Browsing by Subject "koulut"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-10 of 10
  • Hämäläinen, Hanna-Kaisa (Helsingfors universitet, 2014)
    Työssäni tarkastelen Suomessa kouluampumisten jälkeen yleistyneitä koulu-uhkauksia ja tutkin, liittyykö niihin samanlaisia piirteitä kuin toteutuneisiin kouluampumistapauksiin. Tähänastisen kansainvälisen sosiaalitieteellisen tutkimuksen valossa tiedetään, että kouluampujat ovat yleensä miespuolisia ja teini-ikäisiä tai nuoria aikuisia. Iskut sijoittuvat usein maaseutumaisille tai lähiömäisille paikkakunnille, eivät suurkaupunkeihin. Tekijät ovat saaneet haltuunsa aseen ja joillakin heistä on ollut diagnosoituja mielenterveysongelmia. He ovat useimmiten tulleet kiusatuiksi tai muuten syrjäytyneet kouluyhteisöstään. Ulossuljetuksi tuleminen omasta kouluyhteisöstä voi aiheuttaa yksilössä häpeää ja katkeruutta, mikä saattaa pitkittyessään purkautua aggressiivisena iskuna toisia ihmisiä kohtaan. Ostrakistiset, ulossulkevat rakenteet ovat usein läsnä etenkin pienten paikkakuntien kouluissa, jossa ihmisten sosiaaliset verkot ovat tiiviit ja kaikki tuntevat toisensa. Ostrakismin kokemus tällaisessa yhteisössä voi olla intensiivisempi kuin suurissa, moniulotteisemmissa yhteisöissä. Tämä saattaa lopulta johtaa niin sanottuun häpeäraivon purkaukseen muita kohtaan. Työssäni tutkin, missä määrin koulu-uhkauksissa ilmenee kouluampumisille tyypillisiä piirteitä, ja liittyykö uhkauksiin ostrakistisista rakenteista juontuvaa turhautumista ja häpeäraivoa omaa kouluyhteisöä kohtaan. Aineistoni on poliisin tutkintailmoitukset ja esitutkintapöytäkirjat koulu-uhkauksista 27 kuukauden ajalta vuodesta 2010 alkaen. Asiakirjojen vertailussa hyödynnän Charles Raginin kvalitatiivisen vertailevan analyysin keinoja (Qualitative Comparative Analysis, QCA). Muodostan aineistosta löydettävistä tapausten ominaisuuksista dikotomisia muuttujia. Kun aineisto koodataan muuttujien mukaan, kokonaiskuva tapausten tyypillisistä piirteistä ja piirteiden yleisyydestä tarkentuu. Tutkin ensin kaikkia tapauksia niiden saamien muuttujien arvojen perusteella ja esitän aineiston jakautumisen muuttujien arvojen mukaan. Sen jälkeen syvennyn tapausten kvalitatiiviseen sisältöön ja luokittelen uhkaustapauksia pienempiin ryhmiin sen mukaan, miltä ne toistuvan tarkastelun ja ymmärtävän luentatavan perusteella näyttävät. QCA ja ymmärtävä luenta täydentävät toisiaan heterogeenisen aineistoni tutkimisessa. Koko aineistoni ei näytä jakavan kouluampumisille tyypillisiä piirteitä, mutta aineistoni vakavimmille tapauksille ja kouluampumisille yhteistä on usein tekijän sukupuoli, ikä, ongelmat sosiaalisessa elämässä sekä alueellinen sijoittuminen maaseutumaiselle tai pikkukaupunkimaiselle paikkakunnalle. Toteutuneista kouluampumisista uhkaukset poikkeavat siinä, että myös naispuoliset henkilöt tekevät koulu-uhkauksia, tosin miespuolisia harvemmin. Aineistossani oli myös kaksi vakavaa, toteutunutta väkivaltatapausta. Ymmärtävän luennan perusteella voi todeta, että näihin väkivaltatapauksiin liittyy vahvasti ostrakismin ja häpeäraivon kokemuksia. Samanlaista häpeää ja aggressiivisuutta liittyi myös muihin aineistoni vakaviin uhkaustapauksiin. Tutkimukseni valottaa koulu-uhkausten moninaisuutta. Yli kymmenesosa aineistostani näyttäytyy vakavina tapauksina ja niihin liittyy samanlaisia piirteitä, kuin kouluampumisiin. Tällaista tapausta voi pitää eräänlaisena uhkaajan antamana ennakkovaroituksena. Myös monet kouluampujat ovat antaneet viitteitä aikeistaan ennen iskuaan, joten uhkauksiin tulee suhtautua kaikella vakavuudella. Vakavimpien tapausten ohella aineistoni osoittaa, että koulu-uhkaus voi olla ilkivaltainen teko, henkilökohtainen uhkaus, avunhuuto omiin ja kouluun liittymättömiin ongelmiin tai pelon ilmapiirin vuoksi koulu-uhkaukseksi tulkittu ilmiö. Työni vahvistaa uhkausten ja etenkin aineistoni toteutuneiden väkivaltatapausten osalta oletusta, että kouluampumiset ja -uhkaukset käsittävän ilmiön juuret ovat yhteisöjen rakenteessa ja ostrakismin kokemuksessa. Yhteenveto-osiossa arvioin myös kansainvälisten koulu-uhkausten käsittelyyn kehitettyjen välineiden soveltamismahdollisuuksia Suomessa.
  • Cederström, Susanne (2005)
    Kamratmedling kan används i grundskolor som en ny, alternativ konfliktlösningsmodell till kvarsittning. Denna pro gradu-avhandling har som syfte att granska på vilket sätt kamratmedling kan ses som en metod för alternativt socialt arbete, närmare bestämt empowerment-inriktat socialt arbete. Utgångspunkten är att se vad som händer då man ser på barn och ungdomar som aktiva aktörer istället för passiva objekt. Huvudfrågeställningarna i denna undersökning handlar om vad kamratmedling är, vad eleverna själva tycker om kamrtamedling, hur kamratmedling förhåller sig till skolkuratorns verksamhetsområde samt på vilket sätt kamratmedling kan ses som en metod för empowerment i socialt arbete. Sakinnehållet består av redogörelse för teorier, värderingar och den bakgrund som finns bakom kamratmedlingsverksamheten i Finland. Vidare redogörs för skolkuratorns verksamhetsområde. Den teoretiska referensramen för denna pro gradu-avhandling är empowerment och empowerment-inriktat socialt arbete. Temaintervjuer har använts som metod för att i en utvald skola undersöka vad tio elever som själva har deltagit i verksamheten antingen som part eller kamratmedlare tycker om kamratmedling. Tolkningarna görs med hjälp av en näranalys av svaren i den dialog som föds mellan intervjuaren och eleverna. De viktigaste resultaten för undersökningen är att kamratmedling väl passar in i skolkuratorns verksamhetsområde. Som en alternativ konfliktlösningsmetod får den sin koppling till socialt arbete genom de fostrande och de preventiva effekter den har. Kamratmedling kan ses som en metod för empowerment-inriktat socialt arbete enligt de värderingar som finns i teori om kamratmedling samt via de värderingar eleverna själva lyfter fram som viktiga. I undersökning lyfter eleverna fram begrepp som förtroende och samhörighet, vilket tyder på att metoden verkligen fungerar i förhållandet till den valda synpunkten. Huvudkällorna för detta arbete har varit teorin om kamratmedling enligt Eleonore Lind samt de handböcker som Finlands Röda Kors har producerat.
  • Laine, Henrik (2006)
    Tutkielmassa tarkastellaan erään helsinkiläisen peruskoulussa työskentelevän koulukuraattorin työtä verkostoitumisen näkökulmasta. Koulukuraattori on koulun sosiaalityöntekijä, jonka tehtävänä on edistää ja tukea oppilaiden psyykkistä ja sosiaalista hyvinvointia sekä koulunkäyntiä osana koulussa toimivaa oppilashuoltoryhmää. Kuraattorin tekemä koulusosiaalityö on luonteeltaan verkostoituvaa. Tärkeimpiä koulun ulkopuolisia yhteistyötahoja ovat lastensuojelu, nuorisopsykiatrian poliklinikat, perheneuvola sekä nuorisotoimi. Toisen näkökulman tutkielmalleni antaa oman työn tutkimuksen sekä kehittävän itsearvioinnin viitekehys. Aineistona oli ensimmäisenä kuraattorityövuotenani 2002–2003 itse laatimani asiakasrekisteri. Syyslukukauden 2002 alussa Helsingin kaupungin kouluissa käyttöönotettu koulupsykologien ja -kuraattoreiden käyttöön tarkoitettu Aura-asiakasrekisterijärjestelmä ei toiminut aluksi kunnolla. Siksi ylläpidin tekstinkäsittelyohjelmalla omaa asiakasrekisteriä koko kouluvuoden ajan. Merkittävää on, että tätä almanakanomaista rekisteriä laatiessani en vielä ajatellut tekeväni tutkimusta sen pohjalta. Tutkielman tarkoituksena on jäsentää tekemääni työtä työn dokumentoinnin pohjalta sekä auttaa lukijaa muodostamaan kuvaa kuraattorityön erilaisista verkostoista. Työn empiirisen aineiston muodostaa laatimani asiakasrekisteri – kuvaus kouluvuoden 2002–2003 tapahtumista. Empiirisen aineiston rinnalla kulkee työssä omaksuttu hiljainen tieto, jota pyrin tekemään näkyväksi kirjoittamalla sitä auki. Käytetyn kirjallisuuden osalta hyödyllisimmiksi osoittautuivat aikaisemmat koulukuraattorin työtä käsitelleet tutkimukset, sosiaalialan verkostoitumista ja verkostotyötä käsittelevä kirjallisuus sekä tutkimukset oman työn tutkimuksesta ja hiljaisen tiedon hyödyntämisestä omassa työssä. Tutkimukseni on kuvaileva tapaustutkimus. Tutkimusmenetelmänä olen käyttänyt kvalitatiivista tekstianalyysia. Esittelen lukijalle miten olen omassa työssäni hyödyntänyt alueen verkostoja. Lisäksi erittelen verkostoitumisen puitteita ja haasteita. Verkostoitumista kuvaamaan olen luonut kolme oppilasesimerkkiä lukuvuonna 2002–2003 oppilailla esiintyneiden kolmen yleisimmän koulunkäyntiä vaikeuttaneen ongelman pohjalta. Oppilasesimerkkien luonti tapahtui yhdistelemällä samantyyppisiä 7.–9.-luokkalaisten oppilaiden asiakaskäynneillä esille tulleita ongelmia lukuvuoden ajalta. Ongelmatyypit olivat lintsaaminen, kiusaaminen ja masentuneisuus. Lähimmän yhteistyöverkoston eli opettajien suhtautumista koulusosiaali- ja oppilashuoltotyötä kohtaan kuvaa laatimani nelikenttä, joka luokittelee opettajat neljän eri tyyppiesimerkin mukaan. Tyypittelyn perusteina olivat opettajan kynnys tuoda julki huolensa oppilaan tilanteesta oppilashuoltoryhmälle sekä opettajan aito kiinnostus ja välittäminen oppilaiden hyvinvoinnista. Koulusosiaalityön keinoin on mahdollista puuttua oppilaiden heikkenevään tilanteeseen tehokkaasti ja nopeasti. Oppilashuollon ja kuraattorin tarjoama laadukas hoidollinen tuki vaatisi kuitenkin rinnalleen toimivan ja toimenpiteisiin kykenevän palvelujärjestelmän, joka ei olisi nykytilanteen tavoin ääriään myöten ylikuormittunut.
  • Pohjolainen, Rissa; Wasenius, Kaarina (2007)
    Tutkimuksen tarkoitus on tuoda esille oppilaiden ääni ja näkökulma, heidän perustelunsa koulupoissaoloihin sekä kuvata koulukuraattorien näkemyksiä ja työprosessia koulusta poissaolevien oppilaiden asioissa. Tutkimuksen viitekehyksenä ovat lasten ja nuorten elämään liittyvät riskit ja suojatekijät. Tutkimus koski neljäätoista Helsingin suomenkielistä peruskoulua.Tutkimuksen aineistoina oli kymmenen yläkoululaisen haastattelut ja kolmentoista oppilaan sekä yhdentoista koulukuraattorin eläytymismenetelmäkertomukset. Tutkimuskysymykset olivat:1. Miten oppilaat kuvaavat koulupoissaolojaan ja millä he niitä perustelevat? 2. Mitkä ovat koulukuraattorien näkemykset koulupoissaoloista ja niiden syistä? 3. Mitä koulukuraattorit tekevät saatuaan yhteydenoton koulusta poissaolevasta oppilaasta tai oppilaalta itseltään? Ensisijainen tutkimuksemme kohde ovat oppilaiden kuvaukset ja perustelut poissaoloilleen, mihin haemme vastauksia kummastakin tutkimusaineistosta. Olennaisina poissaoloihin yhteydessä olevina tekijöinä kummassakin aineistossa esiintyivät vuorovaikutuksen pulmat, oppilaiden ulkopuolisuuden tunne suhteessa oppimisympäristöön sekä yksilöllisen huomioinnin ja oppimisen tuen riittämättömyys. Oppiaineista vaikeimpana pidettiin matematiikkaa. Matikkalukko-käsite tässä tutkimuksessa kuvaa matematiikan oppimisen esteenä olevaa prosessia ja tunnetilaa, joka nuorelle kehittyy oppimisympäristössä tapahtuneiden epämiellyttävien kokemusten kautta. Lisäksi haastatteluaineistosta nousi esille kiinnostumattomuutta koulunkäyntiin ja jaksamattomuutta sekä murrosikään liittyvää kapinaa ja rajojen kokeilua. Nuoret tunsivat syyllisyyttä ja häpeää poissaoloistaan ja olivat pettyneitä siihen, ettei poissaoloihin heti puututtu vaan pääsi syntymään koulupoissaolojen kierre, jota oli vaikea katkaista ja joka pahimmillaan johti nuoren masentuneisuuteen. Lähes puolella haastatelluista oppilaista oli ollut poissaoloja jo alakoulussa. Nuorten elämässä oli riskitekijöitä, kuten ongelmia vuorovaikutussuhteissa ja oppimisessa sekä epäonnistumisen kokemuksia. Poissaolojen myötä aikuisten kiinnostus heidän koulunkäyntiinsä ja muihin tuen tarpeisiin toimi suojaavana tekijänä samoin kuin valvonnan lisääminen. Suojaavien tekijöiden vahvistaminen ja riskitekijöihin puuttuminen lisäsivät nuorten selviytyvyyttä, mikä ilmeni useilla heistä myös säännöllisempänä koulunkäyntinä. Lapsen ja nuoren kehittyminen ja kasvaminen ihmisyyteen sekä oppiminen perustuvat vuorovaikutukseen. Oppilaat tarvitsevat välittäviä aikuisia ja yhteisöllisyyttä, kokemusta joukkoon kuulumisesta. Koulukuraattorit liittivät oppilaan poissaolot vanhempiin ja perheen tilanteeseen sekä kiusaamiseen, kaveripiiristä syrjäytymiseen ja kontaktien vähyyteen muihin oppilaisiin. Poissaolon syynä kuraattorit pitivät myös huonoa kontaktia opettajiin ja oppimisvaikeuksia. Eniten poissaolojen lisääntymiseen vaikuttavana asiana esille nousi välittävän kouluyhteisön puuttuminen ja opettajan liian etäinen rooli. Poissaoloihin ei ole puututtu ajoissa eikä oppilaan yksilöllisiin tarpeisiin ole kyetty vastaamaan. Vastuu on jäänyt nuorelle itselleen asioidensa järjestelemisestä. Kirjoituksissa esiintyivät kaikki Egelundin ja Halskovin (1984) sosiaalityön prosessin systemaattisen vaihemallin vaiheet. Käytännön kuraattorityössä vaiheet eivät aina ole peräkkäisiä vaan ne lomittuvat tai jokin vaiheista korostuu enemmän. Erot kertovat tilanteiden monimuotoisuudesta. Työprosessin etenemistä on tarkasteltava kontekstiin suhteuttaen. Työprosessin etenemisen suuriin vaihteluihin saattavat vaikuttaa myös kouluyhteisön odotukset ja kuraattorin rooli koulussa.
  • Suomen metsätieteellinen seura; The Finnish Society of Forest Science; Finlands Forstvetenskapliga Samfund (Suomen metsätieteellinen seura, 1939)
  • Lehtonen, Jukka (2002)
    The study deals with the sexuality and gender of young people and the way they get expressed in various practices at school. I interviewed 30 non-heterosexual young people, 16 girls and 14 boys. Their ages ranged from 15 to 20 years. The reason to interview non-heterosexual young people was my interest in their experiences, and the assumption that non-heterosexual youth have more memories of heteronormativity. I analysed their stories, and, on the basis of the interviews, reconstructed school practices and studied ways of challenging and maintaining heteronormativity. The study draws largely on gender-specific studies in the sociology of education as well as on lesbian and gay studies. For gender analysis and the study of performativity, Judith Butler provided useful theoretical ideas. Other important scholars were Tuula Gordon, Elina Lahelma, Sinikka Aapola, Tarja Palmu, Tarja Tolonen, Helena Saarikoski, Janet Holland, Debbie Epstein, Mairtin MacAnGhaill, James Sears, and Jeffrey Weeks. I am involved in a research project 'Citizenship, Difference and Marginality at School – with Special Reference to Gender', lead by Tuula Gordon. I research at the construction of sexuality and gender in school practices. I analyse the ways in which heteronormativity becomes intertwined in these practices. Heteronormativity involves the idea that heterosexual masculinity for men and heterosexual femininity for women are seen as self-evident, or natural basis for gender and sexuality, or that they are presented as something better compared to other alternatives. I analyse sex education as well as the gendered sports and craft education at school, and the behaviour of teachers. I study the relationships between young people, abusive words and bullying based on gender or sexuality, as well as the stories dealing with sexuality told. I am interested in the ways non-heterosexuality is both manifested and concealed. I look at the use of space and embodiment. I analyse the three layers of school: the official school with its textbooks and organisation of teaching, the informal school involving the informal relationships between students, and the physical school with the various uses of space and body. School cultures vary from one school to another and even within one school depending on the way students and teachers feel about these practices. Ideas about yourself in terms of gender and sexuality are formed as part of the school practices which, in turn, interact with the surrounding culture and society. Heteronormativity and the ways it is challenged get expressed in the school practices in many ways. Heterosexual masculinity for men and heterosexual femininity for women are conceived as something natural and depicted as the only present and future alternative. Other alternatives are not brought up, or they are presented as something questionable. Alternative gender and sexual behaviours are controlled by teachers and, in particular, by students themselves. Some young people are put in an unfair position. Because of heteronormative practices, some students avoid close relationships with their peers, or choices transgressing the gender boundaries. School practices also include various ways of challenging heteronormativity by both the school employees and students. The practices of heteronormativity themselves enable its challenging, and the challenging of heteronormativity may, in turn, lead to attempts to maintain it.
  • Teperi, Anna-Maria; Lindfors, Eila; Kurki, Anna-Leena; Somerkoski, Brita; Ratilainen, Henriikka; Tiikkaja, Maria; Uusitalo, Hanna; Lantto, Eero; Pajala, Riikka (Työterveyslaitos, 2018)
  • Nupponen, Konsta (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tutkielmani tarkoituksena on kartoittaa tulevaisuudennäkymiä kaksikieliselle koululaitokselle, jossa opetuskielinä toimisivat sekä ruotsi että suomi. Kirjoittaessani tutkielmaani Suomessa on ollut voimassa sellainen lainsäädäntö, jonka puitteissa molemmilla maamme kansalliskielillä opetusta antavien koulujen olemassaolo on mahdottomuus. Suomessa on kuitenkin olemassa ruotsin- ja suomenkielisiä kouluja, joissa on havaittavissa aidolle kaksikieliselle koululle ominaisia piirteitä. Näitä piirteitä ovat muun muassa joidenkin oppiaineiden järjestäminen kaksikielisesti koulun yksikielisestä statuksesta huolimatta ja eri kieliryhmiin kuuluvien oppilaiden kohtaamiset koulupäivän aikana. Aineistona tutkielmassani olen käyttänyt kolmen eri peruskoulun opettajien anonyymejä kyselylomakevastauksia ja kolmen eri kunnan sivistystoimen edustajan haastatteluja. Kyseiset peruskoulut ovat Hindhår skola Porvoossa, Edsevö skola Pedersören kunnassa ja Svenska skolan i Hyvinge Hyvinkäällä. Nämä kolme koulua muistuttavat joidenkin ominaisuuksien takia aitoa kaksikielistä koulua. Sivistystoimea tutkielmassani edustavat Porvoon sivistysjohtaja Sari Gustafsson, Pedersören kunnan koulutoimenjohtaja Mika Järvinen ja Hyvinkään sivistystoimenjohtaja Pentti Halonen. Tutkielmassani käyn läpi, millaisia mielipiteiden yhtäläisyyksiä ja eroavaisuuksia edellä mainittujen koulujen opettajilla ja kuntien sivistystoimen edustajilla on ruotsiksi ja suomeksi opetusta antavien kaksikielisten koulujen perustamisesta. Lisäksi olen selvittänyt, miten haastattelemani henkilöt suhtautuvat tutkielmassani kuvailemiini olemassa oleviin koulumalleihin ja näiden mallien tulevaisuuteen. Saamieni tutkimustulosten mukaan positiivisimmin kaksikieliseen opetukseen suhtautuvat Hindhår skolanin ja Edsevö skolanin opettajat sekä Porvoon sivistysjohtaja ja Pedersören kunnan koulutoimenjohtaja. Näiden kahden koulun opettajien myönteinen asemoituminen voi johtua muun muassa siitä, että molemmat koulut sijaitsevat samassa kiinteistössä suomenkielisen koulun kanssa, minkä takia kieliryhmien väliset kohtaamiset ovat luonnollinen osa koulujen arkea. Ruotsinkielisen Svenska skolan i Hyvinge -koulun opettajat ja kunnan sivistystoimenjohtaja suhtautuvat puolestaan kaksikieliseen kouluun pessimistisemmin, mihin voidaan katsoa vaikuttavan suomen kielen ylivoimainen asema Hyvinkäällä ja koulun vahva yksikielinen normi. Lopuksi voidaan todeta, että opettajien ja sivistystoimen edustajien suhtautumisissa kaksikieliseen kouluun on niin yhtäläisyyksiä kuin eroavaisuuksia, jotka liittyvät kouluissa käytössä oleviin käytänteisiin ja kuntien enemmän tai vähemmän kaksikieliseen statukseen. Analyysini perusteella voidaan myös todeta, että nykyisiin koulumalleihin ja kaksikieliseen kouluun siirtymiseen liittyy etenkin kustannuksiin, hallintoon ja alueiden kielelliseen statukseen liittyviä kysymyksiä.
  • Toimi, Lasse (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkimuksessa pyritään selvittämään, minkälaisia käsityksiä luokanopettajaopiskelijoilla on katsomusaineiden opetuksesta ja uskonnon harjoittamisesta koulussa. Sen tarkoituksena on kartoittaa minkälaisia argumentteja opiskelijat käyttävät keskustellessaan uskonnosta koulussa. Lisäksi siinä tutkitaan millaisia käsityksiä tulevilla luokanopettajilla on uskonnon oppiaineen suhteesta uskonnon harjoittamiseen sekä koulussa toteutuviin katsomusainejärjestelyihin. Malli, jolla katsomusopetus on tällä hetkellä toteutettu koulussa, on monella tapaa ongelmallinen. Tästä syystä on tärkeää kartoittaa tulevien luokanopettajien tapaa käsittää sekä tämän hetkistä tilannetta että sitä, miten he itse haluaisivat nähdä tilanteen tulevaisuudessa. Tutkimus toteutettiin teemahaastatteluna, jossa haastateltiin luokanopettajaopiskelijoita kolmessa ryhmässä. Haastattelut analysoitiin käyttämällä luokittelurunkoa, joka muotoutui sekä aiemman tutkimuksen että tätä tutkimusta varten hankitun aineiston pohjalta. Lisäksi tutkimuksessa tarkastellaan miten opiskelijat puhuvat uskonnon harjoittamisesta koulussa. Analyysin taustana käytetään lakitekstien lisäksi myös oikeuskanteluiden päätöksiä. Tämän tutkimuksen keskeisimpinä tuloksina voi pitää sitä, että opettajaopiskelijoiden katsomusopetusta ja uskonnon harjoittamista koskevissa käsityksissä näkyy paljon kasvavaan monikulttuurisuuteen ja globaaliin vuorovaikutukseen liittyviä perusteluja. Haastateltaville opiskelijoille oli monin tavoin epäselvää, missä kulkee raja uskonnon harjoittamisen ja uskonnon opettamisen välillä. Tulevat luokanopettajat olivat lisäksi lähes yksimielisiä siitä, että tulevaisuudessa katsomusaineita tulisi kouluissa opiskella joko pelkästään tai osittain yhteisessä ryhmässä. Tutkimus tarjoaa katsauksen siihen, millaisena tulevat luokanopettajat näkevät katsomusopetuksen ja siihen liittyvät järjestelyt. Tutkimus onnistuu laadullisen menetelmän keinoin kartoittamaan luokanopettajaopiskelijoiden käsityksiä uskonnosta koulussa.
  • Cantell, Hannele (PS-kustannus, 2011)
    Opetus 2000
    "On tämä kyllä yhtä tasapainoilua. Varsinkin, kun luokalla on 25 oppilasta, joilla jokaisella on erilaiset tarpeet. Ja vaikka oppilas olisi tyytyväinen, äiti tai isä ei välttämättä ole..." Vanhempien epäluottamus opettajan tekemiseen vaikuttaa herkästi myös oppilaan ja opettajan väleihin. Lapsen oppimisen kannalta kodin ja koulun väliseen yhteistyöhön ei voi satsata liikaa. Opettaja on erilaisten tilanteiden ja ihmisten kohtaamisen ammattilainen. Oppilaiden lisäksi vuorovaikutus on aktiivista muiden opettajien ja koulun henkilökunnan kanssa. Tärkeitä ovat myös ne kohtaamisen taidot, joita opettaja tarvitsee oppilaidensa vanhempien kanssa, sillä opettajan työ on paljon muutakin kuin opettamista. Tässä kirjassa opettajat kertovat yhteistyökokemuksistaan opettajakollegoiden sekä lasten ja nuorten vanhempien kanssa. Teos tarjoaa luettavaksi vertaiskertomuksia opettajan työn arkisista kohtaamisen tilanteista, joita tapahtuu aikuisten kesken.