Browsing by Subject "kotihoito"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 27
  • Karlsson, Tuula (2005)
    Tässä tutkimuksessani tarkastelen vanhusten sosiaalipalveluja vanhusten ja sosiaalityöntekijöiden kokemina. Tutkimuksessa on mukana seitsemän yli 75-vuotiasta vanhusta, neljä aikuissosiaalityöntekijää, yksi sosiaalitoimiston etuuskäsittelijä ja yksi kotihoidon työntekijä. Tarkastelunäkökulmina ovat yli 75-vuotiaat ikääntyneet, sosiaalipalveluja käyttävät vanhukset ja aikuissosiaalityöntekijät Espoon kaupungissa. Tutkimuksen tarkoitus on tuottaa tietoa ikääntyneistä sosiaalipalvelujen asiakkaista ja heidän suhteestaan sosiaalipalveluihin ja erityisesti sosiaalityöhön. Tarkasteluni keskiössä ovat sekä vanhusten että työntekijöiden kokemukset, tietämys ja toiveet vanhuksista sosiaalipalvelujen asiakkaina. Tarkastelen myös sosiaalipalveluja käyttävien vanhusten arkea. Tutkimus on kvalitatiivinen ja tutkimusmenetelmänä on teemahaastattelu. Sekä vanhuksille että sosiaalityöntekijöille on omat teemahaastattelurungot. Etuuskäsittelijän ja kotihoidon työntekijän haastattelut ovat vapaamuotoista keskustelua. Tutkimuksen teemoina ovat kokemukset vanhusten sosiaalipalvelujen asiakkuudesta, vanhusten sosiaalipalvelujen tietämys, vanhusten arki ja toiveet vanhusten sosiaalityölle. Tutkimustulokset kertovat vanhusten kokemuksista palvelutaloasumisesta, kotihoidosta ja sosiaalityöstä. Palvelutalo koetaan turvan ja hoidon antajana. Varjopuolina ovat asunnon pienuus, henkilökunnan kiire ja asumisen kalleus. Kotihoidon palvelut koetaan ulkoapäin määräytyviksi. Palvelujen saamiseen vaadittavien viranomaislausuntojen koetaan väheksyvän vanhuksen omaa tietoa ja tuntemusta avun tarpeestaan. Palveluntarve pitää ikään kuin sinetöidä viranomaistaholta. Kokemukset sosiaalipalveluista kertovat vanhusten uuvuttavasta taistelusta byrokratiaa ja muutoksia vastaan. Vanhusasiakkaat ovat puhelinliikenteen uhreja. Työntekijät tunnistavat vanhusasiakkaiden vaikeudet hakea apua. Sosiaalitoimeen kohdistuvat muutokset rasittavat myös työntekijää. Vanhusten tietämystä sosiaalipalveluista on vaikea arvioida. Oma elämänhistoria ja erilaiset mielikuvat ohjaavat heidän sosiaalityön tuntemustaan. Vanhukset ovat ylpeitä omasta selviytymisestään vaikeissakin elämäntilanteissa. Sosiaalityöntekijä on useimmille vanhuksista jotakin, josta pitää pysytellä erossa. On kunnia-asia selviytyä ilman yhteiskunnan apua. Vanhusten tietämyksen mittareina tässä tutkimuksessa toimivat kuljetuspalvelutuki ja eläkkeensaajan hoitotuki. Ensin mainittu on hyvin tiedossa, jälkimmäisen tuntemuksen ollessa huonoa. Hoitotuen tuntemattomuus näkyy myös sosiaalityöntekijöiden työssä. Vanhusten arjessa näkyy yhtäältä tyytyväisyys ja sopeutuminen, ja toisaalta huoli ja pelko. Tyytyväisyyttä synnyttävät hyvät suhteet lähiomaisiin ja arjen sujuminen. Huolta ja pelkoa aiheuttavat sairaudet ja kunnon heikentyminen. Sosiaalityöntekijöiden puhe vanhusten arjesta on ongelmapuhetta vanhusten kaltoin kohtelusta, taloudellisista vaikeuksista, köyhyydestä ja riippuvuudesta omaisiin. Erityinen huoli heillä on maahanmuuttajavanhuksista. Vanhusten toiveet sosiaalityötä kohtaan ovat konkreettisia, arjen sujumista helpottavia asioita.Toive erityisestä vanhussosiaalityöntekijästä on työntekijöiden yhteinen.
  • Mikkola, Tuula (2005)
    Väestön ikääntymisen myötä lisääntyy myös ikääntyneiden ihmisten hoivan ja avun tarve. Viime vuosina on käyty vilkasta keskustelua omaishoivan merkityksestä ikääntyneiden ihmisten hoidossa. Hyvinvointivaltion kehityksestä huolimatta epävirallisen hoivan määrä ei ole vähentynyt. Ikääntyneet ihmiset saavat edelleen suurimman osan tarvitsemastaan avusta ja huolenpidosta lähiomaisiltaan. Puolisoa pidetään yleensä ensisi-jaisena hoivan antavana, jos hän vain sitä kykenee antamaan. Puolisohoiva lisääntyy tulevaisuudessa entisestään, kun miesten ja naisten eliniän ero pienenee. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tutkia ikääntyneiden puolisoiden välistä hoivaa. Hoiva ymmärretään kaksisuuntaisena hoivan antajan ja saajan välisenä vuorovaikutus-suhteena. Tutkimuksessa tarkastellaan hoivaa osana puolisoiden arkielämää. Siinä ollaan kiinnostuneita siitä, miten he tuottavat hoivan omaksi eletyksi elämäkseen. Tutkimuskysymykset ovat: 1. Mitä merkityksiä hoiva tuottaa ikääntyneiden puolisoiden ar-keen. 2. Miten puolisot määrittävät ja tuottavat asemansa ja identiteettinsä hoivan anta-jana ja saajana? Tutkimusaineisto koostuu 11 ikääntyneen pariskunnan (= 22 henkilöä) teemahaastatteluista. Haastatteluaineisto on kerätty Omaishoitajat ja Läheiset Liitto ry:n Sairaan hyvät projektin seurantatutkimuksen yhteydessä vuosina 2002-2003. Hoivaa antavat puolisot ovat 65-75 -vuotiaita ja hoivaa saavat puolisot 65-83 -vuotiaita. Hoivaa tarvitsevat puolisot sairastavat erilaisia fyysistä toimintakykyä heikentäviä sairauksia. Myös monella hoivan antajalla on jokin pitkäaikaissairaus. Hoivatilanne on kestänyt vähintään kolme vuotta ja vain yhdelle pariskunnalle on myönnetty sosiaalihuoltolain mukaista omaishoidontukea. Tutkimuksen metodisena lähtökohtana on sosiaalikonstruktionistinen ja diskurssianalyyttinen näkökulma. Aineiston analyysissa sovelletaan Harvey Sacksin kehittämää jäsenyyskategoriamenetelmää. Puolisohoiva rakentuu puolisoiden puheessa kokonaisvaltaisena ja monimerkityksisenä. Se sisältää paljon erilaisia tunteita. Se merkitsee puolisoiden välistä ruumiillista ja emotionaalista toimintaa, kohtaamista ja kosketusta. Hoiva on itsestään selvä ja luonnollinen osa heidän päivittäistä arkielämäänsä. Se piiloutuu tavanomaisiin arkisiin rutiineihin ja tapahtumiin. Hoivaan sitoutuminen perustuu yhdessä tuotettuun sopimukseen ja lupauk-seen pitää puolisosta huolta. Puolisot käyvät jatkuvia neuvottelua oikeanlaisesta hoivasta, kuinka annettaan ja vastaanotetaan oikealla tavalla. Hoivan saajat eivät halua tulla kohdelluiksi pelkästään hoivan saajina. He haluavat korostaa myös omaa selviytymistään ja itsenäistä toimijuuttaan. Hoivan antajat tuottavat itsensä osaavina ja vastuullisina hoivan antajina. Hoivaa lisää puolisoiden välistä epätasa-arvoisuutta, mutta he haluavat myös ylläpitää suhteensa tasa-arvoisuutta ja keskinäistä kumppanuutta. Puolisoiden tavoitteena on jatkaa omaa yhteistä elämäänsä kotona, "meidän elämää". Koti merkitsee heille elämän normaalisuutta ja jatkuvuutta. Se on paikka, jossa he voivat tuntea olevansa itsenäisiä ja riippumattomia hoivan tarpeesta ja sen antamisesta huolimatta.
  • Kajamaa, Anu; Hilli, Angelique (Toiminnan, kehityksen ja oppimisen tutkimusyksikkö CRADLE, Helsingin yliopisto, 2012)
    KONSEPTI - Toimintakonseptin uudistajien verkkolehti, 7 (1-2), 2012
  • Tissari, Varpu (Toiminnan, kehityksen ja oppimisen tutkimusyksikkö CRADLE, Helsingin yliopisto, 2012)
    KONSEPTI - Toimintakonseptin uudistajien verkkolehti, 7 (1-2), 2012
  • Kosonen, Kirsi (2011)
    Väestö ikääntyy ja ikääntymisen myötä sairauksien määrä lisääntyy. Arvioidaan, että vuoteen 2020 mennessä yli 20 % lappeenrantalaisista on 65 vuotta täyttäneitä. Vanhusväestö muodostaa suurimman osan apteekin asiakaskunnasta. Suurin osa vanhuksista haluaa asua kotona mahdollisimman pitkään. Kotihoidon hakiessa lääkkeet apteekki ei kohtaa lääkkeen käyttäjää. Kuitenkin meidän tulisi taata lääkehoidon oikea ja turvallinen toteutuminen kotihoidon asiakkaillekin. Moniammatillinen työskentely on yksi keskeinen keino turvallisen lääkehoidon toteuttamiseen. Sopimalla yhteisistä pelisäännöistä helpotetaan sekä apteekin että kotihoidon työtä ja tuodaan laatua vanhusten lääkehoitoon. Tämän PD - työn tavoitteena oli lisätä apteekin ja kotihoidon välistä yhteistyötä ja yhteydenpitoa sekä lisätä ymmärrystä molempien toimijoiden rooleista. Lisäksi selvitettiin hoitajien osaamista ja odotuksia apteekkipalvelujen kannalta. Molempien osapuolien oli tarkoitus hyötyä työstä. Projektityö aloitettiin kyselytutkimuksilla, sekä kotihoidolle ja apteekille. Ensisijaiseksi yhteistyömuodoksi toivottiin yhteisiä koulutuksia, palavereja ja tapaamisia. Kyselystä kävi ilmi, että toisen osapuolen työnkuvaa ei tunneta. Molemmat osapuolet kokivat myös tiedonkulun puutteelliseksi. Apteekin puolella yhteyden saaminen hoitajiin koettiin haasteelliseksi. Tuloksiin pohjautuen apteekki järjesti yhden tutustumisillan ja kaksi koulutusta kotihoitohenkilökunnalle. Yhteyden saamisen helpottamiseksi yhteystiedot päivitettiin. Koulutukset järjestettiin koneellisesta annosjakelusta ja viitehintajärjestelmästä sekä kelakorvauksista. Koulutusaiheet valittiin saatujen kyselytulosten perusteella. Koneelliseen annosjakeluun liittyen muutettiin tilaus- ja uusimiskäytäntöjä. Vuoden kuluttua aloituskyselystä tehtiin vastaaville ryhmille seurantakysely. Tulosten perusteella järjestetyt koulutukset koettiin hyödyllisiksi ja apteekin järjestämiä koulutuksia toivottiin jatkossa lisää. Tutustuminen toisen osapuolen on helpottanut yhteistyötä ja madaltanut yhteydenottokynnystä. Työn yhteydessä laadittiin kummastakin osapuolesta työnkuvaukset. Työtehtäviin tutustuminen on tärkeää yhteistyön toimivuuden kannalta. Projektityö osoitti, että yhteistyön kehittäminen vaatii innokkuutta molemmilta osapuolilta.
  • Seikola, Anniina (Helsingfors universitet, 2011)
    The Ministry of Social Affairs and Health published a report on development needs of elder care and geriatric pharmacotherapy in 2006. The major concern in this report was related to several challenges in pharmacotherapy of the aged, such as deficiencies in medical knowledge of nurses working with elderly people. One way to improve the medication expertise of those various parties involved in caring elderly people is continuing education (CE). The aim of this study was to explore pharmacotherapy-related training needs of health care professionals involved in the home care services for the elderly in the Social and Health Care Cooperation Region of Lohja, Siuntio, Inkoo and Karjalohja (the LOST Region). This study was started by conducting a survey among nurses working in home care services for the elderly in the LOST Region in 2009 (response rate 47%). To deepen understanding of the key findings of the survey, focus group discussions (FGDs) and face-to-face interviews were conducted among nurses, nursing aids, their managers and physicians (1 FGD among nurses, n=6; 1 FGD among their managers, n=6; and face-to-face interviews with 4 physicians). The survey data were analyzed separately for nurses (n=9), practical nurses (n=53) and home aids (n=9), but results were the same in every group. Of the theoretical training needs, topics related to pharmacokinetics and special characteristics of using medicines in the elderly, effects, adverse effects and interactions of medicines, were most important. In addition, the theoretical training needs covered professional ethics issues, such as accuracy and carefulness of nursing practice. The main training needs related to collaborative practice in pharmacotherapy concerned monitoring medicine user's condition and medication, and dosing medicines (right medicine, dose, strength, dosage) in the right time, and administration routes of medicines. Focus group discussions and face-to-face interviews of the physicians provided a deeper understanding of the results of the survey. One of the main findings of this qualitative part of the study was challenges in cooperation in home care services in the LOST Region. Implementation and monitoring geriatric pharmacotherapy can be improved by improving multiprofessional cooperation and training for nurses and physicians working in home care services. The most important diseases and disorders for which the nurses would like to have shared operational guidelines were diabetes, cardiovascular diseases, pain, memory and psychiatric disorders. Training needs also covered special characteristics of pharmacotherapy for the elderly, and formulations and administration routes of medicines. Finally, a synthesis was made of the results of the survey, focus group discussions and face-to-face interviews. On the basis of the synthesis, a proposal for a multiprofessional training was developed for the LOST Region. The training plan includes topics related to geriatric pharmacotherapy and improving collaborative practices and communication as identified by those involved in different stages of the study.
  • Savolainen, Päivi (2010)
    Tutkimuksen tavoitteena oli analysoida omaishoidettavan vanhuksen tarpeita. Tutkimuksen kohteena olivat yli 75-vuotiaat geriatriset potilaat. Tutkimus suoritettiin haastattelemalla kahdeksaa geriatrisen potilaan omaista. Potilaat valittiin keväällä ja syksyllä 2009 Marian ja Haartmanin sairaaloiden osastoilla hoidossa olleiden potilaiden joukosta siten, että kaikilla heillä oli omaishoidon lisäksi kaupungin kotihoidon palveluja. Tarkastelun kohteena tutkimuksessa olivat vanhuksen palvelut, kotihoito, sosiaalipalvelut ja sairaalahoito sekä niiden toimivuus vanhuksen tarpeisiin nähden. Tutkimusmenetelmänä tutkimuksessa käytettiin teemahaastattelua. Tutkimustuloksista keskeisin vanhuksen tarpeiden osalta oli turvallisuuden tarve. Tarpeen toteutumattomuuteen liittyi yksinäisyys, jätetyksi tulemisen pelko ja pelko yleensä sekä masennus. Geriatrisen potilaan kaikki turvattomuutta luovat tekijät olivat yhteydessä sairastamiseen ja sairauksien mukanaan tuomiin aistitoimintojen vajeisiin ja liikkumisen rajoitteisiin. Kotona vanhuksen turvallisuus riippui omaishoitajan ja kotihoidon antamasta avusta. Pelko jätetyksi tulemisesta yhdistyi vanhuksen avuttomuuden kokemukseen, tietoon pärjäämättömyydestä. Yksinäisyyteen vaikuttivat kotiin sidottuna oleminen ja toisten avusta riippuvuus. Vanhuksen kotiin saamien palvelujen osalta turvallisuuden toteutumista haittasivat kotihoidon kiire, työntekijöiden vaihtuminen, palvelujen kohdentumattomuus sekä joustamattomuus palveluajoissa. Sosiaalipalveluissa oli havaittavissa etäisyys omaishoitajaan ja vanhukseen. Vanhuksen kotona hoitamisen tueksi odotettiin enemmän sosiaalityöntekijän osallistumista. Sairaalahoitojakso oli geriatriselle potilaalle pelkoa ja turvattomuutta aiheuttava tekijä. Kyseiset kokemukset liittyivät sairaalahenkilökunnan kiireeseen, potilaan kohtaamattomuuteen ja avuttomuuden kokemiseen. Sairaalahoidon itsessään nähtiin toteutuvan lääketieteellisen hoidon osalta hyvin. Vanhuksen masennukseen vaikuttivat osaltaan sairauksien tuomat haitat. Tutkimustulokset osoittavat yhteiskunnan palvelujärjestelmien puutteet geriatrisen potilaan tarpeisiin vastaamisessa. Terveydenhuollon ja sosiaalitoimen suunnitelmat vanhan ihmisen hoitamiseen vaatisivat eettistä pohdintaa eri palveluyksiköiden sisällä ja välillä potilaan turvallisuus-kokemuksen parantamiseksi.
  • Kehusmaa, S (Kela, 2014)
    Sosiaali- ja terveysturvan tutkimuksia 131
    Suurien vanhusikäluokkien hoidon järjestäminen kasvattaa tulevina vuosina hoitomenoja ja luo paineita julkisen terveydenhuollon ja sosiaalipalvelujen rahoituksen kestävyydelle. Kun etsitään keinoja vaikuttaa ikäsidonnaisten menojen kasvuun, on oleellista tietää, mitkä tekijät käytännössä ovat yhteydessä vanhojen ihmisten palvelujen käyttöön ja menoihin. Niitä selvitettiin tässä tutkimuksessa. Tutkimus kuuluu terveystaloustieteen alaan, jonka menetelmiä tutkimuskysymysten tarkasteluun sovellettiin. Aineisto kerättiin Kelan Ikääntyneiden kuntoutuksen vaikuttavuustutkimuksen (IKÄ-hanke 2002–2007) yhteydessä ja sitä täydennettiin THL:n Hoitoilmoitusrekisterin tiedoilla terveyspalvelujen käytöstä ja Kelan etuusrekisterien tiedoilla. Tutkimus osoittaa, että omaishoito laskee merkittävästi hoidon menoja. Ilman omaisten apua olisivat ikääntyneiden hoidon menot vuosittain 2,8 miljardia euroa nykyistä suuremmat. Omaishoidon tukea olisi taloudellisesti perusteltua maksaa useammalle hoitajalle, koska tuen menot ovat vain pieni osa omaishoidolla aikaansaadusta säästöstä. On arvioitu, että sitovaa ja raskasta omaishoitotyötä tekee 60 000 hoitajaa, mutta heistä joka kolmas ei saa omaishoidon tukea. Tutkimuksessa toteutettu vanhojen heikkokuntoisten ihmisten ryhmämuotoinen laitoskuntoutus ei osoittautunut kustannusvaikuttavaksi. Tutkimuksessa havaittiin lisäksi, että panostamalla vanhusten sosiaalipalveluihin on mahdollista vähentää terveyspalvelujen käyttöä ja menoja. Tämä tulos osoittaa, että työnjakoa vanhusten pitkäaikaishoidon ja terveydenhuollon välillä tulisi tarkastella uudelleen kokonaisuutena, jossa painopistettä voitaisiin siirtää enemmän sosiaalipalvelujen suuntaan.
  • Pettinen, Ulriikka (2007)
    Tutkielman tarkoituksena on selvittää subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta käytyä poliittista ja julkista keskustelua. Poliittista keskustelua tarkastellaan niiden 1994 käytyjen eduskunnan täysistuntokeskustelujen pohjalta, joissa päätettiin subjektiivisen päivähoito-oikeuden laajentamisesta kaikkiin alle kouluikäisiin lapsiin vuoden 1996 alusta. Julkisen keskustelun tarkastelu kattaa Helsingin Sanomien yleisönosastokirjoitukset subjektiivista päivähoito-oikeutta koskien ajalta 15.8.2004.-31.12.2006. Tutkielmassa erittellään päivähoito-oikeudesta käydyssä keskustelussa esiin nousseita teemoja ja niihin liittyviä perusteluja. Tutkielmassa tarkastelun lähtökohtana on päivähoito-oikeus osana pohjoismaista ja erityisesti suomalaista perhepolitiikkaa. Suomalainen perhepolitiikka sijoitetaan ”Euroopan kartalle” eli selvitetään sen asemaa lähinnä EU-maiden perhepoliittisessa kontekstissa nimenomaisesti lasten päivähoidon osalta. Työn tutkimusote on kvalitatiivinen ja aineiston analyysi on tehty temaattista analyysia apuna käyttäen. Analyysi osoittaa, että molemmista aineistoista on löydettävistä neljä keskeistä temaa, joiden ympärillä keskustelua päivähoito-oikeudesta on pääsääntöisesti käyty. Näitä teemoja ovat: valinnanvapauden teema, lapsen edun teema, taloudellisten perusteiden teema sekä tasa-arvon teema. Teemat saivat näillä areenoilla erilaisia painotuksia, mutta yhteistä molemmille keskusteluille oli, että vaikka keskusteluissa olikin alunperin kyse subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta, kääntyi se kuitenkin nopeasti kamppailuksi kahden eri hoitomuodon, kotihoidon ja päiväkotihoidon, välille. Tutkimus osoittaa lisäksi, että suomalainen perhepoliittinen järjestelmä sekä päivähoitoa että kotihoitoa tukevine rinnakkaisjärjestelmineen on maailmassa melko ainutlaatuinen. Se osoittaa kuitenkin myös sen, että päivähoidon ja kotihoidon kannattajien välille on muodostunut melko pysyvältä vaikuttava ristiriita, jonka häviäminen ei ainakaan lähitulevaisuudessa näytä kovin todennäköiseltä. Myös subjektiiviseen päivähoito-oikeuteen kriittisesti suhtautuvien joukko näyttää aineiston perusteella kasvaneen.
  • Suviniemi-Harju, Sanna-Maria (Helsingin yliopisto, 2020)
    Based on previous studies, decision making concerning parental leave is affected by both economic issues and preconditions relating to labor market structures and gendered practices, but also by people’s views about what the appropriate age range for children to be cared for at home by a parent is and which parent is seen as primarily responsible for this care. The discussion surrounding this topic also entails the notion of what is considered “right”, i.e. what is regarded as good parenting or a good childhood. This thesis will examine the way good parenting is defined in argumentations for childcare choices and what kind of subject-positions are formed for parents in the discourse of good parenting. My research data consists of interviews in which four heterosexual couples (mother and father) talk about their own childcare solutions and, from their own perspective and generally, about taking parental leave from work. I use a discursive approach in analyzing the data. Instead of a coherent idea of good parenting, I found many discourses of good parenting, which “activated” in different situations and in which parents sometimes positioned themselves differently based on their sex. The discussion surrounding parenting was also defined by the hectic quality of working life and, among other things, wage structures and pay gaps. Choices were made in negotiating with multiple conflicting discourses and therefore the thesis questioned the issue of the families’ “freedom of choice”. Following the spirit of neoliberalism, the family was conceived as an enterprise that needs to assess risks and maximize profit. In this thesis the relationship between work and parenting was examined from the point of view of parents that represent the heteronormative nuclear family, but in future research the scope should be broadened to involve diverse families.
  • Hennala, Lea; Uotila, Tuomo (Lappeenrannan teknillinen yliopisto, 2017)
  • Jyrkkä, Anu (Helsingfors universitet, 2017)
    The number of home-dwelling aged is increasing in Finland. Rational medication use is one of the factors, which ensures the good functional abilities needed for independent or assisted living at home. No timely research on the medication use of the home-dwelling aged in Finland is published. Research on their medication use makes it possible to identify the drug related problems. Identifying drug related problems and rationalizing or deprescribing medications belong to risk management which aims at avoiding adverse drug events that might impair functional abilities. The aim of this Master's Thesis was to describe the medications used by the home services assisted home-dwelling aged, to study the prevalence of potentially inappropriate medication use (PIM) and clinically significant (SFINX Class D) drug-drug interactions and to study anticholinergic and serotonergic loads of medications used. Additionally, correlation between the use of PIMs according to Beers criteria and functional abilities measured by RAVA™ was studied. This study was conducted as a part of a larger interventional and randomized study in Town of Lohja, 'Development of a Coordinated, Community-Based Medication Management Model for Home-Dwelling Aged in Primary Care'. The cross-sectional baseline data was collected in autumn 2015. The study cohort (n=188) consisted of home-dwelling aged who were assisted by home services aged 65 or older and living in Lohja. They were randomized into intervention (n=101) and control groups (n=87). Majority of them were women (69%) and their mean age was 83 years. The mean number of medications used was 13. Data on prescription drugs (both regular and irregular) was collected from their medication lists. Most severe, class D drug interactions were checked out from reports of SFINX database. Potentially inappropriate medication (Beers 2015), anticholinergic load and serotonergic load were checked out from reports of Salko database. Medications were analyzed in both groups separately. RAVA evaluation was conducted by home care nurses and practical nurses. Pearson's correlation coefficient was calculated to analyse the associations between the amount of potentially inappropriate medication and functional ability in addition on crosstabs. The most commonly used drug classes were central nervous system medications (n=184, 98 %) and cardiovascular medications (n=176, 94 %). The most common drug was paracetamol (n=155, 82 %). Benzodiazepines and related drugs was used by 43 % (n=80) and antipsychotics 17 % (n=32) participants. At least one anticholinergic medication (two or three points) according to Salko database was used by 27 % participants; 13 % had concomitantly more than one serotonergic drugs. Prevalence of the clinical significant drug-drug interaction was 8 %. Almost four out of five had potentially inappropriate medications according to the Beers 2015 criteria of which the most common drug was pantoprazol (n=60, 21 %). The number of the PIMs used by the study participants did not correlate between the functional ability measured by RAVA class (Pearson correlation coefficient 0.024). Aged among home care services are highly medicated and the potentially inpropriate medication use is common. Coordinated models and interprofessional medication reviews are needed to ensure rational and safe medication therapy of the aged. However, correlation between functional ability measured by RAVA class and Beers medicines use was not shown.
  • Oksa, Elena (2004)
    Suomessa perheillä voi nähdä olevan lakisääteisten oikeuksien nojalla vapaus valita toisaalta päivä- ja kotihoidon ja toisaalta kotiäitiyden ja –isyyden välillä. Näiden lakisääteisten oikeuksien lisäksi valintoja ohjaavat myös yhteiskunnassa vallitsevat, lakiin kirjaamattomat käytännöt ja toimintatavat. Tässä työssä tavoitteenani on ymmärtää sitä, mitkä asiat ohjaavat äitien tekemiä valintoja työn ja kodin välillä. Lähestyn aihetta Michel Foucault'n hallinnan käsitteen ja sen ympärille muotoutuneen erityisen hallinnan tutkimustavan avulla. Aineistonani käytän äitien internetin keskustelupalstalla käymää keskustelua. Keskustelupalstan ymmärrän paikkana, johon äidit kokoontuvat keskustelemaan tärkeänä pitämistään asioista. Analysoimalla tässä tilassa käytävää keskustelua ja tarkastelemalla analyysin tuloksia yhteiskunnallista kontekstia vasten esitän hallinnan teoreettisesta näkökulmasta käsin tulkinnan siitä, miten äidit tulevat hallituiksi tilanteessa, jossa perhe valitsee pienen lapsen (0-3-v.) hoitomuodoksi joko kotihoidon tai kodin ulkopuolisen päivähoidon. Lisäksi tarkastelen sitä, miten äidit hallitsevat itse itseään kyseisessä tilanteessa. Aineiston analyysin perusteella voi sanoa, että hallinta toimii moraalin alueella. Se tuottaa moraalisäännön, jonka mukaan kotihoito on ensisijainen (”oikein”) ja päivähoito toissijainen vaihtoehto (”väärin”). Kyseessä on epäsuora, ei lakiin tai ohjeeseen perustuva sääntö, joka pyrkii ohjaamaan toimintaa. Puheessa sääntö tuotetaan toisaalta tukeutumalla kehityspsykologian tutkimustietoon ja sanastoon, toisaalta ketjuttamalla yksittäiset väittämät kokonaisuudeksi. Hallinta näyttää myös määrittelevän, ketä sääntö koskee. Äiti-instituutiolla ja siihen sisään rakennetulla ajatuksella äidin roolista kodin- ja lasten hoivaajana, on tässä merkittävä rooli. Äitiyden ja isyyden erottelun kautta eri sukupuolta oleviin vanhempiin latautuu erilaisia odotuksia. Myös yhteiskunnassa vallitsevat käytännöt tukevat ennemmin äidin kuin isän kotiinjäämistä. Valintatilanteessa, jossa perhe päättää alle 3-vuotiaan lapsensa hoitojärjestelyistä edellä sanottu tarkoittaa sitä, että kotihoito näyttäytyy päivähoitoa parempana vaihtoehtona ja että äidin kotiin jäämistä näyttää puoltavan useampi asia kuin isän. Tavat, joilla on totuttu ajattemaan saavat tukea ympäröivistä rakenteista ja aina kun asioita tehdään totutulla tavalla, rakenteet myös vahvistuvat. Hallinta tuottaa kokonaisuuden, joka ”työntää” naiset kotiin. Samalla se rajoittaa valinnanvapautta, mikä näkyy mm. siten, että osa äideistä tuntee ristiriitaa työn ja kodin välillä tekemästään valinnasta. Ehkä selvimmin aineistosta esiin nouseva itsehallinnan tapa on kotiäitien käyttämä periodimainen ajattelu. Näkemällä kotonaoloaikansa lyhyenä ajanjaksona kotiäidit näyttävät lieventävän kotiin jäämisen heille aiheuttamaa ristiriitaa. Toinen selkeä ristiriitaa lieventävä ajattelutapa on tukeutuminen yhteiskunnalliseen näkökulmaan. Työssäkäyvät korostavat antavansa osaamisensa yhteiskunnan käyttöön ja maksavansa veroja, kotiäidit taas sitä, että hoitamalla lapsensa kotona he säästävät yhteiskunnan varoja. Myös itse keskustelun voi nähdä olevan itsehallintaa. Keskustelun kautta äidit työstävät omia ajatustapojaan suhteessa heille epäsuorasti annettuun moraalisääntöön. Foucault'n lisäksi olen tukeutunut työssä kahden hallinnan analytiikan tutkijan, Mitchell Deanin ja Nikolas Rosen tuotantoon. Lisäksi Anu Kantolan väitöskirja ja Ilpo Helénin Foucault´n työtä käsittelevät artikkelit ovat olleet työssä merkittävänä apuna. Keskustelun kontekstia hahmottavissa työn osissa olen tukeutunut erityyppisiin aiheesta käytävää keskustelua kehystäviin lähteisiin kuten aikalaispuheenvuoroihin.
  • Kämäräinen, Anitta (2008)
    Kunnallinen kotipalvelujärjestelmä auttaa ikääntyneitä henkilöitä tukemalla heitä kotona selviytymisessä ja auttamalla niissä arkielämän askareissa, joista asiakkaat eivät enää selviä itse. Väestön ikääntyminen ja painopisteen siirtyminen vanhustenhuollon järjestämisessä laitoshoidosta avohuollon puolelle on lisännyt tarvetta kehittää kotiin annettavia hoiva-, hoito- ja kotipalveluita. Tutkielma on kvalitatiivinen tapaustutkimus, joka tutkii 1980-luvulta 2000-luvun alkuun kotipalvelutyön organisoinnissa tapahtunutta muutosta ja sen vaikutusta työntekijöiden ammatti-identiteettiin ja työntekijöiden suhtautumiseen työhönsä, asiakkaisiin ja työtovereihin.Tutkielman aineisto koostuu kahden Etelä-Suomessa sijaitsevan kunnan neljän kotipalvelu- tai kotihoitopiirin työntekijöiden haastatteluista (n=8). Työntekijöistä neljä oli kotipalveluohjaajia ja neljä ruohonjuuritason työntekijää. Haastateltavista nuorin oli 35-vuotias ja vanhin 60-vuotias. Kotipalveluohjaajilla oli joko ohjaajan, sosionomin tai sosiaalikasvattajan koulutus. Työntekijöiden koulutustaustana oli kotitalous-, kodinhoitaja- ja/tai lähihoitajakoulutus. Tutkielman teoreettinen viitekehys on sosiaalisen hoivatyön käsite (Daly & Lewis 1998), jonka avulla on mahdollista analysoida hoivatyötä ja siinä tapahtuvia muutoksia yhteiskunnan makro- ja mikrotasolla. Valtion ja kuntien tasolla tehdyt poliittisten päättäjien säätämät lait ja viranomaisten antamat asetukset ja suositukset määrittävät sen, mihin suuntaan vanhustenhuoltoa kehitetään ja kuinka paljon taloudellisia resursseja ikääntyneiden sosiaali- ja terveyspalveluihin suunnataan. Vanhustenhuollossa on tapahtunut laitoshoidon paikkojen väheneminen, mutta myös kotihoidon ja tukipalveluiden osalta palveluiden kattavuus on laskenut. Asiakakunnasta eniten apua saavien osuus on kasvanut. Kotipalvelun ja kotisairaanhoidon yhteenlaskettu määrä oli v. 2005 n. 15 000henkilöä. Lähihoitajakoulutuksen saaneet työntekijät ovat vähitellen korvaamassa kotiavustajat ja kodinhoitajat kunnallisessa vanhusten avohuollossa. Tutkimuksen kohteena olevien kotipalvelu- ja kotihoitopiirien toiminta oli järjestetty eri tavoin, Erot koskivat mm. kotipalveluohjaajien asemaa, ryhmien toimintatapaa ja työnkuvaa, tehtävien- ja vastuunjakoa kotipalvelun ja kotisairaanhoidon välillä ja ostopalveluiden käyttöä. Ohjaajille työntekijöiden siirtyminen yksintyöskentelystä ryhmätyöhön vähensi vastuuta asiakkaiden palveluiden päivittäisestä järjestelystä, mutta ryhmien sisäinen toimimattomuus ja ja työn uudelleenorganisoinnin aiheuttama suunnittelu aiheutti lisätyötä. Ryhmätyön aloittaminen antoi työntekijöille mahdollisuuden keskustella yhdessä asiakkaiden auttamiseen liittyvistä asioista ja saada tukea työtovereilta, mutta toi esiin myös työntekijöiden erilaisista näkemyksistä ja luonteista johtuvia ristiriitoja. Lähihoitajiksi valmistuneet kokivat ongelmallisena sen, että heillä ei ollut mahdollisuutta käyttää kaikkia koulutuksessa saamiaan taitoja johtuen kotipalvelun ja kotisairaanhoidon vastuukysymyksen epäselvyydestä. Ryhmä- ja vuorotyön ja kollektiivisesti tuotettujen palveluiden avulla voidaan taata asiakkaalle hoitojatkuvuus, palveluiden saanti ympärivuorokauden, mutta palveluorganisaation kyky antaa yksilöllisiä, asiakkaiden tarpeista lähteviä palveluita,heikkenee.
  • Miettunen, Laura (2008)
    Lasten kotihoito on pienten lasten suosituin hoitomuoto. Useat kunnat ovat kannustaneet kotihoitoon lakisääteisen tuen lisäksi maksettavin vapaaehtoisin kuntalisin. Kuntalisistä on muodostunut kunnille merkittävä perheiden päivähoitovalintoja ohjaava ja kotihoidon tuen käyttöön kannustava osa. Suomalaisista puolet asuu kunnassa, jossa maksetaan kotihoidon tuen kuntalisää. Kuntalisää maksavien kuntien määrä on vuodesta 1995 lähtien jatkuvasti kasvanut. Huolimatta kuntalisien yleisyydestä, niitä ei ole juurikaan tutkittu, ja aiheesta tehdyt vähäiset tutkimukset ovat yli 15 vuotta vanhoja. Tässä tutkielmassa luon ensin katsauksen lasten kotihoidon tukeen yleisesti. Tarkastelen, mikä rooli kotihoidon tuella on osana suomalaista päivähoitojärjestelmää. Yleiskatsauksen jälkeen tutkin empiirisesti kotihoidon tuen kuntalisäjärjestelmän kehittymistä ja siinä tapahtuneita muutoksia 1990-luvulta tähän päivään saakka. Tutkielman päätavoitteena on paikata kuntalisiä koskevaan tutkimukseen syntynyttä aukkoa. Näkökulma on kunnissa: tutkin, miksi jotkut kunnat ovat kannustaneet lasten kotihoitoon kuntalisin ja miten anteliaasti eri kunnat ovat kuntalisää maksaneet. Tarkastelen myös, mitkä tekijät ovat yhteydessä kuntalisien anteliaisuuteen. Olen koonnut kuntalisiä koskevan aineiston Tilastokeskuksen Altika-tietokannasta ja Kelan Sovaka-tietokannasta, Kelan kuntien kanssa solmimista kuntalisäsopimuksista sekä Kuntaliiton vuonna 2007 suorittaman kuntalisäkyselyn aineistosta. Olen täydentänyt aineistoa kuntien internetsivuilta saaduilla tiedoilla. Kotihoidon tukea koskevista aikaisemmista tutkimuksista olen hyödyntänyt pääasiassa Ilmakunnaksen (1993 ja 1997), Korpisen (1997), Anttosen (1999), Takalan (2000) sekä Hiilamon ja Kankaan (2006) tutkimuksia. Edellä mainituista Ilmakunnas (1993) on tutkinut myös kotihoidon tuen kuntalisiä. Toinen kuntalisiä koskeva tutkimus, jota olen hyödyntänyt, on Kuismasen (1992) tutkimus kunnallisen kotihoidon tuen käyttöasteen vaikuttavista tekijöistä. Pääasiallisena analyysimenetelmänä olen käyttänyt logistista regressioanalyysia, jolla olen tarkastellut eri selittävien muuttujien yhteyttä kuntalisien maksamiseen. Kuntalisien anteliaisuuteen liittyviä tekijöitä olen tutkinut korrelaatiokertoimien avulla. Analyysieni perusteella kuntalisäkunnat ovat tyypillisesti suuria, muuttovoittoisia kuntia, joissa on paljon pieniä lapsia, hyvä työllisyystilanne ja alhainen veroprosentti. Näissä kunnissa kunnalliseen päivähoitoon kohdistuu suuri paine. Kuntalisien anteliaisuus on yhteydessä ennen kaikkea kunnan taloudelliseen tilanteeseen: mitä parempi työllisyystilanne ja alhaisempi veroprosentti, sitä anteliaampi on yleensä myös kuntalisä. Kuntalisien pääasiallisena tarkoituksena näyttää olevan päivähoitoon kohdistuvan paineen hillitseminen. Kuntalisän toivotaan vaikuttavan siten, että vanhemmat jäisivät kotiin hoitamaan lapsiaan, eivätkä toisi lasta kunnalliseen päivähoitoon. Kuntalisät on usein kohdistettu niille vanhemmille, jotka ovat töissä tai joilla on opiskelupaikka, eli joille kunnallinen päivähoito on todellinen vaihtoehto.
  • Räsänen, Tapio; Österbacka, Eva; Valaste, Maria; Haataja, Anita (Kela, 2019)
    Sosiaali- ja terveysturvan raportteja
    Pienten lasten vanhempien osallistumista työmarkkinoille ohjaavat osittain perhevapaajärjestelmä ja osittain perheiden omat valinnat. Perhepolitiikka ja varhaiskasvatuspalvelut mahdollistavat sekä lapsen hoitamisen kotona että äitien osallistumisen työmarkkinoille. Pitkittyessään kotihoitojaksot saattavat kuitenkin etäännyttää työmarkkinoilta. Perhe-etuudet korvaavat lapsiperheen kustannuksia ja menetettyä ansiota suoraan. Kotihoidon tuen korkean korvaustason on havaittu olevan yhteydessä äitien heikompaan kiinnittymiseen työmarkkinoille. Tutkimuksessa havaitaan, että suurempi kotihoidon tuki hidastaa työhön siirtymistä. Hyvässä työmarkkina-asemassa olevien äitien mahdollisuudet työllistyä ovat erilaiset kuin heikossa työmarkkina-asemassa olevilla. Korkeakoulutetut ja nuoret ensisynnyttäjät palaavat työhön muita ryhmiä aiemmin. Jos äidin puoliso on työtön, heikossa työmarkkina-asemassa olevat äidit työllistyvät myöhemmin kuin hyvässä asemassa olevat. Työhön siirtymistä lapsen syntymän jälkeen mallinnetaan Coxin suhteellisen riskin mallilla ja ajasta riippuvilla muuttujilla. Analyyseissä huomioidaan ehdolliseen työllistymistodennäköisyyteen vaikuttavat taustamuuttujat, kuten äidin ikä, koulutustaso ja työkokemus. Taustatekijöiden ja lastenhoidon tukien lisäksi selvitettiin maksettujen kuntalisien yhteys työmarkkinoille osallistumiseen. Tutkimusaineisto on 60 prosentin otos kaikista vuosina 2001–2009 lapsen synnyttäneistä. Äidit jaetaan neljään ryhmään synnytystä edeltävän työmarkkina-aseman mukaan: 1) työsuhteessa lapsen syntyessä, 2) työlliset, 3) työttömät ja 4) työvoiman ulkopuolella olevat. Tutkimuksessa selvitetään, vaikuttaako perhepolitiikka eri ryhmiin eri tavoin. Perhepolitiikalla voidaan yrittää vaikuttaa perheiden käyttäytymiseen. Perhevapaat jakautuvat epätasaisesti vanhempien kesken, ja tukien tasolla on vaikutus äitien päätökseen siirtyä työhön. Jos sukupuolten tasa-arvo on tärkeää, perhevapaat tulisi jakaa tasaisemmin äideille ja isille.
  • Antila, Ville (Teknologian tutkimuskeskus VTT Oy, 2015)
  • Miettinen, Susanna; Kvarnström, Kirsi; Linden-Lahti, Carita; Holmström, Anna-Riia; Tuomi, Janne; Vuori, Kati; Puustinen, Juha (Dosis, farmaseuttinen aikakauskirja, 2019)
    3/2019
    Johdanto: Tutkimuksessa kehitettiin toimintamalli Järvenpään kotihoidon asiakkaiden lääkitysten moni­ammatilliseen arviointiin. Aineisto ja menetelmät: Toimintamallin kehittämisen kannalta moniammatillisen tiimin palavereiden si­sältö oli aineistoa, joka ohjasi toimintamallin seuraavan version kehittämistä. Tutkimus tehtiin toimintatut­kimuksen menetelmin. Lääkehoidon arviointimallin kehittäminen tapahtui moniammatillisessa tiimissä, jo­hon kuuluivat kotihoidon lääkäri, kaksi sairaanhoitajaa ja proviisori. Tiimi kokoontui arvioimaan prosessin sujuvuutta ja toimintamallin kehityskohtia seitsemän kertaa seitsemän kuukauden aikana. Toimintamallia muutettiin aina arvioinnin perusteella ja seuraavat arvioinnit tehtiin uuden suunnitelman mukaan. Kehi­tystä jatkettiin sykleissä, kunnes oli saavutettu toimiva lääkehoidon arvioinninmalli. Arviointeja tehtiin yh­teensä 58 kappaletta. Tulokset: Kehitimme toimivan lääkehoidon prosessimallin kotihoidon kahteen tiimiin. Kuntoutustiimin asi­akkaat ovat kotihoidossa vain muutaman viikon, muissa tiimeissä jopa vuosia. Kuntoutustiimi eroaa tämän vuoksi toiminnaltaan niin paljon kotihoidon muista tiimeistä, että sille tehtiin oma malli. Kuntoutustiimissä proviisorin tekemät asiakkaan haastattelut olivat hyödyllisiä. Asiakas sai tietoa ja neuvoja lääkitykseensä, ja samalla asiakkaan käyttämä lääkitys selkiytyi ja mahdolliset ongelmat paljastuivat. Toisessa tiimissä todet­tiin, että jos lääkitys on täysin hoitajien vastuulla, ei proviisorin kannata haastatella asiakasta. Lääkityksen arviointi onnistuu tällöin sairaanhoitajan kirjausten perusteella, kun hoitajaa on ohjeistettu huomioimaan arvioinnin kannalta oleelliset asiat. Lääkehoidon seuranta parani molemmissa tiimeissä mallin kehityksen aikana. Tämä johtui siitä, että lääkärit alkoivat kirjoittaa hoitajille seurantaan tarkat ohjeet ja hoitajat rupe­sivat kirjaamaan seurannan kuvailevasti. Johtopäätökset: Tutkimuksessa kehitetty moniammatillinen lääkehoidon arvioinnin toimintamalli selkeyt­ti eri toimijoiden vastuualueita ja paransi lääkehoidon seurantaa. Lääkehoidon arvioinnin mallia joudutaan usein muokkaamaan saman organisaation sisälläkin eri yksiköiden ja tiimien toimintaan sopivaksi. Farmasisti tuo oman ammatillisen näkökulmansa asiakkaan hoitoon, mikä täydentää hoitokokonaisuutta.
  • Saksanen, Riitta (2004)
    Tutkimuksessa tarkastellaan omaishoidon tukea koskevaa intressipoliittista keskustelua eduskunnassa ja sen vaikutusta omaishoidon tuen lainsäädännölliseen kehitykseen. Taustaoletuksena tutkimuksessa on, että hyvinvointivaltio tarvitsee tehtävässään kansalaisten työpanosta. Vaikka tutkimus keskittyy kotiin ja siellä annettavaan hoivaan, liikutaan tutkimuskontekstissa makrotasolla. Tällöin intressipoliittinen vaihto keskittyy valtion ja kansalaisyhteiskunnan välille. Tutkimusmenetelmä on kvalitatiivinen. Tutkimustulokset ovat nousseet esiin aineistosta, jota olen tarkastellut valtiopäivillä käydyn aloite- ja kysymyskeskustelujen perusteella. Oleellista on kansanedustajien argumentointi, joka tutkimuksessa on tulkittu perusteluksi esitetylle väitteelle. Aineistolähtöistä analyysiä tehtäessä on lähestymistapa perustunut emansipatoriseen tiedonintressiin. Tavoitteena on tuottaa tietoa vallasta ja sen oikeudenmukaisesta käytöstä. Omaishoidon tuki jakautuu kahteen osa-alueeseen: hoivan tarpeessa oleva vanhus saa omaishoidon kotonaan ja omaishoitaja saa siitä yhteiskunnan maksaman rahallisen korvauksen. Järjestelmä kehittäminen alkoi 1973 avohuoltoa koskevasta keskustelusta, jonka aloitti SMP:n eduskuntaryhmä. Periaatteina olivat vanhusten toive saada asua kotona toimintarajoitteista huolimatta sekä hoivavastuun kuuluminen yhteiskunnalle.1980-luvulla vanhusten, vammaisten ja pitkäaikaissairaiden kotihoidon tuki vakiinnutti asemansa. Vuoden 1992 lakiuudistuksessa se muuttui omaishoidon tueksi. Perusteluina järjestelmälle on ollut erityisesti sen edullisuus. Tämä merkitsee järjestelmän eri toimijoille: valtiolle, kunnalle, omaishoitajalle ja hoidettavalle henkilölle, erilaisia asioita. Yhteiskunnalle edullisuus merkitsee selkeitä säästöjä laitospaikkojen tarpeen vähenemisen ansiosta. Omaishoitajan ja hoidettavan kohdalla edullisuus voidaan kyseenalaistaa. Omaishoidon tuki on saanut taakseen laajan poliittisen kannatuksen eduskunnassa. Tästä huolimatta ei lainsäädännölliset toimenpiteet ole toteutuneet toivotunlaisesti kunnissa. Tämä saattaa kansalaiset eri arvoiseen asemaan sosiaalipalveluiden suhteen. Poliittisesta yksimielisyydestä huolimatta oli vanhuspoliittisen keskustelun taustalta löydettävissä omaishoidon tuki järjestelmän sisäisiä jännitteitä. Valtion ja kuntien välillä jännitteen synnyttä epäluottamus siihen, että kunnat saavat riittävästi taloudellista tukea valtiolta selviytyäkseen velvoitteistaan. Omaishoitajan ja kunnan välinen jännite perustuu tuntemukseen, ettei kuntien taholta arvosteta kotona tehtävää hoitotyötä. Kunnan ja hoidettavan välillä jännite perustuu epävarmuuteen omaishoidon jatkuvuudesta ja uhkasta joutua laitoshoitoon. Puoluepoliittisesti ei eduskunnassa omaishoidon tuesta käyty keskustelu jakanut puolueita puolesta tai vastaan asetelmaan. Aluepoliittinen vaikuttaminen ja argumentointi sen sijaan olivat yleisiä. Poliittiset intressit tulisivat ehkä vahvemmin näkyviin, jos aihetta tutkittaisiin kuntien valtuustosaleissa. Primaariaineiston tutkimuksessa muodostavat valtiopäiväasiakirjat vuosilta 1973-2002. Hyvinvointivaltion kehittymiseen tutustuessani perusteoksina olivat Katri Hellstenin väitöskirja ”Vaivaishoidosta hyvinvointivaltion kriisiin, Hyvinvointivaltionkehitys ja sosiaaliturvajärjestelmän muotoutuminen Suomessa” sekä Pirkko-Liisa Rauhalan väitöskirja ”Miten sosiaalipalvelut ovat tulleet osaksi suomalaista sosiaaliturvaa”. Valtiopäivien toimintaperiaatteisiin tutustuminen perustui pitkälti Jaakko Nousiaisen teokseen ”Suomen poliittinen järjestelmä”.
  • Luoma, Maaria (Helsingin yliopisto, 2018)
    Inappropriate polypharmacy refers to a situation where more than appropriate amount of medicines are used by a patient. Aged people with multiple morbidities and medications use a lot of health care services and are thus especially vulnerable to iatrogenesis, the health hazards resulting from the acts of a health care system. As a part of normal ageing, geriatric syndromes (e.g. falls, delirium and urinary incontinence) are clinical conditions and symptoms crossing several organ systems and they cannot be connected to a certain individual disease. Geriatric syndromes complicate recognition of adverse drug reactions on aged. This increases the risk of prescribing cascade, where medicines are prescribed to treat adverse drug reactions caused by another medicine. In this master´s thesis the root causes for inappropriate polypharmacy and drug-related problems (DRP) with home-dwelling aged were researched retrospectively from the viewpoint of risk management. Research method was based on root cause analysis (RCA) that was simplified suitable for this research. Research material was based on an intervention research conducted in 2015– 2017 on home-dwelling aged receiving regular home care from the City of Lohja, Finland. In the intervention research, a coordinated community-based medication management model for home-dwelling aged in primary care was developed to identify homedwelling aged with clinically significant drug-related problems. As research material, there were five (n=5) patient cases used who received comprehensive medication review (CMR) in the intervention research to solve their drug-related problems. The research material composed of individual patient interviews conducted at patients’ homes as a part of their CMR visits. Also, the nurses (n=3) of home care and physicians (n=2) from local health centres having participated in the treatment of the home-dwelling aged in question, were interviewed individually. Markings made in the patient records were utilized as well as research material. The interviews of the nurses and physicians were recorded, transcribed and analysed with inductive content analysis considering principles of root cause analysis. According to the nurses and physicians, central clinically significant medication-related problems with home-dwelling aged are various prescribing care parties, multiple medications, the increased use of over-the-counter (OTC) medicines and natural products, the uncertainty of health care professionals of the medication of a home-dwelling aged as well as the occurrence and medication of pain and sleeping disorders with aged. Other essential problems related to the health care system are various attending physicians, obscurely recorded medication data in patient record system, the use of benzodiazepines and other psychopharmaceuticals and ignored renal function in medicine dose adjustment. Problems related to home-dwelling aged are attachment for medicines, resistance to change and desire to take care of their own medication. In addition, memory disorders and vertigo were mentioned as problems related to the medication of aged. Seven root causes for inappropriate polypharmacy and drug-related problems were observed: lack of health care resources, segmented treatment between various health care parties, varying skills and knowledge of health care professionals, ambiguous division of responsibilities between health care professionals, challenges in communication between different care parties, the heterogeneity of patient record systems and problems related to their use as well as the knowledge, opinions and personal situation of a home-dwelling aged. Based on the research, the medication of home-dwelling aged should be improved by striving for centralizing care in one physician either on private or public health care. Among home care nursing personnel there is a need for additional training on medications and pharmacists should participate in regular medication reviews for home-dwelling aged. Patient record systems and data transmission between them should be improved and medication data should be recorded more precisely. Cooperation and communication between home care and health centre should be developed and the division of responsibilities should be clarified. Participation of the home-dwelling aged and their relatives in the care should be promoted. Furthermore, geriatric expertise should be utilized better in the care of the home-dwelling aged.