja haastatteluista. bör -vartaloisilla ja sen johdoksilla esiintyy spatiaalista ja temporaalista käyttöä sekä postpositioina tai adverbeina. Niihin liittyy possessiivisuffikseja. Kaikkein yleisimmin se on 3. persoonan suffiksi, jolla on myös definiittistä käyttöä. Kieliopillistumiskehitystä kuvaa se, että börvyv- ja börlador- vartaloisilla ei ole temporaalista käyttöä kuin poikkeuksellisesti, minkä voisi katsoa kuvaavan niiden nuorempaa ikää. Niille ei olisi vielä ehtinyt kehittyä temporaalista merkitystä spatiaalisesta. Vartaloista saj liittyy staattiseen kiintopisteeseen ja bör enimmäkseen dynaamiseen spatiaalisessa käytössä. bör -vartalon johdetut muodot voivat liittyä myös staattiseen kiintopisteeseen. Lisäksi ne paikkaavat aukkoa, joka syntyy siitä, että saj -vartaloa käytetään vain postpositiona eikä adverbina.

Tämä pro gradu -tutkielma tutkii koodinvaihtoa suomen kieleen englannin suullisen kielitaidon kokeen aikana. Tutkielma keskittyy koodinvaihdon tarkoituksiin ja määrään. Lisäksi selvitetään, onko oppilaiden suullisella kielitaidolla ja koodinvaihdon käytöllä mahdollista yhteyttä. Aineistona tutkielmaan käytetään HY-Talk- ja FUSE-korpusaineistoja. HY-Talk-aineistoon on kerätty 7.-luokkalaisten ja lukiolaisten puhutun kielen kokeita ja FUSE-aineisto koostuu lukiolaisten puhutun kielen kokeista. Englannin kielen rooli maailmanlaajuisena lingua francana asettaa uusia haasteita kielenopetukseen. Erilaiset kommunikatiiviset strategiat, mukaan lukien koodinvaihto, ovat hyväksyttäviä jokapäiväisessä kommunikaatiossa, minkä tulisi heijastua myös kielen opetukseen kouluissa. Oppilaiden kohtuullisella äidinkielen käytöllä oppimistehtävien aikana on näytetty olevan edullisia vaikutuksia. Kun koodinvaihto on sallittua sekä kouluympäristössä että sen ulkopuolella, on oletettavaa, että sitä esiintyisi myös koetilanteessa. Suullisen kielitaidon kokeen aikana tapahtuvaa koodinvaihtoa on kuitenkin tutkittu toistaiseksi hyvin vähän, ja tämä tutkielma pyrkii korvaamaan tätä puutetta. Käytin Antconc-korpusohjelmistoa löytäkseni koodinvaihdot HY-Talk- ja FUSE-korpusaineistoista. Lisäksi selvitin koodinvaihtoa käyttäneiden lukio-opiskelijoiden arvosanat, jotta mahdollista yhteyttä koodinvaihdon tehtävään ja määrään voitaisiin analysoida. Tuloksista selvisi, että oppilaat käyttivät koodinvaihtoa kohtuudella englannin suullisen kielitaidon kokeen aikana. Tulokset osoittavat, että oppilaat käyttivät koodinvaihtoa 12 erilaiseen tehtävään puhutun kielitaidon kokeen aikana. Nämä tehtävät jaettiin kolmeen suurempaan kategoriaan: tehtävän hallinta, sanasto ja muut tehtävän ulkopuoliset toiminnot. Saatujen tuloksien mukaan heikomman kielitaidon oppilaat käyttivät koodinvaihtoa enemmän sanastoon liittyviin toimintoihin kuin korkeamman kielitaidon oppilaat, kun taas korkeamman kielitaidon oppilaat nojasivat koodinvaihtoon tehtävän hallinnallisia tehtäviä varten. Tutkimuksestani selviää, että Englannin suullisen kielitaidon kokeissa tapahtuva koodinvaihto muistuttaa aiemmissa tutkimuksissa löydettyä, luokkatilanteessa tapahtuvaa koodinvaihtoa. Koska koodinvaihto on hyödyllinen työkalu kommunikaatiolle sekä luokkahuoneessa että sen ulkopuolella, väitän, ettei kohtuullista koodinvaihdosta tulisi rangaista myöskään koetilanteessa ja sitä myöten arvioinnissa.

Tämä työ tarkastelee suomen kielen rajageminaation eli loppukahdennuksen aiheuttavien sanojen käyttäytymistä vokaalialkuisten sanojen edellä. Tietyt sananmuodot, kuten herne ja tule, aiheuttavat seuraavan sanan alkukonsonantin pidentymisen: hernekeitto lausutaan ”hernekkeitto” ja tule tänne lausutaan ”tulet tänne”. Vokaalialkuisen sanan edellä (esim. ei aloiteta alusta) tilanne on monimutkaisempi. Työssä kuuntelin ensiksi osia Murteenseuruukorpuksen äänitteistä ja luokittelin mainitun kaltaiset vokaalinetiset tapaukset, joissa konsonanttialkuisen sanan edellä odottaisi konsonantin kahdentumista, neljään eri luokkaan sen mukaan, onko tilanteessa äännetty pitkä glottaalisegmentti, lyhyt glottaaliklusiili, lyhyt narina vai täyskato. Lopputulos oli, että Murteenseuruukorpuksen paikkakunnilta kotoisin olevat 1980-luvulla syntyneet puhujat, Pälkänettä lukuun ottamatta, äänsivät nuo tilanteet nykyäänkin suunnilleen samoin kuin paikkakunnilla äännettiin vanhastaan Lauri Kettusen murrekartan mukaan. Länsi- ja kaakkoismurteissa esiintyi lähes yksinomaan täyttä katoa, savolaismurteissa esiintyi enemmän vaihtelua. Savolaismurteissa oli tilastollisesti merkitsevää se, että glottaaliklusiili jäi todennäköisemmin pois ennen että-sanaa kuin muualla. Analysoin työssä myös itse äänitettyä lukupuhuntaa akustisesti. Sotkamolainen ja pääkaupunkiseutulainen informantti lukivat ääneen tekstin, josta otettujen esimerkkien spektrogrammeja nähdään työssä. Molempien informanttien luennassa oli tyypillistä, että vokaalialkuisen ja vokaaliloppuisen sanan väliin jäi jonkin mittainen perustaajuudeton osuus, joko glottaaliklusiili tai narinaa. Perustaajuudettoman osuuden kesto rajageminaatiollisissa tapauksissa oli kummallakin informantilla sama (ei tilastollisesti merkitsevää eroa), mutta sotkamolaisella perustaajuudettomat osuudet rajageminaatiottomissa tapauksissa olivat keskimäärin lyhyempiä kuin pääkaupunkiseutulaisella puhujalla.

Vallitsevan tieteeseen perustuvan uskomuksen mukaan ne englannin oppijat, joiden omissa äidinkielissään esiintyy vähän tai ei ollenkaan fraasiverbejä, välttävät fraasiverbien käyttöä englantia puhuessaan ja kirjoittaessaan englanti vieraana kielenä -kontekstissa. Tutkielmassani esitän holistisesti monimenetelmätutkimuksen keinoin vaihtoehtoisen näkemyksen, jonka mukaan verrattain vähäisempi fraasiverbien käyttö puheessa selittyy pikemminkin tietämättömyydestä ja vähäisestä altistuksesta, kuin tämän kielioppikategorian vastustamisesta. Tässä maisterintutkielmassa selvitän korpustutkimuksen keinoin pääasiallisesti suomalaisten lukiolaisten englannin oppijoiden fraasiverbien käyttöä suullisessa kokeessa, mutta tarkastelen myös suomalaisten 7.-luokkalaisten tuottamaa kieltä vertailun vuoksi. Käyttämäni suomalaiset korpukset ovat Hy-Talk ja FUSE. Vertaan suomalaisten englannin oppijoiden fraasiverbien käyttöä englantia äidinkielenään puhuvien isobritannialaisten nuorten fraasiverbien käyttöön. Vertailukorpuksena käytän BNC2014korpusta, josta rajasin aineistoa, jotta se olisi paremmin yhteensopiva suomalaisten korpusten kanssa niin koon kuin populaation osalta. Vertailemalla selvitän suomea ja englantia äidinkielenään puhuvien nuorten suullista fraasiverbien käyttöä rakenteellisesti, määrällisesti ja laadullisesti. Tavoitteenani on saada mahdollisimman kokonaisvaltainen kuva fraasiverbien käytöstä. Kun suomalaisesta korpusaineistosta saatua tietoa verrataan BNC2014-korpukseen, käy ilmi, että suomalaiset lukiolaiset englannin kielen oppijat käyttävät puheessaan keskimäärin huomattavasti vähemmän fraasiverbejä kuin englantia äidinkielenään puhuvat nuoret. Tämä ei kuitenkaan vielä tarkoita sitä, että suomalaisten englannin oppijoiden vähäisempi fraasiverbien käyttö selittyisi sillä, että fraasiverbejä vältettäisiin. Syitä verrattain vähäiseen fraasiverbien käyttöön voidaan löytää fraasiverbien opetuksesta ja vähäisestä altistuksesta. Tutkimalla Hy-Talkin sisältämää 7.-luokkalaisten englannin oppijoiden suullista tuottoa saadaan selville, että fraasiverbien käyttö kasvaa jyrkästi yläkoulun alusta lukioon. Fraasiverbien käyttö suullisessa koetilanteessa korreloi paremman kokonaisarvosanan kanssa. Vaikka suomalaisten englannin oppijoiden fraasiverbien käyttö on määrällisesti vähäisempää verrattuna natiiveihin, käyttämäni aineisto perustellusti vahvistaa näkemystä siitä, että oppimista tapahtuu ja suomalaiset englannin oppijat käyttävät fraasiverbejä parhaiden kykyjensä mukaan.

Pro gradu -tutkielmani käsittelee venäjänkielisiä sopimuksia ja niiden kielellisiä erityispiirteitä korpuslingvistiikan menetelmiä käyttäen. Sopimustekstien tutkiminen korpuslingvistisin menetelmin ei ole kovin yleistä, mistä johtuen suoraan verrannollista aikaisempaa tutkimusta, johon tutkimustuloksia voisi verrata, ei ole saatavilla. Monet sopimusten erikoispiirteistä ovat myös virallisen asiatyylin erikoispiirteitä. Tutkielman lähtökohtana onkin hypoteesi, jonka mukaan sopimukset ovat virallisen asiatyylin alalaji. Tutkielmassa etsitään korpuslingvistisin menetelmin sellaisia venäjänkielisten sopimusten erikoispiirteitä, jotka voisivat tukea hypoteesia. Lisäksi esitellään myös muita sopimusten erikoispiirteitä ja muotoseikkoja. AntConc-ohjelman avulla etsitään sopimusten kaikkein käytetyimmät lekseemit ja N-grammit, joista voidaan tehdä johtopäätöksiä sopimusten ominaispiirteistä ja niiden esiintymisestä. Tutkimustulokset ovat pääosin kvantitatiivisia ja tutkielman kvalitatiiviset tulokset on johdettu niistä. Tutkimusaineistona käytetään mallisopimuksia, joista on muodostettu oma sopimuskorpus, Korpus dogovorov. Mallisopimukset toimivat oikeiden sopimusten pohjina, joten niissä on samoja erikoispiirteitä, kuin oikeissakin sopimuksissa. Lisäksi mallisopimukset ovat helpommin saatavilla, mikä mahdollistaa suuremman aineiston keruun ja kattavampien tutkimustulosten saamisen. Mallisopimukset eivät myöskään sisällä mitään oikeussubjektien salaisia tai henkilökohtaisia tietoja. Aineisto koostuu 735:stä mallisopimuksesta, jotka jakautuvat eri sopimustyyppeihin, kuten kauppasopimuksiin, edustussopimuksiin, vuokrasopimuksiin, työsopimuksiin jne. Aineistoon on pyritty keräämään mahdollisimman laaja kirjo eri sopimustyyppejä. Tutkielmassa perehdytään virallisen asiatyylin erikoispiirteisiin, erityisesti tyylillisiin piirteisiin. Tyylillisiä piirteitä ovat imperatiivisuus, tarkkuus, persoonan häivyttäminen eli persoonattomuus ja standardisoinnin korkea taso. Lisäksi perehdytään lähdekirjallisuudesta löytyviin sopimusten erikoispiirteisiin ja muotoseikkoihin. Tutkimusmetodeina käytetään korpuslingvistisien menetelmien tuottamia tilastollisia lukuja, joista keskeisimmät tässä tutkielmassa ovat absoluuttinen frekvenssi ja yhteisinformaatio MI (mutual information), joka mittaa kollokaatioiden osien todennäköisyyttä esiintyä yhdessä. Näitä menetelmiä hyödyntäen on koottu korpusten hallintaohjelmaa hyväksi käyttäen sopimusten käytetyimmät lekseemit ja N-grammit, jotka koostuvat 2-6:sta sanasta. 2-grammit on lajiteltu ryhmiin, mm. pääsanan ja määreen muodollisten suhteiden mukaan. Käytetyimpiä lekseemejä ja N-grammeja analysoimalla on tultu johtopäätökseen, että sopimukset ovat virallisen asiatyylin alalaji. Virallisen asiatyylin tyylilliset piirteet esiintyvät laajalti tutkimustuloksissa, mikä todistaa hypoteesin paikkansapitävyyden. Tutkimustulokset havainnollistavat myös muita sopimusten erikoispiirteitä, esimerkiksi verbien frekvenssi verrattuna substantiiveihin on normaalia pienempi. Tutkimustuloksista voidaan myös havaita, miten verbit korvataan lauseissa. Myös monet muut virallisen asiatyylin tyylillisten piirteiden ilmaisukeinot, samoin kuin muutkin virallisen asiatyylin ja sopimusten erikoispiirteet, esiintyvät tutkimusaineistossa, mutta niiden esiintyminen ei ole tarpeeksi toistuvaa, jotta ne näkyisivät käytetyimpien lekseemien ja N-grammien joukossa. Esimerkkinä voidaan mainita sopimusten leksikaaliset ja kieliopilliset poikkeamat kirjakielen normeista, joita esiintyy aineistossa. Tämän tutkielman merkittävin tuotos ovat massiiviset lekseemi- ja N-grammilistat, jotka itsessään kertovat paljon sopimusten erikoispiirteistä ja tarjoavat vastauksen kysymykseen, mitä lekseemejä ja kiinteitä sanaliittoja sopimuksissa esiintyy.