Browsing by Subject "kortisoli"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-10 of 10
  • Vienola, Kirsi (Helsingfors universitet, 2013)
    Tutkimus liittyi moniosaiseen, Maa- ja metsätalousministeriön ja Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisen tiedekunnan rahoittamaan projektiin Hyvinvoinnin lisääminen sianlihantuotannossa (INWEPP). Tarkoituksena oli selvittää häkki-, karsina- ja pesäporsimisympäristöjen vaikutukset ja yhteydet alkuimetyskaudella emakon vapaiden rasvahappojen (NEFA) vapautumiseen sekä oksitosiini-, prolaktiini- ja kortisolieritykseen ja porsastuotokseen. Yorkshiren ja maatiaisen 11 risteytysensikkoa ja 22 risteytysemakkoa jaettiin kolmeen erilaiseen porsimisympäristöön noin seitsemän päivää ennen odotettua porsimista. Jokaisessa ryhmässä oli lähes yhtä monta ominaisuuksiltaan samanlaista ensikkoa ja useammin kuin kerran porsinutta emakkoa. Porsimisympäristöinä olivat häkki (2,1m x 0,8m) ja karsina (2,8m x 2,1m) vähäisillä kuivikkeilla sekä karsina runsailla kuivike- ja pesäntekomateriaaleilla (pesä). Kaikki emakot laitettiin heti porsimisen jälkeen häkkeihin. Verinäytteiden ottoa varten ensikoille ja emakoille laitettiin katetri ja verinäytteet otettiin kolmena peräkkäisenä päivänä ennen odotettua porsimispäivää ja neljänä päivänä porsimisen jälkeen. Näytteistä määritettiin NEFA, oksitosiini, kortisoli ja prolaktiini. Porsaiden kuolleisuudessa ei ollut eroja ympäristöjen välillä. Huomioitaessa myös kuolleena syntyneet porsaat, kuolleisuus oli 14,2 % häkkiympäristössä, 24,6 % karsinaympäristössä ja 12,6 % pesäympäristössä. Vapaissa porsimisympäristöissä oli parhaat porsaiden kasvutulokset, erityisesti karsinaympäristössä. Pesäympäristössä oli suurin pahnuepaino porsaiden syntymähetkellä. Häkki- ja karsinaympäristöissä emakoilla oli ensikoita suuremmat pahnueet seitsemän päivän kuluttua porsimisesta. Pahnuepainojen ja pahnuekokojen erot olivat suuntaa-antavia. Porsimisen jälkeen kortisolin tai oksitosiinin pitoisuuksissa ei ollut eroja sen suhteen oliko emakko porsinut yhden vai useamman kerran tai missä ympäristössä porsiminen tapahtui. Prolaktiinipitoisuus oli emakoilla ensikoita korkeampi, mutta pitoisuudet eivät eronneet porsimisympäristöjen välillä. Karsina- ja pesäympäristöissä ensikot mobilisoivat emakoita enemmän kudosrasvoja. Pesäympäristössä porsineilla ensikoilla oli korkeampi plasman NEFA-pitoisuus verrattuna häkki- ja karsinaympäristöissä porsineisiin. Erot olivat suuntaa-antavia. Plasman NEFA-pitoisuuksien erot ympäristöjen välillä eivät selitä karsinaympäristössä porsineiden emakoiden ja ensikoiden hyvää porsaskasvua. Pesäntekomateriaalien tarjoaminen emakoille ja ensikoille saattaa vähentää kuolleena syntyneiden porsaiden määrää ja liikkumisen mahdollistaminen porsimisen päättymiseen asti voi edesauttaa porsaiden hyvää kasvua. Pesäntekomateriaalien tarjoaminen ei tässä tutkimuksessa vaikuttanut yksiselitteisesti emakoiden emo-ominaisuuksiin tai stressiin alkuimetyskaudella.
  • Bergman, Sini (Helsingfors universitet, 2007)
    Tämä lisensiaatin tutkielma koostuu kirjallisuuskatsauksesta ja tutkimusosasta. Kortisoli on steroidihormoni, josta suurin osa muodostetaan lisämunuaisen kuorikerroksessa. Sen eritystä säätelee synteesin nopeus, joka on suurimmillaan mm. normaalisti aamulla, stressitilanteissa tai porsimista edeltävänä iltana. Kortisoli auttaa elimistöä selviämään paremmin stressitilanteista. Leptiini on peptidihormoni, jota eritetään lähinnä rasvakudoksesta. Se säätelee ruokahalua, osallistuu suolen kehitykseen, neuroendokriiniseen vasteeseen ja puberteetin alkamiseen. Stressireaktion voi laukaista monenlaiset fysikaaliset, kemialliset ja psyykkiset tekijät. Stressireaktiot, kuten sympaattisen hermoston aktivoituminen, auttavat elimistöä selviämään paremmin poikkeavasta tilanteesta. Pitkään jatkuessaan stressi kuitenkin kuluttaa voimavaroja ja on siten haitallista. Tutkimuksessa verrattiin kahden erilaisen ympäristön (kuivitettu karsina ja kuivittamaton häkki) vaikutusta porsimisen kestoon ja emakon fysiologiaan ennen ja jälkeen porsimisen. Erityisesti seurattiin emakoiden kortisoli- ja leptiinipitoisuuksia. Tutkimuksessa oli 20 emakkoa karsinoissa, joissa oli olkikuivikkeita ja 18 emakkoa häkeissä ilman kuivikkeita. Näytteet kerättiin päivästä -5 päivään +5 porsimispäivän ollessa päivä 0. Sylkinäytteet kortisolin määritystä varten otettiin neljä kertaa päivässä. Verinäytteet porsimisen aikaisen oksitosiinipitoisuuden määritystä varten otettiin yhdeksältä karsinassa olevalta ja yhdeksältä häkissä olevalta emakolta. Lisäksi tutkittiin emakon maidon leptiinipitoisuuden vaikutusta porsaiden painon kehitykseen ja päivittäisiin imetyskertoihin. Maitonäytteet otettiin päivittäin 37:lta emakolta porsimispäivästä alkaen päivään +5 saakka. Emakkoja videoitiin onnistuneiden imetysten lukumäärän ja porsimisen keston selvittämiseksi ja porsaat punnittiin yksittäin päivinä +1, +3 ja +5. Ympäristöolosuhteilla ei ollut vaikutusta pahnuekokoon tai porsaiden kasvuun päivästä +1 päivään +5. Sen sijaan emakon maidon suuri leptiinipitoisuus vaikutti porsaiden painon kehitykseen ja päivittäin onnistuneisiin imetyskertoihin negatiivisesti. Päivästä -5 päivään +1 ei todettu merkittävää eroa emakon kortisolipitoisuuksissa kuivitetun karsina- ja kuivittamattoman häkkiryhmän välillä. Sen sijaan päivästä +2 päivään +5 kuivittamattoman häkkiryhmän emakoilla oli suuremmat kortisolipitoisuudet (19,9 ± 13,8 ng/ml) kuin kuivitetun karsinaryhmän emakoilla (13,2 ± 9,5 ng/ml, p = 0,03). Porsiminen kesti keskimäärin 93 minuuttia pidempään kuivittamattoman häkkiryhmän emakoilla verrattuna kuivitetun karsinaryhmän emakoihin. Myös porsaiden syntymän välinen aika oli kuivittamattomalla häkkiryhmällä pidempi (25±4 min) kuin kuivitetulla karsinaryhmällä (16 ± 2 min, p = 0,05). Keskimäärin emakot porsivat kolmessa tunnissa. Oksitosiinipitoiduudet olivat kuivittamattomalla häkkiryhmällä 38,1±24,6 pg/ml ja kuivitetulla karsinaryhmällä 77,6 ± 47,6 pg/ml (p=0,08). Kortisolipitoisuuden ja oksitosiinipitoisuuden välistä yhteyttä ei todettu. Tämä tutkimus osoitti porsimisolosuhteilla olevan vaikutusta emakon porsimisen aikaiseen ja imetyksen alkukauden fysiologiaan.
  • Kyöstilä, Riikka (Helsingin yliopisto, 2020)
    Sioilla imetys ja negatiivinen energiatase estävät kiiman ilmenemisen imetyksen aikana. Emakolle voidaan saada aikaan kiima imetyksen aikana keskeytetyn imetyksen avulla. Tällöin emakko vieroitetaan porsaistaan osaksi aikaa vuorokaudesta noin viikon ajaksi. Tiineytyksen jälkeen emakko voi jatkaa porsaiden imetystä. Porsaiden on havaittu tutkimuksissa hyötyvän asteittaisesta vieroituksesta ja myöhemmästä vieroitusiästä paremman syönnin, kasvun ja suoliston terveyden muodossa. Keskeytetyn imetyksen vaikutuksista emakon hedelmällisyyteen kaivataan lisätietoa, sillä aiemmat tulokset ovat olleet vaihtelevia. Tämän työn tutkimusosiossa kuvataan neljä viikkoa porsimisen jälkeen aloitetun keskeytetyn imetyksen, ja neljä viikkoa sen jälkeen jatkuneen ryhmäimetyksen vaikutuksia emakoiden hedelmällisyyteen. Tavoitteena on selvittää eroja hedelmällisyyden tunnusluvuissa (kiiman ilmeneminen, tiinehtymis- ja porsimisaste, sekä tuleva pahnuekoko) emakoiden välillä eri porsimiskerran, imetysajan pituuden tai kuntoluokan mukaan. Lisäksi tavoitteena on tutkia follikkelikasvua ja emakoiden kokemaa stressiä keskeytetyn imetyksen aikana. Tutkimuspopulaation koko oli 23 emakkoa, jotka porsivat vapaaporsituksessa 3–5 emakon ryhmäimetysosastolla vuosien 2017–2018 aikana. Yhteensä porsimisia kertyi 33. Neljä viikkoa porsimisen jälkeen aloitettiin viikon kestävä keskeytetty imetys, jonka aikana emakoiden munasarjojen follikkelikasvua mitattiin ultraäänitutkimuksin. Lisäksi emakoilta kerättiin sylkinäytteitä kortisolin määritystä varten ja verinäytteitä progesteronin määritystä varten. Emakot punnittiin, ja selkärasvan paksuus mitattiin ultraäänimenetelmällä noin viikkoa ennen porsimista sekä keskeytetyn imetyksen aloituspäivänä. Neljän viikon kuluttua tiineytyksestä emakoille tehtiin tiineystarkastus. Porsaiden synnyttyä kerättiin tiedot pahnuekoosta. Ensikot ilmensivät kiiman heikommin (57 %) vanhempiin emakoihin nähden (92 %) (p-arvo 0,021). Ensikot myös menettivät merkitsevästi enemmän selkärasvan paksuuttaan (-33 %) emakoihin nähden (-15 %) (p-arvo 0,01). Tiinehtymisaste oli keskimäärin 79 % (ei merkitsevää eroa porsimakertojen välillä). Imetyskauden pituus keskeytetyn imetyksen alkaessa vaikutti merkitsevästi tiinehtyvyyteen (<28 vrk 40 %, >28 vrk 87 %) (p-arvo 0,02). Vanhojen emakoiden (porsimakerta 5–7) porsimisaste oli heikompi (46 %) muihin nähden (88 %) (p-arvo 0,03). Keskeytetyllä imetyksellä saavutettiin onnistunut follikkelikasvu ovulatoriseen kokoon (keskiarvo 6,51 mm). Emakoiden syljen kortisolipitoisuuden havaittiin kasvavan iltapäivää kohden keskeytetyn imetyksen 1., 5. ja 7. päivänä. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että neljän viikon imetyksen jälkeen aloitettu keskeytetty imetys mahdollistaa emakoiden tiineytyksen imetyksen aikana. Tiineytyksen jälkeen emakko voi jatkaa imetystä, ja näin porsaat voidaan vieroittaa vanhempina. Nuori ikä (ensikko), voimakas laihtuminen ja lyhyt imetyskausi keskeytetyn imetyksen alkaessa voivat johtaa heikompiin hedelmällisyystuloksiin. Keskeytetty imetys saattaa aiheuttaa emakoille stressiä, mikä voi heikentää hedelmällisyyttä.
  • Gustafsson, Julia (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tämä on kirjallisuuskatsaus kissojen hyperaldosteronismista sekä hyperadrenokortisismista. Työn tarkoitus on antaa suomenkielistä lisätietoa kyseisistä sairauksista ja toimia eläinlääkärin aputyökaluna praktiikassa. Primäärissä hyperaldosteronismissa lisämunuaiskuori tuottaa liikaa aldosteronia, mikä aiheuttaa verenpaineen nousua sekä hypokalemiaa. Hyperaldosteronismilla on kaksi taustasyytä: kasvainmuutos lisämunuaisessa tai lisämunuaiskuoren liikakasvu. Kasvainmuoto on huomattavasti yleisempi. Diagnostiikassa korkean verenpaineen ja/tai hypokalemian löytyminen on oleellista. Tyypilliset oireet liittyvät vähintään toiseen näistä, esimerkiksi lihasheikkous ja silmänpohjamuutokset. Hyperaldosteronismia epäiltäessä mitataan seerumin aldosteronipitoisuus, joka tyypillisesti on voimakkaasti koholla. Ultraäänitutkimuksella etsitään viitteitä suurentuneista lisämunuaisista tai lisämunuaiskasvaimesta. Kasvainperäisessä hyperaldosteronismissa lisämunuaisen poisto on suositelluin hoitomuoto. Hyperaldosteronismin hypokalemiaa ja korkeaa verenpainetta voidaan hoitaa myös oireenmukaisella lääkehoidolla. Onnistuneen leikkauksen jälkeen ennuste on erinomainen, vaikka komplikaatioriski on melko suuri. Elinajanodote on useampia vuosia. Lääkehoidolla ennuste on hieman huonompi. Hyperadrenokortisismissa eli Cushingin oireyhtymässä lisämunuaiskuori tuottaa liikaa kortisolia, mikä aikaansaa elimistön immuunisupression ja katabolisen tilan sekä ohentaa ihoa. Hyperadrenokortisismissa taustasyitä on kolme: aivolisäkeperäinen tai lisämunuaisperäinen kasvain tai iatrogeeninen eli (kortisoni)hoidon aiheuttama. Yleensä kissan hyperadrenokortisismi on aivolisäkeperäistä. Oireet liittyvät tyypillisesti rinnakkaiseen diabetes mellitukseen sekä kortisolin ihovaikutuksiin. Potilaat ovat lihasköyhiä ja vatsaontelo on laajentunut. Karvattomuutta esiintyy usein ja iho on altis repeämiselle ja mustelmille. Kissa juo, virtsaa ja syö normaalia enemmän. Diagnostiikka ei ole yksiselitteistä. Suositelluin seulontakoe on matala-annoksinen deksmetasonisuppressiokoe. Myös virtsan kortisoli-kreatiniinisuhdetta voidaan hyödyntää. Kun hyperadrenokortisismi on vahvistettu, on eroteltava, mikä muoto on kyseessä. Diagnostinen kuvantaminen on hyödyllinen apuväline. Lisäksi deksmetasonisuppressiokoe yhdistettynä virtsan kortisoli-kreatiniinisuhteen mittaukseen voi antaa osviittaa siitä, onko kyseessä lisämunuais- vai aivolisäkeperäinen sairaus. Hyperadrenokortisismin hoitoa hankaloittavat monet tekijät, joten ennuste on hyperaldosteronismiin nähden varauksellisempi. Sairauden harvinaisuuden vuoksi sen hoitoa ei ole tutkittu suurilla kissamäärillä eikä yhtä hoitosuositusta ylitse muiden voida antaa. Hoitovaihtoehtoina ovat aivolisäkkeen tai lisämunuais(t)en poisto, aivolisäkkeen säteilytys sekä lääkehoito. Aivolisäkkeen poistoa tai säteilytystä ei ole toistaiseksi mahdollista tehdä Suomessa. Lääkevaihtoehdoista trilostaani on eniten käytetty ja tutkittu. Kirurgiaan liittyy suuri komplikaatioriski, mutta onnistuneen leikkauksen jälkeen kissan elinikä vaihtelee kuukausista useampiin vuosiin. Hyperaldosteronismi on todennäköisesti alidiagnosoitu sairaus ja sitä kannattaa epäillä kaikilla hypokaleemisilla ja korkeaa verenpainetta sairastavilla kissoilla. Tulevaisuuden tutkimuskohteita hyperadrenokortisismin saralla ovat karvojen kortisolipitoisuuden mittaaminen, etomidaatin käyttö lääkehoidossa sekä kotona suoritettavan deksmetasonisupressiokokeen ja virtsan kortisoli-kreatiniinisuhteen hyödyntäminen diagnostiikassa.
  • Hirvelä, Satu (Helsingfors universitet, 2016)
    Objective: Depression and anxiety disorders are mood disorders which may result from a number of psychological, social and biological reasons. Dysregulation of HPA-axis, such as hypercortisolism and hypocortisolism, is thought to be connected to depression and anxiety. On the other hand depression and anxiety are also connected to the personality characteristics like high neuroticism. The aim of this study was to examine the connections of personality characteristics and evening cortisol to depression, anxiety and their comorbidity. These have not been previously studied together. Methods: This study used data from the second wave of the MIDUS (Midlife in the United States) longitudinal study. The data was collected by the Institute on Aging at the University of Wisconsin-Madison during 2004-2006. Personality characteristics were assessed by the short personality scale of MIDUS, where respondents assessed the suitability of 25 adjectives to themselves in a four-step scale. Depression and anxiety were measured by MASQ (Mood and Anxiety Symptom Questionnaire) which had been modified for MIDUS. Cortisol was measured from saliva at four different time points during four days. ANOVA, linear regression and multi-nominal logistic regression were used for data analysis. Results and conclusions: Low evening cortisol level appears to be predictive of anhedonic depression in low educated young people. The personality characteristics of high neuroticism and low conscientiousness predicted all symptom groups, which is in line with previous studies. High neuroticism was the biggest risk for comorbid depression and anxiety. In addition to high neuroticism and low conscientiousness, female sex, middle and low level education also predicted somatic anxiety and hypocortisolism, female sex, low extraversion and middle and low level education predicted anhedonic depression. Furthermore, a low level of education was positively associated with comorbidity. Neuroticism is a risk for mood disorders and understanding its development in childhood requires further research. Neuroticism should be taken in account in clinical practice. Psychotherapy might be effective to reduce neuroticism.
  • Kannela, Niina (Helsingfors universitet, 2013)
    Cortisol is a vital hormone for normal bodily functions. Both physical and mental stress, as well as many diseases like the Cushing syndrome are known to increase the human cortisol levels. These levels can be measured in many biological matrixes, such as saliva. Traditionally, these measurements have been done by using immunoassays or liquid chromatographic-mass spectrometric methods (LC-MS). However, in the last few years, ambient ionization techniques, which are quick and easy to use, have also proven suitable for quantitative analysis of compounds in biological matrixes. Thus, these techniques could offer an alternative to traditional methods in the analysis of cortisol from human saliva. The aim of this study was to investigate the suitability of desorption atmospheric pressure photoionization (DAPPI) for quantitative analysis of steroids in saliva. The investigated steroids were dehydroepiandrosterone (DHEA), cortisol and testosterone. Because of the low quantities of testosterone and DHEA in saliva, the study was mainly focused on cortisol analysis. In this study, the ionization mechanism for the steroids was observed to be proton transfer with every tested spray solvent (acetone, chlorobentzene and toluene). Even though the choice of spray solvent did not change the ionization mechanism, it affected the efficiency of ionization. In cortisol measurements acetone was observed to be the best solvent. The temperature of the microchip, as well as the UV-lamp used (dc- or rf-lamp), only affected the ionization slightly. In this study, measuring cortisol in non-pretreated saliva was not successful. However, solid phase extraction (SPE) method for the pretreatment of saliva was optimized with high recovery for cortisol (106 %). The detection limit for cortisol (50 nM) in water samples and the linear area of cortisol in both water and pretreated saliva samples (500 nM - 10 µM) were also determined. Poor repeatability of DAPPI-system was the main challenge in these measurements. The DAPPI-MS-method developed in this study is suitable for analyzing cortisol in pretreated saliva samples. However, without further development it is not sensitive enough to be used in quantitative analysis of cortisol in salivary levels.
  • Kirves, Petra (Helsingfors universitet, 2003)
    Medetomidiinia ja asepromatsiinia käytetään yleisesti anestesian esilääkkeenä koiralla. Medetomidiini on α2-agonisti ja asepromatsiini fentiatsiini. Aineet eroavat toisistaan sekä vaikutusmekanismeiltaan että vaikutuksiltaan. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli vertailla asepromatsiinin ja medetomidiinin ominaisuuksia käytettäessä niitä esilääkkeenä sekä selvittää, onko aineiden vaikutuksilla olennaisia eroja potilaan stressireaktioon ennen leikkausta ja sen jälkeen. Aineiden ominaisuuksia käsitellään kirjallisuuskatsauksessa. Tutkimukseen valittiin Yliopistollisen eläinsairaalan potilasmateriaalista 44 narttukoiraa, jotka tulivat sterilaatioleikkaukseen. Koirilla ei ollut sairauteen viittaavia löydöksiä. Koirat jaettiin sattumanvaraisesti kahteen yhtä suureen ryhmään, joista toiset saivat esilääkitykseksi medetomidiinia ja butorfanolia (20 μg/kg + 0,2 mg/kg) ja toiset asepromatsiinia ja butorfanolia (0,05 mg/kg + 0,2 mg/kg). Esilääkitys annettiin lihaksensisäisesti. Anestesian induktioon käytettiin propofolia ja ylläpitoon isofluraania. Jokainen koira sai lisäksi kipulääkitykseksi preoperatiivisesti karprofeenia ja postoperatiivisesti buprenorfiinia. Perioperatiivisena aikana koirien plasmasta mitattiin koirien adrenaliini-, noradrenaliini-, β-endorfiini-, ja kortisolipitoisuuksia. Lisäksi mitattiin sydänfrekvenssiä ja verenpainetta. Koirien sedaatiotasoa ja kipua arvioitiin. Medetomidiiniryhmässä adrenaliini- noradrenaliini ja kortisolipitoisuudet olivat merkitsevästi pienempiä kuin asepromatsiiniryhmässä. B-endorfiinipitoisuudet ryhmien välillä eivät eronneet toisistaan. Medetomidiiniryhmässä sydänfrekvenssi oli matalampi ja keskiverenpaine korkeampi kuin asepromatsiiniryhmässä. Postoperatiivisesti asepromatsiiniryhmä oli syvemmässä sedaatiossa kuin medetomidiiniryhmä. Aineiden eroa kivunpoistossa ei pystytty suoraan vertaamaan potilaiden erilaisen sedaatiotason vuoksi. Tutkimuksessa havaitut erot potilaiden stressihormonien pitoisuuksissa perioperatiivisena aikana viittaavat siihen, että tässä suhteessa medetomidiini olisi potilaalle parempi vaihtoehto esilääkkeeksi kuin asepromatsiini. Aineilla oli myös eroa mitattaessa anesteettien tarvetta, sedaatiotasoa ja verenkiertoelimistön toimintaa.
  • Kanerva, Kira (Helsingfors universitet, 2009)
    Kortisoli on lisämunuaisperäinen glukokortikoideihin kuuluva steroidihormoni, jolla on tärkeä säätelytehtävä elimistön aineenvaihdunnassa. Kortisoli on yksi tärkeimmistä stressihormoneista ja sen avulla elimistö kykenee selviytymään stressin aiheuttamista muutoksista. Kortisolin eritykselle on tyypillistä vuorokausivaihtelu. Hevosilla kortisolin pitoisuus on matalimmillaan yöaikaan ja korkeimmillaan aamulla. Vuorokausivaihtelun lisäksi plasman kortisolipitoisuuteen vaikuttaa esimerkiksi hevosen kokema stressi. Puunpureminen eli imppaaminen on yksi yleisimmistä stereotypioista hevosilla. Sitä on pidetty huonona tallitapana, josta hevosten omistajat ovat yrittäneet päästä eroon esimerkiksi erilaisten puunpuremista estävien pantojen avulla. Sen etiologia ja funktio on huonosti tunnettu. Yleisesti oletetaan, että puunpurijahevoset ovat muita hevosia stressiherkempiä, jolloin puunpureminen on ikään kuin keino käsitellä ja vähentää stressiä sekä nopeuttaa stressiin sopeutumista. Puunpuremisen ja plasman kortisolipitoisuuden välistä yhteyttä on tutkittu hevosilla jonkin verran. Tutkimuksissa on keskitytty enimmäkseen lyhytaikaisen kortisolipitoisuuden tutkimiseen. Hevosten stereotypioihin verrattavissa tilanteissa ihmisillä on havaittu muutoksia kortisolin vuorokausivaihtelussa. Tutkimuksen kokeellisessa osuudessa haluttiin selvittää kortisolin vuorokausivaihtelua ja verrata sitä puunpurijoiden ja verrokkihevosten välillä. Tutkimuksen kokeellinen osuus suoritettiin keväällä 2008. Tutkimuksessa ei löydetty eroavaisuuksia kortisolin pitoisuuksissa eikä vuorokausivaihtelussa puunpurijoiden ja verrokkien välillä. Selkeä kortisolipitoisuuden vuorokausivaihtelu oli havaittavissa kaikilla hevosilla.
  • Kiuru, Laura (Helsingin yliopisto, 2018)
    Child needs physically active movement and play in their everyday life. Study has shown that physical activity compensates fort the functioning of the stress system and strengthen the learning preconditions. Aim of this study was to increase awareness of the relation between stress management and physical activity in young children. There were three research problems: (1) How physically active children are, (2) what is the connection between the environment and the physical activity and (3) what is the connection between physical activity and stress hormone levels? The study is quantitative and there has been used observation as a research method. One observation component was the physical activity of the child, which the teachers observed for seven days, by evaluating the activity of the child eigther low, moderate, or high. In addition, children's stress hormone levels are measured on two days for a saliva sample; before lunch, in the middle of the day and also in the afternoon. The study is part of The Helsinki University orientation project which 162 children, from different kindergartens in Vantaa, has took part with. As a analysis methods there has been used cross-tabulation, correlation and regression analysis. This study shows that average child does the most lowest physical activity. Physical activity was at its highest in outdoor activities and education and at its lowest in basic care. The child's sex was not statistically linked to physical activity, but the age of the child was also important for physical activity. The least physically active were 1–2 years old and the most active were 6–7 years of age. According to the study, low physical activity was associated with higher levels of stress hormone and instead high physical activity decreased the stress hormone level.
  • Nuutinen, Annamari (Helsingfors universitet, 2005)
    Lämpösokkiproteiinit (HSP) ovat solun sisäisiä proteiineja, jotka jaotellaan perheisiin niiden molekyylipainon perusteella. Yksi parhaiten tunnetuista HSP- perheistä on 70 kDa:n lämpösokkiproteiinit, joista HSP73 on solussa jatkuvasti ilmentyvä ja HSP72 indusoituva muoto, jonka pitoisuus solun sisällä kasvaa stressiä aiheuttavissa tilanteissa. Vaikka HSP72 on solun sisäinen proteiini, sitä on löydetty myös seerumista sekä stressaantuneilta että stressaantumattomilta yksilöiltä. Tämän työn tarkoituksena oli selvittää sikojen teurastusta edeltävän stressin, teurastuksessa usein havaittavan täysimahaisuuden ja seerumin HSP72- pitoisuuden yhteyttä sekä selvittää mahdollisuutta käyttää seerumin HSP72-pitoisuutta sian stressi-indikaattorina. Lisäksi tavoitteena oli kartoittaa yksilöiden välistä seerumin HSP72-pitoisuuden vaihtelua. Näytteet otettiin 80 siasta Koiviston teurastamolla Mellilässä. Siat tulivat viideltä eri tilalta. Jaoin siat kolmeen ryhmään (ryhmä 1, 2 ja 3) sikojen ennen teurastusta teurastamon navetassa viettämän ajan ja kuljetusajan perusteella. Ryhmään 1 (n=39) kuuluvat siat saapuivat teurastamolle teurastusta edeltävänä päivänä noin 19 tuntia ennen teurastusajankohtaa ja niiden kuljetusaika kotitilalta teurastamolle oli kaksi tuntia. Ryhmään 2 (n=23) ja ryhmään 3 (n=18) kuuluvat siat saapuivat teurastamolle samana päivänä kun teurastus tapahtui. Ryhmään 2 kuuluneiden sikojen kuljetusaika oli 25 minuutista 1 ½ tuntiin ja ne olivat teurastamon navetassa 45 minuuttia ennen teurastusta. Ryhmään 3 kuuluneiden sikojen kuljetusaika oli noin 2 ½ tuntia ja ne olivat teurastamon navetassa 10- 15 minuuttia ennen teurastusta. Kokeeseen kuuluvat siat olivat tekemisissä teurastamon navetassa vain omalta tilalta tulleiden sikojen kanssa. Siat tainnutettiin hiilidioksiditainnutuksella 2-4 sian ryhmissä, jonka jälkeen siat pistettiin välittömästi. Verinäytteet otettiin pistoverestä. Siat ohjattiin tainnutuskuoppaan menevään häkkiin ajolevyn avulla. Seerumin HSP72 määritettiin immunologisesti. Näytteistä mitattiin myös veren laktaatti pitoisuus ja seerumin kortisolipitoisuus. Kaikkien sikojen seerumin HSP72- pitoisuuksien keskiarvo on 5,9 ± 7,4 ng/ml. Työssä saatujen tulosten perusteella seerumin HSP72 ei korreloi akuutin stressin indikaattoreina käytettävien laktaatin tai kortisolin kanssa eri kuljetusryhmissä eikä myöskään koko eläinmateriaalissa. Myöskään sikojen täysimahaisuudella ei ollut yhteyttä seerumin korkeaan ( >5 ng/ml) HSP72- pitoisuuteen missään kuljetusryhmässä. Ryhmän 1 ja ryhmän 3 välillä on tilastollisesti merkitsevä ero HSP72- pitoisuuksissa (P<0,05), HSP72- pitoisuuden ollessa korkeampi ryhmässä 3. Myös ryhmän 2 ja ryhmän 3 välillä on tilastollisesti merkitsevä ero HSP72- pitoisuuden suhteen (P<0,05), HSP72- pitoisuuden ollessa korkeampi ryhmässä 3. Ryhmien 1 ja 2 välillä ei ole tilastollista eroa HSP72- pitoisuudessa. Tässä työssä saatujen tulosten perusteella seerumin HSP72 ei sellaisenaan sovellu kroonisen stressin indikaattoriksi vaan vaatii lisätutkimuksia, joissa samanaikaisesti mitataan kroonista stressiä esimerkiksi sikojen käyttäytymistä tutkimalla. Kirjallisuuskatsauksessa käsitellään stressiä ja sen aiheuttamia fysiologisia muutoksia koko eläimen tasolla sekä solutason stressiä ja erityisesti molekyylipainoltaan 70 kDa:n lämpösokkiproteiinien roolia solutason stressivasteessa. Lopuksi käsitellään teurastusta edeltävän stressin yhteyttä sianlihan laatuun.