Browsing by Subject "korut"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-15 of 15
  • Ahde, Petra (Kuluttajatutkimuskeskus, 2006)
    Kuluttajatutkimuskeskus. Työselosteita ja esitelmiä 98
  • Ranta, Helena (1998)
    Tutkimus käsittelee rautakautisia helmiä koruina ja symboleina. Tutkimusmateriaalina on viiden varsinaissuomalaisen ja eteläsatakuntalaisen ruumiskalmiston, Euran Luistarin, Yläneen Anivehmaanmäen ja Köyliön Köyliönsaaren A-, B- ja C-kalmistojen helmimateriaali. Työn alkuosa käsittelee helmiä arkeologisena esineryhmänä: minkälaisia helmiä esiintyy, minkälaisia muutoksia – niin määrällisiä kuin laadullisiakin – helmissä voidaan havaita. Myös helmien alkuperäkysymyksiä pohditaan. Helmiaineiston jäsentämiseksi tutkimusaineiston 2278 helmeä luokiteltiin neljän merkitsevän kriteerin, valmistusmateriaalin, koristeaiheen, pohjavärin ja muodon, perusteella. Aineistosta erottui 185 eri helmityyppiä. Tutkimusaineiston helmien kronologista asemaa tutkittaessa valittiin tarkastelun kohteeksi ainoastaan sellaiset helmet, jotka kuuluivat hautojen varsinaiseen löytökerrokseen. Lisäksi haudan nuorimman ja vanhimman mahdollisen ajoituksen erotuksen tuli olla korkeintaan 75 vuotta. Näiden kriteerien perusteella voitiin kalmistoista hahmottaa 6 helmijaksoa: 1. 650-700 jKr., 2. 800-875 jKr., 3. 875-950 jKr., 4. 950-1025 jKr., 5. 1000-1075-1150 jKr. Helmityyppien alkuperän tarkastelu osoitti, että tutkimusaineiston helmien alkuperä on vaihteleva. Helmiä on tuotu sekä läntisestä ja itäisestä Euroopasta että myös Länsi-Turkestanista ja Välimeren alueelta. Työn jälkimmäisessä osassa selvitetään helmien käyttötarkoitusta. Koska arkeologinen aineisto antaa niukasti tulkintamahdollisuuksia helmien käytölle, valittiin tarkastelun lähtökohdaksi etnografisten tutkimusten tarjoamia tulkintamalleja. Helmien tulkinnassa keskityttiin kolmeen aspektiin: koru- ja maksuvälinekäyttöön sekä yksilön suojelutarpeen ilmentymiseen. Helmien käyttöä koruina tarkasteltiin kauneusidean ilmentymänä, johon kuuluu helmien kantotapa, helminauhojen kokoonpano ja helmien edustama värimaailma. Ryhmäidentiteettiä tarkasteltiin helmien kuvastamien sukupuoli- ja ikäryhmäerojen sekä sosiaalisten- ja taloudellisen aseman vaihteluiden ja etnisten erojen kautta. Yksilölliset erot tutkimusaineiston hautauksissa todistavat, että puku siihen liittyvine koruineen ei ole ollut vainajalle tarkoitettu standardipuku, vaan se ilmentää vainajan persoonaa. Yksilö viestii kokonaisuudella, johon kuuluu puvun ja korujen lisäksi myös mukana kannettavat työkalut ja aseet. Tämä tutkimus osoitti, että yhdenkin elementin, kuten tässä tapauksessa helmien, tarkastelulla voidaan hahmottaa joitakin piirteitä sekä tutkittavasta yhteisöstä että yhteisön muodostavista yksilöistä. Tällaisia piirteitä ovat mm. vainajan sukupuoli, muodon muutokset, yhteisön sisäiset varallisuuserot ja kauppasuhteet.
  • Helsingin yliopisto, kulttuurien tutkimuksen laitos, arkeologia (Helsingin yliopisto, kulttuurien tutkimuksen laitos, arkeologia, 2002)
  • Helsingin yliopisto, kulttuurien tutkimuksen laitos, arkeologia (Helsingin yliopisto, kulttuurien tutkimuksen laitos, arkeologia, 2002)
  • Helsingin yliopisto, kulttuurien tutkimuksen laitos, arkeologia (Helsingin yliopisto, kulttuurien tutkimuksen laitos, arkeologia, 2002)
  • Helsingin yliopisto, kulttuurien tutkimuksen laitos, arkeologia (Helsingin yliopisto, kulttuurien tutkimuksen laitos, arkeologia, 2002)
  • Helsingin yliopisto, kulttuurien tutkimuksen laitos, arkeologia (Helsingin yliopisto, kulttuurien tutkimuksen laitos, arkeologia, 2002)
  • Helsingin yliopisto, kulttuurien tutkimuksen laitos, arkeologia (Helsingin yliopisto, kulttuurien tutkimuksen laitos, arkeologia, 2002)
  • Helsingin yliopisto, kulttuurien tutkimuksen laitos, arkeologia (Helsingin yliopisto, kulttuurien tutkimuksen laitos, arkeologia, 2002)
  • Helsingin yliopisto, kulttuurien tutkimuksen laitos, arkeologia (Helsingin yliopisto, kulttuurien tutkimuksen laitos, arkeologia, 2002)
  • Helsingin yliopisto, kulttuurien tutkimuksen laitos, arkeologia (Helsingin yliopisto, kulttuurien tutkimuksen laitos, arkeologia, 2002)
  • Helsingin yliopisto, kulttuurien tutkimuksen laitos, arkeologia (Helsingin yliopisto, kulttuurien tutkimuksen laitos, arkeologia, 2002)
  • Helsingin yliopisto, kulttuurien tutkimuksen laitos, arkeologia (Helsingin yliopisto, kulttuurien tutkimuksen laitos, arkeologia, 2002)
  • Helsingin yliopisto, kulttuurien tutkimuksen laitos, arkeologia (Helsingin yliopisto, kulttuurien tutkimuksen laitos, arkeologia, 2002)
  • Puustjärvi, Eeva (Helsingfors universitet, 2016)
    Kalevala Jewelry, the most well-known jewelry company of Finland, was founded in 1937 and is owned by The Kalevala Women's Association, a cultural organization which preserves and advances national heritage. Traditionally, Kalevala Jewelry is known for its historical jewelry, but in the 2000's the company has focused particularly in modern design. This study analysed the collections and operation of the company in the context of cultural heritage theory. The study focused on the collections and operation of the company during the era of its establishment in the 1930–40's and during the modern era in the 2000–2010's. The objective of the study was to analyse if the operation and collections of the company were consistent with the changes in the prevailing heritage conceptions. The secondary objective was to decipher how company's own heritage has impacted Kalevala Jewelry's collections and operation. The analysis was based on literature of Kalevala Jewelry and The Kalevala Women's Association, jewelry catalogs from different eras, articles about Kalevala Jewelry published in the Pirta magazine and press releases of the company. Furthermore, Kalevala Jewelry's design leader Kirsti Doukas and Petra Nikkinen, who is in charge of company's communication, were interviewed. The analysis was conducted following the NCT-model for the qualitative content analysis. The collections and operation of Kalevala Jewelry in its first decades were found to be advanced compared with the prevailing heritage conception of the decades. The development, which has occurred in the operation of the company in the 2000's, were shown to reflect the development in the prevailing heritage conception. Traditional cultural heritage was found to be the most evident in Kalevala Jewelry's historical jewelry. However, manifestations of modern unofficial and intangible cultural heritage were found in the company's modern collection. The own heritage of Kalevala Jewelry was shown to be a fundamental part of the company's operation. The heritage of Kalevala Jewelry is also seen in the company's jewelry collections.