Browsing by Subject "kotikasvatus"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-6 of 6
  • Borseti, Laura (Helsingin yliopisto, 2017)
    Tutkimuksen tavoitteena on hahmottaa, miten nuorten ja heidän vanhempiensa väliset suhteet ovat muuttuneet viimeisten noin 90 vuoden aikana. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä oleva sosiaalisen konfiguraation malli laajentaa tarkastelun myös ydinperheen ulkopuolelle. Yhtenä tutkimuksen tavoitteena onkin ymmärtää nuorten suhderverkostoja kokonaisuudessaan eli arvioida, mitä muita merkityksellisiksi koettuja läheissuhteita nuorilla on ollut vanhempien lisäksi tai jopa heidän sijastaan. Lisäksi tutkimus pyrkii tulkitsemaan niitä tekijöitä, jotka ovat mahdollisesti vaikuttaneet perhe- ja muiden läheissuhteiden kehittymiseen. Tutkimusaineistona on Oi nuoruus -muistitietoaineisto, joka koostuu eri-ikäisten suomalaisten lapsuuden ja nuoruuden kokemuksia käsittelevistä omaelämäkerrallisista kirjoituksista. Aineisto on tulosta Nuorisotutkimusseuran, Nuorten Voiman Liiton ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran vuonna 2010 järjestämästä kirjoituskilpailusta. Tutkimusaineisto sisältää yhteensä 349 henkilön kertomukset lapsuudesta ja nuoruudesta. Valittua aineistoa käsitellään sisällönanalyysin keinoin. Muistitietoaineiston tarkastelussa kiinnitetään huomiota niihin puhetapoihin ja ilmaisuihin, joilla kirjoittajat kuvaavat nuoruudenaikaisia läheissuhteitaan ja niiden merkitystä itselleen.Tutkimuskirjallisuudesta pyritään puolestaan löytämään perusteita sille, miksi perhesuhteet ja muut läheissuhteet ovat mahdollisesti muuttuneet vuosikymmenten saatossa. Tutkimuksessa saadut tulokset perheen sisäisistä suhteista ovat osittain yhtenevät aikaisempien tutkimusten kanssa. Tutkimusaineistosta löytyi paljon esimerkkejä 1900-luvun ensimmäisille vuosikymmenille tyypillisestä ruumiillista kurittamista ja auktoriteettiuskoa korostavasta kasvatuskulttuurista. Tutkimustulosten mukaan autoritäärinen kasvatustyyli ei kuitenkaan päättynyt vuosisadan puolenvälin tienoilla, vaan osa vanhemmista sovelsi tiukkoja kasvatuskäytäntöjä vielä 1970- ja 1980-luvuillakin. Myös äitejä ja isiä koskevat tulokset poikkeavat jonkin verran aikaisemmista tutkimuksista. Tutkimuksen kenties merkittävin havainto onkin se, kuinka paljon oletettua erilaisemmat roolit monilla äideillä ja isillä on ollut autoritäärisen isyyden kulta-ajaksi mielletyillä 1940- ja 1950-luvuilla. Kaikki äidit eivät ole suinkaan olleet vain isän auktoriteettia korostavia huolehtivaisia kodinhoitajia ja kasvattajia, vaan 40- ja 50-luvuilla on ollut paljon myös julmia ja väkivaltaan taipuvaisia äitejä. Isien joukosta on puolestaan löytynyt tiukkojen auktoriteetti-isien lisäksi myös helliä ja huomattavasti äitejä oikeudenmukaisempia ja reilumpia isiä. Tutkimusaineiston perusteella äidit omaksuivat lempeämmän kasvatusotteen 1970—1980-luvuilta lähtien. Isien kasvatustavoissa ei sen sjaan ole havaittavissa yhtä selkeää murroskohtaa ja tutkimuksen perusteella perheissä onkin ollut hyvin tasaisesti sekä etäisiä että läheisiä isiä lähes koko 90 vuoden pituisen tarkastelujakson ajan. Ydinperheen ulkopuolisten läheissuhteiden merkitys on niin ikään muuttunut ajan myötä. Agraariyhteiskunnassa nuorille merkityksellisiä aikuisia ovat olleet vanhempien ohella etenkin opettajat ja seurakunnan työntekijät. Myös sisarukset, isovanhemmat, tädit ja sedät ovat olleet tärkeässä roolissa kilpakeruun vanhimpien osallistujien lapsuudessa ja nuoruudesssa. 1970—1990-luvuilla syntyneille ikäluokille ystävät ovat puolestaan olleet erityisen merkityksellisiä ihmissuhteita. Tutkimuksen mukaan erilaiset yhteiskunnalliset, sosiaaliset ja kulttuuriset muutokset ovat heijastuneet herkästi Oi nuoruus -kirjoituskilpailuun osallistuneiden vastaajien perhesuhteisiin. Nuorten ja heidän vanhempiensa välisissä suhteissa ovat näkyneet niin uudistukset koulutus-, nuoriso- ja perhepolitiikan saralla kuin muutokset seksuaalisuutta koskevissa asenteissakin.
  • Lappalainen, Merja (1999)
    Tutkielmassa on tarkasteltu vanhempien ja lasten välisen kiintymyksen merkitystä nuoren sosialisaatiossa ja elämäntavan muotoutumisessa. Aluksi tarkastellaan nuoruus käsitteenkehittymistä. Nuorisotutkimus käynnistyi toisen maailmansodan jälkeen. Sosialisaatioon liittyvät kysymykset ovat edelleen suurin yksittäinen teoreettinen viitekehys nuorisotutkimuksessa. Nuorten uskonnollisuus on ollut viimevuosina joidenkin tutkimusten kohteena, mutta nuorten mukanaolo uskonnollisissa yhteisöissä on varsin niukasti tutkittu alue. Tutkimuksen empiirisen aineiston muodostaa kaksitoista touko-kesäkuussa 1996 Kotkassa tehtyä teemahaastattelua, jotka suoritettiin parihaastatteluina uskovaisen ja ei-uskovaisen nuoren kanssa. Haastattelujen avulla etsittiin viitteitä seuraaviin ongelmiin: Kuinka kasvattajan ja kasvatettavan välinen tunneside vaikuttaa kasvatettavan nuoruuden elämäntapaan, ja onko vanhempien kasvatustyylillä merkitystä sen muotoutumisessa? Lisäksi etsitään viitteitä siihen, mikä saa nuoren kiinnittymään uskonnolliseen yhteisöön. Aineiston analyysi on kvalitatiivista sisältöanalyysiä. Haastattelujen perusteella aineisto jaettiin kolmeen kiintymystyyppiin Bowlbyn kiintymysteorian mukaan. Analyysissä tarkastellaan eri kategorioihin lukeutuvien nuorten maailmankuvaa, elämäntapaa ja yhteiskunnallista kiinnostusta. Tuloksena todetaan mm., että turvallisesti kiintyneillä nuorilla on usein samankaltainen elämäntapa ja maailmankatsomus kuin heidän vanhemmillaan. Heille uskoontulo on useimmiten kasvamista uskoon. Näyttää siltä, että tämän ryhmän nuoret eivät useinkaan tule uskoon muulla tavoin. Epävarmasti ja torjutusti kiintyneiden nuorten elämäntavat ja maailmankuva saattaa olla täysin erilainen kuin heidän vanhemmilla. Näistä kategorioista löytyy ne, jotka tulevat nuoruudessa uskoon. He hakevat uskoontulon kautta rakkautta, turvallisuutta ja yhteenkuuluvuutta kavereiden kanssa. Elämäntavoissa on selviä eroja. Kenelläkään uskovaisista nuorista ei ollut suutelua enempää seksikokemuksia, kun taas ei-uskovaisista kaikki olivat olleet vähintään yhden partnerin kanssa sukupuolisuhteessa. Päihteiden käytössä erot olivat myös jyrkät. Uskovaiset kertovat olevansa täysin raittiita, toisin kuin ikätoverinsa. Vapaa-aikana molemmat tapasivat kavereita. Uskovilla nuorilla kavereiden merkitys korostuu, heidän elämäntapaansa vaikuttaa voimakkaasti seurakunnan voimakas opetus niidenkin nuorten kohdalla, jotka eivät ole saaneet kotona uskonnollista kasvatusta. Yhteiskunnallinen kiinnostuneisuus on kaikilla hyvin vähäistä. Tärkeimpinä lähteinä tutkimuksessa ovat haastatteluaineiston lisäksi John Bowlbyn teokset: Parent-children. Attachment and Helthy 1988 ja The Making and Breakin of A Affectional Bonds 1979, sekä Mäki-Kulmala Airi: Nuoruus on nuoruus 1989 ja Pulkkinen Lea: Nuoret ja kotikasvatus 1984.
  • Sillanpää, Miina (Suomen Sosialidemokraattinen työläisnaisliitto, 1922)
    Toveritar : työläiskotien perhelehti
  • Manninen, Sanna (2004)
    Tutkimuskohde on suomalaisen päivähoidon ja lastentarhaopettajakoulutuksen edelläkävijälaitos Sörnäisten kansanlastentarha vuosina 1890–1900. Kansanlastentarha toimi Sörnäisten työväenasuinalueella, jonne monet sosiaaliset ongelmat olivat keskittyneet. Kansanlastentarhan perustajan Hanna Rothmanin mukaan laitoksen periaate oli hoitaa ja kasvattaa köyhien ja muutoin heikossa asemassa olevien perheiden lapsia eli kansan lapsia. Lastentarhan yhteydessä olleessa seminaarissa koulutettiin kasvattajattaria, jotka perustivat Suomeen uusia kansanlastentarhoja. Kasvattajattaret olivat sivistyneistönaisia. Kansanlastentarhan toiminta perustui saksalaisen Friedrich Fröbelin pikkulapsipedagogiikkaan. Pedagogiikka oli edistyksellinen aikanaan korostaessaan muun muassa yksilöllistä lapsikäsitystä, lapsen ja aikuisen tasavertaista vuorovaikutusta sekä leikin merkitystä. Tutkielmassa käsitellään Sörnäisten kansanlastentarhan henkilökunnan näkemyksiä työväen vanhempien kasvatustaidoista eli tutkitaan, millaisina kasvattajina kansanlastentarhan työntekijät näkivät hoitolasten perheet. Lisäksi tutkielmassa selvitetään, lukeutuivatko lasten vanhemmat köyhään työväestöön kansanlastentarhan periaatteiden mukaisesti. Lähteenä ovat seminaarin luentomuistiinpanot, kansanlastentarhan aktiivitoimijoiden kirjoitukset, sanoma- ja aikakausilehtiartikkelit, lasten henkilötiedot ja kansanlastentarhan toimintakertomukset. Lähteet ovat Ebeneser-säätiön arkistosta. Tutkimuksen mukaan 1890-luvun Sörnäisten kansanlastentarhan näkemykset työväenkotien kasvatustaidoista ja mahdollisuuksista voi jakaa kahteen osaan. Ensinnäkin kansanlastentarhan kasvatustehtäväksi määriteltiin työväenkotien kasvatustyön tukeminen, mutta tarvittaessa kotien korvaaminen. Ajan yhteiskunnallisten aatteiden mukaisesti kansanlastentarhassa oma koti nähtiin lapsen parhaaksi kasvuympäristöksi ja oma äiti parhaaksi kasvattajaksi myös työväenperheissä. Työväenlasten vanhempia tuli auttaa ja opastaa sekä tukea materiaalisesti ja henkisesti, jotta he jaksaisivat köyhyyden ja muun raskaan taakkansa kanssa. Tarvittaessa kansanlastentarha oli varautunut olemaan kotikasvatusta korvaava paikka niille lapsille, joiden kotikasvatus nähtiin turmiolliseksi tai puutteelliseksi. Vanhempien ja kotikasvatuksen kunnioittaminen oli Fröbelin pedagogiikan mukaista. Toinen osa-alue työväen kasvatustaidoista puhuttaessa oli niin kutsuttu ongelmapuhe. Työväenperheillä nähtiin olevan sosiaalisia, taloudellisia ja moraalisia puutteita lastensa kasvatusvelvollisuudesta suoriutumisessa. Näiden puutteiden nähtiin aiheuttavan yhteiskunnallisia ongelmia, kuten rikollisuutta. Ongelmapuheilla perusteltiin kansanlastentarhatyön lastensuojelullinen merkitys yhteiskunnalle. Tutkielman mukaan Sörnäisten kansanlastentarhan henkilökunnan näkemykset työväestön kasvatustaidoista poikkesivat julkisessa keskustelussa esiintyneestä näkemyksestä. Julkisessa keskustelussa korostui vain kansanlastentarhan lastensuojelullinen tehtävä ja etenkin kansanlastentarhatyö rikollisuuden ennaltaehkäisijänä. Julkisessa keskustelussa Fröbelin pikkulapsipedagogiikan sisältö jäi lastensuojelullisten näkökulmien varjoon. Yhteiskunnallisessa varhaiskasvatuskeskustelussa ei ilmeisesti ollut tilausta pedagogiselle puheelle ja yksilöllisyyden huomioimiselle.
  • Kupsala, Tuuli (Helsingin yliopisto, 2019)
    The purpose of this Master’s Thesis is to explore how disaffiliation from Conservative Laestadianism impacts parenthood. The first research examined how parents felt Conservative Laestadianism had influenced their parenthood and their parenting. The second research question studied the subjective implications of religious disaffiliation on parenthood and parenting. The originality and importance of this thesis derive from the fact that religious disaffiliation had not been previously researched from the particular viewpoint of parenthood. This qualitative research applied inductive content analysis on a corpus of ten autobiographical essays reflecting on their authors’ experiences about disaffiliation, parenthood and parenting. All authors had become parents while still belonging to the Conservative Laestadian movement and had subsequently left the movement. Experiences about conservative laestadian parenthood varied depending on the former degree of self-identification as a conservative laestadian. The very fact of having children as well as parenting decisions had been driven by an embraced religious worldview, obedience or compliance with experienced social pressure regardless of contradictory opinions. Parents felt that their life choices or parental choices had not been fully personal. All parents had given religious upbringing at least to some extent. Disaffiliation had been experienced as a lifestyle change for the leaving individual as well as for the whole family. Disaffiliation had been, depending on the cases, simultaneous, mutual decisions of both parents, non-simultaneous decisions of both parents, or unilateral decisions of one the parents. Situations where only one of the parents had left the movement complicated at least temporarily family life. Disaffiliation required in this case negotiation about parenting, with children often remaining under the influence of the Conservative Laestadian movement. Disaffiliation leads to the freedom of thinking independently as a parent and an educator. If compromises are found with the partner despite potential beliefs differences, disaffiliation can also lead to the freedom of acting as seen fit and to parenthood being experienced more personally. Attitudes towards religious upbringing after disaffiliation varied and parents valued respecting and taking into consideration their children’s own views.
  • Posti, Anni (Helsingin yliopisto, 2020)
    Käsittelen tutkielmassani luokkayhteiskunnassa vallinneita kasvatusihanteita ja sitä, miten ne vaikuttivat työläisperheiden kasvatus- ja koulutusmotivaatioon. Tarkastelen keinoja, joilla julkiset ja yksityiset toimijat halusivat osallistua työväenluokan kasvatukseen. Tutkimuskysymyksiäni ovat millaista oli työläislasten kotikasvatus, kuinka työväenliike osallistui työväen kasvatukseen ja koulutukseen sekä tekivätkö perhe ja julkiset toimijat yhteistyötä kasvatuksellisissa ja koulutuksellisissa asioissa. Tutkielma vastaa myös kysymykseen siitä, oliko kasvatuksen ja koulutuksen taustalla toive sosiaalisesta noususta. Tutkielman aikarajaus rakentuu 1898 piirijakouudistuksen sekä 1921 oppivelvollisuuslain välille. Väliin jäävä aika muodostaa tyhjiön, jolloin julkisvalta sääteli oppivelvollisuutta suosituksin, ei pakolla. Tutkielmani perehtyy siihen, miten kasvatus hoidettiin aikana, jolloin koulu ei ollut osa jokaisen lapsen arkea. Rakennan historiallista narratiivia käyttäen monipuolista aineistoa. Tutkimuskirjallisuuden avulla selvitän, millaisia olivat aikakauden kasvatus- ja perheihanteet. Kirjallisuuskatsausta täydentää empiirinen analyysi, jonka työkaluina käytän muun muassa aikalaiskirjoituksia, lehtiä, muistitietoa sekä työväenpuolueen kokouksien pöytäkirjoja. Aikalaiskirjoitusten, kokouspöytäkirjojen ja lehtien avulla selvitän, millainen oli työväenaatteen ja kasvatuksen suhde. Muistitiedon avulla selvitän kokemuksellista historiaa liittyen kotikasvatukseen ja kansakouluun. Kasvatustyö oli ensisijaisesti yksityinen asia. Naisella nähtiin olleen luonnollinen kutsumus äitiyteen ja kasvatukseen, kun miehen osa oli huolehtia perheen taloudellisesta pärjäämisestä. Työläisperheet eivät heikon palkkatason takia usein pärjänneet mieselättäjän tuloilla, joten ihannetta ei saavutettu. Työläisäitien osallistuessa työelämään pelättiin lasten jäävän vaille kunnollista kasvatusta. Tällöin julkiset toimijat halusivat omilla keinoillaan taata kunnollisen kasvatuksen toteutumisen. Työväenliikkeen osallistumisella kasvatustoimiin oli poliittinen motiivi; se halusi varmistaa, etteivät potentiaaliset kannattajat ajautuneet porvarillisen vaikutusvallan piiriin. Sosiaaliseen nousuun ei aktiivisesti tutkimusmateriaalini perusteella pyritty. Elinolojen parantaminen uskottiin poliittiselle työväenliikkeelle, jonka luotettiin ajavan työväen asiaa. Kansakoululaitos osallistui työväen sivistykselliseen kasvatukseen ja sen rooli ensisijaisesti köyhän väestön kouluna korostui. Roolissaan vähävaraisten kouluna kansakoulu oli puun ja kuoren välissä suhteessaan työväenliikkeeseen. Liike syytti kansakoululaitosta porvarillisten intressien palvelijaksi.