Browsing by Subject "kotiutuminen"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-4 of 4
  • Koikson, Marii (Helsingfors universitet, 2017)
    Tutkielmassa tarkastellaan lapsen sijoitusta ja sen jälkeistä kotiutumista huostaanoton kokeneiden vanhempien kertomana. Kiinnostuksen kohteena on, minkälaisia merkityksiä vanhemmat antavat kertomuksissaan vanhemmuudelle, lapsen toiminnalle ja lapsen ja vanhemman suhteelle aikaulottuvuudella ennen sijoitusta, sijoituksen aikana, sijoituksen jälkeen ja tulevaisuudessa. Tutkimus on saanut alkunsa havainnosta, että lastensuojelun tutkimuksessa tarvitaan lisää tietoa huostassapidon lopettamisesta ja sijaishuollossa tehtävästä lastensuojelun sosiaalityöstä. Tavoitteena on lisätä laitossijoituksiin ja kotiutumiseen liittyvää tutkimustietoa ja tuoda esiin merkityksiä, joita vanhemmat antavat kertomuksissaan lapsen huostaanotolle ja kotiutumiselle. Tutkimus on toteutettu aineistolähtöisesti. Metodologisena kehyksenä käytetään laadullista tutkimusperinnettä, narratiivista tiedonmuodostusta ja sosiaalista konstruktionismia. Tutkimuseettinen pohdinta on keskeisellä sijalla tutkimuksessa. Tutkielmaan haastateltiin seitsemän sijoituksen sosiaalityön asiakkuudessa olevaa lasten vanhempaa. Haastattelut toteutettiin kerronnallistemaattisen haastattelun menetelmällä. Tutkimuksen analyysimenetelmänä käytettiin narratiivista ja temaattista analyysia. Sijoitusta edeltäneessä tilanteessa kuvataan lapsen tai nuoren ongelmien kasautumista ja pahenemista. Vanhemmat kuvaavat keinottomuuden ja riittämättömyyden kokemuksiaan lapsen tilanteen muuttamisessa. Huostaanotto nähdään viimesijaisena toimenpiteenä lapsen tai nuoren tilanteeseen puuttumiseksi. Huostaanottoa kuvataan raskaana kokemuksena, johon liittyy pettymyksen, huonommuuden ja syyllisyyden kokemuksia vanhemmuudessa. Huostaanottoa helpottavaksi tekijäksi mainitaan tieto sijoituksen väliaikaisuudesta ja tavoite lapsen kotiutumisesta. Sijoituksella katsotaan olevan sekä myönteisiä että kielteisiä vaikutuksia. Osa vanhemmista mainitsi sijoituksen myönteisenä vaikutuksena lapsen tai nuoren käytöksellä oireilun rauhoittumisen, päihteiden käytöstä irtautumisen, koulunkäyntiin sitoutumisen ja psyykkisen voinnin kohentumisen. Osa vanhemmista kuvasi sijoituksen kielteisenä vaikutuksena lapsen tai nuoren päihteiden käytön, rajattoman käytöksen ja rikollisen toiminnan voimistumisen. Sijoituksen jälkeen koetaan kiitollisuutta lapsen kotiutumisesta ja perheen jälleenyhdistymisestä. Vanhemmat kuvaavat vanhemmuudessa vahvistumista ja voimaantumista. Tulevaisuuteen suuntautuvissa odotuksissa kuvataan huolta nuoren syrjäytymisestä ja käytöksellä oireilun pahenemisesta. Nuoren toivotaan jatkavan peruskoulun jälkeisiin opintoihin, työllistyvän ja pääsevän sitä kautta osalliseksi yhteiskuntaan. Lapsen ja vanhemman suhteessa kuvataan läheisten välien säilymisen tärkeyttä myös tulevaisuudessa. Vanhempien kertomukset osoittavat, että ongelmien pahenemisen ja kasautumisen seurauksena lastensuojelussa joudutaan turvautumaan viimesijaisten toimenpiteiden käyttämiseen lasten ja heidän perheidensä tukemisessa. Varhaisen tuen ja puuttumisen keinoin voidaan vähentää lastensuojelun viimesijaisten toimenpiteiden tarvetta. Tukemalla vanhempia lapsen sijoituksen aikana voidaan vahvistaa vanhempien voimavaroja ja edistää sitä kautta lapsen kotiutumista.
  • Mäkelä, Emma (Helsingfors universitet, 2014)
    The study was conducted in 2013 and consists of diaries and interviews. A total of nine informants kept a diary for 12 months, in which they wrote all clothing and footwear purchases, prices, places of the purchase and the reasons of the purchase. Afterwards informants were interviewed by a stimulated recall method with help of diaries. The data of this study consists of informants' diaries and one-to-one interviews. Informants' purchases are presented in a tabular form by numbers of purchased pieces, separating impulse, demand-driven and discount purchases. The purpose of the diaries in this study was to find out what was purchased during one year, why and how much informants used money to buy clothing, and finally compare the results with similar studies of Statistics Finland. The most interesting finding was the average price of clothing, which varied between informants quite a lot. Informants made more impulse than demand-driven purchases, but most of the purchases were made on discount. Informants left un-recognized, whether the reason of a purchase was impulse or demand-driven if the product was on discount. However, with the notes of the diaries one can conclude that the discount purchases were often impulse purchases, which increases the percentage of impulse buying much larger. The aim of the interviews was to find out what is the criteria for successful purchase and how would a piece of clothing domesticate well. A transaction is an interesting subject of research, because buying combines both need and feeling. Purchase gives a short-term positive emotional feeling, which doesn't effect on the domestication of clothing. Product affection varies with personalities. Some appreciate the appearance of clothing and it is the most important criteria of buying. Others appreciate the quality or comfort. In this study, ease, versatility and quality were the most important factors increasing product affection.
  • Yli-Mannila, Hanna (Helsingfors universitet, 2009)
    Stakes ja Lääkehoidon kehittämiskeskus määrittelevät lääkitysturvallisuuden lääkkeiden käyttöön liittyväksi turvallisuudeksi, joka voi vaarantua missä tahansa lääkehoidon vaiheessa. Yksi lääkitysturvallisuuteen vaikuttava lääkehoidon osa-alue on lääkeneuvonta. Koska lääkkeitä käytetään ammattilaisilta saatujen ohjeiden perusteella, on lääkeneuvonnan kehittäminen tärkeää. Lääketietouden lisäämisen ohella lääkeneuvonnalla voidaan vaikuttaa lääkkeiden käyttäjien asenteisiin. Lapsen lääkitykseen kohdistuva lääkeneuvonta on haasteellista, sillä huomio täytyy kiinnittää sekä lapseen että vanhempiin. Tutkimuksessa selvitettiin sairaalasta kotiutettavan lapsipotilaan lääkeneuvonnan sisältöä ja kehitystarpeita sekä lääkeneuvonnan toteuttamiseen vaikuttavia asioita. Lisäksi tutkimuksen avulla selvitettiin vanhemmille kotiutuksen jälkeen ongelmallisia lääkehoitoon liittyviä asioita. Tutkimusaineistona käytettiin HUS:n Lastenklinikalla työskentelevien sairaanhoitajien teemahaastatteluja. Toisena aineistona käytettiin vanhempien osastolle soittamia, lasten kotiutuksen jälkeistä lääkehoitoa koskevia puheluita. Aineiston keräys tapahtui hoitajien avulla heidän kirjatessaan tarkoitusta varten muodostettuun lomakkeeseen ylös ne lääkehoitoa koskevat kysymykset, joita vanhemmat soittavat osastoille kotiutuksen jälkeen. Keräykseen osallistuivat HUS:n infektio-osaston, lastentautien osaston ja munuais- ja elinsiirto-osaston hoitajat. Syyskuun 2009 aikana suoritettuihin teemahaastatteluihin osallistui 10 infektio-osaston sairaanhoitajaa. Kuten aiemmissakin tutkimuksissa on todettu, sairaanhoitajilla on suuri vastuu sairaalassa annettavasta lääkeneuvonnasta. Tutkimustulosten mukaan sairaanhoitajat pyrkivät kattavaan lääkeneuvontaan. He painottavat erityisesti perheen pärjäämistä kotona havainnollistamalla antamaansa neuvontaa kirjallisen materiaalin ja antotekniikkaan liittyvän opetuksen avulla, sekä kiinnittämällä huomiota perheen asenteisiin lääkehoitoa kohtaan. Esteinä lääkeneuvonnan toteuttamiselle koettiin sekä vanhempien että hoitajien kiire, joidenkin vanhempien vääränlainen asenne, hoitajien ja vanhempien kielimuurista johtuvat kommunikaatio-ongelmat, neuvontatilan rauhattomuus sekä hoitajille suunnattujen yhteisten ohjeistuksien puute. Lääkeneuvontaan liittyviksi kehityskohteiksi nousivat sekä vanhemmille että hoitajille suunnatut kirjalliset ohjeet, lääkkeisiin liittyvä lisäkoulutus, neuvonnan ajoitus, neuvontatila ja osastofarmaseutin osallistuminen neuvontaan. Kahden kuukauden tutkimusjakson aikana loka-marraskuussa 2009 kirjattiin osastoilla yhteensä 26 kotiutetun potilaan lääkehoitoa koskenutta puhelua. Infektio-osastolle tulleet yhteydenotot (n=7) koskivat pääasiassa lääkkeen annosteluaikoja ja kuurin tarkkaa kestoa. Yksi puhelu koski haittavaikutuksen ilmaantumista ja yksi antotekniikkaa. Lastentautien osastolle tulleista puheluista (n=11) kymmenen koski insuliinien annostusten muuttamista verensokeriarvojen korjaamiseksi. Munuais- ja elinsiirto-osastolle vanhemmat soittivat yleensä kysyäkseen annosteluun liittyviä erityisasioita, kuten annostelua oksennuksen, väärän lääkkeenantoajan ja yliannoksen jälkeen.Munuais- ja elinsiirto-osastolla puheluita kirjattiin yhteensä kahdeksan. Tutkimuksen mukaan hoitajien antama lääkeneuvonta on perusteellista. Lääkehoitoon liittyviä asioita jää kuitenkin vanhemmille epäselväksi, vaikka huomiota kiinnitetään niihin asioihin, joissa vanhemmat tarvitsevat eniten tukea. Osastoille kehitetyn lääkeneuvontamallin tarkoitus on auttaa hoitajia lääkeneuvonnan toteutuksessa, mutta huomionarvoista olisi myös osastofarmaseutin mahdollisuus osallistua neuvontatilanteeseen. Jatkotutkimuksissa olisi hyvä selvittää, millä tavalla neuvontamallia hyödynnetään neuvonnan toteuttamisessa. Erityisesti lapsille suunnattua lääkeneuvontaa on kehitettävä.
  • Ahola, Niina (Helsingin yliopisto, 2019)
    This thesis looks at the post-war reintegration of and war trauma in the former Lord’s Resistance Army (LRA) rebel force abductees in the Acholi subregion of northern Uganda. The work’s focus is on how the former LRA abductees make meaning of their subjective experience of trauma according to the Acholi world view and how these experiences guide their search for healing. These questions are examined in the context of three healing practices from which the formerly abducted research participants have sought help for their war-related psychological symptoms: public healthcare and non-governmental psychosocial trauma counselling, local ajwaka spirit mediums, and Pentecostal and Charismatic Christian churches. The research for this thesis is based on three-month-long ethnographic fieldwork consisting of participant observation, semi-structured interviews, group discussions, and other informal interactions in the Acholi districts of Gulu and Nwoya between October and December 2017. The core research participants are 20 formerly abducted LRA combatants (ten males and ten females aged between 24–55 years) who have returned back to civilian life before the northern Uganda conflict ended in 2006. Furthermore, medical professionals, trauma counsellors, ajwaka spirit mediums, Charismatic Christian pastor, and relatives of the core research participants were interviewed for this study. This thesis is built around medical anthropological theories of trauma and anthropological theories of subjectivity, where the former LRA abductees’ symptoms are approached through a three-dimensional theoretical framework of inner subjectivity, structural subjugation, and intersubjective relations. This thesis proposes that the war-related symptoms find their meaning through inner and bodily experiences, personal convictions, and subjective world views of their sufferers, which steer the former LRA abductees towards their preferred healing practices. However, these experiences are shaped by external constraints related to economic and sociopolitical subjugation under state rule, hierarchical social structure as well as intimate intersubjective power relations and cultural norms that can either enable or challenge the former abductees’ access to healing. The findings of this thesis suggest that even though the three healing practices approach war-related symptoms from ontologically different angles, they all offer meaningful tools to repair broken social relationships and retether the former abductees back to their social worlds in ways that can reduce trauma symptoms and foster healing. However, for various reasons the administered treatments sometimes fail, which forces symptom-sufferers to move beyond their preferred healing practices to find relief from their war-related symptoms. This thesis argues that the search for healing is full of uncertainty about the cosmological origin of symptoms, social tensions, and opaque motives of helpers. Thus, the healing process is dependent on intersubjective entanglements with kin, treatment providers, illness agents, and healing powers alike, which suggests that different forms of relationality lie at the centre of healing from war trauma. In conclusion, this thesis proposes that the gap between the former LRA abductees and the wider Acholi community has narrowed over the years since the conflict ended, but for some research participants the ongoing experiencing of war-related psychological symptoms still prevent them from fully participating in the Acholi society, which continues to hinder their reintegration. Until recently, the study of trauma in northern Uganda has revolved around the study of local spirits and Acholi rituals. The present study contributes to the broadening of the scope of the study of trauma among the Acholi towards other healing practices and provides a critical and multifaceted review of how the formerly abducted Lord’s Resistance Army combatants conceptualise their experience of war-related psychological symptoms from their socio-cultural perspective in post-war northern Uganda.